Hämeen hölkkää

Viikko 35/2018 (27. – 2.9.2018)

Kesän viimeisellä viikolla alkoi olemaan jo selviä syksyn merkkejä. Keltaisia lehtiä puissa, viileitä aamuja ja sateitakin saatiin jokusena päivänä. Päivällä sentää lämpötila nousi parinkymmenen asteen pyörteile. Jalkavaivat ovat myös olleet syksyinen ilmiö, vaikka viime vuonna niiltä vältyttiinkin. Tällä hetkellä suurimpia vaivoja ovat vasen jalkapohja sekä edelleen oikea akillesjänne. Toimeen on vielä tultu niiden kanssa, mutta saa nähdä kuinka pitkään.

Maanantaina toivuttiin viikonlopun treeneistä. Ohjelmassa oli vain työmatkapyöräilyä ja illalla vajaan tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamupäivällä juoksemassa 13 km:n / tunnin lenkin. Varmaankin viikonlopun lenkit vielä painoivat, sillä hieman kankean oloista oli juokseminen. Illalla oli myös syyskauden ensimmäiset nelinpelit sulkapallossa. Puolitoista tuntia tuli lätkittyä tasaisia eriä. Hieman liikaa tulee vielä virheitä pelatessa, mutta eiköhän se tästä taas ala sujumaan. Vakiovuoro tuli varattua tiistaille.

Keskiviikkona pyöräilin töihin ja juoksin kotiin. Tällä kertaa juoksin Pirkkalan ja Rajasalmen kautta, joten reitti oli hieman tasaisempi. Loppupuolella oli vain Kalkun nousu hidastamassa vauhtia. 16,4 km kertyi matkaa ja aikaa meni 75 min. Suht hyvin kulki, vaikka yleensä töistä juoksu on vähän väsynyttä.

Torstaina olin isolla kirkolla työmatkalla, ja tästä syystä työmatkapyöräilyt jäivät väliin. Reissu venähti sen verran, ettei illallakaan tullut lähdettyä enää lenkille. Perjantaina oli ohjelmassa tunnin jalkahieronta, joten työmatkapyöräilyn lisäksi ei tullut tehtyä kuin illalla tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina puoliltapäivin lähti Lamminpään majalta 20 km:n Hämeen hölkkä. Olimme Tuulin kanssa molemmat myös viivalla. Kaiken kaikkiaan matkaan lähti noin sata juoksijaa. Sää oli mitä parahin, lämpöä ehkä 18 astetta eikä suurta sateen uhkaa ollut ilmassa.

Lähtöpaukusta joukko säntäsi pieneen ylämäkeen, jonka jälkeen kärki alkoi passailemaan. Sen verran verkkaiselta meno vaikutti, että siirryin itse vetohommiin. Meitä irtosi seitsemän juoksijan porukka muusta joukosta. Muita porukasta en tuntenut kuin virallisen valvojan Välimäen sekä partamiehen, jolle olin hävinnen edellisenä keväänä Raholan kympillä kaksi minuuttia. Jälki-Googlailujen jälkeen selvisi, että porukassa oli myös viime talven Teivo Cupin kokonaisvoittaja, Hämeen nuori hiihtäjälupaus sekä ikämiessarjoissa ihan mukavasti juossut mies. Seitsemäs jäsen oli lyhyemmällä, 9 km:n matkalla.

Neljä ensimmäistä kilometriä olivat suht tasaista latupohjaa. Sitten laskimme isohkon mäen ensimmäiseen juottoon. Olin ollut tähän asti vetomiehen hommissa, mutta juoton jälkeen ensimmäisessä jyrkemmässä nousussa virallinen valvoja, TC:n voittaja ja hiihtomies pääsivät hieman irti.

Pikku-Ahvenistolla noin 6 km:n kohdilla siirryimme vähäksi aikaa polkuosuudelle ja tässä vaiheessa kolmikko oli jo viitisenkymmentä metriä karussa. Ikämies ja partakaveri olivat aivan minun kannoillani.

Puolessavälissä Topin tuvalla, toisessa juotossa, hörppäsin pikaisesti mukillisen mehua. Asetelmat eivät olleet juurikaan muuttuneet. Kärkikolmikko oli hieman hajonnut, mutta vetämäni kolmikko oli vielä melko hyvin kasassa.

Kahdentoista kilometrin kohdilla virallinen valvoja oli tippumassa kärkivauhdissa ja jahtiporukka alkoi saamaan häntä kiinni. Mäkisen osuuden aikana partamies oli myös hieman jäämässä, mutta ikämies teputti sitkeästi aivan takanani. Viimeisessä juotossa, noin neljä ja puoli kilometriä ennen maalia olin melkein tavoittanut virallisen valvojan ja saamassa muutenkin hieman enemmän eroa peesaajiini.

Maunussuon montussa, juuri ennen viimeistä kovaa nousua sain virallisen valvojan kiinni ja pääsin ylämäessä myös irti. Myös kaksi peesaajaani olivat jääneet sen verran, että eroa oli viimeisen kolmen kilometrin alkaessa jo sen verran, että luotto omiin voimiini oli sen verran kova, että kolmas sija näytti todennäköiseltä. Viimeinen kolmonen oli myös melko tasaista.

Maaliin tuli ajassa 1:25:03 ja sijoitus oli 3. Aika oli vähän toista minuuttia heikompi kuin kolme vuotta aiemmin, jolloin olin viimeksi saman kisan juossut. Eli sen puolesta en ole ihan tyytyväinen. Sijoitus sen sijaan oli ihan hyvä, etenkin kun taakse jäi ihan kovia menijöitä. Sen verran kyllä kuulin, että virallinen valvoja oli vähintäänkin puolikuntoinen. TC:n ja kisan voittajalle hävisin vähän päälle kolme minuuttia ja hiihtomiehelle minuutin.

Sunnuntaina aamupäivästä kävin tekemässä 15 km:n juoksulenkin. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä, vaikka lauantaina oltiin menty melko reipasta vauhtia parikymmentä kilometriä. Sykkeet pysyivät kurissa ja vauhtikin oli ihan ok. Ilmeisesti lauantaina ei tullut otettua ihan kaikkia irti koneesta. Vasen jalkapohja sen sijaan tuli lenkin puolen välin jälkeen tosi kipeäksi. Jalkapohjaa pitää varmaankin nyt jonkin aikaa parannella, ettei mene kovin pahaksi ja pilaa koko syksyä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.