HCR 2019

Viikko 20/2019 (13.-19.5.2019)

Viikko oli lämpöjen osalta erittäin vaihteleva. Alkuviikosta oli vielä yö-/aamupakkasia, mutta viikonloppuna rikottiin helleraja ja yötkin lämpenivät merkittävästi. Järvet ovat vielä sen verran kylmiä, ettei märkäpukua ole päässyt kokeilemaan, mutta ehkä jo ensi viikonloppuna sekin tapahtuu.

Viikko oli hieman kevennetty, sillä lauantaina kävin juoksemassa Helsinki City Runilla puolimaratonin, joten vähän piti säästellä voimia sinne.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Vaikka pyöräilinkin töistä Tesoman uimahallin ohi, niin jätin kuitenkin menemättä halliin. Jotenkin oli vetämätön olo ja päätin jättää uinnit väliin.

Tiistaina pidin etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin juoksemassa Jalon kanssa reilun kympin lenkin. Jalolla oli sen verran into päällä, että juoksuvyöhön kiinnitetty koira veti automaattisesti lantion oikeaoppiseen juoksuasentoon, eli eteen. Vetoavustettu juoksu kulki kevyesti 4.18 min/km vauhdilla. Illalla vielä hyvät sulkapallonelurit. Edellisen viikon peliväsymys oli tiessään ja peli-into oli korkealla.

Keskiviikkona maantiepyörällä töihin ja illalla Säijän kautta kotiin, matkaa kertyi 50 km ja keskari oli hieman alle 28 km/h. Rauhallisesti menin enkä viitsinyt tehdä edes juoksulenkkiä pyöräilyn päälle.

Torstaina kävin töissä autolla, mutta illalla menin tekemään Tesoman uimahallille tunnin vapaauintitreenin. Pullarin kanssa uin 2 x 500m, muuten normaalivauhtista vaparia.

Perjantaina taas autolla töihin, eikä muutenkaan tullut enää tehtyä treeniä. Töiden jälkeen kävin tekemässsä vain jokusen avaavan vedon lauantain juoksua silmälläpitäen.

Lauantaina klo 11:30 oli sitten h-hetki, kun kauden ensimmäin puolimaraton ammuttiin liikkeelle. Lämpö oli tuolloin jo reilu 20 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuulen suunta oli kaakosta, mutta ei mitenkään hirveän kova.

Olin tullut hyvissä ajoin kisapaikalle vähän fiilistelemään tunnelmaa. Aika kuitenkin kului nopeasti kisanumeroa hakiessa, vaatteita vaihtaessa ja alkuverryttelyä tehdessä. Pian sitä huomasi seisovansa tungoksessa kuuntelemassa kun sekuntteja laskettiin kymmenestä alaspäin.

Olin ensimmäisessä lähtöryhmässä ja melko mukavissa asemissa lähtöviivan tuntumassa, joten kovin montaa metriä ei tarvinnut varoa muita juoksijoita, kun pääsi jo etenemään väljällä reitillä.

Heti ensimmäisellä kilometrillä juoksijat ohjattiin harhaan Idrottegatanille, kun olisi pitänyt juosta Reijolankatua pitkin Mannerehiminkadulle. No tuosta ei tullut kuin hieman ylimääräisiä nousumetrejä eikä varmaankaan vaikuttanut loppuaikaan.

Parin kilometrin aikana juoksuasetelmat alkoivat muodostumaan eikä tuon jälkeen pysyvästi ohitseni mennyt enää ketään. Neljän kilometrin kohdilla ohittelin itse jokusia, mutta sitten saikin mennä useamman kilometrin, ennen kuin sijoitusmuutoksia tapahtui.

7-8 km:n kohdilla oli henkisesti heikko hetki, sillä juoksu ei tuntunut oikein kevyeltä ja matkaa oli menty vasta ensimmäinen kolmannes. Luotto hyvään loppuaikaan ei ollut vahva, vaikka kilometriajat olivatkin ihan hyviä.

Yhdeksän kilometrin kohdalla oli toinen juotto ja sillä kohdilla ohittelin muutaman juoksijan ja muutenkin juoksufiilis alkoi taas paranemaan. Kympin jälkeen taas tuli tehtyä pari ohitusta, mutta myös takaa alkoi kuulumaan lähestyviä askeleita. 11 km:n kohdilla joku ulkomaan juoksija paineli ohi, enkä yrittänyt jäädä peesiin, vaan tein omaa juoksuani. Ohittaja ei kuitenkaan päässyt kovin kauaksi edelleni ja jossain 16 km:n kohdilla pääsin jälleen hänen edellen. Samoilla paikkeilla ohitin pari muutakin juoksijaa.

Viimeinen vitonen menikin sitten sinnitellessä ja jokunen ohituskin siinä tuli vielä tehtyä. Viimeinen ohitus tuli tehtyä vähän 18 km:n jälkeen ja tämä ohitettu jäikin sitten peesiini teputtamaan ja antamaan “työntöapua” viimeisille kilometreille. Viimeisellä puolella kilometrilla sain kuitenkin jokusen sekunnin eroa häneen eikä sen isompaa maalisuorataistelua tarvinnut käydä.

Juoksu meni ihan hyvin. Vatsa ei sohlannut, palleapistosta ei tullut, vaikka puolen välin kohdilla pieniä tuntemuksia olikin. Pohkeet meinasi alkaa kramppaamaan parilla viimeisellä kilometrilla, mutta ei siitäkään ollut haittaa. Ihan tuoreilta jalat eivät alussa tuntuneet, mutta eihän sitä kaikkea voi saada. Aikani 1:22:49 riitti kuudenteen sijaan M40-sarjassa (/709), miesten sarjassa sijoitus oli 17. (/4119) ja jos naisetkin otetaan mukaan, niin sijoitukseni oli 19. (/7072).

Sunnuntaina kävin tekemässä rennon (tai sen ainakin piti olla sellainen) 85 km:n maantiepyörälenkin. Reittin kulki Siuron ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön ja sieltä Lintuharjuntien kautta Ylöjärvelle ja takaisin kotiin. Sää oli mitä mainioin ja alkuun tuuli oli mukava myötäinen. Loppumatkan vastatuuli muutti lenkin vähän raskaammaksi, mutta ihmeen hyvin kuitenkin jaksoi.

Uusi uimapuku

Viikko 19/2019 (6.-12.5.2019)

Tämä viikko oli edellistä viikkoa aktiivisempi treenien suhteen. Etenkin työmatkapyöräilyä tuli paljon enemmän. Loppuviikosta alkoi jalat tuntumaan melko väsyneiltä, ja jätinkin viikonlopun pitkät lenkit suosiolla väliin ja säästelin itseäni seuraavan viikonlopun puolimaratonille.

Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä noin tunnin vapaauintitreeni Tesoman uimahallissa. Uintitekniikkaharjoituksia on tullut vähän tehtyä, ja toiveissa olisi, että ennen kesää saisi edes pikkaisen lisävauhtia uintiin. Nyt ollaan junnattu pitkään samoissa uintivauhdin suhteen.

Myös tiistaina oli normaalit työmatkapyöräilyt ja illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Periaatteessa oli hyvät pelit, mutta oma panokseni oli kauden heikointa. Väsy vähän painoi ja oikeassa akilleksessakin oli normaalia enemmän tuntemuksia. Ei oikein pelit sujuneet.

Keskiviikkona otin maantiepyörän alleni ja töiden jälkeen pyöräilin Säijän kautta kotiin, 50 km:n lenkki. Koko matkan oli melkoinen vastatuuli ja keskivauhti jäikin alle 27 km/h. Päälle juoksin reilun kympin, hieman alle neljän ja puolen vauhdilla. Jalat olivat kankeat ja juoksu muutenkin väsynyttä.

Torstaina oli jälleen ohjelmassa työmatkapyöräilyt, ja illalla kävin Peetun kanssa tekemässä 12 km juoksulenkin 4:38 min/km vauhdilla. Jalat olivat kankean oloiset ja meno edelleen väsynyttä. Mutta onneksi yhteislenkki antaa aina oman tsempin tekemiseen.

Perjantaina oli lepopäivä treenien osalta. Tunnin jalkahieronta tosin oli aamupäivällä. Sen verran treeneihin liittyvää toimintaa oli, että kävin ostamassa elämäni ensimmäisen märkäpuvun ja triathlonasun. Nyt pitäisi sitten vaan järvien vähän lämmetä, jotta pääsisi uutta uima-asua testaamaan.

Lauantaina kävin aamupäivällä tekemässä maantiepyörällä 50 km:n Siuron lenkin. Tällä kertaa tuli pysyttyä pystyssä ja muutenkin oli ihan mukava lenkki. Lämpöä oli hieman alle kymmenen astetta, joten lyhyet trikoot oli melkein liian vähän, mutta onneksi tuulta ei ollut juuri lainkaan. Yritin pitää painetta polkimella ja lenkin keskivauhti nousikin hieman yli 30 km/h. Positiivista oli myös, että Sasi-Pinsiö -välin pahimmat asfalttivauriot oli korjattu monen vuoden odotuksen jälkeen. Nyt on mukavampi ja turvallisempi tuokin pätkä pyöräillä.

Sunnuntaina tein harjulla reilun 15 km juoksulenkin. Kävin kääntymässä Pikku-Ahvenistolla ja juoksin yhdystietä pitkin kotiin. Aikaa kului 70 min, joten keskivauhti oli hieman päälle 4:30. Nyt oli meno taas hieman kevyemmän tuntuista, joten eiköhän sitä ensi viikonlopuksi ehdi tulla kuntoon. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Kuperkeikka

Viikko 18/2019 (29.4.-5.5.2019)

Vaihtelevissa säissä ja keleissä on tätä viikkoa saatu viettää. Vappuna alkoi ilma kylmenemään oikein huolella ja viikonloppuna oli molempina aamuina maa valkoisena, melko pian kuitenkin aamupäivällä lumi suli pois.

Tämä viikko on ollut taas vaihteeksi aika paljon edellisiä kevyempi treenien suhteen. Viikkoon mahtui poikkeuksellisesti kaksi täyslepopäivää, mutta toisaalta sunnuntaina tuli kisakausi juoksun puolella avattua.

Jalkapöytävaiva alkaa olemaan pikku hiljaa voitettu kanta. Ihan 100% kunnossa se ei vielä ole, mutta pääosin ihan kivuton. Vappun päivänä tosin meinasi, ja vähän tulikin, lisää vaivaa, mutta siitä lisää edempänä.

Maanantai oli viikon ensimmäinen lepopäivä. Töiden vuoksi piti mennä autolla töihin ja sen verran väsynyttä oli meininki koko päivän, että jätin uimatreenit väliin, vaikka välineet olivatkin matkassa.

Tiistaina, vapunaattona, pyöräilin aamusta, edellispäivää pirteämpänä, töihin. Kotiin päin juoksin Pyynikin ja Tohlopin kautta. Matkaa kertyi vajaa 16 km ja aikaa kului 72 min. Mukavan kevyeltä juoksu tuntui. Vielä oli lämmintä ja aurinkokin paistoi, niin mikäs siinä juoksennellessa vappusaunaa kohden.

Keskiviikkona oli jo vähän viileämpi päivä ja sadettakin oli illaksi luvattu. Lähdin puolen päivän aikoihin tekemään maantiepyörälenkkiä Siuron ja Pinsiön kautta. Siuroon asti oli vastatuulta, mutta Siuron keskustasta käännyttäisiin myötätuuleen. Juuri ennen myötätuuliosuuden alkua, tuli pyörätiellä vastaan kaksi pyöräilijää. Toinen vasemmassa laidassa (minusta katsottuna), niin kuin pitääkin, mutta toinen (nuorehko poika) ajoi oikeassa reunassa. Itse ajoin myös oikeaa reunaa ja yritin siirtyä mahd. reunaan, jotta poika olisi tajunnut, että poistuu väärästä reunasta ja väistää keskeltä. Mutta eihän siinä niin käynyt. Muutama metri ennen  kuin tajusin, ettei kumpikaan väistä, painoin jarrut pohjaan. Sitten kaikki kävikin niin äkkiä etten itsekkään ole varma mitä tapahtui, mutta ainakin tein etukautta pyörän kanssa kuperkeikan, vastaantulevan pojan päälle. Säikähdyksellä siitä onneksi selvittiin. Verta tuli polvesta ja sormesta, mutta muuten ei mitään isompaa tullut. Vasen nimetön tosin on vielä vähän turvoksissa eikä kunnolla taivu, joten sormuksen käyttö on ollut nyt tauolla. Poika taisi selvitä ilman kolhuja, tai ei ainakaan valitellut mitään, pyyteli vaan kovasti anteeksi. Toinen vastaantulija pysähtyi tarkastamaan vointiamme ja empi vähän päästää minua jatkamaan matkaa, kun oli kuulemma sen verran hurjan näköinen tilanne.

Mutta satulan suoristamisen jälkeen matka jatkui ja loppumatka meni muuten ihan mukavasti, mutta satula jäi vähän huonoon asentoon kun ei ollut tarvittavia työkaluja mukana. Loppu 35 km menin sitten vähän huonommassa istuma-asennossa. Mutta ainakin oli myötätuuli. Pyöräilyn päälle, lyhyellä vaihdolla, tein kympin juoksulenkin. Juoksu sujui parin ensimmäisen kilometrin jälkeen tosi kevyesti ja vauhtikin oli 4:22 min/km. Juoksun päälle pesemään veriä pois käsistä ja polvesta. Mutta eipä ole tullut ennen tehtyä tuollaista kuperkeikkaa.

Torstaina pidin etätyöpäivän ja aamupäivästä kävin juoksemassa rauhallisen kympin. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina olin taas autolla töissä. Töiden jälkeen kävin vaihteeksi Kalevan uimahallissa tekemässä vapaauintitreenin. Kalevassa on 50 m rata, enkä ole aiemmin tehnyt tunnin treeniä pitkässä altaassa. Uin jälleen 2500 m, ihan vertailun vuoksi, että miten radan mitta vaikuttaa uintiaikaan. Ja vaikuttihan se, uintiaika ilman taukoja oli 3-4 minuuttia hitaampi kuin 25 m altaassa. Myös sykkeet olivat korkeammalla – ainakin tällä kertaa.

Lauantai oli viikon toinen lepopäivä. Passailin vähän sunnuntaina juostavaan Raholan kymppiin, jossa avasin kisakauteni. Lähtö oli klo 10 ja tuolloin oli viitisen astetta lämmintä. Onneksi aurinko paistoi, mutta vastapainoksi etelätuuli oli jonkinmoinen. Lyhyissä kamppeissa en tarjennut lähteä liikkeelle, vaikka kisan aikana tulinkin toisiin aatoksiin.

Omalta osaltani juoksuasetelma vakiintui melko pian. Paukusta lähti kahdeksan henkilön porukka vähän karkuun. Ennen toisen kilsan täyttymistä yksi juoksija pyyhälsi vielä ohiteseni, mutta kolmen kisan kohdilla ohitin itse toisen. Neljästä ensimmäisestä kilometriajasta kolme oli 3:47 min/km ja loppumatkasta tuo sama kilometriaika toteutui vielä kahteen kertaan. Nousupätkillä kilometriaika oli jokusen sekunnin huonompi, mutta viimeinen kilsa sitten taas kymmenisen sekunttia parempi. Tuolla viimeisellä kilometrilla sain ohitettua vielä yhden juoksijan, ja vielä oman sarjalaiseni.

Aikani oli 38:01 ja sijoitus kokonaiskisassa 8. M40-sarjassa olin toinen, hävisin vain Välimäen Markukselle, jonka vauhtiin ei ollut mitään saumaa. Aika oli ihan hyvä, mutta silti juoksu jäi vähän vaivaamaan. Pysytyin juoksemaan rennosti koko matkan ja viimeisen kilometrin alkaessa puristin kaikken mitä sai irti. Juoksu oli siis vähän riskitön ja mukavuudenhaluinen. Aikaisemmin olisi pitänyt alkaa kiristämään ja sitä kautta yrittää parempaa aikaa. Keskisyke oli 158, joka kertoo ettei ihan limiiteillä menty.