7 vrk:n juoksutauko

Viikko 41/2019 (7.-13.10.2019)

Tämän viikon teemana on ollut monipuolisuus. Harjoituspäiväkirjaan on tullut merkintä, juoksusta, padelista, punttisalista, pyöräilystä, sisäpyöräilystä, sulkapallosta, uinnista ja jalkahieronnasta. Myös ojan pohjaa on lapiolla perattu jokusen tunnin ajan, mutta se ei päätynyt treenikirjaan.

Kisakauden päätyttyä viime viikonloppuna, päätin pitää 7 vuorokauden juoksutauon. Koska tulin Pirkan hölkästä maaliin n. klo 12:20, niin tänään piti odottaa klo 12:21:een, että voi lähteen juoksemaan. Hieman vaikeeta oli odottaa noin pitkään, mutta kun viikon tauko oli ohjelmassa, niin sellainen piti sitten pitää. Reilun 15 km juoksulenkki meni mukavan rennosti. Mittariin en lenkin aikana vilkaissut kertaakaan, mutta kotona kello näytti keskivauhdiksi 4:31 min/km ja keskisykkeeksi 131, eli kulki ihan ok. Jalatkin ovat jo aika hyvin palautuneet viikon takaisesta, vaikka takareidet/pakarat ovatkin vielä vähän juntturassa.

Viikko meni melko rennoissa merkeissä, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Uintikertoja tuli kaksi kappaletta, ja toinen niistä ensimmäistä kertaa koskaan Ylöjärven uimahallissa. Hieno on kotikunnankin uimakeskus, joten pitää varmaan alkaa siellä tekemään treenejä aina välillä. Ainakin lauantaina klo 13 jälkeen siellä sai melko rauhassa uiskennella omalla radalla. Tällä viikolla on uintitreeneihin tullut uutena välineenä lättärit, joilla pitäisi saada kehitettyä käsivetotekniikkaa. Lauantaina altaalla tuli tavattua myös eräs triathlonvalmentaja, ja siinä kehiteltiin minulle vähän uintivalmennuskuvioita. Saa nähdä eteneekö asia mitenkään.

Viikonloppuna oli penkkiurheilun puolella mielenkiintoisia tapahtumia, kun pääsi seuraamaan Kenian pojan onnistunutta yritystä kahden tunnin maratonajan alittamiseen. Toinen mielenkiintoinen seurattava oli legendaarinen Havajin triathlonin Ironman -kisa. Havajin aikaero oli kuitenkin sen verran iso, ettei koko yötä jaksanut kisoja seurata.

Kisakauden 2019 päätös

40/2019 (30.9. – 6.10.2019)

Nyt on syksy edennyt jo niin pitkälle, että lämpömittari on painunut jokusena aamuna jo pakkasen puolelle. Vettä on tullut niskaan työmatkapyöräilyjen yhteydessä ja tuulistakin on ollut, eli ihan oikeita syyssäitä.

Ulkoliikunnat ovat olleet tällä viikolla vähissä. Treenit ovat jääneet vähiin sunnuntain Pirkan hölkän vuoksi. Osanotostani päätin tosin vasta lauantaina, kun sunnuntain juoksukeli näyti ihan inhimilliseltä.

Työmatkapyöräilyä oli ohjelmassa torstaita lukuunottamatta joka arkipäivä. Perjantaina tosin pyöräilin vain töihin päin, kotiin tuli autolla. Tunnin kotisalitreenejä tuli tehtyä maanantaina ja perjantaina.

Tiistaina aloitin syksyn uintitreenit, kun kävin Tesoman uimahallissa uimassa 2.2 km vapaauintia. Hieman hakemista taas oli halliuiminen ilman märkäpukua ja sellainen tunne oli, ettei kesän avovesiuinneista ole ollut mitään hyötyä uintinopeutta katsoessa. Mutta vuoden takaiseen verrattu ero on huikea, sillä silloin en osannut vapaauintia laisinkaan.

Torstaina pidin etätyöpäivän ja iltapäivällä kävin juoksemassa rennon kympin 4:32 -vauhdilla. Tämä oli “viimeistelyjuoksu” ennen sunnuntain kisakauden päätöstä, Pirkan hölkkää.

Sunnuntaiaamusta kävin tekemässä ennen seiskaa muutaman terävän avaavan vedon, koska lauantaina unohdin käydä tekemässä ne. Kasilta lähdimmekin sitten jo ajelemaan kohti Valkeakoskea ja kisan lähtöpaikkaa. Matkan aikana lämpötila pyöri nollan tuntumassa. Paikoin käytiin vähän pakkasenkin puolella, mutta lähtöpaikalla oli aste lämmintä. Ennen lähtöä satoi muutama pieni sadekuuro, mutta klo 10, lähdön hetkellä ei enää satanut.

Alhasen lämpötilan vuoksi piti juosta pitkillä trikoilla ja lämpökerraston paidalla, jonka päällä oli vielä tekninen t-paita. Päässä buffa ja kädessä hanskat. Jalkineeksi valitsin pitkän harkinnan jälkeen Adidaksen Bostonit, eli maraton kisakengät. Valintaa pähkäilin pitkään, että uskaltaako Bostonilla lähteä, vai onko se liukas polkupätkillä. Toinen vaihtoehto oli maastolenkkari, mutta koska polkupätkää olisi kuitenkin reilusti alle puolet matkasta, eikä keli ollut kovinkaan märkä, niin päädyin Bostoniin.

Ensimmäinen kolme kilometriä oli asfalttipätkää ja vaikka se olikin ylämäkivoittoinen pätkä, niin otin sen vähän ylivauhdilla, 4:05:n keskarilla. Poluille siirryttäessä edelläni oli ehkä vähän toista kymmentä juoksijaa, joista kaksi oli naisia.

Seuraavan parin kilsan aikana ohitin yhden kolmen hengen porukan, jonka jälkeen sijoitukset vakiintuivat omalta osaltani joksikin aikaa. Edellä näkyi yksi juoksija, mutta hän pysyi sitkeästi kymmenkunta metriä edelläni aina reiluun 11 kilometriin asti. Tuolloin tulimme metsäautotiepätkälle, jonka alussa ohitin hänet.

Polkupätkät olivat, niin kuin vähän epäilinkin, mutaisimmissa kohdissa Boston-kengälleni melko liukkaat. Kaatumisia tai edes läheltäpititilanteita ei tullut, mutta askel kyllä pyörähti moneen otteeseen alla. Vaihti ei onneksi kuitenkaan kärsinyt kovinkaan paljon tuosta lipsuttelusta.

Metsäautotiepätkällä pääsin yhden edellä menevän tuntumaan, ja reilun 15 km jälkeen siirryimme lähes peräkkäin kolmen kilometrin polkupätkälle. Tuossa kohtaa keskivauhtini oli 4:11 min/km, mutta tiesin tulevan polkupätkän verottavan keskivauhtia aika paljon, sillä ko. pätkä on melko kivikkoista, mutkittelevaa ja mäkistä.

Vaativan polkupätkän jälkeen keskivauhtini oli 4:17 min/km, mutta toisaalta ei polkupätkälle edelläni lähtenyt päässyt yhtään karkuun. Näköpiiriin oli tullut myös toinen edelläni juosseista naisista. Toisaalta joku kanssakilpailija oli saanut minut kiinni ja teputtamaan nyt lähituntumassa.

21 km kohdilla tulimme isommalle hiekkatielle ja melkein heti pystyin ohittamaan edellä menneen miehen, ja melko pian sen jälkeen myös edellä menneen naisten sarjan kakkosen. Sain tiepätkällä hyvän rytmin päälle ja kilometriajat paranivat. Takanatulleiden askeleet myös hiljenivat ja luulin päässeeni heistä karkuun.

Suolijärven lenkkipolkujen mäet olivat melko raastavia ja kilometriajat tippuivatkin 4:20 – 4:30 välille. Viisi kilometriä ennen maalia takaani alkoi kuulumaan taas uhkaavasti lähestyviä askeleita, mutta sain pidettyä ne takanani vielä parin kilometrin ajan.

Kolme kilometriä ennen maalia ohitseni tuli kuitenkin yksi juoksija ja toisella oli samanlaisia aikomuksia. Katsoin taakseni ja totesin myös naisten kakkosen tulevan viitisenkymmentä metriä perässäni. Tuossa vaiheessa aikaa oli kulunut 2:08, eli jos haluaisin alittaa pitkään tavoittelemani 2:20:n ajan, niin loppukilometrit pitäisi mennä 4 min/km vauhdilla. Pari kilometriä aiemmin olin jo vähän luopunut tavoiteajasta, mutta nyt se voisi olla edelleen haarukassa.

Sinnittelin parin ahdistelijani mukana, ja kaksi kilometriä ennen maalia siirryin taas kolmikon vetomieheksi. Seuraava kilometri mentiin tasatahtia ja vauhti tuntui riittävän tavoiteaikani alittamiseen. Kilometri ennen maalia aikaa tavoitteeseen oli jäljellä 4:20. Jalat olivat ihan lopussa, mutta yksi vaihde piti vielä löytää, vaikka edessä oli jonkin verran ylämäkeäkin. Jalkoja piti käskyttää ihan tosissaan ja takoa itselleen, että nyt on mahdollisuus siihen 2:20:n alitukseen, että anna mennä vaikka henki lähtis. Henki ei lähtenyt, vaan kirittäjäni jäivät taakseni ja maaliviivan ylitin ajassa 2:19:34. Jes. Joka paikkaan sattui, jopa olkapäivin, mutta ennätys parani melkein kahdella ja puolella minuutilla ja mikä tärkeintä tavoiteaika tuli saavutettua. Lisäksi vielä tuli M40-sarjan voitto ja kokonaiskilpailussa 7. sija, miesten sarjassa 6. sija.

Viimeisen kilometrin nousussa

Kisakausi taisi nyt sitten päättyä tähän, kun Kankaanpään maratonkin on peruttu, eikä sopivaa toista maratonia ole tiedossa. Mutta onhan tähän nyt vallan mainio kausi päättääkin.

Aamupäivälenkkeilyä

Viikko 39/2019 (23.-29.9.2019)

Edellinen viikko meni pitkälti palauttelun merkeissä, mutta tällä viikolla pystyi jo tekemään laadukkaitakin treenejä. Treenitunnin jäivät hieman normaalia vähemmälle erinäköisistä syistä. Työmatkapyöräilyjä kun ei tullut kuin kolmena päivänä ja mailapelit jäivät vallan väliin, niin se näkyy heti tuntimäärissä.

Vaihtelevat syyssäät ovat olleet tälläkin viikolla ilonamme. Välillä on satanut ja välillä on ollut tosi komeita päiviä. Aamulla on ollut kylmää, mutta päivällä tarkenee taas vähä kevyemmällä pukeutumisella.

Maanantaina ohjelmassa oli taas perinteiseen tapaan työmatkapyöräilyt ja tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja tein aamupäivästä poikkeuksellisesti viikon pitkän lenkin. Pirkan hölkkä on lokakuun ensimmäinen sunnuntai ja ajattelin, ettei viikkoa ennen kisaa viitsi enää tehdä pitkistä. Joten tein sen sitten jo alkuviikosta, jolloin pitkiksen ja kisan väliin jää yli kymmenen päivää. Reilun 25 km:n lenkki kulki Tesoman lammen, Tohlopin järven, Tahmelan, Villilän, Kalkun ja Ikurin kautta takaisin kotiin. Tällä kertaa olin vähän joustavampi sykkeiden suhteen ja annoin niiden nousta PK2:n lukemiin, eli lähemmäksi 140 bps. Lopussa otin kolmen kilsan reippaan vedon, jolloin vauhti oli 4 min/km luokkaa. 4 asteen keli oli mukavan raikas juoksukeli ja tasan kahden tunnin lenkki meni mukavissa merkeissä.

Keskiviikkona oli jälleen työmatkapyöräilyt. Otin pitkästä aikaa Bianchin cyclon alleni ja kokeilin missä kunnossa se oli. Muutaman vuoden takaisen, tuolla pyörällä kaatumisen jälkeen, se oli ollut pelkästään sisällä trainerikäytössä, mutta ajattelin nyt, että eiköhän sillä  työmatkapyöräilyä voi tehdä, vaikka vähän hittiä saikin silloisen kaatumisen yhteydessä. Traineripyöränä kun nyt on Rosen maantiepyörä. Illalla tein sitten vielä tunnin sisäpyörätreenin trainerilla. Vajaan 200 W keskarilla poljin “mäkitreenin”, jossa keskinousu oli 1.1% ja max nousu 6%, ja nousumetrejä tuon mukaan vajaat 400m. Nämä arvot tietenkin Tacx:n laskennallisia arvoja. Suht hapokas kuitenkin treeni oli ja jalat olivat melko makaroonia polkemisen jälkeen.

Torstaina piti olla heti töiden jälkeen sulkapalloa, joten otin auton alleni ja meni sillä töihin. Aamupäivästä kävin juoksemassa Valmetilta arboretumin ja Ratinan kautta Tampellaan ja sieltä Hämeenpuiston kautta takaisin Valmetille. Matkaa kertyi tasan 13 km ja aikaa kului vähän alle 57 min, eli VK1-treeniksi voisi luokitella. Muuten mukava ja kaunis reitti, mutta muutamat liikennevalot häiritsivät etenemistä. Ensi kerralla pitää muuttaa sen verran reittiä, ettei valoihin tarvitse pysähtyä. Illan sulkapallot peruuntuivat ja tein sen sijaan 40 minuutin kotisalitreenin.

Perjantaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin työmatkapyöräilyt ja aamupäivällä reilun tunnin jalkahieronta.

Lauantaina aamulla kävin juoksemassa vajaan 12 km:n mäkijuoksutreenin. Kotoa juoksin ensin Lamminpäähän ja siellä juoksin kilpa5-reitin ja sitten takaisin kotiin. Parin asteen lämpö ei haitannut laisinkaan, sillä tuolla noin 250 nousumetriä sisältävällä reitillä hiki nousi kyllä pintaan. Hapot olivat myös melko korkealla jaloissa, etenkin viimeisessä kovassa Horhan nousussa, jossa noustaan 150 m:n matkalla noin 30 m. Äkkiä laskettuna nousu% on 20. Illalla tein vielä puolentunnin sisäpyörätreenin. Tämä oli tarkoitettu vähän niin kuin palauttavaksi, enkä laittanut reitille nousua laisinkaan. Keskitehot nousivat kuitenkin 190 W:iin, joten sauna teki ihan hyvää tuon lyhyenkin treenin päälle.

Sunnuntaina aamupäivästä tein tihkusateessa vajaan tunnin ja vajaan 13 km:n juoksulenkin. Onneksi lämpöä oli kymmenisen astetta, joten sade ei haitannut ulkoilua. Menin rennolla vauhdilla, enkä katsellut matkan aikana vauhtia tai sykkeitä laisinkaan. Kotona sitten totesin, että 4:36 min/km vauhdilla mentiin ja keskisyke oli 131. Ihan letkeeltä meno ei kuitenkaan tuntunut, taisi lauantain mäkitreeni vielä vähän painaa jaloissa.

 

Jumit ja jamit

Viikko 38/2019 (16.-22.9.2019)

Blogi-päivitys meni vähän myöhäiseksi, kun sunnuntaina oli sen verran kiirusta ettei koneen ääreen ehtinyt laisinkaan. Koko päivä meni Vorssassa suunnistuksen SM-sprintti -talkoissa. Tulospalvelussa tuli hytistyä aamu-kasista ilta-viiteen, mutta voittajat saatiin selville.

Lauantai-ilta meni ysi-luokan luokkakokouksessa Alastaro-Loimaa -akselilla. 30 vuoden jälkeen 30 (/50) oli muistelemassa menneitä ja päivittämässä elämäntilanteensa.

Flunssa on periaatteessa jo selätetty, mutta edelleen räkää tulee vaikkei nokka olekaan tukossa. Eikä tuolla treenaamiseen ole vaikutusta.

Viikko meni muutenkin vähän Finlandiasta palauttelun merkeissä. Juoksukilsoja ei kertynyt kuin vähän alle 40 km ja nekin maltillisilla tehoilla. Tiistain ja torstain lenkeillä oli takareiden vielä melko jumissa, mutta lauantain lenkki meni jo ihan mukavasti. Etenkin tiistaina jalat olivat tosi raskaat ja meno väsynyttä. Torstai oli muuten vaan väsynyttä ja alkumatkan sai mennä vielä vesisateessa ja kovassa tuulessa joten sekin oli henkisesti vähän vaikeeta. Lauantaina meni onneksi vajaan 14 km:n lenkki jo alle neljän ja puolen vauhtia, joten eiköhän tässä ala palautuminen olla jo hyvällä mallilla.

Sulkapallossa ei olla vieläkään saatu sovittua vakiovuoroaikaa, kun edellisien vuosien ajankohta ei enää ole ollut vapaana. Kävin kuitenkin keskiviikkona lätkimässä tunnin verran varamiehenä Ruotulan hallissa. Toinen mailapelipäivä tälle viikolle oli perjantai, mutta silloin lajina oli padel. Puolentoista tunnin vuoro meni taas pikkuhien merkeissä.

Työmatkapyöräilyä oli ohjelmassa ma, ti, to ja pe. Keskiviikkona pidin etäpäivän ja silloin tuli aamupäivästä poljettua ensimmäinen tunnin treeni uudella trainerilla. On se vaan hieno, tai ainakin hiljaisempi kuin vanha. Sitäkin kuitenkin piti edelleen polkea, jotta hien sai pintaan, mutta se taitaa sen tarkoitus ollakin.

Tässä vielä muutama fiilistelykuva Finlandian puolikkaalta. Nimim. hopee ei oo häpee.

Finlandiassa

Viikko 37/2019 (9.-15.9.2019)

Syksy alkaa toden teolla tehdä tuloaa. Tiistaina kesä yritti vielä viimeistä kertaa puskea hellettä päälle, mutta loppuviikolla olikin sitten jo koleampaa, märempää ja tuulisempaa keliä tarjolla.

Edellisellä viikolla alkanut flunssa alkoi jo maanantaina vähän hellittämään. Alkuviikosta piti jättää kuitenkin vielä treenit väliin ja työmatkapyöräilyjenkin väliin jättämiseen oli hyviä syitä. Maanantaina tuli käytyä työmatkalla Jämsänkoskella ja tiistaina vein auton huoltoon, joten flunssa sai vielä rauhassa parantua alkuviikon.

Keskiviikkona piti laittaa sitten jo puolihönkä päälle, sillä tavoitteena oli edelleen juosta lauantaina Jyväskylässä puolimaraton, vaikka olo olikin vielä räkäinen. Ohjelmassa oli työmatkapyöräilyt sekä päivällä reilun tunnin jalkahieronta. Hieronnasta huolimatta oli pakko tehdä pienimuotoinen juoksutreenikin lähes viikon juoksemattomuuden jälkeen, jotta jalat saisi edes vähän hermotusta ennen lauantaita. Ulkona satoi, joten otin juoksumaton käyttöön melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Mattojuoksu tuntui ihan hyvältä ja ilman nousukulmaa kymmenen kilometrin treeni kulki 4:33 min/km vauhdilla.

Torstaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä illalla tunnin kotisalitreeni. Perjantaina pidin muuten lepoa, mutta illalla kävin tekemässä jokusen lyhyen spurtin avatakseni vähän jalkoja.

Lauantaiaamusta lähdimme koko porukalla ajelemaan kohti Jyväskylää. Aamulla päätimme ottaa hotellihuoneen kisapaikan tuntumasta. Siellä voisi hyvin rauhassa valmistautua klo 15:15 alkavaan juoksuun eikä koirienkaan tarvitsisi olla kotona tai autonperässä kisan aikana.

Edelleen oli vielä vähän räkäinen olo, mutta alkuverkassa ei huomannut että se olisi mitenkään haitannut. Keli oli ihan ok, lämöä oli 12 asetta ja aurinko paistoi. Lansituuli oli melko navakkaa, joten se tiesi puskuhommia Jyväsjärven pohjoisrannalla, jonne tuuli pääsi puhaltamaan juuri vastaisesti. Ja kun järvi kierretään kahteen kertaan, niin pari kunnon vastatuulipätkää oli tiedossa. Vesisadetta ei onneksi ollut tiedossa.

Ennen tietoa flunssastani, olin laittanut tavoitteeksi 1.22-alkuisen ajan. Flunssasta huolimatta en ollut muuttanut tavoitettani mihinkään, mutta tulos saattoi olla mitä vaan, jos esim. keuhkoihin tulisi jotain kröhää. Päätin lähteä jopa pienellä ylivauhdilla liikkeelle ja katsoisin miten äijän käy. Viime aikoina kun ei ole kisoissa tullut otettua kauheasti riskejä, vaan aina menty juuri sitä vauhtia mihin kunto näyttäisi riittävän.

Juoksu lähti liikkeelle ihan mukavan tuntuisesti. Jalat tuntuivat kevyiltä ja henkikin pihisi ihan normaalisti. Alkuryysiksestä selvittyä matkan teko suijui väljissä merkeissä. Alkukilometreillä juoksin jokusen hengen porukassa, mutta melko pian se hajosi ja pian juoksin yksikseni, kymmenisen metriä yhden parivaljakon perässä.

Ensimmäinen nelonen meni vähän alle 3:50 min/km keskarilla, mutta sitten kilometriajat siirtyivät vähän 3:50 huonommalle puolelle, mutta kuitenkin edelleen alle 3:55:n, joka ajaisi vielä tavoittelemaani loppuaikaan. Kierroksella on oikeastaan vain yksi vähän isompi siltanousu, mutta muuten mennään melko tasaista maastoa, joten kilometriajatkin pysyivät melko vakiona.

Kilometrit taittuivat tasaisen tappavaa vauhtia. Mitää erityistä ei ensimmäisellä kierroksella juurikaan tapahtunut. Aiemmin lähteneitä maratoonareita tuli vähän väliä selkä edellä vastaan, mutta puolimaratoonareita ei ohi tullut, tosin en päässyt kyllä itsekään puolimatkan menijöitä ohittelemaan. Edelläni juosseen parivaljakon sain kiinni ensimmäisellä vastatuulipätkällä, mutta en päässyt niistä karkuun, vaan toiselle kierrokselle lähdettiin rintarinnan. Ensimmäinen kierros meni aikaa 40:40, eli 3:51:n keskarilla. Hyvässä vauhdissa siis oltiin ja meno tuntui vielä ihan hyvältä.

Toisen kierroksen alkuun ohitin yhden kanssakilpailijan, mutta 15 km:n paikkeilla tuli yksi juoksi kauheaa kyytiä ohitseni – oli vähän oudon oloinen vauhdinjako, jos tuossa vaiheessa vielä pystyi tykittämään noin. Myös parivaljakko oli karkaamassa minun vauhdistani, joten yksikseen sai mennä.

Toinen kierros eteni myös ihan mukavissa merkeissä kilometri kilometriltä. Mitään ongelmia ei ollut, joten kolmisen kilometriä ennen maalia päätin laittaa vähän enemmän tehoja peliin. Koska loppurutistus alkoi vastatuulipätkällä, niin vauhti ei juurikaan noussut, mutta eipä juuri pudonnutkaan. Kellosta katsoin, että tavoiteajassa olin ja jos loppurutistus kestäisi maaliin asti, niin voisi päästä jopa alle 1.22:n. Viimeisellä kilometrillä tulikin laittettua ihan kaikki peliin ja viralliseksi loppuajaksi tulikin 1:21:51. Tuo riitti kokonaisuudessaan kymmenenteen sijaan ja omassa M45-sarjassa 2. sijaan.

Kisan jälkeen kurkussa vähän tuntui, mutta muuten oli ihan ok olo. Yllättävintä oli kuinka hyvin jalat pelasivat koko juoksun ajan. Flunssasta taisi olla ainakin se hyöty, että tuli huilattua riittävästi viikon verran ennen kisaa. Aika oli myös positiivinen yllätys. Kovempi puolikkaan aika on viiveksi tullut vuonna 2011. Jyväskylä on kyllä hyvä paikka juosta kovia aikoja, oma puolikkaan enkka-aikanikin vuodelta 2010 on tuolta, tosin hieman eri reitiltä.

Kalenterin Kumitusta

Viikko 36/2019 (2.-8.9.2019)

Syksy on alkanut säiden puolesta mukavissa merkeissä. Syksyn merkkejä on jo ilmassa, mutta ihan mukavan lämmintä on vielä ollut eikä jatkuvista sateistakaan ole tarvinnut kärsiä.

Kalenteriin on joutunut tällä viikolla tekemään jonkin verran muutoksia. Ensimmäinen takaisku tuli viikolla, kun Kankaanpää maraton ilmoitettiin perutuksi tältä vuodelta. Tuonne olin alustavasti suunnitellut meneväni. Seuraava takaisku alkoi pukata päälle torstai-iltana, kun kurkku meni karheaksi, ja se on minulla aina selvä flunssan ensioire. Viikonloppuna pää olikin sitten täynnä räkää ja sunnuntaille suunniteltu pitkä (180 km) pyörälenkki työkaverin kanssa piti perua. Voipi myös olla, että flunssan vuoksi joutuu perumaan ensi viikonlopun Finlandian puolikaskin. Mutta pitää toivoa, että tämä tauti menisi nyt parissa päivässä ohi ja tämä lepo vain marinoisi huippukuntoa viikon päähän.

Viikolla pystyi vielä tekemään suunnitellut treenit. Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt ja tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina töistä pyörällä Säijän kautta kotiin 50 km. Mukava sää siivitti hyvään vauhtiin, sillä keskari oli 30.7 km/h. Keskiwatit olivat 194 W (NP 211 W). Eli vauhtia ja watit olivat viime viikon lenkkejä korkeammalla.

Keskiviikkona normaalien työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin juoksemassa Peetun kanssa yhteislenkin Lamminpään maisemissa. Juoksin alkuun 3 km Lamminpään majalle, josta Peetu tuli mukaan matkaan. Kiersimme pikku-Ahveniston lammen ja palasimme takaisin Lpäähän, josta juoksin vielä takaisin kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaa 17 km ja aikaa kului 80 min. Mukavan rento lenkki hyvässä säässä ja seurassa.

Torstaina pidin etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin juoksemassa vähän vajaan tunnin  Ikuri – Kalkku – Tesomanjärvi -lenkin. Matkaa kertyi vähän päälle 13 km. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä vaikka vauhti oli vähän alle neljän ja puolen. Illalla kävin avaamassa syksyn sulkapallokauden, kun pelasimme Syssyssä puolitoista tuntia neluria. Myös sulkapallo kulki yllättävän hyvin yli kolmen kuukauden pelitauon jälkeen. Eikä edes paikat olleet seuraavana päivä kipeänä. Illalla alkoi sitten kurkku menemään karheaksi ja aavistelin sen tietävän huonoa.

To-pe välisenä yönä kurkku oli sitten jo kipeä, ja perjantain aikana kipu vain paheni. Kävin kuitenkin pyörällä töissä ja töiden jälkeen vielä pelaamassa puolitoista tuntia Padelia työporukan kanssa. Padeli alkoi jo sujumaan vähän paremmin kuin ensimmäisellä kerralla pari viikkoa aikaisemmin. Mutta ei se vieläkään kovin kauheaa hikiliikuntaa ole, mutta ihan mukavaa lätkimistä kuitenkin.

Lauantaina flunssa iski sitten kunnolla päälle. Pää oli täynnä räkää ja nessua kului. Sunnuntaina niitely jatkui.

Viikonloppuna oli aikaa viritellä uutta Tacx Neo 2 pyörätraineria kuntoon. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli laittaa Rosen maantiepyörä traineriin kiinni ja ostinkin harjoitusvastukseen 11-lehtisen takapakan. Minulla ei kuitenkaan ollut sellaista akselia, jolla olisin pyörän saanut traineriin kiinni. Kävin siis ostamassa 9-lehtisen takapakan, jotta saisin vanhan Bianchin cycloni kiinni harjoitusvastukseen. Toivottavasti löytyy keino saada myös Rose kiinni laitteeseen, sillä se on kuitenkin se pyörä, jolla tulee pääasiassa ulkonakin ajettua.

Nyt alkaa olla päivitetty “pain cave” valmiina. Vähän piti tehdä seinämuutoksia sekä hankkia uusia vermeitä (esim. isompi TV, tuulettimet, traineri).

Tässä ennen ja jälkeen kuvat:

 

Takakesä

Viikko 35/2019 (26.8.-1.9.2019)

Vaikka kalenterin mukaan kulunut viikko vielä kesään kuuluikin, niin melko poikkeuksellisen lämmin viikko oli. Monena päivänä meni helleraja rikki eikä sateissa tarvinnut juurikaan kastua. Aamuisin tosin alkaa olemaan jo melko hämärää, ainakin jos ennen kuutta lähtee liikenteeseen, että pitää kohta alkaa virittelemään polkupyörään lamppua.

Pari viikko olisi vielä Jyväskylän puolimaratoniin (Finlandia maraton), joten vielä sai tehdä ihan kunnon treeniviikon. Juoksukilosaja kertyi vähän vajaat 70 kilometriä ja ihan “laadukkaita” treenejä tuli tehtyä. Enää kun ei viitsi kauheasti keräillä turhia kilometrejä.

Otin ohjelmaan työmatkapyöräpäivinä myös leuanvedon aina töihin tullessa ja sieltä lähtiessä, kun sellainen hieno tanko siellä pukuhuoneiden vieressä on asennettuna. Keskiviikkona aloitin kuudella vedolla ja kuun vaihduttua lisään määrään aina yhdellä. Aika surkea määrähän tuo on, kun on tällainen narukäsi, mutta josko se tässä talven aikana saisi jotakin kehitystä. Saa nähdä kuinka pitkään intoa riittää.

Maanantaista on näemmä tulossa kotisalitreenipäivä. Niin se oli tälläkin viikolla. Tunnin voimatreenin lisäksi normaalit työmatkapyöräilyt.

Tiistaina aamulla juoksin töihin Tahmelan ja arboreettumin kautta. Tossu oli ihan mukavasti syönnillä, sillä reilun 17 km:n matka meni 4:22 min/km vauhdilla, ja vielä suht kevyen oloisesti. Sääkin oli aamulla mukavan aurinkoinen ja suht tyyni ja lämpöäkin sopiva 16 astetta. Tuuli toi autolla maantiepyörän töihin, ja poljin töistä Säijän kautta kotiin 50 km. Vähän oli aamun juoksun jäljiltä jalat väsyneet ja keskivauhti jäikin hieman päälle 29 km/h. Keskiwatit oli 185 W (NP 202 W). Sää oli mukavan helteinen ja aurinoinen.

Keskiviikkoaamuna pyöräilin normaalisti töihin, ja töiden jälkeen tiistain tapaan Säijän kautta kotiin. Tällä kertaa keskivauhti oli 30.5 km/h ja watit 187 W (NP 203 W). Tuulen suunta taisi olla hieman optimaalisempi tiistaihin verrattuna, koska watit olivat suht samat, mutta vauhti reippaampi. Komee oli sää tuolloinkin.

Torstaina oli taas normaali työmatkapyöräilypäivä ja illalla kotona kympin juoksulenkki. Otin taas 5 km:n rennon/reippaan vedon. Reipas meno oli jonkin verran väsynyttä ja jätinkin vauhdin suosiolla hieman rauhallisemmaksi edellisviikkojen vastaaviin treeneihin verrattuna. Nyt keskari oli 3:50 min/km. Ei parane kiusata itseään liikaa jos fiilis on vähän väsynyt.

Perjantaina työmatkapyöräilyt, päivällä reilun tunnin jalkahieronta ja illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Lauantaiaamuna poljin Teivon parkkikselle ja lähdin tekemään juoksutreeniä Lamminpään majan portaissa. Alkuun ja loppuun parin kilometrin verkat ja välissä raput ylös ja tietä pitkin alas takaisin portaiden alapäähän. Näitä kierroksia 12 kpl putkeen. Nousussa oli 160 porrasta 100 m matkalla ja nousumetrejä portaissa oli 25 m. Kokonaismittaa kierrokselle tuli hieman vajaa 500 m. Sen verran maltillinen määrä noita portaita oli, että ensimmäiset kahdeksan kierrosta meni melko mukavasti. Viimeiset neljä alkoivat sitten jo hapottamaan sen verran, ettei kahdennentoista nousun jälkeen enää huvittanut tehdä enää yhtään lisää. Toisaalta jos kunnon porrastreenin haluaisi tehdä, niin sitten pitäisi mennä Pispalan portaisiin.

Sunnuntaiaamusta tein pitkän juoksulenkin. Tällä kertaa juoksin vähän tasaisemmassa maastossa ja kokonaan asfaltilla. Reitti kulki yhdystien kautta Avantille ja sieltä Haaviston kautta Teivoon ja Vuorentaustaan. Sieltä vielä Ikurin, Teollisuustien ja Haukiluoman kautta kotiin. Ensimmäinen 21 km menin normaalia PK-vauhtia. Sykkeet pysyivät suht hyvin kurissa tuossa 4:50 min/km vauhdissa. Tämän jälkeen juoksin 5 reipasta vauhtia kiihdyttäen. 26. kilometri meni aikaan 3:43. Tämän jälkeen vielä 4 km verryttelyä, eli kokonaismatkaa kertyi 30 km ja aikaa siihen kului 2:22. Juoksu tuntui yllättävänkin kevyeltä ja etenkin vauhdin kiihdytys onnistui ongelmitta. Pitkään vaivannut oikea lonkka tosin ei tykännyt kovasta vauhdista tuossa kohtaa lenkkiä, mutta kyllä lonkkakin lopuksi hyväksyi vauhdin lisäyksen.

 

Padelia

Viikko 34/2019 (19.-25.8.2019)

Nyt kun tri-kausi on saatu päätökseen, niin voi keskittyä vähän enemmän juoksutreeneihin. Etenkin uinnit jäivät tällä viikolla vallan väliin ja varmaankin menee vielä jokunen viikko, ennen kuin uimahallikautta viitsii aloittaa. Saa nähdä tuleeko enää mentyä tänä vuonna avoveteen märkkärin kanssa. Säät tosin vielä suosisivat ulkouimistakin, mutta tuskin saa motivaatiota kerättyä enää kiskomaan kumipukua päälle.

Tällä viikolla torstaita lukuunottamatta tuli pyöräiltyä töihin ja takaisin. Pääosin oli ihan kuivat kelit, mutta etenkin tiistaiaamuna tuli kastuttua ihan kunnolla. Tunnin kotisalitreenejä tein maanantaina ja perjantaina.

Keskiviikkona pyöräilin töistä kotiin Säijän kautta. Sää oli ihan hyvä, vaikka sateenuhkaa olikin ilmassa, mutta en onneksi osunut sadepilven alle, vaikka siellä täällä asfaltti olikin märkä. Matkaa kertyi 50 km, keskinopeus oli 30 km/h ja keskitehot 197 W (NP 214 W). Säijän kohdilla tein 10 km:n vedon, jossa yritin pitää tehot koko ajan yli 200 W:n. Melko hyvin onnistui, mutta joillain alamäkiosuuksilla tavoite ei ihan toteutunut.

Torstaina kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa Padelia. Pirkkalasta löytyy parikin paikkaa, jossa tätä suht tuoretta mailapeliä pääsee pelaamaan. Padel on vähän niin kuin tenniksen ja squashin sekoitus. Kenttä on pienempi kuin tenniksessä, mutta esim. pallo ja pisteenlasku on niin kuin tenniksessä. Squashin tuntua tulee siitä, että kenttää ympäröi seinät ja säinäpompun jälkeen voi vielä lyödä palloa. Tunnin verran pelattiin valmettilaisten MiVa:n, JuKa:n ja MiTe:n kanssa. Pelikerta oli kaikille ensimmäinen, joten vähän opettelun puolelle pelaaminen meni, eikä sykkeet päässeet nousemaan koviksi. Vuoron loppupuolella alkoi tulemaan jo jonkinlaisia pallorallejakin, mutta pääosin 3-4 osuman jälkeen pallo kuoli. Ihan mukava laji ja voisi uudelleenkin kokeilla, mutta ei tämä laji vielä sulkapalloa voita/korvaa.

Juoksukertoja tälle viikolle kertyi neljä kappaletta. Yhteensä kilometrejä kertyi 63,5 km ja aikaa tuli kulutettua viitisen tuntia. Tiistaina illalla kävin tekemässä viime viikon tapaan reippaan vitosen. Aluksi kolme kilometriä rentoa hölkkää yhdystietä pitkin ja sitten käännös ja Vuorentaustaa kohden. 5 km meni aikaan 18:46, eli keskivauhti oli 3:45, eli varmaankin semmoista kympin kisavauhtia (tosin toista vitosta ei nyt olisi tuohon vauhtiin päälle päässyt). Keskisyke oli 156. Laskua reitillä oli jokunen metri nousua enemmän, joten reitti oli alamäkivoittoinen ja melko tasainen. Päälle vielä pari kilsaa jäähdyttelyä.

Torstaina juoksin aamulla ennen töihin lähtöä 12,5 km:n lenkin. Tämä lenkki oli vaan ihan kilometrien keräämistä rennolla 4:30 min/km vauhdilla. Ihan mukavasti jaksoi, vaikka lähtö olikin ennen aamukuutta.

Lauantaina otin vahän ajatuskin mukaan juoksuharjoitukseen, kun kävin juoksemassa tonnin vetoja Lamminpään kentällä. Aamulla oli sopiva reilun kymmenen asteen sää ja aurinkokin alkoi paistella sateisen edellispäivän jälkeen. Vastatuulta oli hieman takasuoralla, ei kuitenkaan häiritsevissä määrin. Otin perusvauhdiksi 3:45 min/km, eli 22,5 s / 100 m. Vetojen välillä kävelin/hölkkäsin ratakierroksen verran. Ensimmäinen veto oli noin tuota perusvauhtia eli 3:40. Toisessa vedossa juoksin perusvauhtia, paitsi viimeiset 200 m kovaa. Vedon ajaksi tuli 3:37. Kolmannessa vedossa lisäsin kovan vauhdin matkan 400 m:iin ja ajaksi tuli 3:30. Neljännessä vedossa perusvauhtia 400 m ja kovaa vauhtia 600 m, ja aika oli 3:26. Viimeinen veto oli ns. all-in, ja se meni aikaan 3:18. Ajat olivat suurin pirtein samaa luokkaa kuin edellisenäkin kesänä, eli ei kunto ole ainakaan kauheasti huonontunut. Veto-treenin alkuun ja loppuun jokunen kilometri verkkaa.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin juoksemaassa saman pitkän lenkin kuin viime sunnuntainakin. Eli Tohloppi – Tahmela – Villilä – Kalkku -lenkin. Matkaa kertyi 27,5 km ja aikaa kului hieman alle 2:14, reilu puoli minuuttia vähemmän kuin viime viikolla. Keskisyke oli 128, eli pari pykälää alempi kuin viime sunnuntaina. Sää oli erittäin sopi 10-15 astetta, puolipilvistä ja melko tyyntä. Mitä sitä sunnuntaiaamulta voi muuta vaatiakaan.

Tri-kisakauden päätös

Viikko 33/2019 (12.-18.8.2019)

Triathlon kauteni sai arvoisensa päätöksen tiistaina, kun 19. Valmet DNA triathlon kisailtiin perinteiseen tapaan Hervannan Suolijärven ympäristössä. Uintimatkana oli noin 400 m ja se uitiin Suolijärvessä, tämän jälkeen siirryttiin pyörän päälle ja poljimme Ruskontien pyörätietä Höytämöntielle asti ja sitten takaisin Hervantaan ja sitten vielä toinen samanlainen lenkki. Matkaa kertyi 21 km. Päätteksi juostiin 4.2 km Suolijärven mäkinen hiihtolatu ympäri.

Uinti sujui mukavasti, sillä nousin neljäntenä ylös järvestä, toiseksi nopein uimari tosin oli joukkuekilpailussa. Uskalsin uida tällä kertaa jonkin verran normaalia kovempaa kun matka oli noin lyhyt, ja kovasta hengästymisestä huolimatta uinti pysyi hyvin kasassa. Onneksi oli väljää uida, eikä kontakteja tullut. Pyöräilyosuus sujui myös hyvin, vaikka länsituuli oli melko kova. Keskivauhtini oli 35 km/h ja keskiwatit 255 W. Noinkin korkeat watit johtui varmaankin kovasta vastatuulesta, sillä muuten reitillä ei ollut kovia mäkiä. Pyöräilyosuudelta tulin ensimmäisenä vaihtoon. Koska pääsin ensimmäisenä, tosin vain jokusen sekunnin marginaalilla,  juoksuosuudelle niin ihan täysillä ei tarvinnut puristaa. Ero alkoi myös heti kasvamaan, joten ylämäkiosuudet pystyi ottamaan rauhallisesti. Juoksun puolivälissä alkoi hieman pistämään, joten senkin puolesta oli hyvä, ettei ihan kovin kilpailutilanne ollut päällä. Tulin maaliin ensimmäisenä parin minuutin erolla seuraavaan. Pitkään himoittu kiertopalkinto päätyi siis tänä vuonna minun haltuuni.

Ensimmäinen triahlon-kesäni onnistui yli odotusten. Kaikki neljä starttia onnistui ihan hyvin, jopa vallan mainiosti. Positiivista oli myös se, että joka kisassa sää suosi kilpailemista. Lämpöä riitti eikä märissä olosuhteissa tarvinnut polkea. Uintiosuuksillakaan ei aallokko häirinnyt kertaakaan. Voi olla, että sain jopa vähän turhan positiivisen kuvan lajista, kun oikeastaan mitään vastoinkäymisiä ei tullut. Tästä syystä ensi talvena jatkuu tri-harjoitukset ja ensi kesänä uutta matoa koukkuun.

Muutenkin ensimmäinen loman jälkeinen viikko sujui treenimielessä ihan ok. Maanantaina vielä passailtiin hieman tiistain triathloniin, sillä ohjelmassa ei ollut muuta kuin työmatkapyöräilyt.

Keskiviikkoa työmatkapyöräilyt ja illalla vielä reilun 12 km:n juoksulenkki suht rauhallisella vauhdilla, tiistaista palautellen.

Torstaina myös työmatkapyöräilyt ja illalla kympin juoksulenkki. Alkuun juoksin kolme kilometriä rauhallista vauhtia ja sitten viisi kilometriä reipasta. Reipas pätkä meni 3:47 min/km keskarilla. Tosin reitti oli hieman laskuvoittoinen ja myötätuultakin taisi olla hieman vastaista enemmän. Mukavan rennosti kulki ja periaate “pidempään ja/tai kovempaa olisi päässyt”, toteutui. Päälle vielä pari kilsaa palauttelua.

Myös perjantaina olin pyörällä töissä, mutta aerobinen treeni jäi tältä päivältä väliin, sillä päivällä oli reilun tunnin jalkahieronta. Illalla tein pitkästä aikaa tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina tein vajaan 12 km:n juoksulenkin Lamminpäässä. Tein lenkin Lamminpään kilpa5 -reitillä, joten mäkeä kertyi matkan aikana ihan hyvin. Nousumetrejä lenkkiin mahtui 230 m, joista n. 180 m 6 km:n matkalla. Alussa ja lopussa oli vähän tasaisempaa kun kotoa kuitenkin tuli lähdettyä ja palattua.

Sunnuntaina aamusta tein pitkän juoksulenkin. Mainio 17 asteinen ja puolipilvinen sää innoitti juoksemaan 27.5 km. Alussa meno oli vähän väsyneen oloista, mutta viiden kilometrin jälkeen alkoi rullaamaan ihan kivasti. Hieman liian kovilla sykkeillä tuli juostua (keskisyke 129), vauhti oli 4:53 min/km. Mukava lenkki.

Viimeinen Lomaviikko

Viikko 32/2019 (5.-11.8.2019)

Viimeinen lomaviikko alkoi vielä Pyhän maisemissa. Lämmöt pysyivät pohjoisessa sitkeästi kymmenen asteen tuntumassa tai alempana. Mutta tiistaina kun lähdimme ajelemaan kohti etelää, niin lämpö alkoi nousemaan ja Vaasassa oltiin taas jo lähempänä pariakymmentä astetta.

Kevennetty viikko alkoi maastopyöräilyllä Pyhän ja Luoston välillä. Lämpöä ei ollut kuin kuutisen astetta, joten pitkillä kamppeilla ja puffa päässä piti lähteä matkaan. Poljin ensin Kortekankaalta tuttu reittiä Kiimaselän kautta Huttujärvelle. Huttujärveltä pojin Kapustaan. Tämä väli oli periaatteessa uutta, sillä tähän suuntaan en ollut tätä väliä aiemmin polkenut. Kivikkoinen ja hitaahko pätkä tämä oli, mutta Porontahtomalle päästyäni reitti muuttui sorapoluksi ja kun alaspäin vielä pääsi laskettelemaan, niin Luostontielle pääsi erittäin vauhdikkaasti. Luostontieltä Polkutielle ja Pyhäjärven kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 42 km ja aikaa kului hieman päälle 2,5 tuntia. Nousumetrejä kertyi 360. Sauna päälle teki hyvää.

Tiistaina istuimme koko päivän autossa kun ajoimme Vaasaan asti. Kahden pysähdyksen taktiikalla ajoimme 650 km. Hyvin koiratkin viihtyivät takakontissa, tai eivät ainakaan kauheasti valittaneet.

Keskiviikkona ennen hotelliaamiaista kävin juoksemassa Vaasassa aamulenkin. Ensin Hietasaari ympäri ja sieltä suuntasin Vaskiluodon pururadalle. Tämän jälkeen kiertelin vielä rannikon puistoja pitkin sen verran että matkaa kertyi 13,5 km ja aikaa kului hieman päälle tunti. Mäkiä ei juurikaan tarvinnut kivuta tuolla lenkillä.

Torstaina juostiin sitten taas jo kotimaisemissa. Lamminpää – Pikku-Ahvenisto – yhdystie -lenkille kertyi mittaa 15,4 km ja aikaa kului 69 minuuttia. Lopussa piti ottaa kilometri kovaa, kun aika tasapaksuja lenkkejä on viime aikoina tullut tehtyä. Vauhtitreenejä pitäisi saada enemmän tehtyä tulevina viikkoina, jotta syksylle voisi ottaa ohjelmaan jotain kisojakin.

Perjantaina tein pitkästä aikaa yhdistelmätreenin. Ensin pyöräilin Siuro – Heinijärvi – Sasi – Pinsiö -lenkin, josta kertyy matkaa hieman alle 70 kilometriä, josta kolmisen kilometriä oli hiekkatietä. Keskari oli 30.6 km/h ja keskitehot 194 W (NP 211W). Mukava sää oli polkea, kun oli puolipilvistä, parikymmentä astetta lämpöä eikä kauheasti tuullutkaan. Heti päälle juoksin rennon vitosen lenkin Ikurissa. Vauhti oli hieman alle neljän ja puolen. Aluksi juoksu oli melko jäykkää, mutta parin kilsan kohdilla alkoi taas rullaamaan ihan mukavasti.

Lauantaina kävin päivällä pienen tauon jälkeen taas uittamassa märkäpukua Tesomajärvessä. En uinut kuin hieman alle kilometrin. Tarkoitus oli vaan pitää hieman tuntumaa uimiseen, kun edellisestä kerrasta oli jo kulunut aikaa parisen viikkoa. Alussa, tai paremminkin 50 m jälkeen uinti muuttui raskaaksi, kun hengitysrytmiä ei oikein löytynyt. Pysähdyin pieneksi hetkeksi 200 m uinnin jälkeen, jonka jälkeen hyvä rytmi taas löytyi ja uiminen alkoi sujumaan. Parin kymmenen asteen ulkolämmössä märkäpuku oli mukavan lämmin uintiasu. Illalla kävin tekemässä vielä 15,5 km juoksulenkin. Rauhallinen alkumatka muuttui melko pian VK-vauhtiseksi ja helteisessä kelissä loppumatka oli melko rankkaa. Keskivauhti oli ihan ok, 4:27 min/km, mutta sykkeet olivat hieman liian korkeat.

Sunnuntai otettiin lunkisti ja kuunneltiin kun kunto kehittyi, ja katseltiin kun ulko satoi vettä.