Pitkästä aikaa puolikkaalla

Siitä on ehtinyt kulua jo melkein kolme ja puoli vuotta, kun viimeksi olen kiinnittänyt numerolaput rintaani puolimaratonin kunniaksi. Sunnuntaina kuitenkin tuli tuokin temppu taas tehtyä, sillä osallistuin Tampereen Kaupissa järjestettyyn maastopuolimaratoniin. Lopullinen osallistumispäätös tuli tehtyä vasta edellisenä päivän, joten kauhesti ei tullut kisaan valmistauduttua.

Järjestävänä seurana oli Varalan Maratonklubi, joten kisajärjestelyistä on ollut kokemusta. Mutta liekö sitten uusi paikka ja vähän erilainen kilpailuasetelma syynä siihen, että järjetelyt mielestäni vähän ontuivat. 15 min ennen maratonin ja puolikkan lähtöä lähtivät sauvakävelymaratoniin osallistujat matkaan. Onneksi heillä oli osittain eri lenkki (3/6 x 7 km) kuin meillä (5/10 x 4,2 km), sillä muuten olisi ollut reitillä vähän liikaa tungosta. Toinen onni oli, että osanottajia ei ollut sen enempää kuin nyt oli, sillä juoksureilillä oli muutama sellainen kohta jossa olisi voinut tulla ruuhkaa. Ainakin kun pari sataa metriä lähdöstä täytyi reitillä tehdä täysi U-käännös ja jos porukkaa olisi ollut satamäärin, niin kaaoshan siitä kohtaa olisi tullut kun kaikki olisi änkenyt kapeaan käännöskohtaan. Toinen ahdas paikka oli vähän ennen maalisuoran alkua, kun reitti meni jokusen kymmenen metriä vähän kivistä ja kapeaa polkua pitkin (yhdellä kierroksella tässä kohtaa itse jouduinkin juoksemaan melkein puskia pitkin kun samaan aikaan siitä meni iso ryhmä sauvakävelijöitä). Vielä yksi järjestelyjä hankaloittava tekijä oli kierrosten määrä ja niiden laskeminen. Kilpailijoita se touhu ei varmaan haitannut, mutta järjestäjillä oli varmaan niiden kanssa aika tekeminen, että kaikki tuli kirjattua.

Sää oli kyllä pitkästä aikaa upea kun juoksu starttasi klo 10:15. Lämpöä oli n. 10 astetta ja aurinko paistoi. Lähtöviivalla ei ollut kauheaa tunkua joten pääsin lähtemään aivan eturivistä. RiLe:n kanssa oltiin tehty lämmittelylenkki kisareitillä, joten edessä olevat ylä- ja alamäet olivat selvillä (ja niitähän riitti). Kisavauhti joutui vähän pohtimaan uudelleen kun selvisi reittiprofiili. Aluksi oli ajatuksena, että hyvä olisi jos alle 1:30:n pääsisi, eli vauhti olisi kesän maratonvauhtia, mutta reittiprofiili enteili hitaampaa vauhtia.

Ensimmäiseen U-käännökseen onneksi pääsin kärkipäässä joten ruuhkaa ei ollut (takana tulleessa pääjoukossa sitä taisi olla?). Ensimmäiset mäet nousivat kisafiiliksen auttamana huomaamatta ja vauhtikin tuntui ihan mukavalta. JuPe nappasi minut kiinni ensimmäisen kilometrin kohdilla ja ensimmäinen kierros menikin mukavasti kuulumisia vaihtaessa. Ensimmäinen kierrokseen meni aikaa n. 17:30. Tarkka aika jäi katsomatta, kun tuli niin keskityttyä juomapaikalta otettuun urheilujuomaan. GPS näytti, että matkaa oli kulunut vähän reilu 4 km, mutta ei kuitenkaan 4,2 km jonka se pitäisi olla, eli reitti vaikutti jo tässä vaiheessa alimittaiselta. Toinen kierroskin tuli mentyä yhdessä JuPe:n kanssa. Juttelu oli jo alkanut vähentyä, mutta onneksi reitillä riitti muuta tapahtumaan, sillä tällä kierroksella alkoi tulemaan selkä edellä vastaan jo ensimmäisiä sauvakävelijöitä ja joku juoksijakin.

Toisessa varvauksessa otin vettä, sillä edellisen kierroksen urheilujuoma oli sen verran väkevää, että se alkoi melkein tuntumaan mahassa. Vesikin oli tosi kylmää, eikä sekään tuntunut oikein hyvältä mahalle. Kolmaskin kierros eteni samassa seurassa tasatahtiin. Vielä ei mitään ongelmia ollut. Ylämäet vähän himmailtiin ja alamäet viiletettiin kauhealla loikalla. Nyt ohitettavia oli reitillä jo koko ajan, ja välillä ohittelu menikin aika pujotteluksi ja sauvojen väistelyksi.

Kolmannessa varvauksessa en enään uskaltanut ottaa juotavaa sillä kylmä vesikin alkoi vähän pistämään mahassa. Neljäskin kierros taittui JuPe:n kanssa samaan tahtiin, vaikka ylämäissä jäinkin välillä muutaman metrin, mutta alamäissä pääsin taas rinnalle. Hyytymisen tunnetta ei ollut, mutta ei myöskään kauheaa kiriä ollut tiedossa. Viimeiselle kierrokselle pääsin lähtemään vielä vähän ennen kovinta kilpakumppaniani, sillä jätin taas juoton väliin. Mutta viimeisellä kierroksella km:n kohdalla ylämäessä JuPe sitten spurttasi ja jätti minua hetkessä muutaman kymmenen metriä. Se oli sitten siinä se yhteismatka. Minulla ei ollut ylämäessä mitään toivoa tai haluakaan rytmin vaihdokselle, vaan jäin ihan suosiolla. Takalenkin nousuissa ero kastoi varmaankin n. 100 m, mutta sitten kun alamäet taas alkoivat, niin sain nipistettyä eroa jonkin verran kiinni. Pari kilsaa ennen maalia kuitenkin totesin, että ei se kaveri hyydy joten mitään kiinniottomahdollisuuksia ei ollut. Vieläkään ei hyydyttänyt, mutta jaloista ei vaan lähtenyt enempää liikettä irti.

Maalissa aikani oli 1:25:15, mutta kun katsoi GPS:n matkalukemaa 20.2 km, niin aika oli ihan ymmärrettävä. Reilustippa oli reitti alamittainen. Toinenkin kilpailija näytti mittaristaan samanlaisia lukemia. Vauhti oli siis sitä kuin pitikin (eli n. kesän maratonvauhtia), mutta reitti vaan oli vähän lyhyt. Tasapaksuksi voisi tätä suoritusta luonnehtia, sillä hyytymistä ei tapahtunut, mutta kiristääkkään ei pystynyt.

Tällä viikolla ei sitten juuri muuta ihmeellistä tapahtunutkaan. Lauantai ja perjantai olivat lepopäiviä. Torstaina tuli tehtyä reilu 15 km:n juoksulenkki jossa alkoi taas vähän polvikin vihoittelemaan.

Keskiviikkona oli tunnin jalkahieronta sekä illalla kauden viimeiset Nokirastit, jossa kävin “taas” hakemassa 4 km:n ykkössijan… ja vielä melko kehnolla suorituksella.

Tiistaina tein n. 13,5 km juoksulenkin joka sisälsi 3 x 1000 m vedon n. 3:50 min/km vauhdilla.

Maanantaina oli tunti salia ja illalla Iltarastit Pinsiössä, samalla kartalla kuin edellisenä päivän oli ollut kisat. Arvelin etukäteen, että iltarasteista tulisi sellainen itsetunnon kohotus suunnistus, sillä maasto oli tuttua ja varmaan samoja rastejakin olisi. Ja niinhän se sitten olikin. Yhtä rastia pummasin pari minuuttia, mutta muuten sai painella minkä jaloistaan pääsi. 4 rastia yhdeksästä oli samoja kuin edellisenäkin päivänä joten suunnistaakkaan ei nille paljon tarvinnut. Ilman sitä parin minuutin pummia olisin ollut 5 km reitillä kolmas, mutta nyt jäin viidenneksi.

Leave a Reply

Your email address will not be published.