Kaiken maailman kolotusta

Viikko 49/2018 (3.-9.12.2018)

Vaihtelevat säät ja kelit olivat tälläkin viikolla kiusana. Pieni kerros lunta ei sinänsä olisi haitannut, mutta kun se muuttui välillä jäiseksi ja märäksi, niin silloin piti olla niin tossulla kuin pyörälläkin varovainen. Torstaina ollut itsenäisyyspäiväkin hieman sekoitti pakkaa, sillä uimahalli oli tuolloin kiinni ja uintitreeni siirtyi perjantaille.

Vanhojen vaivojen lisäksi, viikon treenejä hieman haittasi sunnuntaina klapihommissa nitkauttamani selkä. Selkä oli etenkin alkuviikon melkoisen jumissa ja kipuili yöllä kylkeä kääntäessä. Keskiviikkoaamuna otin myös vähän tuntumaa tien pintaan, kun kaaduin märällä peilijäällä omalla tiellämme. Polvi ja lonkka ottivat siinä rytäkässä vähän itseensä.

Selkäjumista huolimatta maanantaina pyöräilin työmatkat. Keli oli vielä ihan hyvä, sillä lumisade alkoi vasta illalla. Illalla kävin uimassa parin kilometrin vapaauintitreenin. Hallissa oli mukavan rauhallista ja välillä sain uida jopa yksin radalla. Yritin tällä kertaa vähän harjoitella ottamaan happea joka kolmannella vedolla, joka toisen sijaan. Harjoitusta tuokin tuntuisi vaativan vielä melkoisesti, sillä henkitys vasemmalta puolelta ei onnistu vielä yhtä sujuvasti kuin oikealta puolelta, josta olen tähän mennessä vain happea ottanut.

Tiistaina perinteiseen tapaan etätyöpäivä ja aamupäivällä juoksulenkki. Ulkona oli sen verran jäinen keli, että päätin tehdä treenin juoksumatolla. Tunnin juoksu / 13 km tuli tehtyä ja ihan ok meni. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloa. Ensimmäinen puoli tuntia pelasimme kaksinpeliä, sillä pari pelaajaa oli myöhässä moottoritiellä tapahtuneiden onnettomuuksien ja sitä myöden tulleiden ruuhkien vuoksi. Tunti kuitenkin ehdittiin pelaamaan myös neluria.

Keskiviikkoaamuna töihin pyörällä, pienen kylkimyyryn kera, ja illalla takaisin paremmalla menestyksellä. Illalla vielä reilun tunnin sisäpyöräilytreeni trainerilla.

Torstai oli siis itsenäisyyspäivä ja kävin tekemässä Lamminpään harjulla n. 14,5 km juoksulenkin. Paikoin oli liukasta, mutta pääosin löytyi ihan hyvin pitävääkin alustaa. Vauhti oli jälleen 13 km/h. Keskisyke oli hieman korkea (141), mutta reittiin sisältyi jonkin verran normaalia enemmän nousumetrejä. Lenkin päälle jokuseksi tunniksi puuhommiin.

Perjantaina oli jälleen ohjelmassa työmatkapyöräilyt, ja aamupäivästä oli myös tunnin jalka-/selkä-/niskahieronta. Illalla kävin uimassa 2200m / 62min Tesomalla. Tällä kertaa altaassa oli sen verran ruuhkaa, ettei kovin pitkiä pätkiä päässyt rauhassa uimaan. Mitään uutta ei tällä kertaa tullut harjoiteltua. Vähän yritin jälleen kokeilla hengitystä joka kolmannella vedolla, mutta kovin montaa altaanväliä ei pystynyt putkeen menemään. Hieman huollestuttaa vasemman nilkan kipuilu uinnissa. Nilkka ei oikein tykkää ojentelusta ja siinä asennossa uintipotku tehdään, joten välillä on uintikin kivuliasta. Tämä tosin ei ole mikään uusi vaiva, vaan on vaivannut koko syksyn. Luulen, että syy tähän vaivaan löytyy suunnistuksesta, jossa olen jokusen kerran telonut nilkkani juuri samasta kohdasta.

Launataina jälleen ohjelmassa juoksulenkki. Sen verran oli tullut edellisenä iltana ja yönä uutta lunta, ettei ollut mieltä lähteä tekemään kauhean reipasta lenkkiä. Juoksin Nokian paloaseman lenkin, josta kertyi 13,4 km matkaa ja aikaa kului 62 min, eli jälleen vauhti oli sitä 13 km/h. Hieman lipsuvaa meno oli, vaikka pyöräteitä olikin hiekoitettu. Tällä kertaa Polari taas sohlasi ja matkan mittaus alkoi toimimaan vasta parin kilometrin jälkeen. Puuhommia tuli tehtyä lenkin päällee viitisen tuntia.

Sunnuntaina oli jälleen sen verran jäiset kelit ulkona, että päätin tehdä sisällä yhdistelmätreenin. Pyöräilin ensin trainerilla reilun tunnin ja heti päälle tunnin verran matolla juoksua 12 km/h vauhdilla. Molemmat treenin menivät ihan ok ja hiki lensi. Treenin päälle pariksi tunniksi vielä puuhommiin.

Hoka Hoka

Viikko 48/2018 (26.11. – 2.12.2018)

Pientä pakkasta on ollut lähes koko viikon. Lunta ei ole tullut, mutta sen verran tiet ovat menneet liukkaiksi, että työmatkapyörä vaihtui hybridistä maasto versioon. Tämä viikko on otettu treenien osalta hieman maltillisemmin. Syynä tähän on ollut ihan harjoitusviikkojen rytmitys, mutta toisaalta viikolla on ollut vähän nuhjuinen olo ja pelko flunssasta laittoi hieman rajoittamaan menoa. Onneksi mitään tautia ei pukannut päälle, so far, kop kop.

Maanantai mentiin vielä normaalisti. Aamulla töihin pyörällä ja iltapäivällä Tesoman uimahallin kautta kotiin. Uintitreeneissä tuli pieni laskuvirhe ja matkaa kertyi 50 m vajaat 2 km (250 + 450 + 500 + 250 + 500). Sen verran alle tunnin treeni kesti, että vaikka tuo puuttuva 50 m olisi tullut uitua, niin alle tunnin olisin siltikin päässyt.

Tiistaina otettiinkin jo vähän kevyemmin. Pidin jälleen etätyöpäivän, ja koska ulkona oli (tai ainakin tuntui) sen verran reipas pakkanen, niin tein aamupäivällä kauden ensimmäisen “kunnollisen” mattotreenin. Samalla tuli testattua myös uudet Hoka One One juoksutossut. 13 km / 61 min tuli matolla teputettua. Hokat olivat ihan hyvät tuohon mattohommaan, sillä ne ovat pehmeäpohjaiset ja toimivat ainakin minulla matolla paremmin kuin esim. Nimbukset, jotka tuntuvat hieman liian kovilta. Tällä kertaa illalla ei ollutkaan sulkapalloa (muutaman sairaustapauksen vuoksi) ja teinkin sitten paikkaavana treeninä kotona tunnin salitreenin.

Keskiviikko otettiin rennosti, eikä harjoituspäiväkirjaan tullut kuin työmatkapyöräilyt.

Torstaina aamulla juoksin 16 km töihin. 13 km/h tuntuu olevan nyt se vakionopeus jolla edetään, niin tälläkin kertaa. Pakkasta oli pari astetta ja paikoin oli liukkaitakin kohtia, mutta onneksi aina löytyi pitäväkin kohta tiestä, joten eipä juuri lipsutella tarvinnut. Illalla auton kyydillä kotiin ja sitten uimahallille. Tällä kertaa yritin ottaa mukaan myös hieman vauhdikkaampaa uintia. Pari sadan metrin pätkää pienellä tauolla uin reippaampaa vauhtia ja muut reippaa pätkät otin pidempien vetojen loppussa. Mitään hurjastelua tuo minun vaparini ei ole, mutta 2100 m meni alle 58 minuutin ja se sisälsi n. 7 minuuttia huilia.

Perjantai oli taas lusmupäivä, sillä vain työmatkapyöräilyt olivat ohjelmassa.

Lauantaikin otettiin myös hieman rennommin, sillä aamulla ei tullut tehtyä kovaa harjoitusta, vaan ainoastaan 13 km:n normaalivauhtinen juoksu. Pakkasta oli kolme astetta ja etelän puoleinen tuuli oli melkoisen kova. Illalla oli ohjelmassa, viiden tunnin puuhommien jälkeen, vielä yhdistelmätreeni, jossa noin 40 minuuttia sisäpyöräilyä trainerilla ja heti päälle 30 minuuttia juoksumatolla. Yllättävän mukavasti jaksoi, vaikka ulkonakin oli tullut teputettua päivän mittaan ihan jokin verran.

Sunnuntaina oli ohjelmassa, en nyt tiedä voiko sanoa kevyempi lenkki, mutta normaalia lyhyempi kuitenkin. Juoksin 23 km rennon reipasta vauhtia PK2-VK1 -sykealueella. Keskivauhti oli 4:30 min/km ja keskisyke 140. Pakkasta oli kolme astetta ja jälleen etelästä tuuli paikoin ihan napakastikin. Juoksu kulki ihan mukavasti, eikä lopussakaan ollut mitään kovin kummoisia jumeja havaittavissa.

Vantage toimi tällä viikolla hieman paremmin. Uinnin matka tallentui oikein, eikä GPS-ongelmiakaan ollut. Jokaisen juoksun alla annoin tosin kellon olla GPS-tilassa normaalia kauemmin ennen treenin aloittamista. Kerran kellon kosketusnäyttö lakkasi toimimasta ja jouduin boottaamaan laitteen. Kahdella harjoituskerralla (sali ja sisäpyöräily) sykkeen mittaus ranteesta takkuili enemmän tai vähemmän.

Aamu-uinnilla

Viikko 47 (19.-25.11.2018)

Tällä viikolla ollaankin sitten oltu lämpöasteiden puolelta pakkasella melkein joka päivä ja joka yö. Lunta ei ole vielä yhtään eikä liukastakaan, joten työmatkapyöräilyt on vielä voinut tehdä kapearenkaisella kulkupelillä. Vähän enemmän vaatetta on joutunut pakkaamaan päälle, mutta toisaalta kuivat pakkasaamut eivät ole niin pimeitä, että pyöränvaloa ei ole tarvinnut ihan täysillä polttaa.

Treeniviikko eteni hyväksi todetun kaavan mukaan. Eli maanantaina työmatkapyöräilyt ja illalla uintia. Tällä kertaa uintiaika venyi jo hieman yli tuntiin ja matkaakin kertyi 2 km (vaikka Vantage vähemmän näyttikin). Aluksi tuli vedettyä 100 – 250 m pätkiä, mutta lopussa meni jo pari 500 m siivua.

Tiistai oli perinteisesti etätyöpäivä ja aamulla tuli tehtyä vajaan tunnin juoksulenkki hieman päälle 4 ja puolen vauhdilla. Pakkasta oli asteen verran, mutta liukasta ei ollut. Sykkeet korkealla, mutta muuten ihan OK menoa. Uusi mittari sohlasi taas alussa, sillä matka alkoi kertymään mittariin vasta puolentoista kilometrin kohdalla. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloa. Tällä kertaa pelasimme MiVa:n kanssa lyhyitä kaksinpelieriä, koska loput eivät päässeet paikalle. Hikistä hommaa.

Keskiviikkona työmatkapyöräilyt ja illalla reilu tunti leppoista sisäpyöräilyä. Torstai poikkesi hieman perinteisestä. Aamulla heti kuudelta tuli poljettua Tesoman uimahallille uimaan reilun tunnin uintitreeni. Jälleen tuli kaksi kilsaa mittariin. Kokonaisaika tippui sen vuoksi, että taukoja tuli pidettyä vähemmän ja uintipätkät olivat pidempiä. Alkuun uin 2 x 100 m, tämän jälkeen 300 m, sitten 700 m ja lopuksi jopa 800 m. Matkan uinnissa alkaa pikku hiljaa pääsemään jo ns. flow-tilaan, joten kohta voisi koittaa 1000 m pätkääkin. Vauhti on kylläkin vielä erittäin rauhallista, joten tekniikkaharjoittelua tarvitaan kovasti. Uinnin jälkeen pyöräilin töihin ja illalla takaisin. Illalla sitten vielä tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina aamulla juoksin töihin. 16 km meni hieman alle 74 minuutin. Pakkasta oli neljä astetta ja jonkin verran tuultakin oli havaittavissa. Meno oli hieman jäykän tuntuista ja sykkeetkin olivat korkealla. Aamupäivästä oli ohjelmassa vielä tunnin hieronta-sessio. Ilalla ajoimme Alastarolle syömään täytekaakkua.

Lauantaina aamulla kävin tekemässä Alastarolla maalaismaisemissa vajaan 15 km VK1-juoksutreenin. Pakkasta oli kolme astetta, oli tyyntä ja aurinko alkoi pastamaan pilvettömältä taivaalta. Komeeta oli. Vaikka viimeisellä kilometrillä tuli hieman rauhoitettua vauhtia, niin keskinopeus oli 4:16 ja keskisyke 149. Alkumatka meni ihan mukavasti, mutta parilla viimeisellä kilometrillä alkoi jalat olevamaan jo vähän kankeanoloiset. Sen verran väsyttävä treeni ja reissu oli, että illalla ei jaksanut enää tehdä toista treeniä, vaan tuli otettua rennosti.

Sunnuntaina on jälleen pitkän juoksulenkin vuoro. Pakkasta oli kuusi astetta, lähes tyyntä ja aurinko teki nousua pilvettömälle taivaalle. Lähdin kiertämään Tahmelan-lenkkiä eri suuntaan kuin ennen, jos vaikka maisemat tuntuisivat vähän erilaisemmilta kuin toiseen suuntaa juostessa. Juomarepun letku jäätyi muutaman kilometrin jälkeen, vaikka yritin vähän väliä imeä letkusta juomaa. Se tarkoitti sitä, että 27 km lenkillä viimeiset pari tuntia mentiin ilman juomaa. En tiedä johtuiko juoman puutteesta, mutta lenkki tuntui vähän raskaalta. Tosin vauhti oli hieman liian kova PK1-lenkille (4:48), vaikka pääosin aerobisella alueella sykkeet pysyvätkin. Tällä lenkillä meni 2200 juoksukilometriä rikki tälle vuodelle. Viisi viikkoa olisi vielä vuotta jäljellä, joten 2 ja  ½ tonnia voisi saada kasaan vuoden vaihteeseen mennessä.

Vantagen testailua

Viikko 46/2018 (12.-18.11.2018)

Lämpimähköt päivät jatkuivat vielä tälläkin viikolla, mutta ensi viikolla näyttäisi alkavan jo pakastamaan. Nokian tykkilumilatukin suljettiin tällä viikolla lämpimien kelien vuoksi, mutta toivottavasti ensi viikolla innokkaat hiihtäjät pääsevät taas suksimaan. Itse tosin en kuulu siihen joukkoon.

Tällä viikolla tuli testailtua uutta Polarin Vantage V -urheilukelloa ihan urakalla. Ihan valmis tuo laite ei vielä ole, sillä ominaisuuksia puuttuu vielä melkoisesti ja nykyisissäkin on ikäviä bugeja. Olen päässyt jakamaan kokemuksiani työkaverin kanssa ja myös FB:stä löytyy ryhmä, josta löytyy paljon kommentteja ja valituksia ko. aiheesta.

Maanantaina mittari oli päällä työmatkapyöräilyn aikana. Siinä se toimi ihan hyvin. Reitti ei osunut ihan niin hyvin kartalle kuin Polarin V800:lla, mutta melko hyvin kuitenkin. Syke mitattiin ranteesta ja käyrästä päätellen toimi ihan hyvin.

Maanantai-iltana hyppäsin altaaseen mittarin kanssa. Sykkeet mitattii ranteesta. Edellisiin kertoihin verrattuna sykkeet olivat korkeammalla. Tosin nyt uin vähän pidempiä pätkiä ja korkeat sykeet tulivat juurin niiden vetojen aikana. Mittari näyttää mukavasti alasvälin ja levon ajat ja sykkeet. Myös käsivetojen määrän näkee harjoitusanalyysista. Tosin en osaa sanoa kuinka hyvin ne pitävät paikkansa, mutta kuitenkin. Tällä uintikerralla tein jo jokusen sadan metrin yhtämittaisen vedon ja lopuksi vielä yhden 150 m vedon.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamupäivällä tekemässä vajaan 11 km juoksulenkin. Tällä kertaa kello teki matkan mittauksessa topin n. 400 m jälkeen ja jatkoi matkan mittaamista vasta vajaan parin kilsan kohdalla. Tämä oli kyllä tosi harvittava bugi kellossa, sillä nyt ei osaa oikein luottaa laisinkaan sen matkan mittaamiseen. FB-ryhmässä olen kuullut samanlaisia vikoja muidenkin laitteissa. Toivottavasti seuraava softapäivitys korjaa vian. Illalla kävin vielä pelaamassa puolitoista tuntia sulkapalloneluria ja sykkeet mitattiin jälleen ranteesta. Laite tuntui toimivan ihan ok, ja pelikin sujui ihan mallikkaasti.

Keskiviikkona taas työmatkapyöräilyt mittari kädessä, ja illalla reilun tunnin sisäpyörätreeni. Sykemittaus ranteesta näytti ihan samat max- ja avg-sykkeet kuin Tacxin pyörätrainerikin, eli sen puolesta voisi ainakin sanoa, että rannemittaus tuntuisi olevan suht kohdillaan. Vähän sykekäyrässä oli eroavaisuutta Tacxin käyrään verrattuna, mutta suht lähellä kuitenkin.

Torstaina aamulla tein kotona vajaan 11 km:n juoksulenkin. Nyt matkan mittaus toimi muuten kunnolla, mutta ensimmäisellä kilometrillä tuli 100 m oikaisu reittiin. Sykkeet olivat hieman korkealla vauhtiin nähden, mutta muuten juoksu tuntui ihan hyvältä. Päälle pyörällä töihin ja illalla myös polkien takaisin. Illalla kävin vielä uimassa 50 minuuttia kellon kanssa. Harmikseni käynnistin harjoituksen väärällä lajiprofiililla, joten en saanut vertailukelpoista dataa maanantaihin nähden. Tällä uintikerralla napsahti taas joku paikoilleen, sillä nyt pystyin uimaan pidempiä matkoja kuin aiemmin. Paras veto oli 300 metriä ja olisi kyllä enemmänkin pystynyt. Sykkeet ovat tippuneet ja muutenkin uinti tuntuu rennommalta. Kaiken kaikkiaan uin tuon session aikana 1500 m.

Perjantaina oli taas vuorossa työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin kotisalitreeni. Sykkeeni ei näemmä kauheasti nouse salitreenin yhteydessä. Maksimi oli 113 ja keskisyke 85.

Lauantaina tuli pitkästä aikaa laitettua numerolappu rintaan. Ohjelmassa oli kauden ensimmäinen TeivoCupin osakilpailu. Lämpöä oli 6 astetta ja alkumatkasta oli hieman vastatuulta, mutta muuten oli vuodenaikaan nähden erinomainen juoksusää. 5 km matkaan meni aikaa 17:56, joka oli kautta aikojen minun toiseksi paras aika. Yhdeksän ja puoli vuotta sitten juoksin 7 sekunttia paremmin, joten kovin kauheaa taantumista ei ole kymmenessä vuodessa tullut. Juoksu sujui ihan mukavasti ja jalat pelasivat. Hapenotto oli tällä kertaa rajoittavampi tekijä.

Illalla tein vielä yhdistelmätreenin, joka sisälsi 40 minuuttia trainerilla polkemista ja heti perään puoli tuntia juoksua matolla (6,2 km). Uusi mittari oli kaikissa treeneissä mukana eikä mitään ihmeellisyyksiä ollut havaittavissa. TeivoCupin mitaksikin tuli tasan 5 km. Lauantaina oli myös ohjelmassa puun kaatoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa.

Sunnuntaina oli vuorossa viikon pitkä juoksu. Otin mukaan varmuuden vuoksi myös vanhan V800-mittarin, jotta voisin verrata lenkin päätteeksi matkoja uuden mittarin kanssa. Molemmat näyttivät hieman päälle 27 km eikä heittoa ollut kuin jokunen kymmenen metriä. Sykkeet olivat yllättävän hyvät. Keskisyke oli 127 ja maksimikin vain 138, vaikka reitillä on kuitenkin yksi rapsakkakin nousu. Keskivauhti oli kuitenkin niinkin hyvä kuin 4:55 min/km. Muuten juoksu oli vähän kankean oloista. Taisi lauantain urakointi hieman painaa.

Hyvä treeniviikko taas takana. Ehkä tuota uutta kelloa uskaltaa nyt käyttää, vaikka tiistain ongelman jälkeen uhkasin laittaa sen kaappiin odottamaan seuraavaa softapäivitystä. Kaikista positiivisinta treeniviikossa oli kuitenkin torstain uinti, sillä vielä pari viikkoa sitten 50 m oli ehdoton maksimi, mitä pystyin yhtä mittaa uimaan vaparia ja silloinkin huilin aikana hengitys oli melko kiivasta. Nyt pystyi uimaan 300 m eikä samanlaista puuskutusta esiinny laisinkaan. Kyllä tämä tästä etenee.

Kalustonpäivitystä

Viikko 45 (5.-11.11.2018)

Harmaa ja kostea syyssää on jatkunut koko viikon, eikä muutosta ole näköpiirissä. Tämä viikko oli vähän kevyempi viikko, sillä viikonloppuna oli kaikenmoista menoa ja ne rajoittivat tekemistä. Mutta hyvä niin, sillä kevyt viikko väliin tekee ihan hyvää. Sunnuntaina tuli ostettua Polarin uunituore sykemittari, Vantage V, ja siinä samassa myös Polarin H10 sykevyö. Tuossa sykevyössä on hyvänä ominaisuutena se, että siihen pystyy tallentamaan yhden treenin sykkeet, vaikka kelloa ei olisikaan mukana. Tällä viikolla olenkin lainannut Tuulin H10:ä uintitreeneissäni, niin olen nähnyt millaisilla sykkeillä sitä on tullut uiskenneltua. Mutta nyt on siis omakin vyö käyttövalmiina.

Alkuviikko mentiin vielä ihan normaalilla treenirytmillä. Maanantaina työmatkapyöräilyt ja illalla 45 min vapaauintitreeni Tesoman uimahallissa. Kilometrin verran tuli uitua. Rytmitin taas uinnin 50 m pätkiin, aina pieni huili välissä. Lopussa menin kerran 75 m pätkän, mutta sen pitempiä pätkiä en alkanut vielä kokeilemaan. Maksimisykkeet pyöri noilla 50 m pätkillä noin 120 paikkeilla. 75 m vedossa ja viimeisessä vähän reippaammassa vedossa maksimi oli hieman korkeampi, mutta kuitenkin alle 130.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamupäivällä, valosaan aikaan tekemässä 12 km juoksulenkin. Se oli sellainen perus kilometrinkeräyslenkki. Ei mitään ihmeellistä. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Meillä näytti alkuun olevan vajausta miehistöstä, mutta onneksi saimme naapurikentältä täydennystä, kun heillä oli yksi vaihtomies mukana. Hyvät pelit saatiin aikaan lainamiehelläkin.

Keskiviikkona työmatkapyöräilyt, ja illalla reilu tunti sisäpyöräilyä trainelilla. Mulla on ollut trainerikin myynnissä pari viikkoa, mutta kiinnostustuneita ostajia on ollut vähän heikosti. Itse ei raaski ostaa uutta traineria ennen kuin vanhasta on saanut vähän rahaa.

Torstaina aamulla juoksin töihin 16 km. Hieman suttuinen ja pimeä juoksukeli kylläkin oli, mutta 6 asteen lämpi oli ihan luksusta tähän vuoden aikaan. Vauhti oli vähän rauhallisempaa ja varmaan sen vuoksi juoksu tuntuikin melko hyvältä ja rennolta. Illallla oli viikon toinen uintitreeni. Muuten samanlainen treenisessio kuin maanantaina, mutta nyt tein jonkin verran enemmän 75 m vetoja. Sykkeetkin olivat lähes identtiset kuin maanantainakin.

Loppuviikko menikin sitten vähän kevyemmin. Perjantaina oli vain tunnin jalkahieronta, ja lauantai oli täyslepo. Herkkuja tuli tankattua ja perjantaina vähän kuppiakin tuli otettua. Sunnuntaina olikin sitten vuorossa rangaistuslenkki. Rentoa PK-vauhtia sykkeitä katsomatta tuli juostua 32 km. Aikaa kului vähän alle 2:40. Tällä kertaa kiertelin Tohlopin, Tahmelan, Villilän ja Koukkuniemen poluilla/kevyeenliikenteenväylillä. Yllättävän mukavasti koko matka sujui, kun meni rennosti eikä kytännyt sykkeitä eikä vauhtia. Ensi viikolla saakin sitten jaettua kokemuksia uudesta Vantagesta.

Triathlon harjoittelua

Viikko 44 (29.10. – 4.11.2018)

Viikko alkoi vielä pakkasasteilla, mutta tiistaina mentiin jo plussan puolelle ja loppuviikko olikin sitten poikkeuksellisen lämmin. Välillä käytiin lähempänä kymmentäkin lämpöastetta. Tuulista on ollut ja vettäkin tihuttanut vähän väliä. Treenaamista se ei ole kylläkään haitannut. Kellojen siirtäminen aiheutti sen, että nyt joutuu jo töistä pyöräillessäkin käyttämään valoja, etenkin kun on ollut muutenkin harmaata säätä.

Treeniviikko on seuraillut pääpiirteissä edellisen viikon ohjelmaa, pientä viilamista on tullut, mutta nyt setti tuntuisi olevan melko hyvä ja monipuolinen. Se tosin voi olla, ettei toista tämän viikon kaltaista ohjelmaa kokonaisuudessaan pysty toistamaan, mutta tämä voisi olla kuitenkin tavoitteena.

Maanantaina oli työmatkapyöräilyn lisäksi illalla viimeinen vapaauintitekniikkakerta. Käytiin läpi mitä edellisten viikkojen aikana on tullut opituksi ja kerrattiin lyhyesti niitä asioita. Vähän myös yksilöllistä ohjausta tuli saatua. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun homma alkoi pysymään edes joten kuten paketissa. Voi kyllä sanoa, että näistä neljästä treenitunnista on ollut todella paljon hyötyä. Vaikka vapaauintitekniikassani ei juuri vielä kauheasti ole kehuttavaa, niin ero kuukauden takaiseen on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä. Sen verran siis opein, että nyt voi jatkaa treenamista yksin.

Tiistaina oli autopäivä, mutta aamulla ennen töihin lähtöä tein reilun kympin juoksulenkin. Lamppu päässä sai ensimmäiset kilometrit juosta, jonka jälkeen kuntoradan valot syttyivät. Hidasta tuo pimeässä juokseminen on, vaikka vauhti tuntuukin ihan normaalilta. Illalla oli taas perinteiseen tapaan puolentoista tunnin sulkapallonelut. Pelit sujuivat tällä kertaa taas ihan mukavasti.

Keskiviikkona työmatkapyöräilyt ja illalla reilu tunti sisäpyöräilyä suht kevyellä teholla.

Torstaina oli hyvä triathlontreenipäivä. Aamu käynnistyi reilun kympin juoksulenkillä. Nyt menin lähes koko matkan katuvaloissa, ja tästä syystä vauhtikin nousi taas 4:35:een. Juoksun jälkeen puuro naamaan ja heti perään pyörällä töihin. Töistä taas pyörällä kotiin ja illalla vielä kolmen vartin uintitreenit Tesoman uimahallissa. Alkuun koitin tehdä vähän tekniikkaharjoittelua, mutta melko pian aloin vain uimaan matkaa. Uin 50m ja huilasin noin minuutin ja sitten taas 50m uintia. Vielä on pitkä matka, että pystyy putkeen uimaan vaparia edes 500m. Mutta tahtotila on kova.

Perjantai oli taas vähän kevyempi päivä, sillä ohjelmassa oli vain työmatkapyöräilyt sekä illalla tunnin kotisalitreeni.

Lauantaiaamusta tein vetoharjoituksen. Vettä vähän tihutti ja tuultakin oli, mutta eivät ne juurikaan menoa haitanneet. Alkuun kaksi kilometriä lämmittelyä, sitten 4 x 500m kovaa ja väliin aina 500m palauttelua. Tuon setin jälkeen kaksi kilometriä rentoa juoksua ja sitten uudet 4 x 500m vedot, ja lopuksi kaksi kilometriä jäähdyttelyä. En juurikaan seurannut vetojen vauhteja, mutta jälkeenpäin katsottuna ne olivat 1:45 – 1:50 luokkaa. Päivällä vähän lihaskuntotreeniä kirveen kanssa, ja illalla sitten tein vielä yhdistelmätreenin, jossa ensin pyöräilin 40 minuutin suht hapokkaan sisäpyöräilyn ja heti päälle juoksumatolla 6 km 4:45 vauhdilla. Yllättävän mukavasti juoksu sujui pyöräilyn päälle.

Sunnuntaina oli vuorossa perinteinen viikon pitkä juoksulenkki. Tällä kertaa suuntasin taas maastopoluille Koukkujärven ja Julkujärven suuntaan. Koukkujärvellä jouduin muuttamaan vähän perinteistä reittiäni, sillä viikolla oli avattu tykkilumilatu juoksureitilläni. Koukkujärven parkkipaikka oli täynnä autoja, joten viisi lämpöastetta ja vesisuhju eivät tuntununeet haittaavan hiihtohulluja. Vähän vajaa 28 km tuli matkaa ja keskivauhti oli sopivan rauhallinen 5 min/km. Tähän päälle sitten vielä jokunen tunti kirves-/vesurikuntoilua.

Hyvä viikko, toivottavasti paikat kestävät tulevinankin vikkoina. Tällä viikolla ei ollut edes juoksulenkkien alussa selkäjumeja, joten sen puolesta ainakin on menty parempaan suuntaan. Muita vaivoja sitten on, mutta jääkööt ne tälläkertaa luettelematta.

Monipuolisuutta

Viikko 43 (22.-28.10.2018)

Viime viikolla jäi kirjoittelut vallan väliin, mutta tuo viikko olikin melkein samanmoinen kuin sitä edeltävä. Tosin ei tälläkään viikolla mitään ihmeellistä ole tapahtunut, hieman enemmän tuli treenitunteja. Ja mikä parasta, niin tunnit ovat jakautuneet mukavasti usealle eri lajille.

Maanantaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi illalla vielä vapaauintitekniikkakurssi. Nyt kolmannella kerralla keskityimme vähän enemmän käsivetoon. Myös potkutreenejä jatkettiin. Itse otin käyttöön nenäklipsin, jotta pystyin paremmin keskittymään muuhunkin, kuin nenän tyhjentämiseen vedestä. Tuo hengityspuoli vaatii muutenkin kyllä vielä paljon treenaamista.

Tiistaina aamulla tein reilun kympin juoksulenkin. Rennon reipas lenkki meni suht kevyesti 4:30 vauhdilla. Lämpö oli nollassa, ja illalla olikin sitten maa valkoisena rännästä, kun tulin puolentoista tunnin sulkapallotreeneistä. Neluri oli taas vähän enemmän hakusessa kuin edellisellä viikolla, jolloin erät kääntyivät melko hyvin minun  puolelleni. Tällä viikolla asiat olivat jälleen toisin.

Keskiviikkona oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä illalla vielä reilun tunnin hikoilu sisäpyöräilyn parissa.

Torstaiaamuna juoksin pitkästä aikaa töihin. Lamppu päässä sai pimeät pätkät mennä, ja kun lämpö oli nollan tuntumassa niin märät pyörätiet olivat paikoin liukkaat ja pitävää alustaa joutuikin välillä hakemaan tien sivusta. Ihan mukavasti reilu 16 km meni 4:35 vauhdilla. Tuulin kyydillä tulin töistä kotiin, mutta illalla kävin vielä pitkästä aikaa Mansen Sulan sulkapallotreeneissä. Pelaajia ei tosin ollut kuin kolme kappaletta, joten pelasimme pari tuntia lyhyittä kaksinpelieriä. Pelit eivät kyllä sujuneet alkuunkaan, vaikka ihan voittoisia eriä pelasinkin. Omalta osaltani tosi huonoa peliä, hosumista ja muutenkin vähän väsynyttä tekemistä. Taisi olla vähän liian kova setti yhdelle päivälle.

Perjantaina oli taas työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin kotisalitreeni. Päivällä oli myös tunnin jalkahieronta. Lauantaina tein reippaamman juoksulenkin. Alkuun pari kilsaa lämmittelyä, ja sitten kymppi aikaan 39:18 ja tämän päälle pieni jäähdyttely. Ihan mukavan rennosti kymppi meni vaikka pari viimeistä kilsaa alkoi vähän jo painamaan. Illalla vielä 40 minuutin sisäpyöräily ennen saunaa.

Sunnuntaiaamusta tein 25 km rauhallisen juoksulenkin. Vauhti oli pari napsua alle viittä, tosin sykkeet olivat puolestaan jokusen napsun liian korkeat, sillä keskisyke nousi yli 130. Selkä oli taas alussa jumissa, mutta kilsan jälkeen se taas aukesi. Tuota vikaa on ollut nyt melkein joka juoksulenkillä. Hienon aurinkoinen juoksusää pikkupakkasessa meni mukavan rennosti.

Vakioviikkoehdokas

Viikko 41 (8.10.-14.10.2018)

Talvi on peruttu ja siirrytään suoraan uuteen kesään. Tänään lähemmäs kaksikymmentä astetta lämminta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Muutenkin viikko on ollut ihan mukiinmenevä, niin säiden kuin treenienkin osalta.

Maanantaina oli ensimmäinen osa neljän vapaauintitekniikkakurssin sarjassa. Illalla 20:30 alkoi tunnin treeni, jossa opettelimme vapaauintipotkua yms. Tämä kerta meni ihan ok, hieman pelottaa, kun aletaan harjoittelemaan hengitystekniikkaa.

Tiistaina pidin etätyöpäivän, joten se oli viikon ainoa päivä, jolloin ei ollut työmatkapyöräilyä ohjelmassa. Aamupäivällä kävin tekemässä kympin juoksulenkin. Illalla oli vuorossa vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Liian vaihtelevasti on lähtenyt tämän syksyn pelit liikkeelle, sillä välillä on ihan laadukasta peliä, mutta välillä tulee mustia pätkiä, jolloin virheitä tulee aivan liian paljon. Toivottavasti pelitaso tasaantuu syksyn mittaa.

Keskiviikkona tein pitkästä aikaa sisäpyöräilytreenin. Tunnin verran hiki lensi siihen malliin, että pyyhe oli treenin loppupuolella niin märkä, ettei siitä ollut enää mitään hyötyä. Vähän arvelutti, miten into riittäisi sisäpyöräilyyn, kun ulkona oli niin komea keli, mutta ihan mukavaahan se taas vaihteeksi oli.

Torstaina oli taas juoksupäivä. Tunnin lenkki 13 km/h vauhdilla meni ihan ok. Sen verran myöhään pääsin vasta liikkeelle, että matkan aikana alkoi jo hämärtää. Jännästi tuli taas todettua, että pimeässä/hämärässä juostessa vauhti tuntuu paljon reippaammalta kuin valoisan aikaan. Mutta kello on armoton ja kertoo totuuden vauhdista.

Perjantaina oli vapaapäivä, mutta lauantaina oli jälleen juoksutreenin vuoro. Tein pitkästä aikaa vähän reippaamman lenkin. Alkuun kaksi kilsaa rauhallista ja sitten kymppi reipasta, 4 min/km vauhdilla, josta viimeinen kilsa n. 3:40. Lopuksi vielä 1,5 km rauhallista. Reitti kulki yhdystien, Ylöjärven keskustan ja Teivon kautta Vuorentaustaan ja sieltä kotiin. Aika mukavan rennosti kymppi sujui, vaikkei 40 min ihan rikki mennytkään (meniköhän 7 sek päälle).

Sunnuntaina oli pitkän juoksulenkin vuoro, ja vielä upeassa syyssäässä. 26 km meni vähän alle viiden vauhdilla ihan mukavasti. Alussa oli taas selkä jumissa reilun kilometrin verran, mutta kun selkä aukesi, niin juoksukin muuttui rennommaksi. Sykkeet olisivat saaneet olla vähän matalemmalla, mutta sen verran vaihtelevuutta reitillä oli, että mittaria olisi pitänyt kytätä koko ajan, jos olisi halunnut mennä “oikeilla” sykkeillä koko PK-lenkin. Nyt meni vähän fiilis-pohjalta. Hidanranta-Siivikkala pätkä oli kyllä komean syksyisen keltainen.

Tämän viikon ohjelman voisi ottaa vaikka pohjaksi tulevillekin viikoille. Sen verran monipuolisesti pääsi treenaamaan. Vielä kun ottaa perjantaille kotisalitreenin, niin sitten olisi hyvä viikkosetti.

Vikalistaa

Viikko 40 (1.10.-7.10.2018)

Lokakuukin on nyt sitten saatu vauhtiin, mutta kelit ovat edelleen ihan siedettävät. Aamuisin on jo vähän vilpoista, mutta päivällä lämpö on noussut vielä lähemmäs kymmentä astetta. Suuremmilta sateilta on vältytty, vaikka välillä onkin kuurotellut.

Treeniviikko on viety läpi ihan kunnialla, vaikka omaan vikalistaan onkin tullut uusia merkintöjä. Listan kärkipäässä keikkuu edelleen oikea akillesjänne, joka on ottanut ihan tosissaan itteensä. Tiistain sulkapallon jälkeen tuli oikean polven etuosa kipeäksi ja on sitä myös edelleen. Voi olla, että olen kolauttanut sen lattiaan. Viikonloppuna tuli myös oikea lonkka kipeäksi. Juoksemista se ei juurikaan haitannut, mutta koiralenkeillä se kipuili. Muutenkin tuntuu, että paikat ovat melko jumissa jaloista selän kautta hartioihin asti.

Viikkoon mahtui neljän työmatkapyöräilyn lisäksi yksi kerta / tunti kotisalia, yksi kerta / 90 min sulkapalloneluria, sekä neljänä päivänä juoksua. Torstai oli totaali lepopäivä, tosin kun autolla käy töissä, niin työpäivä venyy silloin yleensä melkein kymmentuntiseksi. Viikonloppuna tuli lisäksi kaivettua tienvarren ojaa auki kuutisen tuntia, eli senkin voisi jonkin näköiseksi treeniksi kirjata.

Viikon ensimmäinen juoksupäivä oli keskiviikko, jolloin kävin tein rennon reippaan vajaan tunnin lenkin Tesoma – Kalkku – Ikuri -akselilla. Vauhti oli 4:33 / km ja meni ihan suht ok.

Perjantaina oli seuraava juoksulenkki ja se tuli tehtyä Lamminpään harjulla. Vauhti oli samaa luokkaa kuin keskiviikkona, matkaa tuli puolisen kilometriä ja nousua jokusen kymmenen metrejä enemmän.

Lauantaina juoksin Lamminpään majan kautta Pikku-Ahvenistolle ja sieltä yhdystietä pitkin takaisin kotiin. Matkaa kertyi 15.4 km ja aikaa meni 71 min. Hieman rauhallisemmin piti mennä, mutta alun selkäjumin jälkeen juoksu tuntui sen verran hyvältä, että annoin mennä mitä meni.

Sunnuntaina tein 25 km maastojuoksulenkin Koukkujärven, Julkujärven ja Pikku-Ahveniston kautta. Nyt sain mentyä 5 minuutin vauhdilla, mutta siltikin meno oli vähän väsynyttä ja jäykkää. Keli oli kyllä mitä mainioin, sillä lämpöä oli pari astetta, aurinko paistoi ja ilma oli ihan tyyni. Pirkan hölkkääjilläkin oli varmaankin mainio juoksukeli. Itseltäni jäi Pirkka väliin, koska laadukkaat viimeistelytreenit jäivät viimeisinä viikkoina väliin jalkavaivojen vuoksi.

Kiilopäällä kuntoilemassa

Viikko 39 (24.9. – 30.9.2018)

Lomaviikko jatkui Kiilopään syksyisissä maisemissa. Säät olivat kerrankin suosiollisia, sillä vaikka välillä vettäkin sateli, niin ei kertaakaan silloin kuin olimme ulkoilemassa. Ja kyllä niitä ulkoilutunteja kertyikin ihan mukavasti – juoksua noin 6.5 tuntia, maastopyöräilyä 9.5 tuntia ja näiden lisäksi koiralenkkejä varmaan lähemmäs pari kymmentä tuntia.

Maanantaina oli vuorossa juoksulenkki. Lämpöä oli noin 5 astetta, mutta kohtalainen tuuli sain ilman tuntumaan viileämmältä. Lähdin Kiilopään mökiltämme kohti Ahopäitä. Selkä oli taas ensimmäisen kilometrin jumissa, mutta sitten sekin vertyi ja meno muuttui rennommaksi. Ensimmäinen kolme kilometriä oli suht tuttua polkua, mutta seuraava kolmonen Rumakurulle olikin sitten minulle uutta pätkää. Avotunturin suht kivikkoista polkua sai juosta. Rumakurusta suuntasin Luulammille ja sieltä nousin kohti Kiilopäätä. Poroaidan läpäisyn jälkeen käännyin vasemmalle ja kävin huiputtamassa Kiilopään. Huipulta laskeuduin pääuraa pitkin takaisin keskukselle ja tein vielä pienen lisälenkin. 16.5 km:n lenkkiin kului melkein puolitoista tuntia ja jalat olivatkin melkoisen väsyneet lenkin jälkeen. Tämä oli kuitenkin pitkästä aikaa vähän mäkisempi lenkki, nousumetrejä n.450 m.

Tiistaina tuli koettua syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Koiralenkille lähtiessä pakkasta oli pari astetta, mutta klo 11 aikoihin kun lähdin tekemään maastopyörälenkkiä, lämpöä oli jo muutama aste. Päivästä oli tulossa komean aurinkoinen. Kiilopään mökiltä lähdin sotkemaan kohti Luulampia ja sieltä suuntasin Taajoslaavulle. Parin kilsan jälkeen eteen tuli märän näköinen suo, mutta päätin koittaa kuitenkin sen ylitystä. Mättähältä mättähälle ja kiveltä kivelle hyppien pääsin melko kuivin jaloin suon toille puolelle. Vielä ennen Taajoslaavua pääsin hyppelemään pariin kertaan kivillä, mutta ilman pahempia sukan kastumisia vielä selvittiin.

Taajoslaavun ja Vellinsärpimän välinen pätkä, noin 8 km, oli suht mukavaa maastopyöräiltävää. Etenkin puolen välin jälkeen meno muuttui mukavan vauhdikkaaksikin. Edelleen sai mättäitä ja kiviä käyttää, jotta kengät eivät kastuisi. Ihan täysin en siinä onnistunut ja Vellinsärpimässä alkoikin jo varpaita vähän paleltamaan. Seuraava parin kilometrin pätkälle osui sitten vielä pari vetisempää kohtaa ja niissä viimeistään jalat kastuivat. Muuten reitti oli kyllä ihan mukavan ajokelpoista. Saariselän keskustaan oli Luttotuvalta matkaa noin 7 km ja tuolla pätkällä päätin, että käyn ostamassa Parioaitasta kuivat sukat, jotta loppumatka Kiilopäälle olisi vähän mukavampi. Kuivat sukat jalkaan saatuani tein vielä vähän lisälenkkiä ja matkaa kertyi 43.5 km ja aikaa kului n. kolme ja puoli tuntia. Savusauna ja Kiilopuro tekivät kutaa lenkin päälle.

Keskiviikolle oli luvattu vesisadetta, joten lähdin juoksulenkille mahd. aikaisin, eli klo 9 (lomalla aikainen on vähän eri asia kuin arkena). Mökiltä suuntasin kohti Sivakkaojan laavua, josta jatkoin Ruijanpolkun kautta Kakslauttaseen. Sieltä kohti Laanilaa ja Ahopäiden kautta takaisin mökille. Vettä ei lenkin aikana ehtinyt satamaan, mutta kova tuuli ja kahden asteen lämpö olivat ihan riittävä yhdistelmä. Loppumatkasta vähän jännitin Ahopäille nousua, että onko avotunturi ihan sumun peitossa, mutta onneksi ei ollut ja reitti näkyi ihan hyvin (tosin kyllä reitti olisi ollut muutenkin melko tuttu). Sellainen sää kuitenkin oli, ettei kovin pahaa haveria kannattaisi tulla, sillä vilu olisi tullut melko pian, jos paikalleen olisi jäätävä. Matkaa kertyi 20 km ja aikaa kului 100 min. Nousumetrejä oli “vain” noin 300 m.

Torstaiaamupäivä oli vähän sateisempi ja tuuli oli myös melko kovaa ja räntääkin oli välillä ilmassa. Iltapäivällä sää muuttui poutaiseksi ja pyörälenkille sitten kuitenkin pääsi. Mökiltä suuntasin kohti Nilanpäätä ja sieltä Ruijanpolulle. Ajelin kuutisen kilometriä Ruijanpolkua etelään päin katsoakseni millaista polku olisi, sillä aiemmin en ollut ko. pätkää kulkenut. Kävin kääntymässä Kopsusjärventiellä. Lähellä oli laavu, jota piti käydä katsomassa, mutta juuri ennen laavua oli niin märkä kohta, etten lähtenyt riskeeraamaan kuivia sukkiani. Edessä oli kuitenkin paluumatka ja pyörän mittari näytti paikoin jopa kahta pakkasastetta (tosin en usko, että se näytti ihan oikein, mutta nollan tuntumassa kuitenkin oltiin). Tuo pätkä oli mukavan vaihtelevaa pyöräillä. Mitään pahaa kivikkoa ei ollut, eikä isoja mäkiäkään. Muutamassa kohtaa piti hypätä pyörän seleästä pois, sillä soita ylittävät pitkospuut olivat sen verran huonossa kunnossa, ettei niitä uskaltanut ajaa. Matkaa kertyi 30 km ja aikaa kului hieman alle kaksi ja puoli tuntia.

Perjantaina olikin kotiin lähdön aika, mutta ennen sitä ehti käydä tekemässä vielä juoksulenkin. Aamulla oli viitisen astetta pakkasta, mutta koiralenkin jälkeen oltiin jo nollan tuntumassa. Suunnitelmissa oli juosta ensin Nilanpäälle ja sieltä Rautulammen kautta Luulammille ja sieltä mökille. Muutaman kilometrin juoksun jälkeen kuitenkin Tuulin tietotoimisto soitti, että Luulammella oli sen verran leveä ja märkä ojan ylitys, että kuivin jaloin ei siitä selviäisi. Päätin siis käydä vain kääntymässä Rautulammella ja tulla samaa reittiä takaisin.

Ensimmäinen kuusi kilometriä oli loivaa nousua. Sitten oli pieni pätkä hidaskulkuista rakkaa, mutta tämän jälkeen pääsi suht rennosti juoksemaan Rautulammelle asti. Avotunturia sai juosta ja aurinko lämmitti vielä mukavasti, ainakin kun tuuli puhalsi selän takaa. Rautulammen pää oli taas vähän kivikkoisempaa ja alamäessä saikin mennä melko varovaisesti. 11.5 km kertyi matkaa. Takaisin päin tullessa sivu-/vastatuuli alkoi viilentää menoa, mutta onneksi repussa mukana olevia lisäkamppeita ei tarvinnut pukea. Maisemat olivat avotunturissa upeat ja pääsin vielä näkemään kun tunturissa ajettiin porotokkaa kasaan mönkijöiden ja helikopterin avulla. Matkaa kertyi 23 km ja aikaa kului hieman päälle kaksi tuntia. Nousumetrejä oli n.550 m.

Kaikin puolin onnistunut Kiilopään reissu. Jalat kestivät melko hyvin. Vasen jalkapohja ei juurikaan kipuillut. Pahin kohta oli oikea akillesjänne ja aina alkumatkoista selän jumi. Selkä vertyi yleensä kilometrin juoksun jälkeen ja akillesjänteenkin kanssa tuli toimeen.

Lauantai oli lepopäivä, tosin neljä tuntia tuli vesurin kanssa raivattua linjanalustaa tien varresta. Kyllä siinäkin hommassa sain menut pois. Sunnuntaina kävin tekemässä 16 km juoksulenkin Lamminpään harjulla. Pitkästä aikaa keskivauhti oli lähemmäs 4:30 min/km, pohjoisen lenkit kun olivat vähän rauhallisempaa tekemistä.