Sulkapallokauden avaus

Viikko 32/2018 (6. – 12.8.2018)

Alkuviikosta ilman lämpötilat tippuivat dramaattisesti, ainakin viime viikkoihin verrattuna. Nyt taidetaan olla niissä normaaleissa lämmöissä. Alkuviikosta aamulämmöt olivat vai vähän päälle kymmentä astetta, ja keli tuntuikin jopa kolealta. Loppuviikosta päästiin taas vähän korkeampiin lukemiin.

Työmatkapyöräilyä tuli harrastettua tälläkin viikolla joka päivä. Tosin tiistaina juoksin töistä kotiin ja keskiviikkoaamuna juoksin töihin päin. Tiistaina juoksin Tahmelan kautta, joten mäkeä kertyi taas hieman enemmän. Sain onneksi pidettyä vauhdin ja sykkeet kurissa, joten juoksu meni ihan kevyesti. Eikä lämpöäkään ollut kuin hieman päälle kaksikymmentä astetta. Keskiviikkoaamuna juoksin Pirkkalan kautta, joten nousumetrejä ei kauheasti kertynyt. Keskivauhti nousikin hieman alle neljän ja puolen. Pitkästä aikaa sai laittaa jopa pitkähihaisen paidan päälle kun mittari näytti vain 11 astetta ja kotona jopa alle kymmenen.

Maanantaina tuli avattua myös sulkapallokausi. Kun pelimuoto oli vielä kaksinpeliä ja vastassa kova pelimies, niin hiki lensi ja tiukkaa vääntöä oli koko tunnin ajan. Kahden kuukauden pelitauko teki myös sen, että seuraavana päivä olo oli melko hakattu ja pakarat olivat vielä loppuviikostakin kipeät. Parin ensimmäisen hapuilevan erän jälkeen peli alkoi taas sujumaan, joten syyskauden pelejä innolla odottelen.

Torstaina päästiin taas reippaasti hellelämpöihin. Tarkoitus oli pitää lepopäivä, mutta kävin kuitenkin illalla tekemässä lyhyen ja suht rauhallisen juoksulenkin. Virelän ja Tesoman lammen kautta tuli iltaköpöttely tehtyä.

Perjantaiaamulla pyöräilin Säijän ja Lempäälän kautta töihin, 50 km / 105 min. Mukava tyyni keli oli ja lämpöäkin oli taas viitisentoista astetta, joten lyhkäsillä tarkeni vielä hyvin polkea. Hieman alkaa kyllä olemaan jo syksyn tulon tuntua ilmassa.

Lauantaiaamuna kävimme Tuulin kanssa Lamminpään kentällä tekemässä kovan treenin. Tarkoitukseni oli juosta kova kymppi, mutta matka lyheni 7 kilometriin. Yksin juostessa ei ilmeisestikkään ollut riittävästi motivaatiota laittaa itseään oksennuskuntoon. Aloitin juoksemaan 90 sekunnin kierroksia ja ensimmäinen viisi kilometriä menikin vielä ihan mukavasti. Kuudennella kilometrillä vauhti tippui jonkin verran ja erittäin tuulinen kelikin alkoi häiritsemään juoksemista. Päätin kuitenkin vielä rypistää seitsemännen kilometrin ja lopettaa siihen. Keskivauhti oli 3:45, eli sama kuin keväällä, mutta silloin meni koko kymppi. Illalla tein vielä reilun 7 km:n rauhallisen saunalenkin.

Sunnuntaina heti aamusta lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Lämpöä oli mukavat 13 astetta eikä tuultakaan ollut häiritsevästi. Sateen uhka oli, mutta vettä alkoi pikkuisen tipputtamaan vasta ihan loppumatkasta. Juoksin Tohlopin ja Epilän kautta Hiedanrantaa, josta jatkoin rantoja pitkin Siivikkalaan. Sieltä sitten Teivoon ja kotiin. Matkaa kertyi hieman päälle 27 km. Sain pidettyä hyvin sykkeet ja vauhdin kurissa. Vauhti oli napsun alle viittä ja keskisyke 125. Etenkin se oli positiivista, että vaikka jossain kohdissa syke nousikin yli 130, niin tasaisella se putosi äkkiä lähemmäs 120.

Viikolle kertyi hieman pääle 80 km juoksua, joten pitkästä aikaa pääsin taas ihan hyvälle tasoille kilometrimäärissä. Pidemmät pyöräilyt jäivät näin työviikolla taas tekemättä, mutta jos noita aamu-50:ä saisi edelleen silloin tällöin tehtyä.

Heinäkuun helteet

Pari viimeistä viikkoa on ollut edelleen poikkeuksellisen lämmintä. Kolmenkymmenen asteen raja on rikkoutunut useana päivänä ja paria viimeistä päivää lukuun ottamatta hellerajan päälle on päästy joka päivä. Tämä on tarkoittanut edelleen sitä, että lenkit on pitänyt tehdä aamulla, mitä aikaisemmin, sitä parempi.

Edellinen viikko oli kokonainen työviikko, vaikka maanantai olikin hieman lyhyempi. Pyöräilin aamulla mökiltä suoraan töihin. Liikkeelle lähdin kuuden jälkeen. Ensimmäinen puolitoista tuntia sää oli niin sumuinen, että välillä vähän arvelutti, näkevätkö edes autoilijat minua tien reunasta, mutta onneksi liikenne oli melko rauhallista vielä tuohon aikaan. Sumuisesta säästä huolimatta lämpö oli ihan sopiva ja vasta Vesilahden jälkeen, kun ilma alkoi vähän selkeämään ja aurinkokin näyttäytyi, niin lämpö nousi lähemmäs kahtakymmentä. Matkaa kertyi 90 km ja aikaa kului 3:08 h.

Tiistaiaamusta ennen töihin lähtöä tein 13 km juoksulenkin. Muuten ihan peruslenkki 4:30 vauhdilla, mutta neljän kilsan jälkeen täytyi pitää tyhjennyspysähdys ABC:llä. Juoksun lisäksi tiistaille tuli työmatkapyöräilyä.

Keskiviikkoaamulla pyöräilin töihin Säijän ja Lempäälän kautta, 50 km / 1:44 h. Lämpöä oli vähän alle kaksikymmentä astetta eikä tuulikaan haitannut, joten vallan mainio aamupyöräilysää. Yleensä en ole tehnyt Säijän kiertoa tällä pätkällä, mutta tällä kertaa otin tämän kolmen kilometrin lisälenkin ohjelmaan. Eipä se juurikaan vaikuttanut työpaikan “laskeutumisaikaani”.

Torstaiaamulla oli taas ohjelmassa juoksulenkki. Tällä 13 km lenkillä juoksin 10:nnen kilometrin hieman päälle 3:30 vauhdilla. Ihan OK juoksu sujui, vaikka lämpöä oli jo melkein kaksikymmentä astetta. Tuohon aikaan aamusta ei onneksi vielä aurinko porota. Työmatkapyöräilyt oli myös tällä päivällä ohjelmassa.

Perjantaina aamulla oli myös ohjelmassa juoksua, 12 km. Hieman rauhallisemmin tuli tänä aamuna mentyä, sillä juoksu tuntui vähän väsyneeltä, vaikka lenkin piti olla palauttava lenkki. Tältäkään päivältä ei työmatkapyöräilyt jääneet välistä.

Lauantaina oli vuorossa viikon pitkä juoksulenkki. Tarkoitus oli juosta PK-lenkki rauhallisesti ja alhaisilla sykkeillä. Toinen näistä toteutuikin, eli vauhti oli rauhallista, mutta alhaisiin sykkeisiin en kyennyt. Vaikka lähdin liikkeelle jo klo 7, niin lämpöä oli päälle 20 astetta ja aurinko porotti täydeltä terältä. Tein kuitenkin ns. maastolenkin, joten pääosin pääsi juoksemaan varjossa. Lähdin kiertämään normaalista poiketen Koukun lenkkiä myötäpäivään. Eli kotoa ensin Koukkujärvelle ja sieltä Julkujärven kautta pikku-Ahvenistolle ja sieltä Lamminpään harjun kautta kotiin. Juoksin reitin tällä kertaa näin päin, jotta mahdollisen “lämpö-sippauksen” sattuessa reittiä pystyi helpommin lyhetämään kun juoksi näin päin. Sippausta ei onneksi tullut, vaan pääsin koko 27 km:n reissun hyvin läpi. Aikaa tosin kului 2:20, mutta mäkinen maasto ja lämpö hillitsivät vähän menohaluja.

Sunnuntaina lähdin yhdeksän aikoihin polkemaan kohti mökkiä. Tällä kertaa otin hieman pidemmän reitinvalinnan. Reitti kulki Hämeenkyrön Herttualan kautta Häijääseen, sieltä Karkkuun ja Sastamalaan, josta sitten suoraan Punkalaitumelle ja Vehkajärvelle. Alkuun pääsi polkemaan mukavasti myötätuulessa ja aurinkokin vähän paisteli. Häijääseen tultaessa aurinko oli mennyt pilveen ja tuuli oli kääntynyt vähän vastaiseksi. Sastamalan jälkeen alkoi sitten satamaan ja sadekuuroja tuli aina Punkalaitumelle asti, ja tuulikin oli kääntynyt vieläkin enemmän vastaiseksi. Punkalaitumen keskustan liikenneympyrässä matkaa oli kertynyt tasan 100 km. Loput neljätoista kilometriä menikin sitten lämpenevässä säässä ja aurinkokin alkoi taas paistelemaan. Ihan mukava reitti ja tien päällystekin oli pääosin hyvässä kunnossa. Aikaa kului tasan neljä tuntia (tai 7 sek. päälle), eli keskari oli asfalttiosuudella jotakuinkin 29 km/h.

Tämä viikko onkin ollut sitten kesän viimeinen lomaviikko (syksyllä on sitten vielä yksi). Se alkoi mökkeilemällä, sillä meillä oli järjestettävänä tiistaina Punkalaitumen Porttikalliolla iltarastit. Maanantaina veimme osan rasteista metsään ja tiistaiaamusta loput. Tiistai-iltana haimme osan rasteista jo pois metsästä ja loput keskiviikkoaamusta. Keskiviikkona tuli käytyä myös mustikoilla.

Mökillä tuli kyllä hieman lenkkeiltyäkin, vaikka maanantai olikin lepopäivä. Mutta tiistaina tuli tehtyä 15,5 km juoksulenkki. Kiersin Vehkajärven myötäpäivään Tourun torppien ja Jalasjoen kautta. Pääsin matkaan vasta kahdeksan jälkeen, joten lämpöä oli jo yli kaksikymmentä astetta ja aurinko porotti. Onneksi aukeita pelto-osuuksia, ei ollut ihan hirveän paljon. Aurinkorasva oli kuitenkin ihan tarpeellinen varustus.

Keskiviikkona aamulla juoksin lyhyen 9 km:n lenkin. Reilu kolme ensimmäistä kilometriä meni suht rauhallisesti, mutta loppumatkan otin vähän reippaampaa ja kilometriajat olivat 4:10 kieppeillä, vähän allekin. Hikistä oli ja ilman paitaa sai (ja kehtasi) juosta koko matkan.

Illalla pyöräilin mökiltä kotiin. Lähdin polkemaan klo 19 jälkeen ja saavuin kotiin 22:45. Oli tosi komea ilta pyöräillä, sillä sateenuhkaa ei ollut ja sää oli tyyni. Lämpöäkin oli sopivasti, lähtiessä 28 asteen tienoilla ja kotona illan jo hämärtyessä parinkymmenen asteen paikkeilla. Auringon lasku oli hieno ja kaikin puolin muutenkin meno tuntui maittavan ja olo oli tosi energinen. Keskivauhti asfalttiosuudella oli 29.5 km/h ja matkaa kertyi hieman päälle 100 km kun kiersin vielä Säijän ja Nokian keskustan kautta.

Torstaiaamuna juoksulenkille lähtö venähti kymmeneen ja lämmöt olivatkin päässeet jo nousemaan hellelukemiin. Tein tunnin lenkin Lamminpään harjulla, jossa pystyi juoksemaan melko hyvin varjon puolella. Keskiviikkoillan pyöräily kuitenkin painoi melko pahasti jaloissa. Tästäkin huolimatta keskari tippui alle neljän ja puolen, mutta melko raskas reissu tuo oli.

Lomaviikosta huolimatta päätin mennä perjantaina kuitenkin töihin, koska minulla oli silloin varattu työpaikalla tunnin hieronta-aika. Aamulla ennen työmatkapyöräilyä kävin kuitenkin tekemässä vajaan tunnin juoksulenkin. Sain pidettyä lenkin vauhdin suht rauhallisena ja sykkeetkin pysyivät melko hyvin kurissa. Lenkki toimi hyvin palauttavana harjoituksena.

Lauantaina kävin aamupäivällä tekemässä 30 km:n / 100 min maastopyörälenkin Julkujärvi – Koukkujärvi -maastossa. Lämpö oli sopiva 20 astetta metsäpyöräilylle. Iltapäivällä kävimme MaSa:n kanssa tekemässä rauhallisen 7,5 km:n saunalenkin. Sykkeen pysyivät hyvin kurissa, vaikka lämpö oli melkein hellelukemissa ja matkan aikana tuli hölötettyä.

Sunnuntaina päivällä kävin tekemässä “rangaistuslenkin” edellisillan Popedan keikan kunniaksi. Pyöräilin Säijän 60 km:n lenkin. Rauhallisesti tuli mentyä, sillä jalat olivat melko väsyneen tuntuiset. Sadettakin tuli pariin otteeseen niskaan, mutta alle kahden kymmenen asteen lämmöistä huolimatta ei kylmä tullut.

Aamulenkkejä

Helteet sen kun jatkuvat. Kuluneella viikolla taisi joka päivä rikkoutua helleraja, enemmän tai vähemmän. Kolmenkympin lämpöjäkin oli ja kun aurinkokin vielä porotti pilvettömältä taivaalta, niin päivällä oli ihan turha lähteä lenkille. Lenkit siirtyivät siis aamulle.

Maanantaina ei ollut kuin työmatkapyöräilyä, mutta tiistaina ennen töihin lähtöä vähän ennen kuutta lähdin tekemään juoksulenkkiä. Lämpö oli sopiva, mutta muuten oli hikinen ilma. Reilu 12 km perus köpöttelyä muuten, mutta 9. km:llä otettiin veto 3:29 vauhdilla. Lenkin jälkeen pyörällä töihin.

Keskiviikkona pyöräilin aamusta töihin Lempäälän kautta n.47 km. Jälleen aamu oli mukavan vilpoinen ja tyyni, joten pyöräily eteni hymyssä suin. Iltapäivällä töistä pyörällä kotiin.

Torstaina taas ennen töihin lähtöä reilun 12 km juoksulenkki 4:23 vauhdilla. Ihan mukavasti meni, vaikka alussa oli hieman aamuväsymystä ilmassa. Tiistain tapaan työmatkapyöräilyt päälle.

Perjantain pidin extra lomapäivän (tai itse asiassa siirsin yhden tulevan tomapäivän tähän kohtaan). Lähdimme viikonlopuksi mökille ja päätin polkea mökkimatkan, sateenuhasta huolimatta Lähtiessä tuli pari tippaa vettä, mutta märkä tie oli ensimmäistä kertaa vasta lähempänä Säijää. Lempäälän ja Vesilahden ohi pääsi vielä kuivana, mutta Narvassa, kun käännyin Punkalaitumelle päin, niin alkoi sitten satelemaan. Loppumatkan sitten vähintään tie oli märkä, mutta myös taivaalta tuli vettä suurimman osan loppumatkasta. Vaikka lämpöä ei matkan aikana ollutkaan kuin viitisentoista astetta, niin kylmä ei päässyt yllättämään. 97 km kilometriin meni 200 minuuttia.

Mökille päästyä, menin vähäksi aikaa sateessa uiskentelemaan, ja sitten illalla vielä 9 km saunalenkki. Siinä olikin sitten oiva triathlon-treeni tuolle päivälle.

Lauantaiaamusta mökillä heti aamusta hikisessä kelissä juoksulenkille. Kuutisentoista kilometriä tuli juostua hieman alle neljän ja puolen vauhdilla. Lämmin tuli ja paidankin sai ottaa kesken lenkin pois päältä. Sen verran vähän oli yleisöä, ettei tarvinnut läskimakkaroita hävetä.

Sunnuntaiaamulla tuli tehtyä myös juoksulenkki. Tällä kertaa 18,5 km. Nyt sain hillittyä vähän vauhtia ja kilometriin kului keskimäärin aikaa 4:41. Sykkeet ovat olleet tällä viikolla vähän joka juoksulenkillä korkealla, mutta täytyy laittaa ne kuumien ja kosteiden kelien piikkiin, vaikka lenkit onkin tullut tehtyä suht inhimillisissä lämmöissä.

Kesäleskenä

Komeat kesäkelit hellivät ulkoilijoita tälläkin viikolla. Loppuviikosta alkoi taas olemaan jo vähän liiankin lämmintä, kun helleraja meni monena päivänä rikki. Vettäkin parina päivänä tuli, mutta ei osunut omille lenkkikerroilleni. Lomatkin loppuivat tällä erää ja ilmastoiduissa työtiloissa olikin ihan mukava olla hellepäivinä.

Tällä viikolla pääsi taas kokeilemaan jalan kuntoa. Viimeviikon kortisonipiikki tehosi parissa päivässä eikä jalkapöydässä ollut enää yhtään kipua kun maanantaina tein 12.3 km juoksulenkin. Viikon tauon jälkeen juoksu oli melko raskaan oloista, tosin lämpöäkin oli 23 astetta ja vauhti lähellä neljää ja puolta. Mutta pääasia oli ettei jalkapöytä enää kipeytynyt. Oikea akilles ja vasen peukkuvarvas olivat kyllä edelleen kipeitä.

Keskiviikkona tein viikon toisen juoksulenkin 13.3 km. Tämä lenkki tuntui jo vähän rennommalta kuin maanantain lenkki, vaikka vauhti nousikin hieman alle neljän ja puolen. Lämpöä oli taas yli kaksikymmentä astetta, mutta Lamminpään kuntoradalla oli hyvin varjoisia paikkoja.

Torstaina juoksin töistä Pyynikin kautta kotiin. Matkaa kertyi 15.8 km. Sää oli tosi kostea ja hikinen juuri loppuneen kovan sadekuuron jäljiltä. Lämpöäkin oli taas yli kaksikymmentä astetta. Alku meni ihan mukavasti, mutta loppumatkasta alkoi mäkinen maasto vähän painamaan. Vauhti painui taas lähemmäksi neljää ja puolta, vaikka piti rennosti vaan juosta. Sykkeet olisivat myös saaneet olla alempana, eli ylämäissä olisi pitänyt enemmän himmata.

Torstai-illasta Tuuli lähti junalla kohti pohjoista juoksemaan Pallas NUTS:a, jonne minunkin piti mennä, mutta jalkavaivojen vuoksi peruin reissun. Jäin siis Jalon kanssa kaksin kotimiehiksi, kun Sisukin lähti Kihniölle lomalle.

Viikolla tuli työmatkapyöräiltyä muuten paitsi perjantaina, jolloin pidin etätyöpäivän. Perjantai oli muutenkin täysin lepopäivä. Myös torstaina iltapäivästä ei siis tullut pyöräiltyä, kun tulin juosten kotiin.

Lauantaiaamusta lähdin hakemaan juosten pyörää pois työpaikaltani. Tarkoitus oli tehdä samalla viikon pitkä ja rauhallinen lenkki. Kympin aikaan lämpö oli jo melkein hellelukemissa ja aurinko porotti siniseltä taivaalta eikä tuulestakaan ollut vilvoittavaa apua. Juoksin Tohlopin ja Vaakkolammen kautta ensin Tahmelan uittotunnelin läpi Santalahdenpuistoon. Sieltä jatkoin Petsamon kautta Kalevaan ja sieltä Muotialan kautta Sarankulmaan. Matkaa kertyi 25 km ja aikaa kului kaksi tuntia. Lämmin keli alkoi tuntumaan jo puolen välin paikkeilla ja sykkeet nousi raketin lailla ylös. PK-lenkistä ei siis ollut missään nimessä kyse, vaikka vauhti olikin sillä tasolla. Sykkeet olivat varmaankin parikymmentä pykälää liian korkealla ja se alkoi loppumatkasta jo tuntumaan. Jalat olivat ihan ok, mutta muuten olin ihan rätti.

Työpaikalla kävin suihkussa ja vaihdoin pyöräilykamppeet päälle. Poljin Pirkkalan Reipin kautta kotiin. Tällainen koukaus siksi, että poikkesin Pirkkalan Muinais markkinoilla. 24 km / tunnin pyörälenkki siitäkin tuli.

Sunnuntaina aamupäivästä kävin Taten kanssa tekemässä tunnin juoksulenkin Lamminpään maisemissa. Tämä oli mukava rauhallinen lenkki ja nyt sain pidettyä sykkeet hyvin kurissa, vaikka matkan aikana tulikin juteltua melko paljon. Päivällä kävin vielä tekemässä 30 km:n maastopyörälenkin Julkujärvi-Koukkujärvi -akselilla.

Kortisonia kinttuun

Kuluneella viikolla tuli vietettyä aikaa pyörän selässä ihan urakalla. Tai ainakin 13,5h, joka kyllä on omalla mittapuullani ihan hyvä määrä, ainakin kun tuossa ei ole yhtään työmatkapyöräilyä. Runsaaseen pyöräilyyn oli syynä juoksemattomuus, sillä tälle viikolle ei tullut kilometriäkään juoksua.

Juoksutauon syynä oli tiistainen lääkärikäynti, jossa sain kortisonipiikin vasempaan jalkapöytääni, joka ei ole alkanut tokenemaan. Lääkärille valittelin myös saman jalan peukalovarvasta, joka on myös kipuillut jo jonkin aikaa. Onneksi hänen mukaansa siinä ei tuntuisi olevan nivelrikon merkkejä, vaan on vain ärtynyt jostain syystä. Valittelin myös oikean jalan akillesjännettäni, mutta ei siinäkään onneksi ollut mitään akuuttia. Kiinnikkeitä akilleksen ympärillä tuntuisi olevan ja siihen auttaa parhaiten hieronta sekä exsentrinen jumppa.

Kotisalia tuli myös mahdutettua viikkoon kolmen treenin verran, ma, ti ja la. Torstai oli muuten lepopäivä, mutta metsässä tuli tarvottua kolmisen tuntia kun tuli haettua rasteille paikkoja loppukuun iltarasteja silmällä pitäen, jolloin meidän on järjestäjävuoro.

Pyöräilyviikko alkoi tiistaina, kun kiersin maastopyörällä Lamminpää – Julkujärvi – Koukkujärvi – Mustovuori -lenkin. Maasto oli pohjoisen reitteihin verrattuna helppoa eikä 38 km:n lenkkiin mennyt aikaa kuin 2:20.

Keskiviikon treeniäkin voi pitää pyörätreeninä, sillä sotkin reilun tunnin verran yläkerrassa traineria. Tämä olikin vuoden ensimmäinen kerta kun otin trainerin käyttöön.

Perjantaina lähdin tekemään kulttuurimaisemakierrosta. Aikaisemmin en ollut ihan vastaavaa lenkkiä tehnyt, joten etukäteen ei ollut tarkaa tietoa kuinka pitkä se olisi, alle satanen kuitenkin. Lähdin kotoa ensin Siuroon josta suuntasin Jumesniemeä kohti. Tällä välillä oli parisen kilometriä hiekkatietä, mutta onneksi ihan pyöräiltävissä maantiepyörälläkin. Matka jatkui kohti Hämeenkyröä ja sielä Lintuharjuntien kautta Takamaalle ja Ylöjärven keskustan kautta kotiin. Matkaa kertyi reilu 80 km ja aikaa kului vajaa kolme tuntia. Tosi hieno ja vaihteleva reitti. Hienoa maalaismaisemaa ja metsäpätkiä. Tämän voisi ottaa vaikka yhdeksi vakiolenkiksi.

Lauantaina tein vuorostaan maastopyörälenkin. Kotoa suuntasin Pirkkalaan ja sieltä kaasulinjaa pitkin Hakkariin ja takaisin Pirkkalaan. Kotiin kiersin vielä Pyynikin ja Tahmelan kautta. Mukavan helppoa maastopyöräilyä, vaikka hieman kivikkoista olikin paikoin kaasulinjalla, mutta ei mitään pohjoisen kivikkoihin verrattuna. Matkaa kertyi 70 kilometriä ja aikaa meni 3:30.

Sunnuntaina tein jälleen maantiepyörällä saman lenkin kuin perjantainakin. Sää oli jonkin verran tuulisempi kuin perjantaina eikä aurinkokaan paistanut niin komeasti kuin viimeksi. Mukava reissu kuitenkin jälleen kerran.

Toinenkin lomaviikko tuli näin siis kulutettua ja huomenna pitäisi taas herätä arkeen ja lähteä ansiotyöhön. Toivottavasti ensi viikolla sitten pääsee taas juoksuhommiinkin.

Lueskelin taas kymmenen vuoden takaista blogiani ja siellä fiilisteltiin Paavo Nurmi maratonilla juuri juostua ensimmäistä kolmen tunnin alitustani. Sinänsä hauska yhteensattuma, sillä kirjoita tätä blogia kyseisestä tapahtumasta silloin saamani “Elämys 2008” T-paita päällä,

Wannabe Ultrajuoksija

Juhannus tuli ja meni. Loma alkoi, mutta onneksi ei vielä mennyt kokonaan. Nuha onneksi meni. Pyhätunturin reissu myös oli ja meni. Asioita tulee ja menee, mutta jalkavaivat ovat ikuisia. Aamen.

Jalkavaivojen vuoksi jää myös parin viikon päähän suunniteltu Pallas-Hetta 55 km:n ultrajuoksukisa väliin. “Viimeistelyleiri” Pyhätunturilla naulasi lopullisesti kisasta vetäytymisen, sillä sen verran huonolta tuntui kivikoissa juokseminen jalkoihin, että turha sitä on lähteä nilkuttamaan ultramatkaa. Eiköhän se jotenkin olisi läpi päästy, mutta melko varmaan loppukesä olisi mennyt paikkoja parannellessa. Ei ole meikäläisestä ultrajuoksijaksi, pelkkä halu ei tunnu riittävän.

Jukola-viikonlopun jälkeen otettiin vähän rennommin ja niisteltiin nuhan rippeet pellolle. Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyä ja kotisalia. Tiistaina kävin kokeilemassa jalkapöydän kestävyyttä juoksulenkillä, mutta muutaman kilometrin jälkeen alkoi jo vähän tuntumaan ja muutenkin meno oli tukkoista, joten matkaa ei kertynyt kuin reilu seitsemän kilometriä. Keskiviikko olikin lepopäivä, sillä sillon alkoi kesäloma ja illalla lähdimme junalla kohti Rovaniemeä ja sieltä torstaiaamuna Pyhätunturille.

Päätin, etten anna jalkaongelmien ja flunssanjämän pilata pohjoisen lomareissua ja treenisuunniltelmani oli juosta joka toinen päivä ja joka toinen maastopyöräillä. Torstai oli siis juoksupäivä. Mökkimme oli Kortesoutajan alueella, pari kilometriä Pyhän keskustasta Luostolle päin. Siitä oli hyvä lähteä lenkille, sillä vaihtoehtoja löytyi. Ensimmäinen lenkkini lähti Soutajan latupohjia pitkin kohti pohjoista ja kiersin Pyhäjärven vastapäivään. Ensimmäinen viisi kilometriä oli vaihtelevaa maastoa latupohjalla ja hiekkatiellä, mutta seuraava seiska oli asfalttia. Lopuksi vielä kolme kisaa hiekkatietä. Hieman jalkapöytä kipeytyi kovasta alustasta, mutta ei kovin pahasti.

Juhannusattona oli vuorossa pyörälenkki. Lähdin liikkeelle aamupäivästä, jotta ehtisin takaisin ennen illaksi luvattuja sateita. Kiersin ensin Korteselän lenkin ja sieltä sitten latupohjia pitkin Astellille ja sieltä vieltä vähän suota pitkin eteenkin päin, mutta käännyin takaisin, sillä reitti alkoi muuttumaan vähän turhan kosteaksi maastopyörälle. Fätillä olisi mennyt varmaan mukavasti. Astellilta suuntasin kohti Karhujuomalampea. Alku meni ihan mukavasti, mutta Karhunjuomalammelle kääntymisen jälkeen tuli suo eteen, jossa onneksi oli poikkipuut (ei siis pitkospuut). Tällä pätkällä piti pyörää taluttaa ja kengät kastella. Tämänkin jälkeen oli vielä sellaisia kivikkoisia ja märkiä pätkiä, ettei ajotekniikkani riittänyt, joten taas meni taluttamiseksi. Loppunousun pystyi kyllä pienimmällä vaihteella polkemaan, mutta rankkaa oli. Karhunjuomalammelta pyöräilin ulkoilureittiä pitkin Kultakeron huipulle. Loppunousun jyrkimmässä kohdassa jouduin satakunta metriä taluttamaan, sillä kulma oli sen verran kova ja pitkä, että pienimmälläkään vaihteella ei kunto riittänyt. Huipulta sitten laskettelin “jarrut sauhuten” Pyhän keskustaan ja sieltä mökille. Matkaa ei kertynyt kuin 25 km, mutta aikaa meni yli kaksi tuntia.

Lauantaina, juhannuspäivänä lähdin heti aamusta tekemään juoksulenkkiä. Sadetta oli luvattu, mutta sitä ei onneksi tullut kuin heti alussa jokunen tippa. Suuntasin kohti Pyhän keskustaa ja sieltä luonnonpuiston poluille. Ensin juoksin hyväkuntoisia polkuja ja pitkospuita pitkin Tunturiaapan lintutornille. Sieltä Tiaislaavun kautta Porolaavulle. Tämä pätkä oli hieman pienempää polkua, mutta ihan juoksukelpoista. Porolaavulta juoksin latupohjia pitkin Pyhän keskustaan ja sieltä Revontulikappelin kautta mökille. Matkaa kertyi 17 km. Lopussa joutui muutaman kilometrin juoksemaan kovalla alustalla ja heti alkoi vähän tuntumaan jalkapöydässä.

Sunnuntaina keli oli mitä parahin pyörälenkille. Ensin kiersin Pyhäjärven Astellille asti ja sieltä suuntasin Kiimaselän laavulle. Tämä pätkä oli ihan hyväkulkuista polkua, välillä vähän kivistä, mutta esim. märille pätkille oli ajettu soraa, joten kuivin jaloin selvisi hienosti. Kiimaselän ja Huttujärven pysäköintipaikan välissä oli pari märkää kohtaa, jossa joutui vähän vääntämään, jotta pääsi suossa eteenpäin ja yhdessä kohtaa kastui kengätkin kun jouduin taluttamaan märän kohdan yli (ei uskallus riittänyt ajamiseen). Kävin Huttujärvellä kääntymässä ja ajoin takaisin tietä pitkin Astellille ja uudestaan Pyhäjärven ympäri. Matkaa kertyi 37 km ja aikaa kului kaksi ja puoli tuntia.

Maanantaina oli jälleen komea ulkoilupäivä. Ohjelmassa oli Noitatunturin valloitus juoksemalla. Reitti kulki Pyhän keskustan ja Isonkurunkangaan kautta kohti Oravalampea. Pari viimeistä kilometriä ennen Oravalampea oli sen verran kivikkoista, ettei edes maisemia uskaltanut katsella, vaan piti katsoa tarkkaan mihin jalkansa sijoitti. Tällä pätkällä alkoi viimeistään nousemaan epäilys, että ei tämä polkujuoksu olekaan minun juttuni. Oravalammelta Noitatunturin huipulle ei ollut kuin reilu kilometri matkaa, mutta kovinkaan montaa metriä ei päässyt juoksemaan. Pääasiassa reitti kulki rakkaa pitkin ja nousukulma oli sen verran kova, että juoksuaskelille ei ollut mitään mahdollisuuksia, eikä järkeäkään. Välillä eksyin vähän reitiltäkin, mutta ylös pääsin ihan ehjänä. Alaspäin mennessä aluksi reitti oli edelleen rakkaista, mutta nyt pystyi jo vähän enemmän hölkkäämäänkin. Annikinlammen jälkeen polku parani hieman ja Karhunjuomalammen jälkeen pystyi taa juoksemaan rennosti. Matkaa keryi 19 km, mutta aikaa kului yli kaksi tuntia. Paikat kuitenkin pysyi ehjänä kivikoista huolimatta. Ihan hieno reitti, mutta ei juosten.

Tiistaina oli jälleen pyöräilypäivä. Mökiltä suuntasin Soutajankankaan pyöräreitille. Reitti oli hieman liian kivikkoista minun mukavuusalueelleni, mutta selvisin kalustoineeni kanssa ehjänä tältäkin reitiltä kun taluttelin pahimmat pätkät. Soutajalta suuntasin kohti Vitikon pyöräilyreittiä. Nyt ei ollut kivikkoa, vaan pusikkoa ja suota. Itse asiassa eksyin reitiltä ja jouduin palaamaan kauhean paarmaparven saattelemana takaisin samaa reittiä. Suopätkällä rämpiessä ja pyörääni raahatessa takalokasuojakin taisi hävitä, mutta koska huomasin vahingon vasta mökillä, niin en lähtenyt enää uudelleen paarmoja syöttämään. Takaisin mökille palasin Soutajan myötäpäivää kiertäen teitä ja polkuja pitkin. Paska reissu, sillä kaiken lisäksi palleaankin iski tuttu kramppivaiva ja loppukilometrit olivat tuskallisen kivuliaita. Matkaa kertyi vain 21 km ja aikaa tuhraantui melkein kaksi tuntia.

Keskiviikkona oli vuorossa pohjoisen reissun päätöslenkki. Tarkoitus oli juosta pisin lenkki ja testata suht hyvin viikon rasituksen kestänyt jalkaterä. Suuntasin mökiltä Pyhän keskustan kautta jälleen Isonkurunkankaalle ja sieltä Isokurua pitkin Karhunjuomalammelle. Tuolla pätkällä nousut olivat muuten ihan inhimillisiä, mutta Isokurun päätteeksi muutaman sadan portaan nousu laittoi jalat mukavasti hapoille. Jokunen rappu piti jopa kävellä. Karhunjuomalammelta suuntasin takaisin kohti Isokurun laavua, josta sitten Porolaavulle. Sienimaassa tein pienen lisälenkin, josta suuntasin taas kohti Pyhän keskustaa ja mökkiä. Ennen mökille menoa kiersin kuitenkin vielä Korteselän lenkin. Matkaa kertyi 26 km. Jalat olivat kyllä melko loppu, mutta mitään pahempaa vauriota ei tullut.

Torstai oli sitten lepopäivä kun lähdimme heti aamusta ajamaan kohti Vuokattia. Koko päivä oli sateinen, joten illallakaan ei innostanut lähteä pienelle iltalenkille. Perjantaina ajoimme Vuokatista kotiin ja vettä tuli melkein koko matkan ajan. Onneksi kotona oli jo poutaista, joten kävin tekemässä illalla juoksemalla tunnin saunalenkin.

Lauantaina tein ainoastaan kotisalitreenin, mutta sunnuntaina oli jälleen pitkän juoksulenkin vuoro. PK-vauhdilla juoksin Tohlopin – Niemenrannan – Siivikkalan ja Ylöjärven keskustan kautta. Matkaa kertyi 31.5 km ja vauhti oli pari napsua alle viittä. Loppulenkistä alkoi jo vähän joka puolelle jalkoja sattumaan. Noin 90 km:n juoksuviikko alkoi tuntumaan paikoissa.

Suunnistuskauden avaus

Paska kesäkuu jatkui tälläkin viikolla. Kelit kyllä ovat olleet kohdillaan, mutta treenaan ei ole päässyt. Maanantaina jätin vielä iltarastit väliin ja säästelin jalkapöytää keskiviikolle, jolloin oli tarkoitus avata suunnistuskausi ja tehdä se ainoa harjoitus ennen Jukolan viestiä.

Maanantaina ja tiistaina kävin kyllä pyörällä töissä ja tiistaina kävin jopa uimahallissa uimassa moneen vuoteen. Kuutisensataa metriä jaksoin uida, aina välillä huilaillen, mutta sitten loppui into polskutteluun. Siihen loppuivat myös viikon treenit, sillä jo tiistaina hieman orastava kurkkukipu äityi seuraavana yönä kunnon kivuksi. Seuraavat päivät tulikin sitten huilailtua ja toivottua, että pahin menisi ennen sunnuntaiaamua ohi, jolloin pitäisi olla kartta kädessä Hollolan supikoissa.

Ke-To-Pe-La kulutettiin nenäliinoja ja yritettiin ottaa rauhallisesti. Keskiviikolle suunniteltu suunnistuskauden avauskin siirtyi sunnuntaille ja heti tositoimiin. Perjantaina kävin jalkahieronnassa, mutta sillä ei kunto kasva. Lauantaina alkoi tuntemukset olemaan jo paremmat. Aamupäivästä harjoittelin piilolinssin laittamista silmään ja vedin jopa suunnistusnastarit jalkaan 8 kuukauden tauon jälkeen. Tein myös takametsässämme muutaman sadan metrin juoksun, vain todetakseni, että kurkku tulee melko helposti araksi kun vähän hengitystiheyttä kasvattaa.

Sunnuntaina olin kuitenkin klo 9 Jukolan uusintalähdössä. Yö oli mennyt joten kuten teltassa nukkuessa. Onneksi yö oli ollut lämmin eikä flunssa ollut pahentunut. Itse suunnistuksesta ei ole kauheasti mitään kerrottavaa. Mitään isompaa pummia ei reissuun mahtunut. Perinteistä Jukolan letkajuoksua se jälleen tänäkin vuonna oli. Ei juurikaan omia reitinvalintoja metsässä tarvinnut tehdä, kunhan vain valitsi oikea letkan.

Päälimmäisenä mettäreissusta jäi mieleen ensimmäisen rastin jälkeen piilolinssi, joka sai oksasta vähän hittiä ja joka meni jotenkin hieman ryttyyn. Se sitten haittasi niin juoksemista, kartanlukua kuin muutenkin keskittymistä viimeisen kahden tunnin ajan, kun en saanut metsässä otettua piilaria pois. Toiseksi jäi mieleen se pölyn määrä, joka oli lähtöpaikalta maaliin asti. Suihkussa sai hinkata pitkään itseään puhtaaksi. Loppupuolella myös polveni hieman yliojentui ja se vaivasi myös jonkin aikaa matkan aikana, mutta sen suurempaa vauriota ei kivikkoisesta alustasta huolimatta tullut.

Flunssa ei onneksi tuntunut pahtuvan noin 140 minuutin metsälenkistä. Jalkapöytä kipeytyi hieman, mutta seuraavana päivänä se kipu oli jo hävinnyt. Jalkojen lihakset tulivat muuten kyllä yllättävänkin kipeiksi ja etenkin polvi oli vähän arka tietyissä asennoissa. Näistä vaivoista kun pääsee eroon, niin sitten toivottavasti pääsee taas reenaan tosissaan.

Sunnuntaipyöräilyä

Viikko on ollut hieman mollivoittoinen, sillä jalkapöytävaivat haittaavat edelleen juoksemista. Tiistaina tein yhden juoksulenkin, mutta jalka kipeytyi siitä sen verran paljon, että loppuviikoksi laitettiin tossut jäähylle.

Panostinkin tällä viikolla sitten enemmän salitreeneihin ja sellaista tulikin harrastettua kolmena päivänä. Torstaina kävin myös pelailemassa MaSu:n vuorolla puolisentoista tuntia sulkapalloa, ja sen jalka kesti ihan hyvin.

Sunnuntaina oli vuorossa Pirkan pyöräily. Olin ilmoittautunut tapahtumaan vasta alkuviikosta ja myöhäisestä ilmoittautumisesta johtuen en saanut varmaa paikkaa haluamaani 30 km/h -ryhmään, mutta loppujen lopuksi minä kuitenkin sellaisen paikan sain. Tosin tiesin sen vasta puolisen tuntia ennen lähtöä ja siinä hässäkässä sitten myöhästyin omasta ryhmästäni. Liityin sitten 28 km/h -ryhmään kun en yksinkään viitsinyt ryhmää perustaa. Pyöräilin ryhmässä koko matkan kun ei poiskaan heitetty.

Sää oli pyöräilyyn mitä mahtavin. Aamulla lähtiessä lämpöä oli 12 astetta, mutta päivän mittaan sen nousi yli kahdenkymmenen asteen. Tuulta ei juurikaan ollut ja aurinko paisteli komeasti. Aurinkorasvaa olisi tarvinnut vaan levittää hieman enemmän.

Reitti oli hieman muuttunut sitten edellisen vuoden, tietyömaista johtuen. Siurosta ollaan yleensä ajettu Mahnalaan, mutta nyt kiersimme Jumesniemen kautta. Tälle pätkälle osui hieman myös hiekkatietä ja muutama rengasrikkokin nähtiin. Onneksi itse vältyin niiltä. Ennen Porintien ylitystä pidimme pikaisen tyhjennystauon.

Hämeenkyrön ensimmäiselle juotollemme asti pyöräilin ryhmämme, johon kuului varmaankin noin 50 pyöräilijää, takajoukoissa. Mutta huoltopisteen jälkeen siiryin lähemmäksi ryhmämme keulaa, sillä siellä on vauhdin suhteen huomattavasti tasaisempaa polkea. Hämeenkyrön jälkeen reitti on yleensä kulkenut Viljakkalan kautta Ylöjärvelle, mutta nyt oikaisimme Lintuharjuntien kautta.

Komissa oli seuraava pysähdys. Siellä oli tarjolla lihasoppaa ja juomapullojen täyttöä. Ennen matkan jatkumista ryhmäjohtaja tiedusteli halukkaita vetoremmiin ja koska matka oli sujunut kaikin puolin leppoisissa merkeissä, niin ilmoitin halukkuuteni vetohommiin. Remmissä oli kymmenen polkijaa, joten kovin usein ei keulapaikalle joutunut. Keulassa oli muutenkin mukavampi ja tasaisempi polkea, siellä pystyi myös paremmin hakemaan ajolinjoja huonoimilla tieosuuksilla.

Muroleen huolto oli seuraava tankkauspiste. Yksi tyhjennyspysähdys tosin tehtiin ennen sitä. Mutalan ja Kurun huoltopisteet skippasimme. Muroleeseen matka taittui muuten mukavasti, mutta Kuruntiellä ryhmässämme sattui yksi pieni kolari. Vakavampaa ei kuulemma sattunut ja kolaroijatkin pääsivät jatkamaan matkaa.

Loppumatkakin meni ainakin omasta puolestani leppoisissa merkeissä. 28 km/h keskivauhti ei tuntunut tuollaisessa ryhmässä polkiessa juuri miltään, vaikka vetohommissakin joutui välillä olemaan. Reissun keskisyke on 101, eli mukava noin 7,5 tunnin PK-treeni tuosta tuli.

Voihan jalkapöytä

Oulun maratonin jälkeisenä päivänä suuntasimme auton nokan kohti Kiilopäätä, jossa olisi tarkoitus majailla torstaihin saakka. Oulussa pojat keräsivät turkeihinsa jokusen kymmenen punkkia, ja sunnuntai-ilta meni niitä nyppiessä pois.

Maanantaina oli Kiilopäälläkin vielä komea keli. Lämpöä pari kymmentä astetta ja aurinko paistoi. Tein reilun kolmenkymmenen kilometrin maastopyörälenkin. Lähdin Kiilopäältä ja suuntasin kohti Luulampia. Sieltä Rumakurun kautta Kaunispään laskettelukeskukseen ja sieltä Laanilan kautta takaisin Kiilopäälle. Parissa kohtaa ennen Luulampia oli reitillä lunta ja Rumakurun jälkeen oli pari ylimääräistä järveä ilmestynyt reitille, mutta muuten pyöräily onnistui mukavasti.

Tiistaina kävin kokeilemassa jo vähän juoksemistakin. Kiilopäältä suuntasin latupohjaa pitkin Nilanpään suuntaan ja sieltä Muotkan majojen kautta takaisin Kiilopäälle. Matkaa kertyi reilu 16 km ja se oli ehdottomasti liikaa. Alku meni vielä ihan mukavasti, mutta kympin kohdilla alkoi viikonlopun maraton tuntumaan jaloissa. Kaiken lisäksi sain vasemman jalkapöydän kipeäksi – mielestäni se ei ollut vielä sellainen heti maratonin jälkeen.

Keskiviikko olikin sitten kylmpi ja sateinen päivä. Piti tehdä pyörälenkki, mutta tiheään tulleet sadekuurot, 8 asteen lämpö ja kova tuuli vei suurimman innon pyörälenkille lähtöön. Tuli siis lepopäivä.

Torstaina kävin kokeilemaan taas, miltä juoksu tuntuisi. Tällä kertaa meno ei ollut enää väsynyttä ja jalatkin toimivat ihan hyvin. Lähdin Kiilopäältä ja juoksin Laanilaan päin. Sieltä piti kääntyä takaisin ja tulla Ahopäiden kautta takaisin mökille, mutta meno maittoi sen verran hyvin, että lähdinkin kohti Rumakurua ja Luulampia. Luulammilta nousu oli melko rankka kun se tuli tasan kahdenkymmenen kilometrin kohdalle, mutta reissusta selvittiin ja matkaa kertyi 24 km. Muuten ok lenkki, mutta jalkapöytä kipeytyi lisää lenkin aikana.

Viikonloppu menikin sitten pyöräilyn merkeissä. Vielä lauantaiaamuun asti elättelin toiveita, että olisin päässyt osallistumaan Tampereen 8-tunnin yö-rogaining -kisaan la-su välisenä yönä, mutta jalkapöytä oli sen verran kipeä ja vähän turvoksissakin, ettei ollut mitään järkeä lähteä kisailemaan. Lauantaina tein 60 km maantiepyörälenkin, ns. Säijän-lenkin. Sunnuntaina tein Tottijärvi-Lempäälä-Säijä -lenkin, jolle kertyi mittaa tasan 100 km. Molempina päivinä oli parisen kymmentä astetta lämpöä ja kova tuuli. Keskinopeus oli molemmilla lenkeillä noin 29 km/h luokkaa. Saa nähdä uskaltaako näillä pohjilla lähteä ensi viikonloppuna Pirkan pyöräilyn pitkälle matkalle.

Terwamaraton 2018

Keväällä kun aloin miettimään tulevaa kisakalenteria, niin toukokuun lopulla järjestettävä Oulun Terwamaraton osui sopivasti Saariselän lomaviikkomme aloittajaisiksi. Ensin oli tarkoitus juosta siellä vain puolikas, mutta kevään mittaa kunto tuntui kehittyvän siihen malliin, että ilmoittauduin sitten kuitenkin koko matkalle.

Pari viimeistä maratonia edeltävää viikkoa tuli otettua treenien suhteen melko rauhallisesti, ja etenkin kisaviikolla ei tullut tehtyä kuin yksi rauhallinen juoksulenkki. Hiilaritankkaus alkoi keskiviikkona ja myös torstaina tuli vedettyä ruokaa enemmän kuin normaalisti. Perjantaina palattiin sitten normaaliin rytmiin, tosin illalla Oulussa tuli syötyä ravintolan tuplapasta-annos. Nestettä tuli juotua torstaista lähtöhetkeen asti, ja sen verran runsaasti, että vessareissut alkoivat ottamaan jo vähän päähän.

Oulussa helteet onneksi loppuivat sopivasti perjantaihin ja lauantaina lähtöhetkellä oli viitisentoista astetta lämpöä, eli sen puoleen oli vallan mainio kisasää. Aurinko tosin porotti pilvettömältä taivaalta ja pahin juttu oli tosi tuulinen sää. Vaahtopäät vain vilkkui Nallikarin rannassa kun lähdin polkemaan pyörällä kolmen kilometrin päässä olevalle kisapaikalle, Raatin kentälle.

Maratonin startti oli Raatin stadionin takasuoralta, ja siellä asetuin noin kymmenen muun juoksijan kanssa tavoiteajaltaan alle kolmen tunnin karsinaan. Kello 11 kajahti lähtölaukaus, ja heti paukusta karkuteille lähti neljän juoksijan porukka. Kilometrin kohdilla nelikko oli jo selvästi muista erossa, sitten meni yksi juoksija ja seuraavaksi minä, selvästi viidennen sijan takana. Taakseni en katsonut, mutta ihan kantapäilläni ei ketään tullut.

Reitti suuntasi ensin kohti Nallikaria, ja juuri tuo suunta oli pahin vastatuulen suhteen. Onneksi pääosin oli melko suojaista, mutta rannan tuntumaan tultaessa tuulen voimakkuus kävi selväksi. Neljän kilometrin kohdilla reitti kääntyi sen verran, että tuuli kääntyi selän puolelle. Tuossa kohdin oli myös ensimmäinen juotto, jossa kostutin suuni vedellä.

Viiden kilometrin kohdilla neljän hengen porukka ohitti minut. Kyseinen ryhmä jakautui pian kahteen kahden hengen parivaljakkoon, joista vauhdikkaampi pari juoksi ehkä noin 4 min/km vauhdilla. Itselläni oli suunnitelmissa juosta ensimmäinen kierros, eli puolimaraton 4:05 min/km vauhdilla, karkuun lähtevän ryhmän peesiin oli siis turha lähteä mukaan. Toinen parivaljakko juoksi sitten jotain siltä väliltä, mutta kuitenkin vähän minua vauhdikkaammin, eli jäin juoksemaan yksikseni.

Edessäni juossut vauhdikkaampi ryhmä karkasi koko ajan kauemmaksi, mutta jälkimmäinen kaksikko “jämähti” noin sadan metrin päähän minusta. Reitti kulki tässä kohtaa Oulujoen pohjoispuolta, ja aina noin neljääntoista kilometriin asti. Reitti oli suht tasaista, varjopaikkoja ei juurikaan ollut, mutta onneksi tuuli kävi pääosin selän takaa. Juottopisteillä join vuoroin vettä ja vuoroin urheilujuomaa. Noin kympin kohdalla otin ensimmäisen geelin.

Neljäntoista kilometrin kohdilla ylitimme Oulujoen ja reitti kääntyi taas siten, että tuuli alkoi puhaltamaan vasten naamaa. Olin myös pikkuhiljaa tavoittanut edelläni juoksevaa parivaljakkoa ja noin 15 km:n kohdilla pääsin heidän kantaansa ja samantein ohi. Toinen heistä jäi peesiini juoksemaan, mutta toinen tippui melko pian kyydistä. Jälkeenpäin tuloksista huomasin, että samalla siirryin M45-sarjan kärkipaikalle.

Vastatuuliosuus jatkui ensimmäisen kierroksen loppuun asti. Välillä tuulen suojaa ei ollut laisinkaan, välillä rakennukset auttoivat vähäsen. Pari kilsaa ennen ensimmäisen kierroksen päättymistä, lyhyemmän matkan juoksijoiden reitti yhtyi maratonreitiin ja tuo parin kilometrin matka olikin melko ruuhkaista. Toisaalta fiilis vähän kohosi, kun kannustustakin tuli enemmän ja porukkaa sai ohitella solkenaan.

Jälkimmäiselle kierokkselle lähtiessä meno muuttui taas yksinäisemmäksi, sillä kaikki muut juoksivat kohti maalia, mutta minä ja peesaajani käännyttiin kahdestaan jatkamaan matkaa. Puolimatkan aikani oli noin 1:26:30, eli melko hyvin tavoiteajassani olin. Myös M45-sarjan kärkisija oli edelleen hallussani, tosin kakkonen vaani heti takanani (tosin sitä en siinä vaiheessa tiennyt).

Toisen geelin sain järjestäjien toimesta heti kierroksen aluksi. Noin 24 km:n kohdilla reitti kääntyi taas Nallikarilla myötätuuliosuudeksi. Juoksu tuntui vielä ihan suht ok:lta, mutta noin 27 km:n kohdilla tuli ensimmäinen huono hetki. Tuntui siltä että jalat loppuisivat siihen paikkaan ja keskeytys tulisi mikäli vauhtia ei tiputtaisi radikaalisti. Onneksi takanani juoksija pakotti jatkamaan ja pian huono hetki menikin ohi ja juoksu tuntui taas paremmalta.

Seuraava ongelma iski noin kolmenkymmenen kilometrin kohdilla. Mahassa aloi tuntumaan siltä, että pieni pysähdys voisi olla paikoillaan. Tiesin, että pian tulisi juottopiste, jossa olisi myös WC. Pikaisen pähkimisen jälkeen päätin käydä tyhjennyksellä. Voi olla, että mahaoireet olisivat menneet ohi, mutta toisaalta koko loppumatka olisi voinut mennä pilalle, jos maha olisi mennyt viivytetyn tyhjennyksen vuoksi ihan sekaisin. Kirosin ongelmaani peesaajalleni ja sain vastaukseksi myös manausta, sillä hän menetti siinä kohdin peesiavun.

Availin housujen naruja jo hyvissä ajoin ennen pysähdystä ja muutenkin tarkoitus oli pitää pikastoppi. Samalla otin juottopisteeltä hieman rusinaa ja suolakurkkua kun joka tapauksessa rytmi oli mennyt jo sekaisin. Noin minuutin hitaampi kilometri tuosta tuli, joten suht nopeasti hommasta selvisin. Aiempi peesaajani oli noin parin sadan metrin päässä edellä ja huomasin, että taakani noin sadan metrin päässä tuli uhkaava parivaljakko.

Jonkin matkaa meno tuntui taas kulkevan, mutta muutaman kilometrin jälkeen yksinäinen taivallus alkoi tuntumaan ja odottelinkin koko ajan milloin takaani lähestyvä kaksikko pyyhältäisi ohitseni. Olin edellen niukasti ennätysvauhdissani, mutta tiesin viimeisien kilometrien vastatuuliosuuden romuttavan sen haaveen.

Noin 34 km:n juotossa otin kolmannen geelini ja valmistauduin henkisesti pian alkavaan ja loppuun asti kestävään vastatuuliosuuteen. 36 km:n kohdilla jalat alkoivat olemaan ihan loppu ja tuntui siltä, että vauhti tippui totaalisesti – onneksi kello oli armeliaampi ja kilometriajat pysyivät kuitenkin vielä ihan kohtalaisina. Vielä meni kilometri ennen kuin takaani tultiin ohi, mutta ainoastaan yhden juoksijan voimin. Parivaljakosta toinen oli ilmeisesti hyytynyt.

Sain hieman lisää virtaa kun sain eteeni kirittäjän ja pysyinkin pari kilsaa hänen kannassaan, mutta sitten vauhtini ei enää riittänyt sarjassani toiseksi tulleelle, vann hän lähti karkumatkalle. Viimeiset kilometrit olivat melkoista sinnittelyä, mutta onneksi reitin varrella oli taas enemmän kannustusta. Takaakaan ei näyttänyt tulevan uhkaajia, joten kovin kummoista loppupuristusta ei tarvinnut kehittää, jos siihen edes olisin pystynyt.

Loppuaikani 2:56:15, joka jäi vain 45 sekunttia ennätyksestäni, ja vähintään tuon verran vessapysähdykseni kesti. Toinen jossiteltava asia oli kova tuuli, joka varmaankin vaikutti loppuaikaan. Eli ennätyssaumoja oli olemassa.