Sauvottelua

Viikko 42/2020 (12.-18.10.2020)

Rauhallisesti on menty tämäkin viikko. Valittaa ei pitäisi, mutta kaikkee pientä vaivaa on edelleen ollut. Takareidet jumittaa edelleen juoksussa ja lauantaina sain taas kerran selkänikin jumiin. Talven tulo myös ilmoittelee jo vähän itsestään. Yhtenä aamuna oli vähän pakkastakin ja tänään sunnuntaina taivaalta sateli ensimmäiset lumihiutaleet.

Maanantaina päivälämpö meni vielä yli kymmenen asteen, joten työmatkapyöräilykelit olivat vielä ihan ok. Illalla tein tunnin kotisalitreenin.

Tiistaina pidin etätyöpäivän, ja aamupäivällä kävin juoksemassa 12 kilometrin lenkin tihkusateisessa säässä. Juoksu kulki suht ok, sillä vauhti oli 4:38 min/km ja keskisyke 134 bpm. Illalla oli puolitoista tuntia sulkapalloneluria Raholan Sulan hallissa. Tällä kertaa en saanut nuljautettua nilkkaani kovin pahasti ja muutenkin pelit kulkivat ihan mukavasti. Ei tainnut tulla kuin kaksi tappioerää.

Keskiviikkona oli myös etätyöpäivä, ja illalla ohjelmassa Manyonen treenit. Ensin menimme Mustanvuoren laskettelurinteeseen tekemään sauvatreeniä. Vajaan puolentoista tunnin treenin aikana kipusimme yhteensä hieman päälle 600 nousumetriä, kun sahasimme rinnettä kymmenen kertaa ylös-alas. Rauhallisesti menimme, sillä keskisykkeeni oli 99 bpm. Sauvottelun jälkeen oli vielä tunnin uintitreeni Ylöjärven uimahallissa. Normaali setti jälleen, eli tekniikka-drillejä sekä kelausta.

Torstaina oli pakkasaamu ja työmatkapyöräilyyn joutuikin jo kaivamaan talvipyöräilykamppeita päälle. Muuten oli ihan ok pyöräillä, mutta näpit jäätyivät melko mojovasti ja lämpimässä suihkussa sormet meinasivat räjähtää kun veri palasi niihin. Illalla poljin puolitoista tuntia trainerillä. Tällä kertaa mittariin ei kertynyt kuin reilut 40 km, mutta nousumetrejä oli noin 700. Keskitehot olivat 171 W (FTP 69%).

Perjantai oli täysin lepopäivä. Aamupäivällä oli reilun tunnin jalkahieronta, muuten otettiin rennosti; työpäiväkin oli normaalia lyhyempi, kun innostuin iltapäivällä Avantilla levittelemään mursketta isonnetulle kääntöpaikalle.

Launtaina pihahommat jatkuivat, mutta heti aamulla kävin tekemässä 14 kilometrin juoksulenkin. Alkuun juoksu tuntui hyvältä, mutta selkä oli oudon tuntuinen. Takareidet olivat ehkä hieman paremmat, mutta matkan edetessä selkä veti enemmän jumiin. Loppujen lopuksi lenkistä jäi huono maksu, kun vauhtikin oli vain 4:45 min/km ja keskisyke yli 140 bpm. Toisaalta vähän epäilen noita sykkeitä, sillä sykevyöstäni loppu patteri kesken matkan ja mittaus siirtyi ranteeseen, ja voi olla että ennen sitäkin mittauksessa on ollut häikkään – ehkä.

Sunnuntaina olin jälleen Manyonen porukan kanssa treenaamassa. Aamupäivällä teimme ensin puolentoista tunnin sauvakävelylenkin Pikku-Ahveniston ja Julkujärven harjumaastoissa. Sää oli hieno ja meno oli leppoista. Keskisyke jäi 90 bpm:iin vaikka lopussa hölkkäsimmekin kilometrin verran. Kokonaismatkaksi tuli 9.4 km. Sauvottelun päälle oli tunnin uintitreeni Ylöjärven uimahallissa. Jälleen hieman tekniikka-drillejä ja päälle kelausta. Treeneissä selkä oli suht ok, mutta hieman herkällä. Iltapäivän pihahommissa se meni taas enemmän jumiin. Talvea odotellessa.

 

Ylimenokausi – viikko 2

Viikko 41 (5.-11.10.2020)

Toinen ylimenokaudeksi laskettava viikko alkoi rauhallisesti, mutta viikon loppua kohden alkoivat treenit taas maistumaan. Viikko oli vähän märän puoleinen, mutta sen ei annettu häiritä, ja kyllä niitä kuiviakin välejä löytyi ulkoliikuntaan. Lämmöt ovat olleet edelleen poikkeuksellisen korkealla, sillä aamuisinkin ollaan pääasiassa pyöritty kymmenen asteen kieppeillä ja päivällä on ollut jokunen aste lämpeempää.

Maanantaina kävin töissä pyörällä ja illalla poljin vielä reilun tunnin sisätrainerilla. Keskitehot olivat 181W (FTP 73%) ja keskisyke 133 bpm, eli aika korkeissa lukemissa molemmilta osin mentiin. Sisäpyöräilyt ovat alkaneet tänä syksynä aina vähän jäykän oloisesti, mutta matkan ja ajan kuluessa kammen pyörittäminen on tuntunut paremmalta.

Tiistaina oli myös ohjelmassa työmatkapyöräilyt ja illan hajoituksena oli rento ja kevyt 7,5 kilometrin juoksulenkki Tesomajärven ympäri. Maltillisella vauhdilla ja sykkeellä mentiin, mutta siitäkin huolimatta takareidet kiristelivät.

Keskiviikkona oli viikon viimeiset työmatkapyöräilyt sillä to ja pe oli etätyöpäiviä. Illalla kävin pitkästä aikaa Manyonen uintitreeneissä Ylöjärven uimahallissa. Tunnin verran pulikoimme altaassa, välillä uimme tekniikka-drillejä ja välillä rauhallista kelausta. Vähän oli taas tekniikka hakusessa.

Torstai-iltana poljin sisätrainerilla 90 minuuttia / 50 kilometriä. Zwiftiin on syksyn aikana tullut uusi Ranskan-reitti ja sitä tuli testattua. Melko tasainen reitti meni 161W:n (FTP 65%) keskitehoilla eikä keskisykekään noussut tällä kertaa kuin 121 bpm:iin.

Perjantaina ei ollut ohjelmassa kuin tunnin kotisalitreeni. Lauantaina juoksin aamulla 14 kilometrin lenkin Nokian Välimaan ja Tesomajärven kautta. Vauhti ei ollut päätä huimaavaa (4:41 min/km), joten juoksukin tuntui rennolta ja melko kevyeltä. Loppumatkasta takareidet alkoivat jälleen kiristelemään, joten eivät ole vielä tulleet nekään kuntoon.

Sunnuntaina oli jälleen Manyonen treenit. Tällä kertaa osallistuin uintia edeltävään ulkotreeniinkin, joka tehtiin tällä kertaa maastopyörällä pienessä vesisateessa. Ylöjärven uimahallilta lähdimme ja kiersimme rauhallista vauhtia ja helppoja reittejä Julkujärven ja Koukkujärven kautta Kolmenkulmantielle ja takaisin uimahallille. Aikaa kului vajaan 26 km:n lenkkiin melkein 100 minuuttia. Eli keskivauhti oli “huikeat “16 km/h. Keskisykekään ei noussut kuin 110 bpm:iin vaikka maastossa mentiikin. Nousumetrejä oli hieman vajaa 300 m ja rapaa lensi tonnitolkulla. Pyöräilyn päälle oli tunnin uintivuoro, jossa jälleen teimme tekniikka-drillejä ja vähän pidempiä kelauksia. Iltapäivällä tuli aloitettua puiden kaatokausi, joten klapihommia on taas tiedossa ensi viikolla.

 

Ylimenokausi – viikko 1

Viikko 40/2020 (28.9. – 4.10.2020)

Loman jälkeinen viikko on otettu melko rennosti. Pidetään nyt sitten vaikka vähän aikaa ylimenokautta ja laitetaan paikkoja kuntoon sekä reenataan vaan fiiliksen mukaan. Ulkoilusäät ovat kylläkin olleen koko viikon vallan mainiot. Kuivaa on pääosin ollut ja päivälämmöt ovat pyörineet viidentoista asteen kieppeillä.

Maanantaina kävin maantiepyörällä töissä, ja töiden jälkeen poljin Säijän kautta 52 km, ehkä vuoden viimeisen, maantielenkin. Kauhean kova meininki ei ollut päällä, sillä keskivauhti oli 27.5 km/h ja keskitehot 163W (FTP 66%). Sää olisi ollut ihan kohdillaan, mutta muuten fiilis ei.

Tiistaina kävin pelaamassa sulkapalloa ensimmäisen kerran sitten helmikuun lopun. Puolitoista tuntia tuli plätkittyä neluria, ja yllättävän mukavasti sujui tauosta huolimatta. Vähän pelkäsin etureisien kuntoa, sillä ne olivat olleet kolme edellistä päivää äärettömän kipeät Kiilopään huiputuksen jäljiltä, mutta hyvin ne toimiva pelissä. Viimeisessä erässä tuli vaan taas kerran hieman satutettua vasempaa nilkkaa.

Keskiviikona pidin etätyöpäivän ja töiden jälkeen tein tunnin / 12.5 kilometrin juoksulenkin. Jalat olivat raskaat, kankeat ja väsyneet koko matkan. Kauheasti ei juoksu napannut jalkojen väsymyksen vuoksi, mutta mentävä oli, kun oli tullut lähdettyä. Vauhti oli hieman alle 4:50 ja keskisyke 131 bpm, joten kauheaa hurraamista ei ollut lukujenkaan osalta.

Torstaina olin myös etänä. Illalla ruuvasin tri-pyörän traineriin kiinni ja poljin syksyn ensimmäisen sisäpyöräilyn. 82 minuuttia jaksoin polkea Watopian maastossa. Keskitehot olivat maltillisesti 156W (FTP 63%). Hieman tylsältä taas tuntui sisällä pyöräillä, kun ulkopyöräilykelejäkin vielä periaatteessa olisi. Mutta tulipahan nyt päivitettyä trainerikone ja -softa sekä kiinnitettyä pyörä valmiiksi syksyn tositoimia varten.

Perjantaina kävin töissä pyörällä, ja päivällä oli reilun tunnin hieronta. Hieronta vähän pelotti, sillä etenkin jalat olivat edelleen melko kipeät. Mutta melko vähäisillä tuskanhuudoilla selvittiin.

Perjantaina illalla ajoimme vielä Vehkajärven mökille. Lauantai oli täysin lepopäivä. Eikä sunnuntainakaan tullut tehtyä muuta kuin 50 minuutin kotisalitreeni, sekä ajettua nurmikko.

Tällä viikolla tuli siis aloiteltua talviajan lajeja, mutta muuten pidettyä matalaa profiilia. Ensi viikko ainakin varmaankin jatkuu vielä kevyt linja hajoituksissa, mutta sitten pitäisi alkaa taas kehittelemään kuntoa seuraavalle kaudelle.

Kiilopään syysretki 2020

Viikko 39/2020 (21.-27.9.2020)

Maanantaina ajelimme Rovaniemeltä Kiilopäälle, ja jo iltapäivällä majoituimme Suomen ladun mökkiin Kiilopään keskuksessa. Auton tyhjennyksen ja koiralenkin jälkeen kävimme sumuisella Kaunispäällä lohisopalla ja sen jälkeen hakemaan jääkaapin täytettä Saariselän keskustasta. Koiralenkkien lisäksi muuta liikunnallista aktiviteettia maanantaille ei tullutkaan.

Tiistaina heti aamulla käytiin Tuulin ja koirien kanssa noin tunnin kävelylenkillä Kiilopään länsirinteen alaosassa. Päivemmällä tein koirien kanssa vielä toisen reilun tunnin kävelylenkin. Ensin nousimme Ahopäille johtavaa polkua ja poroaidalle tullessa käännyimme kohti Kakslauttasta ja kävelimme poroaidan vierustaa aina Ruijanpolulle asti. Sieltä tulimme kuntorataa pitkin takaisin mökille.

Iltapäivällä teimme Tuulin kanssa puolentoistatunnin / 20 kilometrin pyörälenkin. Sää oli hienon aurinkoinen, mutta länsituuli oli erittäin kova. Lämpöä oli 7 astetta. Pyöräilimme ensin Niilanpään porokämpälle ja sieltä käännyimme kohti Kakslauttasta. Porokämpälle reitti on melko hyväpohjaista hiekkatietä, jossain paikoin tosin on jonkin verran irtokiviä. Porokämpälle on Kiilopään keskuksesta matkaa hieman vajaa 4 kilometriä ja lähes koko matka loivaa nousua.

Kakslauttaseen reitti alkaa tosi kivikkoisella osuudella, mutta sitä on vain kilometrin verran. Tämän jälkeen kiviä on vähemmän, mutta sitten juurakkoinen alusta pomputti pyörää aina Muotkan tielle asti, jonne matkaa on kuutisen kilometriä. Tällä pätkällä voi ihailla Kiiloselän upeaa männikköistä kangasta. Polkea ei ihan kauheasti tarvitse, sillä koko matka on loivaa alamäkeä. Matka jatkui Kakslauttasiin Tievatuvan kautta jossa alusta on hyväkulkuista hiekkatietä tai latupohjaa. Kakstauttasista tulimme kumpuilevia ja hyväkulkuisia latupohjia pitkin takaisin mökille. Illalla teimme vielä noin tunnin koiralenkin Ahopäiden etelärinteen poroaidan tuntumassa.

Keskiviikkoaamu oli hienon aurinkoinen ja tuulikin oli tyyntynyt. Pakkasta oli pari astetta ja pienimmät lammikot olivat menneet jäähän. Kävelimme koirien kanssa Ahopäille kansallispuiston rajaa kulkevaa polkua pitkin. Kiersimme Ahopäiden toiselle puolen ja tulimme poroaidalle kulkevaa polkua pitkin takaisin.

Päivällä kävin tekemässä vajaan 18 kilometrin / puolentoista tunnin juoksulenkin. Lämpöä ei ollut kuin 5 astetta, joten pitkästä aikaa joutui juoksemaan pitkillä vaatteilla. Takareidet ja pohkeet olivat vielä viikonlopun marathonista jumissa, joten siihen nähden tuli tehtyä liian pitkä lenkki.

Juoksin ensin kolmisen kilometriä kuntorataa pitkin Kakslauttasiin päin. Sitten käännyin Tievatuvalle ja sieltä taas kohti Kakslauttasta. Kun reitti tuli lähelle Kiilopäälle johtavaa asfalttitietä, ylitin tien ja juoksin metsän kautta tien lähellä kulkevalle moottorikelkkauralle. Kumpuilevaa uraa pitkin juoksin takaisin kuntoradalle ja sieltä suuntasin kohti Laanilaa. Kun eteen tuli Laanila – Ahopäät risteys, niin käännyin Ahopäille päin. Tässä vaiheessa alusta muuttui kivikkoiseksi ja kun Ahopäille nousu alkoi, niin vieläkin kivikkoisemmaksi. Tämän pätkän mitta oli noin 2.5 kilometriä ja vauhti tippui paikoin lähes kävelyksi, kun yritti hyppiä kiveltä toiselle, tai asettaa jalkaa kivien väliin. Ahopäiden päältä onkin sitten vajaa pari kilometriä pelkkää alamäkeä mökille asti. Edelleen piti kuitenkin varoa kiviä, mutta pääosin alusta oli ihan juoksukelpoista. Jalat tosin olivat jo sen verran jumissa, että alamäessäkään ei vauhti juuri kasvanut. Nousumetrejä reitillä oli 240.

Torstaiaamulla lähdimme nousemaan koirien kanssa Kiilopään huipulle. Sää oli jälleen hienon aurinkoinen, eikä tuulikaan ollut liian kova avotunturissa liikkumiseen. Lämpöä oli viitisen astetta. Kiilopään huipulta kävelimme avotunturissa kohti Niilanpäätä ja sieltä laskeuduimme Niilanpään porokämpälle johtavalle hiekkatielle ja suuntasimme kohti mökkiä. Matkaa kertyi n. 8 kilometriä ja aikaa kului pari tuntia.

Päivällä kävin pyöräilemässä n. 37 km:n / 3:15 h pyörälenkin. Lämpöä oli 7 astetta ja alkumatkasta sää oli aurinkoinen, mutta meni jossain vaiheessa pilveen. Mökiltä suuntasin ensin Luulammille. Ensimmäinen kolme kilometriä on hyväkulkuista, mutta paikoin jyrkkääkin nousua, eli pieniä vaihteita piti maastopyörästä hakea. Lopuksi lasketaan ensin loivati ja lopuksi erittäinkin jyrkkään Luulampien päivätuvalle. Laskussa on melko paljon irtokiveä, eli tarkkana pitää olla.

Luumallilta Rumakuruun kulkeva reitti on maisemiltaan yksi Kiilopään suosikeistani, harmi vaan kun sinne pääsy on aina niin kovan työn takana. Rumakurusta suuntasin kohti Iisakkipään Pääsiäiskurua. Nousu Iisakkipäälle on melko loivaa, mutta paikoin kivistä. Pääsiäiskurun näköalapaikan jälkeen on vielä vähän matkaa hyväkulkuista pyöräuraa, mutta sitten reitti muuttu hankalammaksi. Ennen Tammukkaojan tulipaikkaa pyörää joutui taluttamaan ja jopa kantamaan joitain pätkiä. Tätä hankalaa osuutta kesti reilun kilometrin verran. Tammukkaojan tulipaikalta Vellinsärpimän päivätuvalle on matkaa kolmisen kilometriä. Pääosin tämä pätkä on melko hyväkulkuista. Etenkin tähän suuntaan pyörräillessaä, kun reitti on koko ajan loivaa laskua, matkan teko oli mukavan “pikku-teknistä”. Loppuosassa oli pari ojan ylitystä ja soistakin, mutta tähän aikaan vuodesta näistäkin kohdista selvisi kuivin jaloin.

Vällinsärpimästä jatkoin Kaunispään laskettelukeskuksen kautta kohti Laanilaa ja Ruijanpolun alkuun. Tämä reilun kymmenen kilometrin mittainen väli on pääosin hyväkulkuista hiekkatietä tai latupohjaa. Isoja mäkiä ei ole suuntaan tai toiseen, Saariselkä – Laanila väliä lukuunottamatta. Laanilan ja Ahopäille kulkevan reitin välinen Ruijanpolun noin 2 kilometrin osuus on kapeaa polkua, mutta suht hyväkulkuista, joskin juuria reitillä on melko paljon. Tämän jälkeen jatkoin Ruijanpolkua Kakslauttanen – Kiilopää väliselle hiihtouralle. Tämä väli on nelisen kilometriä pitkä ja melko haasteellinen. Alkuun on muutama “dyyni”, joiden ylä- ja alamäet ainakin minä jouduin taluttamaan pyörää. Tämän jälkeen noustaa loivasti puolentoista kilometrin verran, melko hyväkulkuista reittiä, mutta loppupätkä onkin sitten erittäin kivikkoista. Jalkautua ei välttämättä tarvitse, mutta meno on hidasta ja renkaan sovittamista kivien väliin. Hiihtouralle pääsyn jälkeen mökille ei enää olekaan matkaa kuin pari kilometriä.

Illalla teimme vielä koirien kanssa Sivakkaojan reilun 5 kilometrin kävelylenkin ja samalla kävimme paistamassa makkarat Sivakkaojan laavulla. Tämä lenkki on myös yksi suosikeistani hienon mäntykankaan ansiosta.

Perjantaiaamulla tein koirien kanssa reilun 9 kilometrin / vajaan kahden tunnin kävelylenkin. Sää oli tihkusateinen, mutta lämpöä oli hieman päälle kymmenen astetta. Kävelimme ensin pari kilometriä Kakslauttasiin päin latu-uraa pitkin. Siitä käännyimme Ruijanpolulle ja menimme Sivakkaojan laavun ohi, ja seurasimme Sivakkaojan vieressä kulkevaa polkua Sivakkalaaksoon ja Niilanpään porokämpälle johtavalle hiekkatielle. Hiekkatietä laskettelimme takaisin mökille pienoisessa vesisateessa.

Aamupäivän tuli vettä melko kovinkin, mutta sääennusteen lupauksen mukaan sade lakkasi puoli kahdelta ja vähän ajan päästä alkoi aurinkokin paistamaan. Lähdin tekemään pyörälenkkiä vuokra-fätillä heti kun sää salli. Sen verran paljon oli lätäköitä matkan varrella, että kura lensi mukavasti fätin renkaista. Ja kun lokareita ei ollut, niin vaatteet olivat sen mukaiset.

Aluksi poljin latu-uria pitkin Laanilan kautta Kaunispään laskettelukeskuksen ohi aina Kaunispäälle ja Moitakuruun johtavalle risteykselle. Ennen Laanilaa tosin poikkesin Ruijanpolulle testaamaan fätin ajo-ominaisuuksia polulla. Alkupätkä olikin jo tuttua reittiä aiemmilta päiviltä. Fättikin rullasi mukavasti ja myötätuulessa meno olikin ihan reipasta. Risteyksen jälkeen piti ylittää Lutto ja sen yhteydessä oleva suo. Tuossa oli onneksi pitkospuut, jota pitkin kävelin ja talutin kiltisti pyörää.

Suon ylityksen jälkeen reitti lähti nousemaan kohti Palopäätä. Alusta oli ihan hyväkuntoista latu-uraa eikä nousussa ollut irtokivistä vaivaa. Välillä sai kylläkin hakea pientä vaihdetta, jotta nousu taittuisi kevyemmin. Reitin varrella oli hienoa mäntykangasta, mutta ylempänä alkoi tulla myös avotunturia ja selkeän sään ansiosta näkymät olivat komeat ja pitkälle kantavat. Nousua oli noin 2.5 kilometrin verran.

Laskeutuminen olikin sitten kivisempää reittiä. Irtokiviä oli paljon ja sai olla tarkkana mistä kohtaa ajoi. Vauhtia ei uskaltanut kovinkaan paljon pitää. Laskua keski reilun parin kilometrin verran. Moitakurun päivätupa oli jokusen sataa metriä uran sivussa, ja sinne piti ajaa metsäreittiä pitkin, sillä virallinen ura oli sen verran soista ja märkää, ettei siitä viitsinyt edes fätillä ajaa. Tosin pohjaa oltiin kunnostamassa kankaalla ja isolla murskeella, joten seuraavalla kertaa päivätuvalle pääsee varmaankin vähän sujuvammin.

Moitakurun ja Luttotuvan välinen noin 6 kilometrin pätkä oli hyväkulkuista latu-uraa. Melkein koko pätkä oli loivaa alamäkeä, joten se taittui melko vauhdikkasti. Sateen jälkeisiä isoja vesilätäköitä joutui paljon kiertelemään, mutta vaatteet olivat jo sen verran kuraiset, ettei pienestä lisästä olisi ollut haittaakaan.

Muutama kilometri Luttotuvalta eteenpäin tulin samaan risteykseen josta käännyin Luttton ylittäville pitkospuille. Tämän jälkeen poljin tuloreittiäni Saariselän Vanhaselälle asti, josta käännyin Rumakuruun johtavalle reitille. Ennen Rumakurua reitille mahtui muutama rapsakka ylä- ja alamäki, mutta kaiken kaikkiaan tämä väli oli vauhdikasta menoa hyväpohjaisella latu-uralla. Rumakurusta suuntasin vanhaa tullua hienoa reittiä Luulammille ja sieltä nousin kohti Kiilopäätä, samaa reittiä, jota olin edellisenä päivänä laskenut toiseen suuntaan. Majapaikalle päästyäni matkaa oli kertynyt n.53 km ja aikaa kulunut hieman vajaa kolme ja puoli tuntia. Nousumetrejä oli n. 750.

Lauantai oli viimeinen päivä Kiilopäällä. Se alkoi 6.5 kilometrin / reilun puolentoista tunnin koiralenkillä. Kävelimme Luulammelle johtavaa polkua ja kävimme katsomassa poroaidan “toisella puolella” olevaa Luulammen kurua. Takaisin kävelimme avotunturia pitkin poroaikan portille, joka sijaitsee lähellä Kiilo-ojan alkulähteitä.

Päivällä kävin tekemässä viikon toisen juoksulenkin. Alkuun juoksin puolitoista kilometriä Kaksalauttasiin päin latu-uraa pitkin, jonka jälkeen käännyin kohti Kiilopäätä johtavaa uraa. Alku oli latu-uraa, mutta Kiillopäälle johtavan tien ylityksen jälkeen reitti muuttui vähäksi aikaa kapeaksi kivikkoiseksi poluksi, jonka jälkeen tulin viralliselle Kiilopäälle johtavalle reitille. Viimeinen reilu kilometri oli jyrkkää nousua, johon sisältyi noin 100 puuporrasaskelmaa. Kokonaisuudessaan nousua kesti reilun kolmen kilometrin verran ja tuolla matkalla oli 240 nousumetriä.

Kiiloään huiputuksen jälkeen juoksin alas retkeilykeskukselle ja lähdin juoksemaan samaa Luulammille johtavaa uraa kuin mitä aamulla olimme koirien kanssakin kävelleen. Reilun kahden kilometrin matkan ja 135 nousumetrin jälkeen siirryin poroaitaa lähempänä olevalle Luulammin uralle ja juoksin sitä alas ja takaisin mökille. Matkaa kertyi 11.4 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle tunti. Nousua oli kaikenkaikkiaan 380 metriä. Reidet olivat melko kovilla ja sunnuntaina etureidet olivatkin niin jumissa, ettei tehnyt mieli tehdä mitään reeniä.

 

 

 

 

 

Finlandia Maraton 2020

Viikko 38/2020 (14.-20.9.2020)

Marathonviikko tuli otettua kevyesti. Ma, ti ja ke olivat työmatkapyöräilypäiviä, to olin etänä ja pe autolla töissä. Uimassa kävin tiistaina Ylöjärven uimahallissa.

Maanantaina minulla oli tunnin jalkahieronta, jossa yritettiin vielä saada takareidet ja pakarat jumeista auki. Torstaina aamupäivällä kävin tekemässä jalkoja herättelevän juoksulenkin kiertämällä Tesomajärven kotoa päin. Siitä kertyi 7 km matkaa ja tein sen pyramiidiharjoituksena. Ensin juoksin pari kilsaa rauhallista, sitten kiihytin vauhtia pari-kolme kilsaa ja loppu taas rauhallisesti. Sää oli mukavan tuulinen. Syksyn ensimmäinen myrsky riepotteli puita ja juoksijaa, ja kosteuttakin oli ilmassa. Lämpöä hieman alle 10 astetta.

Lauantaina oli sitten ohjelmassa Jyväskylän Finlandia Marathonin yhteydessä juostava SAUL SM-marathon. Olin ilmoittautunut siihen M45-sarjaan Punkalaitumen Kunnon nimissä. Tämä oli ensimmäinen kerta juoksun puolella kun osallistun SM-kisoihin. Suunnistuksen puolella on tainnut jotkut kisat olla SM:t, joihin on tullut otettua osaa.

Olin etukäteen katsonut sarjamme osallistujalistaa (16 osallistujaa) ja vähän googlaillut muiden aikoja. Niiden perusteella mitaleille ei olisi asiaa, mutta perussuorituksella ehkä viiden joukkoon kyllä. Ensisijainen tavoitteeni olikin vain juosta matka alle kolmen tunnin.

Olimme saapuneet kisapaikalle jo perjantai-iltana, joten lauantaiaamuna oli hyvin aikaa käydä tekemässä pieni aamulenkki ja sen päälle syömään hotelliaamiainen. Sitten vielä pienet aamupäiväunet, ja pian kisan klo 12:30 startti oilkin jo melko lähellä.

Sää ei ollut paras mahdollinen. Vaikka lämpöä olikin aurinkoisen kelin ansiosta hieman päälle kymmenen astetta, niin luoteistuuli oli paikoin jopa navakkaa. Ja mikä pahinta tuulen suunta oli melkein pahin mahdollinen, sillä juuri tuon suunnan tuuli sopi parhaiten avoimelle rantaosuudelle. Juoksun aikana tuli pari sadekuuroakin, mutta se ei menoa haitannut.

Päätin lähteä hieman riskillä liikenteeseen ja tavoittelin 4:10 min/km vauhtia. Matka juostiin neljänä kierroksena, joten yhden kierroksen aika pitäisi olla enintään 45 min, jotta kolmen tunnin aika tulisi alitettua. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, jopa tavoiteaikaa nopeammin. Edes vastatuuliosuus ei tuntunut pahalta, vaikka jouduin vetämään omaa ryhmääni, enkä päässyt peesailemaan. Kierroksen aika oli 43:34.

Toiselle kierrokselle lähtiessä, neljä juoksijaa, jotka olivat juosseet ensimmäisen kierroksen perässäni, ohittivat minut. Melko pian havaitsin, ettei kannattanut mennä heidän vauhtiaan, vaan keskittyä vaan omaan juoksuun. Toinenkin kierros meni vielä 17 km:iin asti mukavasti, mutta sitten alkoi taas vastatuuliosuus ja nyt tuuli alkoi jo vähän tuntumaan. Kierroksen viimeiset kilometrit olivat jo vähän hitaampia ja se tiputti toisen kierroksen ajaksi 44:14. Puolimarathon meni aikaan 1:27:48.

Puolivälin jälkeen tulee yleensä henkisesti hankala paikka, mutta tällä kertaa henkinen kuoppa hypättiin yli ja siirryttiin suoraan fyysiseen monttuun. Kolmannen kierroksen alkajaisiksi jälleen pari henkilöä ohitti minut, enkä pysynyt perässä. Sitten yritti vielä kolmaskin ohi ja tämän kyydissä päätin pysyä, muuten kilometrivauhdit tippuisivat yksin juostessa vieläkin pahemmin. Pystyin tsemppaamaan itseäni vielä sen verran, että kilometriajan pysyivät vielä alle 4:20 min/km. Mutta jälleen kierroksen loppuosuuden vastatuuliosuus tiputti jälleen kilometriaikoja. Kierroksen aika oli 45:33.

Kolmannen kierroksen loppupuolella alkoi eväät olla jo melko vähissä. Takareidet olivat olleet tulessa jo kymmenisen kilometriä ja pohkeetkin alkoivat kiristelemään. Kaikista tavoitteista olin jo luopunut, ja toivoin, että pääsisin vain maaliin edes jossain säädyllisessä ajassa. Kirosin koko marathonjuoksun alimpaan helvettiin ja päätin että tämä olisi viimeinen tavoitteellinen marathonmatkani. Heti neljännen kierroksen alussa Tuuli huusi sivusta, että olin sarjassani toinen ja pronssimies tulisi minuutin päässä takana. En oikein tiennyt, mitä olisin ajatellut. Ensimmäisenä kuitenkin tuli kirosana. Olin jo ajatellut, että viimeinen kierros raahauduttaisiin vain maaliin, mutta nyt kun yllätyshopea oli saavutettavissa, niin piti vain purra hammasta, kestää kivut ja jatkaa matkan tekoa.

Jostain sainkin sitten vielä kaivettua tsemppiä, enkä heittänyt hanskoja tiskiin. Kilometriajat tosin hidastuivat edelleen ja vaikka kolmen tunnin aika oli vieläkin alitettavissa kohtalaisilla kilometriajoilla, niin jotenkin yleinen tuntemus oli, ettei sitä tällä kertaa tapahtuisi. Kilometrit vähenivät pikku hiljaa ja kilometriajat huononivat sitä myöden. Mutta ainakaan ihan lähellä takana ei näkynyt ketään sen oloista juoksijaa, joka olisi hätyytellyt hopeasijaani. Viimeisen kierroksen totaalinen hyytyminen romutti kolmen tunnin alituksen. Viimeisen kierroksen aika oli 47:34 ja koko matkan loppuaika 3:00:55. Keskisyke oli 158 bpm ja maksimi 169. Eli anakynnyksen (160 bpm) tuntumassa tuli sopivasti juostua. Hapenotto ei tullut esteeksi loppuajalle vaan jalkojen kestävyys.

Kisan jälkeen fyysinen fiilis oli aika tuskainen. Jalat olivat aivan loppu, kaikkia paikkoja särki. Normaalia vähäisemmät juoksukilometrit eivät olleet valmistaneet jalkoja tarpeeksi kolmen tunnin asfaltti-paukutukseen. Henkisesti olo oli kaksijakoinen. Joskus tavoitteeksi laitettu SM-mitali jossain lajissa ja jossain sarjassa olisi nyt saavutettu, mutta toisaalta aika oli suuri pettymys.

Nyt kolme päivää kisan jälkeen, paikkojen vielä ollessa jonkin verran kipeinä, loppuaika kaivelee jopa entistä enemmän. Ehkä sitä pitää vielä joskus lähteä kokeilemaan sitä kolmen tunnin alitusta.

 

Syyskeventelyä

Viikko 37/2020 (7.-13.9.2020)

Syksy tekee tuloaa ihan tosissaan. Tuulta, vettä, lehtisadetta, takkatulta. Viikko on otettua melko keveysti. Maratonin keventelyt ovat alkaneet ja kovia treenejä ei ole enää tehty, vai sellaista ylläpitävää köpöttelyä.

Takareidet ja pakarat ovat edelleen tosi jumissa ja niiden kestokykyä pelkään eniten ensi viikon maratonilla. Omat recovery bootsit tulivat torstaina, joten toivottavasti niistä on vähän apua vaivaan. Kävin myös perjantaina hieronnassa ja maanantaina heti toistamiseen, josko sillä saataisiin takareidet auki.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Tiistaina olin autolla töissä ja heti töiden jälkeen kävin Ylöjärven uimahallissa uimassa pullarin kanssa 2000m. Jaksotin uinnin 4 x 500 m pätkään. Aikaa kului hieman päälle 45 min.

Keskiviikkona tein etätyöpäivän ja kävin aamupäivällä juoksemassa reilun 12 km lenkin. Rennon rauhallisesti yritin mennä ja sykkeet olivatkin ihan maltilliset, 131 bpm. Keskivauhti oli 4:29 min/km. Ihan ok muuten, mutta takareidet alkoivat loppumatkasta kiristelemään.

Torstaina pyöräilin märässä kelissä töihin päin, mutta kotiin tuli työkaverin autolla, koska etukumi oli tyhjentynyt päivän aikana, ja viikonloppuna sisurista löytyikin pieni reikä. Perjantaina kävin uimassa Kalevan uimahallissa pullarin ja välillä myös lät+pul:n kanssa 2000m. Aikaa meni 41:33. Päivällä oli myös reilun tunnin jalkahieronta.

Lauantaina juoksin kevyn 13 km:n lenkin. Tuulista oli ja vettäkin välillä suhjutti, mutta ihan mukava sää oli kuitenkin juosta. Keskisyke 130 bpm ja keskivauhti 4:36 min/km. Samat tuntemukset olivat kuin keskiviikkonakin.

Sunnuntaiaamusta kävimme Peetun kanssa tekemässä reilun 13 km yhteislenkin. Menimme pk-vauhtia (Peetu oli pitkällä lenkillä), joten ihan kevyesti ja matalalla sykkeellä mentiin (avg. 114 bpm). Tuulista oli, mutta aurinkokin paistoi ja lämpöä oli kymmenisen astetta. Hyvin tarkeni vielä lyhyillä housuilla. Päivällä kävin vielä Ylöjärven uimahallilla uimassa 2100 m. Uin välillä pullarin kanssa ja välillä lättärin kanssa. Välillä ilman välineitä ja välillä taas lät+pul. 400 m pätkissä uin ja aikaa kului hieman päälle 44 min. Ilman apuvälineitä (lät tai pul) uinti on edelleen todella surkeeta.

Recovery bootsit

Viikko 36/2020 (31.8.-6.9.2020)

Syksyn ensimmäisellä viikolla oli vielä ihan mukavia ulkoilukelejä. Lämpöä on riittänyt ihan kivasti eikä vettäkään ole juuri satanut. Syyskuun kunniaksi tein myös pitkästä aikaa pari etätyöpäivää ja yhtenä päivänä kävin autollakin töissä. Täten työmatkapyöräilykilometrejä ei kertynyt kuin kahdelta päivältä.

Alkuviikosta soittelin myös TAYS:iin ja kyselin nenälääkärin perään, ja sain vastaukseksi, että joskus marraskuussa olisi vastaanottoaika. Eli pari kuukautta pitää ainakin vielä kärvistellä. Tosin aloin ottamaan taas kuukauden tauon jälkeen kortisonipitoista nenäsuihketta, ja se on auttanut sen verran, ettei nenä ole ihan koko ajan tukossa.

Maanantaina oli ainoastaan työmatkapyöräilyt ohjelmassa. Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamulla juoksemassa 12.5 km:n VK-lenkin. Lämpöä oli 11 astetta ja muutenkin mukava sää tehdä vähän reippaampi lenkki. Keskivauhti oli 4:24 min/km ja keskisykkeet ihan sopivat 134 bpm.

Keskiviikkona olin taas toimistolla. Työmatkapyöräilyjen lisäksi tein työpaikalta perinteisen 12 km:n Tampereen keskustalenkin. Tällä kertaa yritin mennä vähän rauhallisemmalla tahdilla/sykkeella. Vähän rauhallisemminkin olisi saanut mennä, sillä keskari on 4:35 min/km ja keskisyke 131 bpm. Ihan mukavasti kulki ja sääkin oli vallan mainio.

Torstai oli taas etätyöpäivä, ja aamupäivällä kävin tekemässä 12.5 km:n vauhtileikittelyn. Matkan aikana vaihtelin reilusti vauhtejä. Välillä tein erimittaisia ja -tehoisia vetoja, välillä otin tosi rauhallisesti. Ylämäet yritin juosta reipasta vauhtia.

Perjantaina kävin töiden jälkeen uimassa Tampereen maauimalassa. Uin 5 x 500 m, kaikki pullarin kanssa. Rentoa ja rauhallista vauhtia menin ja harjoittelin eri hengitysrytmejä. Välillä uin 50 m:n pätkiä jolloin otin happea pelkästään vasemmalta puolelta ja välillä otin happea joka kolmannella ja välillä joka neljännellä käsivedolla. Uinnin aikana nenä ärtyi taas niin pahasti, että aivastelin koko illan ja räkää valui jatkuvasti. Onneksi vaiva hävisi yön aikana.

Lauantaina päivällä kävin juoksemassa kovana treeninä Hämeen hölkässä 8.6 km:n lenkin. Lähtö oli puolen päivän jälkeen Lamminpään majalta ja reitti kävi kääntymässä vedenottamolla ja maali oli taas Lamminpään majalla. Pääosin reitti oli tasaista latupohjaa, mutta puolenvälin kohdalla oli pari kovaa ala- ja ylämäkeä. Yhteensä nousumetrejä reitillä oli 75 m. Sää oli jälleen vallan mainio, lämpöä oli 15 astetta ja aurinko tuli aina välillä esiin pilvien välistä.

Lähdössä kolme hengen porukka lähti ihan omaa vauhtia ja vähän sen perässä eteni yksi juoksija. Itse olin viidentenä joukossa. Edelläni juoksijoista kaksi juoksi pidemmän 20 km:n reitin, joten tulin maaliin kolmantena. Kaksi ensimmäistä oli joku nuori veljeskaksikko ja he menivät ihan omaa vauhtiaan. Itse sain juosta ihan rauhassa, edessä eikä takana näkynyt ensimmäisten kilometrien jälkeen ketään, joten mitään loppurypistystä ei tarvinnut tehdä. Ja hyvä niin, sillä tarkoitus olikin tehdä vain kova treeni eikä mitään maksimisuoritusta. Keskivauhtini oli 4:02 min/km ja keskisyke 161 bpm.

Sunnuntaiaamulla tein juoksuviikon päätteksi pitkän lenkin. Lämpöä oli hieman päälle kymmenen astetta ja taivas oli puolipilvessä, eli vallan mainio sää pitkälle lenkille kun tuulikaan ei haitannut matkan aikana. Reitti kulki yhdystien, Avantin, Elovainion, Haaviston, Teivon ja Tesoman kautta takaisin kotiin. Ensimmäisen 20 km juoksin juuri hieman alle 5 min/km vauhdilla, keskisykkeen ollessa 122 bpm. Tämän jälkeen kiihdytin vauhtia ja juoksin kaksi kilometriä 4:23 min/km vauhdilla. Tämän jälkeen kaksi kilometriä 4:03 min/km keskivauhdilla, ja lopuksi vielä kilometri hieman alle neljän vahtia. Keskinopeus koko reilun 26 km:n lenkillä oli 4:49 min/km ja keskisyke 127 bpm. Muuten meni ihan mukavasti, mutta takareiden ja pakaran kiinnityskohdat olivat aivan jumissa ja kipuilivat melkoisesti etenkin loppumatkasta.

Tämän viikon meillä on ollut vuokralla kompressioperiaatteella toimivat palautuslahkeet. Niitä on tullut käytettyä joka juoksulenkin jälkeen ja vähän muulloin. Sen verran hyvät kokemuket lahkeista on tullut, että tulee varmaankin hankittua sellaiset itselleen. Jalat tuntuvat olevan enemmän palautuneen oloiset ennen seuraavaa lenkkiä, kun on tehnyt punteilla lymfakäsittelyn jaloille.

 

 

 

Juoksupainotusta

Viikko 35/2020 (24.-30.8.2020)

Syksy tekee tuloaan. Päivälämmöt ovat tippunut alle kahdenkympin ja aamuisin on pahimmillaan ollut vain pari astetta lämpöä kun töihin on pyöräillyt. Irtohihaa ja -lahjetta on joutunut täten pukemaan päälle, mutta illalla ne on voinut laittaa taskuun, kun lämpöä on riittänyt muutenkin.

Tämäkin viikko on oltu kokonaan toimistolla. Työmatkapyöräilyjä perjantaita lukuunottamatta joka päivä. Työmatkapyöräilyjen lisäksi ei ole tullut treenikirjaan kuin neljä juoksulenkkiä.

Tiistaina juoksin aamupäivällä perinteisen Tampereen keskustalenkin työpaikalta. VK1-treeni sujui ihan mukavasti hienossa 14 asteen alkusyksyn säässä. Vauhti oli 4:22 min/km keskisykkeiden ollessa 135 bpm. Ihan hyvin kulki vaikka perusmatkan kisasta olikin aikaa “vain” kolme päivää.

Toinen aamupäivälenkki työpaikalta oli torstaina. Suuntasin tällä kertaa Peren suuntaan ja sieltä Loukonlahden kautta Killon latu-urille. Matka jatkui Toivion kautta takaisin Lentokentänkadulle. Ensimmäiset kuusi kilometriä ovat mukavan loivapiirteistä, mutta kun siirrytään Killon puolelle Naistenmatkantietä, niin reitti muuttuu mäkisemmäksi. Etenkin 7 km kohdalla on pitkä raastava ylämäki. Viimeiset neljä kilsaa on taas mukavan tasaista tai alamäkivoittoista. Matkaa kertyi tasan 13 km ja aikaa kului vähän alle tunti. Keskarit olivat 4:31 min/km ja 131 bpm. Tämä lenkki pitää ottaa ohjelmaan tulevaisuudessakin.

Lauantaina aamupäivästä hölkkäilin Lamminpään kentälle tekemään 2000 m vetoja. Tavoite oli tehdä kolme vetoa 3:45 min/km vauhdilla. Tavoite toteutuikin, sillä kaksi vetoa meni tarkalleen 7:30 aikaan ja keskimmäinen veto pari sekunttia alle. Vetojen välissä kävelin ensin 300 m ja sitten hölkkäilin toisen 300 m ja sitten uusi veto päälle. Verkkojen kanssa matkaa kertyi yhteensä 13 km. Vetojen keskisykkeet olivat 147, 156, 157 bpm, eli kynnysarvon (160 bpm) alapuolella mentiin, vaikka tuntemukset eivät olletkaan niin kevyet.

Sunnuntaina tein heti aamulla pitkän 27 km:n juoksulenkin. Pitkästä aikaa kiersin Tohloppi – Tahmela – Villilä -lenkin, eli nousumetrejä kertyi hieman enemmän. Tavoitteena oli pitää sykkeet aisoissa vauhdista välittämättä. Rauhallinen alku tuottikin hyvän tuloksen, sillä keskisyke jäi 119 bpm:ään vauhdin ollessa 5:15 min/km. Loppumatkasta takareidet ja pakarat olivat melko jumissa, mutta muuten juoksu tuntui ihan hyvältä. Sää oli hieman tuhnuinen, sillä melkein koko ajan tihutti vettä ja lämpöäkin oli vain 12 astetta. Kylmä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut, sillä tuulta ei juurikaan ollut.

Nenän tukkoisuus on alkanut pikku hiljaa kyrsimään yhä enemmän. Molemmat sieraimet ovat melkein koko ajan tukossa ja valuttavat kirkasta. Oikeaa sierainta ei pysty oikein koskaan niistämään, koska se on ihan jumissa siihen suuntaan. Sisään päin ilma kulkee paremmin. Onneksi nyt on lähete TAYS:iin, joten josko sieltä apua saisi lähiviikkoina.

Finntriathlon Vierumäki

Viikko 34/2020 (17. – 23.8.2020)

Kesän viimeiset hellepäivät tuli vietettyä tällä viikolla, ja taisi olla samalla myös koko vuoden viimeiset helteet. Ukkosta ja vettäkin on osunut tälle viikolle, mutta sateista huolimatta lämpöä on piisannut ihan mukavasti.

Viikko on otettu suht rennosti, sillä viikonloppuna oli ohjelmassa triathlon-kauden päätöskisa Vierumäellä. Kisaa silmälläpitäen viikolla ei tullut tehtyä kovia treenejä laisinkaan, ainoastaan vähän ylläpitävää köpöttelyä.

Tälläkin viikolla tuli käytyä joka päivä konttorilla töissä. Vielä ei ole tullut uusia koronasuosituksia työpaikalle, joten käydään nyt siellä niin kauan kun vielä voi. Näin ollen myös työmatkapyöräilyjä tuli jokaiselle päivälle perjantaita lukuunottamatta.

Muita treenejä tälle viikolle ei tullut kuin tiistaille, kun tein töistä perinteisen 12 km:n keskustalenkin. Vauhti oli 4:36 min/km ja keskisyke ihan sopiva 129 bpm. Toinen treeni oli keskiviikkona kun pyöräilin maantiepyörällä Säijän kautta kotiin 52 km. Melko rauhallista vauhtia yritin mennä. Keskitehot olivat 159W (FTP 64%) ja keskisyke 105 bpm. Keskinopeus nousi 29.2 km/h:iin loppumatkan pienen nopeuden noston ansiosta. Perjantaina oli reilun tunnin kevyt jalkahieronta.

Lauantai, kisapäivän aamupäivä oli melkoisen sateinen. Oma lähtöni oli vasta kello 13:15 ja siihen mennessä pyöräily- ja juoksureitti olivat saaneet kunnon annoksen vettä. Pyöränkin jouduin viemään vaihtoalueelle vesisateessa, joten sekin sai nyt sitten ensi kasteensa vedestä.

Aamulla ehdein tehdä pienen verryttelylenkin ennen sateiden alkua, mutta pian sen jälkeen taivas aukesi ja sitä kesti sitten puolille päivin asti. Lämpötila oli kuitenkin ihan sopiva, parinkymmenen asteen paikkeilla. Tuultakin oli sääennusteen mukaan 5 m/s etelästä päin, mutta uimapaikka oli sen verran suojaisessa paikassa, että sinne tuuli ei sopinut ollenkaan.

Uintiosuudessa oli sellainen erikoisuus, että se uitiin kahdessa järvessä. Ensin uitiin n. 300 m Valkjärvessä, jonka jälkeen siirryttiin parinkymmenen metrin levyisen kannaksen yli Suurijärven puolelle, jossa uitiin n.800 m. Sitten siirryttiin kannaksen yli takaisin Valkjärven puolelle, jossa loput 1500 m uintiosuudesta uitiin. Järven lämpötiloja en tarkasti tiedä, mutta pienemmässä lähdepohjaisessa Valkjärvessä oli selvästi kylmempää vettä.

Uimaan lähdettiin ns. rolling startilla. Kaksi henkilöä siirtyi yhtä aikaa veteen n. 5 sekunnin välein. Uintiosuus lähti tällä kertaa liikkeelle ihan mukavasti. Rauhallisesti kun lähti liikkeelle niin hengitysrytmi löytyi hyvin ja tempoa pääsi pienen uintimatkan jälkeen lisäämään. Uinnin aikana ei ollut mitään suuri ongelmia, ainoastaan suunnan pitämisen kanssa oli vähän tekemistä, kun uintilinjani vietti koko ajan oikealle. Muutama pieni kontaktikin tuli, mutta ne eivät sekoittaneet uintirytmiä.

Oma uintiaikani oli 28:50, joka oli ihan OK omaan tasooni nähden, mutta silti tuloksellisesti melko surkea. Sarjassamme (M45-49) oli yhteensä 52 osallistujaa ja olin uinnin jälkeen sijalla 34.

Siirtyminen uimapaikalta T1:lle oli pituudeltaan n.400 m ja puolet matkasta tosi jyrkkää nousua. T1 kesti 4:38, joka oli sellainen keskitason suoritus, ei siis mikään katastrofi, mutta nopeampikin olisi voinut olla. En laittanut sukkia tai lisäpaitaa päälleni, vaikka märkä osuus oli pyöräilyssäkin tiedossa.

Pyöräilyosuudella poljettiin ensin 3.5 km:n verran Urheiluopistontietä Vierumäenraittia kohden. Tämän jälkeen pyöräilimme kolme 11 km:n kierrosta tietä numero 140 pitkin, ja sitten takaisin urhiluopistolle. Ko. tiet oltiin suljettu muulta liikenteeltä, joten satapäinen pyöräilijäjoukko sai sahata tietä edestakaisin ihan rauhassa. Tie oli märkä ja paikoin oli vesilammikoitakin, ja etenkin kääntöpaikoilla sai olla tarkkana. Reitiltä ei löytynyt juurikaan tasaista pätkää, vaan aina mentiin joka ala- tai ylämäkeä. Etelään päin poljettaessa oli enemmän ylämäkeä ja vastatuulta.

Vettä sateli aina välillä taivaalta, mutta melkein koko ajan vesi kuitenkin lensi, joko ohittajan tai ohitettavan takarenkaasta. Pyöräilykengät olivat melkein heti läpimärät, mutta onneksi kylmä ei tullut missään vaiheessa, vaikka kaikki paikat olivat märkänä koko 40 km:n pyöräilyn ajan.

Pyöräily tuntui melko rankalta, varmaankin sen profiilista johtuen. Etenkin etelään päin poljettaessa oli melko rankkaa. Jalat olivat hapottivat usein, mutta palautuivat onneksi alamäissä. Pari kertaa pohkeetkin meinasi krampata, mutta kiinni ne eivät onneksi jääneet. Pyörä toimi muuten ihan hyvin, mutta etuvaihtajan kanssa oli ongelmia ja isommalle vaihteelle siirto takkusi aika usein ja sitä joutui renkkaamaan. Ei se varmaankaan aikaa eikentänyt, mutta päähän se otti.

Ajoaikani oli 1:10:26, joten 39.8 km:n lenkillä keskinopeus oli 33.9 km/h. Keskitehot olivat 224W (FTP 90%). Nousua oli lähes 400 m.  Sijoitukseni nousi pyöräilyosuuden aikana 6 pykälää ollen nyt 28.(/52).

T2-vaihto oli taas keskitasoa. Pyöräilyn loppuvaiheessa olin ottanut yhden geelin, joten sitäkään ei tarvinnut vaihdossa tehdä, ainoastaan märkien pyöräilykenkien vaihto kosteisiin juoksukenkiin. Sukkia en laittanut vieläkään. Vaihdon aikana nostin sijaani kaksi pykälää.

Juoksuosuus oli 10 km ja se juostiin kahtena lenkkinä golf-radan ympäri. Mäkiä ei juurikaan reitillä ollut ja alusta oli puoliksi soraa ja puoliksi asfalttia. Juoksu lähti liikeelle ihan mukavasti. Jalka tuntui tosi kevyeltä eikä pyöräilyn hapot olleen kangistaneet niitä. Ainoa ongelma oli, että palleassa oli krampin tuntua, joka haittasi vähän syvään hengitystä ja hillitsi vähän vauhtia. Selkää tuli kuitenkin mukavasti jatkuvasti vastaan ja se antoi hyvää fiilistä juoksuun.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin nostanut sijaani yhdellä pykälällä (27.) Toisella kierroksella jalka tuntui edelleen mukavan kevyeltä ja yritin hieman nostaa vauhtiakin. Palleatuntemukset jatkuivat edelleen ja rajoittivat vauhtia. Selkää tuli kuitenkin edelleen hyvin vastaan ja viimeisellä kilometrillä uskalsin sitten kiristää vielä heiman lisää vauhtia.

Juoksun aikani 9.55 km:n lenkillä oli 37:59, eli melko tarkkaan 4 min/km vauhtia tuli juostua. Se oli sarjani kolmanneksi nopein aika ja nosti minut sijalle 22. Kisan kokonaisaikani oli 2:24:25, joka oli ihan tyydyttävä, sillä lähdin alittamaan 2:25 aikaa tietämättä kuinka rankka pyöräilyreitti oli.

Triathlonkausi taisi olla nyt sitten tässä. Nyt keskitytään vähän aikaa pelkästään juoksuun ja sitten syssymmällä aletaan kehittämään uintivauhtia (jos vaan uimahallit pysyvät auki) ja hakemaan jalkoihin lisää pyöräilytehoa.

Loppusuorakamppailua

Viikko 33/2020 (10.-16.8.2020)

Kesäiset päivät jatkuivat tälläkin viikolla. Joka päivä pyörittiin parinkymmenen asteen kieppeillä ja välillä jopa reilusti sen paremmalla puolellakin. Aamuisin pitää laittaa jo takkia päälle kun pyöräilee töihin, mutta lyhyissä pyöräilyhousuissa kyllä vielä tarkenee. Aamulämmöt ovat olleet kymmenen asteen tuntumassa.

Maanantai piti ottaa vähän rauhallisemmin, koska tiistaina oli ohjelmassa Valmetin perinteinen triathlonkilpailu. Se järjetetään jo kahdennenkymmenennen kerran. Työmatkapyöräilyt kyllä tuli tehtyä, mutta muuten otettiin rennosti.

Tiistaina vähän ennen puoli iltaviittä, kolmisenkymmentä hurjaa lähti uimaan Hervannan Suolijärvessä vähän vajaan 500 m uintilenkkiä. Ulkolämpötila oli 20 astetta, eikä veden lämpötila varmaankaan paljon tuosta eronnut. Aurinko paisteli mukavasti eikä tuulikaan nostanut aallokkoa – tosin noin pienessä järvessä ei kovin kovaa aallokkoa saa aikaiseksikaan.

Itselläni oli puolustettavana viimevuoden ykkössija, joten pienimuotoisia paineita oli ilmassa. Tällä kertaa oli jokunen kova kaveri enemmän kuin viime vuonna, joten parastaan piti laittaa pöytään. Viime vuoteen nähden uintitekniikkaa on hiottu Manyonen valmennusryhmässä, ja tällä kertaa oli pyöräilyssäkin alla tri-pyörä. Juoksukunto ei ehkä ole niin hyvä kuin viime kesänä ja sunnuntain kisakin voisi vielä painaa.

Uintiosuuteen lähdin vähän turhan räväkästi. Yritin kiihdyttää yhteislähdön ruuhkasta karkuun, mutta tuloksena oli vain, että en saanut koko loppumatkasta hengitystä tasaantumaan laisinkaan ja uintiosuus oli melko tuskaa. Siis ihan eri fiilis kuin sunnuntaina Kangasalla. Nousin kuitenkin neljäntenä Suolijärven laiturille. Edellä menijöistä yksi oli joukkuekilpailija ja toisen ohitin T1:n aikana.

Pyöräily lähti liikkeelle ihan ok. Yleisillä pyöräteillä kun ajettiin, niin alkuun sai huudella varotuksia koiranulkoiluttajille. Ruskontien viereiselle pyörätielle kun pääsimme, niin jalankulkuliikenne onneksi väheni. Jo alkumatkasta ajoasento tuntui vähän odolta, mutta ajattelin että kun en ollut ajanut tri-pyörällä jokuseen viikkoon, niin se vain tuntui siltä – ihan kuin satula olisi liian matalalla.

Reilun viiden kilometrin polkemisen jälkeen tapahtui kuitenkin jotain kummallista. Satula tippui ala-asentoon ja sitä oli pakko ruveta nostamaan. Onneksi mukana oli työvälineet, mutta episodissa kuitenkin tuhlaantui kaksi ratkaisevaa minuuttia. Oikeankokoista avainta ei tuntunut löytyvän ja porukkaa lappasi ohi koko ajan. Viimein sain satulan ylös ja matka pääsi jatkumaan. Satula jäi kuitenkin vieläkin liian alas, mutta ajamaan sillä kuitenkin pystyi.

Syy satulan tippumiseen alas on varmaankin se, että pyörä oli ollut pari viikkoa aiemmin huollossa ja sielä oli tarkastettu satulatolpassa ollut sähkövaihteiden akku. Huollossa ei oltu sitten kiristetty riittävästi ruuveja ja näin siinä sitten kävi. En ollut ajanut pyörällä huollon jälkeen kuin pari pientä kiemuraa, mutta siinä en vielä huomannut mitään.

Loppu 15 km piti painaa jalat hapoilla niin kovaa kuin pääsi. Ohittelin kyllä edellä menijöitä, mutta kärki pääsi karkaamaan kolmen minuutin päähän. Pyöräilyn keskinopeus oli n. 35 km/h ja keskitehot 228W (FTP 92%). Olin osuuteni 4. nopein. Ilman stoppia olisi pyöräilyaikani ollut kärkipään tasoa.

T2 meni suht nopeasti, sillä sukkien kanssa ei tarvinnut pelleillä. Kengät vaan vaihtoon ja menoksi. Lähdin neljäntenä juoksuosuudella, mutta kolmannelle sijalle nousin muutaman sadan metrin juoksun jälkeen. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, vaikka pyöräilyssä joutu hapottamaan melko kovin ja odotin sunnuntainkin painavan jonkin verran.

Hopealle nousin reilun kilometrin juoksun jälkeen. Mutta en nähnyt mitään mahdollisuuksia ottaa kärkeä kiinni, sillä 4.5 km reitillä kolmen minuutin takaa-ajo on melko haastavaa. Yritin kuitenkin pitää mahdollisimman kovaa tahtia yllä. 3.5 km kohdalla, pitkän ylämäen alapäässä näin sitten kuitenkin Reijon selän nousevan juuri mäen päälle. Pieni toivonkipinä heräsi, mutta eroa oli kuitenkin vielä melko paljon ja matkaa vain kilometri, ja selkäkin hävisi mutkan taakse. 500 m ennen maalia alkoi jyrkkä alamäki ja selkä tuli taas näkyviin. Laitoin kaikki voimanrippeet peliin ja juoksin alamäen niin kovin kuin pääsin. Välillä pelkäsin, että lennän nenälleni kun jyrkässä alamäessä oli niin kova vauhti.

150 m ennen maalia pääsin Reijon kintereille ja heti rinnalle. Tässä kohtaa alkoi henkien taisto. Molemmat juoksi minkä ikinä jaksoi, mutta rinta-rinnan vaan edettiin. Itse ehdin jo muutaman kerran luovuttaa kun ei vaan tuntunut millään jaksavan, mutta sama homma tuntui olevan kilpakumppanillanikin. Viimeisillä kymmenillä metreillä kaarrettiin vähän vasemmalle ja olin onneksi sisäkurvin puolella. Maaliviiva ylitettiin samalla ajalla, mutta “maalikameran” peruteella ylitin viivan 10 cm erolla.

Maalin tulon jälkeen meni jokunen minuutti ennen kuin nurmikolta pääsi istuma-asentoon tai sai sanaakaan suusta. Mahdoton muuttui sittenkin mahdolliseksi ja kiertopalkinto tuli toistamiseen loosiini.

 

Keskiviikko otettiin taas rennosti ja tyydyttiin vain työmatkapyöräilyihin. Torstaina oli myös ohjelmassa työmatkapyöräilyt, mutta kävin myös juoksemassa Valmetilta arboretum – Eteläpuisto -lenkin. Jalkat olivat jo palautuneet melko mukavasti ja teinkin lenkin VK-treeninä. 12 km:n lenkura meni hieman päälle 53 minuuttiin, eli keskivauhti oli 4:25 min/km ja keskisykekin oli myös ihan hyvä (ei siis liian korkea), 137 bpm.

Perjantaina oli myös työmatkapyöräilyt. Tällä kertaa alla oli maantiekilpuri, ja pyöräilinkin kotiin Lempäälän, Säijän ja Nokian Taka-Lauttalan kautta. Matkaa kertyi 70 km ja aikaa kului 2:22, eli keskari oli 29.5 km/h ja keskitehot 165W (FTP 67%). Vähän kevyempi pyöräily olikin tarkoitus ottaa ja mukavalta se tuntuikin. Alku tosin oli hankala, sillä vatsaa alkoi polttamaan vajaan kympin jälkeen ja jouduin pysähtymään 18 km kohdalla vähän jalottelemaan. Tämän jälkeen ongelmia ei ollut ja matka taittui rattoisasti loppuun asti.

Lauantaiaamusta tein poikkeuksellisesti viikon pitkän juoksulenkin. Jalat olivat alusta asti vähän väsyneet eikä vireystila parantunut matkan aikana. Matkaa kertyi 30.6 km ja aikaa tuohon tuhraantui 2:40, eli keskivauhti oli 5:15 min/km. Sykkeet nousivat etenkin viimeisellä kympillä liikaa, mutta en kuitenkaan malttanut tiputtaa vauhtia (ainakaan riittävästi). Keskisyke oli 126 bpm, mutta yli 130 bpm:n lukuja oli loppumatkasta ihan liikaa. Viimeinen kymppi oli muutenkin melko rankka. Jalat olivat melko loppu ja vähän kolotuksiakin alkoi tulemaan.

Sunnuntaina aamulla kävin tekemässä tri-pyörällä Säijän 52 km:n lenkin. Tarkoitus oli vain testata, että satula olisi oikealla korkeudella ja palautella lauantain pitkästä juoksulenkistä. Jalka oli kuitenkin sen verran syönnillä, että lenkin puolessavälissä keskinopeus oli lähemmäs 33 km/h (kiitos kuuluu myös myötätuulelle). Otin kuitenkin tavoitteeksi, että keskari ei tipu alle 32 km/h. Vastatuuliosuudella tuosta tuli haastetta tavoite, mutta lopussa keskari oli juuri tuon 32 km/h. Keskitehot oli 174W (FTP 70%). Ihan tavoiteltua palauttavaa lenkkiä tuosta ei sitten tullutkaan, mutta yllättävän hyvin jalka kuitenkin jaksoi. Iltapäivällä kävin vielä uimassa Tesomajärvessä kaksi kilometrin uintipätkää märkkäri päällä. Lämpöä oli mukavat parikymmentä astetta ja vesi varmaankin saman verran.