Juhlavuosi

Viikko 2/2019 (7. – 13.1.2019)

Vuosi on jatkunut talvisena. Viikolla tuli sen verran uutta lunta, että vierestämme menevälle hiihtouralle on saatu ajettua ladut. Tosin itse olen pysytellyt vielä vapaassa hiihtotyylissä, mutta tänään tuli laitettua perinteisen kalustokin kuntoon, jos vaikka ensi viikolla siirtyisi siihen parampaan tyyliin.

Tällä viikolla havahduin, että viime viikon lauantaina tuli 20 vuotta siitä kun ostin lapsuuteni kotoani lähdön jälkeen ensimmäiset sukseni (paketin hinta 1300 mk). Se oli loppiaista edeltävä päivä, ja muistaakseni kävin vielä samana päivänä myös niitä testaamassa. Siitä päivästä voi laskea, että minun ns. kestävyysliikuntaharrastukseni alkoi. Saman vuoden keväällä tuli hommattua ensimmäiset juoksutossut ja kesäkuussa ensimmäinen sykemittari. Kesäkuusta -99 lähtien olen pitänyt myös harjoituspäiväkirjaa, johon muuten löytyy linkkin tämän sivun yläreunasta. Harjoituspäiväkirjaan on melko varmaan kirjattu 99,9% kaikesta hikiliikunnastani.

Tälläkin viikolla on taas hikoiltu lisää 16 tunnin verran. Maanantaina hikoilu tuli tehtyä työmatkapyöräilyn merkeissä, sekä tunnin vapaauintitreenissä. Uimahallille poikkesin töistä pyöräilyn yhteydessä. 2500 m tuli taas kauhottua ja hieman päälle tunti siihen kului aikaa.

Tiistaina ei ollut kuin puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Omalta osaltani ainakin peli oli melko surkeaa ja virheitä tuli tehtyä paljon. Olikohan syynä uusi pelaaja porukassamme. Tuli varmaankin suorituspaineita tai jotain sellaista.

Keskiviikkona tein etätyöpäivän, ja aamulla juoksin matolla 10 km / 46 min. Illalla kävin vielä hiihtämässä reilun parin tunnin ja 28 km vapaan hiihtolenkin. Vähän oli hiihto väsynyttä, ja myös varpaat ja pohkeet kramppailivat ikävästi. Ei tainnut olla hyvä yhdistelmä yhdelle päivälle tämä juoksu-hiihto -kombo.

Torstaina taas töissä pyörällä ja kotiin polkiessa poikkesin Tesoman uimahallilla polskimassa tunnin verran. Rauhassa sai uida melkein koko ajan ja intouduinkin sitten uimaan viimeiseksi vedoksi 1500 m, kun kokonaismatka oli 2500 m. Ihan kevyesti meni ja olisi pystynyt pidempäänkin uimaan. Eli uida jaksaa, mutta vielä pitäisi saada vauhtia lisää. Luulisi että kapasiteettia pitäisi olla, koska esim. tämän uintikerran keskisyke oli 106 ja maksimi 119 (jos Polarin rannemittaukseen voi luottaa). Tekniikka ei vaan mahdollista parempaa vauhtia.

Perjantaina tyydytettiin kulttuurin nälkää eikä päivän ohjelmaan mahtunut muuta kuin työmatkapyöräilyt.

Lauantaina kävin juoksemassa Nokian paloaseman lenkin (13,5 km). Vaikka pyörätiet olivat lumiset, niin jätin kuitenkin nastarit hyllyyn, ja kyllä kesälenkkareilla pärjäsikin hyvin. Hieman yllätyin (tai aika paljonkin), kun katsoin lenkin puolivälissä keskinopeutta, joka oli 4:27 min/km. Olin ajatellut matkan aikana, ettei vauhti voinut olla paljon alle 4:40, kun meno oli sen verran kevyen oloista. Kotiin tullessani mittari näytti keskariksi 4:24. Kyllä kelpaa ja hyvä fiilis tuli lenkistä. Illalla tein vielä reilun 40 min sisäpyörätreenin. Se ei sitten tuntunutkaan yhtä kevyeltä. Jalkoja hapotti ja keuhkot meinasi revetä ylämäkiosuuksilla. Olikohan laitteessa jotain vikaa…

Sunnuntaina kävin suksimassa 35 km vapaalla tyylillä. Jälleen tuli kierretty vain Topin lenkki parilla lisäpätkällä höystettynä. Matka sujui paljon kevyemmin kuin keskiviikkona eikä kramppejakaan ilmaantunut. Ehkä aamulla tehdyt klapihommat olivat sopiva verryttely hiihtolenkille. Aikaa lenkkiin kului 144 min.

 

Iisi vuoden aloitus

Viikko 1/2019 (31.12.2018 – 6.1.2019)

Uusi vuosi ja vanhat kujeet. Tiistaina päästiin uuden vuoden puolelle ja heti alkuvuoteen saatiin sen verran lunta maahan, että jonkinnäköiset hiihtokelit luonnon lumellakin on nyt tarjolla. Sen verran rankan oloinen on ollut loppuvuosi, että ajattelin ottaa alkuvuoden vähän kevyemmin, joten viikon treenituntimäärä jäi alle kymmeneen.

Maanantaina elettiin vielä vanhaa vuotta ja kun harjoituspäiväkirja näytti sellaista, että jos juoksisin aamulla työmatkan, niin saisin vuoden viimeiseen seitsemään päivään yhteensä 100 km juoksua. Hieman aamulla pelotti miltä juoksu mahtaisi tuntua, kun viikonlopun juoksut olivat sen verran väsyneen oloisia. Mutta yllättävän hyvin tossu liikahti eikä meno ollut laisinkaan väsynyttä. Pakkasta oli kuutisen astetta ja vähän lumistakin oli, mutta kesätossulla olin liikenteessä. Tällä lenkillä meni myös 200 juoksutuntia rikki ko. vuonna.

Tiistaina ei tullut tehtyä kuin kolmen vartin kotisalitreeni, keskiviikkona reilu tunti sisäpyöräilyä ja torstaina tunnin verran vapaauintia. Perjantaina kävin ainoan kerran pyörällä töissä, ja perjantaina aamupäivästä oli myös jalkahieronta.

Lauantaina tein vuoden ensimmäisen juoksulenkin. Nokian paloaseman lenkki meni neljän ja puolen vauhtia melko mukavasti, vaikka keli oli luminen ja pakkastakin oli kuusi astetta.

Sunnuntaina aamulla tuli avattua hiihtokausi. Luistelukalustolla lähdin matkaan, sillä lähiladullamme ei näyttänyt olevan vielä latua ajettuna, vaikka Lamminpäässä sellainen kuulemma jo olikin. Melko likaiset olivat ladut, koska puolen viikon paikkeilla olleet myrskykelit olivat heittäneet koivun oksaa ja havua hiihtobaanalle melko paljon. Kävin Lamminpään majan kautta kiertämässä Topin lenkin ja samaa reittiä takaisin. Sitten kävin sitten vielä Virelässä kääntymässä ja tälle reitille tuli mittaa hieman päälle 31 km. Ihan hyvä kauden avaus, eikä jaloissakaan tuntunut kopin pahalle eikä monotkaan kalvaneet.

Treenivuoden 2018 tilinpäätös

Nyt kun ollaan päästy vuoden 2019 puolelle, niin voidaan vanha vuosi laittaa pakettiin tekemällä tilinpäätös menneestä vuodesta.

Sään osalta mieleen jäi päälimmäisenä kuuma kesä. Jopa sen verran kuuma, että se haittasi treenaamista. Juoksulenkit piti tehdä aamuvarhaisella tai myöhään illalla, sillä aurinkoiset hellepäivät eivät houkutelleet lenkille kuumimpaan aikaan. Toisaalta sitten kevät oli melko kylmä ja pakkasia olikin aina huhtikuun puoliväliin asti. Hiihtokelit olivat siis hyvät normaalia pidempään.

Vuoden aikana ei ollut mitään kovin vakavia urheiluvaivoja. Toisin ne pienet vaivat, jotka haittasivat juoksemista olivat juuri pahimpaan aikaan, jolloin oli tarkoitus osallistua kisoihin. Pahimpana ongelmana oli lähes koko kesän haitannut vasemman jalkapohjan ja peukalovarpaan ongelmat. Myös vasempaan jalkapöytään sain kortisonipiikin, jolla sain jokusen viikon haitanneen vaivan pois.

Kisailut jäivät vuoden aikana melko vähiin. Syynä tähän oli sekä kesän kuumat säät että pienet jalkavaivat, jotka haittasivat juoksutreenejä sen verran, että kisakuntoon ei tuntunut pääsevän syksyn kisoihin mennessä. Vähäinen kisailu toisaalta antoi mahdollisuuden treenata tasaisemmin, eikä kalenteriin tullut niin paljon passailu-/palauttelujaksoja.

Muutamissa kilpailuissa tuli toki käytyä. Huhtikuun lopulla oli Loimaalla vajaan 7 km:n Savihölkkä ja seuraavana päivänä Tammelassa n. 8 km:n polkujuoksukisa. Edellisenä vuonna juoksin toukokuussa usean Inov TrailCup -osakilpailun, mutta menneenä vuonna osallistuin ainoastaan Toivion osakilpailuun (6 km). Vuoden pääkisaksi muodostui Oulun Terwamaraton, jossa juoksin toiseksi parhaan maratonaikani. Edellytyksiä oli juosta jopa oma ennätykseni, mutta sää ja vatsa eivät suosineet uuttaa ennätysaikaa. Maratonin jälkeen olikin jokunen kuukausi kisataukoa ja seuraava kisa oli vasta Himoksen 26 km:n polkujuoksukisa. Syksyllä tuli kisailtua vielä Hämeen hölkässä (20 km) ja alkutalvesta yhdessä TeivoCupin osakilpailussa (5 km).

Muita tapahtumia, joissa tuli oltua numerolappu rinnassa, olivat Pirkan pyöräily, jossa poljin 207 km:n matkan sekä sunnistuksessa osallistuin Jukolan viestiin Punkalaitumen Kunnon joukkueessa.

Viime talvena oma hiihtokauteni alkoi jo ennen vuoden vaihdetta, jolloin pääsin tekemään yhden hiihtolenkin. Sitten tulikin parin viikon tauko ja hiihtokausi pääsi toden teolla liikkeelle vasta tammikuun puolen välin paikkeilla. Hiihtokausi venyi aina huhtikuun puolen välin kieppeille, johon mennessä kertyi 1200 km (vuosi 2017: 300 km) ja hieman päälle 90 tuntia (vuosi 2017: 26 tuntia). Eli huomattavasti parempi talvi kuin edellinen (ja sitä edeltävä).

Suunnistusmäärät sen sijaan tuntuu menevän vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Tällä kaudella ei tullut suunnistettua kuin Lahti-Hollolan Jukolan viestissä. Edellisenä vuonna tuli sentään käytyä vähän iltarasteilla sekä jokusessa kisassakin.

Sulkapallokerratkin vähenivät jonkin verran viime vuodesta. Syynä tähän on ollut se, että Mansen Sulan treeneissä käynnit ovat jääneet lähes vallan väliin ja pelailtu on ainoastaan tiistaisin vakiovuorolla. Kertoja oli tänä vuonna 34 (59) ja tunteja 51 (84).

Kotisalissa tuli tehtyä 49 noin tunnin treeniä (37). Ulkopuolisilla saleilla ei tullut käytyä kertaakaan.

Sisäpyöräilyä tuli harrastettua myös edellistä vuotta vähemmän. Keväällä ei trainerin selkään tullut hypättyä kertaakaan, mutta syksyllä taas alkoi sisäpyöräilykin maistumaan. Kertoja vuodelle tuli 16 (28), kilometrejä 486 (895) ja tunteja 16 (30).

Ulkopyöräilyä, maantie- ja maastopyöräilyä erottelematta, kertyi 6335 km (6100) ja 284 (256) tuntia. Tuosta määrästä työmatkapyöräilyä oli 4844 km ja 218 tuntia. Kesällä tosin työmatkapyöräilyksi laskettiin pidemmätkin lenkit, jotka päätyivät tai lähtivät työpaikalta. Syksyllä ostin uuden sport-polkupyörän, jolla tein pääosan syksyn työmatkapyöräilystä.

Uutena lajina tälle vuodelle tuli uinti (vapaauinti). Kävin syksyllä viitenä kertana aikuisten vapaauintitekniikkakurssilla, jonka jälkeen aloin käymään pari kertaa viikossa Tesoman uimahallissa tekemässä omaa treeniä. Yhteensä uintikertoja tuli 22 ja kilometrejä kertyi noin 30. Alkuun tein noin 1000 m / 45 min harjoituksia, mutta loppuvuoteen menessä tunnin uintimääräksi alkoi tulla 2500 m.

Juoksumäärät olivat koko vuoden ajan melko tasaiset. Huonoin kuukausi oli helmikuu 89 km (8 kertaa) ja paras joulukuu 314 km (21 kertaa). Normaali kuukausi oli 250-280 km kieppeillä. Yhteensä juoksukertoja vuoden aikana oli 170 (140), aikaa noihin tuli käytettyä 200 tuntia (159) ja matkaa kertyi 2553 km (2036). Matolla juoksun osuus noista määristä on 30 kertaa, 323 km ja 25,5 tuntia. Keskimääräiseksi lenkin pituudeksi tuli siis 15 km / 70 minuuttia (14,5 / 68).

Kaiken kaikkiaan vuoteen mahtui 625 treenikertaa (611) ja aikaa noihin kului 714 tuntia (625). Painossa ei ole vuoden aikana tapahtunut juurikaan muutosta, sillä viime uudenvuodenpäivänä painoin 300 g enenmmän kuin tänään.

Suklaaviikko

Viikko 52/2018 (24.-30.12.2018)

Niin koko vuosi kuin joululomaviikkokin alkavat olla päättymässä. Jouluna päättyi myös parin kuukauden mittainen ja suht hyvin onnistunut (ei nyt aivan täysin) karkkilakko (ei siis herkkulakko). Suklaata onkin nyt viikon verran vedetty kaksin käsin äänen suuntaan. Ihme kyllä paino ei ole juurikaan viikon aikana noussut, vaikka treenituntimäärätkit ovat jääneet normaaliviikkoon nähden puoleen. Juoksua sentään on tullut ihan hyvin mittariin ja puuhommiakin on tullut tehtyä useana päivänä.

Maanantaina, Jouluaattona keskityttiin syömiseen ja treenit jäivät vallan tekemättä. Tiistaina Alastarolta kotiin päästyämme ja ennen seuraavaa ruokailua, kävin tekemässä vajaan 15 kilometrin kinkun sulattelulenkin. Nastarit jalassa, nollakelissä kinkku suli ihan mukavissa merkeissä. Sykkeet olivat hieman korkealla vauhdin ollessa normaalia 13.1 km/h.

Keskiviikkona tein tapaninpäivän pitkän, reilun 26 km juoksulenkin. Nollakelissä taas sai mennä. 2/3 matkasta pääsi juoksemaan auratuilla pyöräteillä, mutta viimeinen kolmannes oli vähän huonompaa ja vauhti vähän kärsi pöperölumesta. Keskari oli kuitenkin 12.6 km/h keskisykkeen ollessa 134. Eli ihan PK-lenkiksi tuota ei voi laskea, vaikka pääosin meninkin aerobisen kynnyksen alla.

Torstaina pidin töistä vapaata ja kävin aamupäivästä tekemässä Tesoman uimahallissa tunnin vapaauintitreenin. Matkaa kertyi 2500m neljässä pätkässä. Mitään erityistä tekniikka- tai vauhtiharjoitusta en tehnyt, vaan uiskentelin sellaista normaalirytmiä.

Perjantaina oli myös vapaapäivä töistä ja taas oli myös juoksulenkin vuoro. Parin asteen pakkasessa tein Nokian paloaseman lenkin. Pyörätiet olivat suht hyvässä kunnossa ja 13 km:n lenkiin meni melko tarkka tunti. Tällä lenkillä tuli vuoden 2500. juoksukilometri täyteen.

Lauantaina aamupäivästä tein reilun 12 km:n juoksulenkin. Nyt alkoi jo tuntumaan viikon juoksentelu jaloissa sillä matkan teko oli melko väsynyttä. Sykkeet olivat yllättävän alhaalla (keskari 128) vauhtiin (13 km/h) nähden. Illalla vielä kolmen vartin kotisalitreeni.

Sunnuntaina viikon viides juoksulenkki oli 19 km:n mittainen. Aikaa meni hieman alle puolitoista tuntia. Keli ja sää olivat vallan mainiot, neljä astetta pakkasta ja tyyntä, mutta menohalut olivat melko vähissä. Etenkin alkumatka oli väsynyttä ja loppumatkasta alkoi juoksu vähän kangistumaan. Juoksukilsoja kertyi tällä viikolle 85 ja se oli eniten sitten elokuun lopun.

Talvista keliä

Viikko 51/2018 (17.-23.12.2018)

Kulunut viikko on ollut jo mukavan talvinen. Pikkuista pakkasta on ollut koko viikon ajan ja vähän on jo luntakin saatu peittämään musta maa. Hiihtäjien pitää vielä turvautua tykkilumilatuihin ja näillä näkymin ihan heti ei “oikeita” hiihtokelejä ole tiedossakaan.

Treenien osalta viikko oli hieman kevennetty. Alkuviikko mentiin vielä normaaliin tahtiin, eli maanantaina työmatkapyöräilyt sekä tunnin vapaauintitreeni. Uintivauhti on ehkä hieman parantunut viimeisien kertojen aikana. Nyt 2300m (4 x 500m + 300m) meni selväsi alle tunnin neljällä noin minuutin huililla. Keskimääräinen 100m aika on noin 135sek paikkeilla.

Tiistaina tuli harjoituspäiväkirjaan ihan hyvä setti, sillä aamulla kävin juoksemassa aseteen pakkaskelissä vajaan tunnin. Ihan mukavasti kulki, vaikka keli olikin luminen. Sitten kävin töissä pyörällä, ja illalla vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Kokoonpano oli hieman poikkeava, sillä aluksi oli tarkoitus pelata MiVa:n kanssa kaksaria, mutta kun naapurikentällä oli pari ylimääräistä pelaajaa, niin rökitimme heitä sitten nelurissa.

Sen verran paljon oli tiistaina aktiviteettia, että keskiviikolle riitti pelkkä työmatkapyöräily. Torstaina sitten taas juoksutossut heti aamu-kuudelta jalkaa ja ulos hölkälle. Tällä kertaa laitoin jo nastarit alle, sillä sen verran kovaa lunta on jo pyöräteille kertynyt, ettei tarvitse asfaltilla enää nastoja rapisuttaa. Ihan mukavasti kulki ja 13 km/h vauhti vaan tuntuu pysyvän, vaikka kelitkin heikkenevät. Tällä kertaa kävin autolla töissä, mutta suoraan töistä ajelin Tesoman uimahallille uiskentelemaan. Taitaa joulukiireet jo vaikuttaa, sillä sain melkein koko tunnin ajan uida yksin omalla radalla. Olisiko sitten syynä rauhallinen uintiympäristö, mutta tällä kertaa pystyin uimaan 2500m tasan tuntiin neljä noin minuutin taukoa mukaan laskettuna.

Perjantai oli taas vain työmatkapyöräilypäivä sekä tunnin hieronta, mutta lauantaina kävin tekemässä 13 km juoksulenkin. Hieman alle tunti meni Nokian paloaseman lenkkiin. Vaikka pakkasta oli kymmenen astetta niin mukavasti meni ja nastari puri mukavasti kovaan lumeen. Päivällä taas viitisen tuntia puuhommia pihalla.

Sunnuntaina aamulla tuli tehtyä myös 13 km:n / tunnin juoksutreeni, mutta tällä kertaa matolla. Lunta oli yöllä satanut pikkuisen lisää ja ajattelin säästää nilkkojani ja teputtelin treenin sisällä. Tylsäähän tuo on, mutta äänikirjan parissa tuon ajan selviää tylsistymättä.

Softapäivitys

Viikko 50/2018 (10.-16.12.2018)

Alkuviikko oltiin lämpöjen puolesta vielä nollan tuntumassa, mutta torstaina mittari kääntyi vaihteeksi pakkasen puolelle. Pikku-pakkasta on ollut siitä asti, mutta lunta ei ole vieläkään tullut yhtään. Edellinen viikonloppu oli sen verran jäisen oloinen, että vaihdoin työmatkapyörään nastarenkaan, tosin vain etupäähän. Hieman tympeetähän nastalla on ajella, kun kaikki pyörätiet ovat sulat. Koska oma tiemme on melko peilijäinen, niin sen vuoksi pitää 99% matkasta kuunnella nastojen rapinaa.

Keskiviikkona tuli vihdoin ja viimein uuteen Polariin uusi softaversio. Sohlaava kello saa nyt uuden yrityksen päästä suosikki lenkkikaveriksi. Uusi versio onkin toiminut nyt ihan hyvin. Matkan mittaus on toinut nyt paremmin niin uinnissa kuin juoksulenkeilläkin.

Viikko oli treenien puolesta melko perinteinen. Ma, Ti ja Pe oli työmatkapyörilyä. Ma ja To uintia, Ti sulkapalloa ja Pe kotisalia. Ke, To, La ja Su juoksua sekä Ke ja La sisäpyöräilyä.

Uinnissa harjoittelin edelleen hapen ottoa vasemmalta puolelta – ihan ei ole vielä kovin luontevaa. Vetojen mitat myös vähän pitenivät, josta seurasi se, että huilikerrat vähenivät. Tällöin myös tunnissa uitu matka piteni, ollen tällä viikolla 2200m. Maanantaina pisin yhtämittainen siivu oli 1100m ja minuutin tauon jälkeen vielä 700m päälle.

Kaikki juoksut tuli tehtyä ulkona. Ke ja To lenkit olivat peruslenkkejä. Lauantaina 13 km hieman reippaampaa 4:18 min/km vauhdilla. Pakkasta oli kuutisen astetta, joten vaatettakin oli vähän enemmän päällä ja sitä myöden matkan tekeminen hieman kankeempaa.

Sunnuntaina 28 km juoksulenkki 6 asteen pakkasessa meni melko kevyen tuntuisesti. Sen verran pakkanen kuitenkin haittasi, että juomarepun letku jäätyi 15 km jälkeen, vaikka yritin puhaltaa letkun aina tyhjäksi juonnin jälkeen. Loppumatka mentiin sitten ilman juomista. Vauhti oli 4:51 min/km, mutta sykkeet olisivat voineet olla hieman matalammat, keskisykkeen ollessa nyt 131.

Kaiken maailman kolotusta

Viikko 49/2018 (3.-9.12.2018)

Vaihtelevat säät ja kelit olivat tälläkin viikolla kiusana. Pieni kerros lunta ei sinänsä olisi haitannut, mutta kun se muuttui välillä jäiseksi ja märäksi, niin silloin piti olla niin tossulla kuin pyörälläkin varovainen. Torstaina ollut itsenäisyyspäiväkin hieman sekoitti pakkaa, sillä uimahalli oli tuolloin kiinni ja uintitreeni siirtyi perjantaille.

Vanhojen vaivojen lisäksi, viikon treenejä hieman haittasi sunnuntaina klapihommissa nitkauttamani selkä. Selkä oli etenkin alkuviikon melkoisen jumissa ja kipuili yöllä kylkeä kääntäessä. Keskiviikkoaamuna otin myös vähän tuntumaa tien pintaan, kun kaaduin märällä peilijäällä omalla tiellämme. Polvi ja lonkka ottivat siinä rytäkässä vähän itseensä.

Selkäjumista huolimatta maanantaina pyöräilin työmatkat. Keli oli vielä ihan hyvä, sillä lumisade alkoi vasta illalla. Illalla kävin uimassa parin kilometrin vapaauintitreenin. Hallissa oli mukavan rauhallista ja välillä sain uida jopa yksin radalla. Yritin tällä kertaa vähän harjoitella ottamaan happea joka kolmannella vedolla, joka toisen sijaan. Harjoitusta tuokin tuntuisi vaativan vielä melkoisesti, sillä henkitys vasemmalta puolelta ei onnistu vielä yhtä sujuvasti kuin oikealta puolelta, josta olen tähän mennessä vain happea ottanut.

Tiistaina perinteiseen tapaan etätyöpäivä ja aamupäivällä juoksulenkki. Ulkona oli sen verran jäinen keli, että päätin tehdä treenin juoksumatolla. Tunnin juoksu / 13 km tuli tehtyä ja ihan ok meni. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloa. Ensimmäinen puoli tuntia pelasimme kaksinpeliä, sillä pari pelaajaa oli myöhässä moottoritiellä tapahtuneiden onnettomuuksien ja sitä myöden tulleiden ruuhkien vuoksi. Tunti kuitenkin ehdittiin pelaamaan myös neluria.

Keskiviikkoaamuna töihin pyörällä, pienen kylkimyyryn kera, ja illalla takaisin paremmalla menestyksellä. Illalla vielä reilun tunnin sisäpyöräilytreeni trainerilla.

Torstai oli siis itsenäisyyspäivä ja kävin tekemässä Lamminpään harjulla n. 14,5 km juoksulenkin. Paikoin oli liukasta, mutta pääosin löytyi ihan hyvin pitävääkin alustaa. Vauhti oli jälleen 13 km/h. Keskisyke oli hieman korkea (141), mutta reittiin sisältyi jonkin verran normaalia enemmän nousumetrejä. Lenkin päälle jokuseksi tunniksi puuhommiin.

Perjantaina oli jälleen ohjelmassa työmatkapyöräilyt, ja aamupäivästä oli myös tunnin jalka-/selkä-/niskahieronta. Illalla kävin uimassa 2200m / 62min Tesomalla. Tällä kertaa altaassa oli sen verran ruuhkaa, ettei kovin pitkiä pätkiä päässyt rauhassa uimaan. Mitään uutta ei tällä kertaa tullut harjoiteltua. Vähän yritin jälleen kokeilla hengitystä joka kolmannella vedolla, mutta kovin montaa altaanväliä ei pystynyt putkeen menemään. Hieman huollestuttaa vasemman nilkan kipuilu uinnissa. Nilkka ei oikein tykkää ojentelusta ja siinä asennossa uintipotku tehdään, joten välillä on uintikin kivuliasta. Tämä tosin ei ole mikään uusi vaiva, vaan on vaivannut koko syksyn. Luulen, että syy tähän vaivaan löytyy suunnistuksesta, jossa olen jokusen kerran telonut nilkkani juuri samasta kohdasta.

Launataina jälleen ohjelmassa juoksulenkki. Sen verran oli tullut edellisenä iltana ja yönä uutta lunta, ettei ollut mieltä lähteä tekemään kauhean reipasta lenkkiä. Juoksin Nokian paloaseman lenkin, josta kertyi 13,4 km matkaa ja aikaa kului 62 min, eli jälleen vauhti oli sitä 13 km/h. Hieman lipsuvaa meno oli, vaikka pyöräteitä olikin hiekoitettu. Tällä kertaa Polari taas sohlasi ja matkan mittaus alkoi toimimaan vasta parin kilometrin jälkeen. Puuhommia tuli tehtyä lenkin päällee viitisen tuntia.

Sunnuntaina oli jälleen sen verran jäiset kelit ulkona, että päätin tehdä sisällä yhdistelmätreenin. Pyöräilin ensin trainerilla reilun tunnin ja heti päälle tunnin verran matolla juoksua 12 km/h vauhdilla. Molemmat treenin menivät ihan ok ja hiki lensi. Treenin päälle pariksi tunniksi vielä puuhommiin.

Hoka Hoka

Viikko 48/2018 (26.11. – 2.12.2018)

Pientä pakkasta on ollut lähes koko viikon. Lunta ei ole tullut, mutta sen verran tiet ovat menneet liukkaiksi, että työmatkapyörä vaihtui hybridistä maasto versioon. Tämä viikko on otettu treenien osalta hieman maltillisemmin. Syynä tähän on ollut ihan harjoitusviikkojen rytmitys, mutta toisaalta viikolla on ollut vähän nuhjuinen olo ja pelko flunssasta laittoi hieman rajoittamaan menoa. Onneksi mitään tautia ei pukannut päälle, so far, kop kop.

Maanantai mentiin vielä normaalisti. Aamulla töihin pyörällä ja iltapäivällä Tesoman uimahallin kautta kotiin. Uintitreeneissä tuli pieni laskuvirhe ja matkaa kertyi 50 m vajaat 2 km (250 + 450 + 500 + 250 + 500). Sen verran alle tunnin treeni kesti, että vaikka tuo puuttuva 50 m olisi tullut uitua, niin alle tunnin olisin siltikin päässyt.

Tiistaina otettiinkin jo vähän kevyemmin. Pidin jälleen etätyöpäivän, ja koska ulkona oli (tai ainakin tuntui) sen verran reipas pakkanen, niin tein aamupäivällä kauden ensimmäisen “kunnollisen” mattotreenin. Samalla tuli testattua myös uudet Hoka One One juoksutossut. 13 km / 61 min tuli matolla teputettua. Hokat olivat ihan hyvät tuohon mattohommaan, sillä ne ovat pehmeäpohjaiset ja toimivat ainakin minulla matolla paremmin kuin esim. Nimbukset, jotka tuntuvat hieman liian kovilta. Tällä kertaa illalla ei ollutkaan sulkapalloa (muutaman sairaustapauksen vuoksi) ja teinkin sitten paikkaavana treeninä kotona tunnin salitreenin.

Keskiviikko otettiin rennosti, eikä harjoituspäiväkirjaan tullut kuin työmatkapyöräilyt.

Torstaina aamulla juoksin 16 km töihin. 13 km/h tuntuu olevan nyt se vakionopeus jolla edetään, niin tälläkin kertaa. Pakkasta oli pari astetta ja paikoin oli liukkaitakin kohtia, mutta onneksi aina löytyi pitäväkin kohta tiestä, joten eipä juuri lipsutella tarvinnut. Illalla auton kyydillä kotiin ja sitten uimahallille. Tällä kertaa yritin ottaa mukaan myös hieman vauhdikkaampaa uintia. Pari sadan metrin pätkää pienellä tauolla uin reippaampaa vauhtia ja muut reippaa pätkät otin pidempien vetojen loppussa. Mitään hurjastelua tuo minun vaparini ei ole, mutta 2100 m meni alle 58 minuutin ja se sisälsi n. 7 minuuttia huilia.

Perjantai oli taas lusmupäivä, sillä vain työmatkapyöräilyt olivat ohjelmassa.

Lauantaikin otettiin myös hieman rennommin, sillä aamulla ei tullut tehtyä kovaa harjoitusta, vaan ainoastaan 13 km:n normaalivauhtinen juoksu. Pakkasta oli kolme astetta ja etelän puoleinen tuuli oli melkoisen kova. Illalla oli ohjelmassa, viiden tunnin puuhommien jälkeen, vielä yhdistelmätreeni, jossa noin 40 minuuttia sisäpyöräilyä trainerilla ja heti päälle 30 minuuttia juoksumatolla. Yllättävän mukavasti jaksoi, vaikka ulkonakin oli tullut teputettua päivän mittaan ihan jokin verran.

Sunnuntaina oli ohjelmassa, en nyt tiedä voiko sanoa kevyempi lenkki, mutta normaalia lyhyempi kuitenkin. Juoksin 23 km rennon reipasta vauhtia PK2-VK1 -sykealueella. Keskivauhti oli 4:30 min/km ja keskisyke 140. Pakkasta oli kolme astetta ja jälleen etelästä tuuli paikoin ihan napakastikin. Juoksu kulki ihan mukavasti, eikä lopussakaan ollut mitään kovin kummoisia jumeja havaittavissa.

Vantage toimi tällä viikolla hieman paremmin. Uinnin matka tallentui oikein, eikä GPS-ongelmiakaan ollut. Jokaisen juoksun alla annoin tosin kellon olla GPS-tilassa normaalia kauemmin ennen treenin aloittamista. Kerran kellon kosketusnäyttö lakkasi toimimasta ja jouduin boottaamaan laitteen. Kahdella harjoituskerralla (sali ja sisäpyöräily) sykkeen mittaus ranteesta takkuili enemmän tai vähemmän.

Aamu-uinnilla

Viikko 47 (19.-25.11.2018)

Tällä viikolla ollaankin sitten oltu lämpöasteiden puolelta pakkasella melkein joka päivä ja joka yö. Lunta ei ole vielä yhtään eikä liukastakaan, joten työmatkapyöräilyt on vielä voinut tehdä kapearenkaisella kulkupelillä. Vähän enemmän vaatetta on joutunut pakkaamaan päälle, mutta toisaalta kuivat pakkasaamut eivät ole niin pimeitä, että pyöränvaloa ei ole tarvinnut ihan täysillä polttaa.

Treeniviikko eteni hyväksi todetun kaavan mukaan. Eli maanantaina työmatkapyöräilyt ja illalla uintia. Tällä kertaa uintiaika venyi jo hieman yli tuntiin ja matkaakin kertyi 2 km (vaikka Vantage vähemmän näyttikin). Aluksi tuli vedettyä 100 – 250 m pätkiä, mutta lopussa meni jo pari 500 m siivua.

Tiistai oli perinteisesti etätyöpäivä ja aamulla tuli tehtyä vajaan tunnin juoksulenkki hieman päälle 4 ja puolen vauhdilla. Pakkasta oli asteen verran, mutta liukasta ei ollut. Sykkeet korkealla, mutta muuten ihan OK menoa. Uusi mittari sohlasi taas alussa, sillä matka alkoi kertymään mittariin vasta puolentoista kilometrin kohdalla. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloa. Tällä kertaa pelasimme MiVa:n kanssa lyhyitä kaksinpelieriä, koska loput eivät päässeet paikalle. Hikistä hommaa.

Keskiviikkona työmatkapyöräilyt ja illalla reilu tunti leppoista sisäpyöräilyä. Torstai poikkesi hieman perinteisestä. Aamulla heti kuudelta tuli poljettua Tesoman uimahallille uimaan reilun tunnin uintitreeni. Jälleen tuli kaksi kilsaa mittariin. Kokonaisaika tippui sen vuoksi, että taukoja tuli pidettyä vähemmän ja uintipätkät olivat pidempiä. Alkuun uin 2 x 100 m, tämän jälkeen 300 m, sitten 700 m ja lopuksi jopa 800 m. Matkan uinnissa alkaa pikku hiljaa pääsemään jo ns. flow-tilaan, joten kohta voisi koittaa 1000 m pätkääkin. Vauhti on kylläkin vielä erittäin rauhallista, joten tekniikkaharjoittelua tarvitaan kovasti. Uinnin jälkeen pyöräilin töihin ja illalla takaisin. Illalla sitten vielä tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina aamulla juoksin töihin. 16 km meni hieman alle 74 minuutin. Pakkasta oli neljä astetta ja jonkin verran tuultakin oli havaittavissa. Meno oli hieman jäykän tuntuista ja sykkeetkin olivat korkealla. Aamupäivästä oli ohjelmassa vielä tunnin hieronta-sessio. Ilalla ajoimme Alastarolle syömään täytekaakkua.

Lauantaina aamulla kävin tekemässä Alastarolla maalaismaisemissa vajaan 15 km VK1-juoksutreenin. Pakkasta oli kolme astetta, oli tyyntä ja aurinko alkoi pastamaan pilvettömältä taivaalta. Komeeta oli. Vaikka viimeisellä kilometrillä tuli hieman rauhoitettua vauhtia, niin keskinopeus oli 4:16 ja keskisyke 149. Alkumatka meni ihan mukavasti, mutta parilla viimeisellä kilometrillä alkoi jalat olevamaan jo vähän kankeanoloiset. Sen verran väsyttävä treeni ja reissu oli, että illalla ei jaksanut enää tehdä toista treeniä, vaan tuli otettua rennosti.

Sunnuntaina on jälleen pitkän juoksulenkin vuoro. Pakkasta oli kuusi astetta, lähes tyyntä ja aurinko teki nousua pilvettömälle taivaalle. Lähdin kiertämään Tahmelan-lenkkiä eri suuntaan kuin ennen, jos vaikka maisemat tuntuisivat vähän erilaisemmilta kuin toiseen suuntaa juostessa. Juomarepun letku jäätyi muutaman kilometrin jälkeen, vaikka yritin vähän väliä imeä letkusta juomaa. Se tarkoitti sitä, että 27 km lenkillä viimeiset pari tuntia mentiin ilman juomaa. En tiedä johtuiko juoman puutteesta, mutta lenkki tuntui vähän raskaalta. Tosin vauhti oli hieman liian kova PK1-lenkille (4:48), vaikka pääosin aerobisella alueella sykkeet pysyvätkin. Tällä lenkillä meni 2200 juoksukilometriä rikki tälle vuodelle. Viisi viikkoa olisi vielä vuotta jäljellä, joten 2 ja  ½ tonnia voisi saada kasaan vuoden vaihteeseen mennessä.

Vantagen testailua

Viikko 46/2018 (12.-18.11.2018)

Lämpimähköt päivät jatkuivat vielä tälläkin viikolla, mutta ensi viikolla näyttäisi alkavan jo pakastamaan. Nokian tykkilumilatukin suljettiin tällä viikolla lämpimien kelien vuoksi, mutta toivottavasti ensi viikolla innokkaat hiihtäjät pääsevät taas suksimaan. Itse tosin en kuulu siihen joukkoon.

Tällä viikolla tuli testailtua uutta Polarin Vantage V -urheilukelloa ihan urakalla. Ihan valmis tuo laite ei vielä ole, sillä ominaisuuksia puuttuu vielä melkoisesti ja nykyisissäkin on ikäviä bugeja. Olen päässyt jakamaan kokemuksiani työkaverin kanssa ja myös FB:stä löytyy ryhmä, josta löytyy paljon kommentteja ja valituksia ko. aiheesta.

Maanantaina mittari oli päällä työmatkapyöräilyn aikana. Siinä se toimi ihan hyvin. Reitti ei osunut ihan niin hyvin kartalle kuin Polarin V800:lla, mutta melko hyvin kuitenkin. Syke mitattiin ranteesta ja käyrästä päätellen toimi ihan hyvin.

Maanantai-iltana hyppäsin altaaseen mittarin kanssa. Sykkeet mitattii ranteesta. Edellisiin kertoihin verrattuna sykkeet olivat korkeammalla. Tosin nyt uin vähän pidempiä pätkiä ja korkeat sykeet tulivat juurin niiden vetojen aikana. Mittari näyttää mukavasti alasvälin ja levon ajat ja sykkeet. Myös käsivetojen määrän näkee harjoitusanalyysista. Tosin en osaa sanoa kuinka hyvin ne pitävät paikkansa, mutta kuitenkin. Tällä uintikerralla tein jo jokusen sadan metrin yhtämittaisen vedon ja lopuksi vielä yhden 150 m vedon.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamupäivällä tekemässä vajaan 11 km juoksulenkin. Tällä kertaa kello teki matkan mittauksessa topin n. 400 m jälkeen ja jatkoi matkan mittaamista vasta vajaan parin kilsan kohdalla. Tämä oli kyllä tosi harvittava bugi kellossa, sillä nyt ei osaa oikein luottaa laisinkaan sen matkan mittaamiseen. FB-ryhmässä olen kuullut samanlaisia vikoja muidenkin laitteissa. Toivottavasti seuraava softapäivitys korjaa vian. Illalla kävin vielä pelaamassa puolitoista tuntia sulkapalloneluria ja sykkeet mitattiin jälleen ranteesta. Laite tuntui toimivan ihan ok, ja pelikin sujui ihan mallikkaasti.

Keskiviikkona taas työmatkapyöräilyt mittari kädessä, ja illalla reilun tunnin sisäpyörätreeni. Sykemittaus ranteesta näytti ihan samat max- ja avg-sykkeet kuin Tacxin pyörätrainerikin, eli sen puolesta voisi ainakin sanoa, että rannemittaus tuntuisi olevan suht kohdillaan. Vähän sykekäyrässä oli eroavaisuutta Tacxin käyrään verrattuna, mutta suht lähellä kuitenkin.

Torstaina aamulla tein kotona vajaan 11 km:n juoksulenkin. Nyt matkan mittaus toimi muuten kunnolla, mutta ensimmäisellä kilometrillä tuli 100 m oikaisu reittiin. Sykkeet olivat hieman korkealla vauhtiin nähden, mutta muuten juoksu tuntui ihan hyvältä. Päälle pyörällä töihin ja illalla myös polkien takaisin. Illalla kävin vielä uimassa 50 minuuttia kellon kanssa. Harmikseni käynnistin harjoituksen väärällä lajiprofiililla, joten en saanut vertailukelpoista dataa maanantaihin nähden. Tällä uintikerralla napsahti taas joku paikoilleen, sillä nyt pystyin uimaan pidempiä matkoja kuin aiemmin. Paras veto oli 300 metriä ja olisi kyllä enemmänkin pystynyt. Sykkeet ovat tippuneet ja muutenkin uinti tuntuu rennommalta. Kaiken kaikkiaan uin tuon session aikana 1500 m.

Perjantaina oli taas vuorossa työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin kotisalitreeni. Sykkeeni ei näemmä kauheasti nouse salitreenin yhteydessä. Maksimi oli 113 ja keskisyke 85.

Lauantaina tuli pitkästä aikaa laitettua numerolappu rintaan. Ohjelmassa oli kauden ensimmäinen TeivoCupin osakilpailu. Lämpöä oli 6 astetta ja alkumatkasta oli hieman vastatuulta, mutta muuten oli vuodenaikaan nähden erinomainen juoksusää. 5 km matkaan meni aikaa 17:56, joka oli kautta aikojen minun toiseksi paras aika. Yhdeksän ja puoli vuotta sitten juoksin 7 sekunttia paremmin, joten kovin kauheaa taantumista ei ole kymmenessä vuodessa tullut. Juoksu sujui ihan mukavasti ja jalat pelasivat. Hapenotto oli tällä kertaa rajoittavampi tekijä.

Illalla tein vielä yhdistelmätreenin, joka sisälsi 40 minuuttia trainerilla polkemista ja heti perään puoli tuntia juoksua matolla (6,2 km). Uusi mittari oli kaikissa treeneissä mukana eikä mitään ihmeellisyyksiä ollut havaittavissa. TeivoCupin mitaksikin tuli tasan 5 km. Lauantaina oli myös ohjelmassa puun kaatoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa.

Sunnuntaina oli vuorossa viikon pitkä juoksu. Otin mukaan varmuuden vuoksi myös vanhan V800-mittarin, jotta voisin verrata lenkin päätteeksi matkoja uuden mittarin kanssa. Molemmat näyttivät hieman päälle 27 km eikä heittoa ollut kuin jokunen kymmenen metriä. Sykkeet olivat yllättävän hyvät. Keskisyke oli 127 ja maksimikin vain 138, vaikka reitillä on kuitenkin yksi rapsakkakin nousu. Keskivauhti oli kuitenkin niinkin hyvä kuin 4:55 min/km. Muuten juoksu oli vähän kankean oloista. Taisi lauantain urakointi hieman painaa.

Hyvä treeniviikko taas takana. Ehkä tuota uutta kelloa uskaltaa nyt käyttää, vaikka tiistain ongelman jälkeen uhkasin laittaa sen kaappiin odottamaan seuraavaa softapäivitystä. Kaikista positiivisinta treeniviikossa oli kuitenkin torstain uinti, sillä vielä pari viikkoa sitten 50 m oli ehdoton maksimi, mitä pystyin yhtä mittaa uimaan vaparia ja silloinkin huilin aikana hengitys oli melko kiivasta. Nyt pystyi uimaan 300 m eikä samanlaista puuskutusta esiinny laisinkaan. Kyllä tämä tästä etenee.