Kuperkeikka

Viikko 18/2019 (29.4.-5.5.2019)

Vaihtelevissa säissä ja keleissä on tätä viikkoa saatu viettää. Vappuna alkoi ilma kylmenemään oikein huolella ja viikonloppuna oli molempina aamuina maa valkoisena, melko pian kuitenkin aamupäivällä lumi suli pois.

Tämä viikko on ollut taas vaihteeksi aika paljon edellisiä kevyempi treenien suhteen. Viikkoon mahtui poikkeuksellisesti kaksi täyslepopäivää, mutta toisaalta sunnuntaina tuli kisakausi juoksun puolella avattua.

Jalkapöytävaiva alkaa olemaan pikku hiljaa voitettu kanta. Ihan 100% kunnossa se ei vielä ole, mutta pääosin ihan kivuton. Vappun päivänä tosin meinasi, ja vähän tulikin, lisää vaivaa, mutta siitä lisää edempänä.

Maanantai oli viikon ensimmäinen lepopäivä. Töiden vuoksi piti mennä autolla töihin ja sen verran väsynyttä oli meininki koko päivän, että jätin uimatreenit väliin, vaikka välineet olivatkin matkassa.

Tiistaina, vapunaattona, pyöräilin aamusta, edellispäivää pirteämpänä, töihin. Kotiin päin juoksin Pyynikin ja Tohlopin kautta. Matkaa kertyi vajaa 16 km ja aikaa kului 72 min. Mukavan kevyeltä juoksu tuntui. Vielä oli lämmintä ja aurinkokin paistoi, niin mikäs siinä juoksennellessa vappusaunaa kohden.

Keskiviikkona oli jo vähän viileämpi päivä ja sadettakin oli illaksi luvattu. Lähdin puolen päivän aikoihin tekemään maantiepyörälenkkiä Siuron ja Pinsiön kautta. Siuroon asti oli vastatuulta, mutta Siuron keskustasta käännyttäisiin myötätuuleen. Juuri ennen myötätuuliosuuden alkua, tuli pyörätiellä vastaan kaksi pyöräilijää. Toinen vasemmassa laidassa (minusta katsottuna), niin kuin pitääkin, mutta toinen (nuorehko poika) ajoi oikeassa reunassa. Itse ajoin myös oikeaa reunaa ja yritin siirtyä mahd. reunaan, jotta poika olisi tajunnut, että poistuu väärästä reunasta ja väistää keskeltä. Mutta eihän siinä niin käynyt. Muutama metri ennen  kuin tajusin, ettei kumpikaan väistä, painoin jarrut pohjaan. Sitten kaikki kävikin niin äkkiä etten itsekkään ole varma mitä tapahtui, mutta ainakin tein etukautta pyörän kanssa kuperkeikan, vastaantulevan pojan päälle. Säikähdyksellä siitä onneksi selvittiin. Verta tuli polvesta ja sormesta, mutta muuten ei mitään isompaa tullut. Vasen nimetön tosin on vielä vähän turvoksissa eikä kunnolla taivu, joten sormuksen käyttö on ollut nyt tauolla. Poika taisi selvitä ilman kolhuja, tai ei ainakaan valitellut mitään, pyyteli vaan kovasti anteeksi. Toinen vastaantulija pysähtyi tarkastamaan vointiamme ja empi vähän päästää minua jatkamaan matkaa, kun oli kuulemma sen verran hurjan näköinen tilanne.

Mutta satulan suoristamisen jälkeen matka jatkui ja loppumatka meni muuten ihan mukavasti, mutta satula jäi vähän huonoon asentoon kun ei ollut tarvittavia työkaluja mukana. Loppu 35 km menin sitten vähän huonommassa istuma-asennossa. Mutta ainakin oli myötätuuli. Pyöräilyn päälle, lyhyellä vaihdolla, tein kympin juoksulenkin. Juoksu sujui parin ensimmäisen kilometrin jälkeen tosi kevyesti ja vauhtikin oli 4:22 min/km. Juoksun päälle pesemään veriä pois käsistä ja polvesta. Mutta eipä ole tullut ennen tehtyä tuollaista kuperkeikkaa.

Torstaina pidin etätyöpäivän ja aamupäivästä kävin juoksemassa rauhallisen kympin. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina olin taas autolla töissä. Töiden jälkeen kävin vaihteeksi Kalevan uimahallissa tekemässä vapaauintitreenin. Kalevassa on 50 m rata, enkä ole aiemmin tehnyt tunnin treeniä pitkässä altaassa. Uin jälleen 2500 m, ihan vertailun vuoksi, että miten radan mitta vaikuttaa uintiaikaan. Ja vaikuttihan se, uintiaika ilman taukoja oli 3-4 minuuttia hitaampi kuin 25 m altaassa. Myös sykkeet olivat korkeammalla – ainakin tällä kertaa.

Lauantai oli viikon toinen lepopäivä. Passailin vähän sunnuntaina juostavaan Raholan kymppiin, jossa avasin kisakauteni. Lähtö oli klo 10 ja tuolloin oli viitisen astetta lämmintä. Onneksi aurinko paistoi, mutta vastapainoksi etelätuuli oli jonkinmoinen. Lyhyissä kamppeissa en tarjennut lähteä liikkeelle, vaikka kisan aikana tulinkin toisiin aatoksiin.

Omalta osaltani juoksuasetelma vakiintui melko pian. Paukusta lähti kahdeksan henkilön porukka vähän karkuun. Ennen toisen kilsan täyttymistä yksi juoksija pyyhälsi vielä ohiteseni, mutta kolmen kisan kohdilla ohitin itse toisen. Neljästä ensimmäisestä kilometriajasta kolme oli 3:47 min/km ja loppumatkasta tuo sama kilometriaika toteutui vielä kahteen kertaan. Nousupätkillä kilometriaika oli jokusen sekunnin huonompi, mutta viimeinen kilsa sitten taas kymmenisen sekunttia parempi. Tuolla viimeisellä kilometrilla sain ohitettua vielä yhden juoksijan, ja vielä oman sarjalaiseni.

Aikani oli 38:01 ja sijoitus kokonaiskisassa 8. M40-sarjassa olin toinen, hävisin vain Välimäen Markukselle, jonka vauhtiin ei ollut mitään saumaa. Aika oli ihan hyvä, mutta silti juoksu jäi vähän vaivaamaan. Pysytyin juoksemaan rennosti koko matkan ja viimeisen kilometrin alkaessa puristin kaikken mitä sai irti. Juoksu oli siis vähän riskitön ja mukavuudenhaluinen. Aikaisemmin olisi pitänyt alkaa kiristämään ja sitä kautta yrittää parempaa aikaa. Keskisyke oli 158, joka kertoo ettei ihan limiiteillä menty.

Leave a Reply

Your email address will not be published.