Valmennukseen

Viikko 42/2021 (18.-24.10.2021)

Kaksi kuukautta Jouluun. Ja jouluiselta kelit juuri nyt näyttävätkin. Perjantaina alkoi satelemaan räntää ja lunta, ja viitisen senttiä sitä paikoin meidän pihaamme on jäänyt. Muutenkin viikko on ollut melko märkä ja tuulinen, joten sadekamppeille on ollut käyttöä.

Treenipuolella tapahtui tällä viikolla muutos, kun MO alkoi tekemään mulle harjoitusohjelmaa. Nyt ei tarvitse enää itse miettiä mitä tekee, tekee vaan mitä käsketään. Kyllä nyt on helppoa. Tämä viikko tuntui olevan määräviikko, sillä harjoituspäiväkirjaan tuli reilu 18 tuntia hikoilua. Tehoja ei tällä viikolla juurikaan tullut tehtyä, juoksulenkitkin oli määritelty niin rauhalliselle vauhdille, että ei ole aiemmin yksin tullut niin hiljaisella vauhdilla juostua.

Maanantaina normaaliin tapaan työmatkapyöräilyt sekä illalla kolmen vartin kotisalitreeni.

Tiistai oli kotikonttoripäivä ja aamupäivällä kävin juoksemassa tunnin / 11 km:n lenkin. Vauhti oli siis maltillinen 5:33 min/km. Vieläkin rauhallisemmin piti ohjelman mukaan mennä, mutta tällä kertaa en siihen kyennyt. Keskisykekin oli mukavan alhainen 115 bpm. Illalla vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria Ylöjärven Liikuntakeskuksella.

Keskiviikko olikin sitten sadepäivä ja myöskin toimistopäivä. Eli kastuttua tuli mennen tullen. Aamun työmatka oli poikkeuksellisen dramaattinen, sillä Pirkkalan keskustassa Suupan liikenneympyrästä oli nainen ajanut pakulla ihan kunnolla ulos ja pöpelikköön, ja minä satuin ensimmäisenä paikalle. Onneksi kuskille ei ollut kovin pahasti käynyt, mutta jouduin kuitenkin avustamaan hänet hanttimiehen puolelta ulos ja soittamaan yx-yx-kahteen.

Sateisen kelin vuoksi juoksin keskiviikkoillan treenin pitkästä aikaa matolla. Ensin 20 minuuttia verkkaa vähän päälle viiden vauhtia. Sitten 4 x 500 m 12 km/h vauhdilla 2% nousuun ja 500 m palautusta 11 km/h vauhdilla 0-kulmaan. Sitten samoilla vauhdeilla 3 x 500 m 3% nousuun ja vielä 2 x 500 m 4% nousuun. Yhteensä juoksua tuli 70 minuuttia. Juoksun päälle tunniksi MO:n uintitreeneihin Ylöjärven uimahallille.

Torstai oli taas kotitoimistopäivä. Illalla reilun 14 kilometrin juoksulenkin Nokian paloaseman kautta. Vauhti oli jälleen rauhallista 5:26 min/km ja keskisykkeetkin suht alhaalla, 117 bpm. Päälle vielä 30 minuutin kotisalitreeni.

Perjantaina tuli taas kastuttua ihan huolella työmatkapyöräilyjen yhteydessä, mennen tullen. Aamulla oli vielä lämmintä, mutta illalla alkoi viilenemään ja sade muuttua rännäksi. Illalla tein 75 minuutin sisäpyöräilytreenin Zwiftissä. Ensin 45 minuttia lämmittelyä. Tehot lähtivät 145 W:sta päätyen 191 W:iin. Tämän jälkeen 12 minuuttia 235W tasatehoilla. Pääle vielä 18 minuuttia verraa matalilla tehoilla.

Lauantain treeni oli pitkä erittäin rauhallinen juoksulenkki. Yön aikana oli tullut jokunen sentti lunta/räntää, mutta se ei vaikuttanut muuhun kuin kenkävalintaan. 20.7 km tuli juostua tasaisessa maastossa 5:43 min/km vauhdilla. Reitti kulki yhdystien kautta Elovainiolle, sieltä kirjaston ja Teivon kautta Lamminpäähän, ja sieltä Tesomajärven kautta takaisin kotiin. Parilla viimeisellä kilsalla alkoi takareidet vähän jumittelemaan, mutten meni mukavan kevyesti.

Sunnuntaiaamulla oli ensin tunnin MO:n uintitreenit Ylöjärven uimahallissa. Päätreeni oli 400 m:n kelauspätkiä, jotka sisälsivät 25 m:n pätkän “temppuilua”. Uinnin jälkeen tulin kotiin, jossa pyöräilin Zwifitssä 2,5 tuntia kevyellä 140W: keskiteholla. Pyöräily sujui mukavasti ja samalla tuli katsottua yksi elokuvakin.

Mäkeä

Viikko 41/2021 (11.-17.10.2021)

Tälle viikolle ei osunut mitään ihmeellistä. Treeneissä mentiin melko perussetillä, eikä keleissäkään tapahtunut mitään radikaaleja muutoksia. Syyskeleissä mennään, välillä satelee, välillä paistelee, tuulee ja yöt viilenevät. Sunnuntaiaamusta oli pyörätietkin jo liukkaat, mutta melko pian aurinko ne sulatti. Sen verran nyt kuitenkin jotain spesiaalia, että A sai uuden työlaitteen, minikaivurin. Viikonloppuna sillä tuli siirreltyä kiviä paikasta toiseen. Kuvan kivi alkaa olla painoltaa maksimia, sillä napsun isompi murikkaa kuljeteltiin pääosin takarenkaat ilmassa.

Uinnissa tuntui tapahtuvat myös jonkin verran eteenpäin menoa, kun valkku keksi pari uutta juttua, millä uintini muuttui hieman sujuvammaksi. Taas tuli siis pari uutta juttua, joihin keskittyä uinnissa. Eihän niitä vielä kovin montaa olekaan.

Maanantai oli perustoimistomaanantai, eli työmatkapyöräilyt ja illalla tunti kotisalia. Päivällä oli myös reilun tunnin hieronta

Tiistaina aamupäivällä kävin tekemässä 10 km:n juoksulenkin Tesomajärven ja Lamminpään maisemissa. Keskari oli 4:36 min/km luokkaa ja sykkeet kynnyksen tuntumassa. Juoksu oli ihan ok, vaikka vähän jäykän oloista meno olikin. Illalla oli puolitoista tuntia sulkapalloneluria Ylöjärven liikuntakeskuksessa. 75% oli vakiopelaajia, eli yksi vieraileva tähti oli joukossa. Tästä syystä pelikin muuttui vähän erillaiseksi – vaihtelu toki virkistää.

Keskiviikkona jälleen työmatkapyöräilyt. Illalla MO:n treeneissä ensin sauvoteltiin Maunussuon mäessä vähän vajaan tunnin verran ylös-alas. Tämän jälkee tehtiin tusinan verran lyhyitä ja rentoja juoksuvetoja. Sitten siirryttiin tunniksi Ylöjärven uimahalliin allaskelailuun. Sain myös palautetta uintini videoinnista.

Torstaina viikon kolmas ja viimeinen konttoripäivä, ja pyörällä jälleen liikenteessä. Illalla kävin juoksemassa vajaan 13 km:n lenkin. Sisällytin treenin loppuun parin kilsan pätkän vähän reippaampaa vauhtia (8:15 / 2 km). Taas oli vähän jumijuoksua, mutta muuten juoksu oli ihan mukavan oloista.

Perjantaina illalla ensin pyöräilin Zwiftissä 1:16. Alkuun otin lämpöä 20 minuutin ajan, ja sitten tein 10 kertaa 20 sekunnin vetoja 3:40 palautuksella. Tehot yritin pitää 450W kieppeillä, siinä ihan hyvin onnistuen. Loppuun vielä 20 minuuttia verkkaa. Pyöräilyn päälle vielä 45 minuutin kotisalitreenin.

Lauantaina aamupäivällä kävin juoksemassa vähän vajaan 12 kilometrin mittaisen mäkisen lenkin. Juoksin ensin kotoa Lamminpään majalle ja Lamminpäässä kiersin ns. kilpa5-lenkin + pari lisämäkeä, ja sitten takaisin kotiin. Laskutavasta riippuen reitille osui 11 suht rapsakkaa mäkeä ja niistä kertyi n.250 nousumetriä. Vauhti oli vähän alle vitosta, joten mitään kovaa yritystä ei ollut päällä, mutta keskisyke oli 142 bpm ja ventilointi oli melko kovaa.. Illalla kelailin vielä Zwiftissä reilun tunnin verran maltillisilla 156W keskitehoilla ja 119 bpm:n sykkeillä.

Sunnuntaiaamulla oli jälleen MO:n treenit. Ensin altaalle kelailemaan tunniksi. Tekniikkaan yritin jälleen keskittyä ja jätin vauhdit muiden tehtäväksi. Uinnin päälle kahdeksi tunniksi Mustaanvuoreen sauvarinteeseen. 16 nousua tuli tehtyä ja niistä kertyi n. 1050 nousumetriä. Sykkeet pysyivät hyvin alhaalla, sillä keskisyke oli 106 bpm. Keli oli komean aurinkoin, tosin tuuli oli melko kova, mutta puhalsi onneksi selän takaa ylöspäin mennessä.

Suliskauden avaus

Viikko 40/2021 (4.-10.10.2021)

Flunssaviikon jälkeen pääsin taas tällä viikolla kunnolla treeneihin kiinni. Eiköhän tässä jo ylimenokautta ollut riittävästi. Syksykin on mitä parhaimmillaan. Lämpöä on riittänyt koko viikon tasaisesti kymmenen asteen kieppeillä. Illat pimenevät ja lehtiä sataa taivaalta. Tosin on kyllä vettäkin satanut ja pari kertaa on ihan kastunutkin, mutta ei ole annettu sen haitata.

Maanantai otettiin vielä varovaisesti, ja harjoituspäiväkirjaan ei tullut kuin edestakaiset työmatkapyöräilyt.

Tiistaina käynnistyi omalta osaltani syksyn sulkapallokausi. Vähän pitkäksihän aloitus on mennyt, mutta lomat yms. hallin vaihdot ovat viivästyttäneet aloitusta. Ylöjärven Liikuntakeskuksella on nyt meidän vakiovuoropaikkamme ainakin tammikuun loppuun asti, mutta varmaankin ihan kesään asti siellä pelaillaan neluria. Uudesta El Padelista kysyttiin kenttää, mutta vakioaikamme ei ollut enää siellä vapaana. Pelit sujuivat ihan mallikkaasti. Ensimmäiset erät piti ottaa kyllä varovaisesti, kun tuntui että joka paikka vähän kiristeli, eikä uskaltanut ihan heti alkaa repimään. Mutta kyllä puolentoista tunnin aikana ehti jo paikat sen verran lämpeämään, että kunnon venytyksiäkin tuli tehtyä.

Keskiviikkona oli jälleen työmatkapyöräilyt ja illalla MO:n treenit. Treeneissä ensin pyöräiltiin reilun tunnin ajan Teivon lähellä olevassa loivassa ylämäessä, jossa putkitimme ylämäkeä 12 kierroksen verran. Pyöräilyn päälle Ylöjärven uimahallille tunniksi kelailemaan. Tällä kertaa uintiamme myös kuvattiin.

Torstainakin olin pyörällä töissä. Mennen-tullen sain vettä sen verran niskaan että kamppeet kastuivat. Illalla kävin vielä juoksemassa reilun tunnin lenkin Lamminpää-Tesoma-Ikuri -akselilla. Vauhti oli vähän päälle 4:50, mutta silti sykkeet olivat tosi korkealla. Meno oli muutenkin tahmean ja kankeen oloista ja takareidetkin taas vähän heikommassa hapessa. Eipä ollut kauhean mieltä ylentävä lenkki.

Perjantaina jälleen, neljäs kerta tällä viikolla, työmatkapyöräilyä. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Lauantaiaamuna kävin juoksemassa täsmälleen saman lenkin kuin torstainakin. Tällä kertaa fiilis oli monta napsua parempi ja keskinopeuskin toistakymmentä sekunttia parempi kuin torstaina. Sykkeet tosin olivat edelleen tosi korkealla. Päivä pihalla hommissa, ja illalla tunnin sisäpyöräily Zwiftissä. Pääasissa kelailua, mutta mukaan mahtui kaksi lyhyttä ja kaksi vähän pidempää vetoa. Lyhyet vedot olivat alle minuutin mittaisia ja niissä maksimitehot olivat 400W luokkaa. Ensimmäinen pidempi veto (n. 5 min) tehot pyörivät siinä 250W pyörteillä, toinen noin 3 minuutin vedossa oltiin lähempänä 300W.

Sunnuntaina oli jälleen MO-treenit jotka alkoivat tunnin uintitreenillä Ylöjärven uimahallissa. Kelausta 200 m pätkissä eri vauhdeilla ja eri välineillä. Päälle vielä kaksi tuntia pyöräilyä. Lähtö uimahallilta ja suuntana Sasi ja sieltä Siuroon päin jonkin verran. Menomatka oli kevyttä kelailua, mutta U-käännöksen jälkeen teimme 16 kappaletta lyhyitä, n.5 sekunnin mittaisia melkein/maksimivetoja, 4 minuutin palautuksella. Parhaassa vedossani maksimitehot olivat n.720W, mutta pääasiassa pyörittiin siinä 600W molemmin puolin. Matkaa kertyi yhteensä 44 kilometriä.

Duhaviikko

Viikko 39/2021 (27.9. – 3.10.2021)

Däsdä viikosda ei paljon jää kerroddavaa duleville polville. Viimeisedkin ajaduksed, eddä voisi vielä juosda vaikka Pirkan Hölkkä tai Kankaanpään Maradon, sai unohdaa dämän viikon nuhailun vuoksi. Eipä ole sidden puoleendoisda vuodeen midään daudia olludkaan.

Maanandai oli vielä ihan normipäivä, pyörällä döissä, päivällä reilun dunnin jalkahieronda (parin kuukauden duaon jälkeen – aijai). Illalla vielä vähän kannon kaivuuda ja puolisen dundia kodisalia.

Yöllä sidden alkoi olemaan vähän sellainen dunne, eddä duleeko kurkku kipeäksi, ja diisdai olikin niidelypäivä. Olisi pidänyd varmaan dehdä vieläkin lyhyempää dyöpäivää, sillä keskiviikkoildana oli 38 kuumedda ja dosrsdai-ildana hieman vähemmän. Perjandai olikin sidden ´jo daas ihan suhd. ok fiilis, mudda edelleen dein lyhennedyn edäpäivän.

Viikonloppu oli sen verran komea keleildään, eddä pihahommia pidi dehdä molempina päivinä. Sunnundaina käydiin jo Jalon kanssa dekemässä vajaan parin dunnin kävelylenkki harjulla. Nenä edelleen vähän dukossa, mudda muuden ihan ok olo.

Dästä alkoi nyd sidden ylimenokausi. Periaaddeessa duli ihan sopivaan kohdaan. Hyvää oli myös, eddä kipeydynyd kandapää dunduu nyd paremmalda. Nyd vähän kevyemmin ja sidden daas däysi rähinä päälle.

Kantapääkipuja

Viikko 38/2021 (20 – 26.9.2021)

Puut alkavat kellertyä jo täällä etelässäkin. Aamut vilpoisia, mutta päivällä päästään yhä kymmeneen lämpöasteeseen, joka tuntuu ihan lämpimältä. Vettäkin on saatu, mutta etenkin sunnuntai oli mahtava ulkoilupäivä.

Kantapää on vihoitellut edelleen. Tämän vuoksi juoksut on jääneet käytännössä nolliin tällä viikolla. Korvaavaksi liikunnaksi on tullut sisäpyöräily. Trainer-kausi käynnistyi siis tällä viikolla. Myös uimaan on päässyt muutaman viikon tauon jälkeen.

Loman jälkeen aloitettiin varoivaisesti, ja maanantaille harjoituspäiväkirjaan ei tullut kuin työmatkapyöräilyt sekä illan tunnin kotisalitreeni.

Tiistai-iltana laitoin ensi kertaa tänä syksynä trainerin tulille. Poljin Zwiftissä kevyesti kaksi tuntin. Keskisykkeet oli 119 bpm ja keskiteho 157W. Tri-pyörä oli käytössä ensimmäistä kertaa sitten Tahkon kisan, ja vettä siellä niskaansa saanut pyörä kitisi siihen malliin polkiessa, että melkein keskeytin treenin siksi aikaa kun haen öljyä. Kuuntelin kuitenkin kitinät koko kahden tunnin ajan.

Keskiviikkona oli jälleen työmatkapyöräilyt. Aamulla oli pakkasta asteen verran, joten Laken talvikengät piti vetää jo jalkaan. Illalla oli MO:n treenit. Ensin tunnin sauvakävelytreeni Maunussuon mäissä. Tehtiin 6 mäkivetoa juosten, muuten mentiin kävellen. Tämän päälle tunti uintia Ylöjärven uimahallissa. Käsivetoharjoitteet olivat jälleen ohjelmassa.

Torstaina kävin myös konttorilla pyörällä. Illalla 70 minuuttia kevyttä sisäpyöräilyä Zwiftissä. Tällä kertaa sykkeet jäivät 112 bpm:iin ja tehot 149W:iin. Kevyttä oli, mutta nyt oli ketjut rasvattu.

Perjantaina otettiin taas vähän kevyemmin. Illalla tunnin kotisalitreeni ja päälle puolen tunnin jumppa. Jumppasin viime kevään Amfibian tallenteen kanssa. Vähän liikkuvuutta yms.

Lauantaiaamuna poljin Zwiftin ramp testin. Alkuun jokunen minuutti lämppää, sitten lähdettiin 100 W:sta ja minuutin välein nostettiin 20 W tehoja. 320 W jaksoin polkea vielä kokonaan, mutta 340 W jäi puoleen väliin. Tästä urakoinnista FTP:ksi annettiin 253 W, joka oli 4 W vähemmän kuin kevään viimeisessä vastaavassa testissä. Melko vähän arvo oli kuitenkin pudonnut, luulin että olisi enemmän. Mulla oli testin aikana myös erilliset tehopolkimet kiinni ja seurasin Garminista, mitä ne näyttivät. Zwiftiin verrattuna Assioman polkimet näyttivät tehoksi noin 10-15 W enemmän. Tuo on sinänsä hyvä tieto, sillä Assioman arvoja kuitenkin kesällä tulee ulkona pelkästään seurattua. Lauantai jatkui MO:n aktiviteetilla Varalan Flowparkissa. Reilu kolme tuntia tuli kiipeiltyä seikkauluradoilla. Ilma oli mitä hienoin ja lihakset saivat hyvää ja erillaista haastetta. Paksummat takin vaihto ennen aktiviteetin alkua oli virhe, sillä hikeä alkoi pukkaamaan melko pian kun radoille päästiin. Aktiviteetin jälkeen vielä saunomista ja pulikointia Varalan allasosastolla, ja illalla vielä hyvää ruokaa ravintolassa hyvällä, samanhenkisellä porukalla.

Sunnuntaiaamusta oli heti tunnin MO:n uintitreeni Ylöjärven uimahallissa. 2,4 kilometriä kelausta vuoroin ilman ja vuoroin pullarin ja lättäreiden kanssa. Uinnin päälle pari tuntia sauvakävelyä Pikku-Ahvenistolla. Sinne meno ja paluu oli kävelyä, mutta Pikku-Ahvenistoa kiersin 5 kertaa hölkällä/juosten. Kierroksen mitta on 1.3 km ja aikaa tuohon kului ensimmäisen kierroksen reilusta seitsämästä minuutista viimeisen kierroksen vajaaseen kuuteen minuuttiin. Erittäin upeasta säästä johtuen poluilla oli paikoin vähän ruuhkaa, joka haittasi etenemistä, mutta ohi tuli aina päästyä ilman ongelmia. Vähän pahennusta juoksenteluni taisi aiheuttaa kun yhdet koiran ulkoiluttajat tuli ohitettua kolmeen kertaan ja kapealla polulla se aiheuttaa aina vähän toimenpiteitä koirien kanssa. Iltapäivällä tuli päräytettyä vielä moottorisahakin käyntiin ja syyskauden ensimmäiinen kaato tuli tehtyä. Runko päätyi heti klapeksi ja pinoon, ja risutkin tuli perattua naksuttelukuntoon.

Tuplaviikko Kiilopäällä

37/2021 (13.19.9.2021)

Ensimmäistä kertaa oltiin kaksi viikkoa putkeen Kiilopään maastoissa lomailemassa. Jälkimmäinen viikko oli ensimmäistä jonkin verran sateisempi. Maanantai oli täysin sadepäivä, muina päivinä tihutti enemmän tai vähemmän. Positiivista oli, ettei kovin tuulisia päiviä ollut laisinkaan, ja vaikka lämmötkin olivat päivisin 5-10 asteen väillä, niin ulkoilla tarkeni ihan hyvin ulkoilla.

Jo edellisellä viikolla oikean jalan kantapää/akillesjänne kipuili sen verran, että juoksu- ja koiralenkeille lähdöt sattuivat, mutta kipu hävisi pienen matkan jälkeen. Helpostusta kipuihin ei tullut toisella viikolla, vaan lenkkien alussa piti aina kärvistellä jonkin aikaa. Takareisiosasto oli myös edelleen välillä ongelmallinen, joten melko rikkinäinen olo paikoin oli. Onneksi molemmat vaivat olivat harvoin yhtä aikaa päällä.

Maanantai oli sadepäivä ja siitä muodostuikin treenien osalta lepopäivä. Koiria kasteltiin kylläkin muutaman tunnin verran.

Tiistaina käytiin päivällä Tuulin kanssa pyöräilemässä Nilanpään päivätuvan kautta Ruijanpolulle, jota myöden tulimme pääsimme Kopsusjärventielle. “Tietä” pitkin rynkyttelimme Kakslauttasen kautta takaisin Kiilopäälle. Tihkusadekuuroja saimme välillä niskaamme ja sukat kastuivat vetisten ojien ylityksissä. Sen verran rynkyttävää meno oli ollut, että loppumatkasta huomasin, että eturenkaan linkku oli päässyt aukeamaan ja rengas pysyikin paikalla vain pyhällä hengellä. Onneksi huomasin vaaran ennen onnettomuutta. Samalla kertaa huomasin myös takalinkun olleen löysällä. Sabotaasiako…?

Myös keskiviikko oli tihkusateinen päivä. Kävin kuitenkin juoksemassa Ahopäiden ylittävän lenkin. Matkaa kertyi 13 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Ensimmäinen 8 kilometriä olivat hyvää latupohjaa, mutta loppumatka oli kivistä polkua ja kivinen Ahopäiden nousu. Illalla kävin vielä pyörällä kaupassa Saariselällä. Kauppamatkaa kertyi 36 kilometrin verran ja aikaa kului vähän päälle kaksi tuntia. No, ihan suoraan ei tullut mentyä, vaan mennessä kieppasin Iisakkipäiden kautta ja takaisin päin tullessa tein vielä prospektorin lenkin.

Torstaina oli reissun viimeinen pyöräilypäivä. Poljin ensin Luulammelle, jossa vaihdoin etukumin, kun se tyhjeni Luulammille laskun aikana. Huolto-operaation jälkeen suuntasin Taajoslaavulle ja sielä Vellinsärpimään. Taajoslaavulle menin reittiä, joka lähti noin Luulammen ja Rumakurun puolestavälistä. Tämä oli itselleni uusi tuttavuus ja ihan positiivinen sellainen. Paikoin oli vähän märkiä kohtia, mutta pääosin ihan mukavaa kangasmaastoa kuitenkin. 9 kilometin Vellinsärpimän pätkä olikin tuttu. Ensimmäinen neljä kilometriä on nousuvoittoista, paikoin melko kivistä ja edellisten päivien sateiden jälkeen myös märkää ja mutaistakin. Sähköpyörien vuoksi nämä “haastavammatkin” reitit on saaneet nyt enemmän suosiota ja polut ovat kuluneet enemmän. Itse väänsin eteenpäin luomulla. Pätkän viisi viimeistä kilometriä oli puolestaan laskuvoittoista, joskin myös paikoin kivisiä ja myös täältä löytyi paikkoja “mutapainin ystäville”. Vellinsärpimästä poljin Saariselän keskustaan ja sieltä Piispanojalle. Piispanojalta suuntasin Ahopäille. Alkupätkä Piispanojalta oli tuttua, mutta viimeinen puolitoista kilometriä olivat pyöräillen jälleen uusi tuttavuus. Ihan hyväkulkuinen pätkä, vaikka ei virallisesti pyöräreitistöä olekaan. Lopuksi Ahopäiden nousu oli jälleen oma urakkansa. Matkaa kertyi 39 kilometriä ja aikaa kului 3 tuntia. Eli kivikko-osuudet tultiin todella rauhallisesti, mutta sen verran kuin näillä maastopyörätaidoilla pääsi.

Perjantaina lähdimmekin sitten heti aamusta ajelemaan kohti Oulua. Tankavaarassa pysähdyimme tekemään 7 kilometrin koiralenkin, mutta muuten pysyttiin melko tiiviisti auton ratissa.

Lauantaiaamusta kävin juoksemassa extempore Oulun Pokkisten parkrunin. 5 kilometrin “kisa” starttasi 9:30 ja viivalla oli pari kymmentä hölkkääjää. Reitti oli mukavan tasainen, sillä nousumetrejä oli vain 10. Muutenkin reitti meni hienoissa maisemissa Hupisaarilla ja voimalan padon tuntumassa. Lämpöä oli sopiva n. 7 astetta ja Oululle poikkeukselliesti tyyntä. Oma aikani oli 19:16, joka ei juuri lämmittänyt mieltä. Tosin ihan optimaalisin valmistautuminen tuollaiseen kovaan rypistykseen ei ollut alla. Loppupäivä menikin sitten taas autossa istuessa. Vaasassa tehtiin tunnin koiralenkki, jonka jälkeen taas matka jatkui. Kotona oltiin klo 20.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin polkemassa gravelilla Siuron 50 kilometrin lenkin. Ilma oli komean aurinoinen ja lämpöäkin oli 8 astetta, tuuli vähän viilensi menoa. Syyskelissä keskivauhdiksi muodostui 26 km/h.

Kiilopäätä ristiin rastiin

Viikko 36/2021 (6.-12.9.2021)

Ensimmäinen ruskalomaviikko Kiilopäällä meni mukavasti, reilusti ulkoillessa. Eipä oltu ainoita, jotka olivat keksineet tämän paikan, sillä Kiilopään tunturikeskuksen parkkipaikka oli joka päivä ääriään myöden täynnä, ja lisäksi vielä tienposket ja muut mahdolliset parkkeerauspaikat olivat täynnä kaiken kokoista autoa. Keskuksien lähipolut olivat mummojen ja pappojen kansoittamat ja vähän kauempana oli sähköpyöräilijöitä ihan vaivaksi asti. Nyt kun lapin ruska on kerran nähty, niin tarvii seuraavaksi tulla vähän rauhallisempaan aikaan.

Majoituimme jälleen Kiilopään keskuksen, Suomen ladun vanhoihin mökkeihin. Tuttuja tönöjä useammalta edelliseltä kerralta. Toinen harmin aihe oli työmaa, joka oli käynnissä kylmäkylpylän / savusaunan ympärillä. Viikolla joka “aamu” klo 8 pärähti moottirisaha käyntiin, kun työmiehet veistivät hirsikehikkoa. Pärinä kesti ilta-viiteen asti – no ei nyt ehkä ihan koko aikaa.

Säät olivat ihan sopivat. Päivälämmöt pyöri melkein joka päivä kymmenen asteen molemmin puolin. Öisin kylmempää ja muutama pakkasyökin näytti olleen, sillä joissain lammikoissa näkyi pieni riite. Keskiviikko oli täysi sadepäivä ja muutamana päivänä vähän tihutti, mutta etenkin viikoloppu oli komean aurinkoinen ja vähätuulinen, jolloin ilma tuntui jopa lämpimältä.

Koirat ovat olleet jälleen ihan innoissaan. Joka päivä on tehty vähintään pari lenkkiä Kiilopään ympäristössä. Riekkoja ja poroja on päästy haukkumaan, ja piuha on ollut kieränä joka lenkillä ja koko ajan. Lenkit ovat olleet mitaltaan kolmesta vartista kahteen ja puoleen tuntiin, eli viikon aikana koiralenkkitunteja on tullut varmaankin parikymmentä ja kilometrejä ehkä 80-90 km – pojilla tosin vielä enemmän, sillä pitkän piuhan päässä pääsee seilaamaan edes takaisin. Poikien painokin on varmaan pudonnut, sillä lenkkimäärä on nelinkertaistunut, mutta nappulamäärä on pysynyt samana. Koiralenkkien lisäksi itselle on tullut vielä n.8.5 tuntia pyöräilyä ja 6.5 tuntia juoksua.

Maanantaina vein pyörän Kiilopään pyörävuokraamon huoltoon vaihteiden säätöön. Itse lähdin tekemään Jalon kanssa juoksulenkkiä Kakslauttasen suuntaan. Remmi oli kireällä koko 13 kilometrin / tunnin ajan, vaikka vauhti oli 4:50 min/km luokkaa. Vettä tihutti koko matkan ajan, eli märkää oli meno. Ojentajat saivat myös treeniä, kun Jaloa piti pitää kurissa.

Tiistai olikin sitten hienompi päivä. Puolipilvistä, vähätuulinen ja lämpöäkin melkein 10 astetta. Lähdin toteuttamaan yhtä reissun “must”-lenkkiä, eli Rautulampi-Luulampi -juoksulenkkiä. Ensimmäinen neljä kilometriä on loivaa nousua, melko hyväkuntoista hiekkauraa Niilanpään päivätuvalle. Tämän jälkeen siirrytään kapealle ja kivikkoisella avotunturipätkälle jota on 7 kilometrin verran. Tämän pätkän aikana noustaan ja lasketaan Niilanpään ja Rautupään rinteitä pitkin, ennen kuin lasketaan uudistetulle ja uutisistakin tutulle Rautulammen tuvalle. Rautulammen ja Luulammen välinen retkeilyura on 7 kilometrin mittainen. Se kulkee tunturien välissä, mutta sisältää silti jonkin verran nousuja ja laskuja – tosin ei mitään pitkiä. Väylä on kapeaa ja paikoin tosi kivinenkin. Keväällä siinä on varmaankin myös paljon märkiä paikkoja, mutta tähän aikaan vuodesta ei ollut kuin yksi tunturipuron ylitys, jonka onnistuin ylittämään melko kuivin jaloin. Luulammilta onkin sitten vajaan kahden kilometrin jyrkkä nousu Kiilopäälle päin ja sitten reilu kaksi kilometriä laskua Kiilopään keskukselle. Reitti oli hieno ja kun vielä kelikin suosi, niin mikä siinä oli hölkätessä. Takareidet ja pakarat olivat kyllä loppumatkasta melko finaalissa, mutta en antanut sen haitata. Matkaa kertyi 22.3 kilometriä ja aikaa kului 2:11, eli hieman alle kutosen vauhtia tuli mentyä. Nousumetrejä oli noin 500. Juoksulenkin päälle oli hieno käydä seisomassa mökin vieressä olevan “kylmäkylpylän” tunturilammikossa. Veden lämpö oli 5-6 astetta, joten ei siellä kovin kauaa tullut vietettyä aikaa. Päälle tuli tehtyä vielä koirien kanssa kahden tunnin / 9 kilometrin “pissalenkki”. Eli kun aamulla tuli tehtyä ensimmäinen puolentoista tunnin koiralenkki, niin päivälle tuli ihan mukavasti ulkoilua.

Keskiviikko oli vuorostaan sadepäivä. Koko päivän sateli vettä, eikä ulkona tullut käytyä kuin muutaman kerran koirien kanssa. Tosin kertyi niistäkin kolmisen tuntia kävelyä. Käytiin myös pyöräntämässä autolla Ivalossa. Muuten vain sähkyssä pötköttelyä.

Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa pyörälenkille. Pientä sateen uhkaa oli ilmassa ja lenkin puolivälissä vähän aikaa tihuttelinkin, mutta takki oli märempi sisäpuolelta kuin ulkopuolelta. Poljin Kiilopäältä ensin Laanilan kautta Kaunispään huipulle, josta sitten laskin kohti Moitakurua. Tosin ensin piti nousta Palopään huipulle. Moitakurusta poljin Luttotuvan kautta takaisin Saariselän keskustaan, josta suuntasin kohti Rumakurua ja Luulampia. Luulammin nousu oli polkien rankempi kuin edellisenä päivänä juosten, pieni pätkä piti jopa taluttaa, kun nousukulma oli sen verran kova, ettei kantti riittänyt polkea. Matkaa kertyi 53 kilometriä ja aikaa kului 3:20. Juomapullokin unohtui ottaa mukaan, mutta onneksi ei ollut hellepäivä. Reitti oli pääsin helppokulkuista vaikka siinä olikin reilu 800 nousumetriä.

Perjantaina tein toisen ennakkoon suunnitellun lenkin, kun kävin polkemassa “toispuollen” 4-tietä olevan kultareitin. Pohjiksi otin ensin Niilanpään päivätuvan lenkin, ennen kuin siirryin kultareitille. Matkan varrella näkyi sekä poroja, että kultavaltauksia, jotka näyttivät olevan edelleen ihan toiminnassa. Suurimmaksi osaksi reitti oli jälleen hyväkulkuista, mutta jokunen tunkkauspätkäkin löytyi. 4-tien uudelleen ylityksen jälkeen poljin mettäpolkuja pitkin Ahopäille, jonka sitten myös ylitin. Ahopäiden kivinen nousukin onnistui lähes kokonaan ilman taluttamista. Matkaa kertyi 32 kilometriä ja aikaa kului 2:23. Päälle kävin vielä juoksemassa vajaan 11 kilometriä. Pääosa oli hyväkuntoista latupohjaa, mutta jokunen kilometri oli pienempää metsäpolkua. Lenkkien päälle oli jälleen mukava käydä seisomassa kylmäkylpylän lammikossa. Päivä oli jälleen komean aurinkoinen.

Lauantaikin oli jälleen aurinkoinen. Kylmän yön jälkeen jokunen varjoinen lammikko oli riitteessä. Aamulla kävimme tekemässä koirien kanssa 2,5 tunnin kävelylenkin Rumakurulla ja avotuntureilla. Tämän päälle lähdimme Tuulin kanssa yhteiselle pyörälenkille. Ensin poljimme Laanilan kautta Saariselälle. Sitten jokun kilometri 4-tietä pitkin museotielle. Museotien jälkeen nousimme esin Urupäille, sitten lasku alas ja kapuaminen Kaunispään huipulle. Kaunispäällä söimme lohisopat ja munkit, jonka jälkeen jaksoi taas polkea takaisin Kiilopäälle. Ajoaika oli vähän vajaat kolme tuntia ja matkaa kertyi 46 kilometriä. Nousumetrejä oli 720.

Sunnuntaikaan ei ollut sään puolesta yhtään edellisiä heikompi. Aurinko paistoi ja muutenkin sopiva keli pitkälle juoksulenkille. Reitti kulki Kiilopäältä ensin Laanilaan, sieltä Piispanojan kodan kautta Iisakkipään juurelle, josta Rumakurun kautta jälleen Luulammille ja nousu ja lasku takaisin Kiilopäälle. Matkaa kertyi 25.4 kilometriä ja aikaa kului 2:10. Reitti oli pääosin hyväkulkuista latupohjaa, mutta muutaman kilometrin pätkä oli melko kivikkoista. Ja sitten tietenkin Luulammin nousu, joka on ponnistus sinänsä. Yhteensä nousumetrejä oli vajaat 400, joista Luulammin noususta kertyi lähes puolet. Kylmäkylpylässä seikoskelu teki lenkin päälle jälleen kutaa.

Syyslomalle

Viikko 35/2021 (30.8. – 5.9.2021)

Kesän viimeiset päivät olivat vielä sen verran lämpimiä ja komeita, että ulkoilua piti harrastaa niin kuin viimeistä kesäpäivää. Heti syyskuun puolelle päästyä lämpötilat tippuivat selvästi ja vettäkin alettiin taas saamaan.

Viikko oli muutenkin jäiden polttelua, sillä lauantaina oli tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Oulua ja sunnuntaina jatkettaisiin Kiilopäälle. Kahden viikon mittainen syysloma oli siis edessä ja odotukset hienoista ruskakeleistä olivat korkealla.

Vaikka maanantaina olikin hieno päivä, niin ulkoilua ei ollut kuin työmatkapyöräilyn verran. Illalla tuli tehtyä tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina kävin polkemassa, ainakin kesäkauden, viimeisen maantiepyörälenkin. Lämpöä oli vajaat 20 astetta ja aurinko paisteli, tuulikaan ei juuri haitannut polkemista. Kiersin Siuron, Salmin, Häijään, Heinijärven, Mahnalan, Sasin ja Pinsiön kautta kulkevan lenkin. Matkaa kertyi pikkuisen vajaat 80 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2:40, eli keskinopeus oli täten myös vähän alle 30 km/h. Keskitehot olivat 183W. Päälle juoksin vielä 10 km lenkin Vuorentaustan ja Tesomajärven kautta. Vauhti oli 4:27 min/km, sykkeet jonkin verran korkealla, mutta meno tuntui ihan hyvältä, vaikka takareidet jumittelivatkin loppumatkasta.

Keskiviikkona kävin jälleen pyörällä töissä. Lämmöt olivat iltapäivälläkin alle 15 asteen, joten pitkillä sai mennä molempiin suuntiin. Illalla oli MO:n treenit. Ensin tunnin luento vapaauinnin käsivedosta ja sitten päälle tunnin treeni altaalla, jossa toteutettiin käytännössä luennon oppeja. Taas löytyi intoa uintiin, kun sai jotain konkreettista opeteltavaa.

Torstaina taas työmatkapyöräilyt. Nyt lämmöissä päästiin hädin tuskin 10 asteen yläpuolelle. Töiden jälkeen kävin juoksemassa harjulla 12 km:n lenkin. Juoksu oli vähän väsyneet ja kankean oloista. Vauhtikaa ei päätä huimannut, tosin tarkoituskin oli ottaa vähän rauhallisemmin, josko takaosasto tykkäisi parempaa kevyestä menosta pehmeellä alustalla. Melkein tunnin sain kulutettua aikaa reissuun. Vettä tihutteli melkein koko matkan ajan.

Perjantaista muodostui vähän yllättäen vapaapäivä treenien osalta. Tulevan reissun tavaroiden pakkailuun ja TV:n katseluun se ilta sitten tuhraantui.

Lauantaina lähdimme sitten ajelemaan kohti Oulua. Hyvässä kelissä saimme ajella, vaikka kova tuuli nappasikin melko hyvin kahteen auton katolla olevaan maastopyörään. Kuortaneen urheiluopistolla pysähdyimme jaloittelemaan ja syömään. Toinen stoppi tehtiin vielä lähempänä Oulua, joten kahden pysähdyksen taktiikalla meniin. Illalla Oulussa kävimme Jalon kanssa juoksemassa reilun 13 kilometrin lenkin. Hupisaarilta lähdimme ja Nallikari käytiin kiertämässä. Ensimmäiset viisi kilometriä Jalo veti flexi kireänä koko ajan, mutta sitten alkoi veto vähän rauhoittumaan ja omakin juoksu muuttui sitä myöden rennommaksi. 4:45 min/km vauhdilla menimme käytännössä flätissä maastossa. Tuulta oli, niin kuin Oulussa yleensäkin, mutta melko hyvin pystyimme kovat vastatuulipätkät välttämään.

Sunnuntaina iltapäivällä saavuimme Kiilopäälle. Hienon aurinkoinen sää oli eikä kauhesti tuullutkaan. Treenit jäivät jälleen väliin, mutta kapusimme kuitenkin koirinen kanssa Kiilopään huipulle ja kiersimme takakautta takaisin alas. Tunnin lenkki siitäkin tuli.

Kesän loppulämpöjä

Viikko 34/2021 (23.-29.8.2021)

Kesän viimeinen viikko päättyi hienoihin keleihin. Viikonloppu oli lämmin ja aurinkoinen, mutta kyllä viikollakin kelpasi ulkoilla. Vettäkin vähän saatiin, mutta ei niin paljon kuin edellisillä viikoilla.

Treenejäkin pääsi tekemään jo ihan hyvän määrän. Tehoja tosin on vielä säästelty ja etenkin juoksussa on yritetty ottaa rennosti, sillä takareisi-pakara -osasto on ollut edelleen melko jumissa.

Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä illalla tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina oli myös työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin juoksulenkki. Ensimmäinen neljä kilsaa oli melko jäykän oloista, mutta ABC:llä käydyn istunnun jälkeen jalat alkoivat toimimaan paremmin. Juoksin reilun 13 kilometrin Nokian paloaseman lenkin eli asfaltilla mentiin melkein koko matka. Loppukilometreillä alkoivat takareidet kuitenkin jumittelemaan vaikka alussa ne eivät kauheasti vaivanneetkaan. Sykkeet (133 bpm) olivat sopivan alhaiset vauhtiin (4:35 min/km) nähden.

Keskiviikkona oli kunnon sadepäivä, eikä ulkoilua tullut harrastettua laisinkaan. Tesoman uimahallissa kävin uimassa noin 50 minuutin tekniikkatreenin. Ei oikein tuntunut sujuvan ja jäi vähän paska fiilis koko treenistä.

Torstain reilun kympin juoksulenkillä oli jälleen takareidet ja pakarat jumissa. 130 bpm:n sykkeet olivat jälleen ihan sopivat 4:40 min/km vauhdille, mutta se olikin lenkin ainut positiivinen asia. Iltapäivällä kävin hakemassa toisen koronapiikin, ja siksi tuli lenkki tehtyä jo aamulla.

Perjantaina olikin sitten jo vallan hieno päivä, vaikka tuulista olikin. Olin maantiepyörällä liikenteessä töissä ja poljin töiden jälkeen Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta kotiin. Matkaa kertyi 59 km ja aikaa kului vähän vajaat 2 tuntia. Keskitehot olivat 186 W ja keskinopeus vähän päälle 30 km/h. Tuulen suunta oli pääosan matkasta suotuinen, jonka vuoksi keskari nousi noinkin hyväksi ko. reitillä. Koronarokotteestakaan ei tullut mitään sivuvaikutuksia, käsin vain kipeytyi.

Lauantaina kelit sen kun paranivat. Lämpöä oli päivällä lähemmäs parikymmentä astetta ja aurinko paisteli. Juoksulenkillä kävin aamupäivästä, mutta muuten päivä meni pihahommissa. Juoksulenkki oli vajaan 11 km mittainen ja rauhallisesti menin (4:55 min/km). Jumit olivat tuossa vauhdissa vähäisemmät ja muutenkin juoksu-fiilis oli ihan hyvä.

Sunnuntaina oli jälleen mukana MO:n treeneissä, kun ohjelmassa oli pitkä pyörälenkki. Itse olin gravelilla liikkeellä sillä yli puolet reitistä oli hiekkapätkää. Kotoa poljin ensin Vihnusjärvelle, jossa kokoonnuimme. Sieltä reitti kulki Sarkolan ja Kutalan kautta Otamukseen. Sieltä suuntasimme pienemmällä porukalla Jumesniemen kautta Heinijärvelle, jossa poikkesimme Kukko-kuppilaan pienelle tankkauksella. Loppumatka kulki Mahnalan ja Pinsiön kautta Nokialle ja sieltä takaisin kotiin. Matkaa kertyi 112 km ja aikaa kului 4:40. Sää ja porukka oli ihan ykkösluokkaa ja kilometrin taittuivatkin kuin siivillä. Kesä viimeinen kokonainen viikko päättyi hienoihin tunnelmiin. Toivottavasti syksy tuo mukanaan vielä hyvin ulkoilukelejä.

IM:n jälkimainingeissa

Viikko 33/2021 (16.-22.8.2021)

Kuherrusviikko IM-tittelin kanssa on ollut makea ja rento. Karkkia on mennyt ja treenit ovat olleet kevyitä. Kisaviikonloppu osui viimeiseen hyvää kohtaa, sillä tällä viikolla on ilmat kylmenneet ja vettä saatu niskaan lähes joka päivä. Syksyn merkkejä siis ilmassa, mutta ei haittaa. Pari selvää syksyn merkkiä on myös ne, että takka on ensimmäistä kertaa päällä ja tri-pyörä istutettu traineriin.

Maanantaina ja tiistaina koivet olivat vielä sen verran kipeät, ettei lenkille tehnyt mieli lähteä. Töissä kävin kylläkin pyörällä ja se teki ihan hyvää lihasjumeille.

Keskiviikkona luovuin pari-kolme kuukautta kestäneestä “lonely wolf” -treenaamisesta ja osallisuin jälleen MO-treeneihin. Uskaltauduin mukaan, kun ohjelmassa oli kevyt sauvakävelylenkki Kaupissa. Reilu pyolitoista tuntia tuli sauvoteltua mukavia rupatellen. Muutenkin viikonlopun suoritus on herättänyt yllättävästi mielenkiintoa, sellaisissakin henkilöissä joiden en ole edes tietänyt, että he ovat tienneet osallistumisestani. Moneen otteeseen on saanut käydä kisaa läpi. Ihan kiva.

Torstainakin kävin töissä pyörällä, ja illalla tein tunnin kotisalitreenin. Tosin jalkaliikkeet jätin vielä väliin.

Perjantaina poikkesin Tesoman uimahallissa ja tein 40 minuutin uintreenin. Tekniikkaan yritin keskittyä ja jätin matkan uimisen toisiin kertoihin. Lättärit ja pullari olivat mukanani ja tuli jopa skullattua vapaaehtoisesti.

Lauantaina aamupäivällä kokeilin miltä juoksu maistuisi. Vireystila on ollut ihan hyvä jo pitkään eikä jalatkaan tunnu enää kipeiltä. 11 kilometriä juoksin 4:50 min/km vauhdilla, mutta kyllä takareidet ja pakarat ovat edelleen melko jumissa, ja loppumatka oli aika jäykänoloista menoa. Sykkeet olivat kyllä alhaalla, mutta sykemittaus oli ranteesta, enkä oikein luota siihen, vaikka Polarin mittari onkin.

Sunnuntaina kävin polkemassa gravelilla Siuron 50 km:n lenkin. Lämpöä ei ollut kuin 14 astetta ja vesisuhjua sateli vähän väliä. Ihan hyvin kuitenkin tarkeni, kun läpimäräksi ei tullut kastuttua. 1h 50min kului aikaa, ja pyöräily tuntui ihan hyvältä eikä jaloissakaan painanut. Eiköhän tämä reenaaminen tästä taas lähde liikkeelle.