RC Wrong Socks

Viikko 31/2020 (27.7.-2.8.2020)

Viimeinen lomaviikko otettiin treenien suhteen tosi rennosti. Syynä oli viikonloppuna juostava Hämeenlinnan puolimaraton, johon olisi tarkoitus mennä testaamaan, missä kunnossa äijä on.

Maanantaina tuli vielä juostua suht normaali lenkki. Reilun kympin juoksin suht rauhallisella vauhdilla. Meno oli jonkin verran väsyneen oloista, joten päätin ottaa koko viikon rauhassa, jotta lauantaina olisi hyvässä iskussa.

Tiistaina käytiin Tuulin kanssa toistamiseen Tampereen maauimalassa polskimassa. Uin 2.5 km aikaa 55 minuuttia. Harjoittelin jälleen hapen ottoa “väärältä” puolen sekä hapen ottoa joka kolmannella vedolla. Altaassa se tuntuu jo sujuvan ihan mukavasti, ainakin rauhallisella vauhdilla.

Keskiviikko oli täysin lepopäivä. Tarkoitus oli käydä uimassa, mutta pihahommissa meni sen verran aikaa, etten enää illalla jaksanut lähteä Tesomajärveen uimaan Manyonen porukan kanssa. Aamupäivällä kävin Pihlajalinnassa kuvauttamassa nenäni, jos kuvista saisi selvyyttä nokan tukkoisuuteen.

Torstaina lähdimme mökille ja kävin illalla hölkkäämässä kevyn ja rauhallisen 6 km:n lenkin. Jalat tuntuivat kevyiltä, joten se tiesi hyvää lauantaille.

Perjantai oli myös muuten lepopäivä, mutta kävimme aamupäivästä metsässä kahden ja puolen tunnin mustikkaretkellä. Koirien kanssa tuli lisäksi tepasteltua varmaankin melkein 10 kilometriä. Pienen märkäpuku-uinnin kävin kanssa järvessä tekemässä. En uinut kuin 600 m, mutta sään puolesta olisi ollut ihan mukava uintikeli.

Launataina Hämeenlinnan puolimaratonin startti oli vasta klo 14. Sää oli melko lämmin, 23 astetta, aurinko paistoi, mutta vähän pilviäkin oli liikenteessä. Tuuli puhalsi jonkin verran luoteesta.

Jo alkuverkassa jalat tuntuivat vähän väsyneiltä. Edellisen päivän mustikkaretki taisi olla sittenkin liian kuluttava. Ensimmäiset kolme kilometriä olivat loivaa alamäkeä, joten kilometriajat olivat ihan siedettäviä. Tavoitteeni oli juosta 1:23 -alkuinen aika, joten keskivauhti piti olla alle 4 min/km.

Alusta asti jalat eivät olleet virkeimmillään. Juoksu ei ollut rentoa ja jalkoja piti käskyttää. Viiden kilsan kohdalla, kun alusta muuttui sorapintaiseksi, niin kilometriajat alkoivat tippumaan sellaiselle tasolle, ettei tavoiteaikaan ollut enää mahdollisuuksia. Asfaltille reitti siirtyi vasta vähän ennen kahdettatoista kilometritolppaa. Sorapätkällä oli myös vastatuulta, joka ei helpottanut yhtään menoa.

16 kilometrin kohdalla kysäisin kanssakilpailijalta, jonka kanssa olimme juosseet yhdessä jo jonkin aikaa, että missä sarjassa hän kilpailee. Kävi ilmi, että oltiin samassa sarjassa. Siitä alkoi loppumatkan taktikointi ja molemmat aloimme kyttäilemään toistemme menoa.

Kolme ja puoli kilometriä ennen maalia oli viimeinen juotto. Se oli mutkan ulkokaarteessa. Näin että kanssakilpailijani meni hakemaan juomaa, joten itse päätin jättää juoton väliin, otin sisäkaarteen ja kiristää vähän vauhtia. Sainkin heti eroa jokusen kymmenen metriä. Loppumatkan yritin pitää sellaista tahtia päällä, ettei hän tulisi enää peesiin kiinni, vaikka omat voimat alkoivat ollemaan jo äärirajoilla. Sain kuitenkin loppukilometreillä vielä ohitettua pari kilpailijaa eikä takaakaan tullut ketään enää ohi.

Maalissa nettoaikani oli 1:25:24, eli ei lähellekään tavoiteaikaani. Sijoitus kaikista puolimaratoonareista oli 6. ja M45-sarjassa pääsin pokkaamaan kolmannen sijan pystin. Loppuaika ei ollut sitä mitä lähdin hakemaan. Osasyynä oli vähän väsyneet jalat, mutta myös yli kolmanneksen matkasta ollut sora-alusta hidasti kilometriaikoja. Loppukilometrien kiri kuitenkin antoi vähän tyydytystä muuten niin tuskalliseen kisaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published.