Neljän hien tiistai

Ja talvi senkun jatkuu, eikä loppua näy. Alkuviikosta oli pari päivää lämpeempää ja märkää luntakin tuli tiistaina kymmenkunta senttiä. Mutta keskiviikkona alkoi taas pakastamaan kunnolla ja etenkin yöt olivat tosi kylmiä.

Maanantaina lämpötila pyöri nollan asteen tietämillä ja keli oli vallan mainio työmatkapyöräilyyn. Aerobiset treenit jäivät väliin tältä päivältä, mutta kotisalitreeni tuli sentään tehtyä.

Tiistain ensimmäinen hiki tuli otettua aamulla työmatkapyöräilyn merkeissä. Yöllä oli tullut jo jonkin verran lunta, mutta auraajat olivat pääosin tehneet hyvin hommansa ja matka töihin sujui melko normaaleissa merkeissä. Kotiin päin polkiessa tilanne olikin sitten toinen, sillä koko päivän oli tullut taivaalta märkää lunta ja kun pyöräteitä ei oltu päivän aikana aurattu laisinkaan niin meno oli sen mukaista. Tasapaino oli koetuksella kun pyörä kynsi kymmenen sentin pehmeessä lumessa puolelta toiselle. Aikaa kului melkoisesti normaaliin verrattuna.

Tiistaina, vihdoin ja viimein kotiin päästyäni, tein tunnin juoksutreenin matolla. 0-kulmalla perusköpöttely kulki ihan mainiosti. Päivän viimeinen, ja ehkä kovin, hikiurakka oli vuorossa mattotreenin jälkeen. Reilun kolmen tunnin ajan kolasin pihaa puhtaaksi päivällä sataneesta märästä lumesta, melko raskasta tavaraa oli tarjolla.

Keskiviikkona jätin pyörän kotiin varmuuden vuoksi, kun ajattelin ettei pyöräteitä oltu kuitenkaan ehditty ajaa puhtaaksi yön aikana. Töihin päin autoillessa kuitenkin totesin, että arvio oli väärä, ja pyörätiet näyttivät ihan kelvollisilta. Illalla tuli sitten kotona tehtyä taas tunnin mattotreeni. Nyt laitettiin taas mattoon vähän nousukulmaakin, ettei ihan tasaista tarvinnut juosta.

Torstaina pidinkin sitten etätyöpäivän. Syynä tällaiseen oli, että päivästä näytti tulevan melko mainio hiihdon suhteen. Aloitin työt kuudelta aamulla, joten pääsin laduille jo kahden aikoihin. Otin alleni luistelukaluston. Alkumatka menikin vallan mainiosti, sillä Ikuri-Lamminpää -akseli oli ajettu latukoneella. Julkujärvenpäätä sitten taas ei oltu ajettukaan ja meno hidastui melkoisesti. 35 km tuli kuitenkin hiihdeltyä komeessa aurinkonpaisteessa. Keli ei sitten ihan niin hyvä kuitenkaan ollut, kuin miltä etukäteen näytti.

Perjantaina aamulla oli sitten taas vaihteeksi lämpömittarissa -16 astetta pakkasta. Päätin kuitenkin hypätä pyörän selkään ja uhmata pakkasta. Tämä aamu oli vuoden kylmin keli työmatkapyöräilyssäni, mutta ihan hyvin siitä selvittiin. Näpin vähän jäässä, mutta muuten vaatetusta oli sopivasti. Takaisin tullessa pakkasta ei sitten ollut enää kuin 7 astetta. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Viikonloppuna kertyi hiihtokilometrejä, vanhan hyvän ajan tappan, satasen verran. Etenkin lauantaina oli vallan mainio keli perinteisen hiihtoon. Hiihdin Lamminpään ja Julkujärven kautta Myllyhaan päiväkodille, josta sitten Koukkujärven kautta Virelään sieltä kotiin. Matkaa kertyi nelisenkymmentä kilometriä. Luisto oli talven parasta eikä pidossakaan ollut valittamista. Hyvin jaksoi, vaikka ei ollut edes juotavaa mukana. Ladut tosin alkavat olemaan jo paikka paikoin melko likaisia, etenkin kuusen neulasia on jo alkanut tippumaan ladulle melkoisesti.

Sunnuntain reitti oli alkuosaltaa sama kuin lauantaina, mutta Koukkujärveltä palasin takaisin Julkujärven, Lamminpään ja Virelän kautta kotiin. Pieni lisälenkki piti vielä tehdä, jotta 60 kilometriä tuli täyteen. Lähtiessä pakkasta oli nelisen astetta, mutta kotiin tullessa oltiin hieman plussan puolella. Jonkin verran vaihteleva oli keli, sillä paikoin oli hyvinkin liukasta, mutta paikoin taas ei luistanut mihinkään. Pito onneksi oli koko matkan ihan ok. Tuulinen keli toi myös oman mausteen matkaan, sillä roskaa alkoi kertymään entistä enemmän latu-uriin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.