Hellemökkitreeniviikko

Viikko 30/2019 (22.-28.7.2019)

Toinen kesälomaviikko alkoi ja loppui helteisissä merkeissä. Muutamana päivänä rikkoutui 30 asteen lämpörajakin, joten lenkkeilyt piti ajoittaa mahdollisimman aamuun. Lomalla on vaan se ongelma, ettei ihan aamusta pääse vielä liikenteeseen, vaan mittarissa yleensä on jo parikymmentä astetta ennen kuin on tien päällä.

Vehkajärvellä tuli melkein koko viikko majailtua, eli uintitreenimahdollisuudet olisivat olleet hyvät. Toteutuma ei sitten ollut niin hyvä, sillä ainoastaan yksi uintitreeni tuli tehtyä, muuten kyllä tuli käytyä järvessä joka päivä, mutta vain virkistäytymismielessä

Selän kanssa ei oikeastaan enää ole ongelmia. Vaikka ei se vieläkään ihan täysin kunnossa ole, niin ei se onneksi enää kipuile, ainoastaan on vähän jäykkä ja väsyy etenkin kävelylenkeillä.

Maanantaina matkasimme Punkalaitumelle, mutta ennen sitä kävin tekemässä erittäin rauhallisen 6,5 km:n juoksulenkin kotimaisemissa. Jalat olivat lauantain Joroisten kisan jäljiltä vielä melko kankeat. Illalla kävin melomassa kajakilla Vehkajärven ympäri. Saldona oli 6,6 km melomista tasana tuntiin sekä molempiin peukaloihin rakot. Olisi pitänyt muistaa laittaa pyöräilyhanskat käteen.

Tiistaina oli komea pyöräilyaamu. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään, lämpöä parikymmentä astetta ja puolipilvinen taivas. Poljin Koskioisten ja Tursan kautta Nuutajärvelle ja Turku-Tampere -tien (E63) ali Hanhisuolle ja Urjala-Forssa -tielle (284). Ennen Urjala-Forssa -tietä oli pari kilometriä vähän huonompaa asfalttia, mutta muuten pienemmänkin tien asfaltti oli melko priimaa. 284-tietä ajelin kohti Forssaa ja sitten käännyin kohti Matkua, josta jatkoin Humppilaan. Matku-Humppila -väli oli lähes kokonaan hiekkatietä, mutta onneksi sen verran kovaa, että maantiepyörälläkin siinä määsi melko mukavasti. Humppilasta jouduin ajamaan kymmenisen kilsaa 2-tien sivua ennen kuin pääsin kääntymään kohti Punkalaidunta ja Vehkajärveä. Matkaa kertyi 95 km, josta hiekkatietä oli n. 15 km ja aikaa kului melko tarkaan kolme tuntia. Eli keskivauhti oli 31.6 km/h. Keskiteho oli 191 W ja Normalized Power (NP) 202 W. Muuten mukava ja melko tasainen reitti, mutta hiekkapätkää ei olisi tarvinnut olla.

Keskiviikkona oli juoksupäivä. Kiersin Valontien lenkin ja päälle vielä Runkan lenkin. Meno oli edelleen melko väsynyttä. Aikaa 14.3 km lenkkiin kului 64 minuuttia, eli vauhti oli ihan suht hyvää, mutta kyllä sykkeetkin olivat korkealla. Illalla kävin vielä tekemässä reilun kilometrin uintitreenin. Uin ensimmäistä kertaa vapaauintitreenin avovedessä ilman märkäpukua. Aallokkoa oli myös jonkin verran ja se toi oman vaikeusasteen uimiseen. Alkuun aallokko oli suoraan päin, joten ensimmäinen puolikas olikin melko raskasta uida, kun piti keskittyä uintiasentoon (koska ei ollut märkäpukua) ja puskea päin aallokkoa. Perille päästyä olo olikin melko väsynyt. Onneksi kisoissa ei ole ollut tuollaista keliä.

Torstaina pyöräilin mökiltä Koskioisten ja Punkalaitumen keskustan kautta kohti Huittista. Huittisistä käännyin kohti Huhtamoa. Tämä 14 km väli oli melko huonoa asfalttia ja piti olla tarkkana ettei ajanut mihinkään monttuun. Huhtamosta poljin Kanteenmaahan ja sieltä Punkalaitumelle, ja Jalasjoen kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 76 km ja aikaa kului hieman päälle 2.5 tuntia, keskivauhdin ollessa 30.1 km/h. Keskiteho oli 177 W ja NP 186 W. Eli huomattavasti tiistaita rauhallisempi lenkki. Tosin lämpöä oli nyt viitisen astetta enemmän.

Perjantaina oli taas juoksupäivä. Juoksin saman lenkin kuin tiistainakin plus muutaman kilometrin lisälenkin. Alkuun juoksu oli tosi väsynyttä ja tuntui ettei jaksa mennä yhtään ylimääräistä metriä. Mutta kympin juoksun jälkeen meno piristyi ja päätin tehdä vähän lisälenkkiäkin. 17.4 km kertyi matkaa ja aikaa kului tasan 80 min. Sykkeet olivat vauhtiin nähden korkealla, mutta kyllä sääkin oli melko rankka, vaikka heti aamusta pääsikin liikenteeseen.

Lauantaiaamusta pääsin hyvissä ajoin (ennen kasia) liikkeelle ja polkemaan mökiltä kohti kotia. Lähtiessä lämpöä oli “vain” 17 astetta, mutta matkan aikana lämpö nousi kymmenellä asteella. Poljin Punkalaitumen keskustan kautta Sastamalaan ja sieltä Häijään kautta Herttualaan ja Mahnalaan, ja sielä Sasin ja Pinsiön kautta kotiin. Matkaa kertyi 112 km ja aikaa kului 3:43. Keskinopeus oli hieman päälle 30 km/h ja keskiteho 178 W ja NP 196 W. Mukava ja hyvässä kunnossa oleva reitti. Sastamala-Hämeenkyrö -tie (249) on kyllä melko vilkas, mutta piennar on pääosin melko leveä ja hyvässä kunnossa.

Sunnuntaiaamulla tuli ähellettyä viikon päätteeksi 16 km:n juoksulenkki. Melko tuskainen lenkki oli, sillä jalat olivat tosi väsyneet ja keli kuuma. Sykkeet olivat korkealla eikä vauhdissakaan ollut hurraamista, sillä lenkkiin kului aikaa 1:14.

Nyt täytyy pitää pari lepopäivää treeneistä ja palautella jalkoja. Onneksi lämmöt on tulossa alaspäin, joten senkin osalta pitäisi treenien helpottua. Loppukesän ja syksyn kisakalenteri on vielä auki, mutta eiköhän siihenkin tässä loppuloman aikana tuli selvyyttä.

Finntriathlon Joroinen 2019

Musiikki jumputtaa taustalla ja kuuluttaja kannustaa yleisöä lyömään käsiään yhteen. Tuijotan edessäni seisovan mustaa selkää omissa ajatuksissani. Todellisuudessa edessäni seisoo kymmeniä, jopa satoja mustapukuisia henkilöitä. Jos katsoisi sivuilleen tai taakseen, niin näkisi saman verran lisää miehiä ja naisia pukeutuneena mustaan neopreeniin. Olin keskellä satapäistä ihmisjoukkoa.

Olo oli keskittynyt. Suurin jännitys oli jo poissa, mutta vain muutama tunti aiemmin Varkauden hotellin aamiaispöydässä olo oli todella hermostunut. Jännitys alkoi helpottamaan heti kun pääsi pakkaamaan kisakasseja ja ajamaan Joroisten kisakeskukseen ja maistelemaan kisatunnelmaa.

Mustapukuisia henkilöitä syöksyy neljän hengen ryhmissä, muutaman sekunnin välein Valvatuksen hieman päälle 19 asteiseen veteen, saman lämpöiseen kuin mitä ilmakin sillä hetkellä on. Jumputus jatkuu taustalla ja kuuluttaja yrittää tsempata niin kilpailijoita kuin yleisöäkin.

Notkiskelen hieman särkevää alaselkääni. Adrenaliini ei ole vielä turruttanut särkyä, mutta pian sekin hetki tulisi, pitää vaan toivoa, että vaikutus kestäisi ainakin seuraavan viiden tunnin ajan. Selkä on kipuillut jo yli puolentoista viikon ajan. Joka päivä se on mennyt parempaan suuntaan, mutta vielä maanantaina tehdessäni 12 km:n juoksulenkin Punkalaitumella, se oli jäykkä ja kipeytyi vähän juoksusta. Keskiviikon kaksi 40 km:n rauhallista pyörälenkkiä Tuulin kanssa tuntui olevan vaan hyväksi selälle, vaikka matkan aikana tuli tehtyä jokunen kova vetokin. Myös saman päivän iltana tehty reilun kilometrin uintitreeni meni ilman kipuja. Mutta torstaina tehty viiden kilometrin lenkki kotosalla taas vähän tuntui selässä. Tosin tuon lenkin aikana tuli tehtyä jokunen lyhyt ja kova vetokin.

Neljän hengen ryhmiä syöksyi jatkuvalla syötöllä veteen ja niin tuli minunkin vuoro laittaa uimalasit silmille, nenäklipsi paikoilleen ja kello käyntiin. Edessäni olisi ensimmäinen puolen matkan triathlon. Ennen uintia olin ehtinyt tekemään pienen lämmittelyjuoksun ja ottamassa tuntumaa myös veteen. Keuhkot olivat siis hyvin auki ja uinti lähtikin mukavasti liikkeelle. Rolling startti takasi sen, että ainakin alkumetrit pääsi uimaan rauhassa eikä ruuhkaa ollut.

Ensimmäisten kymmenten metrien jälkeen huomasin, että vasemman linssin sisään pääsi vettä. Yritin antaa sen olla häiritsemättä, mutta todellisuudessa se häiritsi vähän jopa suunnistustakin. Pari kertaa heti alkumatkasta jouduin pysähtymään ja tyhjentämään vedet uimalaseista, mutta tämän jälkeen lasit istuivat sen verran hyvin paikoilleen ettei vuotoja enää tullut.

Rannalta katseltuna reitti näytti kyllä pitkältä, mutta ei miltään mahdottomalta. Mutta kun vedenpinnan tasolta tähysti isoja keltaisia poijuja, joiden jono tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, tuntui urakka mahdottomalta. Sain kuitenkin rauhoitettua mieleni, vaikka tiesin etten ollut aimmin uinut näin pitää matkaa yhteen menoon. Onneksi aallokkoa ei ollut paljoakaan, joten siitä ei tarvinnut ottaa lisäpaineita.

Muutaman sadan metrin jälkeen uinti lähti rullaamaan mukavasti. Hengitysrytmi löytyi eikä mitään isompia kontakteja kanssauimarien kanssa tullut. Keltaiset poijut tulivat yksi kerrallaan vastaan eikä uinnin kanssa ollut ongelmia. Pari sataa metriä ennen uintiosuuden päättymistä, tuli nyrkki yllättäen vasemman ohimon tiennoille. Uimalasit vähän liikahtivat ja myös vettä meni linssin alle, mutta en alkanut sitä enää siinä vaiheessa tyhjentämään, vaan jatkoin omaa rauhallista tahtiani kohti maalipoijuja. Loppumatkasta alkoi myös selkä vähän väsymään, mutta onneksi ei kipeytymään.

Maihinnousu on kuin peilikuva lähdöstä. Mustapukuisia henkilöitä nousee vedestä yhtenä jatkuvana letkana. Itse selviydyin 1900 metrin uintiosuudesta ajassa 0:38:25, joka oli oman sarjani (M 45-49) 38.:nneksi nopein (/57) (miehet 217/389, kaikki 292/579). Aika oli sitä luokkaa, kuin olin etukäteen toivonutkin. Tiesin ettei minulla ole rahkeita parempaan aikaan, mutta toisaalta jos aika olisi ollut nelosella alkava, niin olisin ollut pettynyt uintiosuuteen.

Maihinnousun jälkeen hain oman T1-kassini telineestä ja siirryin vaihtamaan pyöräilyvarusteita päälleni. Märkäpuku lähti suht mukavasti pois päältä, jonka jälkeen istuin maahan ja tyhjensin vaihtopussin. Ensin pyöräilykypärä päähän, sitten jalkojen kuivaus, sukat ja kengät jalkaan, pyöräilylasit päähän ja numerovyö lanteille. Uintivälineet kassiin ja hölkäten kohti omaa pyörää. Matkalla vaihtopussi heitettiin järjestäjien pakettiautoon ja samalla söin myös yhden geelin. Pyörää taluttaen hölkkäsin parin sadan metrin matkan ylämäkeen Kuopiontielle, jossa sai vasta hypätä pyörän päälle. Vaihtoaikani oli 4:36.

Pyöräilyosuus suuntasi aluksi kohti Joroisten keskustaa, jossa nelisen kilometrin polkemisen jälkeen teimme Teboilin pihassa U-käännöksen ja lähdimme ensimmäiselle 43 km:n lenkille. Aamulla kun ennen kisaa poljimme pyörät kilpailukeskuksesta kyseistä tietä pitkin uintipaikalle, ilma tuntui viileältä, vaikka päällä oli pyöräilytakki. Mutta nyt kun tehoja oli enemmän käytössä, niin vielä vähän märkäkin hihaton kisa-asu oli ihan riittävä.

Käytössäni oli ensimmäistä kertaa wattipolkimet, joilla pystyin seuraamaan millä tehoilla matka taittuu. Koska aiempaa kokemuspohjaa sopivista wateista ei ollut, niin ajattelin, että noin 200 W voisi olla sopiva polkuteho. Tämä arvio perustui trainerilla polkemiini watteihin, mutta sopivista kolmen tunnin wattilukemista ei ollut mitään käsitystä. Toisaalta etukäteissuunnitelmani oli pitää 32 km/h keskivauhtia, joka tekisi ajaksi tällä 90 kilometrin matkalla n. 2 tuntia 50 minuuttia. Olin kuitenkin kuullut, että reitti olisi suhteellisen nopea, joten päätin olla pelästymättä nopeampaakaan keskivauhtia.

Kilpailussa oli peesauskielto, joka tarkoittaa sitä, ettei kymmentä metriä lähempänä edellä ajavaa pyöräilijää saanut mennä, vaan silloin piti tehdä ohitus tai jättäytyä kauemmaksi. Kilpailua valvovat tuomarit voivat antaa peesauksesta joko varoituksen, 5 minuutin ‘stop and go’ rangaistuken, joka kärsittäisiin juoksuosuuden alussa tai jopa hylkäämisen. Käytännössä alkumatkasta täysi peesaamisen välttäminen oli melko mahdotonta, sillä pyöräilijöitä oli niin paljon liikenteessä ja ohittamisia tehtiin puoleen ja toiseen ihan jatkuvasti. Jälkeenpäin kuulin, että useampikin kilpailija oli saanut tuon 5 minuutin penalty box -komennuksen, mutta itse onneksi vältyin rangastukselta, vaikka matkan aikana varmaankin oli kohtia, joissa rikoin peesaussääntöä, tosin tarkoituksella en kertaakaan peesannut, vaan yritin aina tehdä ohituksen tai jättäytyä riittävästi jälkeen.

Kuva: Riikka Litmo

Pyöräilyreitti suuntasi Joroisista Kuopiontietä pitkin kohti pohjoista. Kymmenen kilometrin ajon jälkeen käännyimme Hankasalmentielle, jota ajoimme noin 14 kilometriä ja teimme U-käännöksen ja palasimme takaisin Kuopiontielle. Jatkoimme vielä reilun kilometrin verran Kuopiontietä pohjoiseen, jossa teimme jälleen U-käännöksen ja suuntasimme kohti Joroisten keskustaa. Tällaisia kierroksia oli kaksi. Tiet olivat muulta liikenteeltä suljettu, joten autoliikennettä ei tarvinnut kilpailun aikana varoa. Tuulen suunta oli pohjoisesta, mutta onneksi se ei ollut kuin n. 3 m/s. Lämpöä oli n. 20 astetta ja taivas oli vielä puolipilvinen. Juoksuosuudelle lämpö nousi vielä pari astetta ja aurinko alkoi paistamaan enemmän.

Wattipolkimistani huolimatta pyöräilyni oli melkoista tempoilua. Ylämäkiin tein välillä liian kovia ohituksia, paikoin jopa yli 400 W:n tehoilla. Tällainen väkisinkin kuluttaa voimia, mutta kun ei malttanut pudottaa ylämäkiin riittävästi vauhtia vaan lähti passailun sijaan ohittelemaan muita. Heti alkumatkasta huomasin, että myös keskivauhti oli karkaamassa käsistä. Ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen keskinopeus oli yli 36 km/h ja vielä puolessa välissäkin matkaa keskinopeus oli juuri tuon 36 km/h.

Pyöräily kuitenkin eteni ihan mukavasti. Vaikka tehot heittelivät liikaa ja keskivauhtikin oli paljon suunniteltua kovempi, jalat tuntuivat vielä ensimmäisen kierroksen jälkeen ihan hyviltä. Koko matkan olin juonut urheilujuomaa, ja 35 km:n kohdilla söin yhden geelin ja otin myös järjestäjiltä vesipullon, josta join muutaman hörpyn ja heitin pullon pois tiensivuun. 54 km:n kohdalla heitin tyhjän urheilujuomapulloni huoltopaikalla tiensivuun ja nappasin järjestäjiltä uuden pullon. 77 km:n kohdalla otin toisen geelin ja järjestäjien vesipullosta muutaman hörpyn.

Toisella pyöräilykierroksella oli vähän väljempää pyöräillä, eikä ohituksia tarvinnut niin paljon enää tehdä. Parin viimeisen kymmenen kilometrin aikana selkä alkoi vähän kipuilemaan ja se säteili myös molempiin pakaroihin. Pystystä ajaminen helpotti aina jonkin verran selän kankeutta. Keskivauhti tippui pikku hiljaa, mutta pyöräilyosuuden päätteeksi mittarini näytti vielä 35.3 km/h.  Olin pystynyt ajamaan lähes koko matkan triathlon-tangolta, joka osaltaan auttoi pitämään minulle noinkin kovaa keskinopeutta. Keskitehot olivat 209 W ja pyöräilyaikani oli 2:30:21. Tämä oli hurjasti parempi aika kuin mitä olin etukäteen arvioinut pystyväni polkemaan. Sain nostettua sijoitukseni omassa sarjassani 23.:nneksi. Olin sarjassani pyöräilyosuuden 18.:nneksi nopein (/57).

Pyöräilyn päätteksi pyörä vietiin hölkäten telineeseen omalle paikalle ja siitä pyöräilykengät jalassa hölkäten vaihtamaan juoksuvälineitä päälle. Pyöräilyn päättymisestä juoksun alkuun kului aikaa 2:44, jossa ajassa piti vaihtaa vielä juoksukengät jalkaan. Kenkiä laittaessa jalkaan jalkaterät vispasivat pyöräilyn rasituksesta ihan holtittomasti, mutta kengät tuli kuitenkin saatua jalkaan. Lippis jäi T2-vaihtopussin pohjalle, vaikka tarkoitus oli ottaa se myös matkaan.

Juoksu lähti liikkeelle melko kankein jaloin. Vähän pelotti oliko pyöräilyosuus tullut mentyä liian kovin. Mutta onneksi selässä ei ainakaan alkumatkasta tuntunut jäykkyyden tai kipuilun merkkejä. 21.1 km:n matka kierrettäisiin neljänä kierroksena, ja kierroksen pahin nousu osui heti kierroksen ensimmäiselle kilometrille. Kierroksen loppuosuus olisi mukavaa loivaa alamäkeä. Parin ensimmäisen juoksukilometrin jälkeen jalat alkoivat toimimaan alkukankeutta paremmin ja pelko matkasta seliytymisestä alkoi hälvetä. Tuolla kohdin sain käteeni pari kylmällä vedellä kostutettua sientä, jolla sai pestyä hiet naamalta ja kasteltua mukavasti pään. Tämä kohta oli joka kierroksen kohokohta.

Ensimmäisellä juoksukierroksella vasemmassa kyljessä oli pientä pistosta, mutta toisen kierroksen alussa en enää sellaista havainnut. Toinen kierros eteni todella mukavasti, jopa rennosti. Koko juoksuosuuden ajan oli tullut kanssakilpailijoita selkä edelle vastaan jatkuvalla syötöllä ja se nostatti juoksufiilistä entisestään.

Kolmannen kierroksen alussa alkoi jaloissa jo tuntumaan, mutta kierroksen loppuosuuden laskuosuus rentoutti taas menoa. Myös se, että edessä olisi enää vain yksi kierros juostavana, antoi lisätsemppiä. Kello näytti myös erittäin mukavaa aikaa. Tosi paha takaisku pitäisi tapahtua viimeisellä kierroksella että en alittaisi viiden tunnin aikaa ja jos kaikki menisi niin kuin tähänkin asti, niin loppuaika tulisi olemaan vallan mainio.

Kuva: Riikka Litmo

Sain vielä nostettua juoksuvauhtia vähäsen parin viimeisen kilometrin aikana ja juoksun loppuaikani painuikin juuri alle puolentoista tunnin, 1:29:37. Aika oli sarjani toiseksi nopein ja tämän turvin nostin kokonaissijoitukseni sarjassani 10.:nneksi kokonaisajan ollessa 4:45:45. (Tulokseni: http://www.racetecresults.com/myresults.aspx?uid=16587-150-3-90130)

Kokonaisuudessaan loppuaika oli iso positiivinen yllättys. Uinti- ja juoksuosuudet menivät juuri siihen mihin maksimissaan uskoin pystyväni. Pyöräilyosuus sen sijaan meni 20 minuuttia kovempaa kuin uskoin pääseväni. Vaihtoajoissa olisi tosin vielä vähän viilattavaa. Positiivista oli myös se, että selkä kesti koko rääkin.

Triathlon-kisakausi taisi olla nyt sitten tässä. Valmetin “leikkimielinen” sprinttimatka olisi vielä elokuun puolessa välissä, mutta sitä ei nyt varsinaiseksi kisaksi voi luokitella. Tosin se on kisa, josta varmaan saa eniten palautetta ja puheenaihetta.

 

 

Voihan W

Viikko 28/2019 (8.-14.8.2019)

Tämä viimeinen työviikko ennen kesälomaa piti olla vielä kova treeniviikko ennen kuin pitää kevyemmän viikon ennen Joroisten puolen matkan triathlon-kisaa. Maanantai menikin vielä ihan suunnitellusti kun tein työmatkapyöräilyt ja illalla vielä tunnin kotisalitreenin.

Tiistaiaamuna suunnitelmat sitten muuttuivat, kun nostin sukkia lattialta ja selästä vihlaisi siten, että “teräsmiehestä” tuli pelkkä kumiäijä. Pyöräilin kuitenkin aamulla töihin, joka osottautui virheeksi. Töihin päästyäni en meinannut päästä pyörän selästä pois, ja suihku ja pukeutuminen oli melkoista tuskaa ja taiteilua. Työpisteelläni nappasin pari Buranaa suuhuni ja melkein heti sen jälkeen iski huono olo ja tuskahiki. Piti mennä oikein työpöydälle makaamaan, kun meinasi pari kertaa menne pää pimeäksi. Sitten soitinkin Tuulin hakemaan minut autolla töistä kun istumisesta ei tullut mitään. Tein sitten loppupäivän hommia kotoa päin.

Keskiviikkona selkä oli jo vähän parempi, mutta autolla menin töihin. Torstai-iltana poljin tiistaina töihin jääneen pyörän kotiin. Pyöräilyssä ei ollut mitään ongelmia, mutta selkä oli edelleen krampissa.

Viimeisen työpäivän ennen lomaa tein lyhennettynä kotoa päin. Selkä oli edelleen melko krampissa, mutta lattialla selällään makailu helpotti aina kramppia. Iltapäivällä selkä tuntui sen verran vetreältä, että päätin lähteä pyöräilemään mökille, jossa pitäisi majailla seuraavaan torstaihin asti.

Olin viikolla asentanut maantiepyörään triathlon-nojat, joilla saa aerodynaamisemman ajoasennon. Niitä tulikin yritettyä käyttää mahdollisimman pajon matkan aikana. Yllätävän hyvin sain niiden kanssa ajoasennon siten ettei selkä puutunut. Ajokeli oli mitä parahain. Lämpöä oli vähän alle kaksikymmentä astetta, puolipilvistä ja tuulensuuntakin oli edullinen. Näiden tekijöiden ansiosta keskivauhti nousi 92 km:n matkalla 30.7 km/h. Selkäkään ei tykännyt huonoa pyöräilystä. Hieman yläselkä oli taas krampissa pyörän päältä noustua, mutta lattialla makailu helpotti taas asiaa.

Olin tilannut alkuviikosta watti-polkimet pyörään ja toimitusosoitteeksi olin laittanut Punkalaitumen Pourun kaupan. Perjantai-iltana tulikin sitten asenneltua ja säädeltyä polkimia pyörään. Näiden watti-polkimien avulla saan nyt reaaliaikaista dataa esim. voiman käytöstä, kadenssista ja polkemisen dynamiikasta.

Lauantaina kävin tekemässä 21 km pyörälenkin testatakseni, millaista hienoa uuttaa dataa nyt saan uusien polkimien avulla. Ajoin autolla Jalasjoen koululle, josta pyöräilin lenkin Punkalaitumen keskustan kautta. Tempo-lenkiksi tuo muodostui, sillä keskivauhti nousi 33.5 km/h. Kiinnostavin tieto oli, että keski-watit olivat 228 W ja keski-kadenssi oli 84. Illalla kävin vielä uimassa Vehkajärvessä pikku-saaren kierroksen, josta kertyi matkaa 1100m. Aallokkoa oli jonkin verran, mutta Tuuli meloi turvanaisena kajankin kanssa lähituntumassa. Lähinnä apua olisi tarvittu, jos selkä olisi alkanut sohlaamaan matkan aikana. Muutaman kerran selkä kyllä vihlaisikin, mutta ei kovin pahasti.

Sunnuntaina kävimme Tuulin kanssa tekemässä 68 km:n pyörälenkin. Reitti kulki Jalasjoelta Urjanlan kyllän, josta poljimme Halkivahan ja Punkalaitumen keskustan kautta takaisin Jalasjoelle. Keskivauhti oli 26 km/h ja keski-Watit olivat 128 W. Myös kandennsi ja keskisyke olivat alhaalla, joten itselleni tämä oli mukava palauttava lenkki. Sää oli myös jälleen mainio. Selkä oli sunnuntainakin vielä sen verran vaivainen, ettei juoksulenkille ollut asiaa. Illalla kävimme Tuulin kannsa Vehkajärven kunnan rannassa vähän tekemässä vapaauintitekniikkatreeniä märkäpuvut päällä.

Voimarinteen Teräsmieskisat

Viikko 27/2019 (1.-7.7.2019)

Yksi kerta ei tee triathlonistia, mutta nyt kun takana on kaksi starttia, niin voisikohan sitä jo kutsua itseään sellaiseksi. Onkohan sitä vaan saanut väärän kuvan lajista, sillä molempina kisa kertoina on ollut mitä mainioin sää kyseiseen lajiin. Saa nähdä mitä mieltä olen lajista, kun lämpöä on 10 astetta ja kova tuuli vihmoo vaakasuoraan vettä. No, tällä kertaa sääruletti pysähtyi voittosektoriin, sillä aurinko paistoi, lämpöä oli vähän alle 20 astetta ja tuulikaan ei haitannut. Alkuviikosta oli ruletissa vielä tarjolla rosvosektoria.

Yksi kiehtova piirre triahlonissa on, että siinä on niin monta pientä asiaa, joka voi pilata hyvän suorituksen. Jo ennen starttia kisan voi pilata esim. huonolla valmistautumisella tai vaikka unohtamalla jonkun kriittisen välineen kotiin. Sillä kun kolme eri lajisuoritusta on kyseessä, niin monen moista härpäkettä pitää olla mukana. Uinnissa, ainakin itselläni, on nenäklipsi kriittinen väline. Jos joku huitaisee kisan tuoksinnassa klipsin tai uimalasit järven pohjaan, niin se kisa on silloin aika lailla siinä. Uinnissa myös olosuhteet (lähinnä aallokko), krampit tai joku paniikkikohtaus voi pilata kisan heti alkuun. Pyöräilyssä suurin uhka on rengasrikko tai joku törttöily yksin tai jonkun toisen kanssa. Hyvän juoksusuorituksen suurin uhka on lähinnä krampit ja pidemmillä matkoilla myös hiertymät ja rakot. Sitten on vielä kasa sellaisia tekijöitä, joita ei tässä vaiheessa “uraa” edes vielä tiedä. Ehkä parin viikon päästä, Joroisten puolikkaan jälkeen, listaan voisi lisätä uusia kohtia. Mielenkiintoisinta tietenkin koko hommassa on se, että pitää tunteä oma kuntotasonsa ja mennä sen mukaan. Lauantaina homma natsasi melko hyvin.

Kisaviikko tuli otettua todella rauhallisesti treenien suhteen. Maanantaina juoksin vielä kevyesti töihin. Pyynikin kautta matkaa kertyi vähän päälle 16 km ja tuolta reitiltä kun löytyy nousua vähän normaalireittiä enemmän, niin piti ottaa vähän rauhallisemmalla vauhdilla. Jalat olivat vielä vähän väsyneet viikonvaihteen treeneistä, joten aikaa kului hieman päälle 1:16. Illalla pyörällä töistä kotiin.

Tiistaina oli ohjelmassa ainoastaan työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin kotisalitreeni. Keskiviikkona oli ohjelmassa ainoastaan työmatkapyöräilyt. Torstaina työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin illalla vielä uimassa Tesomajärvessä 1500 m vähän päälle puoleen tuntiin. Sen verran muutin uintireittiäni, että kun olen yleensä uinut laiturien väliä, niin nyt uin lenkkiä, jolloin ei koko matkan aikan tullut käännöspysähdyksiä laisinkaan, vaan uin putkeen koko treenin. Perjantai oli täyslepopäivä.

Lauantaiaamuna saavuimme hyvissä ajoin Karkuun Voimarinteen kisakeskukseen. Lähtö olisi klo 10, mutta olimme jo vähän klo 8 jälkeen kävelemässä parkkikselta kisakeskukseen päin. 9:30 oli kisainfo, jonka jälkeen pääsimme pikaisesti ottamaan tuntumaan veteen. Riippilänjärven 19 asteinen vesi ei ihan linnun maitoa ollut, mutta ei mikään avantoon pulahduskaan.

Uinti suoritettiin kahtena 750 metrin kierroksena ja kierrosten välissä rantauduttiin ja kuljettiin maitse jokusen kymmenen metrin matka. Viime kisasta viisastuneena katsoin itselleni uintiväylän reitin ulkoreunasta. Tosin porukkaakin oli paljon vähemmän kuin viimeksi, mutta nyt ainakin piti olla hyvin tilaa uida.

Uinti lähtikin liikkeelle ihan hyvin. Alkuverryttelyuinnissa olin saanut sen verran hyvin tuntumaa veteen, ettei hengityksen kanssa ollut ongelmia. Vielä kun sai uida ilman muiden kontaktia, niin uintirytmi löytyi mukavasti. Jossain välissä tuli jokusia läpsäisyjä jaloille ja itsekkin osuin muutaman kerran jonkun jalkoihin, mutta muuten muista uimareista ei ollut häiriöksi. Tyynen kelin ansiosta myös suunnastus onnistui hyvin, eikä suurempia mutkia tullut tehtyä. Ensimmäinen kierros meni hieman päälle 15 minuutin. Toinen kierros oli ensimmäisen kaltainen ja sujui ilman ongelmia. Aikakin oli melko tarkkaan sama kuin ensimmäisenkin kierroksen.

Rantauduin oman kelloni mukaan ajassa 30:32. Uintiosuus tosin päättyi vasta parin sadan metrin päässä olevalla vaihtopaikalla, jonne oli ihan rapsakka nousu, portaitakin jokunen kymmenen. Virallisissa tuloksissa uintiaikana on tästä syystä tasan 32 minuuttia. Sijoitukseni oli tässä kohtaa  13/33. Uimakamppeiden riisumiseen, sukkien, pyöräilykenkien ja kypärän pukemiseen sekä pyöräilyosuuden lähtöviivalle siirtymiseen kului aikaa hieman alle kaksi ja puoli minuuttia. Yhden geelin vetäisin myös suuhuni tässä vaiheessa.

Pyöräilyn alussa 18 asteen sää tuntui vähän vilpoiselta, mutta heti alkumatkassa ollut rapsakka nousu poisti tuon huolen. Aurinkoinen sää ja ajoviima kuivasivat myös melko pikaisesti kisapuvun, joten ajolämpö oli kyllä sopiva. Kisakokemuksen ja voimamittareiden puute aiheutti sen, ettei ollut oikein mitään hajua millä nopeudella sitä pitäisi 40 km:n lenkki polkea. Piti mennä siis fiiliksen mukaan, eli alusta asti suht täysillä.

Aluksi teimme Riippiläntiellä pienen lenkin, jonka jälkeen suuntasimme Maakunnantietä ja Lampistentietä pitkin kohden Sastamalantietä. Tällä noin 10 km pätkällä ohitin pari kolme kanssakilpailijaa. Sastamalantietä pitkin ajoimme noin 15 km kohti Sastamalaa. Tällä pätkällä tuli jälleen ohitettua pari kilpailijaa, mutta toisaalta minutkin ohitti muutama. Melko mäkinen pätkä tämä oli, mutta alamäkivoittoinen ja myös tuuli oli sivumyötäinen. Tästä syystä 34 km:n kääntöpaikan kohdalla keskivauhti oli noussut hieman päälle 34 km/h. Hieman hirvitti, että riittääkö puhkua loppumatkalle, sillä edessä olisi mäkiä ja myös jonkinmoista vastatuulta.

Reitti teki pienen piston vielä Riipläntielle, jolta palasimme takaisin Sastamalantielle. Kisakeskukseen tulimme Aluskyläntien kautta. Tällä pätkällä ohitin vielä pari pyöräilijää. Koska kisassa oli peesauskielto, niin ohitukset olivat melko rasittavia, sillä edellä menijän ohitus piti aloittaa kun oli kymmenen metrin päässä ohitettavasta. Ohitus piti tehdä ripeästi, joten yleensä ohitus piti tehdä ylivauhdilla, jonka aikana happoa kertyi jalkoihin normaalia enemmän. Onneksi ohituksia oli suht. vähän.

Kuva: Riikka Litmo

Pyöräilyaikani oli 1:10:42, eli keskari on melko tarkkaan 34 km/h. Tämäkin aika oli positiivinen yllätys, sillä edellisessä, puolta lyhyemmässä, kisassa keskivauhtini oli melko tarkkaan sama. Sijoitustani tässä vaiheessa en osaa sanoa (ts. en jaksa laskea asiaa tulosluettelosta), sillä ohitettujen joukossa oli myös naisia. Mutta osuusaikani oli 11.:ksi nopein ja oma kokonaisaikani oli toiseen vaihtoon tullessa 1:45:06. Pyöräilykamojen riisumiseen ja tossujen pukemiseen meni aikaa 71 sek. Ennen juoksua tuli otettua myös toinen geeli.

Juoksuosuus lähti hieman huonoissa merkeissä käyntiin, sillä alun pehmeässä alamäessä alkoi pohkeita kramppailemaan. Onneksi ne eivät napanneet kiinni ja asfalttiosuudella krampit jokseenkin hävisivät, tai en ainakaan enää kiinnittänyt niihin huomiota. Kymmenen kilometrin matka juostiin kahtena viiden kilsan edestakaisena lenkkinä. Eli 2.5 km:n päässä oli ensimmäinen kääntöpaikka. Heti alkumetreillä pääsin parista juoksijasta ohi ja ensimmäiselle kääntöpaikalle mennessä oli jokunen muukin selkä tullut ohitettua, niin miehiä kuin naisiakin.

Kuva: Riikka Litmo

Koko kisani pahin takaisku tuli juoksun ensimmäisessä kääntöpaikassa, kun 180 asteen käännöksessä lipesi jalat altani ja löin kämmeneni ja polveni melko mojovasti hiekkatiehen. Jonkun matkaa polvia jomotti melko lailla, mutta ei se sen kummemmin juoksua haitannut. Ensimmäinen kierros meni melko tarkkaan 21 minuuttiin.

Reitin alkuosuus kääntöpaikalle asti oli alamäkivoittoista. Toisen kierroksen alamäkiosuudella jalat tuntuivat toimivat hyvin eikä väsymyksen tunteita juurikaan ollut. Ohittelin edelleen porukkaa, mutta nyt oli jo paha sanoa, ketkä niistä olivat samalla kierroksella. Viimeisen kilometrin alkaessa näin vielä ryhmän juoksijoita edessäni. Niistä yhden olemus ja juoksutyyli vaikutti siltä, että hän olisi samalla kieroksella kuin minäkin, joten siitä sain vielä vähän lisä-boostia juoksuuni. Puoli kilomeriä ennen mallia ohitin tämän viimeisen kirittäjäni, enkä päästänyt häntä enää kantaani kiinni.

Lopun pururatanousut olivat aika hapokkaita, mutta kun tiesi, että maali oli parin sadan metrin päässä, niin ei muuta kuin hammasta irveen ja puhina päälle. Juoksuaikani oli 41:30, ja se oli päivän nopein juoksusuoritus. Maalissa vasta huomasin, kuinka paljon katumisesta auenneet polveni olivat valuttaneet verta säärille. Hieman hurjan näköiset sääreni olivat, mutta onneksi polvissa oli vain pientä pintaskröpöä. Pari minuuttia maaliin tuloni jälkeen alkoi syke tippumaan sen verran, että verenpaine heilahti sen verran kovin, että päässä alkoi huippaamaan. Ihan pimeäksi vintti ei sentään mennyt ja pikaisen pötköttelyn jälkeen kaikki oli taas kunnossa.

Kisa oli erittäin positiivinen kokemus. Loppuaikani 2:27:49 riitti neljänteen sijaan miesten perusmatkalla. Etukäteen ajattelin, että 2:40:n alitus olisi ihan ok suoritus, mutta tämä aika oli kyllä yllätys. Etenkin kun reitti ei ollut kovin tasainen. Tästä on hyvä jatkaa parin viikon päästä Joroisten puolimatkalle. Se onkin sitten jo sellainen matka, että pyöräily- ja juoksuosuudella pitää jo miettiä vauhdinjakoakin eikä mennä urku auki.

Sunnuntaina kävin tekemässä Tuulin kanssa 54 km rauhallisen ja palauttavan pyörälenkin Säijässä. Keskari oli 25 km/h:ssa paikkeilla. Pohkeet ovat melko jumissa ja oikea polvi myös aika kipeä lauantain kolauksesta.