Rengas ja polvi sökönä

Taas sitä ollaan samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Polvi taas sökönä joten juoksemaan ei pääse ollenkaan. Onneksi vaiva tuli tässä vaiheessa kautta eikä siten haittaa mitään kisoja. Tosin tämä siunasi sen päätöksen, että perun tammi-helmikuun vaihteeseen suunniteltu Endurancen 24-tunnin juoksuun. Näillä syksyn harjoitusmäärillä on turha sinne lähteä tappamaan itseään. Vähän tuo kyllä harmittaa, sillä ilmottautuminen on ollut sisällä kesästä lähtien ja halu oli kova päästä sinne hulluttelemaan.

Tästä viikosta tuli sitten vuoden neljäs 0-juoksuviikko, ja ensimmäinen suunnittelematon sellainen. Pyöräilyä tuli n. 100 km työmatkapyöräilystä ja pari salituntia mahtui viikkoon. Sunnuntaina tein parin tunnin sauvalenkin.

Torastaina kävin avaamassa myös hiihtokauden, sillä lunta oli tullut lisää sen verran, että joku innokas oli päässyt ajamaan perinteisen ladut. Ladut olivat ihemeen hyvät, mutta meno oli surkeeta. Liisterit olisi pitänyt laittaa pohjaan jotta edes jotain pitoa olisi saanut. Lenkki jäi vain vajaaseen 8 km:iin kun suksi ei pitänyt eikä luistellakkaan kovin kauaa viitsinyt.

Maanantain työmatkapyöräily jäi ikävästi kesken kun upouusi nastoitettu Nokian Hakkapeliitta repesi kyljestä ja pysäytti matkanteon rajasalmen sillalle. Kyllä siinä muutama kirosana tuli päästettyä kun retuutin pyörää eturengas ylhäällä, kauheassa tuulessa ja polvi kipeänä.

Toisella pyörämatkalla tuli mietittyä talvipukeutumisen haasteita.  Tuli nimittäin eteen sellainen tilanne, kun rullasin pyörällä, vastoin kaikkia Suomen lakeja, päin punaisia valoja risteyksen keskisaarekkeelle. Takaa kääntyi samaan risteykseen joku yhtä lainkuuliainen autoilija ajaen myös punaisiin (tai ainakin keltaisiin) ja tööttäsi torvea siinä sitten minun rikkeelleni kun ei tekoani sulattanut. Tästä pienestä tapahtumasta sitten havahduin sellaiseen talvipukeutumisen ongelmaan, että eihän näillä minun lobster -tumpuillani (jossa on laitettu kaksi sormea yhteen sormiaukkoon) pysty edes tarvittaessa näyttämään keskisormea. Pienen tuumimisen jälkeen kuitenkin totesin, että asiahan on ihan päinvastoin, eli näillä tumpuillahan on tosi retee näyttää keskaria, kun se on peräti kahden sormen levyinen. Kuten huomaatte, että pyöräillessä ei tule ainakaan työasiat mieleen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.