Huiliviikko

Tällä viikolla otettiin vähän rennommin treenien suhteen. Ei kisailua, ei pitkää lenkkiä, ei tehoja. Neljä juoksulenkkiä tuli tehtyä, mutta kaikki enemmän tai vähemmän rennosti ja naatiskellen. Viikon päästä olisi Oulussa marathon edessä, joten otetaan nyt vaan rauhallisemmin.

Työmatkapyöräilyt kuuluivat viikon ohjelmaan ja tiistaiaamuna kiersin töihin maantiepyörällä Lempäälän Hakkarin kautta. Siitä tuli noin 50 km:n aamulenkki. Viikkoon mahtui myös kerta sulkapalloa ja perjantaina oli vuorossa jalkahieronta.

Alkuviikon jälkeen helteet lähtivät, mutta lämpöä riitti kyllä senkin jälkeen ihan mukavasti. Vettäkään ei ole tullut, joten ulkoilusäät ovat olleet mitä mainioimmat.

Helle hellii

Blogi-päivityksestä on kulunut pari viikkoa, mutta kun ulkona on ollut niin komeat kevätkelit, ettei ole malttanut olla laisinkaan sisällä, saati sitten koneen ääressä. Nyt piti kuitenkin istahtaa näppäimistön eteen, jottei parin viikon treenit pääsisi unohtumaan. Treenattu siis on kun kelit ovat kerrankin suosineet. Tai no, edellisellä viikolla kylläkin tuli vettä muutamana päivänä, mutta pääosin on ollut vallan mainiot ulkoilukelit.

Maanantai, Vappuaatto meni viikonlopun kisoista palautellessa. Kotisalitreenin tein, mutta muuten nautein komeasta päivästä pihahommissa. Päivällä tuli myös käytyä ostamassa uusi polkupyörä työmatkapyöräilyä varten. Nyt työmatkat poljetaan Nishikin Sport R3 sportti-pyörällä. Tosin ensimmäisellä viikolla en sitä raaskinut käyttää kun oli niin sateisia päiviä, mutta tällä viikolla olen sille saanut jo kilometrejä kerrytettyä.

Vappupäivän lenkinnä tein 30 km:n maastolenkin. Kotoa lähdin Lamminpään suuntaan ja sielä Julkujärven kautta Koukkujärvelle ja sielä kotiin. Pääosin reitti kulki talven latupohjia pitkin. Koukkujärven tykkilumiladun jäänteitäkin oli vielä jäljellä melkoinen kerros. Yllättävän kevyesti ja muutenkin mukavasti pitkä lenkki sujui, vaikka vettä alkoi tihuttamaan parin kymmenen kilometrin kohdalla. Nousumetrejä kertyi normaalia pitkää lenkkiä enemmän, joten PK1-alueella en pysynyt, muutta PK:n puolella kuitenkin.

Keskiviikko otettiin taas rennosti, pelkkä työmatkapyöräily ja illalla tunnin kotisalitreeni. Torstaina kävin tekemässä tunnin juoksulenkin Lamminpään harjulla. Vähän alle 4:30 vauhti meni ihan mukavasti eikä tiistain lenkki tuntunut painavan juurikaan.

Perjantaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi päivällä tunnin jalkahieronta. Illalla lähdimme ajamaan kohti Espoota, jossa Tuuli juoksi polkujuoksukisan lauantaina. Itse en lauantaina tehnyt muuta kuin 3,5 tunnin koiralenkin sillä aikaa kun Tuuli juoksi.

Sunnuntaina tein viikon toisen pitkä lenkin. Jälleen suuntasin kohti Julkujärveä ja Koukkujärveä. Loppuosassa lenkkiä hieman oikaisin, joten ihan tiistain kaltaisia kilometrejä ei tullut, mutta 25 km kuitenkin. Sää suosi, eikä Koukkujärven märkä suopätkäkään haitannut matkan tekoa.

Tällä viikolla ollaankin sitten päästy jo kunnon lukemiin lämpöjen suhteen. Maanantaina päästiin jo yli kahden kymmenen asteen ja loppuviikosta meni jo hellerajakin rikki. Maanantaina palauteltiin sunnuntain pitkästä ja passailtiin tiistain polkujuoksukisaan. Töissä kävin nyt ensimmäistä kertaa uudella Nishikilläni ja hyvin rullasi, ihan eri tavalla kuin talven alla ollut maastopyörä.

Tiistaina olin jälleen pyörällä töissä, ja töiden jälkeen oli Pirkkalan Toiviossa Inov Trail Cupin osakilpailu. Matka oli 6 km, mutta siinäkin oli ihan riittävästi. Lähes koko matka oli melko kivikkoista polkua ja nousumetrit olivat 150 luokkaa. Sunnuntai varmaankin vielä painoi, sillä jalat menivät melko pian hapoille ja koko matkan teko oli melkoista tuskaa. Keskivauhti oli 4:43 min/km, joka kertoo vähän reitin luonteesta. Kärjessä mentiin suunnistajien toimesta kovaa, itse valahdin sijalle 16 (/50). Kotiin päin pyöräiltiin melko rauhallisesti.

Keskiviikkona pidin etätyöpäivän, ja illalla kävin tekemässä tunnin juoksulenkin. Kiersin Lamminpään ja yhdystien kautta, josta matkaa kertyi reilu 13 km. Jalat olivat melko väsyneet vielä edellisen päivän polkujuoksusta, mutta muuten fiilis oli ihan hyvä, sillä lämpöäkin oli pari kymmentä astetta ja aurinko paistoi.

Torstaina olikin Helatorstai eli vapaapäivä. Päivällä otin ensimmäistä kertaa tänä vuonna maantiepyörän alleni ja lähdin tekemään Siuron lenkkiä. Lyhyissä kamppeissa sai pyöräillä vaikka melko tuulinen keli olikin, lämpöä sentää oli 18 astetta. Hyvän alkuvauhdin ansiosta 50 km:n reissun keskari nousi 30 km/h, vaikka piti ottaa rauhallisesti.

Perjantaina pidin vapaapäivän töistä ja myös treeneistä. Passailin lauantain kympille. Tuulin kanssa tehtiin parin tunnin rauhallinen Tampereen kierros polkupyörillä. Lämpöä piisasi ja muutenkin komea pyöräilykeli.

Lauantaina oli vuorossa Valmetin Kestävyyskerhon ratakymppi Ratinassa. Kello 11 oli startti ja tuohon aikaan oli jo pari kymmentä astetta lämpöä. Tuulta ei kauheasti ollut, ja kun aurinko porotti siniseltä taivaalta, niin Ratina oli melkoinen pätsi. Onneksi jalkapallokenttää kasteltiin ja juoksun aikana sai välillä mukavia vesisuihkuja niskaansa. Kovin kevyen tuntuiset jalat eivät olleet alkuverryttelyssä, mutta pysyin kuitenkin suunnitelmassani lähteä juoksemaan 90 sekunnin kierroksia ja katsoa kuinka kauan vauhtia jaksaisi pitää. Juoksu oikeastaan sujui ihan suunnitelmien mukaan, sillä viiteen kilometriin asti kaikki kierroksen olivat melko tarkkaan suunnitelman mukaisia. Sitten alkoi kilometriajat hidastumaan sekunnilla-parilla, mutta viimeisillä kieroksilla sain puristettua sen verran, että loppuajakseni tuli 37:26 (oma mittarini ei pysähtynyt, mutta ajanottaja sai ajan), eli täsmälleen sama kuin edellisen syyskuun alussa Hervannassa. Rankka mutta tyydyttävä juoksu.

Sunnuntaiaamuna lähdin kokeilemaan miltä pitkä lenkki tuntuisi edellispäivän kovan kympin jälkeen. Suuntasin ensimmäistä kertaa tänä keväänä Tahmelan suuntaan, joten asfalttikilometrejä oli tiedossa enemmän kuin edellisten viikkojen pitkillä. Alku olikin hieman kankeaa, mutta matkan edetessä alkoi helpottamaan. Aluksi oli tarkoitus tehdä 25 km PK-lenkki, mutta jossain vaiheessa päätin tehdä 2/3-maratonin, eli 28 km. 19 km:n kohdalla muutin vielä sen verran suunnitelmia, että päätin ottaa 20-27 kilometrit reipasta vauhtia. PK-vauhti oli ihan OK, mutta lämpimän kelin (22 ast.) vuoksi loppuosan reipas 7 km otti melko koville. Hyvät treenit kuitenkin tuli tämänkin viikon aikana tehtyä, joten toivottavasti niistä on apua tuleviin koitoksiin

Kisaviikonloppu

Huhtikuun viimeinen arkiviikko ei juurikaan poikennut edellisistä viikoista. Maanantaina tosin oli täysi lepopäivä iltamenojen vuoksi. Toisaalta se tuli ihan hyvään kohtaan, sillä viikonlopun juoksukilometrit tuntui vielä kintereissä.

Onneksi kovasta edellisestä viikosta selvittiin ilman isompia vaurioita. Ihan terveen papereilla tosien tässä ei mennä. Pahin vaiva tällä hetkellä on vasemman peukalovarpaan sivu. Onko se sitten nivel vai jänne, joka vaivaa, mutta kipeä se on. Juostessa se ei onneksi juurikaan tunnu, mutta ilman kenkiä kävellessä tai muuten varvasta heiluttaessa kipua tuntuu. Myös polvien etuosat kipuilevat. Polvivaivat johtuvat varmaankin kovasta alustasta, jolla alkukevät on joutunut juoksemaan. Mutta toivottavasti nyt kun taas pääsee pehmeämmillekin poluille, niin ne vaivat häviävät. Kolmas kolotuksen kohde on oikea akillesjänne, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. Näillä mennään.

Tiistaina oli taas vuorossa vähän enemmän liikuntaa. Aamulla juoksin Pyynikin näkötornin kautta töihin 15,3 km. Vähän alle neljän ja puolen vauhtia pääsi melko rennosti. Iltapäivällä pyörällä kotiin ja heti sen päälle puolitoista tuntia sulkapalloneluria.

Keskiviikkona vedettiin taas vähän henkeä, ja työmatkapyörilyjen lisäksi ei tullut kuin tunnin verran kotisalitreeniä harjoituspäiväkirjaan. Torstaina palattiin taas juoksupolulle. Reilu 12 km rentoa juoksua, joka sisälsi loppupuoliskolla lyhyitä reippaita vetoja – viikonlopun kisoja silmällä pitäen. Perjantaina taas pelkästään työmatkapyöräilyä.

Kisaviikonloppu alkoi lauantaina Loimaalla juostusta Savihölkästä. Kello 14, kun lähtölaukaus ammuttiin alkoi samalla satamaan reippaasti vettä. Sitä kesti noin vartin ajan, jonka jälkeen sää kirkastui. Onneksi tuulta ei sentään juurikaan ollut, joten ihan jäähän ei paikat sateessakaan menneet.

Melko pian alkurynnistyksen jälkeen kärkipään asetelmat vakiintuivat. Kärkikaksikko otti heti ensimmäisen kilometrin aikana hajurakoa kolmanteen menijään ja minä tuli parin muun kanssa hieman kolmossijan takana. Kolmikko karkasi pikku hiljaa koko ajan kauemmaksi, mutta neljännestä sijasta käytiin neljään kilometriin asti taistelua.

Noin neljänkilometrin kohdalla, kun tulimme Loimijoen ylittävälle puusillalle, otin vuorosta nelossijan enkä siitä sitten enää luopunutkaan, vaikka lopussa aloin hieman hyytymään. Mutta onneksi välimatka oli kasvanut loppumatkalla sen verran isoksi, ettei kaveri päässyt ihan kantapäille loppusuoralla.

Tämä oli nyt käytännössä kolmas Savihölkkäni (tai neljäs, mutta se ensimmäinen oli polttarijuoksu eikä siinä ollut ihan optimaalinen asustus eikä juotot) ja kaikki on menneet 24 ja 25 minuutin väliin. Tällä kertaa tuli huonoin aika, mutta edellinen kerta oli 7 vuotta sitten (ennätysaika 24:10), joten ihan ok aika kuitenkin tuli (24:49). Reitti on myös mukavan tasainen, sillä jousumetrejä ei ole kuin pari kymmentä.

Sunnuntaina oli vuorossa seuraava kisa. Nyt kisailtiin Tammelassa, Saaren kansanpuistossa. Maantieltä siirryimme siis polkujen puolelle. Vettä satoi alkuveryttelystä maaliin tuloon asti, ja kun lämpöäkään ei ollut kuin kuutisen astetta, niin vilposissa merkeissä poluille lähdettiin.

Vilu kuitenkin hävisi melko pian heti kun lähtömerkki annettiin. Alkukiihdytys oli taas tavanomaisen rivakka. Ensimmäisten satojen metrien jälkeen meno kuitenkin tasaantui ja asetelmat kärjessä vakiintuivat. Kilometrin verran katselin kakkosmiehen kantapäitä, mutta sitten laitoin vilkun päälle ja lähdin jahtaamaan kärkimenijää. Kärkivauhtiin ei kuitenkaan ollut mitään saumaa, joten tyydyin varmistelemaan kakkospaikkaani.

Polut olivat paikoin suht kapeita ja haastavia, mutta välillä pääsi juoksemaan hyväkulkuista tietäkin pitkin. Nousut olivat melko jyrkkiä ja pistivät jalat koville, mutta loivissa alamäissä jalat palautuivat melko mukavasti. Märät polut eivät onneksi tuoneet minulle suurempia haasteita, sillä jalassa oli Sarvan nastarit. Maali oli näkötornin juurella, eli nousua reitillä oli enemmän kuin laskua. Maisematkin olisivat olleet varmaankin komeat, mutta juoksun aikana pystyi tarkkailemaan vain reittimerkintöjä (jotka olisivat voineet olla vähän paremmat) ja maaliin tulon jälkeen oli kiire vaihtamaan kuivaa päälle. Kakkossija (aika 34:47) Vaittisen Markon jälkeen oli ihan ok. Ja nyt on sitten pyttykausikin avattu.

Pitkä pitkä

Tällä viikolla lumet ovat hävinnet melko tehokkaasti melkein joka puolelta muualta kuin meidän takapihaltamme. Koska yöt ovat olleet plussan puolella, päivät aurinkoisia ja välillä on tullut vettäkin, niin lumien sulaminen on ollut tosi nopeaa. Viikonloppu oli hieman viileämpi, etenkin sunnuntai oli suorastaan kolea, mutta eipä se menoa haitannut.

Maanantaina oli kevään ensimmäinen työmatkapyöräily ilman nastarenkaita, ja meno oli sen mukaista. On se vaan nautinnollista pyöräilä kun ei koko ajan kuulu kauhea nastojen rapina. Vauhtiakin se tuo lisää, mutta ennen kaikkea henkisellä puolella meno tuntuu paljon mukavammalta. Pyöräteitäkin on viikon mittaan harjailtu puhtaaksi sepelistä, mutta edelleen on vielä pätkiä putsaamatta, ja sen vuoksi ei vielä maantiepyörää uskalla ottaa alle. Maanantai-iltana kotona vielä tunnin salitreeni.

Tiistaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi puolitoista tuntia sulkapalloa. Tällä kertaa pelattiin koko aika kaksaria. Hyvin kulki peli, ja kankku ja pohkeetkin tulivat vain vähän kipeiksi seuraavana päivänä.

Keskiviikkona taas työmatkapyöräilyt ja illalla 14 km:n juoksulenkki. VK-vauhtia menin ensimmäisen 7 km (4:19 min/km), sitten kolme kilsaa kovempaa (11:20 min). Tällä kolmen kilsan pätkällä pari ensimmäistä oli loivaa nousua ja viimeinen kilsa loivaa laskua. Neljä viimeistäkin kilsaa meni alle 4:30 -vauhtia. Positiivinen lenkki.

Torstaina päivällä olikin taas jalkaheironnan vuoro, joten päivälle ei ollut muuta reeniä kuin työmatkapyöräilyt ja illalla kotona salitreeni

Perjantaina poljin töihin päin, mutta kotiin tulin tossuttelemalla. Reitti kulki Pyynikin ja Tahmelan kautta, eli otin vähän mäkeäkin reitille. Hiekkapätkät olivat kuivuneet edellisestä kerrasta ja meno tuntui muutenkin ihan mukavalta. Yritin pitää vähän rauhallisempaa tahtia, mutta kyllä se taas meni lähemmäs neljän ja puolen vauhtia. Matkaa kertyi 16.6 km.

Lauantaina aamulla satoi vettä ja siirsin lenkin illalle, saunan alle. Koko lenkki meinasi jäädä vallan väliin, kun alkoi niin laskottaa, mutta onneksi sain kiskottua tossut jalkaan ja lähdettyä saunalenkille. Jalkaan vedinkin maastolenkkarit ja lähdin katsomaan kuinka paljon lunta/jäätä oli vielä Lammimpään hiihtourilla. Melko hyvin oli jo reitti sulanut, mutta osittain oli vielä pätkiä, joissa joutui lumella tai jäälle juoksemaan. Onneksi maastolenkkari piti kuitenkin hyvin myös lumisimmilla kohdilla. 12 km kertyi lenkille mittaa kun kiersin vielä yhdystien kautta kotiin.

Sunnuntaina olikin jälleen pitkän PK-lenkin vuoro. Tuuli oli tehnyt lauantaina tiedustelulenkin Hiedanrannan ja Siivikkalan välisellä polulla ja oli todennut sen täysin sulaksi. Suunta siis sinne. Alkuperäinen suunnitelmani oli juosta kolmenkympin lenkki, mutta nälkä kasvoi syödessä, kun juoksu tuntui sen verran hyvältä. Reitti kulki aluksi Tesoman, Tohlopin ja Epilän kautta Hiedanrantaan, josta alkoi polkuosuus. Polkuja pitkin pääsi lähes 8 km:n matkan Siivikkalaan asti. Tähän mennessä olin mielessäni päättänyt jo venyttää vähän lenkin mittaa ja käännyinkin Teivosta Ylöjärven keskustaan päin, jota kautta reitille tulisi mittaa 32,5 km, mutta 35 km oli kuitenkin tavoite. 33 km kohdalla päätin, että tehdään sittenkin kolmen tunnin lenkki, joten lenkin mitta venyi sitten hieman yli 37 km. PK1-vauhtia en malttanut pitää kuin ensimmäiset pari kymmentä kisaa, mutta PK:n puolella kuitenkin, muutamaa piikkiä lukuunottamatta, pysyin. Taisi olla pisin treenijuoksulenkki ikinä. Kolmeen päivää kertyi 66 km juoksua.

Hiihtokauden päätös

Kevät tulee kohisten. Vaikka yöpakkasia on ollut vielä säännöllisesti, niin päivällä ollaan menty auringon ansiosta melkein joka päivä jo kymmenen asteen tietämille ja viikonloppuna reippasti ylikin. Lumet sulavat melkein silmissä, mutta hiihtämäänkin on vielä päästy.

Maanantaina työmatkapyöräilyt menivät pienessä tihkusateessa mennen tulle, mutta se teki vaan hyvää maantiepölystä kärsivälle kansalle. Illalla olin pitkästä aikaa Mansen sulan parin tunnin treeneissä. Tiistaina kun on iltamenoja, eikä näin ollen pääse vakiovuorolla pelaamaan, niin jotenkin on yhdet sulkapelitkin johonkin väliin viikkoa mahdutettava.

Keskiviikkona jälleen työmatkapyöräilyä. Aamusta oli vielä -6 astetta pakkasta, mutta kotiopäin polkiessa vähintään saman verran plussan puolella. Illalla vielä VK-juoksulenkki, johon sisällytin kolme kilometriä reipasta (11:40). Mukavan rennosti meni 3100m cooperi.

Torstaina juoksin töistä Pyynikin ja Tahmelan kautta kotiin. Komea aurinkoinen keli 9 asteen lämmössä kulki suht mukavasti, vaikka hieman kankeeta meno olikin päivän istumisen jälkeen. Hiekkaurat olivat vielä märkiä, mutta sulalla sai koko matkan mennä.

Perjantaina otettiin taas vähän rennommin ja työmatkapyöräilyjen lisäksi tulikin vain tehtyä kotona reilun tunnin salitreeni.

Lauantaiaamulle oli varattu aika kauden viimeiselle hiihtolenkille. Aamu-seiskalta ajelin Koukkujärven majalle. Ajoitus oli melko optimaalinen, sillä latukone oli juuri ajanut uunituoreet ladut kuin vartavasten minulle. Muutaman asteen pakkanen ja jäähileinen luistelubaana oli kuin kiitorata. Koukulta hiihdin Antilan tilalle ja sieltä Porin tielle. Kääntöpaikalla aikaa oli mennyt tasan tunti ja matkaa kertynyt vähän vajaa 16 km, eli vauhti oli vallan hurjaa. Sitten takaisin sama reitti ja aikaa oli kulunut puolta minuuttia vaille 2 tuntia. Ihan Antilan tilan pihassa en toista kertaa käynyt, joten matkaa tuli tasan 31 km. Koko talven saldo 1210 km. Sitten vaan sukset hyllylle odottamaan seuraavaa talvea. Illalla kävin vielä tekemässä vajaan 8 km saunalenkin. Jalat olivat melko väsyneet.

Sunnuntaiaamulla pääsin puoli yhdeksän aikoihin pitkälle juoksulenkille. Lämpöä oli pari astetta, mutta matkan aikana se nousi kymmeneen asteeseen. Viime viikolla samalla reitillä oli vielä paikka paikoin jäätä, mutta nyt sai mennä koko matkan sulalla (lukuun ottamatta omaa tietämme) ja paikoin oli jo hiekkojakin puhdistettu pyöräteiltä. Venytin matkaa parilla kilometrillä viime viikkoon nähden ja mittariin kertyikin reilu 28 km, aikaa meni 2:15. Edelleen hieman liian kovilla sykkeillä (eli vauhdilla) tuli mentyä, mutta josko sitten ensi viikonloppuna malttaisi.

Pääsiäisen pyry

Tämä viikko on tuonut jo kevään merkkejä sekä ilmaan että maastoon. Hanget ovat muuttuneet viikon aikana melko märiksi ja rakeisiksi, vaikka maanantaina uutta lunta pyryttikin lähes kymmenen senttiä. Yötkin ovat lämmenneet ja sunnuntaina päivällä päästiin jo lähes kymmeneen lämpöasteeseen. Kyllä se kevät sieltä tulee.

Maanantai oli pääsiäisen vuoksi vapaata ja lähdinkin kahdeksan aikoihin tekemään juoksulenkkiä. Päivälle oli luvattu kunnon lumisadetta ja halusin saada tehtyä lenkin ennen sen alkua. Klo 11 alkoikin sitten pyryttämään, mutta olin kotiutunut jo hyvissä ajoin 22 km lenkiltäni. Tarkoitus ei ollut juosta noin pitkää ja sen vuoksi vauhtikin oli vähän turhan kova, puolikas meni hieman alle 1:39.

Tiistaina pidin etätyöpäivän, joten ei tarvinnut lähteä polkemaan pääsiäispyryn peittämille pyöräteille. Illalla oli puolentoistatunnin vuoro sulkapalloneluria. Jälleen oli hyvät ja tasaiset pelit.

Keskiviikkona oli reissupäivä, mutta kotiuduin normaali aikoihin, joten koiralenkin jälkeen pääsin tekemään myös oman juoksulenkin. 13.5 km perusköpöttelyä ihan OK fiiliksillä, vaikka autossa oli istuttu yli 400 km ja maha oli täynnä matkaherkkuja. Vatsa vähän oireili, mutta ei onneksi tullut puskakeikkaa.

Torstaina pääsin taas työmatkapyöräilyn makuun. Pyörätiet alkavat olla jo melko sulia jäästä, mutta hiekoitussepeleitä ei ole vielä putsattu. Illalla tein matolla 8 km juoksun. Treeni sisälsi 3 x 1000 m vetoa vauhdilla 4:00, 3:52 ja 3:45 min/km. Ihan hyvin kulki, mutta nyt kun on taas päässyt ulkojuoksun makuun, niin kyllä mattoilu tuntui puuduttavalta.

Perjantaina olin jalkahieronnassa, joten juoksut yms. olivat pois ohjelmasta. Pyörällä kävin töissä ja ensimmäistä kertaa tälle keväälle kastuin kotiin päin polkiessa, kun vettä tihutti koko matkan. Illalla tein vielä reilun tunnin kotisalitreenin.

Lauantaiaamusta, puoli kasin aikoihin ajelin Koukkujärvelle hiihtelemään. Perjantain vesisade muuttui jo illalla rännäksi ja aamuun mennessä oli Koukulla tullut 1-2 senttiä lunta. Suunnitelmissa oli, että hiihtelen ensin vapaalla parisen tuntia ja kun pikku pakkanen muuttuu suojaksi, niin vaihdan Zerot alle ja jatkan perinteisellä tyylillä. Skiathlon jäi kutenkin vain suunnitelman asteelle, sillä lykein koko 50 km / 3:40 vapaalla tyylillä. Paikoin uusi lumi vähän hidasti tahtia, mutta paikoin taas oli vallan mainio luistu alla. Tämä taisi olla elämäni pisin vapaan hiihto, sillä yleensä tällä tyylillä olen mennyt vain alle 40 km lenkkejä. Voipi olla, että tämä oli kauden viimeinen hiihto, ja jos niin oli, niin hiihtokilometrejä kertyi tälle kaudelle n.1200. Ensi lauantaille pitää vielä kyllä jättää optio yhdelle hiihtokerralle.

Sunnuntaina tuli heti aamusta lähdettyä viikon pitkälle juoksulenkille. Tällä kertaa tarkkailtiin vähän tiiviimmin sykkeitä, jotta pysyttäisiin edes joten kuten PK:n puolella. 26 km tuli teputettua lähes sulilla väylillä. Sykkeet pysyivät suht hyvin kurissa, keskarin ollessa 4:50 min/km. Hieman kovaa alustaahan tuo keväinen asfaltti on ja polvissa se onkin hieman alkanut tuntumaan. Myös huono vapaan hiihtotyylinikin varmaankin rasittaa jalkojani.

Hiihtoa huhtikuussa

Tällä viikolla on saatu viettää komeita kevätpäiviä, vaikka erittäin talvista vielä onkin. Yöt ovat olleet vielä tosi kylmiä, mutta päivisin aurinko on paistanut siniseltä taivaalta ja lämpö onkin noussu melkein joka päivä plussan puolelle. Pyörätiet alkavat pikku hiljaa sulamaan, joten ulkotossuttelukin on hieman mukavampaa. Toisaalta katupölyä alkaa olevaan jo ilmassa melkoisesti ja pyöräteille jäätyvät sulavedet tuovat paikka paikoin oman haasteensa.

Alkuviikko tuli otettua vähän kevyemmin. Maanantaina pyörällä töissä ja illalla kotona salitreeni. Tiistaina oli vain puolentoistatunnin sulkapallopelit. Parin viikon sulistauko ei näkynyt pelissä, sillä tällä kertaa taisi olla vuoden parasta neluria. Erät olivat tasaisia ja jatkopalloille mentiin monessa erässä. Parin viikon tauko kylläkin sitten tuntui, sillä pari seuraavaa päivää oli melko hakattu olo ja paikkat olivat kipeinä.

Keskiviikkona pyörällä töissä ja illalla 13,5 km juoksulenkki ulkona. Melkein puolet matkasta pääsi jo sulalla juoksemaan, joten vauhti taas vähän karkasi, ollen 4:35 min/km vaikka jäätä ja sohjoa olikin vielä aika paljon. Ihan mukavalta ulkojuoksu tuntui.

Torstaina pyörällä töissä, vaikka aamulla olikin -14 astetta pakkasta. Illalla kävin tekemässä luistellen reilun 30 km:n hiihtolenkin. Jalat olivat ihan puhki vaikka suksi luistikin melko mukavasti. Lämpö oli nollassa, aurinko paistoi ja paikoin oli ladutkin ajettu, joten mikäs siinä oli hiihdellessä.

Perjantai olikin sitten vapaapäivä (pitkäperjantai). Aamupäivällä kävin tekemässä 16 km:n juoksulenkin. Pakkasta oli nelisen astetta, joten hieman edellispäiviä enemmän piti pukeutua, joka sitten toikin vähän kankeutta jouksuun. Pyörätiet olivat sulaneet entisestään ja varmaankin 2/3 reitistä oli sulaa. Tarkoitus oli mennä edellispäiviä hieman rauhallisemmin, mutta toisin kävi kun keskari oli 4:31 min/km. Ei vaan malttanut.

Lauantai-iltana oli mahassa sen verran tuhdisti kotipuolen pääsiäispöperöitä, että juoksulenkille piti ihan välttämättä päästä. Tein 13 km lenkin VK1-sykkeillä ja 12. km:n vedin vähän kovempaa, 3:47 min/km vauhdilla. Vähän äksöniäkin oli tuolla lenkillä, kun kahdeksan kilometrin kohdilla mulkkasin turvalleni yhteen jäiseen vesilammikkoon. Pienellä kirjoilulla, märillä kamppeilla ja säären naarmulla tuostakin plutimisesta selvittiin. Ei muuten väliä, mutta kun oli vielä yleisöäkin.

Sunnuntaina oli päästävä hiihtämään, jotta huhtikuun puolellekin tulisi hiihtokilometrejä. Lähtiessä oli viitisen astetta pakkasta, mutta 45 km lenkin päätteksi oltiin plussan puolella jo parisen astetta. Ladut olivat jäiset, mutta purkkivoiteella joten kuten selvittiin. Ladut olivat yllättävän puhtaat eikä roskaa ollut haitaksi asti juuri missään kohtaa reissua.

Jännä nähdä mitä ensi viikon sää tuo tullessaan. Huomiselle on luvattu parikymmentä senttiä lunta ja puolen viikon jälkeen lämpenee ja alkaa tulla vettä. Sohjoa on siis varmaankin tiedossa. Mutta onkohan hiihdot tältä talvelta jo hiihdetty?

 

 

Tonni rikki

Talvi sen kun jatkuu. Lunta on tullut paremminkin lisää kuin vähentynyt. Pakkaset ovat sentään olleet maltillisia, paitsi keskiviikkoaamuna jolloin pakkasta oli taas melkein kaksikymmentä astetta.

Maanantaina oli lepopäivä. Työmatkapyöräilyä oli, mutta muuta ei sitten ohjelmassa ollutkaan. Tiistaina työmatkapyöräilyn lisäksi juoksin tunnin mattotreenin. Juoksutreeni oli ihan kilsojen keräämistä, ei mitään spesiaalia, kuten vauhtia tai mäkeä.

Keskiviikkoaamuna oli taas sen verran kylmää, että pyörä jäi kotiin. Illaksi kuitenkin lauhtui sen verran, että kävin tekemässä luikkarilla 35 km:n hiihtolenkin. Ihan mukavasti kulki, vaikka hieman nahkea keli olikin. Tuulinen alkuviikko oli myös roskannut ladut sen verran pahasti, että perinteisellä tyylillä hiihdosta ei olisi tullut mitään.

Torstaina tein taas töitä kotoa päin. Kevät näytti koko hienoutensa, sillä aamupäivän tuli räntää muutaman sentin verran, mutta iltapäivällä alkoi paistamaan mukavasti. Kävinkin tekemässä vuoden kolmannen juoksulenkkini ulkona. Hieman pöperöistä oli aamun lumisateen jäljiltä, mutta nastaria ei tarvittu, kun märkä uusi lumi piti ihan hyvin. Nokian paloaseman lenkistä kertyi 13.5 km. Hieman kankealta juoksu tuntui, mutta vauhti oli ihan ok, 4:36 min/km.

Perjantaina pääsin taas pyörällä töihin. Aamupäivästä oli, yli kuukauden tauon jälkeen, tunnin jalkahieronta. Vähän olivat paikat päässeet jumiin tuossa ajassa, sillä kipeitä paikkoja löytyi. Illalla tuli tehtyä tunnin kotisalitreeni.

Viikonlopun hiihdot olivat etukäteen vähän arvoitus, sillä sääennusteet eivät lupailleet kovin kummoisia hiihtokelejä. Lauantaina pääsin matkaan pikkupakkasessa, mutta yöllä satanut sentin lumikerros vei kaiken luiston. Alamäetkin sai lykkiä ja melkoiselta työnteolta koko meno tuntui. Kun lämpö meni nollaan, niin sen jälkeen paikka paikoin latu alkoi liippaantumaan ja luistoakin alkoi löytymään, mutta kovin pitkiä pätkiä ei tuota ihanuutta ollut. Lamminpää – Julkujärvi – Myllyhaan päiväkoti – Koukkujärvi – Virelä -lenkille kertyi mittaa vajaat 45 km, mutta aikaakin kului melkein neljä tuntia. Eli luistoa ei ollut. Lauantaina meni sentään 1000 km rikki tämän talven hiihdoissa, tavoite siis saavutettu.

Sunnuntaiaamusta oli jo asteen verran plussaa ja yöllä tullut sentin lumikerros ei tiennyt hyvää hiihdolle. Onneksi ladulle lähtö vähän venähti, ja tällä aikaa Virelä – Mastontie väli oli juuri ehditty ajaa latukoneella, joten yön lumisade ei tuottanut ongelmia tuolla pätkällä. Valitsin alleni Fischerin Zerot, jotka toimivatkin vallan mainiosti päivän kelissä. Tahkosin kolme kertaa edestakaisin tuon latukoneella ajetun pätkän, sillä ajamattomalla pätkällä suksi ei luistanut juurikaan ja pohjaankin alkoi kertymään lunta. Hyvän latuhuollon ansiosta sain tehtyä tänäkin sunnuntaina pertinteisen 50 km:n hiihdon. Loppumatkasta alkoi olemaan jo ilmassa lämpöä sen verran paljon ja aurinkokin alkoi paistamaan, että latu muuttui tosi märäksi ja luisto hävisi kokonaan. Mutta onneksi pääosa matkasta luisto oli ihan hyvä, eikä pidon suhteen ollut ongelmia laisinkaan.

Ensi viikkokin näyttää vielä talviselta, joten hiihtokilometrit tuskin jäävät ihan vielä tähän. Ulkojuoksu alkaisi kyllä jo pikku hiljaa kiinnostamaan.

Neljän hien tiistai

Ja talvi senkun jatkuu, eikä loppua näy. Alkuviikosta oli pari päivää lämpeempää ja märkää luntakin tuli tiistaina kymmenkunta senttiä. Mutta keskiviikkona alkoi taas pakastamaan kunnolla ja etenkin yöt olivat tosi kylmiä.

Maanantaina lämpötila pyöri nollan asteen tietämillä ja keli oli vallan mainio työmatkapyöräilyyn. Aerobiset treenit jäivät väliin tältä päivältä, mutta kotisalitreeni tuli sentään tehtyä.

Tiistain ensimmäinen hiki tuli otettua aamulla työmatkapyöräilyn merkeissä. Yöllä oli tullut jo jonkin verran lunta, mutta auraajat olivat pääosin tehneet hyvin hommansa ja matka töihin sujui melko normaaleissa merkeissä. Kotiin päin polkiessa tilanne olikin sitten toinen, sillä koko päivän oli tullut taivaalta märkää lunta ja kun pyöräteitä ei oltu päivän aikana aurattu laisinkaan niin meno oli sen mukaista. Tasapaino oli koetuksella kun pyörä kynsi kymmenen sentin pehmeessä lumessa puolelta toiselle. Aikaa kului melkoisesti normaaliin verrattuna.

Tiistaina, vihdoin ja viimein kotiin päästyäni, tein tunnin juoksutreenin matolla. 0-kulmalla perusköpöttely kulki ihan mainiosti. Päivän viimeinen, ja ehkä kovin, hikiurakka oli vuorossa mattotreenin jälkeen. Reilun kolmen tunnin ajan kolasin pihaa puhtaaksi päivällä sataneesta märästä lumesta, melko raskasta tavaraa oli tarjolla.

Keskiviikkona jätin pyörän kotiin varmuuden vuoksi, kun ajattelin ettei pyöräteitä oltu kuitenkaan ehditty ajaa puhtaaksi yön aikana. Töihin päin autoillessa kuitenkin totesin, että arvio oli väärä, ja pyörätiet näyttivät ihan kelvollisilta. Illalla tuli sitten kotona tehtyä taas tunnin mattotreeni. Nyt laitettiin taas mattoon vähän nousukulmaakin, ettei ihan tasaista tarvinnut juosta.

Torstaina pidinkin sitten etätyöpäivän. Syynä tällaiseen oli, että päivästä näytti tulevan melko mainio hiihdon suhteen. Aloitin työt kuudelta aamulla, joten pääsin laduille jo kahden aikoihin. Otin alleni luistelukaluston. Alkumatka menikin vallan mainiosti, sillä Ikuri-Lamminpää -akseli oli ajettu latukoneella. Julkujärvenpäätä sitten taas ei oltu ajettukaan ja meno hidastui melkoisesti. 35 km tuli kuitenkin hiihdeltyä komeessa aurinkonpaisteessa. Keli ei sitten ihan niin hyvä kuitenkaan ollut, kuin miltä etukäteen näytti.

Perjantaina aamulla oli sitten taas vaihteeksi lämpömittarissa -16 astetta pakkasta. Päätin kuitenkin hypätä pyörän selkään ja uhmata pakkasta. Tämä aamu oli vuoden kylmin keli työmatkapyöräilyssäni, mutta ihan hyvin siitä selvittiin. Näpin vähän jäässä, mutta muuten vaatetusta oli sopivasti. Takaisin tullessa pakkasta ei sitten ollut enää kuin 7 astetta. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Viikonloppuna kertyi hiihtokilometrejä, vanhan hyvän ajan tappan, satasen verran. Etenkin lauantaina oli vallan mainio keli perinteisen hiihtoon. Hiihdin Lamminpään ja Julkujärven kautta Myllyhaan päiväkodille, josta sitten Koukkujärven kautta Virelään sieltä kotiin. Matkaa kertyi nelisenkymmentä kilometriä. Luisto oli talven parasta eikä pidossakaan ollut valittamista. Hyvin jaksoi, vaikka ei ollut edes juotavaa mukana. Ladut tosin alkavat olemaan jo paikka paikoin melko likaisia, etenkin kuusen neulasia on jo alkanut tippumaan ladulle melkoisesti.

Sunnuntain reitti oli alkuosaltaa sama kuin lauantaina, mutta Koukkujärveltä palasin takaisin Julkujärven, Lamminpään ja Virelän kautta kotiin. Pieni lisälenkki piti vielä tehdä, jotta 60 kilometriä tuli täyteen. Lähtiessä pakkasta oli nelisen astetta, mutta kotiin tullessa oltiin hieman plussan puolella. Jonkin verran vaihteleva oli keli, sillä paikoin oli hyvinkin liukasta, mutta paikoin taas ei luistanut mihinkään. Pito onneksi oli koko matkan ihan ok. Tuulinen keli toi myös oman mausteen matkaan, sillä roskaa alkoi kertymään entistä enemmän latu-uriin.

Talvi sen kun jatkuu…

Näiden kirjoitusten aluista on tullut viime aikoina sää-/kelitiedotteita, mutta jatketaan nyt valitulla linjalla. Viikko alkoi edelleen kylmissä lukemissa. Aamulla oli sen verran pakkasta, että työmatkapyöräilyt jäivät edelleen väliin. Päivällä sentään päästiin jo kymmenen pakkasasteen lämpimmälle puolelle. Loppuviikosta alkoi sitten jo yötkin lämpenemään ja viikonloppuna päästiin jo plussan puolellekin.

Maanantaina olin sen verran poikki viikonlopun hiihdoista, että aerobinen treeni jäi vallan tekemättä. Tunnin voimatreeni tuli kuitenkin kotona tehtyä. Tiistaina oli perinteinen sulkapallon neluripäivä. Tällä viikolla peli taas sujui, edellisviikon pahan notkahduksen jälkeen.

Keskiviikkona kävin pökkimässä 35 km hiihtoa vapaalla tyylillä. Keli oli mukavan liukas ja se näkyi heti keskisykkeessä, joka oli 124, eli kymmenisen pykälää normaalia matalampana. Talvi muutenkin näyttäisi sääennusteiden mukaan jatkuva vielä jonkin aikaa, eli hyviä hiihtokelejä pitäisi olla edelleen tiedossa.

Torstaina köpöttelin matolla viikon ainoa juoksutreenin. Mäkeä oli jälleen treenissä mukana, joten sykkeitä saatiin pitkästä aikaa ylös. Hieman tahmean puoleista meno oli, mutta tulipahan tehtyä. Torstaina tuli tehtyä myös viikon ainoa työmatkapyöräily. Se oli myös ainoa pyöräily kolmeen viikkoon. Perjantaina taas tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina tein samanlaisen hiihdon kuin keskiviikkonakin. Nyt vaan lämpö oli nollan kieppeillä ja luisto sen mukainen, eli heikko. Keskivauhti tippui keskiviikon 14.6 -> 13.4 km/h. Sen verran hyvin tahmea hiihtolenkki vei mehut (jota tosin ei ollut mukanakaan), että illalle suunniteltu mattotreeni jäi tekemättä. Sen sijaan kaadoin, pätkin, pilkoin ja pinosin pari koivua.

Sunnuntaina kaivoin esiin 8 v. vanhat Fischerin Zerot (niillä on muuten huomenna vuosipäivä) ja lähdin tekemään sunnuntain perinteistä 50 km:n lenkkiä. Lähtiessä lämpöä oli yhden pakkasasteen verran ja alkuun tuntuikin, ettei taida tulla lenkistä mitään kun pito oli mitä oli. Pikku hiljaa suksi alkoi kuitenkin toimimaan paremmin. Tosin välillä ei kyllä luistanut eikä pitänyt ja jossain paikoin alkoi jopa pitoalue jäätymään. Puolen välin kääntöpaikan jälkeen suksi toimi kuitenkin pääosin tosi hyvin ja tavoiteltu lenkki tuli tehtyä, ja vielä hyvä voimaisena. Kotona lämpö oli asteen verran plussan puolella, eli juuri optimaalinen tuolle sukselle.