Vakioviikkoehdokas

Viikko 41 (8.10.-14.10.2018)

Talvi on peruttu ja siirrytään suoraan uuteen kesään. Tänään lähemmäs kaksikymmentä astetta lämminta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Muutenkin viikko on ollut ihan mukiinmenevä, niin säiden kuin treenienkin osalta.

Maanantaina oli ensimmäinen osa neljän vapaauintitekniikkakurssin sarjassa. Illalla 20:30 alkoi tunnin treeni, jossa opettelimme vapaauintipotkua yms. Tämä kerta meni ihan ok, hieman pelottaa, kun aletaan harjoittelemaan hengitystekniikkaa.

Tiistaina pidin etätyöpäivän, joten se oli viikon ainoa päivä, jolloin ei ollut työmatkapyöräilyä ohjelmassa. Aamupäivällä kävin tekemässä kympin juoksulenkin. Illalla oli vuorossa vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Liian vaihtelevasti on lähtenyt tämän syksyn pelit liikkeelle, sillä välillä on ihan laadukasta peliä, mutta välillä tulee mustia pätkiä, jolloin virheitä tulee aivan liian paljon. Toivottavasti pelitaso tasaantuu syksyn mittaa.

Keskiviikkona tein pitkästä aikaa sisäpyöräilytreenin. Tunnin verran hiki lensi siihen malliin, että pyyhe oli treenin loppupuolella niin märkä, ettei siitä ollut enää mitään hyötyä. Vähän arvelutti, miten into riittäisi sisäpyöräilyyn, kun ulkona oli niin komea keli, mutta ihan mukavaahan se taas vaihteeksi oli.

Torstaina oli taas juoksupäivä. Tunnin lenkki 13 km/h vauhdilla meni ihan ok. Sen verran myöhään pääsin vasta liikkeelle, että matkan aikana alkoi jo hämärtää. Jännästi tuli taas todettua, että pimeässä/hämärässä juostessa vauhti tuntuu paljon reippaammalta kuin valoisan aikaan. Mutta kello on armoton ja kertoo totuuden vauhdista.

Perjantaina oli vapaapäivä, mutta lauantaina oli jälleen juoksutreenin vuoro. Tein pitkästä aikaa vähän reippaamman lenkin. Alkuun kaksi kilsaa rauhallista ja sitten kymppi reipasta, 4 min/km vauhdilla, josta viimeinen kilsa n. 3:40. Lopuksi vielä 1,5 km rauhallista. Reitti kulki yhdystien, Ylöjärven keskustan ja Teivon kautta Vuorentaustaan ja sieltä kotiin. Aika mukavan rennosti kymppi sujui, vaikkei 40 min ihan rikki mennytkään (meniköhän 7 sek päälle).

Sunnuntaina oli pitkän juoksulenkin vuoro, ja vielä upeassa syyssäässä. 26 km meni vähän alle viiden vauhdilla ihan mukavasti. Alussa oli taas selkä jumissa reilun kilometrin verran, mutta kun selkä aukesi, niin juoksukin muuttui rennommaksi. Sykkeet olisivat saaneet olla vähän matalemmalla, mutta sen verran vaihtelevuutta reitillä oli, että mittaria olisi pitänyt kytätä koko ajan, jos olisi halunnut mennä “oikeilla” sykkeillä koko PK-lenkin. Nyt meni vähän fiilis-pohjalta. Hidanranta-Siivikkala pätkä oli kyllä komean syksyisen keltainen.

Tämän viikon ohjelman voisi ottaa vaikka pohjaksi tulevillekin viikoille. Sen verran monipuolisesti pääsi treenaamaan. Vielä kun ottaa perjantaille kotisalitreenin, niin sitten olisi hyvä viikkosetti.

Kiilopäällä kuntoilemassa

Viikko 39 (24.9. – 30.9.2018)

Lomaviikko jatkui Kiilopään syksyisissä maisemissa. Säät olivat kerrankin suosiollisia, sillä vaikka välillä vettäkin sateli, niin ei kertaakaan silloin kuin olimme ulkoilemassa. Ja kyllä niitä ulkoilutunteja kertyikin ihan mukavasti – juoksua noin 6.5 tuntia, maastopyöräilyä 9.5 tuntia ja näiden lisäksi koiralenkkejä varmaan lähemmäs pari kymmentä tuntia.

Maanantaina oli vuorossa juoksulenkki. Lämpöä oli noin 5 astetta, mutta kohtalainen tuuli sain ilman tuntumaan viileämmältä. Lähdin Kiilopään mökiltämme kohti Ahopäitä. Selkä oli taas ensimmäisen kilometrin jumissa, mutta sitten sekin vertyi ja meno muuttui rennommaksi. Ensimmäinen kolme kilometriä oli suht tuttua polkua, mutta seuraava kolmonen Rumakurulle olikin sitten minulle uutta pätkää. Avotunturin suht kivikkoista polkua sai juosta. Rumakurusta suuntasin Luulammille ja sieltä nousin kohti Kiilopäätä. Poroaidan läpäisyn jälkeen käännyin vasemmalle ja kävin huiputtamassa Kiilopään. Huipulta laskeuduin pääuraa pitkin takaisin keskukselle ja tein vielä pienen lisälenkin. 16.5 km:n lenkkiin kului melkein puolitoista tuntia ja jalat olivatkin melkoisen väsyneet lenkin jälkeen. Tämä oli kuitenkin pitkästä aikaa vähän mäkisempi lenkki, nousumetrejä n.450 m.

Tiistaina tuli koettua syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Koiralenkille lähtiessä pakkasta oli pari astetta, mutta klo 11 aikoihin kun lähdin tekemään maastopyörälenkkiä, lämpöä oli jo muutama aste. Päivästä oli tulossa komean aurinkoinen. Kiilopään mökiltä lähdin sotkemaan kohti Luulampia ja sieltä suuntasin Taajoslaavulle. Parin kilsan jälkeen eteen tuli märän näköinen suo, mutta päätin koittaa kuitenkin sen ylitystä. Mättähältä mättähälle ja kiveltä kivelle hyppien pääsin melko kuivin jaloin suon toille puolelle. Vielä ennen Taajoslaavua pääsin hyppelemään pariin kertaan kivillä, mutta ilman pahempia sukan kastumisia vielä selvittiin.

Taajoslaavun ja Vellinsärpimän välinen pätkä, noin 8 km, oli suht mukavaa maastopyöräiltävää. Etenkin puolen välin jälkeen meno muuttui mukavan vauhdikkaaksikin. Edelleen sai mättäitä ja kiviä käyttää, jotta kengät eivät kastuisi. Ihan täysin en siinä onnistunut ja Vellinsärpimässä alkoikin jo varpaita vähän paleltamaan. Seuraava parin kilometrin pätkälle osui sitten vielä pari vetisempää kohtaa ja niissä viimeistään jalat kastuivat. Muuten reitti oli kyllä ihan mukavan ajokelpoista. Saariselän keskustaan oli Luttotuvalta matkaa noin 7 km ja tuolla pätkällä päätin, että käyn ostamassa Parioaitasta kuivat sukat, jotta loppumatka Kiilopäälle olisi vähän mukavampi. Kuivat sukat jalkaan saatuani tein vielä vähän lisälenkkiä ja matkaa kertyi 43.5 km ja aikaa kului n. kolme ja puoli tuntia. Savusauna ja Kiilopuro tekivät kutaa lenkin päälle.

Keskiviikolle oli luvattu vesisadetta, joten lähdin juoksulenkille mahd. aikaisin, eli klo 9 (lomalla aikainen on vähän eri asia kuin arkena). Mökiltä suuntasin kohti Sivakkaojan laavua, josta jatkoin Ruijanpolkun kautta Kakslauttaseen. Sieltä kohti Laanilaa ja Ahopäiden kautta takaisin mökille. Vettä ei lenkin aikana ehtinyt satamaan, mutta kova tuuli ja kahden asteen lämpö olivat ihan riittävä yhdistelmä. Loppumatkasta vähän jännitin Ahopäille nousua, että onko avotunturi ihan sumun peitossa, mutta onneksi ei ollut ja reitti näkyi ihan hyvin (tosin kyllä reitti olisi ollut muutenkin melko tuttu). Sellainen sää kuitenkin oli, ettei kovin pahaa haveria kannattaisi tulla, sillä vilu olisi tullut melko pian, jos paikalleen olisi jäätävä. Matkaa kertyi 20 km ja aikaa kului 100 min. Nousumetrejä oli “vain” noin 300 m.

Torstaiaamupäivä oli vähän sateisempi ja tuuli oli myös melko kovaa ja räntääkin oli välillä ilmassa. Iltapäivällä sää muuttui poutaiseksi ja pyörälenkille sitten kuitenkin pääsi. Mökiltä suuntasin kohti Nilanpäätä ja sieltä Ruijanpolulle. Ajelin kuutisen kilometriä Ruijanpolkua etelään päin katsoakseni millaista polku olisi, sillä aiemmin en ollut ko. pätkää kulkenut. Kävin kääntymässä Kopsusjärventiellä. Lähellä oli laavu, jota piti käydä katsomassa, mutta juuri ennen laavua oli niin märkä kohta, etten lähtenyt riskeeraamaan kuivia sukkiani. Edessä oli kuitenkin paluumatka ja pyörän mittari näytti paikoin jopa kahta pakkasastetta (tosin en usko, että se näytti ihan oikein, mutta nollan tuntumassa kuitenkin oltiin). Tuo pätkä oli mukavan vaihtelevaa pyöräillä. Mitään pahaa kivikkoa ei ollut, eikä isoja mäkiäkään. Muutamassa kohtaa piti hypätä pyörän seleästä pois, sillä soita ylittävät pitkospuut olivat sen verran huonossa kunnossa, ettei niitä uskaltanut ajaa. Matkaa kertyi 30 km ja aikaa kului hieman alle kaksi ja puoli tuntia.

Perjantaina olikin kotiin lähdön aika, mutta ennen sitä ehti käydä tekemässä vielä juoksulenkin. Aamulla oli viitisen astetta pakkasta, mutta koiralenkin jälkeen oltiin jo nollan tuntumassa. Suunnitelmissa oli juosta ensin Nilanpäälle ja sieltä Rautulammen kautta Luulammille ja sieltä mökille. Muutaman kilometrin juoksun jälkeen kuitenkin Tuulin tietotoimisto soitti, että Luulammella oli sen verran leveä ja märkä ojan ylitys, että kuivin jaloin ei siitä selviäisi. Päätin siis käydä vain kääntymässä Rautulammella ja tulla samaa reittiä takaisin.

Ensimmäinen kuusi kilometriä oli loivaa nousua. Sitten oli pieni pätkä hidaskulkuista rakkaa, mutta tämän jälkeen pääsi suht rennosti juoksemaan Rautulammelle asti. Avotunturia sai juosta ja aurinko lämmitti vielä mukavasti, ainakin kun tuuli puhalsi selän takaa. Rautulammen pää oli taas vähän kivikkoisempaa ja alamäessä saikin mennä melko varovaisesti. 11.5 km kertyi matkaa. Takaisin päin tullessa sivu-/vastatuuli alkoi viilentää menoa, mutta onneksi repussa mukana olevia lisäkamppeita ei tarvinnut pukea. Maisemat olivat avotunturissa upeat ja pääsin vielä näkemään kun tunturissa ajettiin porotokkaa kasaan mönkijöiden ja helikopterin avulla. Matkaa kertyi 23 km ja aikaa kului hieman päälle kaksi tuntia. Nousumetrejä oli n.550 m.

Kaikin puolin onnistunut Kiilopään reissu. Jalat kestivät melko hyvin. Vasen jalkapohja ei juurikaan kipuillut. Pahin kohta oli oikea akillesjänne ja aina alkumatkoista selän jumi. Selkä vertyi yleensä kilometrin juoksun jälkeen ja akillesjänteenkin kanssa tuli toimeen.

Lauantai oli lepopäivä, tosin neljä tuntia tuli vesurin kanssa raivattua linjanalustaa tien varresta. Kyllä siinäkin hommassa sain menut pois. Sunnuntaina kävin tekemässä 16 km juoksulenkin Lamminpään harjulla. Pitkästä aikaa keskivauhti oli lähemmäs 4:30 min/km, pohjoisen lenkit kun olivat vähän rauhallisempaa tekemistä.

Kohti normaalirytmiä

Viikko 38 (17.9. – 23.9.2018)

Tällä viikolla ollaan taas päästy pikku hiljaa normaaliin treenirytmiin. Tai ei nyt ihan, mutta suunta on ainakin oikea. Työmatkatkin sai tehdä tällä viikolla polkupyörällä ihan joka päivä.

Maanantaina tein tunnin kotisalitreenin. Tiistaina kokeiltiin taas jalan kestävyyttä. Pidensin lenkin pituutta sunnuntaista muutamalla kilometrillä, eikä mitään isompaa kipua enää jalkapohjassa tuntunut. Seuraava juoksulenkki oli sitten torstaina, jolloin uskalsin tehdä jo 12 km lenkin. Tälläkään kertaa ei mitään isompia tuntemuksia jalassa ollut, tosin ei ihan 100% kunnossa se vielä ole.

Perjantai-iltana lähdimme taas vaiheteeksi autojunalla kohti Rovaniemeä ja sieltä lauantaiaamuna sateen johdattamana Kiilopäälle. Hetimiten perille päästyämme kävin tekemässä 13 km:n juoksulenkin. Pitkästä automatkasta huolimatta tossu tuntui mukavan kevyeltä. Sää oli tuulinen, mutta muuten juoksuolosuhteet olivat mukavat.

Sunnuntaina kävimme Tuulin kanssa tekemässä kahden ja puolen tunnin maastopyörälenkin. Kiiltopäältä lähdimme ensin Luulammille ja sieltä Rumakurun ja Laanilan kautta Kaunispäälle. Siellä Lohisopat ja munkit mahaan ja sitten takaisin päin. Mennessä oli mukava myötätuuli, mutta takaisin pyöräillessä vastapuhuri oli melkoinen. Laanilasta poikkesimme Ruijanpolulle. Kapeaa ja paikoin melko kivistäkin polkua tulimme Kiilopäälle asti. Matkaa kertyi 32 km ja aikaa kului kaksi ja puoli tuntia.

Toinen telakkaviiko

Viikko 37/2018 (10. – 16.9.2018)

Syksy jatkuu telakalla. Tämä viikko oli itse asiassa vieläkin aneemisempi kuin edellinen. Ulkoilukelit olisivat vaihdelleet erittäin mainiosta melko vetisiin. Mutta kun ei tullut juurikaan ulkoiltua niin sinänsä ei keleilläkään ollut väliä.

Maanantaina sentään tein työmatkapyöräilyt, mutta ne olivatkin viikon ainoat pyöräilyt. Maanantai-iltana oli myös KeKe:n järjestämä (ja UiTa:n toteuttama) tunnin vapaauintikoulutus. Siellä kävin testaamassa uudet uikkarit, lasit ja korvatulpat (nenäklipsiäkin kokeilin, mutta ei tuntunut olevan minun juttuni). Koulutuksen tuloksena oli, että totesin etten osaa uida, ainakaan vapaauintia. Pitänee jatkaa treenaamista, jos joskus aikoo triathloniin osallistua.

Tiisain olin reissussa ja tulin sieltä vasta keskiviikkoiltana. Illalla tein kotona tunnin salitreenin. Torstaina olin taas reissussa, mutta vaikka tulin suht normiaikaan kotiin, niin kuntoilut jäivät tekemättä. Perjantaina tein taas kotona tunnin salitreenin.

Viikonloppuna minulla oli lainassa Avantti ja sillä levittelin lauantaina ja sunnuntaina kaksi nupillista sepeliä yksityistiellemme. Sunnuntaina tuli myös heiluttua lapion kanssa, sillä availin jokusen tunnin ajan ojanpientareita. Viikonlopun ainoa treeni tuli tehtyä sunnuntaina, kun kävin kokeilemassa jalan kestävyyttä viiden kilometrin juoksulenkillä. Jalkapohja oli suht ok, eikä se noussut lekin top-3 kipukohtien joukkoon. Ensi viikolla voisi kokeilla vähän pidempää lenkkiä, josko sille alkaisi parin kevyen viikon jälkeen taas juoksu maistumaan.

Telakalta telakalle

Viikko 36/2018 (3. – 9.9.2018)

Syksy on alkanut säiden puolesta komeissa merkeissä. Lämpöä on riittänyt mukavasti, jonain päivinä jopa yli kahdenkymmenen asteen. Suuremmilta vesisateilta on vältytty, vaikka välillä muuta kuurosadealue onkin päältä pyyhkäissyt.

Hyvistä säistä huolimatta, viikolla on kaikki ulkoliikunta jäännyt työmatkapyöräilyjen varaan. No joo, keskiviikkona tuli kylläkin tehtyä illalla puolentoista tunnin maastopyörälenkki. Maanantaina vähän kotisalia ja tiistaina puolitoista tuntia neluria sulkapallossa.

Juoksemattomuutteen on syynä viime viikonloppuna kovasti kipeytynyt vasemman jalan jalkapohja. Ihan tarkoituksella olen pitänyt lepoa ja yrittänyt saada jalkaa kuntoon. Pari päivää käytin kinesioteippausta, mutta sitten hommasin apteekista Feldenin tulehduskipugeeliä. Sitä on nyt sivelty jalkapohjaan pari-kolme kertaa päivässä.

En tiedä oliko Feldenistä jotain apua, vai pelkkä lepoko tuotti tulosta, mutta lauantaina jalka tuntui olevan ihan ok. Olimme viikonlopun mökillä ja päätin käydä Jalon kanssa tekemässä pienen, 9 km:n saunalenkin. Alkumatka meni ihan mukavasti (siis jalan puolesta, Jalo kylläkin veti kuin hullu). Puolenvälin kohdilla alkoi homma muuttumaan, Jalo alkoi vetää vähemmän ja jalassa alkoi pikkaisen tuntumaan. Loppumatkasta sitten Jalo ei enää vetänyt, mutta jalkapohjaan sattui. Eli se siitä parantuneesta kintusta.

Ajattelin, että yö kaiken muuttaa, ja lähdin sunnuntaiaamusta kokeilemaan jalan kuntoa. Ei olisi kannattanut. 6.5 km juoksin ja sen päälle yhden km:n kävelin, kun juoksu tuntui sen verran pahalta. Eli telakalla ollaan ja syksyn kisakalenteria kumitetaan puhtaaksi.

Hämeen hölkkää

Viikko 35/2018 (27. – 2.9.2018)

Kesän viimeisellä viikolla alkoi olemaan jo selviä syksyn merkkejä. Keltaisia lehtiä puissa, viileitä aamuja ja sateitakin saatiin jokusena päivänä. Päivällä sentää lämpötila nousi parinkymmenen asteen pyörteile. Jalkavaivat ovat myös olleet syksyinen ilmiö, vaikka viime vuonna niiltä vältyttiinkin. Tällä hetkellä suurimpia vaivoja ovat vasen jalkapohja sekä edelleen oikea akillesjänne. Toimeen on vielä tultu niiden kanssa, mutta saa nähdä kuinka pitkään.

Maanantaina toivuttiin viikonlopun treeneistä. Ohjelmassa oli vain työmatkapyöräilyä ja illalla vajaan tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamupäivällä juoksemassa 13 km:n / tunnin lenkin. Varmaankin viikonlopun lenkit vielä painoivat, sillä hieman kankean oloista oli juokseminen. Illalla oli myös syyskauden ensimmäiset nelinpelit sulkapallossa. Puolitoista tuntia tuli lätkittyä tasaisia eriä. Hieman liikaa tulee vielä virheitä pelatessa, mutta eiköhän se tästä taas ala sujumaan. Vakiovuoro tuli varattua tiistaille.

Keskiviikkona pyöräilin töihin ja juoksin kotiin. Tällä kertaa juoksin Pirkkalan ja Rajasalmen kautta, joten reitti oli hieman tasaisempi. Loppupuolella oli vain Kalkun nousu hidastamassa vauhtia. 16,4 km kertyi matkaa ja aikaa meni 75 min. Suht hyvin kulki, vaikka yleensä töistä juoksu on vähän väsynyttä.

Torstaina olin isolla kirkolla työmatkalla, ja tästä syystä työmatkapyöräilyt jäivät väliin. Reissu venähti sen verran, ettei illallakaan tullut lähdettyä enää lenkille. Perjantaina oli ohjelmassa tunnin jalkahieronta, joten työmatkapyöräilyn lisäksi ei tullut tehtyä kuin illalla tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina puoliltapäivin lähti Lamminpään majalta 20 km:n Hämeen hölkkä. Olimme Tuulin kanssa molemmat myös viivalla. Kaiken kaikkiaan matkaan lähti noin sata juoksijaa. Sää oli mitä parahin, lämpöä ehkä 18 astetta eikä suurta sateen uhkaa ollut ilmassa.

Lähtöpaukusta joukko säntäsi pieneen ylämäkeen, jonka jälkeen kärki alkoi passailemaan. Sen verran verkkaiselta meno vaikutti, että siirryin itse vetohommiin. Meitä irtosi seitsemän juoksijan porukka muusta joukosta. Muita porukasta en tuntenut kuin virallisen valvojan Välimäen sekä partamiehen, jolle olin hävinnen edellisenä keväänä Raholan kympillä kaksi minuuttia. Jälki-Googlailujen jälkeen selvisi, että porukassa oli myös viime talven Teivo Cupin kokonaisvoittaja, Hämeen nuori hiihtäjälupaus sekä ikämiessarjoissa ihan mukavasti juossut mies. Seitsemäs jäsen oli lyhyemmällä, 9 km:n matkalla.

Neljä ensimmäistä kilometriä olivat suht tasaista latupohjaa. Sitten laskimme isohkon mäen ensimmäiseen juottoon. Olin ollut tähän asti vetomiehen hommissa, mutta juoton jälkeen ensimmäisessä jyrkemmässä nousussa virallinen valvoja, TC:n voittaja ja hiihtomies pääsivät hieman irti.

Pikku-Ahvenistolla noin 6 km:n kohdilla siirryimme vähäksi aikaa polkuosuudelle ja tässä vaiheessa kolmikko oli jo viitisenkymmentä metriä karussa. Ikämies ja partakaveri olivat aivan minun kannoillani.

Puolessavälissä Topin tuvalla, toisessa juotossa, hörppäsin pikaisesti mukillisen mehua. Asetelmat eivät olleet juurikaan muuttuneet. Kärkikolmikko oli hieman hajonnut, mutta vetämäni kolmikko oli vielä melko hyvin kasassa.

Kahdentoista kilometrin kohdilla virallinen valvoja oli tippumassa kärkivauhdissa ja jahtiporukka alkoi saamaan häntä kiinni. Mäkisen osuuden aikana partamies oli myös hieman jäämässä, mutta ikämies teputti sitkeästi aivan takanani. Viimeisessä juotossa, noin neljä ja puoli kilometriä ennen maalia olin melkein tavoittanut virallisen valvojan ja saamassa muutenkin hieman enemmän eroa peesaajiini.

Maunussuon montussa, juuri ennen viimeistä kovaa nousua sain virallisen valvojan kiinni ja pääsin ylämäessä myös irti. Myös kaksi peesaajaani olivat jääneet sen verran, että eroa oli viimeisen kolmen kilometrin alkaessa jo sen verran, että luotto omiin voimiini oli sen verran kova, että kolmas sija näytti todennäköiseltä. Viimeinen kolmonen oli myös melko tasaista.

Maaliin tuli ajassa 1:25:03 ja sijoitus oli 3. Aika oli vähän toista minuuttia heikompi kuin kolme vuotta aiemmin, jolloin olin viimeksi saman kisan juossut. Eli sen puolesta en ole ihan tyytyväinen. Sijoitus sen sijaan oli ihan hyvä, etenkin kun taakse jäi ihan kovia menijöitä. Sen verran kyllä kuulin, että virallinen valvoja oli vähintäänkin puolikuntoinen. TC:n ja kisan voittajalle hävisin vähän päälle kolme minuuttia ja hiihtomiehelle minuutin.

Sunnuntaina aamupäivästä kävin tekemässä 15 km:n juoksulenkin. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä, vaikka lauantaina oltiin menty melko reipasta vauhtia parikymmentä kilometriä. Sykkeet pysyivät kurissa ja vauhtikin oli ihan ok. Ilmeisesti lauantaina ei tullut otettua ihan kaikkia irti koneesta. Vasen jalkapohja sen sijaan tuli lenkin puolen välin jälkeen tosi kipeäksi. Jalkapohjaa pitää varmaankin nyt jonkin aikaa parannella, ettei mene kovin pahaksi ja pilaa koko syksyä.

Vetoja

Viikko 34/2018 (20. – 26.8.2018)

Jos viime viikko oli melko köyhä treenien osalta, niin tällä viikolla päästiin taas kunnon kilometrimääriin juoksun puolella, ja jokunen ihan laadukas treenikin tuli tehtyä. Sää alkaa pikkuhiljaa kääntymään syksyyn päin. Sateita ei nyt ihan kauheasti ole vieläkään tullut, mutta etenkin aamulämmöt alkavat olemaan jo jopa viileän tuntuisia. Iltapäiväksi mittari on sentään kohonnut vielä ihan mukaviin lukemiin.

Maanantaina palauteltiin vielä lauantain kisasta kipeytyneitä jalkoja. Etenkin reiden etuosat ja pohkeet olivat vielä melko kipeät. Työmatkapyöräilyt tuli tehtyä normaaliin tapaan ja illalla kerjättiin lisää kipeitä lihaksia, sillä tein pitkästä aikaa kotisalitreenin.

Tiistaina sitten tosiaan oli vatsalihakset ja yläkropan lihakset kipeinä. Onneksi jalat alkoivat hieman jo tokenemaan ja kävinkin tekemässä illalla vajaan 13 km juoksulenkin. Periaatteessa meni oli melko kevyen tuntuista, vaikka etureidet tuntuivat olevan vielä vähän jumissa. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja vauhti nousukin aina 4:23 min/km. Tosin reitti oli hieman normaalia tasaisempi. Työmatkapyöräilyt kuuluivat myös päivän ohjelmaan.

Keskiviikkona pyöräilin töihin, mutta takaisin tulin juosten. Vähän vajaa 16 km tuli mittariin kun Pyynikin kautta kipaisin kotiin. Rentoa hölköttelyä sen kummemmin mittarin sykkeitä tai vauhtia katsomatta.

Torstaina oli autolla töissä ja illalla tunnin kotisalitreeni. Perjantaina juoksin töihin päin Pyynikin kautta. Vauhti oli hieman keskiviikkoa kovampaa, mutta nousumetrejäkin oli vähemmän. Pyörällä iltapäivällä töistä kotiin.

Lauantaina aamupäivällä kävin tekemässä Lamminpään kentällä vetoja. Ohjelmassa oli 5 x 1000 m vedot muutaman minuutin palauttelulla. Ensimmäinen veto oli sellainen lämmittelyveto 3:47 vauhdilla. Se meni kevyesti ja viimeisellä satasella joutui vähän himmaamaan, ettei liian kovin menisi. Toinen oli 3:38 ja kolmas 3:29. Neljänteen 3:22 vauhtiin joutui jo ihan tosissaan puristamaan ja viidenteen 3:19 ajassa oli jo veren maku suussa. Etukäteen suunnittelemani 3:10 vauhti jäi siis valovuoden päähän, mutta se taisi kyllä olla muutenkin ylioptimistinen tavoite. Ennen ja jälkeen vetojen oli kolmisen kilometriä kevyttä hölköttelyä. Edellisen kerran oli tehnyt tonnin vetoja kolme vuotta aikaisemmin ja silloin viimeinen, kuudes veto oli mennyt 3:23 vauhdilla. Tällä kertaa sain jopa yhden pykälän koreammat sykkeet (182) kuin tuolloin viimeksi. Päivällä kävin tekemässä vielä Tuulin kanssa toiset viisi tonnin vedot, ihan vaan vetoapuna Tuulille.

Sunnuntaina aamulla oli vuorossa viikon pitkä PK-lenkki. Tällä kertaa suuntasin taas maaston puolelle ja kiersin Koukkujärven, Julkujärven ja Lamminpään majan kautta kotiin. Lopussa tein vielä pienen lisälenkin, jotta sain 30 km rikki. Ihan mukavasti jaksoi vaikka viimeisillä kilometreillä alkoi jalkapohjissa jo tuntumaan jonkin verran. Sää/kelit alkavat olla melko kohdillaan tällaisille lenkeille, sillä poutainen reilun kymmenen asteen lämpö on mitä nautinnollisin olosohde pitkälle lenkille. Toivottavasti syksy jatkuu tällaisena.

Tällä viikolla tottesin, että vasemman peukalovarpaan sivu ei ole enää kipeä (vaivannut keväästä asti). En osaa sanoa missä vaiheessa se on tullut kuntoon, mutta hyvä kun on taas kunnossa. Toisaalta vaiva on tainnun vaan siirtyä hieman, sillä nyt saman jalan jalkopohja on melko kipeä. Eipä se juurikaan juoksua haittaa, mutta ihan terve se ei ole.

 

Sulkapallokauden avaus

Viikko 32/2018 (6. – 12.8.2018)

Alkuviikosta ilman lämpötilat tippuivat dramaattisesti, ainakin viime viikkoihin verrattuna. Nyt taidetaan olla niissä normaaleissa lämmöissä. Alkuviikosta aamulämmöt olivat vai vähän päälle kymmentä astetta, ja keli tuntuikin jopa kolealta. Loppuviikosta päästiin taas vähän korkeampiin lukemiin.

Työmatkapyöräilyä tuli harrastettua tälläkin viikolla joka päivä. Tosin tiistaina juoksin töistä kotiin ja keskiviikkoaamuna juoksin töihin päin. Tiistaina juoksin Tahmelan kautta, joten mäkeä kertyi taas hieman enemmän. Sain onneksi pidettyä vauhdin ja sykkeet kurissa, joten juoksu meni ihan kevyesti. Eikä lämpöäkään ollut kuin hieman päälle kaksikymmentä astetta. Keskiviikkoaamuna juoksin Pirkkalan kautta, joten nousumetrejä ei kauheasti kertynyt. Keskivauhti nousikin hieman alle neljän ja puolen. Pitkästä aikaa sai laittaa jopa pitkähihaisen paidan päälle kun mittari näytti vain 11 astetta ja kotona jopa alle kymmenen.

Maanantaina tuli avattua myös sulkapallokausi. Kun pelimuoto oli vielä kaksinpeliä ja vastassa kova pelimies, niin hiki lensi ja tiukkaa vääntöä oli koko tunnin ajan. Kahden kuukauden pelitauko teki myös sen, että seuraavana päivä olo oli melko hakattu ja pakarat olivat vielä loppuviikostakin kipeät. Parin ensimmäisen hapuilevan erän jälkeen peli alkoi taas sujumaan, joten syyskauden pelejä innolla odottelen.

Torstaina päästiin taas reippaasti hellelämpöihin. Tarkoitus oli pitää lepopäivä, mutta kävin kuitenkin illalla tekemässä lyhyen ja suht rauhallisen juoksulenkin. Virelän ja Tesoman lammen kautta tuli iltaköpöttely tehtyä.

Perjantaiaamulla pyöräilin Säijän ja Lempäälän kautta töihin, 50 km / 105 min. Mukava tyyni keli oli ja lämpöäkin oli taas viitisentoista astetta, joten lyhkäsillä tarkeni vielä hyvin polkea. Hieman alkaa kyllä olemaan jo syksyn tulon tuntua ilmassa.

Lauantaiaamuna kävimme Tuulin kanssa Lamminpään kentällä tekemässä kovan treenin. Tarkoitukseni oli juosta kova kymppi, mutta matka lyheni 7 kilometriin. Yksin juostessa ei ilmeisestikkään ollut riittävästi motivaatiota laittaa itseään oksennuskuntoon. Aloitin juoksemaan 90 sekunnin kierroksia ja ensimmäinen viisi kilometriä menikin vielä ihan mukavasti. Kuudennella kilometrillä vauhti tippui jonkin verran ja erittäin tuulinen kelikin alkoi häiritsemään juoksemista. Päätin kuitenkin vielä rypistää seitsemännen kilometrin ja lopettaa siihen. Keskivauhti oli 3:45, eli sama kuin keväällä, mutta silloin meni koko kymppi. Illalla tein vielä reilun 7 km:n rauhallisen saunalenkin.

Sunnuntaina heti aamusta lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Lämpöä oli mukavat 13 astetta eikä tuultakaan ollut häiritsevästi. Sateen uhka oli, mutta vettä alkoi pikkuisen tipputtamaan vasta ihan loppumatkasta. Juoksin Tohlopin ja Epilän kautta Hiedanrantaa, josta jatkoin rantoja pitkin Siivikkalaan. Sieltä sitten Teivoon ja kotiin. Matkaa kertyi hieman päälle 27 km. Sain pidettyä hyvin sykkeet ja vauhdin kurissa. Vauhti oli napsun alle viittä ja keskisyke 125. Etenkin se oli positiivista, että vaikka jossain kohdissa syke nousikin yli 130, niin tasaisella se putosi äkkiä lähemmäs 120.

Viikolle kertyi hieman pääle 80 km juoksua, joten pitkästä aikaa pääsin taas ihan hyvälle tasoille kilometrimäärissä. Pidemmät pyöräilyt jäivät näin työviikolla taas tekemättä, mutta jos noita aamu-50:ä saisi edelleen silloin tällöin tehtyä.

Heinäkuun helteet

Pari viimeistä viikkoa on ollut edelleen poikkeuksellisen lämmintä. Kolmenkymmenen asteen raja on rikkoutunut useana päivänä ja paria viimeistä päivää lukuun ottamatta hellerajan päälle on päästy joka päivä. Tämä on tarkoittanut edelleen sitä, että lenkit on pitänyt tehdä aamulla, mitä aikaisemmin, sitä parempi.

Edellinen viikko oli kokonainen työviikko, vaikka maanantai olikin hieman lyhyempi. Pyöräilin aamulla mökiltä suoraan töihin. Liikkeelle lähdin kuuden jälkeen. Ensimmäinen puolitoista tuntia sää oli niin sumuinen, että välillä vähän arvelutti, näkevätkö edes autoilijat minua tien reunasta, mutta onneksi liikenne oli melko rauhallista vielä tuohon aikaan. Sumuisesta säästä huolimatta lämpö oli ihan sopiva ja vasta Vesilahden jälkeen, kun ilma alkoi vähän selkeämään ja aurinkokin näyttäytyi, niin lämpö nousi lähemmäs kahtakymmentä. Matkaa kertyi 90 km ja aikaa kului 3:08 h.

Tiistaiaamusta ennen töihin lähtöä tein 13 km juoksulenkin. Muuten ihan peruslenkki 4:30 vauhdilla, mutta neljän kilsan jälkeen täytyi pitää tyhjennyspysähdys ABC:llä. Juoksun lisäksi tiistaille tuli työmatkapyöräilyä.

Keskiviikkoaamulla pyöräilin töihin Säijän ja Lempäälän kautta, 50 km / 1:44 h. Lämpöä oli vähän alle kaksikymmentä astetta eikä tuulikaan haitannut, joten vallan mainio aamupyöräilysää. Yleensä en ole tehnyt Säijän kiertoa tällä pätkällä, mutta tällä kertaa otin tämän kolmen kilometrin lisälenkin ohjelmaan. Eipä se juurikaan vaikuttanut työpaikan “laskeutumisaikaani”.

Torstaiaamulla oli taas ohjelmassa juoksulenkki. Tällä 13 km lenkillä juoksin 10:nnen kilometrin hieman päälle 3:30 vauhdilla. Ihan OK juoksu sujui, vaikka lämpöä oli jo melkein kaksikymmentä astetta. Tuohon aikaan aamusta ei onneksi vielä aurinko porota. Työmatkapyöräilyt oli myös tällä päivällä ohjelmassa.

Perjantaina aamulla oli myös ohjelmassa juoksua, 12 km. Hieman rauhallisemmin tuli tänä aamuna mentyä, sillä juoksu tuntui vähän väsyneeltä, vaikka lenkin piti olla palauttava lenkki. Tältäkään päivältä ei työmatkapyöräilyt jääneet välistä.

Lauantaina oli vuorossa viikon pitkä juoksulenkki. Tarkoitus oli juosta PK-lenkki rauhallisesti ja alhaisilla sykkeillä. Toinen näistä toteutuikin, eli vauhti oli rauhallista, mutta alhaisiin sykkeisiin en kyennyt. Vaikka lähdin liikkeelle jo klo 7, niin lämpöä oli päälle 20 astetta ja aurinko porotti täydeltä terältä. Tein kuitenkin ns. maastolenkin, joten pääosin pääsi juoksemaan varjossa. Lähdin kiertämään normaalista poiketen Koukun lenkkiä myötäpäivään. Eli kotoa ensin Koukkujärvelle ja sieltä Julkujärven kautta pikku-Ahvenistolle ja sieltä Lamminpään harjun kautta kotiin. Juoksin reitin tällä kertaa näin päin, jotta mahdollisen “lämpö-sippauksen” sattuessa reittiä pystyi helpommin lyhetämään kun juoksi näin päin. Sippausta ei onneksi tullut, vaan pääsin koko 27 km:n reissun hyvin läpi. Aikaa tosin kului 2:20, mutta mäkinen maasto ja lämpö hillitsivät vähän menohaluja.

Sunnuntaina lähdin yhdeksän aikoihin polkemaan kohti mökkiä. Tällä kertaa otin hieman pidemmän reitinvalinnan. Reitti kulki Hämeenkyrön Herttualan kautta Häijääseen, sieltä Karkkuun ja Sastamalaan, josta sitten suoraan Punkalaitumelle ja Vehkajärvelle. Alkuun pääsi polkemaan mukavasti myötätuulessa ja aurinkokin vähän paisteli. Häijääseen tultaessa aurinko oli mennyt pilveen ja tuuli oli kääntynyt vähän vastaiseksi. Sastamalan jälkeen alkoi sitten satamaan ja sadekuuroja tuli aina Punkalaitumelle asti, ja tuulikin oli kääntynyt vieläkin enemmän vastaiseksi. Punkalaitumen keskustan liikenneympyrässä matkaa oli kertynyt tasan 100 km. Loput neljätoista kilometriä menikin sitten lämpenevässä säässä ja aurinkokin alkoi taas paistelemaan. Ihan mukava reitti ja tien päällystekin oli pääosin hyvässä kunnossa. Aikaa kului tasan neljä tuntia (tai 7 sek. päälle), eli keskari oli asfalttiosuudella jotakuinkin 29 km/h.

Tämä viikko onkin ollut sitten kesän viimeinen lomaviikko (syksyllä on sitten vielä yksi). Se alkoi mökkeilemällä, sillä meillä oli järjestettävänä tiistaina Punkalaitumen Porttikalliolla iltarastit. Maanantaina veimme osan rasteista metsään ja tiistaiaamusta loput. Tiistai-iltana haimme osan rasteista jo pois metsästä ja loput keskiviikkoaamusta. Keskiviikkona tuli käytyä myös mustikoilla.

Mökillä tuli kyllä hieman lenkkeiltyäkin, vaikka maanantai olikin lepopäivä. Mutta tiistaina tuli tehtyä 15,5 km juoksulenkki. Kiersin Vehkajärven myötäpäivään Tourun torppien ja Jalasjoen kautta. Pääsin matkaan vasta kahdeksan jälkeen, joten lämpöä oli jo yli kaksikymmentä astetta ja aurinko porotti. Onneksi aukeita pelto-osuuksia, ei ollut ihan hirveän paljon. Aurinkorasva oli kuitenkin ihan tarpeellinen varustus.

Keskiviikkona aamulla juoksin lyhyen 9 km:n lenkin. Reilu kolme ensimmäistä kilometriä meni suht rauhallisesti, mutta loppumatkan otin vähän reippaampaa ja kilometriajat olivat 4:10 kieppeillä, vähän allekin. Hikistä oli ja ilman paitaa sai (ja kehtasi) juosta koko matkan.

Illalla pyöräilin mökiltä kotiin. Lähdin polkemaan klo 19 jälkeen ja saavuin kotiin 22:45. Oli tosi komea ilta pyöräillä, sillä sateenuhkaa ei ollut ja sää oli tyyni. Lämpöäkin oli sopivasti, lähtiessä 28 asteen tienoilla ja kotona illan jo hämärtyessä parinkymmenen asteen paikkeilla. Auringon lasku oli hieno ja kaikin puolin muutenkin meno tuntui maittavan ja olo oli tosi energinen. Keskivauhti asfalttiosuudella oli 29.5 km/h ja matkaa kertyi hieman päälle 100 km kun kiersin vielä Säijän ja Nokian keskustan kautta.

Torstaiaamuna juoksulenkille lähtö venähti kymmeneen ja lämmöt olivatkin päässeet jo nousemaan hellelukemiin. Tein tunnin lenkin Lamminpään harjulla, jossa pystyi juoksemaan melko hyvin varjon puolella. Keskiviikkoillan pyöräily kuitenkin painoi melko pahasti jaloissa. Tästäkin huolimatta keskari tippui alle neljän ja puolen, mutta melko raskas reissu tuo oli.

Lomaviikosta huolimatta päätin mennä perjantaina kuitenkin töihin, koska minulla oli silloin varattu työpaikalla tunnin hieronta-aika. Aamulla ennen työmatkapyöräilyä kävin kuitenkin tekemässä vajaan tunnin juoksulenkin. Sain pidettyä lenkin vauhdin suht rauhallisena ja sykkeetkin pysyivät melko hyvin kurissa. Lenkki toimi hyvin palauttavana harjoituksena.

Lauantaina kävin aamupäivällä tekemässä 30 km:n / 100 min maastopyörälenkin Julkujärvi – Koukkujärvi -maastossa. Lämpö oli sopiva 20 astetta metsäpyöräilylle. Iltapäivällä kävimme MaSa:n kanssa tekemässä rauhallisen 7,5 km:n saunalenkin. Sykkeen pysyivät hyvin kurissa, vaikka lämpö oli melkein hellelukemissa ja matkan aikana tuli hölötettyä.

Sunnuntaina päivällä kävin tekemässä “rangaistuslenkin” edellisillan Popedan keikan kunniaksi. Pyöräilin Säijän 60 km:n lenkin. Rauhallisesti tuli mentyä, sillä jalat olivat melko väsyneen tuntuiset. Sadettakin tuli pariin otteeseen niskaan, mutta alle kahden kymmenen asteen lämmöistä huolimatta ei kylmä tullut.

Aamulenkkejä

Helteet sen kun jatkuvat. Kuluneella viikolla taisi joka päivä rikkoutua helleraja, enemmän tai vähemmän. Kolmenkympin lämpöjäkin oli ja kun aurinkokin vielä porotti pilvettömältä taivaalta, niin päivällä oli ihan turha lähteä lenkille. Lenkit siirtyivät siis aamulle.

Maanantaina ei ollut kuin työmatkapyöräilyä, mutta tiistaina ennen töihin lähtöä vähän ennen kuutta lähdin tekemään juoksulenkkiä. Lämpö oli sopiva, mutta muuten oli hikinen ilma. Reilu 12 km perus köpöttelyä muuten, mutta 9. km:llä otettiin veto 3:29 vauhdilla. Lenkin jälkeen pyörällä töihin.

Keskiviikkona pyöräilin aamusta töihin Lempäälän kautta n.47 km. Jälleen aamu oli mukavan vilpoinen ja tyyni, joten pyöräily eteni hymyssä suin. Iltapäivällä töistä pyörällä kotiin.

Torstaina taas ennen töihin lähtöä reilun 12 km juoksulenkki 4:23 vauhdilla. Ihan mukavasti meni, vaikka alussa oli hieman aamuväsymystä ilmassa. Tiistain tapaan työmatkapyöräilyt päälle.

Perjantain pidin extra lomapäivän (tai itse asiassa siirsin yhden tulevan tomapäivän tähän kohtaan). Lähdimme viikonlopuksi mökille ja päätin polkea mökkimatkan, sateenuhasta huolimatta Lähtiessä tuli pari tippaa vettä, mutta märkä tie oli ensimmäistä kertaa vasta lähempänä Säijää. Lempäälän ja Vesilahden ohi pääsi vielä kuivana, mutta Narvassa, kun käännyin Punkalaitumelle päin, niin alkoi sitten satelemaan. Loppumatkan sitten vähintään tie oli märkä, mutta myös taivaalta tuli vettä suurimman osan loppumatkasta. Vaikka lämpöä ei matkan aikana ollutkaan kuin viitisentoista astetta, niin kylmä ei päässyt yllättämään. 97 km kilometriin meni 200 minuuttia.

Mökille päästyä, menin vähäksi aikaa sateessa uiskentelemaan, ja sitten illalla vielä 9 km saunalenkki. Siinä olikin sitten oiva triathlon-treeni tuolle päivälle.

Lauantaiaamusta mökillä heti aamusta hikisessä kelissä juoksulenkille. Kuutisentoista kilometriä tuli juostua hieman alle neljän ja puolen vauhdilla. Lämmin tuli ja paidankin sai ottaa kesken lenkin pois päältä. Sen verran vähän oli yleisöä, ettei tarvinnut läskimakkaroita hävetä.

Sunnuntaiaamulla tuli tehtyä myös juoksulenkki. Tällä kertaa 18,5 km. Nyt sain hillittyä vähän vauhtia ja kilometriin kului keskimäärin aikaa 4:41. Sykkeet ovat olleet tällä viikolla vähän joka juoksulenkillä korkealla, mutta täytyy laittaa ne kuumien ja kosteiden kelien piikkiin, vaikka lenkit onkin tullut tehtyä suht inhimillisissä lämmöissä.