Sunnuntaipyöräilyä

Viikko on ollut hieman mollivoittoinen, sillä jalkapöytävaivat haittaavat edelleen juoksemista. Tiistaina tein yhden juoksulenkin, mutta jalka kipeytyi siitä sen verran paljon, että loppuviikoksi laitettiin tossut jäähylle.

Panostinkin tällä viikolla sitten enemmän salitreeneihin ja sellaista tulikin harrastettua kolmena päivänä. Torstaina kävin myös pelailemassa MaSu:n vuorolla puolisentoista tuntia sulkapalloa, ja sen jalka kesti ihan hyvin.

Sunnuntaina oli vuorossa Pirkan pyöräily. Olin ilmoittautunut tapahtumaan vasta alkuviikosta ja myöhäisestä ilmoittautumisesta johtuen en saanut varmaa paikkaa haluamaani 30 km/h -ryhmään, mutta loppujen lopuksi minä kuitenkin sellaisen paikan sain. Tosin tiesin sen vasta puolisen tuntia ennen lähtöä ja siinä hässäkässä sitten myöhästyin omasta ryhmästäni. Liityin sitten 28 km/h -ryhmään kun en yksinkään viitsinyt ryhmää perustaa. Pyöräilin ryhmässä koko matkan kun ei poiskaan heitetty.

Sää oli pyöräilyyn mitä mahtavin. Aamulla lähtiessä lämpöä oli 12 astetta, mutta päivän mittaan sen nousi yli kahdenkymmenen asteen. Tuulta ei juurikaan ollut ja aurinko paisteli komeasti. Aurinkorasvaa olisi tarvinnut vaan levittää hieman enemmän.

Reitti oli hieman muuttunut sitten edellisen vuoden, tietyömaista johtuen. Siurosta ollaan yleensä ajettu Mahnalaan, mutta nyt kiersimme Jumesniemen kautta. Tälle pätkälle osui hieman myös hiekkatietä ja muutama rengasrikkokin nähtiin. Onneksi itse vältyin niiltä. Ennen Porintien ylitystä pidimme pikaisen tyhjennystauon.

Hämeenkyrön ensimmäiselle juotollemme asti pyöräilin ryhmämme, johon kuului varmaankin noin 50 pyöräilijää, takajoukoissa. Mutta huoltopisteen jälkeen siiryin lähemmäksi ryhmämme keulaa, sillä siellä on vauhdin suhteen huomattavasti tasaisempaa polkea. Hämeenkyrön jälkeen reitti on yleensä kulkenut Viljakkalan kautta Ylöjärvelle, mutta nyt oikaisimme Lintuharjuntien kautta.

Komissa oli seuraava pysähdys. Siellä oli tarjolla lihasoppaa ja juomapullojen täyttöä. Ennen matkan jatkumista ryhmäjohtaja tiedusteli halukkaita vetoremmiin ja koska matka oli sujunut kaikin puolin leppoisissa merkeissä, niin ilmoitin halukkuuteni vetohommiin. Remmissä oli kymmenen polkijaa, joten kovin usein ei keulapaikalle joutunut. Keulassa oli muutenkin mukavampi ja tasaisempi polkea, siellä pystyi myös paremmin hakemaan ajolinjoja huonoimilla tieosuuksilla.

Muroleen huolto oli seuraava tankkauspiste. Yksi tyhjennyspysähdys tosin tehtiin ennen sitä. Mutalan ja Kurun huoltopisteet skippasimme. Muroleeseen matka taittui muuten mukavasti, mutta Kuruntiellä ryhmässämme sattui yksi pieni kolari. Vakavampaa ei kuulemma sattunut ja kolaroijatkin pääsivät jatkamaan matkaa.

Loppumatkakin meni ainakin omasta puolestani leppoisissa merkeissä. 28 km/h keskivauhti ei tuntunut tuollaisessa ryhmässä polkiessa juuri miltään, vaikka vetohommissakin joutui välillä olemaan. Reissun keskisyke on 101, eli mukava noin 7,5 tunnin PK-treeni tuosta tuli.

Leave a Reply

Your email address will not be published.