Iltarientoja ja aaltoahdistusta

Viikko 26/2019 (24.-30.6.2019)

Kesäkuun viimeinen viikko tarjosi monenlaista akiviteettia niin treeneissä kuin niiden ulkopuolellakin. Tosin hieman yksipuolista (tai oikeastaan kaksipuoleista, pyöräilyä ja juoksua) harjoitteet olivat, mutta mielestäni ihan laadukkaita.

Tiistaina oli iltarientoina pakohuonetta ja rasvaista ruokaa. Juomakin oli olut painotteista, mutta sentään alkoholitonta. Keskiviikkoiltana lähetettiin työkaveri eläkkeelle, ja siellä oli ohjelmassa saunomista ja vähän terveellisempää ruokaa. Juomapuoli mukaili omalla osallani tiistaita.

Maanantaina lepuutettiin jalkoja eikä treenipäiväkirjaan tullut kuin työmatkapyöräilyt.

Tiistaina juoksin töihin. Matkaa kertyi 16 km, josta ensimmäisen 14 km 4:30 vauhdilla. Viimeinen kaksi kilsaa tuli kiristettyä vauhtia ja nuo kilometrit menivät 3:45:n vauhdilla. Hieman oli myötätuulesta apua, mutta olin yllättynyt kuinka mukavasti nuo kaksi viimeistä kilsaa irtosivat.

Keskiviikkoaamuna testasin vesisadepyöräilyä, kun polkaisin pienessä tihkusateessa Säijän kautta töihin. 50 km:n matka meni 28 km/h vauhdilla, eikä reisi tuntunut kovin herkältä eikä menohaluiselta. Matkan aikana otin jokusen muutaman minuutin vedon, mutta paras puhti oli tiessään. Mutta tulipahan taas pyörä kasteltua ja likastettua.

Torstaina normaalit työmatkapyöräilyt ja illalla vielä reilun 12 km juoksulenkki. Yritin pitää vähän reippaampaa vauhtia ja 4:19 min/km nopeus löytyi melko mukavasti. Jumia ja kiristystä on kyllä melkoisesti pakaroiden ja takareisien seutuvilla.

Perjantaina kävin hakemassa apua noihin jumeihin jalkahieronnassa. Toisaalta hyvä hieronta meni vähän hukkaan, sillä ohjelmassani oli töiden jälkeen yhdistelmätreeni. Pyöräilin ensin töistä Vehkajärven mökille. Tuuli oli melko kova ja 80 km reissuun osui jos mistäkin suunnasta puhaltavaa tuulta. Pääosin puhallus oli sivusta, mutta kyllä täysin vastaista ja myötäistäkin pätkää oli. Matkan aikana otin pari geeliä, jos vaikka juoksuun riittäisi paremmin energiaa. Matkaan kului tasan 2:40, eli keskari oli melko tarkkaan 30 km/h. Noin minuutin kestäneen kamppeiden vaihdon jälkeen juoksin 12 km lenkin. Pääosin Valontien lenkki on soratietä eikä kovin pahoja mäkiä tuolle lenkille osu. Aika paljon yllätti jalkojen vire kun tossuttelu alkoi. Juurikaan minkäännäköistä väsymystä tai kankeutta ei niissä tuntunut, vaan juoksu lähti kulkemaan tosi mukavasti. Koko ajan odotin, milloin seinä iskee vastaan, mutta sellaista ei tullut. Juoksulenkki meni 4:12 vauhdilla ja nopein kymppi meni alle 42 minuutin. Hyvä treeni Joroisten puolimatkaa silmällä pitäen.

Lauantaina oli tarkoitus tehdä päivällä uintitreeni Vehkajärvessä. Tarjolla oli kunnon aallokkotreeni, sillä tuuli oli kovaa ja suunta oli suoraan mökkirantaa kohden. Vaahtopäitäkin näkyi, mutta lähdin kokeilemaan miltä aallokossa uiminen maistuisi. Eikä se kyllä oikein maistunut. Happea ottaessa vettä tuli suuhun ja päätä piti alkaa kääntämään ylemmäksi, jotta hengittäminen edes jotenkin onnistui. Sitten kun aallokko alkoi lyömään nenäklipsiä pois paikoiltaan, niin lopetin uimisen ja kauhoin takaisin rantaa. Uintimatkaa ei kertynyt kuin pari sataa metriä, joten aallokko ei ole mun juttuni. Pitää toivoa, ettei ainakaan noin kovaa aallokkoa tule ainakaan tämän kesän kisoihin. Vaatiin vielä vähän treeniä ja totuttelemistä tuollaiseen keliin. Illalla tein saman juoksulenkin kuin perjantaina, tosin vähän rauhallisemmin. Nyt aikaa kului rielu 54 minuuttia, eikä menokaan ollut niin kevyttä kuin edellisenä päivänä.

Lauantaina tuli testattua myös upouusi kajaakki, jonka hommasimme mökille. Aallokosta huolimatta se oli yllättävän vakaa meloa. Tuntuisi olevan myös melko hyvää vatsalihastreeniä (huom. ao. kuvan ottohetkellä aallokko ei ollut niin paha kuin uintiyrityksessäni).

Sunnuntai oli lepopäivä, sillä osallistuimme PunKun Kesälaitumen Rastien talkoisiin. Itkumuurilla olimme tarkastamassa muutaman huolimattoman suunnistajan hylkäyssuoritukset, mutta onneksi melko vähäinen työmäärä meillä oli.

Juhannus Vierumäellä

Viikko 27/2019 (17.-23.6.2019)

Jukola-viikonlopun jälkeen oli havaittavissa normaalista poikkeavaa jalkojen kivistystä, ja muutenkin jalat olivat melko väsyneet. Siihen nähden tuli tehtyä varmaan vähän liiankin kova treeniviikko, sillä harjoituspäiväkirjaan kertyi yhteensä 17 harjoitustuntia.

Viikko tosin aloitettiin hieman kevyemmin, sillä ohjelmassa oli työmatkapyöräilyt sekä tunnin kotisalitreeni. Hieman tympeältä tuntui tehdä salitreeni sisällä, kun ulkona oli 25 lämmintä ja aurinko paistoi. Mutta sen verran väsyneet olivat jalat, ettei aerobista treeniä huvittanut tehdä.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamulla juoksemassa 12,5 km:n lenkin 4:30 min/km vauhdilla. Jalat eivät olleet vielä palautuneet sunnuntain suunnistuksesta ja meno oli melkoisen väsynyttä. Illalla kävin vielä uimassa Tesomajärvessä tunnin vapaauintitreenin märkkärin kanssa. Matkaa kertyi 2,8 km ja melko hyvin jaksoi uida. Ulkolämpö oli 25 astetta ja aurinko paistoi, ja etenkin jalat, joissa märkäpuvussa on vähän paksumpi neopreeni, alkoi tuntua jopa kuumalta.

Keskiviikko oli pyöräilypäivä. Aamulla satoi ennen töihin lähtöä aika lailla ja tarkoitus oli pyöräillä suoraan töihin. Mutta muutaman kilometrin polkemisen jälkeen sade lakkasi ja taivaskin näytti selkenevän, joten pyöräilin sittenkin Säijän kautta töihin. Vettä ei tullut niskaan, mutta pöksyt olivat alkupätkän märkyyden vuoksi märät. Töiden jälkeen sitten samaa reittiä takaisinpäin. Eli sadan kilometrin pyöräilypäivä. Aamulla keskari oli hieman alle 29 km/h ja illalla hieman päälle. Jalat olivat edelleen hieman väsyneet molempiin suuntiin polkiessa.

Torstai oli sitten taas vähän kevyempi päivä, sillä silloin ei tullut tehtyä kuin normaalit työmatkapyöräilyt.

Juhannusaaton aamuna, ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti Vierumäkeä, kävin juoksemassa 15 km:n VK-lenkin. Alussa meno oli vielä väsynyttä, mutta parin kilsan jälkeen alkoi jo jotenkuten kulkemaan. Keskivauhti oli 4:14 min/km ja nopein kymppi meni hieman alle 42 minuutin (taisi olla 2 km -> 12 km).

Lauantaiaamun pyörälenkki siirtyi puolella tunnilla eteenpäin, kun Vierumäellä iski sadekuuro, mutta sen jälkeen pääsi lenkille. Alkumatka oli märkää menoa, kun vesi lensi renkasista, mutta parinkympin jälkeen tie alkoi kuivumaan. Reitti kulki Vierumäeltä Vääksyn kautta Pulkkilanharjulle. Sitten käännyin pienemmälle tielle, joka kulki Kalkkisen kautta Marjoniemeen. Kalkkinen – Marjoniemi väli oli mitaltaan 12 km ja se oli hiekkatietä, ja se vähän pelottikin, että tuleeko rengasrikkoa tuolla pätkällä. Etenkin loppupätkällä oli sen verran pahaa nimismiehenkiharaa, että paikat meinasi tippua hampaista. Marjoniemen jälkeen oli noin 10 km pätkä, josta ei löytynyt tasaista eikä suoraa kohtaa tiestä. Terävää nousu ja laskua oli vaikka kuinka paljon ja tiukkaa mutkaa mutkan perään. Onneksi autoliikennettä oli vähän, sillä sen verran pahoja paikkoja tiellä oli. Mutkapätkän jälkeen tulin Heinolan keskustaan, jossa tuli vähän eksyttyä reitiltä ja kännykästä piti tarkastaa missä päin sitä oikein mentiin. Heinolan jälkeen olikin sitten enää kymmenkunta kilometriä takaisin Vierumäelle. Matkaa kertyi 104 km ja aikaa meni noin 3:45. Keskari tippui alle 28 km/h, sillä pitkä hiekkapätkä ja yli 600 nousumetriä söi vauhtia. Myötätuuliosuuksillä pääsi mukavaa haipakkaa, mutta vastatuuleenkin sai puskea.

Lauantai-iltana kävin tekemässä vielä kympin juoksulenkin. Rauhallisesti ja matalilla sykkeillä piti palautella, mutta reitille osuikin toistasataa nousumetriä, joten palauttava lenkki menikin kulutuksen puolelle. Yllättävän hyvin kuitenkin jaksoi, aamun pyöräilystä huolimatta.

Sunnuntaiaamusta kävin tekemässä 15 km:n juoksulenkin. Urheiluopisto – Vierumäki pätkä meni vielä ihan mukavasti, ja Lahdentien nousutkin vielä ihan OK, mutta kun reitti kääntyi takaisin urheiluopistolle päin, alkoi jalka vähän painaa, etenkin kun reitillä oli vielä yksi melko rapsakka nousu. Lisälenkkinä kiersin kuitenkin vielä golf-kentän. Aikaa kului vähän alle 72 min. Illalla kävin vielä Tesomajärvessä uimassa tunnin vapaauintitreenin, samanlaisen kuin tiistainakin. Uinti kulki ihan normaaliin tapaan, eikä muut Juhannustreenit tuntunut painavan.

Suunnistuskausi

Viikko 24/2019 (10.-16.6.2019)

Tämän viikon lopetti hienossa säässä juostu Jukolan viesti. Tämän vuoksi maanantaina piti aloittaa tämän vuoden suunnistuskausi, käymällä Tampereen iltarasteilla Ylöjärven Puuvuorella. Autolla kävin töissä, mutta suunnistuspaikalle menimme Tuulin kanssa yhtä matkaa pyöräillen, matkaa kun ei kertynyt kuin 10 km suuntaansa.  Sää oli maanantainakin aurinkoinen ja lämmin, pari kymmentä astetta. Suunnistus ei sen sijaan sujunut kovin aurinkoisissa merkeissä. Puuvuoren takainen pieni supikko aiheutti minulle taas tälläkin kertaa melkoisesti päänvaivaa.

Tiistaina iltapäivällä kävin Tesomajärvellä uimassa märkäpuvun ja ensimmäistä kertaa myös poijun kanssa. Poiju kiinnitetään vyötäröön hihnalla ja se raahautuu perässä näyttäen hyvin missä uimari menee. Poiju myös kelluttaa, joten jos iskee uidessa väsy tai muu ongelma, niin siihen voi turvautua. Poiju olikin hyvä turva, kun uin Tesomajärvessä laiturien väliä, jonka mittä oli vähän päälle 200 m. Tahkosin laiturien väliä neljä kertaa edestakaisin ja matkaa GPS:n mukaan tuli 1,85 km, eli melkein triathlonin puolimatkan verran. Taukoja en pitänyt ja aikaa kului tuohon harjoitukseen hieman alle 40 min.

Keskiviikkona kävin töissä pyörällä. Illalla Peetun kanssa reipas, vähän yli 12 km juoksulenkki. Ihan hyvin kulki, vaikka jalat olivatkin vähän väsyneet tuntuiset. Sunnuntain pitkä varmaankin vielä painoi.

Torstaina pyöräilin töistä kotiin Säijän kautta, 50 km. Kerrankin tuuli oli sopivasta suunnasta, itä-kaakosta. Täysin vastaista ei ollut oikein missään kohtaa ja myötätuulipätkiä oli ihan mukavasti, mutta siitäkin huolimatta keskivauhti jäi vain hieman päälle 29 km/h. Ei ollut oikein isku päällä.

Perjantai olikin sitten täyslepopäivä. Mutta lauantaina kävin pyörällä Kangasala Jukolan kisakeskuksessa katsomassa Venlojen viestin startin. Vajaat pari tuntia olin paikan päällä ja sitten poljin takaisin. Matkaa yhteen suuntaan tuli noin 54 km ja mennessä aikaa kului reppu selässä kolmisen minuuttia alle kaksi tuntia ja takaisin tullessa lähes tasan kaksi tuntia. Reitti kulki kotoa Pirkkalan ja Sääksjärven kautta Hervantaan, josta matka jatkui Saarenmaantietä pitkin Kangasalan keskustaan ja sieltä Heponiemeen.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa oma osuuteni Jukolan viestistä Punkalaitumen Kunnon joukkueessa. Olin ankkuriosuudella, joten nukuin yön kotona ja tulin kisapaikalle vasta aamuseiskaksi. Ruuhkia ei tien päällä ollut, joten ajomatkaan ei tuhraantunut aikaa kuin kolmisen varttia. Tänäkin vuonna oli hilkulla, joudunko (tai pääsenkö) uusintalähtöön. Melko minuuttipeliksi se meni, mutta uusintalähdöstä sitä itsensä klo 9 sitten kuitenkin löysi.

Lähtöhetkellä lämpöä oli jo varmaankin lähemmäs 20 astetta ja aurinko porotti. Tiedossa oli siis hikinen 12,9 km:n osuus. Itse suunnistuksesta ei juurikaan ole isompaa kerrottavaa. Se oli sitä perinteistä Jukolan yhteislähtösuunnistusta, johon tässä on jo alkanut tottumaan. Tämä oli 12. Jukolani ja viisi kertaa olen ollut uusintalähdössä, joista neljä viimeisen viiden vuoden aikana. Koska melkein vuosi vuodelta on enemmän joukkueita mukana, niin letkatkin ovat sitä pahempia. Tänä vuonna ei tainnut olla hetkeäkään, ettei ketään muuta olisi näkynyt. Hajontaosuuksilla oli vähän väljempää, mutta putkiosuuksilla meno oli paikoin melko rauhallista, sillä ohi ei päässyt mitenkään järkevästi, joten sitten mentiin kuin köyhän talon porsaat.

Mitään isompia pummeja ei itselleni tullut. Muutamaa parin minuutin häröilyä ei tällä tasolla lasketa, joten melko ehjä suoritus kaiken kaikkiaan. Jaksamisen kanssa ei ollut ongelmia, mutta uskalluksen kanssa on sitäkin enemmän. Nilkkojaan pelkää koko ajan ja muutama kivulias vääntö niihin tulikin, mutta ei sen kummempaa. Positiivista oli myös se, että pysyin kartalla melko hyvin, eikä juurikaan tullut sellaisia hetkiä ettei tiennyt yhtään, missä kohtaa mentäisiin letkan kanssa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos yhteislähtöön pääsee/joutuu, niin tapahtuma on paremminkin polkujuoksukisa, kuin suunnistuskisa. Mutta hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan.

Vanajanlinnan Triathlon Sprintti 2019

Viikko 23/2019 (3.-9.6.2019)

Kauan odotettu ja vähän jänskätystäkin aiheuttanut triathlon-debyyttini oli ohjelmassa lauantaina. Etukäteen suurimpana huolenaiheena oli avovesiuinti, sillä kokemus siitä oli lähes nolla. Onneksi viime viikon märkäpukukokeilut Tohlopin järvessä toivat sen verran itseluottamusta, että uskoin selviäväni uintiosuudesta kunnialla. Uudeksi huolenaiheeksi muodostui viime sunnuntaina, pitkän pyöräilyn yhteydessä, jumiin mennyt alaselkä. Selkä on kipuillut ja kramppaillut koko viikon ja etenkin istumisen jälkeen liikkeelle lähtö on ollut melko kankeaa ja kivuliasta.

Tiistaiaamuna selkä tuntui jo hyvältä ja teinkin töihin polkiessani Säijän 50 km pyörälenkin. Se osottautui virheliikkeeksi, sillä vaikka pyöräilyn aikana ei selässä tuntemuksia ollutkaan, niin töihin päästyäni se oli taas ihan juntturassa.

Istuminen oli ihan myrkkyä selälle, mutta liike sai sen aina vertymään suht hyvään kuntoon. Niinpä uskalsin tehdä vielä keskiviikkona 10 km:n rauhallisen juoksulenkin sekä torstaina reilun kilometrin avovesiuintitreenin. Perjantaina minulla oli vielä varattuna hierontavuoro, jossa selkää yritettiin saada parempaan kuntoon.

Lauantaina saavuimme kisapaikalle jo klo 9:30, eli kaksi ja puoli tuntia ennen starttia. Ennen klo 10:n naisten startin seuraamista, tutustuimme vähän kisapaikkoihin. Etenkin vaihtoalue piti katsoa huolella, kun sellaista ei ollut ennen livenä nähnyt. Klo 10:30 oli info-tilaisuus, jossa käytiin kisan kulkua ja sääntöjä läpi. Tämän jälkeen pääsikin sitten pakkailemaan vaihtoalueelle vietäviä pussukoita ja viemään myös pyörä katsastuksen läpi vaihtoalueelle. Tämän jälkeen vessakeikka ja sitten lähtöalueelle pukemaan märkäpukua päälle ja ottamaan tuntumaan veteen.

Äkkiä se kaksi ja puoli tuntia kului kaikkeen kisaa edeltävään säätöön, etenkin näin ensikertalaiselta, ja enemmänkin olisi pitänyt asioihin tutustua, ja siitä sitten sai maksaa kisan yhteydessä, mikä selviää sitten myöhemmin.

Lämpöä oli ainakin riittävästi, jopa liikaakin. Kisa-alueelle tullessamme auton mittari näytti 25 astetta ja pois lähtiessä 30 astetta. Aurinko paistoi ja etelästä tuuli muutaman metrin sekunnissa. Veden lämpö oli 18 astetta.

Uintiosuus suoritettiin Katumajärvessä ja lähtö oli Vanajanlinnan rantasaunan laiturin vierestä. Uintimatka oli 750 m ja kolmion muotoinen rata kierrettiin kertaalleen myötäpäivää. Lähdössä yritin hakea vapaata uintitilaa niin oikeasta reunasta kuin mahdoolista. Ensimmäisten metrien aikana se tuntuikin ihan hyvältä idealta, mutta jo pian tajusin, ettei se sitä ollutkaan. Olin nimittäin sisäkaarteen puolella, jonne tietenkin, kierrettäviä poijuja lästyessä, kaikki uimarit pyrkivät. Melkoisessa linkouskoneessa sitä tuli uitua pari ensimmäistä sataa metriä. Läpsimistä ja kyynärpäätä tuli vähän väliä ja omat käteni ja jalkanikin osuivat jatkuvasti johonkuhun. Rennosta uimisesta ei ollut tietoakaan. Jossain kohtaa oli tunne, että iskee paniikkikin, mutta onneksi ei sitten mitään sellaista tullut ja muutenkin mitään isompaa iskua ei kropaan osunut. Välillä piti pitää päätä pystyssä pidempäänkin ja tähystellä omaa tilaa.

Ensimmäinen kääntöpoiju oli noin 250 metrin kohdilla ja sen jälkeen uintitilaa tuli vähän enemmän ja pääsi uimaan vähän rennompaa vaparia. Jossain kohtaa takasuoraa huomasin, että on tosi väljää uida, mutta sitten kun tähystin poijua, niin huomasin olevani vähän väärässä suunnassa ja suuntaa piti korjata, jonka jälkeen alkoi taas muitakin läpsyttelijöitä olla tuntumassa. Toisen poijukäännöksen jälkeen päästiin myötätuuleen ja vauhti vähän kasvoi. Uinti tuntui ihan mukavalta ja viimeisille sadoille metreille uskalsi vähän kokeilla vauhdinkin lisäystä.

Uintiaikani oli 14:05, joka oli huikeasti (pari minuuttia) parempi jota etukäteen olin arvellut. Tuolla ajalla olin niin omassa (45-49) kuin miestenkin sarjassa melko tarkkaan puolessa välissä. Eli omassa sarjassani olin tuossa vaiheessa 14. (/29) ja kaikista miehissä 101. (/201).

Vedestä nousu sujui ongelmitta. Mitään huimausta ei ollut, niin kuin joskus kovan uimarypistyksen jälkeen olen havainnut. Ensimmäiselle vaihtopaikalle oli matkaa reilu 100 m. Vaihtopaikalle reippaasti hölkätessä tuli riisuttua uimalakki, lasit ja nenäklipsi, sepä avattu märkäpuku ja riisuttua märkkärin yläosa. Vaihtopaikalle päästyä märkäpuvun riisumisen kanssa kului vähäsen aikaa ja sitten vaan ensimmäisestä vaihtopussista kypärä ja lasit päähän ja pyöräilykengät jalkaan. Jalat tuli pyyhkellä kuivattua, mutta sukkia en laittanut, vaikka nekin olivat tarjolla. Vaihtopussiin uintivehkeet ja pussi takaisin telineeseen omalle paikalle ja hölkäten hakemaan pyörää telineestä ja sitten pyörän kanssa hölkäten pyöräilyn lähtöpaikalle.

Ensimmäiseen vaihtoon meni aikaa 4:11, josta olisi pienellä harjoittelulla nipistettävissä kyllä vähän pois. Vaihdon sujuvuudellakin on siis merkitystä, sillä pystyin nostamaan vaihdon aikana sijotustani omassa sarjassa kahdella pykälällä ja kaikkien miesten sarjassa yhdeksällä pykälällä.

Pyöräilyosuus ajettiin neljänä 5 km edestakaisena lenkkinä. Reitti oli melko tasainen ja se ajettiin Vanajalinnantietä pitkin, joka oli muulta liikenteeltä suljettu. Reitin molemmissa päissä oli tiukat U-käännökset, joissa piti hidastaa reilusti vauhtia. Alkuosuus reitistä oli myötätuulta ja tuolle osuudelle osui myös reitin ainoat pienet nousut. Ensimmäiset kolme kierrosta jouduin ajamaan yksin. Takaa ei tullut ketään sellaista ohi, jonka peesiin olisi voinut jäädä, ja ohiteltavien ohi tuli mentyä heittämällä. Vasta viimeisen kierroksen alussa takaa tuli viiden hengen porukka ohi, jonka perään jäin vähäksi aikaa. Myötätuuliosuudella menin kuitenkin heidän ohitseen jonkin matkaa, mutta vastatuuliosuudella sama porukka otti minut taas kiinni ja meni ohi. Jäin peesailemaan loppumatkaksi heidän peräänsä.

Pyöräilyosuus meni aikaan 34:34 eli keskinopeus oli hieman päälle 34 km/h. Olin osuudella omassa sarjassani 11. ja kaikista miehistä 78. Omassa sarjassani nostin sijoitusta yhdellä, eli pyöräilyn jälkeen sijoitukseni oli 11. ja kaikissa miehissä 85.

Toinen vaihto alkoi kun hyppäsimme pois pyörän selästä. Pyörä kuljetettiin hölkäten takaisin omalle paikalleen telineeseen ja siitä sitten hölkällä varusteiden vaihtoon. Pyöräilyvälineet pussiin ja juoksukengät jalkaan ja lippis päähän. Aikaa tähän vaihtoon kului 1:59. Sen verran liikaa aikaa kului, että sijoitus tässä vaiheessa omassa sarjassani tippui yhdellä (12.), mutta kaikissa miehissä nostin sijaani yhdellä sen ollessa nyt 84.

Juoksu lähti käyntiin kirjaimellisesti vähän yskien, sillä huoltopisteestä ottamani juoma meni väärään kurkkuun ja sitä tuli ensimmäiset metrit köhittyä. Juoksuosuuden mitta oli 5 km ja se juostiin kahtena lenkkinä. Alusta oli pääosin asfalttia ja melko tasainen. Tosin kierroksen puolivälissä, kääntöpaikalle tullessa, oli loiva mutta melko raastava ylämäkiosuus. Etenkin kun siinä kohden aurinko päästi paistamaan ihan kunnolla ja lämpöä oli lähemmäs 30 astetta, niin se oli reitin tuskaisin kohta. Onneksi kääntöpaikalla sai mukillisen vettä, jonka sai kumota niskaansa.

Juoksu kulki ihan mukavasti. Pelkäämääni selän jäykkyyttä ei ollut havaittavissa pyöräilyosuuden jälkeen. Sään kuumuus teki vaan menosta rankkaa. Toisaalta muilla tuntui olevan vieläkin rankempaa, sillä porukkaa tuli selkä edellä vastaa ihan hyvä määrä. Ainoa moka juoksuosuudellani oli, että maaliin tullessani eksyin vähän väärälle reitille ja siinä kului toista kymmentä sekunttia aikaa.

Maaliin tuloni pummista huolimatta olin juoksuosuudella oman sarjani nopein ajalla 19:51 ja kaikista miehistä olin 17:nneksi nopein. Hyvän juoksun ansiosta nostin sijoitukseni omassa sarjassani 7:nneksi ja kaikissa miehissä sijoitus oli 58. Loppuaikani oli 1:14:42. Naisten sarjasta löytyi 10 minua nopeampaa.

Kisasta jäi ihan hyvä fiilis. Lajiin tutustuminen onnistui hyvin, sillä mitään isompia mokia ei tullut tehtyä, mutta opittavaakin silti jäi. Sää oli mitä mainioin ja veden lämpökin oli melko sopiva märkäpuvulla uimiseen. Järjestelyt ylipäätään yllättivät positiivisesti. Ainoa minuus oli wc:iden vähyys. Parkkikselle olisi hyvin mahtunut bajamaja-rivistö.

Sunnuntainakaan ei ollut mitään isompia kolotuksia tai väsymyksiä. Jätin kuitenkin sääolojen vuoksi Pirkan pyöräilyn väliin. Aamulla satoi vettä ja tuulikin oli kovaa, joten reissusta ei olisi tullut mitänkään miellyttävä. Teinpä sitten vain kevyen 28 km:n juoksulenkin. Lämpöä oli pari kymmentä astetta ja taivas puolipilvinen. Etelänpuoleinen tuuli oli melko kovaa. Viimeiset 5 km oli vähän kankeeta, mutta muuten ei isompia väsymyksen merkkejä ilmennyt. Puolimaraton meni aikaan 1:42 ja keskisyke oli 130. Treenit neljän viikon päästä järjestettävää Voimarinteen normaalimatkan triathlonia silmällä pitäen voi siis alkaa.

 

Avovesikauden avaus

Viikko 22/2019 (27.5. – 2.6.2019)

Eipä ole kovin kesäisiin lämpötiloihin päästy tällä viikolla. Aamuisin mennään alle kymmenessä asteessa ja päivällä tekee tiukkaa 15 astetta. Tuulta sen sijaan on ollut muutamana päivänä melkein myrskyksi asti. Vettäkin on tihutellut useampanakin päivänä, mutta isoimmat sateet ovat tulleet öisin.

Jalkapöytävaivat ovat hieman pahentuneet tämän viikon aikana. Juostessa se on suht ok, mutta esim. koiralenkeillä on tuntemuksia. Nyt pitää ottaa vähän varovaisemmin jalan kanssa ja pitää vaihtaa pidemmät juoksulenkit pyöräilyksi.

Tällä viikolla tuli jokaisena työpäivänä käytyä töissä pyörällä (huom. torstai oli vapaapäivä). Maanantaina pyöräilin kotiin Tohlopin uimarannan kautta ja tsekkasin onko ranta uitavassa kunnossa, eli onko siitepölylautat vallanneet uintipaikan. Eipä ollut, joten kävin kotona pukemassa märkäpuvun päälle ja tulin Tuulin autokyydillä avaamaan avovesikauden. Ulkolämpötila oli 13 astetta ja vesi tuskin sitäkään, sillä kovin lämpimiä päiviä ei viime aikoina ole ollut. Märkkärin ja uimalakin kanssa pärjäsi lämpöjen suhteen aika hyvin, jalkaterät olivat herkimmät paikat kylmälle vedelle. Ensimmäinen märkäpukukokeilu ei kestänyt kuin vajaan vartin verran. Melko ahdistavan tuntuista uiminen oli. Tuntui ettei happea saanut kunnolla ja hengästyminen oli normaaliakin kovempaa. Vähän iski epätoivo, että miten sitä selviää edes sprinttimatkan 750 m:n uinnista, jos satakin metriä laittoi tuolla lailla puuskuttamaan. Paska fiilis jäi uinnista.

 

Tiistaina oli yhdistelmätreenin vuoro. Jälleen perinteisesti Säijän kautta kotiin ja kympin juoksulenkki päälle. Tuulinen oli sää, joten pyöräilyn keskari jäi hieman alle 29 km/h, tosin nopein 30 km meni hieman päälle 31 km/h. Juoksu sen sijaan oli positiivinen yllätys, sillä jalka oli yllättävän kevyt. Ajattelin ottaa tällä kertaa normaalia rauhallisemmin juoksuosuuden, mutta vauhti sitten taas karkasi ja keskinopeus oli 4:18 min/km ja keskisykekin 137. Juoksu tuntui melko kevyeltä.

Keskiviikko olikin sitten ensimmäinen myrskyisä päivä. Työmatkapyöräilyjen lisäksi tein reilun 13.3 km:n juoksulenkin, johon aikaa kului melko tarkkaan tunti. Kova lounaistuuli vaikutti hieman juoksuun, mutta muutenkin juoksu oli todella väsynyttä. Mahtoikohan edellisen päivän yhdistelmätreeni vielä painaa.

Helatorstaina kävin aamupäivästä pyöräilemässä 64 km:n maantiepyörälenkin. Jälleen oli todella tuulinen päivä ja se vaikutti vauhtiin. Tosin tarkoitus olikin ottaa vähän rauhallisemmin, sillä jalat olivat edellen aika väsyneet. Iltapäivällä kävin jälleen kokeilemassa uintia avovedessä Tohlopin uimarannalla. Ranta oli onneksi melko suojassa tuulelta, eikä aallokko haitannut uimista. Muutenkin uinti tuntui maanantaiseen verrattuna huomattavasti mukavammalta. Uin yhteensä n.750 m muutamassa pätkässä, eikä mitään suurempia ongelmia uinnin kanssa ollut. Ilman lämpö oli 16 astetta, veden lämpö edelleen kysymysmerkki, ei ainakaan lämmintä.

 

Perjantai edelleen todella tuulinen päivä. Työmatkapyöräilyt ja kolmen vartin kotisalitreeni olivat päivän ohjelmassa.

Lauantaina juoksin Nokian paloaseman lenkin, 13 km. Matkan aikana tein neljä 1000 m:n vetoa. Ensin 2 km verkkaa, sitten tonni 3:36, tonnin verkkaa ja veto 3:32. Pari kilsaa verkkaa ja sitten taas kaksi tonnin vetoa kilsan palautuksella aikoihin 3:26 ja 3:19. Vedot eivät ole ihan vertailukelpoisia keskenään, sillä tuulen suunta avitti jälkimmäisissä vedoissa melko hyvin. Iltapäivällä jälleen Tohloppiin uimaan. Ilman lämpö oli 16 astetta, mutta vesi ei tuntunut olleen lämminnyt. N.1000 m uin tällä kertaa putkeen. Luotto sprinttimatkasta selviämiseen koheni huomattavasti.

Sunnuntaina tuuli oli hieman tyyntynyt, joten maantiepyörälenkki meni ilman isompaa vastatuuleen puskemista. Loppumatkasta sain vettä niskaani, mutta muuten oli mukavan puolipilvinen ajokeli. Reitti kulki Siuron ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön ja sieltä Lintuharjuntietä pitkin Lavajärvelle ja Ylöjärven keskustaan. Lisälenkkinä tein vielä Teivon, Epilän ja Hyhkyn kautta Nokialle, josta sitten kotiin. Tällaisella lenkillä sai satasen täyteen ja alaselän jumiin. 12 lämpöasteen, vesisateen ja lyhyiden trikoiden yhdistelmä taisivat jumittaa takareidet siten, että veti selän jumiin. Muuten kyllä ihan mukava lenkki.