Juhlavuosi

Viikko 2/2019 (7. – 13.1.2019)

Vuosi on jatkunut talvisena. Viikolla tuli sen verran uutta lunta, että vierestämme menevälle hiihtouralle on saatu ajettua ladut. Tosin itse olen pysytellyt vielä vapaassa hiihtotyylissä, mutta tänään tuli laitettua perinteisen kalustokin kuntoon, jos vaikka ensi viikolla siirtyisi siihen parampaan tyyliin.

Tällä viikolla havahduin, että viime viikon lauantaina tuli 20 vuotta siitä kun ostin lapsuuteni kotoani lähdön jälkeen ensimmäiset sukseni (paketin hinta 1300 mk). Se oli loppiaista edeltävä päivä, ja muistaakseni kävin vielä samana päivänä myös niitä testaamassa. Siitä päivästä voi laskea, että minun ns. kestävyysliikuntaharrastukseni alkoi. Saman vuoden keväällä tuli hommattua ensimmäiset juoksutossut ja kesäkuussa ensimmäinen sykemittari. Kesäkuusta -99 lähtien olen pitänyt myös harjoituspäiväkirjaa, johon muuten löytyy linkkin tämän sivun yläreunasta. Harjoituspäiväkirjaan on melko varmaan kirjattu 99,9% kaikesta hikiliikunnastani.

Tälläkin viikolla on taas hikoiltu lisää 16 tunnin verran. Maanantaina hikoilu tuli tehtyä työmatkapyöräilyn merkeissä, sekä tunnin vapaauintitreenissä. Uimahallille poikkesin töistä pyöräilyn yhteydessä. 2500 m tuli taas kauhottua ja hieman päälle tunti siihen kului aikaa.

Tiistaina ei ollut kuin puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Omalta osaltani ainakin peli oli melko surkeaa ja virheitä tuli tehtyä paljon. Olikohan syynä uusi pelaaja porukassamme. Tuli varmaankin suorituspaineita tai jotain sellaista.

Keskiviikkona tein etätyöpäivän, ja aamulla juoksin matolla 10 km / 46 min. Illalla kävin vielä hiihtämässä reilun parin tunnin ja 28 km vapaan hiihtolenkin. Vähän oli hiihto väsynyttä, ja myös varpaat ja pohkeet kramppailivat ikävästi. Ei tainnut olla hyvä yhdistelmä yhdelle päivälle tämä juoksu-hiihto -kombo.

Torstaina taas töissä pyörällä ja kotiin polkiessa poikkesin Tesoman uimahallilla polskimassa tunnin verran. Rauhassa sai uida melkein koko ajan ja intouduinkin sitten uimaan viimeiseksi vedoksi 1500 m, kun kokonaismatka oli 2500 m. Ihan kevyesti meni ja olisi pystynyt pidempäänkin uimaan. Eli uida jaksaa, mutta vielä pitäisi saada vauhtia lisää. Luulisi että kapasiteettia pitäisi olla, koska esim. tämän uintikerran keskisyke oli 106 ja maksimi 119 (jos Polarin rannemittaukseen voi luottaa). Tekniikka ei vaan mahdollista parempaa vauhtia.

Perjantaina tyydytettiin kulttuurin nälkää eikä päivän ohjelmaan mahtunut muuta kuin työmatkapyöräilyt.

Lauantaina kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin (13,5 km). Vaikka pyörätiet olivat lumiset, niin jätin kuitenkin nastarit hyllyyn, ja kyllä kesälenkkareilla pärjäsikin hyvin. Hieman yllätyin (tai aika paljonkin), kun katsoin lenkin puolivälissä keskinopeutta, joka oli 4:27 min/km. Olin ajatellut matkan aikana, ettei vauhti voinut olla paljon alle 4:40, kun meno oli sen verran kevyen oloista. Kotiin tullessani mittari näytti keskariksi 4:24. Kyllä kelpaa ja hyvä fiilis tuli lenkistä. Illalla tein vielä reilun 40 min sisäpyörätreenin. Se ei sitten tuntunutkaan yhtä kevyeltä. Jalkoja hapotti ja keuhkot meinasi revetä ylämäkiosuuksilla. Olikohan laitteessa jotain vikaa…

Sunnuntaina kävin suksimassa 35 km vapaalla tyylillä. Jälleen tuli kierretty vain Topin lenkki parilla lisäpätkällä höystettynä. Matka sujui paljon kevyemmin kuin keskiviikkona eikä kramppejakaan ilmaantunut. Ehkä aamulla tehdyt klapihommat olivat sopiva verryttely hiihtolenkille. Aikaa lenkkiin kului 144 min.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.