Voihan W

Viikko 28/2019 (8.-14.8.2019)

Tämä viimeinen työviikko ennen kesälomaa piti olla vielä kova treeniviikko ennen kuin pitää kevyemmän viikon ennen Joroisten puolen matkan triathlon-kisaa. Maanantai menikin vielä ihan suunnitellusti kun tein työmatkapyöräilyt ja illalla vielä tunnin kotisalitreenin.

Tiistaiaamuna suunnitelmat sitten muuttuivat, kun nostin sukkia lattialta ja selästä vihlaisi siten, että “teräsmiehestä” tuli pelkkä kumiäijä. Pyöräilin kuitenkin aamulla töihin, joka osottautui virheeksi. Töihin päästyäni en meinannut päästä pyörän selästä pois, ja suihku ja pukeutuminen oli melkoista tuskaa ja taiteilua. Työpisteelläni nappasin pari Buranaa suuhuni ja melkein heti sen jälkeen iski huono olo ja tuskahiki. Piti mennä oikein työpöydälle makaamaan, kun meinasi pari kertaa menne pää pimeäksi. Sitten soitinkin Tuulin hakemaan minut autolla töistä kun istumisesta ei tullut mitään. Tein sitten loppupäivän hommia kotoa päin.

Keskiviikkona selkä oli jo vähän parempi, mutta autolla menin töihin. Torstai-iltana poljin tiistaina töihin jääneen pyörän kotiin. Pyöräilyssä ei ollut mitään ongelmia, mutta selkä oli edelleen krampissa.

Viimeisen työpäivän ennen lomaa tein lyhennettynä kotoa päin. Selkä oli edelleen melko krampissa, mutta lattialla selällään makailu helpotti aina kramppia. Iltapäivällä selkä tuntui sen verran vetreältä, että päätin lähteä pyöräilemään mökille, jossa pitäisi majailla seuraavaan torstaihin asti.

Olin viikolla asentanut maantiepyörään triathlon-nojat, joilla saa aerodynaamisemman ajoasennon. Niitä tulikin yritettyä käyttää mahdollisimman pajon matkan aikana. Yllätävän hyvin sain niiden kanssa ajoasennon siten ettei selkä puutunut. Ajokeli oli mitä parahain. Lämpöä oli vähän alle kaksikymmentä astetta, puolipilvistä ja tuulensuuntakin oli edullinen. Näiden tekijöiden ansiosta keskivauhti nousi 92 km:n matkalla 30.7 km/h. Selkäkään ei tykännyt huonoa pyöräilystä. Hieman yläselkä oli taas krampissa pyörän päältä noustua, mutta lattialla makailu helpotti taas asiaa.

Olin tilannut alkuviikosta watti-polkimet pyörään ja toimitusosoitteeksi olin laittanut Punkalaitumen Pourun kaupan. Perjantai-iltana tulikin sitten asenneltua ja säädeltyä polkimia pyörään. Näiden watti-polkimien avulla saan nyt reaaliaikaista dataa esim. voiman käytöstä, kadenssista ja polkemisen dynamiikasta.

Lauantaina kävin tekemässä 21 km pyörälenkin testatakseni, millaista hienoa uuttaa dataa nyt saan uusien polkimien avulla. Ajoin autolla Jalasjoen koululle, josta pyöräilin lenkin Punkalaitumen keskustan kautta. Tempo-lenkiksi tuo muodostui, sillä keskivauhti nousi 33.5 km/h. Kiinnostavin tieto oli, että keski-watit olivat 228 W ja keski-kadenssi oli 84. Illalla kävin vielä uimassa Vehkajärvessä pikku-saaren kierroksen, josta kertyi matkaa 1100m. Aallokkoa oli jonkin verran, mutta Tuuli meloi turvanaisena kajankin kanssa lähituntumassa. Lähinnä apua olisi tarvittu, jos selkä olisi alkanut sohlaamaan matkan aikana. Muutaman kerran selkä kyllä vihlaisikin, mutta ei kovin pahasti.

Sunnuntaina kävimme Tuulin kanssa tekemässä 68 km:n pyörälenkin. Reitti kulki Jalasjoelta Urjanlan kyllän, josta poljimme Halkivahan ja Punkalaitumen keskustan kautta takaisin Jalasjoelle. Keskivauhti oli 26 km/h ja keski-Watit olivat 128 W. Myös kandennsi ja keskisyke olivat alhaalla, joten itselleni tämä oli mukava palauttava lenkki. Sää oli myös jälleen mainio. Selkä oli sunnuntainakin vielä sen verran vaivainen, ettei juoksulenkille ollut asiaa. Illalla kävimme Tuulin kannsa Vehkajärven kunnan rannassa vähän tekemässä vapaauintitekniikkatreeniä märkäpuvut päällä.

Voimarinteen Teräsmieskisat

Viikko 27/2019 (1.-7.7.2019)

Yksi kerta ei tee triathlonistia, mutta nyt kun takana on kaksi starttia, niin voisikohan sitä jo kutsua itseään sellaiseksi. Onkohan sitä vaan saanut väärän kuvan lajista, sillä molempina kisa kertoina on ollut mitä mainioin sää kyseiseen lajiin. Saa nähdä mitä mieltä olen lajista, kun lämpöä on 10 astetta ja kova tuuli vihmoo vaakasuoraan vettä. No, tällä kertaa sääruletti pysähtyi voittosektoriin, sillä aurinko paistoi, lämpöä oli vähän alle 20 astetta ja tuulikaan ei haitannut. Alkuviikosta oli ruletissa vielä tarjolla rosvosektoria.

Yksi kiehtova piirre triahlonissa on, että siinä on niin monta pientä asiaa, joka voi pilata hyvän suorituksen. Jo ennen starttia kisan voi pilata esim. huonolla valmistautumisella tai vaikka unohtamalla jonkun kriittisen välineen kotiin. Sillä kun kolme eri lajisuoritusta on kyseessä, niin monen moista härpäkettä pitää olla mukana. Uinnissa, ainakin itselläni, on nenäklipsi kriittinen väline. Jos joku huitaisee kisan tuoksinnassa klipsin tai uimalasit järven pohjaan, niin se kisa on silloin aika lailla siinä. Uinnissa myös olosuhteet (lähinnä aallokko), krampit tai joku paniikkikohtaus voi pilata kisan heti alkuun. Pyöräilyssä suurin uhka on rengasrikko tai joku törttöily yksin tai jonkun toisen kanssa. Hyvän juoksusuorituksen suurin uhka on lähinnä krampit ja pidemmillä matkoilla myös hiertymät ja rakot. Sitten on vielä kasa sellaisia tekijöitä, joita ei tässä vaiheessa “uraa” edes vielä tiedä. Ehkä parin viikon päästä, Joroisten puolikkaan jälkeen, listaan voisi lisätä uusia kohtia. Mielenkiintoisinta tietenkin koko hommassa on se, että pitää tunteä oma kuntotasonsa ja mennä sen mukaan. Lauantaina homma natsasi melko hyvin.

Kisaviikko tuli otettua todella rauhallisesti treenien suhteen. Maanantaina juoksin vielä kevyesti töihin. Pyynikin kautta matkaa kertyi vähän päälle 16 km ja tuolta reitiltä kun löytyy nousua vähän normaalireittiä enemmän, niin piti ottaa vähän rauhallisemmalla vauhdilla. Jalat olivat vielä vähän väsyneet viikonvaihteen treeneistä, joten aikaa kului hieman päälle 1:16. Illalla pyörällä töistä kotiin.

Tiistaina oli ohjelmassa ainoastaan työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin kotisalitreeni. Keskiviikkona oli ohjelmassa ainoastaan työmatkapyöräilyt. Torstaina työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin illalla vielä uimassa Tesomajärvessä 1500 m vähän päälle puoleen tuntiin. Sen verran muutin uintireittiäni, että kun olen yleensä uinut laiturien väliä, niin nyt uin lenkkiä, jolloin ei koko matkan aikan tullut käännöspysähdyksiä laisinkaan, vaan uin putkeen koko treenin. Perjantai oli täyslepopäivä.

Lauantaiaamuna saavuimme hyvissä ajoin Karkuun Voimarinteen kisakeskukseen. Lähtö olisi klo 10, mutta olimme jo vähän klo 8 jälkeen kävelemässä parkkikselta kisakeskukseen päin. 9:30 oli kisainfo, jonka jälkeen pääsimme pikaisesti ottamaan tuntumaan veteen. Riippilänjärven 19 asteinen vesi ei ihan linnun maitoa ollut, mutta ei mikään avantoon pulahduskaan.

Uinti suoritettiin kahtena 750 metrin kierroksena ja kierrosten välissä rantauduttiin ja kuljettiin maitse jokusen kymmenen metrin matka. Viime kisasta viisastuneena katsoin itselleni uintiväylän reitin ulkoreunasta. Tosin porukkaakin oli paljon vähemmän kuin viimeksi, mutta nyt ainakin piti olla hyvin tilaa uida.

Uinti lähtikin liikkeelle ihan hyvin. Alkuverryttelyuinnissa olin saanut sen verran hyvin tuntumaa veteen, ettei hengityksen kanssa ollut ongelmia. Vielä kun sai uida ilman muiden kontaktia, niin uintirytmi löytyi mukavasti. Jossain välissä tuli jokusia läpsäisyjä jaloille ja itsekkin osuin muutaman kerran jonkun jalkoihin, mutta muuten muista uimareista ei ollut häiriöksi. Tyynen kelin ansiosta myös suunnastus onnistui hyvin, eikä suurempia mutkia tullut tehtyä. Ensimmäinen kierros meni hieman päälle 15 minuutin. Toinen kierros oli ensimmäisen kaltainen ja sujui ilman ongelmia. Aikakin oli melko tarkkaan sama kuin ensimmäisenkin kierroksen.

Rantauduin oman kelloni mukaan ajassa 30:32. Uintiosuus tosin päättyi vasta parin sadan metrin päässä olevalla vaihtopaikalla, jonne oli ihan rapsakka nousu, portaitakin jokunen kymmenen. Virallisissa tuloksissa uintiaikana on tästä syystä tasan 32 minuuttia. Sijoitukseni oli tässä kohtaa  13/33. Uimakamppeiden riisumiseen, sukkien, pyöräilykenkien ja kypärän pukemiseen sekä pyöräilyosuuden lähtöviivalle siirtymiseen kului aikaa hieman alle kaksi ja puoli minuuttia. Yhden geelin vetäisin myös suuhuni tässä vaiheessa.

Pyöräilyn alussa 18 asteen sää tuntui vähän vilpoiselta, mutta heti alkumatkassa ollut rapsakka nousu poisti tuon huolen. Aurinkoinen sää ja ajoviima kuivasivat myös melko pikaisesti kisapuvun, joten ajolämpö oli kyllä sopiva. Kisakokemuksen ja voimamittareiden puute aiheutti sen, ettei ollut oikein mitään hajua millä nopeudella sitä pitäisi 40 km:n lenkki polkea. Piti mennä siis fiiliksen mukaan, eli alusta asti suht täysillä.

Aluksi teimme Riippiläntiellä pienen lenkin, jonka jälkeen suuntasimme Maakunnantietä ja Lampistentietä pitkin kohden Sastamalantietä. Tällä noin 10 km pätkällä ohitin pari kolme kanssakilpailijaa. Sastamalantietä pitkin ajoimme noin 15 km kohti Sastamalaa. Tällä pätkällä tuli jälleen ohitettua pari kilpailijaa, mutta toisaalta minutkin ohitti muutama. Melko mäkinen pätkä tämä oli, mutta alamäkivoittoinen ja myös tuuli oli sivumyötäinen. Tästä syystä 34 km:n kääntöpaikan kohdalla keskivauhti oli noussut hieman päälle 34 km/h. Hieman hirvitti, että riittääkö puhkua loppumatkalle, sillä edessä olisi mäkiä ja myös jonkinmoista vastatuulta.

Reitti teki pienen piston vielä Riipläntielle, jolta palasimme takaisin Sastamalantielle. Kisakeskukseen tulimme Aluskyläntien kautta. Tällä pätkällä ohitin vielä pari pyöräilijää. Koska kisassa oli peesauskielto, niin ohitukset olivat melko rasittavia, sillä edellä menijän ohitus piti aloittaa kun oli kymmenen metrin päässä ohitettavasta. Ohitus piti tehdä ripeästi, joten yleensä ohitus piti tehdä ylivauhdilla, jonka aikana happoa kertyi jalkoihin normaalia enemmän. Onneksi ohituksia oli suht. vähän.

Kuva: Riikka Litmo

Pyöräilyaikani oli 1:10:42, eli keskari on melko tarkkaan 34 km/h. Tämäkin aika oli positiivinen yllätys, sillä edellisessä, puolta lyhyemmässä, kisassa keskivauhtini oli melko tarkkaan sama. Sijoitustani tässä vaiheessa en osaa sanoa (ts. en jaksa laskea asiaa tulosluettelosta), sillä ohitettujen joukossa oli myös naisia. Mutta osuusaikani oli 11.:ksi nopein ja oma kokonaisaikani oli toiseen vaihtoon tullessa 1:45:06. Pyöräilykamojen riisumiseen ja tossujen pukemiseen meni aikaa 71 sek. Ennen juoksua tuli otettua myös toinen geeli.

Juoksuosuus lähti hieman huonoissa merkeissä käyntiin, sillä alun pehmeässä alamäessä alkoi pohkeita kramppailemaan. Onneksi ne eivät napanneet kiinni ja asfalttiosuudella krampit jokseenkin hävisivät, tai en ainakaan enää kiinnittänyt niihin huomiota. Kymmenen kilometrin matka juostiin kahtena viiden kilsan edestakaisena lenkkinä. Eli 2.5 km:n päässä oli ensimmäinen kääntöpaikka. Heti alkumetreillä pääsin parista juoksijasta ohi ja ensimmäiselle kääntöpaikalle mennessä oli jokunen muukin selkä tullut ohitettua, niin miehiä kuin naisiakin.

Kuva: Riikka Litmo

Koko kisani pahin takaisku tuli juoksun ensimmäisessä kääntöpaikassa, kun 180 asteen käännöksessä lipesi jalat altani ja löin kämmeneni ja polveni melko mojovasti hiekkatiehen. Jonkun matkaa polvia jomotti melko lailla, mutta ei se sen kummemmin juoksua haitannut. Ensimmäinen kierros meni melko tarkkaan 21 minuuttiin.

Reitin alkuosuus kääntöpaikalle asti oli alamäkivoittoista. Toisen kierroksen alamäkiosuudella jalat tuntuivat toimivat hyvin eikä väsymyksen tunteita juurikaan ollut. Ohittelin edelleen porukkaa, mutta nyt oli jo paha sanoa, ketkä niistä olivat samalla kierroksella. Viimeisen kilometrin alkaessa näin vielä ryhmän juoksijoita edessäni. Niistä yhden olemus ja juoksutyyli vaikutti siltä, että hän olisi samalla kieroksella kuin minäkin, joten siitä sain vielä vähän lisä-boostia juoksuuni. Puoli kilomeriä ennen mallia ohitin tämän viimeisen kirittäjäni, enkä päästänyt häntä enää kantaani kiinni.

Lopun pururatanousut olivat aika hapokkaita, mutta kun tiesi, että maali oli parin sadan metrin päässä, niin ei muuta kuin hammasta irveen ja puhina päälle. Juoksuaikani oli 41:30, ja se oli päivän nopein juoksusuoritus. Maalissa vasta huomasin, kuinka paljon katumisesta auenneet polveni olivat valuttaneet verta säärille. Hieman hurjan näköiset sääreni olivat, mutta onneksi polvissa oli vain pientä pintaskröpöä. Pari minuuttia maaliin tuloni jälkeen alkoi syke tippumaan sen verran, että verenpaine heilahti sen verran kovin, että päässä alkoi huippaamaan. Ihan pimeäksi vintti ei sentään mennyt ja pikaisen pötköttelyn jälkeen kaikki oli taas kunnossa.

Kisa oli erittäin positiivinen kokemus. Loppuaikani 2:27:49 riitti neljänteen sijaan miesten perusmatkalla. Etukäteen ajattelin, että 2:40:n alitus olisi ihan ok suoritus, mutta tämä aika oli kyllä yllätys. Etenkin kun reitti ei ollut kovin tasainen. Tästä on hyvä jatkaa parin viikon päästä Joroisten puolimatkalle. Se onkin sitten jo sellainen matka, että pyöräily- ja juoksuosuudella pitää jo miettiä vauhdinjakoakin eikä mennä urku auki.

Sunnuntaina kävin tekemässä Tuulin kanssa 54 km rauhallisen ja palauttavan pyörälenkin Säijässä. Keskari oli 25 km/h:ssa paikkeilla. Pohkeet ovat melko jumissa ja oikea polvi myös aika kipeä lauantain kolauksesta.

 

Iltarientoja ja aaltoahdistusta

Viikko 26/2019 (24.-30.6.2019)

Kesäkuun viimeinen viikko tarjosi monenlaista akiviteettia niin treeneissä kuin niiden ulkopuolellakin. Tosin hieman yksipuolista (tai oikeastaan kaksipuoleista, pyöräilyä ja juoksua) harjoitteet olivat, mutta mielestäni ihan laadukkaita.

Tiistaina oli iltarientoina pakohuonetta ja rasvaista ruokaa. Juomakin oli olut painotteista, mutta sentään alkoholitonta. Keskiviikkoiltana lähetettiin työkaveri eläkkeelle, ja siellä oli ohjelmassa saunomista ja vähän terveellisempää ruokaa. Juomapuoli mukaili omalla osallani tiistaita.

Maanantaina lepuutettiin jalkoja eikä treenipäiväkirjaan tullut kuin työmatkapyöräilyt.

Tiistaina juoksin töihin. Matkaa kertyi 16 km, josta ensimmäisen 14 km 4:30 vauhdilla. Viimeinen kaksi kilsaa tuli kiristettyä vauhtia ja nuo kilometrit menivät 3:45:n vauhdilla. Hieman oli myötätuulesta apua, mutta olin yllättynyt kuinka mukavasti nuo kaksi viimeistä kilsaa irtosivat.

Keskiviikkoaamuna testasin vesisadepyöräilyä, kun polkaisin pienessä tihkusateessa Säijän kautta töihin. 50 km:n matka meni 28 km/h vauhdilla, eikä reisi tuntunut kovin herkältä eikä menohaluiselta. Matkan aikana otin jokusen muutaman minuutin vedon, mutta paras puhti oli tiessään. Mutta tulipahan taas pyörä kasteltua ja likastettua.

Torstaina normaalit työmatkapyöräilyt ja illalla vielä reilun 12 km juoksulenkki. Yritin pitää vähän reippaampaa vauhtia ja 4:19 min/km nopeus löytyi melko mukavasti. Jumia ja kiristystä on kyllä melkoisesti pakaroiden ja takareisien seutuvilla.

Perjantaina kävin hakemassa apua noihin jumeihin jalkahieronnassa. Toisaalta hyvä hieronta meni vähän hukkaan, sillä ohjelmassani oli töiden jälkeen yhdistelmätreeni. Pyöräilin ensin töistä Vehkajärven mökille. Tuuli oli melko kova ja 80 km reissuun osui jos mistäkin suunnasta puhaltavaa tuulta. Pääosin puhallus oli sivusta, mutta kyllä täysin vastaista ja myötäistäkin pätkää oli. Matkan aikana otin pari geeliä, jos vaikka juoksuun riittäisi paremmin energiaa. Matkaan kului tasan 2:40, eli keskari oli melko tarkkaan 30 km/h. Noin minuutin kestäneen kamppeiden vaihdon jälkeen juoksin 12 km lenkin. Pääosin Valontien lenkki on soratietä eikä kovin pahoja mäkiä tuolle lenkille osu. Aika paljon yllätti jalkojen vire kun tossuttelu alkoi. Juurikaan minkäännäköistä väsymystä tai kankeutta ei niissä tuntunut, vaan juoksu lähti kulkemaan tosi mukavasti. Koko ajan odotin, milloin seinä iskee vastaan, mutta sellaista ei tullut. Juoksulenkki meni 4:12 vauhdilla ja nopein kymppi meni alle 42 minuutin. Hyvä treeni Joroisten puolimatkaa silmällä pitäen.

Lauantaina oli tarkoitus tehdä päivällä uintitreeni Vehkajärvessä. Tarjolla oli kunnon aallokkotreeni, sillä tuuli oli kovaa ja suunta oli suoraan mökkirantaa kohden. Vaahtopäitäkin näkyi, mutta lähdin kokeilemaan miltä aallokossa uiminen maistuisi. Eikä se kyllä oikein maistunut. Happea ottaessa vettä tuli suuhun ja päätä piti alkaa kääntämään ylemmäksi, jotta hengittäminen edes jotenkin onnistui. Sitten kun aallokko alkoi lyömään nenäklipsiä pois paikoiltaan, niin lopetin uimisen ja kauhoin takaisin rantaa. Uintimatkaa ei kertynyt kuin pari sataa metriä, joten aallokko ei ole mun juttuni. Pitää toivoa, ettei ainakaan noin kovaa aallokkoa tule ainakaan tämän kesän kisoihin. Vaatiin vielä vähän treeniä ja totuttelemistä tuollaiseen keliin. Illalla tein saman juoksulenkin kuin perjantaina, tosin vähän rauhallisemmin. Nyt aikaa kului rielu 54 minuuttia, eikä menokaan ollut niin kevyttä kuin edellisenä päivänä.

Lauantaina tuli testattua myös upouusi kajaakki, jonka hommasimme mökille. Aallokosta huolimatta se oli yllättävän vakaa meloa. Tuntuisi olevan myös melko hyvää vatsalihastreeniä (huom. ao. kuvan ottohetkellä aallokko ei ollut niin paha kuin uintiyrityksessäni).

Sunnuntai oli lepopäivä, sillä osallistuimme PunKun Kesälaitumen Rastien talkoisiin. Itkumuurilla olimme tarkastamassa muutaman huolimattoman suunnistajan hylkäyssuoritukset, mutta onneksi melko vähäinen työmäärä meillä oli.

Juhannus Vierumäellä

Viikko 27/2019 (17.-23.6.2019)

Jukola-viikonlopun jälkeen oli havaittavissa normaalista poikkeavaa jalkojen kivistystä, ja muutenkin jalat olivat melko väsyneet. Siihen nähden tuli tehtyä varmaan vähän liiankin kova treeniviikko, sillä harjoituspäiväkirjaan kertyi yhteensä 17 harjoitustuntia.

Viikko tosin aloitettiin hieman kevyemmin, sillä ohjelmassa oli työmatkapyöräilyt sekä tunnin kotisalitreeni. Hieman tympeältä tuntui tehdä salitreeni sisällä, kun ulkona oli 25 lämmintä ja aurinko paistoi. Mutta sen verran väsyneet olivat jalat, ettei aerobista treeniä huvittanut tehdä.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamulla juoksemassa 12,5 km:n lenkin 4:30 min/km vauhdilla. Jalat eivät olleet vielä palautuneet sunnuntain suunnistuksesta ja meno oli melkoisen väsynyttä. Illalla kävin vielä uimassa Tesomajärvessä tunnin vapaauintitreenin märkkärin kanssa. Matkaa kertyi 2,8 km ja melko hyvin jaksoi uida. Ulkolämpö oli 25 astetta ja aurinko paistoi, ja etenkin jalat, joissa märkäpuvussa on vähän paksumpi neopreeni, alkoi tuntua jopa kuumalta.

Keskiviikko oli pyöräilypäivä. Aamulla satoi ennen töihin lähtöä aika lailla ja tarkoitus oli pyöräillä suoraan töihin. Mutta muutaman kilometrin polkemisen jälkeen sade lakkasi ja taivaskin näytti selkenevän, joten pyöräilin sittenkin Säijän kautta töihin. Vettä ei tullut niskaan, mutta pöksyt olivat alkupätkän märkyyden vuoksi märät. Töiden jälkeen sitten samaa reittiä takaisinpäin. Eli sadan kilometrin pyöräilypäivä. Aamulla keskari oli hieman alle 29 km/h ja illalla hieman päälle. Jalat olivat edelleen hieman väsyneet molempiin suuntiin polkiessa.

Torstai oli sitten taas vähän kevyempi päivä, sillä silloin ei tullut tehtyä kuin normaalit työmatkapyöräilyt.

Juhannusaaton aamuna, ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti Vierumäkeä, kävin juoksemassa 15 km:n VK-lenkin. Alussa meno oli vielä väsynyttä, mutta parin kilsan jälkeen alkoi jo jotenkuten kulkemaan. Keskivauhti oli 4:14 min/km ja nopein kymppi meni hieman alle 42 minuutin (taisi olla 2 km -> 12 km).

Lauantaiaamun pyörälenkki siirtyi puolella tunnilla eteenpäin, kun Vierumäellä iski sadekuuro, mutta sen jälkeen pääsi lenkille. Alkumatka oli märkää menoa, kun vesi lensi renkasista, mutta parinkympin jälkeen tie alkoi kuivumaan. Reitti kulki Vierumäeltä Vääksyn kautta Pulkkilanharjulle. Sitten käännyin pienemmälle tielle, joka kulki Kalkkisen kautta Marjoniemeen. Kalkkinen – Marjoniemi väli oli mitaltaan 12 km ja se oli hiekkatietä, ja se vähän pelottikin, että tuleeko rengasrikkoa tuolla pätkällä. Etenkin loppupätkällä oli sen verran pahaa nimismiehenkiharaa, että paikat meinasi tippua hampaista. Marjoniemen jälkeen oli noin 10 km pätkä, josta ei löytynyt tasaista eikä suoraa kohtaa tiestä. Terävää nousu ja laskua oli vaikka kuinka paljon ja tiukkaa mutkaa mutkan perään. Onneksi autoliikennettä oli vähän, sillä sen verran pahoja paikkoja tiellä oli. Mutkapätkän jälkeen tulin Heinolan keskustaan, jossa tuli vähän eksyttyä reitiltä ja kännykästä piti tarkastaa missä päin sitä oikein mentiin. Heinolan jälkeen olikin sitten enää kymmenkunta kilometriä takaisin Vierumäelle. Matkaa kertyi 104 km ja aikaa meni noin 3:45. Keskari tippui alle 28 km/h, sillä pitkä hiekkapätkä ja yli 600 nousumetriä söi vauhtia. Myötätuuliosuuksillä pääsi mukavaa haipakkaa, mutta vastatuuleenkin sai puskea.

Lauantai-iltana kävin tekemässä vielä kympin juoksulenkin. Rauhallisesti ja matalilla sykkeillä piti palautella, mutta reitille osuikin toistasataa nousumetriä, joten palauttava lenkki menikin kulutuksen puolelle. Yllättävän hyvin kuitenkin jaksoi, aamun pyöräilystä huolimatta.

Sunnuntaiaamusta kävin tekemässä 15 km:n juoksulenkin. Urheiluopisto – Vierumäki pätkä meni vielä ihan mukavasti, ja Lahdentien nousutkin vielä ihan OK, mutta kun reitti kääntyi takaisin urheiluopistolle päin, alkoi jalka vähän painaa, etenkin kun reitillä oli vielä yksi melko rapsakka nousu. Lisälenkkinä kiersin kuitenkin vielä golf-kentän. Aikaa kului vähän alle 72 min. Illalla kävin vielä Tesomajärvessä uimassa tunnin vapaauintitreenin, samanlaisen kuin tiistainakin. Uinti kulki ihan normaaliin tapaan, eikä muut Juhannustreenit tuntunut painavan.

Suunnistuskausi

Viikko 24/2019 (10.-16.6.2019)

Tämän viikon lopetti hienossa säässä juostu Jukolan viesti. Tämän vuoksi maanantaina piti aloittaa tämän vuoden suunnistuskausi, käymällä Tampereen iltarasteilla Ylöjärven Puuvuorella. Autolla kävin töissä, mutta suunnistuspaikalle menimme Tuulin kanssa yhtä matkaa pyöräillen, matkaa kun ei kertynyt kuin 10 km suuntaansa.  Sää oli maanantainakin aurinkoinen ja lämmin, pari kymmentä astetta. Suunnistus ei sen sijaan sujunut kovin aurinkoisissa merkeissä. Puuvuoren takainen pieni supikko aiheutti minulle taas tälläkin kertaa melkoisesti päänvaivaa.

Tiistaina iltapäivällä kävin Tesomajärvellä uimassa märkäpuvun ja ensimmäistä kertaa myös poijun kanssa. Poiju kiinnitetään vyötäröön hihnalla ja se raahautuu perässä näyttäen hyvin missä uimari menee. Poiju myös kelluttaa, joten jos iskee uidessa väsy tai muu ongelma, niin siihen voi turvautua. Poiju olikin hyvä turva, kun uin Tesomajärvessä laiturien väliä, jonka mittä oli vähän päälle 200 m. Tahkosin laiturien väliä neljä kertaa edestakaisin ja matkaa GPS:n mukaan tuli 1,85 km, eli melkein triathlonin puolimatkan verran. Taukoja en pitänyt ja aikaa kului tuohon harjoitukseen hieman alle 40 min.

Keskiviikkona kävin töissä pyörällä. Illalla Peetun kanssa reipas, vähän yli 12 km juoksulenkki. Ihan hyvin kulki, vaikka jalat olivatkin vähän väsyneet tuntuiset. Sunnuntain pitkä varmaankin vielä painoi.

Torstaina pyöräilin töistä kotiin Säijän kautta, 50 km. Kerrankin tuuli oli sopivasta suunnasta, itä-kaakosta. Täysin vastaista ei ollut oikein missään kohtaa ja myötätuulipätkiä oli ihan mukavasti, mutta siitäkin huolimatta keskivauhti jäi vain hieman päälle 29 km/h. Ei ollut oikein isku päällä.

Perjantai olikin sitten täyslepopäivä. Mutta lauantaina kävin pyörällä Kangasala Jukolan kisakeskuksessa katsomassa Venlojen viestin startin. Vajaat pari tuntia olin paikan päällä ja sitten poljin takaisin. Matkaa yhteen suuntaan tuli noin 54 km ja mennessä aikaa kului reppu selässä kolmisen minuuttia alle kaksi tuntia ja takaisin tullessa lähes tasan kaksi tuntia. Reitti kulki kotoa Pirkkalan ja Sääksjärven kautta Hervantaan, josta matka jatkui Saarenmaantietä pitkin Kangasalan keskustaan ja sieltä Heponiemeen.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa oma osuuteni Jukolan viestistä Punkalaitumen Kunnon joukkueessa. Olin ankkuriosuudella, joten nukuin yön kotona ja tulin kisapaikalle vasta aamuseiskaksi. Ruuhkia ei tien päällä ollut, joten ajomatkaan ei tuhraantunut aikaa kuin kolmisen varttia. Tänäkin vuonna oli hilkulla, joudunko (tai pääsenkö) uusintalähtöön. Melko minuuttipeliksi se meni, mutta uusintalähdöstä sitä itsensä klo 9 sitten kuitenkin löysi.

Lähtöhetkellä lämpöä oli jo varmaankin lähemmäs 20 astetta ja aurinko porotti. Tiedossa oli siis hikinen 12,9 km:n osuus. Itse suunnistuksesta ei juurikaan ole isompaa kerrottavaa. Se oli sitä perinteistä Jukolan yhteislähtösuunnistusta, johon tässä on jo alkanut tottumaan. Tämä oli 12. Jukolani ja viisi kertaa olen ollut uusintalähdössä, joista neljä viimeisen viiden vuoden aikana. Koska melkein vuosi vuodelta on enemmän joukkueita mukana, niin letkatkin ovat sitä pahempia. Tänä vuonna ei tainnut olla hetkeäkään, ettei ketään muuta olisi näkynyt. Hajontaosuuksilla oli vähän väljempää, mutta putkiosuuksilla meno oli paikoin melko rauhallista, sillä ohi ei päässyt mitenkään järkevästi, joten sitten mentiin kuin köyhän talon porsaat.

Mitään isompia pummeja ei itselleni tullut. Muutamaa parin minuutin häröilyä ei tällä tasolla lasketa, joten melko ehjä suoritus kaiken kaikkiaan. Jaksamisen kanssa ei ollut ongelmia, mutta uskalluksen kanssa on sitäkin enemmän. Nilkkojaan pelkää koko ajan ja muutama kivulias vääntö niihin tulikin, mutta ei sen kummempaa. Positiivista oli myös se, että pysyin kartalla melko hyvin, eikä juurikaan tullut sellaisia hetkiä ettei tiennyt yhtään, missä kohtaa mentäisiin letkan kanssa. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos yhteislähtöön pääsee/joutuu, niin tapahtuma on paremminkin polkujuoksukisa, kuin suunnistuskisa. Mutta hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan.

Vanajanlinnan Triathlon Sprintti 2019

Viikko 23/2019 (3.-9.6.2019)

Kauan odotettu ja vähän jänskätystäkin aiheuttanut triathlon-debyyttini oli ohjelmassa lauantaina. Etukäteen suurimpana huolenaiheena oli avovesiuinti, sillä kokemus siitä oli lähes nolla. Onneksi viime viikon märkäpukukokeilut Tohlopin järvessä toivat sen verran itseluottamusta, että uskoin selviäväni uintiosuudesta kunnialla. Uudeksi huolenaiheeksi muodostui viime sunnuntaina, pitkän pyöräilyn yhteydessä, jumiin mennyt alaselkä. Selkä on kipuillut ja kramppaillut koko viikon ja etenkin istumisen jälkeen liikkeelle lähtö on ollut melko kankeaa ja kivuliasta.

Tiistaiaamuna selkä tuntui jo hyvältä ja teinkin töihin polkiessani Säijän 50 km pyörälenkin. Se osottautui virheliikkeeksi, sillä vaikka pyöräilyn aikana ei selässä tuntemuksia ollutkaan, niin töihin päästyäni se oli taas ihan juntturassa.

Istuminen oli ihan myrkkyä selälle, mutta liike sai sen aina vertymään suht hyvään kuntoon. Niinpä uskalsin tehdä vielä keskiviikkona 10 km:n rauhallisen juoksulenkin sekä torstaina reilun kilometrin avovesiuintitreenin. Perjantaina minulla oli vielä varattuna hierontavuoro, jossa selkää yritettiin saada parempaan kuntoon.

Lauantaina saavuimme kisapaikalle jo klo 9:30, eli kaksi ja puoli tuntia ennen starttia. Ennen klo 10:n naisten startin seuraamista, tutustuimme vähän kisapaikkoihin. Etenkin vaihtoalue piti katsoa huolella, kun sellaista ei ollut ennen livenä nähnyt. Klo 10:30 oli info-tilaisuus, jossa käytiin kisan kulkua ja sääntöjä läpi. Tämän jälkeen pääsikin sitten pakkailemaan vaihtoalueelle vietäviä pussukoita ja viemään myös pyörä katsastuksen läpi vaihtoalueelle. Tämän jälkeen vessakeikka ja sitten lähtöalueelle pukemaan märkäpukua päälle ja ottamaan tuntumaan veteen.

Äkkiä se kaksi ja puoli tuntia kului kaikkeen kisaa edeltävään säätöön, etenkin näin ensikertalaiselta, ja enemmänkin olisi pitänyt asioihin tutustua, ja siitä sitten sai maksaa kisan yhteydessä, mikä selviää sitten myöhemmin.

Lämpöä oli ainakin riittävästi, jopa liikaakin. Kisa-alueelle tullessamme auton mittari näytti 25 astetta ja pois lähtiessä 30 astetta. Aurinko paistoi ja etelästä tuuli muutaman metrin sekunnissa. Veden lämpö oli 18 astetta.

Uintiosuus suoritettiin Katumajärvessä ja lähtö oli Vanajanlinnan rantasaunan laiturin vierestä. Uintimatka oli 750 m ja kolmion muotoinen rata kierrettiin kertaalleen myötäpäivää. Lähdössä yritin hakea vapaata uintitilaa niin oikeasta reunasta kuin mahdoolista. Ensimmäisten metrien aikana se tuntuikin ihan hyvältä idealta, mutta jo pian tajusin, ettei se sitä ollutkaan. Olin nimittäin sisäkaarteen puolella, jonne tietenkin, kierrettäviä poijuja lästyessä, kaikki uimarit pyrkivät. Melkoisessa linkouskoneessa sitä tuli uitua pari ensimmäistä sataa metriä. Läpsimistä ja kyynärpäätä tuli vähän väliä ja omat käteni ja jalkanikin osuivat jatkuvasti johonkuhun. Rennosta uimisesta ei ollut tietoakaan. Jossain kohtaa oli tunne, että iskee paniikkikin, mutta onneksi ei sitten mitään sellaista tullut ja muutenkin mitään isompaa iskua ei kropaan osunut. Välillä piti pitää päätä pystyssä pidempäänkin ja tähystellä omaa tilaa.

Ensimmäinen kääntöpoiju oli noin 250 metrin kohdilla ja sen jälkeen uintitilaa tuli vähän enemmän ja pääsi uimaan vähän rennompaa vaparia. Jossain kohtaa takasuoraa huomasin, että on tosi väljää uida, mutta sitten kun tähystin poijua, niin huomasin olevani vähän väärässä suunnassa ja suuntaa piti korjata, jonka jälkeen alkoi taas muitakin läpsyttelijöitä olla tuntumassa. Toisen poijukäännöksen jälkeen päästiin myötätuuleen ja vauhti vähän kasvoi. Uinti tuntui ihan mukavalta ja viimeisille sadoille metreille uskalsi vähän kokeilla vauhdinkin lisäystä.

Uintiaikani oli 14:05, joka oli huikeasti (pari minuuttia) parempi jota etukäteen olin arvellut. Tuolla ajalla olin niin omassa (45-49) kuin miestenkin sarjassa melko tarkkaan puolessa välissä. Eli omassa sarjassani olin tuossa vaiheessa 14. (/29) ja kaikista miehissä 101. (/201).

Vedestä nousu sujui ongelmitta. Mitään huimausta ei ollut, niin kuin joskus kovan uimarypistyksen jälkeen olen havainnut. Ensimmäiselle vaihtopaikalle oli matkaa reilu 100 m. Vaihtopaikalle reippaasti hölkätessä tuli riisuttua uimalakki, lasit ja nenäklipsi, sepä avattu märkäpuku ja riisuttua märkkärin yläosa. Vaihtopaikalle päästyä märkäpuvun riisumisen kanssa kului vähäsen aikaa ja sitten vaan ensimmäisestä vaihtopussista kypärä ja lasit päähän ja pyöräilykengät jalkaan. Jalat tuli pyyhkellä kuivattua, mutta sukkia en laittanut, vaikka nekin olivat tarjolla. Vaihtopussiin uintivehkeet ja pussi takaisin telineeseen omalle paikalle ja hölkäten hakemaan pyörää telineestä ja sitten pyörän kanssa hölkäten pyöräilyn lähtöpaikalle.

Ensimmäiseen vaihtoon meni aikaa 4:11, josta olisi pienellä harjoittelulla nipistettävissä kyllä vähän pois. Vaihdon sujuvuudellakin on siis merkitystä, sillä pystyin nostamaan vaihdon aikana sijotustani omassa sarjassa kahdella pykälällä ja kaikkien miesten sarjassa yhdeksällä pykälällä.

Pyöräilyosuus ajettiin neljänä 5 km edestakaisena lenkkinä. Reitti oli melko tasainen ja se ajettiin Vanajalinnantietä pitkin, joka oli muulta liikenteeltä suljettu. Reitin molemmissa päissä oli tiukat U-käännökset, joissa piti hidastaa reilusti vauhtia. Alkuosuus reitistä oli myötätuulta ja tuolle osuudelle osui myös reitin ainoat pienet nousut. Ensimmäiset kolme kierrosta jouduin ajamaan yksin. Takaa ei tullut ketään sellaista ohi, jonka peesiin olisi voinut jäädä, ja ohiteltavien ohi tuli mentyä heittämällä. Vasta viimeisen kierroksen alussa takaa tuli viiden hengen porukka ohi, jonka perään jäin vähäksi aikaa. Myötätuuliosuudella menin kuitenkin heidän ohitseen jonkin matkaa, mutta vastatuuliosuudella sama porukka otti minut taas kiinni ja meni ohi. Jäin peesailemaan loppumatkaksi heidän peräänsä.

Pyöräilyosuus meni aikaan 34:34 eli keskinopeus oli hieman päälle 34 km/h. Olin osuudella omassa sarjassani 11. ja kaikista miehistä 78. Omassa sarjassani nostin sijoitusta yhdellä, eli pyöräilyn jälkeen sijoitukseni oli 11. ja kaikissa miehissä 85.

Toinen vaihto alkoi kun hyppäsimme pois pyörän selästä. Pyörä kuljetettiin hölkäten takaisin omalle paikalleen telineeseen ja siitä sitten hölkällä varusteiden vaihtoon. Pyöräilyvälineet pussiin ja juoksukengät jalkaan ja lippis päähän. Aikaa tähän vaihtoon kului 1:59. Sen verran liikaa aikaa kului, että sijoitus tässä vaiheessa omassa sarjassani tippui yhdellä (12.), mutta kaikissa miehissä nostin sijaani yhdellä sen ollessa nyt 84.

Juoksu lähti käyntiin kirjaimellisesti vähän yskien, sillä huoltopisteestä ottamani juoma meni väärään kurkkuun ja sitä tuli ensimmäiset metrit köhittyä. Juoksuosuuden mitta oli 5 km ja se juostiin kahtena lenkkinä. Alusta oli pääosin asfalttia ja melko tasainen. Tosin kierroksen puolivälissä, kääntöpaikalle tullessa, oli loiva mutta melko raastava ylämäkiosuus. Etenkin kun siinä kohden aurinko päästi paistamaan ihan kunnolla ja lämpöä oli lähemmäs 30 astetta, niin se oli reitin tuskaisin kohta. Onneksi kääntöpaikalla sai mukillisen vettä, jonka sai kumota niskaansa.

Juoksu kulki ihan mukavasti. Pelkäämääni selän jäykkyyttä ei ollut havaittavissa pyöräilyosuuden jälkeen. Sään kuumuus teki vaan menosta rankkaa. Toisaalta muilla tuntui olevan vieläkin rankempaa, sillä porukkaa tuli selkä edellä vastaa ihan hyvä määrä. Ainoa moka juoksuosuudellani oli, että maaliin tullessani eksyin vähän väärälle reitille ja siinä kului toista kymmentä sekunttia aikaa.

Maaliin tuloni pummista huolimatta olin juoksuosuudella oman sarjani nopein ajalla 19:51 ja kaikista miehistä olin 17:nneksi nopein. Hyvän juoksun ansiosta nostin sijoitukseni omassa sarjassani 7:nneksi ja kaikissa miehissä sijoitus oli 58. Loppuaikani oli 1:14:42. Naisten sarjasta löytyi 10 minua nopeampaa.

Kisasta jäi ihan hyvä fiilis. Lajiin tutustuminen onnistui hyvin, sillä mitään isompia mokia ei tullut tehtyä, mutta opittavaakin silti jäi. Sää oli mitä mainioin ja veden lämpökin oli melko sopiva märkäpuvulla uimiseen. Järjestelyt ylipäätään yllättivät positiivisesti. Ainoa minuus oli wc:iden vähyys. Parkkikselle olisi hyvin mahtunut bajamaja-rivistö.

Sunnuntainakaan ei ollut mitään isompia kolotuksia tai väsymyksiä. Jätin kuitenkin sääolojen vuoksi Pirkan pyöräilyn väliin. Aamulla satoi vettä ja tuulikin oli kovaa, joten reissusta ei olisi tullut mitänkään miellyttävä. Teinpä sitten vain kevyen 28 km:n juoksulenkin. Lämpöä oli pari kymmentä astetta ja taivas puolipilvinen. Etelänpuoleinen tuuli oli melko kovaa. Viimeiset 5 km oli vähän kankeeta, mutta muuten ei isompia väsymyksen merkkejä ilmennyt. Puolimaraton meni aikaan 1:42 ja keskisyke oli 130. Treenit neljän viikon päästä järjestettävää Voimarinteen normaalimatkan triathlonia silmällä pitäen voi siis alkaa.

 

Avovesikauden avaus

Viikko 22/2019 (27.5. – 2.6.2019)

Eipä ole kovin kesäisiin lämpötiloihin päästy tällä viikolla. Aamuisin mennään alle kymmenessä asteessa ja päivällä tekee tiukkaa 15 astetta. Tuulta sen sijaan on ollut muutamana päivänä melkein myrskyksi asti. Vettäkin on tihutellut useampanakin päivänä, mutta isoimmat sateet ovat tulleet öisin.

Jalkapöytävaivat ovat hieman pahentuneet tämän viikon aikana. Juostessa se on suht ok, mutta esim. koiralenkeillä on tuntemuksia. Nyt pitää ottaa vähän varovaisemmin jalan kanssa ja pitää vaihtaa pidemmät juoksulenkit pyöräilyksi.

Tällä viikolla tuli jokaisena työpäivänä käytyä töissä pyörällä (huom. torstai oli vapaapäivä). Maanantaina pyöräilin kotiin Tohlopin uimarannan kautta ja tsekkasin onko ranta uitavassa kunnossa, eli onko siitepölylautat vallanneet uintipaikan. Eipä ollut, joten kävin kotona pukemassa märkäpuvun päälle ja tulin Tuulin autokyydillä avaamaan avovesikauden. Ulkolämpötila oli 13 astetta ja vesi tuskin sitäkään, sillä kovin lämpimiä päiviä ei viime aikoina ole ollut. Märkkärin ja uimalakin kanssa pärjäsi lämpöjen suhteen aika hyvin, jalkaterät olivat herkimmät paikat kylmälle vedelle. Ensimmäinen märkäpukukokeilu ei kestänyt kuin vajaan vartin verran. Melko ahdistavan tuntuista uiminen oli. Tuntui ettei happea saanut kunnolla ja hengästyminen oli normaaliakin kovempaa. Vähän iski epätoivo, että miten sitä selviää edes sprinttimatkan 750 m:n uinnista, jos satakin metriä laittoi tuolla lailla puuskuttamaan. Paska fiilis jäi uinnista.

 

Tiistaina oli yhdistelmätreenin vuoro. Jälleen perinteisesti Säijän kautta kotiin ja kympin juoksulenkki päälle. Tuulinen oli sää, joten pyöräilyn keskari jäi hieman alle 29 km/h, tosin nopein 30 km meni hieman päälle 31 km/h. Juoksu sen sijaan oli positiivinen yllätys, sillä jalka oli yllättävän kevyt. Ajattelin ottaa tällä kertaa normaalia rauhallisemmin juoksuosuuden, mutta vauhti sitten taas karkasi ja keskinopeus oli 4:18 min/km ja keskisykekin 137. Juoksu tuntui melko kevyeltä.

Keskiviikko olikin sitten ensimmäinen myrskyisä päivä. Työmatkapyöräilyjen lisäksi tein reilun 13.3 km:n juoksulenkin, johon aikaa kului melko tarkkaan tunti. Kova lounaistuuli vaikutti hieman juoksuun, mutta muutenkin juoksu oli todella väsynyttä. Mahtoikohan edellisen päivän yhdistelmätreeni vielä painaa.

Helatorstaina kävin aamupäivästä pyöräilemässä 64 km:n maantiepyörälenkin. Jälleen oli todella tuulinen päivä ja se vaikutti vauhtiin. Tosin tarkoitus olikin ottaa vähän rauhallisemmin, sillä jalat olivat edellen aika väsyneet. Iltapäivällä kävin jälleen kokeilemassa uintia avovedessä Tohlopin uimarannalla. Ranta oli onneksi melko suojassa tuulelta, eikä aallokko haitannut uimista. Muutenkin uinti tuntui maanantaiseen verrattuna huomattavasti mukavammalta. Uin yhteensä n.750 m muutamassa pätkässä, eikä mitään suurempia ongelmia uinnin kanssa ollut. Ilman lämpö oli 16 astetta, veden lämpö edelleen kysymysmerkki, ei ainakaan lämmintä.

 

Perjantai edelleen todella tuulinen päivä. Työmatkapyöräilyt ja kolmen vartin kotisalitreeni olivat päivän ohjelmassa.

Lauantaina juoksin Nokian paloaseman lenkin, 13 km. Matkan aikana tein neljä 1000 m:n vetoa. Ensin 2 km verkkaa, sitten tonni 3:36, tonnin verkkaa ja veto 3:32. Pari kilsaa verkkaa ja sitten taas kaksi tonnin vetoa kilsan palautuksella aikoihin 3:26 ja 3:19. Vedot eivät ole ihan vertailukelpoisia keskenään, sillä tuulen suunta avitti jälkimmäisissä vedoissa melko hyvin. Iltapäivällä jälleen Tohloppiin uimaan. Ilman lämpö oli 16 astetta, mutta vesi ei tuntunut olleen lämminnyt. N.1000 m uin tällä kertaa putkeen. Luotto sprinttimatkasta selviämiseen koheni huomattavasti.

Sunnuntaina tuuli oli hieman tyyntynyt, joten maantiepyörälenkki meni ilman isompaa vastatuuleen puskemista. Loppumatkasta sain vettä niskaani, mutta muuten oli mukavan puolipilvinen ajokeli. Reitti kulki Siuron ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön ja sieltä Lintuharjuntietä pitkin Lavajärvelle ja Ylöjärven keskustaan. Lisälenkkinä tein vielä Teivon, Epilän ja Hyhkyn kautta Nokialle, josta sitten kotiin. Tällaisella lenkillä sai satasen täyteen ja alaselän jumiin. 12 lämpöasteen, vesisateen ja lyhyiden trikoiden yhdistelmä taisivat jumittaa takareidet siten, että veti selän jumiin. Muuten kyllä ihan mukava lenkki.

Vihdoinkin sadetta

Viikko 21/2019 (20.-26.5.2019)

Viikonloppuna, etenkin tänään, saatiin vihdoin ja viimein vettä taivaalta. Keltaiset siitepölymatot saivat kyytiä ja toivottavasti järvistäkin pahan hajuiset lautat painuvat pohjaan. Sellaiseen mönjään ei juurikaan tee mieli lähteä uimaan. Toisaalta alkuviikon helteiden jälkeen kovin lämpimiä uimakelejä ei järvissä ole ollut tarjolla, joten tälläkään viikolla en päässyt vielä testaamaan märkäpukua tositoimissa. Mutta ensi viikolla on sitten jo pakko mennä, vaikka olisi vähän viileääkin.

Heti maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt. Kotiin poljin Nokian SUP:n kautta, josta kävin ostamassa uuden nenäklipsin sekä uudet uimalasit, jotka pitäisi soveltua paremmin avovesiuintiin. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Tiistaina jälleen työmatkapyöräilyt sekä illalla puolentoista tunnin sulkapallonelurit, kokoonpanolla MikaV, HeimoT ja HannuK. Ihan hyvin pelit kulki jälleen. Voipi olla, että oli kevään viimeiset vakiovuoropelit.

Keskiviikkona oli yhdistelmätreenin vuoro. Töistä pyöräilin Säijän kautta kotiin, 50 km. Keskivauti oli 30 km/h, mutta väli Hakkari-Kalkku (n.30 km) meni hieman alle 32 km/h vauhdilla. Tuolla välillä pääsee suht rauhassa polkemaan, eikä muuta liikennettä tai isompia risteyksiä ole häiritsemässä menoa. Pyöräilyn päälle 10 km:n juoksulenkki 4:20 min/km vauhdilla. Suht mukavasti juoksukin kulki, vaikkei nyt ihan kevyintä mahdollista menoa ollutkaan. Näissä treeneissä oli ensimmäistä kertaa testissä triathlonin kisa-asu. Sekin toimi ihan hyvin niin pyöräilyssä kuin juoksussakin.

Torstaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi ainoastaan tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina olin autolla töissä, koska päivällä oli 75 minuutin jalka-/selkähieronta. Tällä kertaa otettiin myös jalat etupuolelta ja tuosta syystä aikaa meni 15 minuuttia normaalia enemmän. Ihan hyvä setti, joten pitää varmaankin ottaa vakiosetiksi. Töiden jälkeen kävin uimassa Tesoman uimahallilla tunnin vapaauintitreenin. Tällä kertaa uin vähän lyhyempiä pätkiä kerrallaan, mukana myös pullariuintia. Pisin veto oli tulevan sprinttimatkan verran, eli 750 m. Tuohon kului aikaa hieman alle 17 min. Toivottavasti järvessä pääsee edes lähelle tuota aikaa.

Lauantaina aamupäivästä 13 km:n juoksulenkki. Kotoa juoksin Lamminpään majalle ja sieltä juoksin pääosan harjun kilpa5-lenkistä. Polarin mukaan lenkkiin sisältyi 200 m nousua, ja mäkiä tällä lenkillä haettiinkin. Keskivauhti oli 4:41 min/km ja keskisykekin nousi 140:iin.

Sunnuntaina oli vuorossa pitkä juoksulenkki. Pääsin heti kasilta matkaan ja hyvä niin, sillä jo loppumatkasta alkoi vähän tiputtelemaan vettä ja melko pian kotiin päästyäni alkoi yhtenäinen vesisade. Tohloppi – Tahmela – Villilä – Nokia -lenkistä kertyi 27.3 km matkaa. Alku oli hieman kankeaa menoa, mutta jossain 15 km:n paikkeilla alkoi rullaamaan mukavasti. Dieseli käynnistyi vähän hitaasti. Hieman liian kovaa vauhtia tuli mentyä, sillä keskari oli 4:50 min/km ja keskisykekin oli 131.

HCR 2019

Viikko 20/2019 (13.-19.5.2019)

Viikko oli lämpöjen osalta erittäin vaihteleva. Alkuviikosta oli vielä yö-/aamupakkasia, mutta viikonloppuna rikottiin helleraja ja yötkin lämpenivät merkittävästi. Järvet ovat vielä sen verran kylmiä, ettei märkäpukua ole päässyt kokeilemaan, mutta ehkä jo ensi viikonloppuna sekin tapahtuu.

Viikko oli hieman kevennetty, sillä lauantaina kävin juoksemassa Helsinki City Runilla puolimaratonin, joten vähän piti säästellä voimia sinne.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Vaikka pyöräilinkin töistä Tesoman uimahallin ohi, niin jätin kuitenkin menemättä halliin. Jotenkin oli vetämätön olo ja päätin jättää uinnit väliin.

Tiistaina pidin etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin juoksemassa Jalon kanssa reilun kympin lenkin. Jalolla oli sen verran into päällä, että juoksuvyöhön kiinnitetty koira veti automaattisesti lantion oikeaoppiseen juoksuasentoon, eli eteen. Vetoavustettu juoksu kulki kevyesti 4.18 min/km vauhdilla. Illalla vielä hyvät sulkapallonelurit. Edellisen viikon peliväsymys oli tiessään ja peli-into oli korkealla.

Keskiviikkona maantiepyörällä töihin ja illalla Säijän kautta kotiin, matkaa kertyi 50 km ja keskari oli hieman alle 28 km/h. Rauhallisesti menin enkä viitsinyt tehdä edes juoksulenkkiä pyöräilyn päälle.

Torstaina kävin töissä autolla, mutta illalla menin tekemään Tesoman uimahallille tunnin vapaauintitreenin. Pullarin kanssa uin 2 x 500m, muuten normaalivauhtista vaparia.

Perjantaina taas autolla töihin, eikä muutenkaan tullut enää tehtyä treeniä. Töiden jälkeen kävin tekemässsä vain jokusen avaavan vedon lauantain juoksua silmälläpitäen.

Lauantaina klo 11:30 oli sitten h-hetki, kun kauden ensimmäin puolimaraton ammuttiin liikkeelle. Lämpö oli tuolloin jo reilu 20 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuulen suunta oli kaakosta, mutta ei mitenkään hirveän kova.

Olin tullut hyvissä ajoin kisapaikalle vähän fiilistelemään tunnelmaa. Aika kuitenkin kului nopeasti kisanumeroa hakiessa, vaatteita vaihtaessa ja alkuverryttelyä tehdessä. Pian sitä huomasi seisovansa tungoksessa kuuntelemassa kun sekuntteja laskettiin kymmenestä alaspäin.

Olin ensimmäisessä lähtöryhmässä ja melko mukavissa asemissa lähtöviivan tuntumassa, joten kovin montaa metriä ei tarvinnut varoa muita juoksijoita, kun pääsi jo etenemään väljällä reitillä.

Heti ensimmäisellä kilometrillä juoksijat ohjattiin harhaan Idrottegatanille, kun olisi pitänyt juosta Reijolankatua pitkin Mannerehiminkadulle. No tuosta ei tullut kuin hieman ylimääräisiä nousumetrejä eikä varmaankaan vaikuttanut loppuaikaan.

Parin kilometrin aikana juoksuasetelmat alkoivat muodostumaan eikä tuon jälkeen pysyvästi ohitseni mennyt enää ketään. Neljän kilometrin kohdilla ohittelin itse jokusia, mutta sitten saikin mennä useamman kilometrin, ennen kuin sijoitusmuutoksia tapahtui.

7-8 km:n kohdilla oli henkisesti heikko hetki, sillä juoksu ei tuntunut oikein kevyeltä ja matkaa oli menty vasta ensimmäinen kolmannes. Luotto hyvään loppuaikaan ei ollut vahva, vaikka kilometriajat olivatkin ihan hyviä.

Yhdeksän kilometrin kohdalla oli toinen juotto ja sillä kohdilla ohittelin muutaman juoksijan ja muutenkin juoksufiilis alkoi taas paranemaan. Kympin jälkeen taas tuli tehtyä pari ohitusta, mutta myös takaa alkoi kuulumaan lähestyviä askeleita. 11 km:n kohdilla joku ulkomaan juoksija paineli ohi, enkä yrittänyt jäädä peesiin, vaan tein omaa juoksuani. Ohittaja ei kuitenkaan päässyt kovin kauaksi edelleni ja jossain 16 km:n kohdilla pääsin jälleen hänen edellen. Samoilla paikkeilla ohitin pari muutakin juoksijaa.

Viimeinen vitonen menikin sitten sinnitellessä ja jokunen ohituskin siinä tuli vielä tehtyä. Viimeinen ohitus tuli tehtyä vähän 18 km:n jälkeen ja tämä ohitettu jäikin sitten peesiini teputtamaan ja antamaan “työntöapua” viimeisille kilometreille. Viimeisellä puolella kilometrilla sain kuitenkin jokusen sekunnin eroa häneen eikä sen isompaa maalisuorataistelua tarvinnut käydä.

Juoksu meni ihan hyvin. Vatsa ei sohlannut, palleapistosta ei tullut, vaikka puolen välin kohdilla pieniä tuntemuksia olikin. Pohkeet meinasi alkaa kramppaamaan parilla viimeisellä kilometrilla, mutta ei siitäkään ollut haittaa. Ihan tuoreilta jalat eivät alussa tuntuneet, mutta eihän sitä kaikkea voi saada. Aikani 1:22:49 riitti kuudenteen sijaan M40-sarjassa (/709), miesten sarjassa sijoitus oli 17. (/4119) ja jos naisetkin otetaan mukaan, niin sijoitukseni oli 19. (/7072).

Sunnuntaina kävin tekemässä rennon (tai sen ainakin piti olla sellainen) 85 km:n maantiepyörälenkin. Reittin kulki Siuron ja Jumesniemen kautta Hämeenkyröön ja sieltä Lintuharjuntien kautta Ylöjärvelle ja takaisin kotiin. Sää oli mitä mainioin ja alkuun tuuli oli mukava myötäinen. Loppumatkan vastatuuli muutti lenkin vähän raskaammaksi, mutta ihmeen hyvin kuitenkin jaksoi.

Uusi uimapuku

Viikko 19/2019 (6.-12.5.2019)

Tämä viikko oli edellistä viikkoa aktiivisempi treenien suhteen. Etenkin työmatkapyöräilyä tuli paljon enemmän. Loppuviikosta alkoi jalat tuntumaan melko väsyneiltä, ja jätinkin viikonlopun pitkät lenkit suosiolla väliin ja säästelin itseäni seuraavan viikonlopun puolimaratonille.

Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä noin tunnin vapaauintitreeni Tesoman uimahallissa. Uintitekniikkaharjoituksia on tullut vähän tehtyä, ja toiveissa olisi, että ennen kesää saisi edes pikkaisen lisävauhtia uintiin. Nyt ollaan junnattu pitkään samoissa uintivauhdin suhteen.

Myös tiistaina oli normaalit työmatkapyöräilyt ja illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Periaatteessa oli hyvät pelit, mutta oma panokseni oli kauden heikointa. Väsy vähän painoi ja oikeassa akilleksessakin oli normaalia enemmän tuntemuksia. Ei oikein pelit sujuneet.

Keskiviikkona otin maantiepyörän alleni ja töiden jälkeen pyöräilin Säijän kautta kotiin, 50 km:n lenkki. Koko matkan oli melkoinen vastatuuli ja keskivauhti jäikin alle 27 km/h. Päälle juoksin reilun kympin, hieman alle neljän ja puolen vauhdilla. Jalat olivat kankeat ja juoksu muutenkin väsynyttä.

Torstaina oli jälleen ohjelmassa työmatkapyöräilyt, ja illalla kävin Peetun kanssa tekemässä 12 km juoksulenkin 4:38 min/km vauhdilla. Jalat olivat kankean oloiset ja meno edelleen väsynyttä. Mutta onneksi yhteislenkki antaa aina oman tsempin tekemiseen.

Perjantaina oli lepopäivä treenien osalta. Tunnin jalkahieronta tosin oli aamupäivällä. Sen verran treeneihin liittyvää toimintaa oli, että kävin ostamassa elämäni ensimmäisen märkäpuvun ja triathlonasun. Nyt pitäisi sitten vaan järvien vähän lämmetä, jotta pääsisi uutta uima-asua testaamaan.

Lauantaina kävin aamupäivällä tekemässä maantiepyörällä 50 km:n Siuron lenkin. Tällä kertaa tuli pysyttyä pystyssä ja muutenkin oli ihan mukava lenkki. Lämpöä oli hieman alle kymmenen astetta, joten lyhyet trikoot oli melkein liian vähän, mutta onneksi tuulta ei ollut juuri lainkaan. Yritin pitää painetta polkimella ja lenkin keskivauhti nousikin hieman yli 30 km/h. Positiivista oli myös, että Sasi-Pinsiö -välin pahimmat asfalttivauriot oli korjattu monen vuoden odotuksen jälkeen. Nyt on mukavampi ja turvallisempi tuokin pätkä pyöräillä.

Sunnuntaina tein harjulla reilun 15 km juoksulenkin. Kävin kääntymässä Pikku-Ahvenistolla ja juoksin yhdystietä pitkin kotiin. Aikaa kului 70 min, joten keskivauhti oli hieman päälle 4:30. Nyt oli meno taas hieman kevyemmän tuntuista, joten eiköhän sitä ensi viikonlopuksi ehdi tulla kuntoon. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.