Laatua harjoitteluun

Tämän vuoden juoksentelut ovat olleet pääasiassa tasavauhtisia lönköttelyitä, mutta nyt Juhannusviikolla aloin tekemään taas vähän spesiaaliharjoituksiakin. Lauantain vajaan kympin lenkkiin liitin kolme kilometrin vetoa. Vielä en mitään kummoisia vauhteja päässyt, mutta alle neljän vauhtia kuitenkin jokainen veto meni.

Sunnuntaina tein pisimmän juoksulenkkini sitten helmikuun 2012 alun, kun lenkille kertyi matkaa hieman päälle 18 km. Tosi hyvin jaksoi mennä hieman alle 5 min/km vauhtia ja välillä piti toppuutella, ettei vauhti nousisi liian kovaksi. Muutenkin viikolle kertyi pitkästä aikaa suht hyvä määrä kilsoja, nimittäin kuutisenkymmentä. Tämä määrä oli myös paras sitten tammi-helmikuun vaihteen 2012.

Kilsojen nostosta huolimatta, kantapää on pysynyt tosi hyvässä kunnossa. Tosin polvivaiva on alkanut taas ilmoittelemaan itsestään, mutta ei se ole, ainakaan vielä,  juoksua häirinnyt. Myös penikkatautia alkaa taas pukkaamaan, mutta sehän on ihan normaalia tällaiselle aloittelevalle juoksijalle.

Koirauutisia, wuh, wuh. Juhannuspäivänä käytiin sitten hakemassa Jyväskylän takaa uusi perheenjäsen, Sisu. Kahdeksanviikkoinen Irlanninsetterin pentu. Automatka oli pennulle hieman rankka, sillä seitsämän yrjöä tuli Jämsään mennessä ja sitten vasta uni vei loppumatkaksi voiton. Lauantai-ilta meni vielä nukkuessa, mutta sunnuntaina alkoi jo vauhtia löytymään ja pennun hyvät ja huonot puolet alkoivat tulla esiin.

Viikon kuva by Tuuli

Viikon kuva by Tuuli

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.