Finlandiassa

Viikko 37/2019 (9.-15.9.2019)

Syksy alkaa toden teolla tehdä tuloaa. Tiistaina kesä yritti vielä viimeistä kertaa puskea hellettä päälle, mutta loppuviikolla olikin sitten jo koleampaa, märempää ja tuulisempaa keliä tarjolla.

Edellisellä viikolla alkanut flunssa alkoi jo maanantaina vähän hellittämään. Alkuviikosta piti jättää kuitenkin vielä treenit väliin ja työmatkapyöräilyjenkin väliin jättämiseen oli hyviä syitä. Maanantaina tuli käytyä työmatkalla Jämsänkoskella ja tiistaina vein auton huoltoon, joten flunssa sai vielä rauhassa parantua alkuviikon.

Keskiviikkona piti laittaa sitten jo puolihönkä päälle, sillä tavoitteena oli edelleen juosta lauantaina Jyväskylässä puolimaraton, vaikka olo olikin vielä räkäinen. Ohjelmassa oli työmatkapyöräilyt sekä päivällä reilun tunnin jalkahieronta. Hieronnasta huolimatta oli pakko tehdä pienimuotoinen juoksutreenikin lähes viikon juoksemattomuuden jälkeen, jotta jalat saisi edes vähän hermotusta ennen lauantaita. Ulkona satoi, joten otin juoksumaton käyttöön melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Mattojuoksu tuntui ihan hyvältä ja ilman nousukulmaa kymmenen kilometrin treeni kulki 4:33 min/km vauhdilla.

Torstaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä illalla tunnin kotisalitreeni. Perjantaina pidin muuten lepoa, mutta illalla kävin tekemässä jokusen lyhyen spurtin avatakseni vähän jalkoja.

Lauantaiaamusta lähdimme koko porukalla ajelemaan kohti Jyväskylää. Aamulla päätimme ottaa hotellihuoneen kisapaikan tuntumasta. Siellä voisi hyvin rauhassa valmistautua klo 15:15 alkavaan juoksuun eikä koirienkaan tarvitsisi olla kotona tai autonperässä kisan aikana.

Edelleen oli vielä vähän räkäinen olo, mutta alkuverkassa ei huomannut että se olisi mitenkään haitannut. Keli oli ihan ok, lämöä oli 12 asetta ja aurinko paistoi. Lansituuli oli melko navakkaa, joten se tiesi puskuhommia Jyväsjärven pohjoisrannalla, jonne tuuli pääsi puhaltamaan juuri vastaisesti. Ja kun järvi kierretään kahteen kertaan, niin pari kunnon vastatuulipätkää oli tiedossa. Vesisadetta ei onneksi ollut tiedossa.

Ennen tietoa flunssastani, olin laittanut tavoitteeksi 1.22-alkuisen ajan. Flunssasta huolimatta en ollut muuttanut tavoitettani mihinkään, mutta tulos saattoi olla mitä vaan, jos esim. keuhkoihin tulisi jotain kröhää. Päätin lähteä jopa pienellä ylivauhdilla liikkeelle ja katsoisin miten äijän käy. Viime aikoina kun ei ole kisoissa tullut otettua kauheasti riskejä, vaan aina menty juuri sitä vauhtia mihin kunto näyttäisi riittävän.

Juoksu lähti liikkeelle ihan mukavan tuntuisesti. Jalat tuntuivat kevyiltä ja henkikin pihisi ihan normaalisti. Alkuryysiksestä selvittyä matkan teko suijui väljissä merkeissä. Alkukilometreillä juoksin jokusen hengen porukassa, mutta melko pian se hajosi ja pian juoksin yksikseni, kymmenisen metriä yhden parivaljakon perässä.

Ensimmäinen nelonen meni vähän alle 3:50 min/km keskarilla, mutta sitten kilometriajat siirtyivät vähän 3:50 huonommalle puolelle, mutta kuitenkin edelleen alle 3:55:n, joka ajaisi vielä tavoittelemaani loppuaikaan. Kierroksella on oikeastaan vain yksi vähän isompi siltanousu, mutta muuten mennään melko tasaista maastoa, joten kilometriajatkin pysyivät melko vakiona.

Kilometrit taittuivat tasaisen tappavaa vauhtia. Mitää erityistä ei ensimmäisellä kierroksella juurikaan tapahtunut. Aiemmin lähteneitä maratoonareita tuli vähän väliä selkä edellä vastaan, mutta puolimaratoonareita ei ohi tullut, tosin en päässyt kyllä itsekään puolimatkan menijöitä ohittelemaan. Edelläni juosseen parivaljakon sain kiinni ensimmäisellä vastatuulipätkällä, mutta en päässyt niistä karkuun, vaan toiselle kierrokselle lähdettiin rintarinnan. Ensimmäinen kierros meni aikaa 40:40, eli 3:51:n keskarilla. Hyvässä vauhdissa siis oltiin ja meno tuntui vielä ihan hyvältä.

Toisen kierroksen alkuun ohitin yhden kanssakilpailijan, mutta 15 km:n paikkeilla tuli yksi juoksi kauheaa kyytiä ohitseni – oli vähän oudon oloinen vauhdinjako, jos tuossa vaiheessa vielä pystyi tykittämään noin. Myös parivaljakko oli karkaamassa minun vauhdistani, joten yksikseen sai mennä.

Toinen kierros eteni myös ihan mukavissa merkeissä kilometri kilometriltä. Mitään ongelmia ei ollut, joten kolmisen kilometriä ennen maalia päätin laittaa vähän enemmän tehoja peliin. Koska loppurutistus alkoi vastatuulipätkällä, niin vauhti ei juurikaan noussut, mutta eipä juuri pudonnutkaan. Kellosta katsoin, että tavoiteajassa olin ja jos loppurutistus kestäisi maaliin asti, niin voisi päästä jopa alle 1.22:n. Viimeisellä kilometrillä tulikin laittettua ihan kaikki peliin ja viralliseksi loppuajaksi tulikin 1:21:51. Tuo riitti kokonaisuudessaan kymmenenteen sijaan ja omassa M45-sarjassa 2. sijaan.

Kisan jälkeen kurkussa vähän tuntui, mutta muuten oli ihan ok olo. Yllättävintä oli kuinka hyvin jalat pelasivat koko juoksun ajan. Flunssasta taisi olla ainakin se hyöty, että tuli huilattua riittävästi viikon verran ennen kisaa. Aika oli myös positiivinen yllätys. Kovempi puolikkaan aika on viiveksi tullut vuonna 2011. Jyväskylä on kyllä hyvä paikka juosta kovia aikoja, oma puolikkaan enkka-aikanikin vuodelta 2010 on tuolta, tosin hieman eri reitiltä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.