Kalustonpäivitystä

Viikko 45 (5.-11.11.2018)

Harmaa ja kostea syyssää on jatkunut koko viikon, eikä muutosta ole näköpiirissä. Tämä viikko oli vähän kevyempi viikko, sillä viikonloppuna oli kaikenmoista menoa ja ne rajoittivat tekemistä. Mutta hyvä niin, sillä kevyt viikko väliin tekee ihan hyvää. Sunnuntaina tuli ostettua Polarin uunituore sykemittari, Vantage V, ja siinä samassa myös Polarin H10 sykevyö. Tuossa sykevyössä on hyvänä ominaisuutena se, että siihen pystyy tallentamaan yhden treenin sykkeet, vaikka kelloa ei olisikaan mukana. Tällä viikolla olenkin lainannut Tuulin H10:ä uintitreeneissäni, niin olen nähnyt millaisilla sykkeillä sitä on tullut uiskenneltua. Mutta nyt on siis omakin vyö käyttövalmiina.

Alkuviikko mentiin vielä ihan normaalilla treenirytmillä. Maanantaina työmatkapyöräilyt ja illalla 45 min vapaauintitreeni Tesoman uimahallissa. Kilometrin verran tuli uitua. Rytmitin taas uinnin 50 m pätkiin, aina pieni huili välissä. Lopussa menin kerran 75 m pätkän, mutta sen pitempiä pätkiä en alkanut vielä kokeilemaan. Maksimisykkeet pyöri noilla 50 m pätkillä noin 120 paikkeilla. 75 m vedossa ja viimeisessä vähän reippaammassa vedossa maksimi oli hieman korkeampi, mutta kuitenkin alle 130.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamupäivällä, valosaan aikaan tekemässä 12 km juoksulenkin. Se oli sellainen perus kilometrinkeräyslenkki. Ei mitään ihmeellistä. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Meillä näytti alkuun olevan vajausta miehistöstä, mutta onneksi saimme naapurikentältä täydennystä, kun heillä oli yksi vaihtomies mukana. Hyvät pelit saatiin aikaan lainamiehelläkin.

Keskiviikkona työmatkapyöräilyt, ja illalla reilu tunti sisäpyöräilyä trainelilla. Mulla on ollut trainerikin myynnissä pari viikkoa, mutta kiinnostustuneita ostajia on ollut vähän heikosti. Itse ei raaski ostaa uutta traineria ennen kuin vanhasta on saanut vähän rahaa.

Torstaina aamulla juoksin töihin 16 km. Hieman suttuinen ja pimeä juoksukeli kylläkin oli, mutta 6 asteen lämpi oli ihan luksusta tähän vuoden aikaan. Vauhti oli vähän rauhallisempaa ja varmaan sen vuoksi juoksu tuntuikin melko hyvältä ja rennolta. Illallla oli viikon toinen uintitreeni. Muuten samanlainen treenisessio kuin maanantaina, mutta nyt tein jonkin verran enemmän 75 m vetoja. Sykkeetkin olivat lähes identtiset kuin maanantainakin.

Loppuviikko menikin sitten vähän kevyemmin. Perjantaina oli vain tunnin jalkahieronta, ja lauantai oli täyslepo. Herkkuja tuli tankattua ja perjantaina vähän kuppiakin tuli otettua. Sunnuntaina olikin sitten vuorossa rangaistuslenkki. Rentoa PK-vauhtia sykkeitä katsomatta tuli juostua 32 km. Aikaa kului vähän alle 2:40. Tällä kertaa kiertelin Tohlopin, Tahmelan, Villilän ja Koukkuniemen poluilla/kevyeenliikenteenväylillä. Yllättävän mukavasti koko matka sujui, kun meni rennosti eikä kytännyt sykkeitä eikä vauhtia. Ensi viikolla saakin sitten jaettua kokemuksia uudesta Vantagesta.

Triathlon harjoittelua

Viikko 44 (29.10. – 4.11.2018)

Viikko alkoi vielä pakkasasteilla, mutta tiistaina mentiin jo plussan puolelle ja loppuviikko olikin sitten poikkeuksellisen lämmin. Välillä käytiin lähempänä kymmentäkin lämpöastetta. Tuulista on ollut ja vettäkin tihuttanut vähän väliä. Treenaamista se ei ole kylläkään haitannut. Kellojen siirtäminen aiheutti sen, että nyt joutuu jo töistä pyöräillessäkin käyttämään valoja, etenkin kun on ollut muutenkin harmaata säätä.

Treeniviikko on seuraillut pääpiirteissä edellisen viikon ohjelmaa, pientä viilamista on tullut, mutta nyt setti tuntuisi olevan melko hyvä ja monipuolinen. Se tosin voi olla, ettei toista tämän viikon kaltaista ohjelmaa kokonaisuudessaan pysty toistamaan, mutta tämä voisi olla kuitenkin tavoitteena.

Maanantaina oli työmatkapyöräilyn lisäksi illalla viimeinen vapaauintitekniikkakerta. Käytiin läpi mitä edellisten viikkojen aikana on tullut opituksi ja kerrattiin lyhyesti niitä asioita. Vähän myös yksilöllistä ohjausta tuli saatua. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun homma alkoi pysymään edes joten kuten paketissa. Voi kyllä sanoa, että näistä neljästä treenitunnista on ollut todella paljon hyötyä. Vaikka vapaauintitekniikassani ei juuri vielä kauheasti ole kehuttavaa, niin ero kuukauden takaiseen on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä. Sen verran siis opein, että nyt voi jatkaa treenamista yksin.

Tiistaina oli autopäivä, mutta aamulla ennen töihin lähtöä tein reilun kympin juoksulenkin. Lamppu päässä sai ensimmäiset kilometrit juosta, jonka jälkeen kuntoradan valot syttyivät. Hidasta tuo pimeässä juokseminen on, vaikka vauhti tuntuukin ihan normaalilta. Illalla oli taas perinteiseen tapaan puolentoista tunnin sulkapallonelut. Pelit sujuivat tällä kertaa taas ihan mukavasti.

Keskiviikkona työmatkapyöräilyt ja illalla reilu tunti sisäpyöräilyä suht kevyellä teholla.

Torstaina oli hyvä triathlontreenipäivä. Aamu käynnistyi reilun kympin juoksulenkillä. Nyt menin lähes koko matkan katuvaloissa, ja tästä syystä vauhtikin nousi taas 4:35:een. Juoksun jälkeen puuro naamaan ja heti perään pyörällä töihin. Töistä taas pyörällä kotiin ja illalla vielä kolmen vartin uintitreenit Tesoman uimahallissa. Alkuun koitin tehdä vähän tekniikkaharjoittelua, mutta melko pian aloin vain uimaan matkaa. Uin 50m ja huilasin noin minuutin ja sitten taas 50m uintia. Vielä on pitkä matka, että pystyy putkeen uimaan vaparia edes 500m. Mutta tahtotila on kova.

Perjantai oli taas vähän kevyempi päivä, sillä ohjelmassa oli vain työmatkapyöräilyt sekä illalla tunnin kotisalitreeni.

Lauantaiaamusta tein vetoharjoituksen. Vettä vähän tihutti ja tuultakin oli, mutta eivät ne juurikaan menoa haitanneet. Alkuun kaksi kilometriä lämmittelyä, sitten 4 x 500m kovaa ja väliin aina 500m palauttelua. Tuon setin jälkeen kaksi kilometriä rentoa juoksua ja sitten uudet 4 x 500m vedot, ja lopuksi kaksi kilometriä jäähdyttelyä. En juurikaan seurannut vetojen vauhteja, mutta jälkeenpäin katsottuna ne olivat 1:45 – 1:50 luokkaa. Päivällä vähän lihaskuntotreeniä kirveen kanssa, ja illalla sitten tein vielä yhdistelmätreenin, jossa ensin pyöräilin 40 minuutin suht hapokkaan sisäpyöräilyn ja heti päälle juoksumatolla 6 km 4:45 vauhdilla. Yllättävän mukavasti juoksu sujui pyöräilyn päälle.

Sunnuntaina oli vuorossa perinteinen viikon pitkä juoksulenkki. Tällä kertaa suuntasin taas maastopoluille Koukkujärven ja Julkujärven suuntaan. Koukkujärvellä jouduin muuttamaan vähän perinteistä reittiäni, sillä viikolla oli avattu tykkilumilatu juoksureitilläni. Koukkujärven parkkipaikka oli täynnä autoja, joten viisi lämpöastetta ja vesisuhju eivät tuntununeet haittaavan hiihtohulluja. Vähän vajaa 28 km tuli matkaa ja keskivauhti oli sopivan rauhallinen 5 min/km. Tähän päälle sitten vielä jokunen tunti kirves-/vesurikuntoilua.

Hyvä viikko, toivottavasti paikat kestävät tulevinankin vikkoina. Tällä viikolla ei ollut edes juoksulenkkien alussa selkäjumeja, joten sen puolesta ainakin on menty parempaan suuntaan. Muita vaivoja sitten on, mutta jääkööt ne tälläkertaa luettelematta.

Monipuolisuutta

Viikko 43 (22.-28.10.2018)

Viime viikolla jäi kirjoittelut vallan väliin, mutta tuo viikko olikin melkein samanmoinen kuin sitä edeltävä. Tosin ei tälläkään viikolla mitään ihmeellistä ole tapahtunut, hieman enemmän tuli treenitunteja. Ja mikä parasta, niin tunnit ovat jakautuneet mukavasti usealle eri lajille.

Maanantaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi illalla vielä vapaauintitekniikkakurssi. Nyt kolmannella kerralla keskityimme vähän enemmän käsivetoon. Myös potkutreenejä jatkettiin. Itse otin käyttöön nenäklipsin, jotta pystyin paremmin keskittymään muuhunkin, kuin nenän tyhjentämiseen vedestä. Tuo hengityspuoli vaatii muutenkin kyllä vielä paljon treenaamista.

Tiistaina aamulla tein reilun kympin juoksulenkin. Rennon reipas lenkki meni suht kevyesti 4:30 vauhdilla. Lämpö oli nollassa, ja illalla olikin sitten maa valkoisena rännästä, kun tulin puolentoista tunnin sulkapallotreeneistä. Neluri oli taas vähän enemmän hakusessa kuin edellisellä viikolla, jolloin erät kääntyivät melko hyvin minun  puolelleni. Tällä viikolla asiat olivat jälleen toisin.

Keskiviikkona oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä illalla vielä reilun tunnin hikoilu sisäpyöräilyn parissa.

Torstaiaamuna juoksin pitkästä aikaa töihin. Lamppu päässä sai pimeät pätkät mennä, ja kun lämpö oli nollan tuntumassa niin märät pyörätiet olivat paikoin liukkaat ja pitävää alustaa joutuikin välillä hakemaan tien sivusta. Ihan mukavasti reilu 16 km meni 4:35 vauhdilla. Tuulin kyydillä tulin töistä kotiin, mutta illalla kävin vielä pitkästä aikaa Mansen Sulan sulkapallotreeneissä. Pelaajia ei tosin ollut kuin kolme kappaletta, joten pelasimme pari tuntia lyhyittä kaksinpelieriä. Pelit eivät kyllä sujuneet alkuunkaan, vaikka ihan voittoisia eriä pelasinkin. Omalta osaltani tosi huonoa peliä, hosumista ja muutenkin vähän väsynyttä tekemistä. Taisi olla vähän liian kova setti yhdelle päivälle.

Perjantaina oli taas työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin kotisalitreeni. Päivällä oli myös tunnin jalkahieronta. Lauantaina tein reippaamman juoksulenkin. Alkuun pari kilsaa lämmittelyä, ja sitten kymppi aikaan 39:18 ja tämän päälle pieni jäähdyttely. Ihan mukavan rennosti kymppi meni vaikka pari viimeistä kilsaa alkoi vähän jo painamaan. Illalla vielä 40 minuutin sisäpyöräily ennen saunaa.

Sunnuntaiaamusta tein 25 km rauhallisen juoksulenkin. Vauhti oli pari napsua alle viittä, tosin sykkeet olivat puolestaan jokusen napsun liian korkeat, sillä keskisyke nousi yli 130. Selkä oli taas alussa jumissa, mutta kilsan jälkeen se taas aukesi. Tuota vikaa on ollut nyt melkein joka juoksulenkillä. Hienon aurinkoinen juoksusää pikkupakkasessa meni mukavan rennosti.

Vakioviikkoehdokas

Viikko 41 (8.10.-14.10.2018)

Talvi on peruttu ja siirrytään suoraan uuteen kesään. Tänään lähemmäs kaksikymmentä astetta lämminta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Muutenkin viikko on ollut ihan mukiinmenevä, niin säiden kuin treenienkin osalta.

Maanantaina oli ensimmäinen osa neljän vapaauintitekniikkakurssin sarjassa. Illalla 20:30 alkoi tunnin treeni, jossa opettelimme vapaauintipotkua yms. Tämä kerta meni ihan ok, hieman pelottaa, kun aletaan harjoittelemaan hengitystekniikkaa.

Tiistaina pidin etätyöpäivän, joten se oli viikon ainoa päivä, jolloin ei ollut työmatkapyöräilyä ohjelmassa. Aamupäivällä kävin tekemässä kympin juoksulenkin. Illalla oli vuorossa vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Liian vaihtelevasti on lähtenyt tämän syksyn pelit liikkeelle, sillä välillä on ihan laadukasta peliä, mutta välillä tulee mustia pätkiä, jolloin virheitä tulee aivan liian paljon. Toivottavasti pelitaso tasaantuu syksyn mittaa.

Keskiviikkona tein pitkästä aikaa sisäpyöräilytreenin. Tunnin verran hiki lensi siihen malliin, että pyyhe oli treenin loppupuolella niin märkä, ettei siitä ollut enää mitään hyötyä. Vähän arvelutti, miten into riittäisi sisäpyöräilyyn, kun ulkona oli niin komea keli, mutta ihan mukavaahan se taas vaihteeksi oli.

Torstaina oli taas juoksupäivä. Tunnin lenkki 13 km/h vauhdilla meni ihan ok. Sen verran myöhään pääsin vasta liikkeelle, että matkan aikana alkoi jo hämärtää. Jännästi tuli taas todettua, että pimeässä/hämärässä juostessa vauhti tuntuu paljon reippaammalta kuin valoisan aikaan. Mutta kello on armoton ja kertoo totuuden vauhdista.

Perjantaina oli vapaapäivä, mutta lauantaina oli jälleen juoksutreenin vuoro. Tein pitkästä aikaa vähän reippaamman lenkin. Alkuun kaksi kilsaa rauhallista ja sitten kymppi reipasta, 4 min/km vauhdilla, josta viimeinen kilsa n. 3:40. Lopuksi vielä 1,5 km rauhallista. Reitti kulki yhdystien, Ylöjärven keskustan ja Teivon kautta Vuorentaustaan ja sieltä kotiin. Aika mukavan rennosti kymppi sujui, vaikkei 40 min ihan rikki mennytkään (meniköhän 7 sek päälle).

Sunnuntaina oli pitkän juoksulenkin vuoro, ja vielä upeassa syyssäässä. 26 km meni vähän alle viiden vauhdilla ihan mukavasti. Alussa oli taas selkä jumissa reilun kilometrin verran, mutta kun selkä aukesi, niin juoksukin muuttui rennommaksi. Sykkeet olisivat saaneet olla vähän matalemmalla, mutta sen verran vaihtelevuutta reitillä oli, että mittaria olisi pitänyt kytätä koko ajan, jos olisi halunnut mennä “oikeilla” sykkeillä koko PK-lenkin. Nyt meni vähän fiilis-pohjalta. Hidanranta-Siivikkala pätkä oli kyllä komean syksyisen keltainen.

Tämän viikon ohjelman voisi ottaa vaikka pohjaksi tulevillekin viikoille. Sen verran monipuolisesti pääsi treenaamaan. Vielä kun ottaa perjantaille kotisalitreenin, niin sitten olisi hyvä viikkosetti.

Vikalistaa

Viikko 40 (1.10.-7.10.2018)

Lokakuukin on nyt sitten saatu vauhtiin, mutta kelit ovat edelleen ihan siedettävät. Aamuisin on jo vähän vilpoista, mutta päivällä lämpö on noussut vielä lähemmäs kymmentä astetta. Suuremmilta sateilta on vältytty, vaikka välillä onkin kuurotellut.

Treeniviikko on viety läpi ihan kunnialla, vaikka omaan vikalistaan onkin tullut uusia merkintöjä. Listan kärkipäässä keikkuu edelleen oikea akillesjänne, joka on ottanut ihan tosissaan itteensä. Tiistain sulkapallon jälkeen tuli oikean polven etuosa kipeäksi ja on sitä myös edelleen. Voi olla, että olen kolauttanut sen lattiaan. Viikonloppuna tuli myös oikea lonkka kipeäksi. Juoksemista se ei juurikaan haitannut, mutta koiralenkeillä se kipuili. Muutenkin tuntuu, että paikat ovat melko jumissa jaloista selän kautta hartioihin asti.

Viikkoon mahtui neljän työmatkapyöräilyn lisäksi yksi kerta / tunti kotisalia, yksi kerta / 90 min sulkapalloneluria, sekä neljänä päivänä juoksua. Torstai oli totaali lepopäivä, tosin kun autolla käy töissä, niin työpäivä venyy silloin yleensä melkein kymmentuntiseksi. Viikonloppuna tuli lisäksi kaivettua tienvarren ojaa auki kuutisen tuntia, eli senkin voisi jonkin näköiseksi treeniksi kirjata.

Viikon ensimmäinen juoksupäivä oli keskiviikko, jolloin kävin tein rennon reippaan vajaan tunnin lenkin Tesoma – Kalkku – Ikuri -akselilla. Vauhti oli 4:33 / km ja meni ihan suht ok.

Perjantaina oli seuraava juoksulenkki ja se tuli tehtyä Lamminpään harjulla. Vauhti oli samaa luokkaa kuin keskiviikkona, matkaa tuli puolisen kilometriä ja nousua jokusen kymmenen metrejä enemmän.

Lauantaina juoksin Lamminpään majan kautta Pikku-Ahvenistolle ja sieltä yhdystietä pitkin takaisin kotiin. Matkaa kertyi 15.4 km ja aikaa meni 71 min. Hieman rauhallisemmin piti mennä, mutta alun selkäjumin jälkeen juoksu tuntui sen verran hyvältä, että annoin mennä mitä meni.

Sunnuntaina tein 25 km maastojuoksulenkin Koukkujärven, Julkujärven ja Pikku-Ahveniston kautta. Nyt sain mentyä 5 minuutin vauhdilla, mutta siltikin meno oli vähän väsynyttä ja jäykkää. Keli oli kyllä mitä mainioin, sillä lämpöä oli pari astetta, aurinko paistoi ja ilma oli ihan tyyni. Pirkan hölkkääjilläkin oli varmaankin mainio juoksukeli. Itseltäni jäi Pirkka väliin, koska laadukkaat viimeistelytreenit jäivät viimeisinä viikkoina väliin jalkavaivojen vuoksi.

Kiilopäällä kuntoilemassa

Viikko 39 (24.9. – 30.9.2018)

Lomaviikko jatkui Kiilopään syksyisissä maisemissa. Säät olivat kerrankin suosiollisia, sillä vaikka välillä vettäkin sateli, niin ei kertaakaan silloin kuin olimme ulkoilemassa. Ja kyllä niitä ulkoilutunteja kertyikin ihan mukavasti – juoksua noin 6.5 tuntia, maastopyöräilyä 9.5 tuntia ja näiden lisäksi koiralenkkejä varmaan lähemmäs pari kymmentä tuntia.

Maanantaina oli vuorossa juoksulenkki. Lämpöä oli noin 5 astetta, mutta kohtalainen tuuli sain ilman tuntumaan viileämmältä. Lähdin Kiilopään mökiltämme kohti Ahopäitä. Selkä oli taas ensimmäisen kilometrin jumissa, mutta sitten sekin vertyi ja meno muuttui rennommaksi. Ensimmäinen kolme kilometriä oli suht tuttua polkua, mutta seuraava kolmonen Rumakurulle olikin sitten minulle uutta pätkää. Avotunturin suht kivikkoista polkua sai juosta. Rumakurusta suuntasin Luulammille ja sieltä nousin kohti Kiilopäätä. Poroaidan läpäisyn jälkeen käännyin vasemmalle ja kävin huiputtamassa Kiilopään. Huipulta laskeuduin pääuraa pitkin takaisin keskukselle ja tein vielä pienen lisälenkin. 16.5 km:n lenkkiin kului melkein puolitoista tuntia ja jalat olivatkin melkoisen väsyneet lenkin jälkeen. Tämä oli kuitenkin pitkästä aikaa vähän mäkisempi lenkki, nousumetrejä n.450 m.

Tiistaina tuli koettua syksyn ensimmäinen pakkasaamu. Koiralenkille lähtiessä pakkasta oli pari astetta, mutta klo 11 aikoihin kun lähdin tekemään maastopyörälenkkiä, lämpöä oli jo muutama aste. Päivästä oli tulossa komean aurinkoinen. Kiilopään mökiltä lähdin sotkemaan kohti Luulampia ja sieltä suuntasin Taajoslaavulle. Parin kilsan jälkeen eteen tuli märän näköinen suo, mutta päätin koittaa kuitenkin sen ylitystä. Mättähältä mättähälle ja kiveltä kivelle hyppien pääsin melko kuivin jaloin suon toille puolelle. Vielä ennen Taajoslaavua pääsin hyppelemään pariin kertaan kivillä, mutta ilman pahempia sukan kastumisia vielä selvittiin.

Taajoslaavun ja Vellinsärpimän välinen pätkä, noin 8 km, oli suht mukavaa maastopyöräiltävää. Etenkin puolen välin jälkeen meno muuttui mukavan vauhdikkaaksikin. Edelleen sai mättäitä ja kiviä käyttää, jotta kengät eivät kastuisi. Ihan täysin en siinä onnistunut ja Vellinsärpimässä alkoikin jo varpaita vähän paleltamaan. Seuraava parin kilometrin pätkälle osui sitten vielä pari vetisempää kohtaa ja niissä viimeistään jalat kastuivat. Muuten reitti oli kyllä ihan mukavan ajokelpoista. Saariselän keskustaan oli Luttotuvalta matkaa noin 7 km ja tuolla pätkällä päätin, että käyn ostamassa Parioaitasta kuivat sukat, jotta loppumatka Kiilopäälle olisi vähän mukavampi. Kuivat sukat jalkaan saatuani tein vielä vähän lisälenkkiä ja matkaa kertyi 43.5 km ja aikaa kului n. kolme ja puoli tuntia. Savusauna ja Kiilopuro tekivät kutaa lenkin päälle.

Keskiviikolle oli luvattu vesisadetta, joten lähdin juoksulenkille mahd. aikaisin, eli klo 9 (lomalla aikainen on vähän eri asia kuin arkena). Mökiltä suuntasin kohti Sivakkaojan laavua, josta jatkoin Ruijanpolkun kautta Kakslauttaseen. Sieltä kohti Laanilaa ja Ahopäiden kautta takaisin mökille. Vettä ei lenkin aikana ehtinyt satamaan, mutta kova tuuli ja kahden asteen lämpö olivat ihan riittävä yhdistelmä. Loppumatkasta vähän jännitin Ahopäille nousua, että onko avotunturi ihan sumun peitossa, mutta onneksi ei ollut ja reitti näkyi ihan hyvin (tosin kyllä reitti olisi ollut muutenkin melko tuttu). Sellainen sää kuitenkin oli, ettei kovin pahaa haveria kannattaisi tulla, sillä vilu olisi tullut melko pian, jos paikalleen olisi jäätävä. Matkaa kertyi 20 km ja aikaa kului 100 min. Nousumetrejä oli “vain” noin 300 m.

Torstaiaamupäivä oli vähän sateisempi ja tuuli oli myös melko kovaa ja räntääkin oli välillä ilmassa. Iltapäivällä sää muuttui poutaiseksi ja pyörälenkille sitten kuitenkin pääsi. Mökiltä suuntasin kohti Nilanpäätä ja sieltä Ruijanpolulle. Ajelin kuutisen kilometriä Ruijanpolkua etelään päin katsoakseni millaista polku olisi, sillä aiemmin en ollut ko. pätkää kulkenut. Kävin kääntymässä Kopsusjärventiellä. Lähellä oli laavu, jota piti käydä katsomassa, mutta juuri ennen laavua oli niin märkä kohta, etten lähtenyt riskeeraamaan kuivia sukkiani. Edessä oli kuitenkin paluumatka ja pyörän mittari näytti paikoin jopa kahta pakkasastetta (tosin en usko, että se näytti ihan oikein, mutta nollan tuntumassa kuitenkin oltiin). Tuo pätkä oli mukavan vaihtelevaa pyöräillä. Mitään pahaa kivikkoa ei ollut, eikä isoja mäkiäkään. Muutamassa kohtaa piti hypätä pyörän seleästä pois, sillä soita ylittävät pitkospuut olivat sen verran huonossa kunnossa, ettei niitä uskaltanut ajaa. Matkaa kertyi 30 km ja aikaa kului hieman alle kaksi ja puoli tuntia.

Perjantaina olikin kotiin lähdön aika, mutta ennen sitä ehti käydä tekemässä vielä juoksulenkin. Aamulla oli viitisen astetta pakkasta, mutta koiralenkin jälkeen oltiin jo nollan tuntumassa. Suunnitelmissa oli juosta ensin Nilanpäälle ja sieltä Rautulammen kautta Luulammille ja sieltä mökille. Muutaman kilometrin juoksun jälkeen kuitenkin Tuulin tietotoimisto soitti, että Luulammella oli sen verran leveä ja märkä ojan ylitys, että kuivin jaloin ei siitä selviäisi. Päätin siis käydä vain kääntymässä Rautulammella ja tulla samaa reittiä takaisin.

Ensimmäinen kuusi kilometriä oli loivaa nousua. Sitten oli pieni pätkä hidaskulkuista rakkaa, mutta tämän jälkeen pääsi suht rennosti juoksemaan Rautulammelle asti. Avotunturia sai juosta ja aurinko lämmitti vielä mukavasti, ainakin kun tuuli puhalsi selän takaa. Rautulammen pää oli taas vähän kivikkoisempaa ja alamäessä saikin mennä melko varovaisesti. 11.5 km kertyi matkaa. Takaisin päin tullessa sivu-/vastatuuli alkoi viilentää menoa, mutta onneksi repussa mukana olevia lisäkamppeita ei tarvinnut pukea. Maisemat olivat avotunturissa upeat ja pääsin vielä näkemään kun tunturissa ajettiin porotokkaa kasaan mönkijöiden ja helikopterin avulla. Matkaa kertyi 23 km ja aikaa kului hieman päälle kaksi tuntia. Nousumetrejä oli n.550 m.

Kaikin puolin onnistunut Kiilopään reissu. Jalat kestivät melko hyvin. Vasen jalkapohja ei juurikaan kipuillut. Pahin kohta oli oikea akillesjänne ja aina alkumatkoista selän jumi. Selkä vertyi yleensä kilometrin juoksun jälkeen ja akillesjänteenkin kanssa tuli toimeen.

Lauantai oli lepopäivä, tosin neljä tuntia tuli vesurin kanssa raivattua linjanalustaa tien varresta. Kyllä siinäkin hommassa sain menut pois. Sunnuntaina kävin tekemässä 16 km juoksulenkin Lamminpään harjulla. Pitkästä aikaa keskivauhti oli lähemmäs 4:30 min/km, pohjoisen lenkit kun olivat vähän rauhallisempaa tekemistä.

Kohti normaalirytmiä

Viikko 38 (17.9. – 23.9.2018)

Tällä viikolla ollaan taas päästy pikku hiljaa normaaliin treenirytmiin. Tai ei nyt ihan, mutta suunta on ainakin oikea. Työmatkatkin sai tehdä tällä viikolla polkupyörällä ihan joka päivä.

Maanantaina tein tunnin kotisalitreenin. Tiistaina kokeiltiin taas jalan kestävyyttä. Pidensin lenkin pituutta sunnuntaista muutamalla kilometrillä, eikä mitään isompaa kipua enää jalkapohjassa tuntunut. Seuraava juoksulenkki oli sitten torstaina, jolloin uskalsin tehdä jo 12 km lenkin. Tälläkään kertaa ei mitään isompia tuntemuksia jalassa ollut, tosin ei ihan 100% kunnossa se vielä ole.

Perjantai-iltana lähdimme taas vaiheteeksi autojunalla kohti Rovaniemeä ja sieltä lauantaiaamuna sateen johdattamana Kiilopäälle. Hetimiten perille päästyämme kävin tekemässä 13 km:n juoksulenkin. Pitkästä automatkasta huolimatta tossu tuntui mukavan kevyeltä. Sää oli tuulinen, mutta muuten juoksuolosuhteet olivat mukavat.

Sunnuntaina kävimme Tuulin kanssa tekemässä kahden ja puolen tunnin maastopyörälenkin. Kiiltopäältä lähdimme ensin Luulammille ja sieltä Rumakurun ja Laanilan kautta Kaunispäälle. Siellä Lohisopat ja munkit mahaan ja sitten takaisin päin. Mennessä oli mukava myötätuuli, mutta takaisin pyöräillessä vastapuhuri oli melkoinen. Laanilasta poikkesimme Ruijanpolulle. Kapeaa ja paikoin melko kivistäkin polkua tulimme Kiilopäälle asti. Matkaa kertyi 32 km ja aikaa kului kaksi ja puoli tuntia.

Toinen telakkaviiko

Viikko 37/2018 (10. – 16.9.2018)

Syksy jatkuu telakalla. Tämä viikko oli itse asiassa vieläkin aneemisempi kuin edellinen. Ulkoilukelit olisivat vaihdelleet erittäin mainiosta melko vetisiin. Mutta kun ei tullut juurikaan ulkoiltua niin sinänsä ei keleilläkään ollut väliä.

Maanantaina sentään tein työmatkapyöräilyt, mutta ne olivatkin viikon ainoat pyöräilyt. Maanantai-iltana oli myös KeKe:n järjestämä (ja UiTa:n toteuttama) tunnin vapaauintikoulutus. Siellä kävin testaamassa uudet uikkarit, lasit ja korvatulpat (nenäklipsiäkin kokeilin, mutta ei tuntunut olevan minun juttuni). Koulutuksen tuloksena oli, että totesin etten osaa uida, ainakaan vapaauintia. Pitänee jatkaa treenaamista, jos joskus aikoo triathloniin osallistua.

Tiisain olin reissussa ja tulin sieltä vasta keskiviikkoiltana. Illalla tein kotona tunnin salitreenin. Torstaina olin taas reissussa, mutta vaikka tulin suht normiaikaan kotiin, niin kuntoilut jäivät tekemättä. Perjantaina tein taas kotona tunnin salitreenin.

Viikonloppuna minulla oli lainassa Avantti ja sillä levittelin lauantaina ja sunnuntaina kaksi nupillista sepeliä yksityistiellemme. Sunnuntaina tuli myös heiluttua lapion kanssa, sillä availin jokusen tunnin ajan ojanpientareita. Viikonlopun ainoa treeni tuli tehtyä sunnuntaina, kun kävin kokeilemassa jalan kestävyyttä viiden kilometrin juoksulenkillä. Jalkapohja oli suht ok, eikä se noussut lekin top-3 kipukohtien joukkoon. Ensi viikolla voisi kokeilla vähän pidempää lenkkiä, josko sille alkaisi parin kevyen viikon jälkeen taas juoksu maistumaan.

Telakalta telakalle

Viikko 36/2018 (3. – 9.9.2018)

Syksy on alkanut säiden puolesta komeissa merkeissä. Lämpöä on riittänyt mukavasti, jonain päivinä jopa yli kahdenkymmenen asteen. Suuremmilta vesisateilta on vältytty, vaikka välillä muuta kuurosadealue onkin päältä pyyhkäissyt.

Hyvistä säistä huolimatta, viikolla on kaikki ulkoliikunta jäännyt työmatkapyöräilyjen varaan. No joo, keskiviikkona tuli kylläkin tehtyä illalla puolentoista tunnin maastopyörälenkki. Maanantaina vähän kotisalia ja tiistaina puolitoista tuntia neluria sulkapallossa.

Juoksemattomuutteen on syynä viime viikonloppuna kovasti kipeytynyt vasemman jalan jalkapohja. Ihan tarkoituksella olen pitänyt lepoa ja yrittänyt saada jalkaa kuntoon. Pari päivää käytin kinesioteippausta, mutta sitten hommasin apteekista Feldenin tulehduskipugeeliä. Sitä on nyt sivelty jalkapohjaan pari-kolme kertaa päivässä.

En tiedä oliko Feldenistä jotain apua, vai pelkkä lepoko tuotti tulosta, mutta lauantaina jalka tuntui olevan ihan ok. Olimme viikonlopun mökillä ja päätin käydä Jalon kanssa tekemässä pienen, 9 km:n saunalenkin. Alkumatka meni ihan mukavasti (siis jalan puolesta, Jalo kylläkin veti kuin hullu). Puolenvälin kohdilla alkoi homma muuttumaan, Jalo alkoi vetää vähemmän ja jalassa alkoi pikkaisen tuntumaan. Loppumatkasta sitten Jalo ei enää vetänyt, mutta jalkapohjaan sattui. Eli se siitä parantuneesta kintusta.

Ajattelin, että yö kaiken muuttaa, ja lähdin sunnuntaiaamusta kokeilemaan jalan kuntoa. Ei olisi kannattanut. 6.5 km juoksin ja sen päälle yhden km:n kävelin, kun juoksu tuntui sen verran pahalta. Eli telakalla ollaan ja syksyn kisakalenteria kumitetaan puhtaaksi.

Hämeen hölkkää

Viikko 35/2018 (27. – 2.9.2018)

Kesän viimeisellä viikolla alkoi olemaan jo selviä syksyn merkkejä. Keltaisia lehtiä puissa, viileitä aamuja ja sateitakin saatiin jokusena päivänä. Päivällä sentää lämpötila nousi parinkymmenen asteen pyörteile. Jalkavaivat ovat myös olleet syksyinen ilmiö, vaikka viime vuonna niiltä vältyttiinkin. Tällä hetkellä suurimpia vaivoja ovat vasen jalkapohja sekä edelleen oikea akillesjänne. Toimeen on vielä tultu niiden kanssa, mutta saa nähdä kuinka pitkään.

Maanantaina toivuttiin viikonlopun treeneistä. Ohjelmassa oli vain työmatkapyöräilyä ja illalla vajaan tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamupäivällä juoksemassa 13 km:n / tunnin lenkin. Varmaankin viikonlopun lenkit vielä painoivat, sillä hieman kankean oloista oli juokseminen. Illalla oli myös syyskauden ensimmäiset nelinpelit sulkapallossa. Puolitoista tuntia tuli lätkittyä tasaisia eriä. Hieman liikaa tulee vielä virheitä pelatessa, mutta eiköhän se tästä taas ala sujumaan. Vakiovuoro tuli varattua tiistaille.

Keskiviikkona pyöräilin töihin ja juoksin kotiin. Tällä kertaa juoksin Pirkkalan ja Rajasalmen kautta, joten reitti oli hieman tasaisempi. Loppupuolella oli vain Kalkun nousu hidastamassa vauhtia. 16,4 km kertyi matkaa ja aikaa meni 75 min. Suht hyvin kulki, vaikka yleensä töistä juoksu on vähän väsynyttä.

Torstaina olin isolla kirkolla työmatkalla, ja tästä syystä työmatkapyöräilyt jäivät väliin. Reissu venähti sen verran, ettei illallakaan tullut lähdettyä enää lenkille. Perjantaina oli ohjelmassa tunnin jalkahieronta, joten työmatkapyöräilyn lisäksi ei tullut tehtyä kuin illalla tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina puoliltapäivin lähti Lamminpään majalta 20 km:n Hämeen hölkkä. Olimme Tuulin kanssa molemmat myös viivalla. Kaiken kaikkiaan matkaan lähti noin sata juoksijaa. Sää oli mitä parahin, lämpöä ehkä 18 astetta eikä suurta sateen uhkaa ollut ilmassa.

Lähtöpaukusta joukko säntäsi pieneen ylämäkeen, jonka jälkeen kärki alkoi passailemaan. Sen verran verkkaiselta meno vaikutti, että siirryin itse vetohommiin. Meitä irtosi seitsemän juoksijan porukka muusta joukosta. Muita porukasta en tuntenut kuin virallisen valvojan Välimäen sekä partamiehen, jolle olin hävinnen edellisenä keväänä Raholan kympillä kaksi minuuttia. Jälki-Googlailujen jälkeen selvisi, että porukassa oli myös viime talven Teivo Cupin kokonaisvoittaja, Hämeen nuori hiihtäjälupaus sekä ikämiessarjoissa ihan mukavasti juossut mies. Seitsemäs jäsen oli lyhyemmällä, 9 km:n matkalla.

Neljä ensimmäistä kilometriä olivat suht tasaista latupohjaa. Sitten laskimme isohkon mäen ensimmäiseen juottoon. Olin ollut tähän asti vetomiehen hommissa, mutta juoton jälkeen ensimmäisessä jyrkemmässä nousussa virallinen valvoja, TC:n voittaja ja hiihtomies pääsivät hieman irti.

Pikku-Ahvenistolla noin 6 km:n kohdilla siirryimme vähäksi aikaa polkuosuudelle ja tässä vaiheessa kolmikko oli jo viitisenkymmentä metriä karussa. Ikämies ja partakaveri olivat aivan minun kannoillani.

Puolessavälissä Topin tuvalla, toisessa juotossa, hörppäsin pikaisesti mukillisen mehua. Asetelmat eivät olleet juurikaan muuttuneet. Kärkikolmikko oli hieman hajonnut, mutta vetämäni kolmikko oli vielä melko hyvin kasassa.

Kahdentoista kilometrin kohdilla virallinen valvoja oli tippumassa kärkivauhdissa ja jahtiporukka alkoi saamaan häntä kiinni. Mäkisen osuuden aikana partamies oli myös hieman jäämässä, mutta ikämies teputti sitkeästi aivan takanani. Viimeisessä juotossa, noin neljä ja puoli kilometriä ennen maalia olin melkein tavoittanut virallisen valvojan ja saamassa muutenkin hieman enemmän eroa peesaajiini.

Maunussuon montussa, juuri ennen viimeistä kovaa nousua sain virallisen valvojan kiinni ja pääsin ylämäessä myös irti. Myös kaksi peesaajaani olivat jääneet sen verran, että eroa oli viimeisen kolmen kilometrin alkaessa jo sen verran, että luotto omiin voimiini oli sen verran kova, että kolmas sija näytti todennäköiseltä. Viimeinen kolmonen oli myös melko tasaista.

Maaliin tuli ajassa 1:25:03 ja sijoitus oli 3. Aika oli vähän toista minuuttia heikompi kuin kolme vuotta aiemmin, jolloin olin viimeksi saman kisan juossut. Eli sen puolesta en ole ihan tyytyväinen. Sijoitus sen sijaan oli ihan hyvä, etenkin kun taakse jäi ihan kovia menijöitä. Sen verran kyllä kuulin, että virallinen valvoja oli vähintäänkin puolikuntoinen. TC:n ja kisan voittajalle hävisin vähän päälle kolme minuuttia ja hiihtomiehelle minuutin.

Sunnuntaina aamupäivästä kävin tekemässä 15 km:n juoksulenkin. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä, vaikka lauantaina oltiin menty melko reipasta vauhtia parikymmentä kilometriä. Sykkeet pysyivät kurissa ja vauhtikin oli ihan ok. Ilmeisesti lauantaina ei tullut otettua ihan kaikkia irti koneesta. Vasen jalkapohja sen sijaan tuli lenkin puolen välin jälkeen tosi kipeäksi. Jalkapohjaa pitää varmaankin nyt jonkin aikaa parannella, ettei mene kovin pahaksi ja pilaa koko syksyä.