Kuppikauden avaus

Viikko 43/2019 (21.-27.10.2019)

Kelloja on nyt siirretty, ja sääennuste näyttää ensi viikolle jo pakkaspäiviä, eli syksy on vaihtumassa talveen niin kalenterin kuin säidenkin osalta. Tämä viikko on vielä nautiskeltu melko lämpimistä ja kuivista syyssäistä. Lehdet on haravoitu ja auton renkaatkin pitäisi tänään vaihtaa, joten kyllä se talvi sitten saa tullakin.

Treenitunteja kertyi tälle viikolle taas ihan mukavasti. Harjoituspäiväkirja näyttää 15 tuntia, vaikka työmatkapyörilyjä ei tullut kuin kolmelle päivälle (yksi auto- ja yksi etäpäivä). Perjantaina oli reilun tunnin jalkahieronta ja se tulikin ihan tarpeeseen, sillä koko alkuviikon ovat paikat olleet jumissa edellisen viikonlopun sulkapallosta ja pitkästä lenkistä. Vasta loppuviikosta alkoi oikea kankku olemaan kivuton sulkapallomatsista.

Maanantaiaamuna tuli koettua syyskauden ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) pyöräkolari, kun Kalkun alamäessä Audi-mies tuli takaa ohitseni ja kääntyi suoraan eteeni pyörätielle. Onneksi sain sen verran käännettyä omaa ajopeliäni, etten ajanut suoraan pahki, vaan kynsin auton kylkeä pitkin ja siitä vasta asfalttiin. Auto taisi saada (toivottavasti) enemmän vauriota kuin minä ja pyöräni. Polvi on edelleen vähän kipeä, mutta muuten tapahtuma ei jäänyt vaivaamaan. Selvittiin ilman ambulanssia, poliisia ja Aamulehteä.

Tiistaina aamupäivästä kävin juoksemassa töistä arboretumin, Ratinan, Koskikeskuksen ja Eteläpuiston kautta takaisin Ratinaan ja Valmetille. Vajaa 12 km tuosta kertyi matkaa ja aikaa kului vähän vajaa 54 min. Mukava, ja tuohon aikaa rauhallinenkin reitti. Liikennevalot eivät ole pysäyttelemässä vaikka ihan keskustassa reitti kieppaakin. Illalla vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pakara jumissa, joten sulavimmat venytykset jäivät tällä kertaa tekemättä.

Keskiviikkoiltana poljin sisätrainerilla tunti ja kolmen vartin treenin. Reittivideo pyöri näytöllä ja tällä kertaa pyöräiltiin Alppimaisemissa. Suht raastava reitti ole kyseessä, sillä 49 km:n matkalla kertyi nousumetrejä 918m ja jyrkin nousukulma oli melkein 14%. Keskitehot olivat 180W (NP. 194W) ja keskisyke 132 bpm.

Torstaina aamupäivästä juoksi kotosalla vajaan tunnin lenkin. Meno ei ollut kovin kevyeen oloista, taisi edellisten päivien treenit vielä painaa. Illalla kävin Tesoman uimahallissa uimassa vaparitreenin. Pullarit ja lättärit olivat taas mukana ja 50m vetoja tuli tehtyä. Kello päällä uin 2600m ja tuon päälle vielä 400m kun odottelin, että Tuuli saa tehtyä omat treeninsä. Positiivista tässä kerrassa oli se, että pystyin uimaan jo lopputreenistä ja koko tuon lisä-400m ilman nenäklipsiä.

Lauantaina oli ohjelmassa pitkästä aikaa kunnon oksennustreeni, kun kävin juoksemassa esi-Teivo Cupin osakilpailun. 5 km:n pätkä käytännössä juostaan täysillä koko matka ja viimeiset sadat metrit vieläkin kovempaa. Tavoitteena oli juosta alle 18 minuutin, vaikka aamulla olo oli tosi väsynyt ja edellisenä päivänä jopa vähän kipeänoloinenkin. Verkkakaan ei tuntunut kovin rennolta, mutta ajattelin että kyllä viisi kilometriä pystyy puristamaan vaikka vähän tökkiikin. Viiden asteen lämpötila ja parin metrin koilistuuli oli ihan ok olosuhde. Juoksu lähti ihan mukavasti liikkeelle, suurin väsymys oli kaikonnut ja mieliala ihan ok. Puolenvälin käännöksessä aikani oli 8:56 ja sija 10. Ensimmäisellä puolikkaalla on hieman enemmän alamäkeä, joten 18 minuutin alitus olisi kovan työn takana. Neljäs kilsa oli vielä sen verran hidas (3:47), että viimeiselle kilometrille jäi urakkaa, mikäli tavoitteeseen haluaisi päästä. Loppusuoralla oli onneksi yksi selkä saavutettavissa ja se kiritti hyvin viimeisillä sadoillä metreillä. Mutta vaikka ohitin selän ja viimeisen kilometrin aika oli 3:25, niin loppuaikani oli tasan 18:00. Eli tavoitteeseen ei päästy. Pettymys oli suuri. Onneksi arvontapalkintona voitin Plizin urheilulasit, joten 7 euron osanottomaksulle tuli ihan hyvin katetta. Niin kuin Pirkan hölkässäkin, niin myös tällä kertaa maksimisyke nousi 185 bpm:iin, joten se taitaa olla oikeasti mun maksimi tällä hetkellä. Ihan ok.

Lauantai-iltana virittelin taas sisäpyöräilytrainerin päälle ja lähdin polkemaan Teneriffalle Teiden nousua. Jälleen oli raastava reissu, sillä matkaa kertyi 37 km ja aikaa kului hieman alle kaksi tuntia. Nousumetrejä oli yli 1300. Nousukulma oli maltillinen, keskimäärin 3.3% ja maksimissaankin vain 8%, mutta ensimmäinen 25 km oli koko ajan sellaista 4-6% nousua. Keskitehot olivat 191W (NP 194W) ja keskisyke 148 bpm. Loppuosassa matkaa oli jokunen kilometri tasaista ja alamäkeäkin, mutta pari viimeistä kilometriä oli taas nousua. Sen verran rankka alkunousu oli, että viimeisillä kilometreillä molemmat reiden alkoivat krampaamaan ja loppunousussa piti ajaa pulkelta, jotta krampit helpottaisivat.

Sunnuntaiaamun pitkä juoksulenkki vähän arvelutti, kun jalat olivat melko puhki edellisenä iltana pyöräilyn jäljiltä. Juoksu lähti kuitenkin ihan mukavasti rullaamaan. Sää oli melko tyyni ja lämpöä pari astetta, joten sen puolestakaan ei ollut ongelmia. 25 km:n juoksulenkki meni pääosin ihan mukavasti, mutta viimeinen vitonen alkoi kyllä tuntumaan jaloissa. Maanantaina kolottu polvi vähän sattui, ja nilkkaankin tuli joku ihme kipu loppumatkasta. Mutta viikosta selvittiin taas suht koht ehjänä, ja katsotaan saataisiinko tännekin ensi viikolla jo lunta maahan.

Leave a Reply

Your email address will not be published.