Padelia

Viikko 34/2019 (19.-25.8.2019)

Nyt kun tri-kausi on saatu päätökseen, niin voi keskittyä vähän enemmän juoksutreeneihin. Etenkin uinnit jäivät tällä viikolla vallan väliin ja varmaankin menee vielä jokunen viikko, ennen kuin uimahallikautta viitsii aloittaa. Saa nähdä tuleeko enää mentyä tänä vuonna avoveteen märkkärin kanssa. Säät tosin vielä suosisivat ulkouimistakin, mutta tuskin saa motivaatiota kerättyä enää kiskomaan kumipukua päälle.

Tällä viikolla torstaita lukuunottamatta tuli pyöräiltyä töihin ja takaisin. Pääosin oli ihan kuivat kelit, mutta etenkin tiistaiaamuna tuli kastuttua ihan kunnolla. Tunnin kotisalitreenejä tein maanantaina ja perjantaina.

Keskiviikkona pyöräilin töistä kotiin Säijän kautta. Sää oli ihan hyvä, vaikka sateenuhkaa olikin ilmassa, mutta en onneksi osunut sadepilven alle, vaikka siellä täällä asfaltti olikin märkä. Matkaa kertyi 50 km, keskinopeus oli 30 km/h ja keskitehot 197 W (NP 214 W). Säijän kohdilla tein 10 km:n vedon, jossa yritin pitää tehot koko ajan yli 200 W:n. Melko hyvin onnistui, mutta joillain alamäkiosuuksilla tavoite ei ihan toteutunut.

Torstaina kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa Padelia. Pirkkalasta löytyy parikin paikkaa, jossa tätä suht tuoretta mailapeliä pääsee pelaamaan. Padel on vähän niin kuin tenniksen ja squashin sekoitus. Kenttä on pienempi kuin tenniksessä, mutta esim. pallo ja pisteenlasku on niin kuin tenniksessä. Squashin tuntua tulee siitä, että kenttää ympäröi seinät ja säinäpompun jälkeen voi vielä lyödä palloa. Tunnin verran pelattiin valmettilaisten MiVa:n, JuKa:n ja MiTe:n kanssa. Pelikerta oli kaikille ensimmäinen, joten vähän opettelun puolelle pelaaminen meni, eikä sykkeet päässeet nousemaan koviksi. Vuoron loppupuolella alkoi tulemaan jo jonkinlaisia pallorallejakin, mutta pääosin 3-4 osuman jälkeen pallo kuoli. Ihan mukava laji ja voisi uudelleenkin kokeilla, mutta ei tämä laji vielä sulkapalloa voita/korvaa.

Juoksukertoja tälle viikolle kertyi neljä kappaletta. Yhteensä kilometrejä kertyi 63,5 km ja aikaa tuli kulutettua viitisen tuntia. Tiistaina illalla kävin tekemässä viime viikon tapaan reippaan vitosen. Aluksi kolme kilometriä rentoa hölkkää yhdystietä pitkin ja sitten käännös ja Vuorentaustaa kohden. 5 km meni aikaan 18:46, eli keskivauhti oli 3:45, eli varmaankin semmoista kympin kisavauhtia (tosin toista vitosta ei nyt olisi tuohon vauhtiin päälle päässyt). Keskisyke oli 156. Laskua reitillä oli jokunen metri nousua enemmän, joten reitti oli alamäkivoittoinen ja melko tasainen. Päälle vielä pari kilsaa jäähdyttelyä.

Torstaina juoksin aamulla ennen töihin lähtöä 12,5 km:n lenkin. Tämä lenkki oli vaan ihan kilometrien keräämistä rennolla 4:30 min/km vauhdilla. Ihan mukavasti jaksoi, vaikka lähtö olikin ennen aamukuutta.

Lauantaina otin vahän ajatuskin mukaan juoksuharjoitukseen, kun kävin juoksemassa tonnin vetoja Lamminpään kentällä. Aamulla oli sopiva reilun kymmenen asteen sää ja aurinkokin alkoi paistella sateisen edellispäivän jälkeen. Vastatuulta oli hieman takasuoralla, ei kuitenkaan häiritsevissä määrin. Otin perusvauhdiksi 3:45 min/km, eli 22,5 s / 100 m. Vetojen välillä kävelin/hölkkäsin ratakierroksen verran. Ensimmäinen veto oli noin tuota perusvauhtia eli 3:40. Toisessa vedossa juoksin perusvauhtia, paitsi viimeiset 200 m kovaa. Vedon ajaksi tuli 3:37. Kolmannessa vedossa lisäsin kovan vauhdin matkan 400 m:iin ja ajaksi tuli 3:30. Neljännessä vedossa perusvauhtia 400 m ja kovaa vauhtia 600 m, ja aika oli 3:26. Viimeinen veto oli ns. all-in, ja se meni aikaan 3:18. Ajat olivat suurin pirtein samaa luokkaa kuin edellisenäkin kesänä, eli ei kunto ole ainakaan kauheasti huonontunut. Veto-treenin alkuun ja loppuun jokunen kilometri verkkaa.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin juoksemaassa saman pitkän lenkin kuin viime sunnuntainakin. Eli Tohloppi – Tahmela – Villilä – Kalkku -lenkin. Matkaa kertyi 27,5 km ja aikaa kului hieman alle 2:14, reilu puoli minuuttia vähemmän kuin viime viikolla. Keskisyke oli 128, eli pari pykälää alempi kuin viime sunnuntaina. Sää oli erittäin sopi 10-15 astetta, puolipilvistä ja melko tyyntä. Mitä sitä sunnuntaiaamulta voi muuta vaatiakaan.

Normaalia settiä

Viikko 4/2019 (21.-27.1.2019)

Tälle viikolle ei ole tarjolla mitään ihmeellisiä tapahtumia. Sääkin on ollut normaalin talvinen. Jokunen tosi kylmä päivä, mutta muuten ihan komeeta talvista ulkoilusäätä. Kevyttä pakkaslunta on satanut pikkaisen useana päivänä, mutta lisäsenttejä ei ole juurikaan kertynyt.

Maanantai oli kylmä päivä ja turvauduin autoon töissä käymiseen. Kävin heti aamulla uimassa Tesoman uimahallilla tunnin vaparitreenin. Matkaa kertyi tälläkin kertaa 2500m. Mukavan väljää oli polskia, vaikkei ihan autiota ollutkaan. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina oli etätyöpäivä, ja aamulla juoksin tunnin normitreenin matolla. Illalla puolitoistatuntia sulkapalloneluria. Tällä kertaa jouduin meneään pyörällä hallille, mutta matkaa ei onneksi ole kuin viitisen kilometriä eikä pakkastakaan ollut kuin kymmenisen astetta. Kokoonpano oli hieman poikkeava, sillä Mikan ja minun lisäksi oli Juha ja Jampe. Ihan hyvät pelit saatiin tälläkin porukalla.

Keskiviikkona viikon ensimmäiset työmatkapyöräilyt pikkupakkasessa. Illalla kävin hiihtämässä vaparilla Topinlenkin, vajaa 28 km.

Torsaiaamulla kävin tekemässä ulkona 11 km juoksulenkin, reilun kymmenen asenteen pakkasessa, ja samalla kertaa hain auton Lamminpään parkkikselta, jonne Tuuli oli sen aamulla jättänyt. Ihan hyvin kulki, vaikka pakkasta olikin vähän turhan paljon eikä vähäistä uutta lunta oltu ajettu pyöräteiltä. Töistä ajoin suoraan Tesomalle uimaan. Jälleen matkaa kertyi 2500m, mutta aikaa meni tällä kertaa vain hieman päälle 58 minuuttia. Yritin uida vähän tehokkaammalla käsivedolla ja sillä tuntui olevan hieman vaikutusta. Sykkeisiin ei sillä näyttänyt ihme kyllä olevan vaikutusta.

Perjantaina työmatkapyöräilyjen lisäksi illalla reilun tunnin sisäpyöräilytreeni.

Lauantaina oli taas hiihtolenkin vuoro. Tällä viikolla oli tarkoitus ottaa perinteisen tyylin hiihto ohjelmaan, mutta vielä tälläkin kertaa laitoin vapaan sukset jalkaan. Pakkanen ja uusi lumi oli vaan yhdistelmältä, johon sopii paremmin luistelutyyli. Reilu kaksi ja puoli tuntia tuli hiihdeltyä. Iltatreeni jäi tekemättä, mutta kuutisen tuntia puuhommia sai ajaa sen asian.

Sunnuntaina oli taas sen verran kylmä päivä, että treenit tuli tehtyä sisällä. Aamupäivällä 16 km matolla PK-vauhdilla ja suht matalilla sykkeillä. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Treenivuoden 2018 tilinpäätös

Nyt kun ollaan päästy vuoden 2019 puolelle, niin voidaan vanha vuosi laittaa pakettiin tekemällä tilinpäätös menneestä vuodesta.

Sään osalta mieleen jäi päälimmäisenä kuuma kesä. Jopa sen verran kuuma, että se haittasi treenaamista. Juoksulenkit piti tehdä aamuvarhaisella tai myöhään illalla, sillä aurinkoiset hellepäivät eivät houkutelleet lenkille kuumimpaan aikaan. Toisaalta sitten kevät oli melko kylmä ja pakkasia olikin aina huhtikuun puoliväliin asti. Hiihtokelit olivat siis hyvät normaalia pidempään.

Vuoden aikana ei ollut mitään kovin vakavia urheiluvaivoja. Toisin ne pienet vaivat, jotka haittasivat juoksemista olivat juuri pahimpaan aikaan, jolloin oli tarkoitus osallistua kisoihin. Pahimpana ongelmana oli lähes koko kesän haitannut vasemman jalkapohjan ja peukalovarpaan ongelmat. Myös vasempaan jalkapöytään sain kortisonipiikin, jolla sain jokusen viikon haitanneen vaivan pois.

Kisailut jäivät vuoden aikana melko vähiin. Syynä tähän oli sekä kesän kuumat säät että pienet jalkavaivat, jotka haittasivat juoksutreenejä sen verran, että kisakuntoon ei tuntunut pääsevän syksyn kisoihin mennessä. Vähäinen kisailu toisaalta antoi mahdollisuuden treenata tasaisemmin, eikä kalenteriin tullut niin paljon passailu-/palauttelujaksoja.

Muutamissa kilpailuissa tuli toki käytyä. Huhtikuun lopulla oli Loimaalla vajaan 7 km:n Savihölkkä ja seuraavana päivänä Tammelassa n. 8 km:n polkujuoksukisa. Edellisenä vuonna juoksin toukokuussa usean Inov TrailCup -osakilpailun, mutta menneenä vuonna osallistuin ainoastaan Toivion osakilpailuun (6 km). Vuoden pääkisaksi muodostui Oulun Terwamaraton, jossa juoksin toiseksi parhaan maratonaikani. Edellytyksiä oli juosta jopa oma ennätykseni, mutta sää ja vatsa eivät suosineet uuttaa ennätysaikaa. Maratonin jälkeen olikin jokunen kuukausi kisataukoa ja seuraava kisa oli vasta Himoksen 26 km:n polkujuoksukisa. Syksyllä tuli kisailtua vielä Hämeen hölkässä (20 km) ja alkutalvesta yhdessä TeivoCupin osakilpailussa (5 km).

Muita tapahtumia, joissa tuli oltua numerolappu rinnassa, olivat Pirkan pyöräily, jossa poljin 207 km:n matkan sekä sunnistuksessa osallistuin Jukolan viestiin Punkalaitumen Kunnon joukkueessa.

Viime talvena oma hiihtokauteni alkoi jo ennen vuoden vaihdetta, jolloin pääsin tekemään yhden hiihtolenkin. Sitten tulikin parin viikon tauko ja hiihtokausi pääsi toden teolla liikkeelle vasta tammikuun puolen välin paikkeilla. Hiihtokausi venyi aina huhtikuun puolen välin kieppeille, johon mennessä kertyi 1200 km (vuosi 2017: 300 km) ja hieman päälle 90 tuntia (vuosi 2017: 26 tuntia). Eli huomattavasti parempi talvi kuin edellinen (ja sitä edeltävä).

Suunnistusmäärät sen sijaan tuntuu menevän vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Tällä kaudella ei tullut suunnistettua kuin Lahti-Hollolan Jukolan viestissä. Edellisenä vuonna tuli sentään käytyä vähän iltarasteilla sekä jokusessa kisassakin.

Sulkapallokerratkin vähenivät jonkin verran viime vuodesta. Syynä tähän on ollut se, että Mansen Sulan treeneissä käynnit ovat jääneet lähes vallan väliin ja pelailtu on ainoastaan tiistaisin vakiovuorolla. Kertoja oli tänä vuonna 34 (59) ja tunteja 51 (84).

Kotisalissa tuli tehtyä 49 noin tunnin treeniä (37). Ulkopuolisilla saleilla ei tullut käytyä kertaakaan.

Sisäpyöräilyä tuli harrastettua myös edellistä vuotta vähemmän. Keväällä ei trainerin selkään tullut hypättyä kertaakaan, mutta syksyllä taas alkoi sisäpyöräilykin maistumaan. Kertoja vuodelle tuli 16 (28), kilometrejä 486 (895) ja tunteja 16 (30).

Ulkopyöräilyä, maantie- ja maastopyöräilyä erottelematta, kertyi 6335 km (6100) ja 284 (256) tuntia. Tuosta määrästä työmatkapyöräilyä oli 4844 km ja 218 tuntia. Kesällä tosin työmatkapyöräilyksi laskettiin pidemmätkin lenkit, jotka päätyivät tai lähtivät työpaikalta. Syksyllä ostin uuden sport-polkupyörän, jolla tein pääosan syksyn työmatkapyöräilystä.

Uutena lajina tälle vuodelle tuli uinti (vapaauinti). Kävin syksyllä viitenä kertana aikuisten vapaauintitekniikkakurssilla, jonka jälkeen aloin käymään pari kertaa viikossa Tesoman uimahallissa tekemässä omaa treeniä. Yhteensä uintikertoja tuli 22 ja kilometrejä kertyi noin 30. Alkuun tein noin 1000 m / 45 min harjoituksia, mutta loppuvuoteen menessä tunnin uintimääräksi alkoi tulla 2500 m.

Juoksumäärät olivat koko vuoden ajan melko tasaiset. Huonoin kuukausi oli helmikuu 89 km (8 kertaa) ja paras joulukuu 314 km (21 kertaa). Normaali kuukausi oli 250-280 km kieppeillä. Yhteensä juoksukertoja vuoden aikana oli 170 (140), aikaa noihin tuli käytettyä 200 tuntia (159) ja matkaa kertyi 2553 km (2036). Matolla juoksun osuus noista määristä on 30 kertaa, 323 km ja 25,5 tuntia. Keskimääräiseksi lenkin pituudeksi tuli siis 15 km / 70 minuuttia (14,5 / 68).

Kaiken kaikkiaan vuoteen mahtui 625 treenikertaa (611) ja aikaa noihin kului 714 tuntia (625). Painossa ei ole vuoden aikana tapahtunut juurikaan muutosta, sillä viime uudenvuodenpäivänä painoin 300 g enenmmän kuin tänään.

Vikalistaa

Viikko 40 (1.10.-7.10.2018)

Lokakuukin on nyt sitten saatu vauhtiin, mutta kelit ovat edelleen ihan siedettävät. Aamuisin on jo vähän vilpoista, mutta päivällä lämpö on noussut vielä lähemmäs kymmentä astetta. Suuremmilta sateilta on vältytty, vaikka välillä onkin kuurotellut.

Treeniviikko on viety läpi ihan kunnialla, vaikka omaan vikalistaan onkin tullut uusia merkintöjä. Listan kärkipäässä keikkuu edelleen oikea akillesjänne, joka on ottanut ihan tosissaan itteensä. Tiistain sulkapallon jälkeen tuli oikean polven etuosa kipeäksi ja on sitä myös edelleen. Voi olla, että olen kolauttanut sen lattiaan. Viikonloppuna tuli myös oikea lonkka kipeäksi. Juoksemista se ei juurikaan haitannut, mutta koiralenkeillä se kipuili. Muutenkin tuntuu, että paikat ovat melko jumissa jaloista selän kautta hartioihin asti.

Viikkoon mahtui neljän työmatkapyöräilyn lisäksi yksi kerta / tunti kotisalia, yksi kerta / 90 min sulkapalloneluria, sekä neljänä päivänä juoksua. Torstai oli totaali lepopäivä, tosin kun autolla käy töissä, niin työpäivä venyy silloin yleensä melkein kymmentuntiseksi. Viikonloppuna tuli lisäksi kaivettua tienvarren ojaa auki kuutisen tuntia, eli senkin voisi jonkin näköiseksi treeniksi kirjata.

Viikon ensimmäinen juoksupäivä oli keskiviikko, jolloin kävin tein rennon reippaan vajaan tunnin lenkin Tesoma – Kalkku – Ikuri -akselilla. Vauhti oli 4:33 / km ja meni ihan suht ok.

Perjantaina oli seuraava juoksulenkki ja se tuli tehtyä Lamminpään harjulla. Vauhti oli samaa luokkaa kuin keskiviikkona, matkaa tuli puolisen kilometriä ja nousua jokusen kymmenen metrejä enemmän.

Lauantaina juoksin Lamminpään majan kautta Pikku-Ahvenistolle ja sieltä yhdystietä pitkin takaisin kotiin. Matkaa kertyi 15.4 km ja aikaa meni 71 min. Hieman rauhallisemmin piti mennä, mutta alun selkäjumin jälkeen juoksu tuntui sen verran hyvältä, että annoin mennä mitä meni.

Sunnuntaina tein 25 km maastojuoksulenkin Koukkujärven, Julkujärven ja Pikku-Ahveniston kautta. Nyt sain mentyä 5 minuutin vauhdilla, mutta siltikin meno oli vähän väsynyttä ja jäykkää. Keli oli kyllä mitä mainioin, sillä lämpöä oli pari astetta, aurinko paistoi ja ilma oli ihan tyyni. Pirkan hölkkääjilläkin oli varmaankin mainio juoksukeli. Itseltäni jäi Pirkka väliin, koska laadukkaat viimeistelytreenit jäivät viimeisinä viikkoina väliin jalkavaivojen vuoksi.

Hiirijahtia

Hitto. Mun piti ryhdistäytyä ja päivittää blogia vähintään kahden viikon välein, mutta taas se kolmaskin viikko vaan vierähti. Johonkin se aika vaan menee, vaikka mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Moottorisahan sentään sain käyntiin ja jokusen puunkin kaadettua edellisviikonloppuna. Mutta muuten ulkohommat ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa.

Sisällä on jatkunut hiirijahti. Neljä on jo räpsään jäänyt, mutta yksi sinnikäs pitää meille vielä öisin seuraa. Se varmaankin seuraa jostain verhon takaa, milloin me ollaan vaipumassa syvimpään uneen. Sitten se vetää puukengät jalkaan ja lähtee ravaamaan välipohjaa edestakaisin päämme yläpuolella. Nuku siinä sitten. Tänään tuli sitten mitta täyteen, ja kaivoin porakoneen ja rasiaterän esiin, ja tempaisin reijän hiirulaisen juoksureitille. Nyt olisi ansa viritettynä ihan emmentaalin kera, joten ensi yönä nähdään ketä viimeksi nauraa.

Reenipuolella ei ole tapahtunut muutoksia – työmatkapyöräilyä ja salia. Juoksua ei jalka vieläkään kestä, joten sitä ei ole juurikaan liiemmin viitsinyt kiusata. Ensi viikolla onneksi näyttäisi sää kääntyvän talvisempaan suuntaan, ja lunta näyttäisi olevan loppuviikosta tulossa (siis ei tule). Hiihtokelejä siis odotellaan.

Määräviikko

Lomat alkoi, joten taas on aikaa reenata. Onneksi jalatkin on suht hyvässä kunnossa, ei siis tarvitse niidenkään puolesta passailla. Ekasta lomaviikosta tulikin määriltään vuoden paras juoksuviikko – ensimmäistä kertaa tänä vuonna yli 100 km viikolle.

Kelien puolesta kyllä juosta kelpasikin, sillä läpötila hipoi hellerajaa joka päivä ja loppuviikosta mentiin jopa reilusti ylikin. Eli oli paikoin vähän liiankin lämmintä. Juoksut tosin tuli tehtyä pääasiassa aamuisin jolloin lämpö ole vielä ihan siedettävä.

Maanantaina 16 km kilometrin juoksun lisäksi tuli käytyä Kangasalan Kyötikkälässä iltarasteilla. Kyötikkälässä suunnistaminen on kuin Jukolassa, eli pitää vain valita oikea polku mitä edetä, ja rasti löytyy sieltä missä on porukkaa kuin pipoa.

Tiistaina oli vuorossa tupla-juoksupäivä. Aamusta 14 km ja illasta 9 km. Aamun lenkki meni vielä ihan OK, mutta illan kevyt hölkkä ei enää tuntunutkaan niin kevyeltä.

Keskiviikon reilu 15 km:n juoksulenkki oli myös melko väsynyttä joten illan treeniksi oli hyvä ottaa pyöräily. Lähdin pyöräilemään vasta myöhempään illalla jotta lämpötila olisi vähän tippunut, mutta lähelle hellerajaa se edelleen lähtöhetkellä oli. Myös tuuli oli edelleen melko kova ja tuntui olevan vastainen koko ajan. Lenkki kulki reittiä Siuro – Sasi – Rokkakoski – Lavajärvi – Ylöjärven keskusta, ja matkaa kertyi 66 km. Ajoin melko rauhallista vauhtia, mutta silti loppumatkasta reidet olivat ihan loppu.

Torstain juoksulenkki oli edelleen melko tukkoista vaikka tein sen vasta päivällä aamupalan jälkeen, enkä heti heräämisen jälkeen. 14 km tuli mentyä 4:24 min/km vauhtia, mutta sykkeitä katsellessa vauhti olisi pitänyt olla reilusti kovempaa.

Perjantain lenkki siirtyi myöhemmäksi iltaan, sillä päivän muu ohjelma ja mökille meno esti aikaisemman lenkin. Tällä kertaa juoksu tuntui edellispäiviin verrattuna melko mukavalta. Sykkeet olivat kyllä edelleen korkealla, mutta muuten meno oli rennon tuntuista.

Lauantaina oli suunniteltu lepopäivä. Silloin tuli käytyä Turussa juoksuttamassa Tuulia Paavo Nurmen puolimaratonilla. Itsekin piti juosta tuolla 10 km tai puolikas, mutta toistuvasti jatkuvat ylävatkan krampit reippaassa vauhdissa eivät luvanneet hyvää kisalle, joten en alkanut maksamaan melko varmasta keskytyksesta. Helle oli myös ankara, joten paikanpäällä väliin jäänyt kisa ei enää harmittanut.

Sunnuntaiaamusta, ennen kuin lämpö ehti nousta helteeksi, kävin juoksemassa pitkästä aikaa lähes parin tunnin lenkin. Tosi rauhallisesti piti mennä jotta sai pidettyä sykkseet kurissa, mutta muuten meni kevyesti. Aamupäivästä lähdettiin sitten ajelemaan kohti Puolangan Paljakkaa jossa järjestetään tämän vuoden Kainuun Rastiviikot. Saa nähdä miten rastiviikon urakka onnistuu näillä helteillä.

VIIKKO 26/2010

MA: ap. juoksu 16 km, ip. suunnistus 6.8 km / 40 min (tot.)
TI: ap. juoksu 13.9 km, ip. juoksu 9.3 km
KE: ap. juoksu 15.4 km, ip. pyöräily 66 km
TO: juoksu 14 km
PE: juoksu 14.3 km
LA: –
SU: Juoksu 23 km

Hiihtoloma vai talviloma?

Tänäkin vuonna tuli pidettyä talviloma perinteiseen tapaan viikkoa aikaisemmin kuin mitä näillä korkeuksilla nomaalisti pidetään. Ja syykin on sama, eli Pirkanhiihtoon valmistautuminen. Suunnitelmat ja odotukset olivat kovat hiihtokilometrien suhteen, mutta suunnitelmat romuttuivat heti ensimmäisen viikonlopun vähän turhan talviseen keliin.

Lauantaille oli suunniteltu vähän lyhyempi lenkki, sillä arvio oli, että perjantain Sonata Arctican keikalla tehty nesteytys hyydyttäisi suurimmat menohalut lauantailta, mutta se olikin herra talvi ja sen mukana tuoma parin kymmenen asteen pakkanen ja navakka viima, joka hyydytti hiihtohalut.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Pinsiön kierroksen 60 km lenkille, mutta herra talvella oli jälleen sormensa pelissä ja pakkasen ja viiman lisäksi tuli vielä vaaka suoraan lunta. Eli sunnuntainkin jälkeen talviloman km-määrä näytti edelleen nollaa. Lunta toki tuli kolattua useampi tunti, joten ihan hiettä ei sunnuntai kulunut.

Maanantai ei kauheasti muutosta tuonut keleihin. Viima onneksi oli hellittänyt ja aamupäivällä tulikin lähdettyä 25 km:n lenkille. Uusi lumi ja kova pakkanen oli vienyt luiston ladulta ja meno oli sen mukaista. Hiihdon jälkeen tuli kolattua taas yön aikana tulleet lumet tieltä. Illalla vielä 16 km saunahiihtolenkki.

Tiistaiaamu oli komean aurinkoinen, mutta kylmä. Vähän ennen puoltapäivää lähdin tekemään 36 km:n hiihtolenkkiä. Suurin osa matkasta eteni aurinkoisessa kelissä, mutta viimeisen kympin aikana alkoi jälleen tuiskaamaan lunta ja meno muuttui entistäkin tahmeammaksi. Onneksi Tuulin synttärivieraat viihtyivät pitkään joten ei tarvinnut edes harkita toisen hiihtolenkin tekemistä. Ja tuskin olisi tullut muutenkaan lähdettyä, sillä illan aina tuli kymmenisen senttiä uutta lunta.

Keskiviikkoaamuna kävi toteen alkuviikon epäilykset ja orastava kurkkukipu oli äitynyt nuhan asteelle. Uhmasin kuitenkin valuvaa nenää ja kiipesin katolle lykkäämään kolmeksi tunniksi lunta alas. Tämän jälkeen hiihtoa 44 km ja sitten vielä kolmeksi tunniksi takaisin  lumihommiin.

Torstaiaamusta oli melko tukkoinen olo ja nuha oli tullut päälle tosissaan. Kipusin kuitenkin tunniksi viimeistelemään talon katon lumihommat. Päivällä olo oli hieman helpottunut ja päätin kaikesta huolimatta lähteä Tuulin matkaan hiihtämään 28 km:n lenkin. Ilma ja keli oli viikon paras joten tälläista hiihtopäivää ei voinut mistään hinnasta sivuuttaa. Hiihdon jälkeen autotallin katto puhdistui parissa tunnissa. Sisään päästyä kuumemittari kainaloon, mutta lämpöä ei onneksi ollut, pelkästään pirun tukkuin olo.

Perjantaina tuli keskityttyä ainoastaan nenän niistämiseen ja palapelin tekoon, sillä nuha jylläsi kropassa tosissaan. Iltaan mennessä olo alkoi vähän paraneen ja lauantaiaamusta uskalsikin lähteä jo ladulle. Reilun asteen pakkanen tuntui tosi lämpimältä keliltä, sillä parin kuukauden tiukka pakkasjakso oli totuttanut kropan jo vähän hyisempiin keleihin. 56 km tuli väisteltyä puista putoilevaa lunta ja lipsuteltua plussan puolelle menneillä laduilla.

Sunnuntaiaamuna lämpömittari näytti sellaisia lukemia, että liisterin kanssa piti alkaa leikkimään. Oli se onni, että tuli kulutettua pari minuuttia enemmän aikaa pitovoitelun laittamisessa, sillä liisterisuksi toimi todella upeasti. 60 km lenkillä suksi toimi lähes koko matkan erittäin upeasti, liippaantunut latu takasi hyvän luiston ja sitä huolimatta ylämäissä “seinäpito”. Paikoin irtolumi jäi pohjaan kiinni, mutta ei kuitenkaan haitaksi asti. Lauantaihin verrattuna 4 km pitempi matka, mutta aikaa kului 20 min vähemmän.

Suomen olympiajoukkueenkin ylitti mitalliodotukset… siis minun odotukseni. Oli veikannut, että kolme mitallia tulee, mutta niitähän tuli kaikenkaikkiaan viisi (ennen miesten 50 km hiihtoa). Pessimisti ei siis pety.