Takaisin sorvin ääreen

Sairasteluviikko on takana ja tällä viikolla on yritetty päästä takaisin normaalirytmiin treeneissä. Siperia puskee edelleen kylmää ilmaa eteläiseen Suomeen ja aamuisin on ollut edelleen yli kahtakymmentä astetta pakkasta. Eli tälläkään viikolla ei ole tullut työmatkapyöräilyä harrastettua laisinkaan. Päivisin aurinko sentään lämmittää jo sen verran, että lämpötila nousee kymmenen pakkasasteen lämpimämmälle puolelle.

Maanantaina pidin vielä lepoa, mutta tiistaina kävin lätkimässä puolitoista tuntia sulkapalloa. Olisi kyllä voinut jättää lätkimisen väliin, sillä täydessä iskussa kunto ei vielä ollut. Ehdottomasti kauden huonointa sulkapalloa minulta.

Keskiviikkona kokeilin jo hieman mattojuoksua. Vajaa kymppi rauhallisella vauhdilla meni suht mukavasti. Kurkku tuntui edelleen hieman karhealta, mutta muuten ei ollut ongelmia. Torstaina tein reilun tunnin salitreenin

Perjantaina kertyi taas hiihtokilometrejäkin, kun kävin lykkimässä vapaalla tyylillä 35 km. Lähdin töistä vähän aikaisemmin, jotta pääsin vielä auringon paisteessa ja alle kymmenessä pakkasasteessa tekemään lenkin. Mukavan liukas oli keli.

Lauantaiaamusta oli vielä sen verran paljon pakkasta, että tein aamutuimaan matolla tunnin perusköpöttelyn. Puolen päivän jälkeen, kun pakkanen oli hellittänyt, kävin tekemässä pertsalla 30 km:n sivakoinnin. Mikään lentokeli ei ollut, mutta suksi toimi mukavasti.

Sunnuntaina tein perinteisen 50 km:n hiihdon. Taas sai odottaa puolille päivin, että lämmöt olisivat sopivat. Aamulla tuli katsottua Kankaanpään lämpötiloja, eikä yhtään harmittanut, etten ollut Pirkan hiihdon lähtöviivalla, sillä Foreca näytti -21 astetta klo 8 Kankaanpäähän.

Kuumetta

Kuumetta voi olla monenlaista: autokuumetta, lomakuumetta, kisakuumetta. Nyt kuitenkin kävi niin, että minulle iski ihan perinteinen nuhakuume. Edellinen viikko meni vielä ihan normaaliin tapaan mattojuoksun, työmatkapyöräilyn, sulkapalloilun ja viikonlopun pitkien hiihtojen merkeissä, mutta tällä viikolla sitten muuttui niin keli- kuin terveystilannekin. Öisin alkoi lämpötila laskemaan lähemmäksi kahtakymmentä pakkasastetta ja päivisinkin oltiin pääosin kymmenen asteen kylmemmällä puolella.

Maanantaina tuli vielä tehtyä matolla juoksutreeni ihan hyvissä voimissa, mutta tiistaina alkoi sitten jo terveys horjumaan. Päivällä alkoi jo vähän kröhityttämään eikä muutenkaan ollut ihan 100% olo. Illalle oli kuitenkin sovittu puolentoista tunnin sulkapallotreenit, eikä olo ollut niin huono, etteikö sinne olisi voinut mennä. Sulkapalloilun aikana alkoi kuitenkin jo kurkussa tuntumaan enemmän kivun tunnetta ja illalla olikin sitten jo pieni kuume päällä.

Keskiviikkoaamu oli taas ihan ok ja hyvä niin, sillä heti aamusti piti lähteä ajamaan työmatkalle kohti Keski-Suomea. Puolen päivän aikoihin tuli muutama aivastus ja siitä hetkestä alkaen lähti röörit menemään tukkoon. Kotiinpäin ajellessa tulikin sitten niisteltyä yhteään. Illalla lämpöä oli 37.6. Ei kuulosta paljolta, mutta meikäläiseen vaikuttaa jo melko tehokkaasti. En muista koska viimeksi ollut noin paljon lämpöä.

Torstaina ei ollut sitten mitään saumaa lähteä töihin. Kuumetta saman verran kuin keskiviikkoiltanankin ja räkä valui. Buranalla sain olon kohenemaan ja tein vähän etätöitä, mutta pääasiassa tuli vaan maattua.

Perjataina olo oli torstain kaltainen. Aamupäivä oli vielä suht ok olo, ja teinkin muutaman tunnin etätöitä, mutta iltapäivällä olo alkoi heikkenemään ja siirryin taas sängyn puolelle. Kuume oli vaihtunut alilämmöksi, sillä mittari näytti 36.4. Olin koko päivän ihan jäässä, vaikka vaatteita oli useampi kerros päällä ja makasin viltin alla. Illaksi vilu hävisi ja muuttui tuskahieksi. Burana taisi alkaa taas vaikuttamaan.

Lauantai oli sitten sellainen puolihullu päivä. Olo vaihteli paljon. Nenä oli tukossa ja yskäkohtauksia tuli vähän väliä, mutta kuumetta en enää viitsinyt mitata. Burana-Nasolin-Resilar -mixillä sain olon illaksi melko mukavaksi.

Nyt sunnuntaina aamupäivästä ainakin vielä olo on suht ok. Alkuviikko menee ainakin vielä lepäilyksi treenien osalta. Onneksi sairastelu tuli talven kylmimpään kohtaan, sillä nyt on ollut sellaisia pakkasia, ettei ulkona olisi kuitenkaan viitsinyt mitään tehdä. Tämä oli jo vuoden toinen sairastelu, joten tämän vuoden sairastelut saisivat jäädä nyt tähän.

Normiviikko

Jälleen on vallan talvinen viikko takana. Pakkasta on ollut melko sopivasti ja kevyttä pakkaslunta on tullut pari senttiä lisää. Viime viikon tapaisiin lumityöurakoihin ei siis tarvinnut kuluttaa kallisarvoista (treeni)aikaa.

Rajanaapurimme Ylöjärven kaupunki aloitti tällä viikolla hakkuut, ja perjantai-iltana alkoi moton valot näkymään jo tontin rajamme läheisyydessä. Ensi viikolla saa varmaankin jo nähdä, millaista aukkoa autotallimme taakse ilmestyy. Kävin kylläkin lauantaina vähän tutkailemassa, kuinka pahaa jälkeä Komatsu olisi saanut aikaan, mutta onneksi homma näyttää paremminkin harvennukselta kuin avohakkuulta.

Maanantaina oli kunnonkohotuspäivä, sillä jätin aerobiset treenit vallan väliin. Pakkasta oli viitisentoista astetta ja kun auto oli taas käytettävissä, niin jätin itseni kiusaamisen viikon muille päiville. Eli maanantai oli ainoa päivä, jolloin en käynyt pyörällä töissä. Illalla tein kotona punttitreenin, eli ihan lepopäiväksi ei maanantaitakaan voine laskea.

Tiistaina oli mukava puolentoistatunnin sulkapallotreeni. Neluriparini kanssa peli toimi hyvin yhteen. Tasaista oli, mutta pää kesti voittaa pelit. Keskiviikkona oli mattopäivä, tunnin mäkitreenillä, ja torstaina 25 km pertsan hiihto muutaman asteen pakkaskelissä. Perjantai oli jälleen kevyempi päivä, kun tuli käytyä jalkahieronnassa. Salitreeni tuli kylläkin illalla taas tehtyä.

Viikonloppu oli jälleen hiihtovoittoinen treenien suhteen. Lauantaiaamusta reilu 30 km vapaalla mukavassa pakkaskelissä. Luisto oli kohdillaan, mutta narunpätkistä alkoi vaan loppumaan puhti. Ei tunnu olevan punttitreeneistä mitään apua. Illalla vielä 10 km mattotreeni, josta puolet reipasta vauhtia.

Sunnuntaina oli sitten pitkän pertsahiihdon vuoro. Edellisen viikon tapaan matkaa kertyi 50 km. Sen verran parempi luistu kuitenkin oli, että vauhti oli 15 sek/km kovempi, eli nyt päästiin jo napsun alle 5 min/km vauhtia. Eli ei kyllä vieläkään mikään lentokeli ollut. Hyviä PK-lenkkejä nämä pertsan pitkät ovat olleet, sillä keskisyke on ollut 119 ja maksimikin hieman päälle 140. Vapaalla tyylillä mennään heti 15-20 pykälää korkeammilla sykkeillä.

Kymmenen vuoden takaa:

Lueskelin kymmenen vuoden takaista kirjoitustani, ja melko samanlaista meno oli silloinkin. Juoksua, hiihtoa ja salitreenejä. Ei näyttänyt olevan silloinkaan kovin laadukkaat hiihtokelit koko ajan, jopa heikommat kuin tällä hetkellä. Painokin näytti olevan ihan samaa luokkaa kuin nytkin.

Lumitöitä

Alkuviikko mentiin mukavassa pikku pakkasessa. Työmatkapyöräily sujui mukavasti kun pakkasta ei ollut montaa astetta ja pyörätiet olivat hyvässä kunnossa. Maanantaina oli ohjelmassa voimatreeni kotisalilla ja tiistaina sulkapalloa. Vasta keskiviikkona tuli viikon ensimmäinen kunnon aerobinen treeni kun juoksin matolla tunnin mäkitreenin. Tosin en tiedä kuinka “kunnon” mäkitreeni tuo on, sillä (jos vaan osaan oikein laskea) nousumetrejä tuolle tunnille kertyy 155. Toisaalta on se tuplat se, mitä ulkona tulee peruslenkillä.

Torstaina alkoi sitten tulemaan lunta taivaan täydeltä. Oli sopiva hetki pitää etätyöpäivä. Pyöräilyä ei siis tullut, mutta iltapäivällä tein puolitoista tuntia lumitöitä. Illalla vielä ennen parin tunnin sulkapallovuoroa tein yhden tunnin lumitöitä lisää.

Perjantaina valitsin työmatkalle jälleen auton alleni, sillä yöllä oli tullut vielä lisää lunta ja arvelin, että pyörällä on turha lähteä kun pyöräteitä ei kuitenkaan ole aurattu. Ja lohduttoman näköiset pyörätiet olivatkin kun töihin päin ajelin. Eipä olisi ollut mitään asiaa lähteä pyörällä liikenteeseen. Töistä tultuani tein kaksi ja puoli tuntia lumihommia ja sen päälle matolla tunnin juoksun.

Lauantaina heti aamusta menin tekemään viikon ensimmäisen hiihtolenkin. Valitsin vapaan sukset, sillä jälleen oli pieni epäilys, ettei latukone ollut vielä saanut latuja kuntoon. Olettamus oli osittain oikein, mutta pääosin ladut olisivat olleet kunnossa. Tosin uusi lumi ja kymmenen pakkasastetta ei välttämättä olisi ollut kovin lentävä yhdistelmä, joten vapaa tyyli oli varmaankin ihan hyvä valinta siihen paikkaan. Piha oli puhtaana lumesta, mutta torstain jälkeen yksityistietämme ei oltu ajettu, joten kolailin sitä osittain auki puolentoista tunnin ajan.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa perinteisen tyylin hiihto. Mikään lentokeli ei ollut nytkään, sillä pakkasta oli lähetiessa 15 astetta. Reilu 50 km tuli hiihdeltyä ja aikaa meni ruhtinaalliset 4:20, eli mikään hirveä hönkä ei ollut päällä. Tuon reissun päälle kävin vielä pukkaamassa parisen tunnin verran tietä auki kolalla.

Viikolle tuli urheilullista liikuntaa n.18,5 h. Tuon lisäksi 8-9 tuntia lumitöitä. Ilmankos loppuviikolla päästiin painon suhteen taas “kipurajan” alapuolelle.

Sekalaista säätä

Tälle viikolle osui sään ja kelien puolesta vähän kaikenlaista. Maanantai oli vielä komea perinteinen talvipäivä. Pakkasta kymmenisen astetta, puut lumessa ja mukava hanki. Työmatkapyöräilyn lisäksi tuli illalla juostua matolla tunnin perusköpöttely. Muuten ok, mutta sykkeet edelleen vauhtiin nähden korkealla.

Tiistaina aamulla lämpötila otti viikon pohjakosketuksen ja mittari kävi 18 pakkasasteessa. Auto kun oli tämän päivän käytettävissä, niin säälin itseäni sen verran, että jätin työmatkapyöräilyt tältä päivältä väliin. Illalla lämpötila oli noussut jo 8 pakkasasteeseen ja kun vakio sulkapallovuoro oli peruttu, niin kävin tekemässä 25 km:n hiihtolenkin perinteisellä tyylillä. Hiihtokeli ei ollut sunnuntain veroinen, mutta vuoden toinen pertsan lenkki tuli tehtyä.

Keskiviikkona pakkasta ei ollut enää kuin kaksi astetta. Tuuli oli kova ja jo yöllä alkanut lumisade jatkui vielä aamullakin. Työmatkapyöräilyyn kului jonkin verran enemmän aikaa kuin normaalisti, sillä pyöräteitä ei oltu aamulla vielä aurattu. Myös iltapäivällä oli havaittavissa paikoin heikkoja auraussuorituksia kotimatkan aikana. Paikoin oli ihan lumesta puhdas pyörätie, mutta paikoin tuuli oli kasannut hyviä kinoksia pyörätien poikki. Illalla kotona pari tuntia lumitöitä ja tunnin mäkitreeni matolla.

Torstaina aamulla oltiinkin sitten jo kolme astetta plussan puolella lämpötilan suhteen. Yöllä oli tullut vettä sen verran, että lumet olivat huvenneet ihan kunnolla. Pyörätiet olivat muuttuneet jääkentiksi ja sellaisilla pätkillä, missä ei oltu vielä hiekoitettu, niin kaipasi nastoja eturenkaan lisäksi nyt myös taakse. Pari kertaa pyörä pyörähti 180 astetta, nokka tulosuuntaan päin. Pystyssä pysyttiin, ja kotiin päin tullessa hiekkaa oli levitetty jo sen verran runsaasti, että pystyi hieman rennommin polkemaan. Illalla pari tuntia sulkapalloa MaSu:n treeneissä. Pääosin neluria, mutta pari erää myös kaksaria.

Perjantai mentiin edelleen plussa-asteilla. Työmatkapyöräilyssä ei ongelmia hyvän hiekoituksen ansiosta. Päivällä oli ohjelmassa jalkahieronta, joten kunnolliset aerobiset treenit jäivät tältä päivältä väliin. Illalla tuli tehtyä kotona tunnin lihaskuntotreeni.

Lauantaina olitiin edelleen pikkuisen plussan puolella. Lähiladut näyttivät lohduttoman heikkokuntoisilta, joten ajelin pikku-Ahveniston parkkipaikalle ja lähdin siitä hiihtelemään kohti Julkujärveä ja Topin tupaa. Onneksi otin alleni vapaan sukset, sillä sen verran likaiset ladut olivat, että pertsan suksilla meno olisi varmaan tökkinyt melko pahasti.. Moottoritie – Julkujärvi välillä oli paikoin jäistä, märkää ja likaista. Julkujärvi – Topin lenkki oli vielä suht hyvässä kunnossa. Moottoritie – Lamminpää väli oli pääosin huonoa ja osittain tosi huonoa. Likaista, jäistä ja pelkkää jäätä, ei mukavaa. Kävin vielä toistamiseen tekemässä Topin lenkin, koska se oli paremmassa kunnossa kuin Lamminpään lenkki. Matkaa kertyi 30 km, mutta seuraava hiihtolenkki toteutuu vasta kun lunta on tullut kunnolla lisää. Illalla tein matolla vielä puolen tunnin juoksutreenin. Reilu puolet ajasta menin vähintään 4:00 min/km vauhdilla.

Sunnuntaina lämpötila oli painunut taas pikkuisen pakkasen puolelle. Edellisillan pieni räntäkerros oli jäätynyt mukavasti jäähän kiinni, poistaen pahimman liukkauden. Päätinkin tehdä vuoden ensimmäisen juoksulenkkini ulkona. Jätin jopa nastarit kotiin ja juoksin ihan kesätossulla. Pidon kanssa ei tuntunut olevan oikeastaan mitään ongelmia. Aluksi oli tarkoitus mennä puolimaratonin verran, mutta suunnitelmat muuttuivat pariin kertaan matkan aikana ja matkaa kertyi loppujen lopuksi 26 km. Juoksu tuntui ulkona tosi mukavalta ja paikoin jopa helpolta. Vauhti oli 4:47 min/km ja keskisyke 130. Matolla ei mitään mahdollisuuksia tuollaisiin sykkeisiin.

Pakkasviikko

Talven ensimmäinen kunnollinen pakkasviikko ja alkuviikon kovien tuulien myötä nousi esiin mukavuudenhaluni ja kun autokin oli useampana päivänä kotona, niin työmatkapyöräilyt jäivät kahteen kertaan tällä viikolla. Mutta ensi viikolla sitten taas enemmän sitäkin laatua, ehkä.

Hiihtoa tuli harrastettua kolmena päivänä. Torstaina menin vapaalla 28 km ihan mukavassa kelissä, mutta viikonloppuna vasta oli oikein mainiot suksikelit. Lauantaina vapaalla 35 km ja sunnuntaina kauden ensimmäinen perinteisen tyylin lenkki ja heli 42 km. Enemmänkin olisi sunnuntaina voinut mennä, mutta kun ei tullut otettua juotavaa tai rahaa mukaan, niin alkoi kitalaki kuivumaan sen verran, että piti jättää kilometrejä seuraavillekin päiville. Tosin saa nähdä mitä ensi viikko tuo tuollessaan, sillä torstaille on luvattu 5 lämpöastetta ja 10 mm vettä. Lähteeköhän hiihtokelit vallan pois.

Mattojuoksua oli ohjelmassa kolmena päivänä. Keskiviikkona tunnin köpöttely, johon oli laitettu vähän mäkeäkin jo mukaan. Perjantaina myös tunti, ja silloin oli jo vähän enemmän nousukulmaa ohjelmassa. Sunnuntaina tein toisena treeninä illalla puolen tunnin juoksun, josta kaksi kilsaa hieman kovempaa. Kovemmassa osuudessa ensin kilsa 15 km/h ja sen jälkeen 100 m välein 0.1 km/h vauhdin lisäys. Alkuun ja loppuun pari kilsaa rauhallista. Tavoteltuja 40 km:n juoksuviikkoja en ole vielä saanut aikaiseksi, kun on tullut tuota hiihtoakin mukaan, mutta tehdään sitten kesällä vähän parempia viikkoja.

Viikkoon mahtui myös jalkahierontatunti sekä perinteinen puolentoistatunnin sulkapallovuoro. Salitreenit ja sisäpyöräilyt ovat nyt jääneet hieman paitsioon kun on ollut muuta, kiinnostavampaa treenausta.

Jalatkin ovat taas ehkä hieman paremmassa kunnossa. Peukalovarpaat eivät juurikaan vaivaa, vaikka ei ne ihan kunnossa vielä olekkaan. Akillesjänne on kosketusarka, mutta ei sekään tunnu juostessa tai hiihtäessä. Flunssakin on mennyt jo ohi, vaikka kurkusta vielä limaa lentääkin. Treenaus on siis stabiilissa tilassa.

Nuhainen alkuvuosi

Viime vuosi päättyi ihan hyviin tunnelmiin. Joulukuussa meni 300 km rikki juoksussa, eikä sellaista ole tapahtunut sitten toukokuun 2011. Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle aika paljon heikommin, suorastaan nuhaisesti. Uudenvuoden aattona juoksin vielä matolla 21 km:n treenin, mutta heti kun päästiin seuraavan vuoden puolelle, alkoi tauti puskea päälle.

Viime viikolle ei tullut treeniä kuin viitisen tuntia. Pari salitreeniä, yksi sulkapallokerta ja kerran kävin pyörällä töissä. Saikkupäiviä ei sentään tullut, mutta auton otin käyttöön työmatkoille.

Tällä viikolla aloin jo käymään pyörällä töissä, mutta mitään kovin rankkaa treeniä ei tullut vielä viikolla tehtyä. Tiistain puolentoista tunnin sulistreenikin oli vähän siinä ja tässä, että oliko järkevää mennä, mutta onneksi ei tullut takapakkia toipumisen suhteen.

Keskiviikkona tein matolla kevyen kahdeksan kilometrin hölkän ja perjantaina 11 km. Nyt viikonloppuna kävin sitten molempina päivinä hiihtämässä vapaalla tyylillä n.30 km lenkin. Lamminpää – Julkujärvi välillä baanat olivat pääosin ihan hiihdettävässä kunnossa, mutta Lamminpää – Virelä välillä, josta itsekin lähden liikkeelle, ladut olivat jäiset ja lunta tarvittaisiin lisää, jotta ne saataisiin mukavampaan hiihtokuntoon.

Hiihto kuitenkin maistui nyt huomattavasti mukavammalta kuin kauden ensimmäinen kerta viime vuoden puolella. Nyt jopa vähän odottaa, että sitä lunta tulisi lisää, niin pääsisi taas keräämään hiihtokilsojakin lisää. Pirkan hiihtoon tuskin kuitenkaan tulee lähdettyä, joten mitään pakkohiihtoa ei tarvitse alkaa harrastamaan.

Juoksumatto on ollut hieman huonolla käytöllä, kun Tuulillakin on ollut kaiken näköistä vaivaa. Edelleen mattojuoksussa sykkeeni ovat olleet normaalia korkeammalla, mutta muuten mattotreenit ovat olleet ihan ok. Nyt on tullut kokeiltua jo vähän kovempaakin vauhtia ja mäkijuoksua.

Treenivuoden Tilinpäätös

Treenivuosi 2017 oli taas pitkästä aikaa niin määrällisesti kuin tuloksellisestikin hyvä. Vanhoja perinteisiä tapahtumia tuli kierrettyä, mutta myös uusia häppeninkejä mahtui mukaan.

Alkuvuosi oli hieman hankala selkävaivojen vuoksi, mutta helmikuun puolella alkoi pääsemään jo juoksentelemaankin. Hiihtotalvi oli todella huono, enkä käynyt etelässä kertaakaan suksilla. Hiihtolomalla Pyhällä tuli hiihdettyä talven kaikki 300 km. Tosin nyt juuri ennen vuodenvaihdetta tuli yksi hiihtokerta lisää. Retkiluistelua tuli kokeiltua Tohlopin jäällä pari kertaa. Ns. talviurheilu jäi siis melko vähiin.

Sulkapalloa on tullut pelattua kesälomaa lukuun ottamaatta läpi vuoden. Yhteensä sulkiskertoja kertyi harjoituspäiväkirjaan 59 kpl / 84 tuntia. Pääaisassa tuli pelattua neluria parin eri porukan kanssa, mutta myös kaksinpelejäkin mahtui mukaan. Keväällä liityin myös Mansen Sulkaan, jonka mukana tuli uusi vastustajia eteen. Tarkoitus oli myös aloittaa syksyllä Tampereen sulkapallorankingissä, mutta koska kesällä jäi peli vallan väliin, niin jätin osallistumatta koko rankingiin.

Maantiepyöräilykausi oli hieman vaisu, vaikka keväällä tuli hommattuakin uusi hiilikuituinen maantiepyörä. Toisaalta myös kalustotappioita tuli keväällä, kun kaatusin vanhalla cyclo crossarilla sen verran rajusti, etten uskaltanut sitä ottaa enää maanteille mukaan, vaan laitoin sen sisäpyörä-traineriin kiinni. Juoksuinto vei pyöräilykilometrejä kesältä, mutta kertyi niitä sentään vuoden aikana 6100 km, jossa on mukana kyllä kaikki työmatkapyöräilyt. Sisäpyöräilyä tuli tuon lisäksi vielä poljettu 30 tunnin verran. Pirkan pyöräilyn pitkälle matkalle sentään tuli osallistuttua. Maastopyörälenkit jäivät pohjoisen lomareissun yhteydessä tehtyjä polkaisuja lukuunottamatta vallan väliin.

Suunnistuskaudessa ei myöskään ollut kehumista. Muutamat iltarastit tuli keväällä käytyä, mutta muuten otin osaa vain jokusiin kisoihin. Nekin on äkkiä lueteltu: Jukolan viesti, Norjan rastiviikko, Suomen tunturisuunnistus sekä 25-manna Ruotsissa. Tuulin kanssa osallistuimme myös Tampereen yö-rogainingin 8-tunnin sarjaan ja juhannuksena Kilpisjärvellä hieman lyhyempään rogainingiin. Suunnistuskilometrejä söi myös into kuluttaa tossuja maantiellä.

Huoltavia asioitakin tuli taas otettua syksyllä ohjelmaan, sillä aloin taas käymään suht säännöllisesti jalkahieronnassa. Yhdeksän kertaa ehdein syksyllä käydä, mutta homma jatkuu kevätkaudella samaa rataa. Punttisalipuolta tuli tehtyä 37 kertaa vuoden aikan, joten hieman vähiin sekin jäi.

Juoksun puolella olikin sitten vähän enemmän tapahtumaa. Kilometrejä kertyi hieman päälle 2000, kertoja 140 ja tunteja 160. Pääasia kuitenkin oli, että paikat pysyivät suht ehjänä koko vuoden ajan, vaikka kisailtuakin tuli jonkin verran.

Kisailut alkoivat toukokuun alussa, jolloin järjestettiin tiistaisin Inov Trail-Cup Tampereen maastopoluilla. Neljään osakilpailuun viidestä osallistuin. Toukokuussa oli myös Raholan kymppi, jossa kävin pokkaamassa M40-sarjan ykköspalkinnon. Muuten alkukesästä ei tullut osallistuttua juoksukisoihin, jos juhannuksen Saanan vuorijuoksua ei lasketa mukaan.

Elokuun alussa osallistuin Pirkkala hölkkään, jossa M40-sarjan 10 km:llä olin kolmas. Kymmenen päivää siitä eteenpäin juoksin Pyhällä tunturikympin, toisen pohjoisen kesäreissumme päätteeksi. Sieltä tuli kotiinviemisiksi ykkössija. Syyskuun alkuun tuli vedettyä myös Hervannassa rata10, joka meni aikaan 37:26 ja joka antoi hyvin itseluottamusta syksyn kisoille.

Jyväskylässä kävin juoksemassa vuoden ainoan puolimaratonini ja ajalla 1:22:36 pääsi pokkaamaan M40-sarjan ykköspalkinnon. Pari viikkoa tuosta eteenpäin juoksin 11 vuoden tauon jälkeen myös Pirkan hölkän. Uudella ennätysajallani 1:22:00 olin M40-sarjassa toinen. Pitkä maratontaukokin tuli katkaistua Kankaanpäässä, kolme viikkoa Pirkasta. Kankaanpään pikku pakkasessa tuli kruunattua juoksuvuosi, kun sain alitettua vieläkin kolmen tunnin ajan. Marraskuun puolessa välissä tuli juostua pitkästä aikaa myös TeivoCupin 5 km:n osakilpailu. Aika oli 18:25.

Treenivuosi 2017 oli siis ihan mukavan tapahtumarikas. Mitään isompia vaivoja ei vuoden aikana ollut. Pyörälentoni jälkeen jouduin muutaman päivän nuolemaan haavojani, mutta sitten pääsi taas juoksulenkille. Leikattu vasen kantapää ja akillesjänne aina välillä vähän kipuili, mutta ei ole estänyt treenaamista. Suurin huolenaihe on ollut oikea akillesjänne, joka on syksyn aikana alkanut kipuilemaan enemmän. Juoksua ei myöskään se vielä haittaa, mutta muuten on paikoin kosketusarka ja aamuisin kipuilee enemmän. Loppuvuodesta myös molemmissa peukalovarpaissani on ollut vähän ongelmia, jotka tuntuvat juoksussa ja sulkapallossa. Oikea olkapää myös on välillä kipuillut ja haitannut lähinnä sulkapallon peluuta.

Uuteen vuoteen pääsee kuitenkin hyvillä mielin, ja uusi juoksumattokin antaa mahdollisuuden treenata vähän huonommillakin keleillä. Puolimaratoni sillä tuli jo juostua, eli kyllä pää tuntuu kestävän pitemmätkin lenkit matolla paukutusta. Korkeille mattosykkeille en vaan ole vielä keksinyt mitään selitystä.

 

Haskaa Joulua!

Nyt Joulun aatonaattona ainakin näyttäisi sen verran talviselta, että eiköhän Jouluaattokin ole kerrankin valkoinen. Tänään tuli aamupäivällä tehtyä lumipyryssä viikon pitkä lenkki, jotta huomenna voi keskittyä syömispuoleen. Sen verran paljon maassa on jo lunta, että hiihtämäänkin voisi mennä, mutta minulla on vielä kesken se 2000 juoksukilometrin metsästys tälle vuodelle. Kahdeksan päivää on aikaa ja 44 km puuttuu, joten jos paikat vaan pysyy edes tässä kunnossa, niin eiköhän tuo määrä saada juostua.

Huonot ulkokelit eivät enää haittaa juoksukilometrien keräämistä, sillä maanantaina saimme upouuden juoksumaton käyttökuntoon. Alunperin se oli tarkoitus asentaa yläkerran treenihuoneeseen, mutta sen verran iso ja painava laitos se oli, että portaista sitä ei millään saanut mahtumaan ja yläkerran parvekkeen kautta ei sitten alettu sittä nosturilla nostamaan. Eli matto on nyt sitten asennettuna makuuhuoneeseen. Juoksumatto on Tunturin Platinum Pro, eli ihan kunnon peli on kyseessä. Keskiviikkona tein sillä tunnin juoksun, mutta muuten olen jättänyt sen vielä odottamaan huonompia ulkojuoksukelejä. Ihan hyvältä laite tuntui vaikka melko tylsää köpöttelyä se onkin, ainakin vielä kun ei ole TV:ä saatu asennettua sen eteen. Matto on myös melko hiljainen, ainakin jos makkarin ovet laittaa kiinni, niin naapurihuoneessa pystyy kyllä hyvin olemaan ja katsomaan televisiota. Se oli ainakin positiivinen yllätys.

Viime viikkoina on päässyt tekemään ihan hyvin pitkääkin lenkkiä, vaikka melko talviset olosuhteet ulkona onkin. Viikko sitten tein 24 km nastarilenkin ja sain vasemman jalan peukalovarpaan sen verran kipeäksi, että pelkäsin jo kahden tonnin kilsatavoitteen jäävän toteutumatta. Mutta peukku on onneksi kuitenkin kestänyt juoksua ihan hyvin, vaikka sen taivuttelu jonkin verran sattuukin.

Toisen jalan peukun jänteessä on ollut myös koko syksyn jotain vaivaa, mutta nyt torstaina se otti sulkapallotreeneissä sen verran paljon itteensä, että piti jättää pelit reilun tunnin jälkeen kesken. Tänään kuitenkin molemmat peukalovarpaat antoivat juosta 24 km ulkolenkin ilman kipuja, vaikka näin levossa ne vähän kiukuttelevatkin. Nyt on onneksi puolitoista viikkoa taukoa sulkapallosta, jos vaikka edes toinen varvas kuntoutuisi siinä ajassa.

Vuoden vaihteen jälkeen pitää ottaa myös sukset esiin (jos vaan hiihtokelejä löytyy), jos vaikka tänä talvena saisi enemmän hiihtokilometrejä kuin viime talven 300. Mutta tämän vuoden puolella pitää vielä saada nuo puuttuvat 44 juoksukilometriä kerättyä.

Uusi Blogi

Viime viikon pohjeongelmat olivat tällä viikolla jo taakse jäänyttä elämää. Tämän viikon treenit sai tehtyä ilman sen kummempia ongelmia, jos ei pimeyttä, märkyyttä, sohjoa ja lunta pitänyt sellaisena. Märät tossut tulivat kyllä tutuiksi tällä viikolla, mutta kyllä yksi mukava pakkasaamun nastarikelikin oli.

Juoksupäiviä olivat maanantai, keskiviikko, lauantai ja sunnuntai. Kilsoja kertyi 66 kappaletta. Sunnuntain juoksulenkki oli vaarassa muuttua sisäpyöräilyksi, sillä koko päivälle oli luvattu runsasta sadetta. Onneksi tälläkään kertaa ennusteet eivät pitäneet paikkaansa, vaan sain tehdä viikon pitkän lenkin pääosin sateettomana hetkenä. Lauantain lumet tosin olivat sulaneet paikoin sohjoksi, joten märkää oli. Lauanttaina oli saanut tehdä nastarilenkin muutaman sentin lumessa.

Sulkapalloa kertyi 3,5 tuntia, joten sulkaakin tuli hakattua ihan riittävästi tällä viikolla. Työmatkapyöräilyt ja yksi salitreeni noiden päälle, niin siinä se viikko sitten menikin. Perjantaina oli myös jalkahieronta, eli huoltavaa toimintaakin on ollut.

Olen saanut myös kilpailevan blogin. Naapurihuoneessa kirjoitellaan tällaiseen osoitteeseen: onnellinenjuoksija.blogspot.fi.