Suunnistuskausi

Viikko 24/2019 (10.-16.6.2019)

Tämän viikon lopetti hienossa säässä juostu Jukolan viesti. Tämän vuoksi maanantaina piti aloittaa tämän vuoden suunnistuskausi, käymällä Tampereen iltarasteilla Ylöjärven Puuvuorella. Autolla kävin töissä, mutta suunnistuspaikalle menimme Tuulin kanssa yhtä matkaa pyöräillen, matkaa kun ei kertynyt kuin 10 km suuntaansa.  Sää oli maanantainakin aurinkoinen ja lämmin, pari kymmentä astetta. Suunnistus ei sen sijaan sujunut kovin aurinkoisissa merkeissä. Puuvuoren takainen pieni supikko aiheutti minulle taas tälläkin kertaa melkoisesti päänvaivaa.

Tiistaina iltapäivällä kävin Tesomajärvellä uimassa märkäpuvun ja ensimmäistä kertaa myös poijun kanssa. Poiju kiinnitetään vyötäröön hihnalla ja se raahautuu perässä näyttäen hyvin missä uimari menee. Poiju myös kelluttaa, joten jos iskee uidessa väsy tai muu ongelma, niin siihen voi turvautua. Poiju olikin hyvä turva, kun uin Tesomajärvessä laiturien väliä, jonka mittä oli vähän päälle 200 m. Tahkosin laiturien väliä neljä kertaa edestakaisin ja matkaa GPS:n mukaan tuli 1,85 km, eli melkein triathlonin puolimatkan verran. Taukoja en pitänyt ja aikaa kului tuohon harjoitukseen hieman alle 40 min.

Keskiviikkona kävin töissä pyörällä. Illalla Peetun kanssa reipas, vähän yli 12 km juoksulenkki. Ihan hyvin kulki, vaikka jalat olivatkin vähän väsyneet tuntuiset. Sunnuntain pitkä varmaankin vielä painoi.

Torstaina pyöräilin töistä kotiin Säijän kautta, 50 km. Kerrankin tuuli oli sopivasta suunnasta, itä-kaakosta. Täysin vastaista ei ollut oikein missään kohtaa ja myötätuulipätkiä oli ihan mukavasti, mutta siitäkin huolimatta keskivauhti jäi vain hieman päälle 29 km/h. Ei ollut oikein isku päällä.

Perjantai olikin sitten täyslepopäivä. Mutta lauantaina kävin pyörällä Kangasala Jukolan kisakeskuksessa katsomassa Venlojen viestin startin. Vajaat pari tuntia olin paikan päällä ja sitten poljin takaisin. Matkaa yhteen suuntaan tuli noin 54 km ja mennessä aikaa kului reppu selässä kolmisen minuuttia alle kaksi tuntia ja takaisin tullessa lähes tasan kaksi tuntia. Reitti kulki kotoa Pirkkalan ja Sääksjärven kautta Hervantaan, josta matka jatkui Saarenmaantietä pitkin Kangasalan keskustaan ja sieltä Heponiemeen.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa oma osuuteni Jukolan viestistä Punkalaitumen Kunnon joukkueessa. Olin ankkuriosuudella, joten nukuin yön kotona ja tulin kisapaikalle vasta aamuseiskaksi. Ruuhkia ei tien päällä ollut, joten ajomatkaan ei tuhraantunut aikaa kuin kolmisen varttia. Tänäkin vuonna oli hilkulla, joudunko (tai pääsenkö) uusintalähtöön. Melko minuuttipeliksi se meni, mutta uusintalähdöstä sitä itsensä klo 9 sitten kuitenkin löysi.

Lähtöhetkellä lämpöä oli jo varmaankin lähemmäs 20 astetta ja aurinko porotti. Tiedossa oli siis hikinen 12,9 km:n osuus. Itse suunnistuksesta ei juurikaan ole isompaa kerrottavaa. Se oli sitä perinteistä Jukolan yhteislähtösuunnistusta, johon tässä on jo alkanut tottumaan. Tämä oli 12. Jukolani ja viisi kertaa olen ollut uusintalähdössä, joista neljä viimeisen viiden vuoden aikana. Koska melkein vuosi vuodelta on enemmän joukkueita mukana, niin letkatkin ovat sitä pahempia. Tänä vuonna ei tainnut olla hetkeäkään, ettei ketään muuta olisi näkynyt. Hajontaosuuksilla oli vähän väljempää, mutta putkiosuuksilla meno oli paikoin melko rauhallista, sillä ohi ei päässyt mitenkään järkevästi, joten sitten mentiin kuin köyhän talon porsaat.

Mitään isompia pummeja ei itselleni tullut. Muutamaa parin minuutin häröilyä ei tällä tasolla lasketa, joten melko ehjä suoritus kaiken kaikkiaan. Jaksamisen kanssa ei ollut ongelmia, mutta uskalluksen kanssa on sitäkin enemmän. Nilkkojaan pelkää koko ajan ja muutama kivulias vääntö niihin tulikin, mutta ei sen kummempaa. Positiivista oli myös se, että pysyin kartalla melko hyvin, eikä juurikaan tullut sellaisia hetkiä ettei tiennyt yhtään, missä kohtaa mentäisiin letkan kanssa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos yhteislähtöön pääsee/joutuu, niin tapahtuma on paremminkin polkujuoksukisa, kuin suunnistuskisa. Mutta hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan.

Vanajanlinnan Triathlon Sprintti 2019

Viikko 23/2019 (3.-9.6.2019)

Kauan odotettu ja vähän jänskätystäkin aiheuttanut triathlon-debyyttini oli ohjelmassa lauantaina. Etukäteen suurimpana huolenaiheena oli avovesiuinti, sillä kokemus siitä oli lähes nolla. Onneksi viime viikon märkäpukukokeilut Tohlopin järvessä toivat sen verran itseluottamusta, että uskoin selviäväni uintiosuudesta kunnialla. Uudeksi huolenaiheeksi muodostui viime sunnuntaina, pitkän pyöräilyn yhteydessä, jumiin mennyt alaselkä. Selkä on kipuillut ja kramppaillut koko viikon ja etenkin istumisen jälkeen liikkeelle lähtö on ollut melko kankeaa ja kivuliasta.

Tiistaiaamuna selkä tuntui jo hyvältä ja teinkin töihin polkiessani Säijän 50 km pyörälenkin. Se osottautui virheliikkeeksi, sillä vaikka pyöräilyn aikana ei selässä tuntemuksia ollutkaan, niin töihin päästyäni se oli taas ihan juntturassa.

Istuminen oli ihan myrkkyä selälle, mutta liike sai sen aina vertymään suht hyvään kuntoon. Niinpä uskalsin tehdä vielä keskiviikkona 10 km:n rauhallisen juoksulenkin sekä torstaina reilun kilometrin avovesiuintitreenin. Perjantaina minulla oli vielä varattuna hierontavuoro, jossa selkää yritettiin saada parempaan kuntoon.

Lauantaina saavuimme kisapaikalle jo klo 9:30, eli kaksi ja puoli tuntia ennen starttia. Ennen klo 10:n naisten startin seuraamista, tutustuimme vähän kisapaikkoihin. Etenkin vaihtoalue piti katsoa huolella, kun sellaista ei ollut ennen livenä nähnyt. Klo 10:30 oli info-tilaisuus, jossa käytiin kisan kulkua ja sääntöjä läpi. Tämän jälkeen pääsikin sitten pakkailemaan vaihtoalueelle vietäviä pussukoita ja viemään myös pyörä katsastuksen läpi vaihtoalueelle. Tämän jälkeen vessakeikka ja sitten lähtöalueelle pukemaan märkäpukua päälle ja ottamaan tuntumaan veteen.

Äkkiä se kaksi ja puoli tuntia kului kaikkeen kisaa edeltävään säätöön, etenkin näin ensikertalaiselta, ja enemmänkin olisi pitänyt asioihin tutustua, ja siitä sitten sai maksaa kisan yhteydessä, mikä selviää sitten myöhemmin.

Lämpöä oli ainakin riittävästi, jopa liikaakin. Kisa-alueelle tullessamme auton mittari näytti 25 astetta ja pois lähtiessä 30 astetta. Aurinko paistoi ja etelästä tuuli muutaman metrin sekunnissa. Veden lämpö oli 18 astetta.

Uintiosuus suoritettiin Katumajärvessä ja lähtö oli Vanajanlinnan rantasaunan laiturin vierestä. Uintimatka oli 750 m ja kolmion muotoinen rata kierrettiin kertaalleen myötäpäivää. Lähdössä yritin hakea vapaata uintitilaa niin oikeasta reunasta kuin mahdoolista. Ensimmäisten metrien aikana se tuntuikin ihan hyvältä idealta, mutta jo pian tajusin, ettei se sitä ollutkaan. Olin nimittäin sisäkaarteen puolella, jonne tietenkin, kierrettäviä poijuja lästyessä, kaikki uimarit pyrkivät. Melkoisessa linkouskoneessa sitä tuli uitua pari ensimmäistä sataa metriä. Läpsimistä ja kyynärpäätä tuli vähän väliä ja omat käteni ja jalkanikin osuivat jatkuvasti johonkuhun. Rennosta uimisesta ei ollut tietoakaan. Jossain kohtaa oli tunne, että iskee paniikkikin, mutta onneksi ei sitten mitään sellaista tullut ja muutenkin mitään isompaa iskua ei kropaan osunut. Välillä piti pitää päätä pystyssä pidempäänkin ja tähystellä omaa tilaa.

Ensimmäinen kääntöpoiju oli noin 250 metrin kohdilla ja sen jälkeen uintitilaa tuli vähän enemmän ja pääsi uimaan vähän rennompaa vaparia. Jossain kohtaa takasuoraa huomasin, että on tosi väljää uida, mutta sitten kun tähystin poijua, niin huomasin olevani vähän väärässä suunnassa ja suuntaa piti korjata, jonka jälkeen alkoi taas muitakin läpsyttelijöitä olla tuntumassa. Toisen poijukäännöksen jälkeen päästiin myötätuuleen ja vauhti vähän kasvoi. Uinti tuntui ihan mukavalta ja viimeisille sadoille metreille uskalsi vähän kokeilla vauhdinkin lisäystä.

Uintiaikani oli 14:05, joka oli huikeasti (pari minuuttia) parempi jota etukäteen olin arvellut. Tuolla ajalla olin niin omassa (45-49) kuin miestenkin sarjassa melko tarkkaan puolessa välissä. Eli omassa sarjassani olin tuossa vaiheessa 14. (/29) ja kaikista miehissä 101. (/201).

Vedestä nousu sujui ongelmitta. Mitään huimausta ei ollut, niin kuin joskus kovan uimarypistyksen jälkeen olen havainnut. Ensimmäiselle vaihtopaikalle oli matkaa reilu 100 m. Vaihtopaikalle reippaasti hölkätessä tuli riisuttua uimalakki, lasit ja nenäklipsi, sepä avattu märkäpuku ja riisuttua märkkärin yläosa. Vaihtopaikalle päästyä märkäpuvun riisumisen kanssa kului vähäsen aikaa ja sitten vaan ensimmäisestä vaihtopussista kypärä ja lasit päähän ja pyöräilykengät jalkaan. Jalat tuli pyyhkellä kuivattua, mutta sukkia en laittanut, vaikka nekin olivat tarjolla. Vaihtopussiin uintivehkeet ja pussi takaisin telineeseen omalle paikalle ja hölkäten hakemaan pyörää telineestä ja sitten pyörän kanssa hölkäten pyöräilyn lähtöpaikalle.

Ensimmäiseen vaihtoon meni aikaa 4:11, josta olisi pienellä harjoittelulla nipistettävissä kyllä vähän pois. Vaihdon sujuvuudellakin on siis merkitystä, sillä pystyin nostamaan vaihdon aikana sijotustani omassa sarjassa kahdella pykälällä ja kaikkien miesten sarjassa yhdeksällä pykälällä.

Pyöräilyosuus ajettiin neljänä 5 km edestakaisena lenkkinä. Reitti oli melko tasainen ja se ajettiin Vanajalinnantietä pitkin, joka oli muulta liikenteeltä suljettu. Reitin molemmissa päissä oli tiukat U-käännökset, joissa piti hidastaa reilusti vauhtia. Alkuosuus reitistä oli myötätuulta ja tuolle osuudelle osui myös reitin ainoat pienet nousut. Ensimmäiset kolme kierrosta jouduin ajamaan yksin. Takaa ei tullut ketään sellaista ohi, jonka peesiin olisi voinut jäädä, ja ohiteltavien ohi tuli mentyä heittämällä. Vasta viimeisen kierroksen alussa takaa tuli viiden hengen porukka ohi, jonka perään jäin vähäksi aikaa. Myötätuuliosuudella menin kuitenkin heidän ohitseen jonkin matkaa, mutta vastatuuliosuudella sama porukka otti minut taas kiinni ja meni ohi. Jäin peesailemaan loppumatkaksi heidän peräänsä.

Pyöräilyosuus meni aikaan 34:34 eli keskinopeus oli hieman päälle 34 km/h. Olin osuudella omassa sarjassani 11. ja kaikista miehistä 78. Omassa sarjassani nostin sijoitusta yhdellä, eli pyöräilyn jälkeen sijoitukseni oli 11. ja kaikissa miehissä 85.

Toinen vaihto alkoi kun hyppäsimme pois pyörän selästä. Pyörä kuljetettiin hölkäten takaisin omalle paikalleen telineeseen ja siitä sitten hölkällä varusteiden vaihtoon. Pyöräilyvälineet pussiin ja juoksukengät jalkaan ja lippis päähän. Aikaa tähän vaihtoon kului 1:59. Sen verran liikaa aikaa kului, että sijoitus tässä vaiheessa omassa sarjassani tippui yhdellä (12.), mutta kaikissa miehissä nostin sijaani yhdellä sen ollessa nyt 84.

Juoksu lähti käyntiin kirjaimellisesti vähän yskien, sillä huoltopisteestä ottamani juoma meni väärään kurkkuun ja sitä tuli ensimmäiset metrit köhittyä. Juoksuosuuden mitta oli 5 km ja se juostiin kahtena lenkkinä. Alusta oli pääosin asfalttia ja melko tasainen. Tosin kierroksen puolivälissä, kääntöpaikalle tullessa, oli loiva mutta melko raastava ylämäkiosuus. Etenkin kun siinä kohden aurinko päästi paistamaan ihan kunnolla ja lämpöä oli lähemmäs 30 astetta, niin se oli reitin tuskaisin kohta. Onneksi kääntöpaikalla sai mukillisen vettä, jonka sai kumota niskaansa.

Juoksu kulki ihan mukavasti. Pelkäämääni selän jäykkyyttä ei ollut havaittavissa pyöräilyosuuden jälkeen. Sään kuumuus teki vaan menosta rankkaa. Toisaalta muilla tuntui olevan vieläkin rankempaa, sillä porukkaa tuli selkä edellä vastaa ihan hyvä määrä. Ainoa moka juoksuosuudellani oli, että maaliin tullessani eksyin vähän väärälle reitille ja siinä kului toista kymmentä sekunttia aikaa.

Maaliin tuloni pummista huolimatta olin juoksuosuudella oman sarjani nopein ajalla 19:51 ja kaikista miehistä olin 17:nneksi nopein. Hyvän juoksun ansiosta nostin sijoitukseni omassa sarjassani 7:nneksi ja kaikissa miehissä sijoitus oli 58. Loppuaikani oli 1:14:42. Naisten sarjasta löytyi 10 minua nopeampaa.

Kisasta jäi ihan hyvä fiilis. Lajiin tutustuminen onnistui hyvin, sillä mitään isompia mokia ei tullut tehtyä, mutta opittavaakin silti jäi. Sää oli mitä mainioin ja veden lämpökin oli melko sopiva märkäpuvulla uimiseen. Järjestelyt ylipäätään yllättivät positiivisesti. Ainoa minuus oli wc:iden vähyys. Parkkikselle olisi hyvin mahtunut bajamaja-rivistö.

Sunnuntainakaan ei ollut mitään isompia kolotuksia tai väsymyksiä. Jätin kuitenkin sääolojen vuoksi Pirkan pyöräilyn väliin. Aamulla satoi vettä ja tuulikin oli kovaa, joten reissusta ei olisi tullut mitänkään miellyttävä. Teinpä sitten vain kevyen 28 km:n juoksulenkin. Lämpöä oli pari kymmentä astetta ja taivas puolipilvinen. Etelänpuoleinen tuuli oli melko kovaa. Viimeiset 5 km oli vähän kankeeta, mutta muuten ei isompia väsymyksen merkkejä ilmennyt. Puolimaraton meni aikaan 1:42 ja keskisyke oli 130. Treenit neljän viikon päästä järjestettävää Voimarinteen normaalimatkan triathlonia silmällä pitäen voi siis alkaa.

 

Avovesikauden avaus

Viikko 22/2019 (27.5. – 2.6.2019)

Eipä ole kovin kesäisiin lämpötiloihin päästy tällä viikolla. Aamuisin mennään alle kymmenessä asteessa ja päivällä tekee tiukkaa 15 astetta. Tuulta sen sijaan on ollut muutamana päivänä melkein myrskyksi asti. Vettäkin on tihutellut useampanakin päivänä, mutta isoimmat sateet ovat tulleet öisin.

Jalkapöytävaivat ovat hieman pahentuneet tämän viikon aikana. Juostessa se on suht ok, mutta esim. koiralenkeillä on tuntemuksia. Nyt pitää ottaa vähän varovaisemmin jalan kanssa ja pitää vaihtaa pidemmät juoksulenkit pyöräilyksi.

Tällä viikolla tuli jokaisena työpäivänä käytyä töissä pyörällä (huom. torstai oli vapaapäivä). Maanantaina pyöräilin kotiin Tohlopin uimarannan kautta ja tsekkasin onko ranta uitavassa kunnossa, eli onko siitepölylautat vallanneet uintipaikan. Eipä ollut, joten kävin kotona pukemassa märkäpuvun päälle ja tulin Tuulin autokyydillä avaamaan avovesikauden. Ulkolämpötila oli 13 astetta ja vesi tuskin sitäkään, sillä kovin lämpimiä päiviä ei viime aikoina ole ollut. Märkkärin ja uimalakin kanssa pärjäsi lämpöjen suhteen aika hyvin, jalkaterät olivat herkimmät paikat kylmälle vedelle. Ensimmäinen märkäpukukokeilu ei kestänyt kuin vajaan vartin verran. Melko ahdistavan tuntuista uiminen oli. Tuntui ettei happea saanut kunnolla ja hengästyminen oli normaaliakin kovempaa. Vähän iski epätoivo, että miten sitä selviää edes sprinttimatkan 750 m:n uinnista, jos satakin metriä laittoi tuolla lailla puuskuttamaan. Paska fiilis jäi uinnista.

 

Tiistaina oli yhdistelmätreenin vuoro. Jälleen perinteisesti Säijän kautta kotiin ja kympin juoksulenkki päälle. Tuulinen oli sää, joten pyöräilyn keskari jäi hieman alle 29 km/h, tosin nopein 30 km meni hieman päälle 31 km/h. Juoksu sen sijaan oli positiivinen yllätys, sillä jalka oli yllättävän kevyt. Ajattelin ottaa tällä kertaa normaalia rauhallisemmin juoksuosuuden, mutta vauhti sitten taas karkasi ja keskinopeus oli 4:18 min/km ja keskisykekin 137. Juoksu tuntui melko kevyeltä.

Keskiviikko olikin sitten ensimmäinen myrskyisä päivä. Työmatkapyöräilyjen lisäksi tein reilun 13.3 km:n juoksulenkin, johon aikaa kului melko tarkkaan tunti. Kova lounaistuuli vaikutti hieman juoksuun, mutta muutenkin juoksu oli todella väsynyttä. Mahtoikohan edellisen päivän yhdistelmätreeni vielä painaa.

Helatorstaina kävin aamupäivästä pyöräilemässä 64 km:n maantiepyörälenkin. Jälleen oli todella tuulinen päivä ja se vaikutti vauhtiin. Tosin tarkoitus olikin ottaa vähän rauhallisemmin, sillä jalat olivat edellen aika väsyneet. Iltapäivällä kävin jälleen kokeilemassa uintia avovedessä Tohlopin uimarannalla. Ranta oli onneksi melko suojassa tuulelta, eikä aallokko haitannut uimista. Muutenkin uinti tuntui maanantaiseen verrattuna huomattavasti mukavammalta. Uin yhteensä n.750 m muutamassa pätkässä, eikä mitään suurempia ongelmia uinnin kanssa ollut. Ilman lämpö oli 16 astetta, veden lämpö edelleen kysymysmerkki, ei ainakaan lämmintä.

 

Perjantai edelleen todella tuulinen päivä. Työmatkapyöräilyt ja kolmen vartin kotisalitreeni olivat päivän ohjelmassa.

Lauantaina juoksin Nokian paloaseman lenkin, 13 km. Matkan aikana tein neljä 1000 m:n vetoa. Ensin 2 km verkkaa, sitten tonni 3:36, tonnin verkkaa ja veto 3:32. Pari kilsaa verkkaa ja sitten taas kaksi tonnin vetoa kilsan palautuksella aikoihin 3:26 ja 3:19. Vedot eivät ole ihan vertailukelpoisia keskenään, sillä tuulen suunta avitti jälkimmäisissä vedoissa melko hyvin. Iltapäivällä jälleen Tohloppiin uimaan. Ilman lämpö oli 16 astetta, mutta vesi ei tuntunut olleen lämminnyt. N.1000 m uin tällä kertaa putkeen. Luotto sprinttimatkasta selviämiseen koheni huomattavasti.

Sunnuntaina tuuli oli hieman tyyntynyt, joten maantiepyörälenkki meni ilman isompaa vastatuuleen puskemista. Loppumatkasta sain vettä niskaani, mutta muuten oli mukavan puolipilvinen ajokeli. Reitti kulki Siuron ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön ja sieltä Lintuharjuntietä pitkin Lavajärvelle ja Ylöjärven keskustaan. Lisälenkkinä tein vielä Teivon, Epilän ja Hyhkyn kautta Nokialle, josta sitten kotiin. Tällaisella lenkillä sai satasen täyteen ja alaselän jumiin. 12 lämpöasteen, vesisateen ja lyhyiden trikoiden yhdistelmä taisivat jumittaa takareidet siten, että veti selän jumiin. Muuten kyllä ihan mukava lenkki.

Vihdoinkin sadetta

Viikko 21/2019 (20.-26.5.2019)

Viikonloppuna, etenkin tänään, saatiin vihdoin ja viimein vettä taivaalta. Keltaiset siitepölymatot saivat kyytiä ja toivottavasti järvistäkin pahan hajuiset lautat painuvat pohjaan. Sellaiseen mönjään ei juurikaan tee mieli lähteä uimaan. Toisaalta alkuviikon helteiden jälkeen kovin lämpimiä uimakelejä ei järvissä ole ollut tarjolla, joten tälläkään viikolla en päässyt vielä testaamaan märkäpukua tositoimissa. Mutta ensi viikolla on sitten jo pakko mennä, vaikka olisi vähän viileääkin.

Heti maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt. Kotiin poljin Nokian SUP:n kautta, josta kävin ostamassa uuden nenäklipsin sekä uudet uimalasit, jotka pitäisi soveltua paremmin avovesiuintiin. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Tiistaina jälleen työmatkapyöräilyt sekä illalla puolentoista tunnin sulkapallonelurit, kokoonpanolla MikaV, HeimoT ja HannuK. Ihan hyvin pelit kulki jälleen. Voipi olla, että oli kevään viimeiset vakiovuoropelit.

Keskiviikkona oli yhdistelmätreenin vuoro. Töistä pyöräilin Säijän kautta kotiin, 50 km. Keskivauti oli 30 km/h, mutta väli Hakkari-Kalkku (n.30 km) meni hieman alle 32 km/h vauhdilla. Tuolla välillä pääsee suht rauhassa polkemaan, eikä muuta liikennettä tai isompia risteyksiä ole häiritsemässä menoa. Pyöräilyn päälle 10 km:n juoksulenkki 4:20 min/km vauhdilla. Suht mukavasti juoksukin kulki, vaikkei nyt ihan kevyintä mahdollista menoa ollutkaan. Näissä treeneissä oli ensimmäistä kertaa testissä triathlonin kisa-asu. Sekin toimi ihan hyvin niin pyöräilyssä kuin juoksussakin.

Torstaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi ainoastaan tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina olin autolla töissä, koska päivällä oli 75 minuutin jalka-/selkähieronta. Tällä kertaa otettiin myös jalat etupuolelta ja tuosta syystä aikaa meni 15 minuuttia normaalia enemmän. Ihan hyvä setti, joten pitää varmaankin ottaa vakiosetiksi. Töiden jälkeen kävin uimassa Tesoman uimahallilla tunnin vapaauintitreenin. Tällä kertaa uin vähän lyhyempiä pätkiä kerrallaan, mukana myös pullariuintia. Pisin veto oli tulevan sprinttimatkan verran, eli 750 m. Tuohon kului aikaa hieman alle 17 min. Toivottavasti järvessä pääsee edes lähelle tuota aikaa.

Lauantaina aamupäivästä 13 km:n juoksulenkki. Kotoa juoksin Lamminpään majalle ja sieltä juoksin pääosan harjun kilpa5-lenkistä. Polarin mukaan lenkkiin sisältyi 200 m nousua, ja mäkiä tällä lenkillä haettiinkin. Keskivauhti oli 4:41 min/km ja keskisykekin nousi 140:iin.

Sunnuntaina oli vuorossa pitkä juoksulenkki. Pääsin heti kasilta matkaan ja hyvä niin, sillä jo loppumatkasta alkoi vähän tiputtelemaan vettä ja melko pian kotiin päästyäni alkoi yhtenäinen vesisade. Tohloppi – Tahmela – Villilä – Nokia -lenkistä kertyi 27.3 km matkaa. Alku oli hieman kankeaa menoa, mutta jossain 15 km:n paikkeilla alkoi rullaamaan mukavasti. Dieseli käynnistyi vähän hitaasti. Hieman liian kovaa vauhtia tuli mentyä, sillä keskari oli 4:50 min/km ja keskisykekin oli 131.

HCR 2019

Viikko 20/2019 (13.-19.5.2019)

Viikko oli lämpöjen osalta erittäin vaihteleva. Alkuviikosta oli vielä yö-/aamupakkasia, mutta viikonloppuna rikottiin helleraja ja yötkin lämpenivät merkittävästi. Järvet ovat vielä sen verran kylmiä, ettei märkäpukua ole päässyt kokeilemaan, mutta ehkä jo ensi viikonloppuna sekin tapahtuu.

Viikko oli hieman kevennetty, sillä lauantaina kävin juoksemassa Helsinki City Runilla puolimaratonin, joten vähän piti säästellä voimia sinne.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Vaikka pyöräilinkin töistä Tesoman uimahallin ohi, niin jätin kuitenkin menemättä halliin. Jotenkin oli vetämätön olo ja päätin jättää uinnit väliin.

Tiistaina pidin etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin juoksemassa Jalon kanssa reilun kympin lenkin. Jalolla oli sen verran into päällä, että juoksuvyöhön kiinnitetty koira veti automaattisesti lantion oikeaoppiseen juoksuasentoon, eli eteen. Vetoavustettu juoksu kulki kevyesti 4.18 min/km vauhdilla. Illalla vielä hyvät sulkapallonelurit. Edellisen viikon peliväsymys oli tiessään ja peli-into oli korkealla.

Keskiviikkona maantiepyörällä töihin ja illalla Säijän kautta kotiin, matkaa kertyi 50 km ja keskari oli hieman alle 28 km/h. Rauhallisesti menin enkä viitsinyt tehdä edes juoksulenkkiä pyöräilyn päälle.

Torstaina kävin töissä autolla, mutta illalla menin tekemään Tesoman uimahallille tunnin vapaauintitreenin. Pullarin kanssa uin 2 x 500m, muuten normaalivauhtista vaparia.

Perjantaina taas autolla töihin, eikä muutenkaan tullut enää tehtyä treeniä. Töiden jälkeen kävin tekemässsä vain jokusen avaavan vedon lauantain juoksua silmälläpitäen.

Lauantaina klo 11:30 oli sitten h-hetki, kun kauden ensimmäin puolimaraton ammuttiin liikkeelle. Lämpö oli tuolloin jo reilu 20 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuulen suunta oli kaakosta, mutta ei mitenkään hirveän kova.

Olin tullut hyvissä ajoin kisapaikalle vähän fiilistelemään tunnelmaa. Aika kuitenkin kului nopeasti kisanumeroa hakiessa, vaatteita vaihtaessa ja alkuverryttelyä tehdessä. Pian sitä huomasi seisovansa tungoksessa kuuntelemassa kun sekuntteja laskettiin kymmenestä alaspäin.

Olin ensimmäisessä lähtöryhmässä ja melko mukavissa asemissa lähtöviivan tuntumassa, joten kovin montaa metriä ei tarvinnut varoa muita juoksijoita, kun pääsi jo etenemään väljällä reitillä.

Heti ensimmäisellä kilometrillä juoksijat ohjattiin harhaan Idrottegatanille, kun olisi pitänyt juosta Reijolankatua pitkin Mannerehiminkadulle. No tuosta ei tullut kuin hieman ylimääräisiä nousumetrejä eikä varmaankaan vaikuttanut loppuaikaan.

Parin kilometrin aikana juoksuasetelmat alkoivat muodostumaan eikä tuon jälkeen pysyvästi ohitseni mennyt enää ketään. Neljän kilometrin kohdilla ohittelin itse jokusia, mutta sitten saikin mennä useamman kilometrin, ennen kuin sijoitusmuutoksia tapahtui.

7-8 km:n kohdilla oli henkisesti heikko hetki, sillä juoksu ei tuntunut oikein kevyeltä ja matkaa oli menty vasta ensimmäinen kolmannes. Luotto hyvään loppuaikaan ei ollut vahva, vaikka kilometriajat olivatkin ihan hyviä.

Yhdeksän kilometrin kohdalla oli toinen juotto ja sillä kohdilla ohittelin muutaman juoksijan ja muutenkin juoksufiilis alkoi taas paranemaan. Kympin jälkeen taas tuli tehtyä pari ohitusta, mutta myös takaa alkoi kuulumaan lähestyviä askeleita. 11 km:n kohdilla joku ulkomaan juoksija paineli ohi, enkä yrittänyt jäädä peesiin, vaan tein omaa juoksuani. Ohittaja ei kuitenkaan päässyt kovin kauaksi edelleni ja jossain 16 km:n kohdilla pääsin jälleen hänen edellen. Samoilla paikkeilla ohitin pari muutakin juoksijaa.

Viimeinen vitonen menikin sitten sinnitellessä ja jokunen ohituskin siinä tuli vielä tehtyä. Viimeinen ohitus tuli tehtyä vähän 18 km:n jälkeen ja tämä ohitettu jäikin sitten peesiini teputtamaan ja antamaan “työntöapua” viimeisille kilometreille. Viimeisellä puolella kilometrilla sain kuitenkin jokusen sekunnin eroa häneen eikä sen isompaa maalisuorataistelua tarvinnut käydä.

Juoksu meni ihan hyvin. Vatsa ei sohlannut, palleapistosta ei tullut, vaikka puolen välin kohdilla pieniä tuntemuksia olikin. Pohkeet meinasi alkaa kramppaamaan parilla viimeisellä kilometrilla, mutta ei siitäkään ollut haittaa. Ihan tuoreilta jalat eivät alussa tuntuneet, mutta eihän sitä kaikkea voi saada. Aikani 1:22:49 riitti kuudenteen sijaan M40-sarjassa (/709), miesten sarjassa sijoitus oli 17. (/4119) ja jos naisetkin otetaan mukaan, niin sijoitukseni oli 19. (/7072).

Sunnuntaina kävin tekemässä rennon (tai sen ainakin piti olla sellainen) 85 km:n maantiepyörälenkin. Reittin kulki Siuron ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön ja sieltä Lintuharjuntien kautta Ylöjärvelle ja takaisin kotiin. Sää oli mitä mainioin ja alkuun tuuli oli mukava myötäinen. Loppumatkan vastatuuli muutti lenkin vähän raskaammaksi, mutta ihmeen hyvin kuitenkin jaksoi.

Uusi uimapuku

Viikko 19/2019 (6.-12.5.2019)

Tämä viikko oli edellistä viikkoa aktiivisempi treenien suhteen. Etenkin työmatkapyöräilyä tuli paljon enemmän. Loppuviikosta alkoi jalat tuntumaan melko väsyneiltä, ja jätinkin viikonlopun pitkät lenkit suosiolla väliin ja säästelin itseäni seuraavan viikonlopun puolimaratonille.

Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä noin tunnin vapaauintitreeni Tesoman uimahallissa. Uintitekniikkaharjoituksia on tullut vähän tehtyä, ja toiveissa olisi, että ennen kesää saisi edes pikkaisen lisävauhtia uintiin. Nyt ollaan junnattu pitkään samoissa uintivauhdin suhteen.

Myös tiistaina oli normaalit työmatkapyöräilyt ja illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Periaatteessa oli hyvät pelit, mutta oma panokseni oli kauden heikointa. Väsy vähän painoi ja oikeassa akilleksessakin oli normaalia enemmän tuntemuksia. Ei oikein pelit sujuneet.

Keskiviikkona otin maantiepyörän alleni ja töiden jälkeen pyöräilin Säijän kautta kotiin, 50 km:n lenkki. Koko matkan oli melkoinen vastatuuli ja keskivauhti jäikin alle 27 km/h. Päälle juoksin reilun kympin, hieman alle neljän ja puolen vauhdilla. Jalat olivat kankeat ja juoksu muutenkin väsynyttä.

Torstaina oli jälleen ohjelmassa työmatkapyöräilyt, ja illalla kävin Peetun kanssa tekemässä 12 km juoksulenkin 4:38 min/km vauhdilla. Jalat olivat kankean oloiset ja meno edelleen väsynyttä. Mutta onneksi yhteislenkki antaa aina oman tsempin tekemiseen.

Perjantaina oli lepopäivä treenien osalta. Tunnin jalkahieronta tosin oli aamupäivällä. Sen verran treeneihin liittyvää toimintaa oli, että kävin ostamassa elämäni ensimmäisen märkäpuvun ja triathlonasun. Nyt pitäisi sitten vaan järvien vähän lämmetä, jotta pääsisi uutta uima-asua testaamaan.

Lauantaina kävin aamupäivällä tekemässä maantiepyörällä 50 km:n Siuron lenkin. Tällä kertaa tuli pysyttyä pystyssä ja muutenkin oli ihan mukava lenkki. Lämpöä oli hieman alle kymmenen astetta, joten lyhyet trikoot oli melkein liian vähän, mutta onneksi tuulta ei ollut juuri lainkaan. Yritin pitää painetta polkimella ja lenkin keskivauhti nousikin hieman yli 30 km/h. Positiivista oli myös, että Sasi-Pinsiö -välin pahimmat asfalttivauriot oli korjattu monen vuoden odotuksen jälkeen. Nyt on mukavampi ja turvallisempi tuokin pätkä pyöräillä.

Sunnuntaina tein harjulla reilun 15 km juoksulenkin. Kävin kääntymässä Pikku-Ahvenistolla ja juoksin yhdystietä pitkin kotiin. Aikaa kului 70 min, joten keskivauhti oli hieman päälle 4:30. Nyt oli meno taas hieman kevyemmän tuntuista, joten eiköhän sitä ensi viikonlopuksi ehdi tulla kuntoon. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Kuperkeikka

Viikko 18/2019 (29.4.-5.5.2019)

Vaihtelevissa säissä ja keleissä on tätä viikkoa saatu viettää. Vappuna alkoi ilma kylmenemään oikein huolella ja viikonloppuna oli molempina aamuina maa valkoisena, melko pian kuitenkin aamupäivällä lumi suli pois.

Tämä viikko on ollut taas vaihteeksi aika paljon edellisiä kevyempi treenien suhteen. Viikkoon mahtui poikkeuksellisesti kaksi täyslepopäivää, mutta toisaalta sunnuntaina tuli kisakausi juoksun puolella avattua.

Jalkapöytävaiva alkaa olemaan pikku hiljaa voitettu kanta. Ihan 100% kunnossa se ei vielä ole, mutta pääosin ihan kivuton. Vappun päivänä tosin meinasi, ja vähän tulikin, lisää vaivaa, mutta siitä lisää edempänä.

Maanantai oli viikon ensimmäinen lepopäivä. Töiden vuoksi piti mennä autolla töihin ja sen verran väsynyttä oli meininki koko päivän, että jätin uimatreenit väliin, vaikka välineet olivatkin matkassa.

Tiistaina, vapunaattona, pyöräilin aamusta, edellispäivää pirteämpänä, töihin. Kotiin päin juoksin Pyynikin ja Tohlopin kautta. Matkaa kertyi vajaa 16 km ja aikaa kului 72 min. Mukavan kevyeltä juoksu tuntui. Vielä oli lämmintä ja aurinkokin paistoi, niin mikäs siinä juoksennellessa vappusaunaa kohden.

Keskiviikkona oli jo vähän viileämpi päivä ja sadettakin oli illaksi luvattu. Lähdin puolen päivän aikoihin tekemään maantiepyörälenkkiä Siuron ja Pinsiön kautta. Siuroon asti oli vastatuulta, mutta Siuron keskustasta käännyttäisiin myötätuuleen. Juuri ennen myötätuuliosuuden alkua, tuli pyörätiellä vastaan kaksi pyöräilijää. Toinen vasemmassa laidassa (minusta katsottuna), niin kuin pitääkin, mutta toinen (nuorehko poika) ajoi oikeassa reunassa. Itse ajoin myös oikeaa reunaa ja yritin siirtyä mahd. reunaan, jotta poika olisi tajunnut, että poistuu väärästä reunasta ja väistää keskeltä. Mutta eihän siinä niin käynyt. Muutama metri ennen  kuin tajusin, ettei kumpikaan väistä, painoin jarrut pohjaan. Sitten kaikki kävikin niin äkkiä etten itsekkään ole varma mitä tapahtui, mutta ainakin tein etukautta pyörän kanssa kuperkeikan, vastaantulevan pojan päälle. Säikähdyksellä siitä onneksi selvittiin. Verta tuli polvesta ja sormesta, mutta muuten ei mitään isompaa tullut. Vasen nimetön tosin on vielä vähän turvoksissa eikä kunnolla taivu, joten sormuksen käyttö on ollut nyt tauolla. Poika taisi selvitä ilman kolhuja, tai ei ainakaan valitellut mitään, pyyteli vaan kovasti anteeksi. Toinen vastaantulija pysähtyi tarkastamaan vointiamme ja empi vähän päästää minua jatkamaan matkaa, kun oli kuulemma sen verran hurjan näköinen tilanne.

Mutta satulan suoristamisen jälkeen matka jatkui ja loppumatka meni muuten ihan mukavasti, mutta satula jäi vähän huonoon asentoon kun ei ollut tarvittavia työkaluja mukana. Loppu 35 km menin sitten vähän huonommassa istuma-asennossa. Mutta ainakin oli myötätuuli. Pyöräilyn päälle, lyhyellä vaihdolla, tein kympin juoksulenkin. Juoksu sujui parin ensimmäisen kilometrin jälkeen tosi kevyesti ja vauhtikin oli 4:22 min/km. Juoksun päälle pesemään veriä pois käsistä ja polvesta. Mutta eipä ole tullut ennen tehtyä tuollaista kuperkeikkaa.

Torstaina pidin etätyöpäivän ja aamupäivästä kävin juoksemassa rauhallisen kympin. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina olin taas autolla töissä. Töiden jälkeen kävin vaihteeksi Kalevan uimahallissa tekemässä vapaauintitreenin. Kalevassa on 50 m rata, enkä ole aiemmin tehnyt tunnin treeniä pitkässä altaassa. Uin jälleen 2500 m, ihan vertailun vuoksi, että miten radan mitta vaikuttaa uintiaikaan. Ja vaikuttihan se, uintiaika ilman taukoja oli 3-4 minuuttia hitaampi kuin 25 m altaassa. Myös sykkeet olivat korkeammalla – ainakin tällä kertaa.

Lauantai oli viikon toinen lepopäivä. Passailin vähän sunnuntaina juostavaan Raholan kymppiin, jossa avasin kisakauteni. Lähtö oli klo 10 ja tuolloin oli viitisen astetta lämmintä. Onneksi aurinko paistoi, mutta vastapainoksi etelätuuli oli jonkinmoinen. Lyhyissä kamppeissa en tarjennut lähteä liikkeelle, vaikka kisan aikana tulinkin toisiin aatoksiin.

Omalta osaltani juoksuasetelma vakiintui melko pian. Paukusta lähti kahdeksan henkilön porukka vähän karkuun. Ennen toisen kilsan täyttymistä yksi juoksija pyyhälsi vielä ohiteseni, mutta kolmen kisan kohdilla ohitin itse toisen. Neljästä ensimmäisestä kilometriajasta kolme oli 3:47 min/km ja loppumatkasta tuo sama kilometriaika toteutui vielä kahteen kertaan. Nousupätkillä kilometriaika oli jokusen sekunnin huonompi, mutta viimeinen kilsa sitten taas kymmenisen sekunttia parempi. Tuolla viimeisellä kilometrilla sain ohitettua vielä yhden juoksijan, ja vielä oman sarjalaiseni.

Aikani oli 38:01 ja sijoitus kokonaiskisassa 8. M40-sarjassa olin toinen, hävisin vain Välimäen Markukselle, jonka vauhtiin ei ollut mitään saumaa. Aika oli ihan hyvä, mutta silti juoksu jäi vähän vaivaamaan. Pysytyin juoksemaan rennosti koko matkan ja viimeisen kilometrin alkaessa puristin kaikken mitä sai irti. Juoksu oli siis vähän riskitön ja mukavuudenhaluinen. Aikaisemmin olisi pitänyt alkaa kiristämään ja sitä kautta yrittää parempaa aikaa. Keskisyke oli 158, joka kertoo ettei ihan limiiteillä menty.

Kesäiset kelit

Viikko 17/2019 (22.-28.4.2019)

Kelit sen kun muuttuvat kesäisimmiksi päivä päivältä. Viikolla oltiin useampana päivänä 20 lämpöasteen kieppeillä ja aurinkokin on helottanut pilvettömältä taivaalta. Jossain ojanpohjilla on vielä lumilaikkuja, mutta muuten on ihan sulaa, latupohjatkin ovat tällä viikolla sulaneet lopullisesti. Pyörä- ja juoksulenkkejäkin on saanut mennä jo lyhyissä tamineissa, mikäs sen hienompaa.

Jalkapöytä kipuilee edelleen, mutta en ole antanut sen haitata treenejä, vaikka etenkin juoksussa se silloin tällöin kiukuttelee.

Maanantai oli vielä pääsiäispyhä, ja aikaa treenamiseen olisi ollut hyvin, mutta pidin vähän kevyemmän päivän ja tein vain tunnin kotisalitreenin. Pihahommille oli näin ollen enemmän aikaa.

Tiistaina aamupäivällä juoksin töihin 16 km, 4:30 vauhdilla. Lämpöä oli aamulla jo mukavasti 9 astetta. Juoksu kulki suht koht tyydyttävästi. Illalla tulin pyörällä töistä kotiin, ja päälle vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pitkästä aikaa oli tosi tiukat pelit, jokainen matsi meni kolmeen erään ja erätkin olivat tasaisia.

Keskiviikkona maantiekiiturilla töihin, ja töiden jälkeen Säijän kautta kotiin. 50 km meni hieman päälle 29 keskivauhdilla. Tällä kertaa tuulen suunta oli melko hyvä, eikä vastatuulta ollut juuri laisinkaan. Pyöräilyn päälle, parin minuutin kamojen vaihdolla, tein 5 km juoksulenkin 4:30 vauhdilla. Tällä kertaa, vaikka jalat olivatkin kankeat, juoksu kulki hyvin eikä väsymyksestä ollut tietoakaan.

Torstaina aamulla juoksin kotona rauhallisen kympin, jonka jälkeen pyöräilin töihin. Illalla pyöräilin töistä Tesoman uimahallille, jossa tein tunnin vapaauintitreenin. Tällä kertaa uin vähän enemmän pullarin kanssa ja jokunen 25 m vetokin tuli tehtyä. 2500m kertyi taas mittariin.

Perjantai oli taas täyslepopäivä ja ohjelmassa oli vain aamupäivän tunnin jalka-/selkähieronta.

Lauantaina juoksin aamupäivällä 13 km. Ensin kaksi km rauhallista, sitten kaksi tonnin vetoa, tonnin palautuksella. Tämän jälkeen pari kilsaa palauttelua ja taas kaksi tonnin vetoa. Lopuksi pari kilsaa palauttelua. Ensimmäinen veto 3:45, toinen 3:30, kolmas 3:38 ja viimeinen 3:33. Toinen veto oli myötätuuleen, joka selittää parhaan vauhdin. Tosin kaksi viimeistä oli vastatuuleen. Illalla vielä 45 minuutin kotisalitreeni.

Sunnuntaina oli vähän koleampi aamu. Lämpöä vain 6 astetta ja kova tuuli. Lyhkäset juoksutrikoot olivat ihan ok, mutta hanskat olisivat saanut olla mukana. Kotoa Tahmelaan oli vastatuulta, mutta Tahmelasta Nokialle oli sitten taas mukavaa myötäistä. 21 km juoksin rauhallista PK-vauhtia. Tämän jälkeen 3 km reipasta 4:10-4:20 vauhdilla ja päälle vielä km n. 4 vauhdilla. Lopun reippaammat kilometrit sai painaa kovaan vastatuuleen, joten tyynessä kilsa-ajat olisivat olleet paremmat. Ensimmäinen 21 km meni suht kevyen oloisesti, eikä loppukiihdytyskään mitään ääretöntä tuskaa ollut. Viimeisen kilometrin loppuverkka alkoi sitten jo vähän tuntumaan jaloissa.

Pääsiäisen pitkät

Viikko 16/2019 (15.-21.4.2019)

Kevät se kuin vain etenee. Yöpakkasia oli vielä alkuviikosta, mutta Pääsiäisen pyhinä ei tarvinnut enää niistäkään kärsiä. Päivisin on menty melkein joka päivä yli kymmenen asteen, joten lumet alkavat olemaan vähissä jo takapihallammekin.

Pääsiäinen vähän muutti normaalia treenirytmiä, mutta muutoshan on aina vaan hyvästä. Pari pitkää pyöräilyä mahtui viikkoon ja yhdistelmätreenejäkin tuli tehtyä. Jalkapöytäkipu edelleen vaivaa, mutta onneksi ei treenien yhteydessä. Mutta ei vaiva ole mennyt huonompaankaan suuntaa, joten treenitaukoa ei sen vuoksi tarvitse pitää.

Maanantaina ns. “normipäivä”. Työmatkapyöräilyt, ja töistä suoraan uimaan Tesoman uimahallille. 2,5 km tuli taas mittariin. Tällä kertaa tein vähän tekniikkatreeniä pullarin avulla ja jokusen 25 m vedonkin tein.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja aamupäivästä kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin. Tasavauhtin VK -lenkki siitä sitten kuitenkin tuli, vaikka vähän rauhallisemmin piti mennä. Vauhti oli hieman alle 4:20 min/km, joten 13.4 km meni hieman alle tuntiin. Ihan OK. Illaksi ei saatu sulkapalloporukkaa kasaan, joten tein kotona tunnin salitreenin.

Keskiviikkona pyöräilin töihin maantiepyörällä, ja illalla poljin Lempäälän ja Säijän kautta kotiin (50 km). Keskivauhti oli 28 km/h, vastatuulta oli jonkin verran, joka söi vähän vauhtia. Kotiin päästyäni lähin 2,5 minuutin vaatteiden vaihdolla 10 km juoksulenkille. Jalat olivat pyöräilystä sen verran oudot, että juoksuvauhtia oli vaikea arvioida. Muutaman kilometrin jälkeen huomasin, että tässähän mennään alle 4:30 vauhtia, ja lenkin loputtua keskari oli 4:20 min/km. Juoksuosuus tuli mentyä liian kovin, mutta en oikein malttanut hidastaakaan kun kerran ilman suurempaa tuskaa meni.

Torstai oli maanantain kaltainen, eli työmatkapyöräilyt ja töistä Tesomalle uimaan 2,5 km vaparia. Uintiajat ovat pyörineet, ilman pysähdyksiä, tuolla matkaalla siina 54 minuutin kieppeillä jo pitkään – edistystä odotellessa.

Pitkäperjantaina lähdin pyöräilemaan aamupäivästä Alastarolle. Reitti kulki Nokian, Tottijärven, Narva ja Punkalaitumen kautta. Hieman tuulisata oli, mutta onneksi ei ollut täysin vastatatuulta missään kohtaa. Keskivauhti oli 105 km:lla n. 29 km/h. Pyöräilyn päälle lähdin tekemään parin minuutin vaihdolla juoksulenkkiä. 7 km juoksin ja sekin oli täyttä tuskaa. Pyöräily meni pelkällä vedin litkimisellä enkä ottanut ennen juoksua yhtään energiaa, ja energiavaratot loppuivatkin täysin juoksun aikana. En muista koska viimeksi olisi ollut treenin päälle noin vetämätön olo. Tästä ainakin oppi sen, että energiaa pitää ottaa pyöräilyn aikana, jos aikoon juosta päälle.

Lauantaina iltapäivällä pyöräilin takaisin Alastarolta Ylöjärvelle. Tällä kertaa Lempäälän kautta. Jälleen tuli yli 100 km mittariin keskarin ollessa hieman alle 29 km/h. Tällä kertaa ilma oli melko tyyni. Lämpö tosin oli alle kymmenen astetta.

Sunnuntaina tein iltapäivällä 15 km juoksulenkin 4:30 min/km vauhdilla. Hieman oli jalat väsyneen oloiset, mutta melko hyvin kilometrit kuitenkin etenivät. Lämpöä oli 14 astetta ja aurinko paistoi. Sää oli sellainen, että lyhyissä trikoissa olisi jo voinut ihan hyvin juosta.

 

Takatalvi

Viikko 15/2019 (8.-14.4.2019)

Komean keväisen lomaviikon jälkeen päästiin taas arkeen. Työn alkamisen kunniaksi sää muuttui talviseksi, sillä yö-lämmöt tippuivat reippaasti pakkasen puolelle ja päivälläkään ei aina päästy plussalle. Puolen viikon maissa tuli uutta lunta viitisen senttiä ja kun pakkaset tulivat vielä päälle, niin vasta viikonloppuna lämmenneet kelit alkoivat kunnolla sulattamaan lumia.

Vähän on ollut myös kremppaa viikon aikana. Tiistai-iltana huomasin, että vasen jalkapöytä on jostain kipeytynyt ja kipuilu on jatkunut koko viikon. Onneksi treenejä kipuilu ei ole haitannut, tosin enpä tiedä onko se ihan hyväksikään. Torstaina mulkkasin myös pyörällä jäisessä kohdassa. Oikea polvi sai sen verran hittiä, että illalle suunniteltu uinti piti siirtää viikonloppuun.

Maanantaina pääsi vielä tekemään työmatkapyöräilyt sullalla kelillä, kylläkin hieman kosteissa olosuhteissa. Illalla oli KeKe:n uimakoulu Kalevan uimahallissa. Alkuun kertasimme vapaauintitekniikka, jonka jälkeen siirryimme rintauinnin harjoitteluun. Rintauinnin käsiveto on suht helppo oppia, mutta potkun oppiminen oli minulle täyttä tuskaa (enkä siis sitä vieläkään oppinut). Lonkkani ovat sen verran jäykät juuri siihen suuntaan, johon rintauinnissa ne pitäisi kääntää, joten potkuista ei tullut yhtään mitään. Sitten kun potkun sai vähän siihen suuntaan, niin lonkissa alkoi paukkumaan niin että häijyä teki. Taitaan jäädä optimaallinen rintauintitekniikka minulta oppimatta.

Tiistaina aamulla juoksin töihin 16.4 km / 74 min. Yöllä oli satanut pari senttiä uutta märkää lunta ja juoksualusta olikin mukavan pehmeä juosta siltä osin, mihin lunta oli jäänyt. Mielyttävää oli juosta, kun katupöly ei haitannut, eikä vielä ollut liukastakaan. Autolla töistä illalla kotiin ja päällä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Jälleen oli sekalainen sakki pelaamassa, mutta hyvät pelit jälleen saatiin aikaan.

Keskiviikko olikin pakkaspäivä, mutta työmatkapyöräilyt tuli silti suoritettua, vaikka nastarenkaita ei enää ollutkaan. Paikoin oli melko liukasta, mutta vielä tällä kertaa pysyttiin pystyssä. Illalla poljin vielä sisätrainerilla tunnin verran 230 W keskarilla.

Torstaina oli aamusta jälleen kuutisen astetta pakkasta, mutta poljin töihin vasta puolen päivän aikoihin, jolloin ilma oli jo nollassa. Menomatkan kaatumisesta huolimatta hengissä selvittiin tuostakin päivästä, ja illalla vielä tunnin kotisalitreeni. Ylävartalon voimatreeni olikin ainoa, johon kaatumisesta kipeytynyt polvi suostui.

Perjantai olikin täysi lepopäivä. Päivällä kävin tunnin jalkahieronnassa.

Lauantaiaamusta kävin tekemässä reilun 13 km:n VK-lenkin. Uudet Nimbukset saivat tulikasteen vähän reippaammaalla vauhdilla. Ensimmäinen 9 km n. 4:20 min/km vauhdilla, sitten 3 km vähän alle nelosta ja loput kevyttä verkkaa. Tuo 3 km:n veto oli ainakin loppuosassa melkoista tuskaa. Tuska ei johtunut polvesta tai jalkapöydästä, vaan heikosta vauhtikestävyydestä. Illalla kävin vielä uimassa Tesoman uimahallissa 2500m vaparia. Uintiaika oli hieman päälle 54 minuuttia. Yhden 500 m uin pullarin kanssa, joka hieman rauhoitti vauhtia tuolla pätkällä.

Sunnuntaina oli vuorossa viikon pitkä juoksu. Tällä kertaa mittariin kertyi 27 km ja aikaa kului 2:12. Hieno aurinkoinen keli ja 5 asteen lämmö takasi mukavan PK-lenkin Tahmelan suunnaassa. Porukkaa oli puolen päivän aikaan paljon liikkeella niin äänestämässä, virpomassa kuin juoksemassakin. Viime viikon pitkään nähden meno oli paljon kevyemmän oloista eikä paikatkaan tulleet niin kipeiksi. Positiivista oli myös, että jalkapöytä ja polvi kestivät melko mukavasti juoksemisen.