Kiilopäällä kuntoilemassa

Viikko 39 (24.9. – 30.9.2018)

Lomaviikko jatkui Kiilopään syksyisissä maisemissa. Säät olivat kerrankin suosiollisia, sillä vaikka välillä vettäkin sateli, niin ei kertaakaan silloin kuin olimme ulkoilemassa. Ja kyllä niitä ulkoilutunteja kertyikin ihan mukavasti – juoksua noin 6.5 tuntia, maastopyöräilyä 9.5 tuntia ja näiden lisäksi koiralenkkejä varmaan lähemmäs pari kymmentä tuntia.

Maanantaina oli vuorossa juoksulenkki. Lämpöä oli noin 5 astetta, mutta kohtalainen tuuli sain ilman tuntumaan viileämmältä. Lähdin Kiilopään mökiltämme kohti Ahopäitä. Selkä oli taas ensimmäisen kilometrin jumissa, mutta sitten sekin vertyi ja meno muuttui rennommaksi. Ensimmäinen kolme kilometriä oli suht tuttua polkua, mutta seuraava kolmonen Rumakurulle olikin sitten minulle uutta pätkää. Avotunturin suht kivikkoista polkua sai juosta. Rumakurusta suuntasin Luulammille ja sieltä nousin kohti Kiilopäätä. Poroaidan läpäisyn jälkeen käännyin vasemmalle ja kävin huiputtamassa Kiilopään. Huipulta laskeuduin pääuraa pitkin takaisin keskukselle ja tein vielä pienen lisälenkin. 16.5 km:n lenkkiin kului melkein puolitoista tuntia ja jalat olivatkin melkoisen väsyneet lenkin jälkeen. Tämä oli kuitenkin pitkästä aikaa vähän mäkisempi lenkki, nousumetrejä n.450 m.

Tiistaina tuli koettua syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Koiralenkille lähtiessä pakkasta oli pari astetta, mutta klo 11 aikoihin kun lähdin tekemään maastopyörälenkkiä, lämpöä oli jo muutama aste. Päivästä oli tulossa komean aurinkoinen. Kiilopään mökiltä lähdin sotkemaan kohti Luulampia ja sieltä suuntasin Taajoslaavulle. Parin kilsan jälkeen eteen tuli märän näköinen suo, mutta päätin koittaa kuitenkin sen ylitystä. Mättähältä mättähälle ja kiveltä kivelle hyppien pääsin melko kuivin jaloin suon toille puolelle. Vielä ennen Taajoslaavua pääsin hyppelemään pariin kertaan kivillä, mutta ilman pahempia sukan kastumisia vielä selvittiin.

Taajoslaavun ja Vellinsärpimän välinen pätkä, noin 8 km, oli suht mukavaa maastopyöräiltävää. Etenkin puolen välin jälkeen meno muuttui mukavan vauhdikkaaksikin. Edelleen sai mättäitä ja kiviä käyttää, jotta kengät eivät kastuisi. Ihan täysin en siinä onnistunut ja Vellinsärpimässä alkoikin jo varpaita vähän paleltamaan. Seuraava parin kilometrin pätkälle osui sitten vielä pari vetisempää kohtaa ja niissä viimeistään jalat kastuivat. Muuten reitti oli kyllä ihan mukavan ajokelpoista. Saariselän keskustaan oli Luttotuvalta matkaa noin 7 km ja tuolla pätkällä päätin, että käyn ostamassa Parioaitasta kuivat sukat, jotta loppumatka Kiilopäälle olisi vähän mukavampi. Kuivat sukat jalkaan saatuani tein vielä vähän lisälenkkiä ja matkaa kertyi 43.5 km ja aikaa kului n. kolme ja puoli tuntia. Savusauna ja Kiilopuro tekivät kutaa lenkin päälle.

Keskiviikolle oli luvattu vesisadetta, joten lähdin juoksulenkille mahd. aikaisin, eli klo 9 (lomalla aikainen on vähän eri asia kuin arkena). Mökiltä suuntasin kohti Sivakkaojan laavua, josta jatkoin Ruijanpolkun kautta Kakslauttaseen. Sieltä kohti Laanilaa ja Ahopäiden kautta takaisin mökille. Vettä ei lenkin aikana ehtinyt satamaan, mutta kova tuuli ja kahden asteen lämpö olivat ihan riittävä yhdistelmä. Loppumatkasta vähän jännitin Ahopäille nousua, että onko avotunturi ihan sumun peitossa, mutta onneksi ei ollut ja reitti näkyi ihan hyvin (tosin kyllä reitti olisi ollut muutenkin melko tuttu). Sellainen sää kuitenkin oli, ettei kovin pahaa haveria kannattaisi tulla, sillä vilu olisi tullut melko pian, jos paikalleen olisi jäätävä. Matkaa kertyi 20 km ja aikaa kului 100 min. Nousumetrejä oli “vain” noin 300 m.

Torstaiaamupäivä oli vähän sateisempi ja tuuli oli myös melko kovaa ja räntääkin oli välillä ilmassa. Iltapäivällä sää muuttui poutaiseksi ja pyörälenkille sitten kuitenkin pääsi. Mökiltä suuntasin kohti Nilanpäätä ja sieltä Ruijanpolulle. Ajelin kuutisen kilometriä Ruijanpolkua etelään päin katsoakseni millaista polku olisi, sillä aiemmin en ollut ko. pätkää kulkenut. Kävin kääntymässä Kopsusjärventiellä. Lähellä oli laavu, jota piti käydä katsomassa, mutta juuri ennen laavua oli niin märkä kohta, etten lähtenyt riskeeraamaan kuivia sukkiani. Edessä oli kuitenkin paluumatka ja pyörän mittari näytti paikoin jopa kahta pakkasastetta (tosin en usko, että se näytti ihan oikein, mutta nollan tuntumassa kuitenkin oltiin). Tuo pätkä oli mukavan vaihtelevaa pyöräillä. Mitään pahaa kivikkoa ei ollut, eikä isoja mäkiäkään. Muutamassa kohtaa piti hypätä pyörän seleästä pois, sillä soita ylittävät pitkospuut olivat sen verran huonossa kunnossa, ettei niitä uskaltanut ajaa. Matkaa kertyi 30 km ja aikaa kului hieman alle kaksi ja puoli tuntia.

Perjantaina olikin kotiin lähdön aika, mutta ennen sitä ehti käydä tekemässä vielä juoksulenkin. Aamulla oli viitisen astetta pakkasta, mutta koiralenkin jälkeen oltiin jo nollan tuntumassa. Suunnitelmissa oli juosta ensin Nilanpäälle ja sieltä Rautulammen kautta Luulammille ja sieltä mökille. Muutaman kilometrin juoksun jälkeen kuitenkin Tuulin tietotoimisto soitti, että Luulammella oli sen verran leveä ja märkä ojan ylitys, että kuivin jaloin ei siitä selviäisi. Päätin siis käydä vain kääntymässä Rautulammella ja tulla samaa reittiä takaisin.

Ensimmäinen kuusi kilometriä oli loivaa nousua. Sitten oli pieni pätkä hidaskulkuista rakkaa, mutta tämän jälkeen pääsi suht rennosti juoksemaan Rautulammelle asti. Avotunturia sai juosta ja aurinko lämmitti vielä mukavasti, ainakin kun tuuli puhalsi selän takaa. Rautulammen pää oli taas vähän kivikkoisempaa ja alamäessä saikin mennä melko varovaisesti. 11.5 km kertyi matkaa. Takaisin päin tullessa sivu-/vastatuuli alkoi viilentää menoa, mutta onneksi repussa mukana olevia lisäkamppeita ei tarvinnut pukea. Maisemat olivat avotunturissa upeat ja pääsin vielä näkemään kun tunturissa ajettiin porotokkaa kasaan mönkijöiden ja helikopterin avulla. Matkaa kertyi 23 km ja aikaa kului hieman päälle kaksi tuntia. Nousumetrejä oli n.550 m.

Kaikin puolin onnistunut Kiilopään reissu. Jalat kestivät melko hyvin. Vasen jalkapohja ei juurikaan kipuillut. Pahin kohta oli oikea akillesjänne ja aina alkumatkoista selän jumi. Selkä vertyi yleensä kilometrin juoksun jälkeen ja akillesjänteenkin kanssa tuli toimeen.

Lauantai oli lepopäivä, tosin neljä tuntia tuli vesurin kanssa raivattua linjanalustaa tien varresta. Kyllä siinäkin hommassa sain menut pois. Sunnuntaina kävin tekemässä 16 km juoksulenkin Lamminpään harjulla. Pitkästä aikaa keskivauhti oli lähemmäs 4:30 min/km, pohjoisen lenkit kun olivat vähän rauhallisempaa tekemistä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.