Hiirijahtia

Hitto. Mun piti ryhdistäytyä ja päivittää blogia vähintään kahden viikon välein, mutta taas se kolmaskin viikko vaan vierähti. Johonkin se aika vaan menee, vaikka mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Moottorisahan sentään sain käyntiin ja jokusen puunkin kaadettua edellisviikonloppuna. Mutta muuten ulkohommat ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa.

Sisällä on jatkunut hiirijahti. Neljä on jo räpsään jäänyt, mutta yksi sinnikäs pitää meille vielä öisin seuraa. Se varmaankin seuraa jostain verhon takaa, milloin me ollaan vaipumassa syvimpään uneen. Sitten se vetää puukengät jalkaan ja lähtee ravaamaan välipohjaa edestakaisin päämme yläpuolella. Nuku siinä sitten. Tänään tuli sitten mitta täyteen, ja kaivoin porakoneen ja rasiaterän esiin, ja tempaisin reijän hiirulaisen juoksureitille. Nyt olisi ansa viritettynä ihan emmentaalin kera, joten ensi yönä nähdään ketä viimeksi nauraa.

Reenipuolella ei ole tapahtunut muutoksia – työmatkapyöräilyä ja salia. Juoksua ei jalka vieläkään kestä, joten sitä ei ole juurikaan liiemmin viitsinyt kiusata. Ensi viikolla onneksi näyttäisi sää kääntyvän talvisempaan suuntaan, ja lunta näyttäisi olevan loppuviikosta tulossa (siis ei tule). Hiihtokelejä siis odotellaan.

Määräviikko

Lomat alkoi, joten taas on aikaa reenata. Onneksi jalatkin on suht hyvässä kunnossa, ei siis tarvitse niidenkään puolesta passailla. Ekasta lomaviikosta tulikin määriltään vuoden paras juoksuviikko – ensimmäistä kertaa tänä vuonna yli 100 km viikolle.

Kelien puolesta kyllä juosta kelpasikin, sillä läpötila hipoi hellerajaa joka päivä ja loppuviikosta mentiin jopa reilusti ylikin. Eli oli paikoin vähän liiankin lämmintä. Juoksut tosin tuli tehtyä pääasiassa aamuisin jolloin lämpö ole vielä ihan siedettävä.

Maanantaina 16 km kilometrin juoksun lisäksi tuli käytyä Kangasalan Kyötikkälässä iltarasteilla. Kyötikkälässä suunnistaminen on kuin Jukolassa, eli pitää vain valita oikea polku mitä edetä, ja rasti löytyy sieltä missä on porukkaa kuin pipoa.

Tiistaina oli vuorossa tupla-juoksupäivä. Aamusta 14 km ja illasta 9 km. Aamun lenkki meni vielä ihan OK, mutta illan kevyt hölkkä ei enää tuntunutkaan niin kevyeltä.

Keskiviikon reilu 15 km:n juoksulenkki oli myös melko väsynyttä joten illan treeniksi oli hyvä ottaa pyöräily. Lähdin pyöräilemään vasta myöhempään illalla jotta lämpötila olisi vähän tippunut, mutta lähelle hellerajaa se edelleen lähtöhetkellä oli. Myös tuuli oli edelleen melko kova ja tuntui olevan vastainen koko ajan. Lenkki kulki reittiä Siuro – Sasi – Rokkakoski – Lavajärvi – Ylöjärven keskusta, ja matkaa kertyi 66 km. Ajoin melko rauhallista vauhtia, mutta silti loppumatkasta reidet olivat ihan loppu.

Torstain juoksulenkki oli edelleen melko tukkoista vaikka tein sen vasta päivällä aamupalan jälkeen, enkä heti heräämisen jälkeen. 14 km tuli mentyä 4:24 min/km vauhtia, mutta sykkeitä katsellessa vauhti olisi pitänyt olla reilusti kovempaa.

Perjantain lenkki siirtyi myöhemmäksi iltaan, sillä päivän muu ohjelma ja mökille meno esti aikaisemman lenkin. Tällä kertaa juoksu tuntui edellispäiviin verrattuna melko mukavalta. Sykkeet olivat kyllä edelleen korkealla, mutta muuten meno oli rennon tuntuista.

Lauantaina oli suunniteltu lepopäivä. Silloin tuli käytyä Turussa juoksuttamassa Tuulia Paavo Nurmen puolimaratonilla. Itsekin piti juosta tuolla 10 km tai puolikas, mutta toistuvasti jatkuvat ylävatkan krampit reippaassa vauhdissa eivät luvanneet hyvää kisalle, joten en alkanut maksamaan melko varmasta keskytyksesta. Helle oli myös ankara, joten paikanpäällä väliin jäänyt kisa ei enää harmittanut.

Sunnuntaiaamusta, ennen kuin lämpö ehti nousta helteeksi, kävin juoksemassa pitkästä aikaa lähes parin tunnin lenkin. Tosi rauhallisesti piti mennä jotta sai pidettyä sykkseet kurissa, mutta muuten meni kevyesti. Aamupäivästä lähdettiin sitten ajelemaan kohti Puolangan Paljakkaa jossa järjestetään tämän vuoden Kainuun Rastiviikot. Saa nähdä miten rastiviikon urakka onnistuu näillä helteillä.

VIIKKO 26/2010

MA: ap. juoksu 16 km, ip. suunnistus 6.8 km / 40 min (tot.)
TI: ap. juoksu 13.9 km, ip. juoksu 9.3 km
KE: ap. juoksu 15.4 km, ip. pyöräily 66 km
TO: juoksu 14 km
PE: juoksu 14.3 km
LA: –
SU: Juoksu 23 km

Hiihtoloma vai talviloma?

Tänäkin vuonna tuli pidettyä talviloma perinteiseen tapaan viikkoa aikaisemmin kuin mitä näillä korkeuksilla nomaalisti pidetään. Ja syykin on sama, eli Pirkanhiihtoon valmistautuminen. Suunnitelmat ja odotukset olivat kovat hiihtokilometrien suhteen, mutta suunnitelmat romuttuivat heti ensimmäisen viikonlopun vähän turhan talviseen keliin.

Lauantaille oli suunniteltu vähän lyhyempi lenkki, sillä arvio oli, että perjantain Sonata Arctican keikalla tehty nesteytys hyydyttäisi suurimmat menohalut lauantailta, mutta se olikin herra talvi ja sen mukana tuoma parin kymmenen asteen pakkanen ja navakka viima, joka hyydytti hiihtohalut.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Pinsiön kierroksen 60 km lenkille, mutta herra talvella oli jälleen sormensa pelissä ja pakkasen ja viiman lisäksi tuli vielä vaaka suoraan lunta. Eli sunnuntainkin jälkeen talviloman km-määrä näytti edelleen nollaa. Lunta toki tuli kolattua useampi tunti, joten ihan hiettä ei sunnuntai kulunut.

Maanantai ei kauheasti muutosta tuonut keleihin. Viima onneksi oli hellittänyt ja aamupäivällä tulikin lähdettyä 25 km:n lenkille. Uusi lumi ja kova pakkanen oli vienyt luiston ladulta ja meno oli sen mukaista. Hiihdon jälkeen tuli kolattua taas yön aikana tulleet lumet tieltä. Illalla vielä 16 km saunahiihtolenkki.

Tiistaiaamu oli komean aurinkoinen, mutta kylmä. Vähän ennen puoltapäivää lähdin tekemään 36 km:n hiihtolenkkiä. Suurin osa matkasta eteni aurinkoisessa kelissä, mutta viimeisen kympin aikana alkoi jälleen tuiskaamaan lunta ja meno muuttui entistäkin tahmeammaksi. Onneksi Tuulin synttärivieraat viihtyivät pitkään joten ei tarvinnut edes harkita toisen hiihtolenkin tekemistä. Ja tuskin olisi tullut muutenkaan lähdettyä, sillä illan aina tuli kymmenisen senttiä uutta lunta.

Keskiviikkoaamuna kävi toteen alkuviikon epäilykset ja orastava kurkkukipu oli äitynyt nuhan asteelle. Uhmasin kuitenkin valuvaa nenää ja kiipesin katolle lykkäämään kolmeksi tunniksi lunta alas. Tämän jälkeen hiihtoa 44 km ja sitten vielä kolmeksi tunniksi takaisin  lumihommiin.

Torstaiaamusta oli melko tukkoinen olo ja nuha oli tullut päälle tosissaan. Kipusin kuitenkin tunniksi viimeistelemään talon katon lumihommat. Päivällä olo oli hieman helpottunut ja päätin kaikesta huolimatta lähteä Tuulin matkaan hiihtämään 28 km:n lenkin. Ilma ja keli oli viikon paras joten tälläista hiihtopäivää ei voinut mistään hinnasta sivuuttaa. Hiihdon jälkeen autotallin katto puhdistui parissa tunnissa. Sisään päästyä kuumemittari kainaloon, mutta lämpöä ei onneksi ollut, pelkästään pirun tukkuin olo.

Perjantaina tuli keskityttyä ainoastaan nenän niistämiseen ja palapelin tekoon, sillä nuha jylläsi kropassa tosissaan. Iltaan mennessä olo alkoi vähän paraneen ja lauantaiaamusta uskalsikin lähteä jo ladulle. Reilun asteen pakkanen tuntui tosi lämpimältä keliltä, sillä parin kuukauden tiukka pakkasjakso oli totuttanut kropan jo vähän hyisempiin keleihin. 56 km tuli väisteltyä puista putoilevaa lunta ja lipsuteltua plussan puolelle menneillä laduilla.

Sunnuntaiaamuna lämpömittari näytti sellaisia lukemia, että liisterin kanssa piti alkaa leikkimään. Oli se onni, että tuli kulutettua pari minuuttia enemmän aikaa pitovoitelun laittamisessa, sillä liisterisuksi toimi todella upeasti. 60 km lenkillä suksi toimi lähes koko matkan erittäin upeasti, liippaantunut latu takasi hyvän luiston ja sitä huolimatta ylämäissä “seinäpito”. Paikoin irtolumi jäi pohjaan kiinni, mutta ei kuitenkaan haitaksi asti. Lauantaihin verrattuna 4 km pitempi matka, mutta aikaa kului 20 min vähemmän.

Suomen olympiajoukkueenkin ylitti mitalliodotukset… siis minun odotukseni. Oli veikannut, että kolme mitallia tulee, mutta niitähän tuli kaikenkaikkiaan viisi (ennen miesten 50 km hiihtoa). Pessimisti ei siis pety.