Tuplaviikko Kiilopäällä

37/2021 (13.19.9.2021)

Ensimmäistä kertaa oltiin kaksi viikkoa putkeen Kiilopään maastoissa lomailemassa. Jälkimmäinen viikko oli ensimmäistä jonkin verran sateisempi. Maanantai oli täysin sadepäivä, muina päivinä tihutti enemmän tai vähemmän. Positiivista oli, ettei kovin tuulisia päiviä ollut laisinkaan, ja vaikka lämmötkin olivat päivisin 5-10 asteen väillä, niin ulkoilla tarkeni ihan hyvin ulkoilla.

Jo edellisellä viikolla oikean jalan kantapää/akillesjänne kipuili sen verran, että juoksu- ja koiralenkeille lähdöt sattuivat, mutta kipu hävisi pienen matkan jälkeen. Helpostusta kipuihin ei tullut toisella viikolla, vaan lenkkien alussa piti aina kärvistellä jonkin aikaa. Takareisiosasto oli myös edelleen välillä ongelmallinen, joten melko rikkinäinen olo paikoin oli. Onneksi molemmat vaivat olivat harvoin yhtä aikaa päällä.

Maanantai oli sadepäivä ja siitä muodostuikin treenien osalta lepopäivä. Koiria kasteltiin kylläkin muutaman tunnin verran.

Tiistaina käytiin päivällä Tuulin kanssa pyöräilemässä Nilanpään päivätuvan kautta Ruijanpolulle, jota myöden tulimme pääsimme Kopsusjärventielle. “Tietä” pitkin rynkyttelimme Kakslauttasen kautta takaisin Kiilopäälle. Tihkusadekuuroja saimme välillä niskaamme ja sukat kastuivat vetisten ojien ylityksissä. Sen verran rynkyttävää meno oli ollut, että loppumatkasta huomasin, että eturenkaan linkku oli päässyt aukeamaan ja rengas pysyikin paikalla vain pyhällä hengellä. Onneksi huomasin vaaran ennen onnettomuutta. Samalla kertaa huomasin myös takalinkun olleen löysällä. Sabotaasiako…?

Myös keskiviikko oli tihkusateinen päivä. Kävin kuitenkin juoksemassa Ahopäiden ylittävän lenkin. Matkaa kertyi 13 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Ensimmäinen 8 kilometriä olivat hyvää latupohjaa, mutta loppumatka oli kivistä polkua ja kivinen Ahopäiden nousu. Illalla kävin vielä pyörällä kaupassa Saariselällä. Kauppamatkaa kertyi 36 kilometrin verran ja aikaa kului vähän päälle kaksi tuntia. No, ihan suoraan ei tullut mentyä, vaan mennessä kieppasin Iisakkipäiden kautta ja takaisin päin tullessa tein vielä prospektorin lenkin.

Torstaina oli reissun viimeinen pyöräilypäivä. Poljin ensin Luulammelle, jossa vaihdoin etukumin, kun se tyhjeni Luulammille laskun aikana. Huolto-operaation jälkeen suuntasin Taajoslaavulle ja sielä Vellinsärpimään. Taajoslaavulle menin reittiä, joka lähti noin Luulammen ja Rumakurun puolestavälistä. Tämä oli itselleni uusi tuttavuus ja ihan positiivinen sellainen. Paikoin oli vähän märkiä kohtia, mutta pääosin ihan mukavaa kangasmaastoa kuitenkin. 9 kilometin Vellinsärpimän pätkä olikin tuttu. Ensimmäinen neljä kilometriä on nousuvoittoista, paikoin melko kivistä ja edellisten päivien sateiden jälkeen myös märkää ja mutaistakin. Sähköpyörien vuoksi nämä “haastavammatkin” reitit on saaneet nyt enemmän suosiota ja polut ovat kuluneet enemmän. Itse väänsin eteenpäin luomulla. Pätkän viisi viimeistä kilometriä oli puolestaan laskuvoittoista, joskin myös paikoin kivisiä ja myös täältä löytyi paikkoja “mutapainin ystäville”. Vellinsärpimästä poljin Saariselän keskustaan ja sieltä Piispanojalle. Piispanojalta suuntasin Ahopäille. Alkupätkä Piispanojalta oli tuttua, mutta viimeinen puolitoista kilometriä olivat pyöräillen jälleen uusi tuttavuus. Ihan hyväkulkuinen pätkä, vaikka ei virallisesti pyöräreitistöä olekaan. Lopuksi Ahopäiden nousu oli jälleen oma urakkansa. Matkaa kertyi 39 kilometriä ja aikaa kului 3 tuntia. Eli kivikko-osuudet tultiin todella rauhallisesti, mutta sen verran kuin näillä maastopyörätaidoilla pääsi.

Perjantaina lähdimmekin sitten heti aamusta ajelemaan kohti Oulua. Tankavaarassa pysähdyimme tekemään 7 kilometrin koiralenkin, mutta muuten pysyttiin melko tiiviisti auton ratissa.

Lauantaiaamusta kävin juoksemassa extempore Oulun Pokkisten parkrunin. 5 kilometrin “kisa” starttasi 9:30 ja viivalla oli pari kymmentä hölkkääjää. Reitti oli mukavan tasainen, sillä nousumetrejä oli vain 10. Muutenkin reitti meni hienoissa maisemissa Hupisaarilla ja voimalan padon tuntumassa. Lämpöä oli sopiva n. 7 astetta ja Oululle poikkeukselliesti tyyntä. Oma aikani oli 19:16, joka ei juuri lämmittänyt mieltä. Tosin ihan optimaalisin valmistautuminen tuollaiseen kovaan rypistykseen ei ollut alla. Loppupäivä menikin sitten taas autossa istuessa. Vaasassa tehtiin tunnin koiralenkki, jonka jälkeen taas matka jatkui. Kotona oltiin klo 20.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin polkemassa gravelilla Siuron 50 kilometrin lenkin. Ilma oli komean aurinoinen ja lämpöäkin oli 8 astetta, tuuli vähän viilensi menoa. Syyskelissä keskivauhdiksi muodostui 26 km/h.

Leave a Reply

Your email address will not be published.