Koronarajoituksia

Viikko 48/2020 (23.-29.11.2020)

Säiden osalta viikko on ollut pääosin melko harmaa ja suttuinen. Alkuviikosta oltiin hieman plussan puolella, mutta loppuviikko oli melko tiukasti nollan tuntumassa ja maahankin tuli pieni hitunen valkoista.

Pirkanmaan koronatilanne on mennyt sen verran huonompaan suuntaan tällä viikolla, että seutua ollaan laittamassa kiinni, ainakin sisäharjoittelupaikkojen osalta. Tämä tietää sitä, että uintitreenit jäävät ainakin muutamaksi viikoksi tauolle. Myös etätöitä aletaan taas suosimaan enemmän, tosin itse olen tälläkin viikolla ollut kolmena päivänä kotitoimistolla.

Maanantaina tuli pyöräiltyä konttorille vielä cyclolla, sillä lämpöä oli vielä muutama aste. Varovasti sai kyllä mennä, sillä tie kiilteli siihen malliin, että mustaa jäätä saattoi paikka paikoin olla ja kapea rengas ei paljon vaadi, että ollaan tantereessa. Illalla tein vielä tunnin kotisalitreenin.

Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa kympin lenkin Vuorentausta – Lamminpää – Tesomajärvi -reitillä. Asfaltti oli paikoin petollisen liukas, vaikka lämpöä olikin asteen verran. Kuulinkin yhden pakun ruttaavan peltiä takanani – oli varmaan vielä kesärenkaat alla. Juoksu tuntui melko mukavalta. Vauhtikin oli jopa 4:33 min/km ja keskisykekin (138 bpm) vauhtiin nähden ihan ok. Parasta oli, että takaosasto tuntui olevan kunnossa ja juoksu tuntui sen vuoksi suht kevyeltä ja rennolta. Illalla oli vielä puolitoistatuntia sulkapalloneluria. Pelit maistuivat todella hyvälle ja fiilis oli hyvä. Jalka liikkui hyvin ja hiki virtasi.

Keskiviikkoiltana oli Manyonen yhteistreenit. Ensin olimme Lamminpään majalla tekemässä porrastreeniä. Itse juoksin portaat ylös ja kiersin asfalttitien kautta takaisin portaiden alapäähän. Näitä kierroksia tuli yhteensä 11 kappaletta. Nousussa oli 160 porrasta 100 m matkalla ja nousu oli 25 m / kierros. Kokonaismittaa kierrokselle tuli hieman vajaa 500 m. Jokusen nousun yhteydessä oli pieni pätkä joku kyykkyhyppyjä tai polvennostoja. Kaiken tämän päälle lisäksi pari kilsaa rennon reipasta juoksua. Matkaa kertyi yhteensä 6.7 km ja aikaa kului reilu 50 minuuttia. Juoksun päälle oli Ylöjärven uimahallissa tunnin vetotreeni. Ohjelmassa oli neljä sarjaa 300m + 10 x 25m. Uintitreenikin oli rankka, sillä 25m vedot mentiin kovaa. Sen verran oli jo koronan varotoimia, että molemmista päistä allasta lähettiin vetoja tekemään, jotta päädyissä ei olisi ruuhkaa.

Torstaina poljin Zwiftissä 90 minuutin harjoituksen. Keskitehot olivat maltilliset 142W (FTP 63%) eikä keskisykekään noussut kuin 110 bpm:iin, eli mukava palauttava treeni.

Perjantaina oli ohjelmassa taas työmatkapyöräilyt. Nollakelissä sai pyöräillä molempiin suuntiin. Sen verran liukkaan oloiset tiet kuitenkin olivat, että vaihdoin alleni maastopyörän leveine renkaineen. Päivällä oli myös reilun tunnin jalkahieronta.

Viikonloppu-urakointi alkoi heti lauantaiaamusta kun aamuhämärissä lähdin juoksulenkille. Parin viikon ajan olin tehnyt lyhennettyjä omia juoksulenkkejä, mutta nyt juoksin normimittaisen ja -vauhtisen lenkin. Reidet ja pakarat olivat ihan hyvässä kunnossa ja kymmenennen kilsan uskalsinkin ottaa vähän reippaammalla vauhdilla. Sykkeet olivat melko korkealla (avg. 141 bpm) vauhtiin (4:36 min/km) nähden, mutta muuten juoksu tuntui ihan hyvältä. Päivä tulikin sitten tehtyä pihahommia, kaivettua kantoja yms. Illalla sitten vielä tunnin sisäpyörätreeni Zwiftissä. Tein yhden “FTP Booster” -ohjelman mukaisen treenin, joka sisälsi mm. minuutin vetoja 240W (FTP 106%) teholla, mutta pääharjoite taisi olla 2 x 12 minuutin vetoa 205W (FTP 91%) tehoilla. Treeni oli yllättävän rankka ja hiki lensi melko tehokkaasti.

Sunnuntai alkoi Manyonen tunnin uintitreenillä Ylöjärven uimahallissa. Koronavarotoimien vuoksi aloitimme jo klo 9, jolloin meillä oli käytössämme koko allas, eli 5 rataa. Melkein jokaiselle osallistujalle oli oma rata ja jos ei ollut, niin sitten lähdot olivat molemmista päistä. Uimme 5 x 500m eri vauhdeilla ja eri välineillä. Uinnin jälkeen suuntasimme Mustaanvuoreen tunkkaamaan rinnettä ylös-alas sauvojen kanssa. Tavoite oli 20 nousua, mutta menin laskuissa jossain vaiheessa sekaisin ja nousuja tulikin vain 19. Aikaa kuitenkin meni 2,5 tuntia ja matkaa kertyi 9.2 kilometriä. Nousumetrejä oli yhteensä 1245 ja kaloreita paloi 1329. Keskisyke oli maltillinen 110 bpm. Maksimisyke 152 bpm tuli puolenvälin kohdilla, kun yksi nousu tehtiin juosten. Treenien päälle ehti vielä pariksi-kolmeksi tunniksi puuhommiin. Jokunen koivu muuttui klapeiksi iltahämärissä.

Korvapolilla

Viikko 47/2020 (16.-22.11.2020)

Helmikuun lopulla podetun flunssan jälkivaivana jäänyt nenän tukkoisuuden hoitotarinaan on tällä viikolla saatu taas uusi kappale. Kevään / kesän parin terveyskeskuskäynnin, antibioottikuurin, nenäsuihkeiden ja kuvantamisen jälkeen sain lähetteen korvapolille. Kolme kuukautta odottelin aikaa Taysiin, mutta kun mitään ei alkanut kuulumaan niin soitin ja kyselin hoitoajan perään. Tampereelle ei olisi päässyt kuin parin kuukauden päästä, mutta Valkeakosken Taysin yksikköön pääsin parin päivän varoitusajalla.

Tässä pääkohta lääkärin lausunnosta: “Etuosistaan nenän limakalvot molemmin puolin siistit, mutta molemmin puolin tuolla nenänielun seudussa takaosissa sieraimia polyyppikudosta melko runsaasti ja kunnon näkyvyyttä nenänieluun ei saada.” Mukaan sain resptit kortisoonikuurista, nenätipoista ja nenäsuihkeesta. Seuraava kontrolli 2-3 kk:n päästä ja tuolloin mietitään operaation tarve mikäli lääkehoidolla ei riittävää helpotusta oireisiin saada.

Viikko alkoi toimistopäivällä, eli ohjelmassa oli työmatkapyöräilyt. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina aamupäivästä kävin juoksemassa 9 kilometrin rennonletkeän lenkin Vuorentausta – Ikuri -akselilla. Takareisi- / pakaraosasto oli melko hyvässä iskussa eikä isoja jumeja tuntunut, joitain pientä kuitenkin. Vauhti oli 4:39 min/km ja keskisyke 134 bpm, eli ihan ok. Pääasia kuitenkin, että fiilis oli hyvä. Illalla puolitoista tuntia sulkapalloneluria Valmetin porukalla Raholan sulkapallohallissa. Viimeviikkoon verrattuna peli ei ollut ihan yhtä laadukasta kenenkään osalta, mutta hyvät pelit saatiin kuitenkin aikaiseksi.

Keskiviikkoiltana oli Manyonen yhteistreenit. Treenit alkoivat klo 18 juoksulenkillä. Ensin juoksimme kuutisen kilometriä Ylöjärven uimahallilta Metsäkylän Salelle. Sieltä teimme 5 kilometrin testijuoksun takaisin uimahallille päin. Itse juoksin rennon reipasta ensimmäiset neljä kilometriä ja viimeisen kilometrin otin vähän tiukemmin. Viimeinen kilometri meni suht reilusti alle nelosta, mutta koko testin keskivauhti oli hieman päälle nelosta. Reippaasta juoksusta jäi ihan hyvä fiilis. Tuollaista vauhtia ei ole vähään aikaa tullut pidettyäkään. Juoksun päälle oli vielä tunti uintia. Pääasiassa kelausta, mutta harjoittelimme myös kuperkeikkakäännöstä.

Kahden etätyöpäivän jälkeen menin vaihteeksi konttorille, mutta tällä kertaa kuitenkin autolla, sillä päivällä piti käydä Valkeakosken Taysin korvapolilla. Illalla tein puolentoista tunnin sisäpyöräilyn Zwiftillä. Maltillisilla tehoilla tuli mentyä. Keskitehot olivat 158W (FTP 70%), keskisyke oli 123 bpm. Matkaa ei kertynyt kuin 32 km, mutta nousumetrejä oli 618.

Perjantai olikin täyslepopäivä. Pidin lyhennetyn työpäivän ja kävimme Huittisten Puurijärven ja Isosuon kansallispuistossa vähän käppäilemässä lumisilla pitkospuilla. Sieltä suuntasimme Alastarolle.

Lauantaina aamulla kävin juoksemassa Alastarolla 10 km:n lenkin. Kävin kääntymässä Tammiaisissa 5 km:n kohdalla ja tulin lähes samaa reittiä takaisin. Alusta oli hieman jäinen, mutta juostessa liukkautta ei huomannut. Muutamassa kohtaa piti hakea vähän pitävämpää kohtaa tiestä, mutta muuten pito oli ihan hyvä. Vauhti oli ihan ok 4:37 min/km ja sykkeet 135 bpm. Eikä pakaratkaan vaivannut juuri ollenkaan. Hieno aamu oli, kun pakkasta oli nelisen astetta ja auringon nousukin osui matkan varrelle. Lunta oli jokunen sentti. Illalla poljin vielä klapihommien päälle 76 minuuttia sisätrainerilla Zwiftissä. Matkaa kertyi 39 km. Keskitehot olivat nyt vähän korkeammalla (177W FTP 78%) ja niin oli keskisykekin (130 bpm).

Sateisen yön jälkeen aamu oli taas poutainen ja kuiva. Lämpöäkin nelisen astetta. Aamupäivällä teimme MO:n yhteistreenin juoksun merkeissä. Lähdimme Ylöjärven uimahallilta ja ensin kiersimme Keijärven. Teivoon tultuamme kiersimme vielä Soppeenharjun pyöräteitä pitkin myötäpäivään. Tämän jälkeen vielä kirkon lenkin. Matkaa kertyi 20 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle 2 tuntia. Alku mentiin tosi rauhallisesti (n. 7min/km). Sitten vauhti alkoi vähän kiihtymään ja ennen kirkon lisälenkkiä keskivauhti oli 6:20 min/km. Viimeinen neljä kilometriä tuli mentyä vähän reippaanpaa vauhtia, joten keskari tippui loppujen lopuksi 6:06 min/km:iin. Keskisyke oli mukavan matala, 110 bpm. Rauhallinen juoksu meni kevyesti, mutta kun lopussa nostimme vauhtia, niin sitten alkoi takaosastoa taas kiristelemään. Iltapäivällä oli vielä tunnin vapaauintitekniikkakurssi Ylöjärven uimahallilla MO:n toimesta.

Lyhennettyjä juoksulenkkejä

Viikko 46/2020 (9.-15.11.2020)

Lonkeroviikot jatkuvat ulkona. Harmaata on ja kosteeta. Reenit kuitenkin pyörii suht normaaliin tapaan. Tällä viikolla olen lyhentänyt normaaleja juoksulenkkejäni noin 8 kilometriin. Tuon matkan takareisi- / pakaraosasto tuntuu kestävän melko hyvin, vaikka pientä kiristystä alkaa jo tuntumaankin.

Alkuviikko tuli tehtyä etätyöpäiviä, mutta to ja pe kävin jo toimistolla. Eli kahtena päivänä tein normaalit työmatkapyöräilyt. Perjantaina oli myös reilun tunnin jalkahieronta.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina aamupäivällä kävin juoksemassa hieman päälle 8 kilometrin lenkin. Jalat tuntuivat melko mukavilta. Keskisykekin (131 bpm) oli ihan kohtuullinen keskivauhtiin (4:37 min/km) nähden. Keli oli sen suhteen poikkeuksellinen, että pakkasta oli nelisen astetta, eli syksyn kylmin keli. Illalla oli puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pitkästä aikaa peli tuntui hyvältä ja fiiliskin suht ok… ja paikatkin kestivät.

Keskiviikko oli juoksupäivä. Aamupäivällä kävin tekemässä jälleen hieman päälle 8 kilometrin juoksulenkin. Tuntemukset eivät olleen ehkä niin hyvät kuin edellisenä päivänä. Keskisykekin (134 bpm) oli korkeammalla ja vauhti (4:40 min/km) hieman hitaampaa. Tällä kertaa lämpöä oli 4 asettta, plussan puolella. Olin ymmärtänyt hieman väärin Manyonen illan treenin, ja siksi kävin aamusta juoksemassa. Se oli hieman turhaa, sillä illalla juoksimme sauvojen kanssa reilun tunnin kiihtyvävauhtisen mäkitreenin Maunussuon vedenottamon nousuissa. Alkuun menimme rauhallisesti pari kierrosta n. 650m edestakaista lenkkiä. Sitten aloimme hölkkäämään ja viimeiset kierrokset käytiin ihan hyvillä tehoilla. Kaikenkaikkiaan 15 kierrosta mentiin ja aikaa kului 1:12 ja matkaa kertyi hieman päälle 10 kilometriä. Nousumetrejä kertyi yhteensä 350 m. Keskisyke oli ihan maltillinen 136 bpm, mutta viimeisten kierrosten puristus nosti maksimisykkeen 184 bpm:iin, eli ihan maksimiin. Sauvatreenin päälle oli vielä tunti, suht kovatehoista uintia, tekniikkatreeniä ei ollut ohjelmassa. Eli melko naattina olin, kun kotiin pääsi.

Torstaina työmatkapyöräilyjen lisäksi tein illalla tunnin sisäpyöräilyn. Maltillisesti tuli mentyä, kun oli vähän puhti pois edellisen päivän treeneistä. Keskitehot olivat vain 151W (FTP 67%). Pari viikkoa olen nyt keskittynyt pitämään kadenssin vähän normaalia korkeammalla. Aiemmin se on ollut 85 rpm:n luokkaa, mutta nyt olen saanut nostettua sen 90:een. Tehot ehkä hieman kärsivät kovemmasta kadenssista, kun joutuu polkemaan penemmällä vaihteella.

Lauantai oli jälleen ulkoilupäivä. Aamusta tein vähän vajaan 9 kilometrin juoksulenkin. Sykkeet olivat tosi korkealla ja rankanoloinen fiilis muutenkin. Keskivauhti oli onneksi hieman 4:40 alle. Sitten 7 tuntia puuhommia. Kaatoa, risujen roudaamista, pätkimistä ja vähän klapihommaa. Avantti oli onneksi apuna pöllien siirtämisessa. Illalla vielä reilu tunti kevyttä sisäpyöräilyä 142W (FTP 63%) keskitehoilla.

Sunnuntaina myös ulkoiltiin tehokkaasti. Aamulla ensin kaivoin kolme varttia kahtoa ylös. Sitten MO:n maastopyörätreeni Lamminpää – Topin tupa välillä. Matkaa kertyi 32 km ja aikaa kului 100 minuuttia. Matkan aikana otimme kymmenkunta lyhyttä (5 sek) maksimitehoista vetoa viiden minuutin palautuksella. Pyöräilyn päälle kävin juoksemaasa reilun 7 kilometrin rauhallisen lenkin Tesomajärven ympäri. Vauhti oli 4:42 min/km ja keskisyke 132, eli suht ok. Takaosasto vähän kiristeli, mutta ei ihan mahdottomasti. Sitten tunnin verran klapihommia, ja sen jälkeen tunniksi Ylöjärven uimahallille MO:n vapaauintitekniikkakurssille.

Kiristystä

Viikko 45/2020 (2.-8.11.2020)

Alkuviikosta joku ryökäle meni ja tyhjensi tietokannat minun serveriltäni, jossa pyörii tämä blogi ja treenipäiväkirjani. Siinä hävisi pari edellistä blogikirjoitusta ja parin viikon verran treenikirjauksia. Treenikirjaukset sain kirjattua takaisin, mutta edellisiä blogeja en viitsinyt alkaa uudelleenkirjoittamaan. Bitcoineja ryökäle yritti kiristää, jotta eivät julkaisisi näitä muutenkin julkisia tietoja, joten enpä tarttunut täkyyn.

Viikko on ollut muutenkin hieman poikkeuksellinen, joten treenitkin ovat olleet vähän sitä sun tätä. Juoksu on edelleen vaivalloista takareisiongelmien vuoksi. Lenkkien alkuosat menevät ihan ok, mutta puolen tunnin juoksun jälkeen yleensä alkaa takareisi- pakaraosastolla kiristelemään ja meno muuttuu tuskaisemmaksi. Pitää varmaankin alkaa tekemään vain puolen tunnin juoksulenkkejä.

Maanantaina oli vaihteeksi myrskypäivä. Aamulla oli vastatuulta, mutta onneksi ei satanut. Illalla kotiin päin polkiessa tuulen suunta oli paremminkin myötäinen, mutta silloin tuli vettä niskaan jonkin verran. Tämä olikin viikon ainoa työmatkapyöräilypäivä.

Tiisataina etäilin ja kävin aamupäivällä juoksemassa reilun 12 km lenkin. Rauhallisesti menin ja alkumatka tuntuikin ihan hyvältä, mutta loppumatkasta tuli edellämainittuja vaivoja. Vauhti ei ollut kovin kummoista, 4:49 min/km, mutta keskisyke nousi silti 131 bpm:ään. Illalla perinteiset sulkapallonelurit. Jotenkuten sujui, vaikka nämä kerta viikkoon pelit eivät oikein tunnu kehittävän peliä laisinkaan. Omassa pelaamisessanikin on ollut vähän tsemppikin kateissa. On ollut sellainen hälläväliä meininki ja voitontahto ja viimeinen puristus on puuttunut.

Keskiviikkoiltana oli Manyonen treenit. Ensin hölkkäsimme erittäin rauhallisella vauhdilla vajaan kuusi kilometriä. Sitten PK-vauhtia suurin piirtein saman verran. Alku oli helppoa, mutta pari viimeistä kilometriä alkoi taas vaivat haittaamaan. Päälle vielä tunti uintia Ylöjärven uimahallissa. Pääasiassa pitkää kelausta.

Torstai-iltana poljin Zwiftissä trainerilla 77 minuuttia. Keskitehot olivat 175W (FTP 77%) ja keskisyke 130 bpm. Syke näytti olevan melko korkealla. Tosin nyt kun FTP-tuloskin huononi pari viikkoa sitten melkein 10 %:lla, niin FTP-prosentitkin näyttävät melko korkeilta. Ehkä siinä on joku korrelaatio… niin kuin pitäisikin.

Perjantai oli lepopäivä eikä lauantainakaan tullut treenattua kuin aamulla, kun tein 13 kilometrin juoksulenkin Nokian paloaseman kautta. Aikaa kului hieman päälle tunti, joten keskivauhti oli jälleen vaatimattomat 4:49 min/km. Keskisyke oli kuitenkin 138 bpm, eli hirveästi liian korkealla. Ei ole oikein juoksukunto nyt kohdillaan. Päivällä tuli ajeltua Alastarolle ja illalla takaisin kotiin.

Sunnuntaina aamupäivällä pyöräilin Zwiftissä sisäpyöräilyn, vaikka ulkonakin olisi ollut komea aurinkoinen sää. Aikaa kului 2:18 ja matkaa kertyi 68 kilometriä. Keskitehot olivat 163W (FTP 72%) ja keskisykkeet 125 bpm. Liian kovilla tehoilla ja sykkeillä tuli mentyä, kun piti olla vain PK-pyöräily. Iltapäivällä oli MO:n tunnin vapaauintitekniikkakurssi. Tämä oli nyt kolmas sunnuntai tätä laatua. Metrejä ei kauheasti kerry, mutta toivottavasti tekniikka tulee paremmin haltuun.

Ylimenokausi – viikko 2

Viikko 41 (5.-11.10.2020)

Toinen ylimenokaudeksi laskettava viikko alkoi rauhallisesti, mutta viikon loppua kohden alkoivat treenit taas maistumaan. Viikko oli vähän märän puoleinen, mutta sen ei annettu häiritä, ja kyllä niitä kuiviakin välejä löytyi ulkoliikuntaan. Lämmöt ovat olleet edelleen poikkeuksellisen korkealla, sillä aamuisinkin ollaan pääasiassa pyöritty kymmenen asteen kieppeillä ja päivällä on ollut jokunen aste lämpeempää.

Maanantaina kävin töissä pyörällä ja illalla poljin vielä reilun tunnin sisätrainerilla. Keskitehot olivat 181W (FTP 73%) ja keskisyke 133 bpm, eli aika korkeissa lukemissa molemmilta osin mentiin. Sisäpyöräilyt ovat alkaneet tänä syksynä aina vähän jäykän oloisesti, mutta matkan ja ajan kuluessa kammen pyörittäminen on tuntunut paremmalta.

Tiistaina oli myös ohjelmassa työmatkapyöräilyt ja illan hajoituksena oli rento ja kevyt 7,5 kilometrin juoksulenkki Tesomajärven ympäri. Maltillisella vauhdilla ja sykkeellä mentiin, mutta siitäkin huolimatta takareidet kiristelivät.

Keskiviikkona oli viikon viimeiset työmatkapyöräilyt sillä to ja pe oli etätyöpäiviä. Illalla kävin pitkästä aikaa Manyonen uintitreeneissä Ylöjärven uimahallissa. Tunnin verran pulikoimme altaassa, välillä uimme tekniikka-drillejä ja välillä rauhallista kelausta. Vähän oli taas tekniikka hakusessa.

Torstai-iltana poljin sisätrainerilla 90 minuuttia / 50 kilometriä. Zwiftiin on syksyn aikana tullut uusi Ranskan-reitti ja sitä tuli testattua. Melko tasainen reitti meni 161W:n (FTP 65%) keskitehoilla eikä keskisykekään noussut tällä kertaa kuin 121 bpm:iin.

Perjantaina ei ollut ohjelmassa kuin tunnin kotisalitreeni. Lauantaina juoksin aamulla 14 kilometrin lenkin Nokian Välimaan ja Tesomajärven kautta. Vauhti ei ollut päätä huimaavaa (4:41 min/km), joten juoksukin tuntui rennolta ja melko kevyeltä. Loppumatkasta takareidet alkoivat jälleen kiristelemään, joten eivät ole vielä tulleet nekään kuntoon.

Sunnuntaina oli jälleen Manyonen treenit. Tällä kertaa osallistuin uintia edeltävään ulkotreeniinkin, joka tehtiin tällä kertaa maastopyörällä pienessä vesisateessa. Ylöjärven uimahallilta lähdimme ja kiersimme rauhallista vauhtia ja helppoja reittejä Julkujärven ja Koukkujärven kautta Kolmenkulmantielle ja takaisin uimahallille. Aikaa kului vajaan 26 km:n lenkkiin melkein 100 minuuttia. Eli keskivauhti oli “huikeat “16 km/h. Keskisykekään ei noussut kuin 110 bpm:iin vaikka maastossa mentiikin. Nousumetrejä oli hieman vajaa 300 m ja rapaa lensi tonnitolkulla. Pyöräilyn päälle oli tunnin uintivuoro, jossa jälleen teimme tekniikka-drillejä ja vähän pidempiä kelauksia. Iltapäivällä tuli aloitettua puiden kaatokausi, joten klapihommia on taas tiedossa ensi viikolla.

 

Ylimenokausi – viikko 1

Viikko 40/2020 (28.9. – 4.10.2020)

Loman jälkeinen viikko on otettu melko rennosti. Pidetään nyt sitten vaikka vähän aikaa ylimenokautta ja laitetaan paikkoja kuntoon sekä reenataan vaan fiiliksen mukaan. Ulkoilusäät ovat kylläkin olleen koko viikon vallan mainiot. Kuivaa on pääosin ollut ja päivälämmöt ovat pyörineet viidentoista asteen kieppeillä.

Maanantaina kävin maantiepyörällä töissä, ja töiden jälkeen poljin Säijän kautta 52 km, ehkä vuoden viimeisen, maantielenkin. Kauhean kova meininki ei ollut päällä, sillä keskivauhti oli 27.5 km/h ja keskitehot 163W (FTP 66%). Sää olisi ollut ihan kohdillaan, mutta muuten fiilis ei.

Tiistaina kävin pelaamassa sulkapalloa ensimmäisen kerran sitten helmikuun lopun. Puolitoista tuntia tuli plätkittyä neluria, ja yllättävän mukavasti sujui tauosta huolimatta. Vähän pelkäsin etureisien kuntoa, sillä ne olivat olleet kolme edellistä päivää äärettömän kipeät Kiilopään huiputuksen jäljiltä, mutta hyvin ne toimiva pelissä. Viimeisessä erässä tuli vaan taas kerran hieman satutettua vasempaa nilkkaa.

Keskiviikona pidin etätyöpäivän ja töiden jälkeen tein tunnin / 12.5 kilometrin juoksulenkin. Jalat olivat raskaat, kankeat ja väsyneet koko matkan. Kauheasti ei juoksu napannut jalkojen väsymyksen vuoksi, mutta mentävä oli, kun oli tullut lähdettyä. Vauhti oli hieman alle 4:50 ja keskisyke 131 bpm, joten kauheaa hurraamista ei ollut lukujenkaan osalta.

Torstaina olin myös etänä. Illalla ruuvasin tri-pyörän traineriin kiinni ja poljin syksyn ensimmäisen sisäpyöräilyn. 82 minuuttia jaksoin polkea Watopian maastossa. Keskitehot olivat maltillisesti 156W (FTP 63%). Hieman tylsältä taas tuntui sisällä pyöräillä, kun ulkopyöräilykelejäkin vielä periaatteessa olisi. Mutta tulipahan nyt päivitettyä trainerikone ja -softa sekä kiinnitettyä pyörä valmiiksi syksyn tositoimia varten.

Perjantaina kävin töissä pyörällä, ja päivällä oli reilun tunnin hieronta. Hieronta vähän pelotti, sillä etenkin jalat olivat edelleen melko kipeät. Mutta melko vähäisillä tuskanhuudoilla selvittiin.

Perjantaina illalla ajoimme vielä Vehkajärven mökille. Lauantai oli täysin lepopäivä. Eikä sunnuntainakaan tullut tehtyä muuta kuin 50 minuutin kotisalitreeni, sekä ajettua nurmikko.

Tällä viikolla tuli siis aloiteltua talviajan lajeja, mutta muuten pidettyä matalaa profiilia. Ensi viikko ainakin varmaankin jatkuu vielä kevyt linja hajoituksissa, mutta sitten pitäisi alkaa taas kehittelemään kuntoa seuraavalle kaudelle.

Kiilopään syysretki 2020

Viikko 39/2020 (21.-27.9.2020)

Maanantaina ajelimme Rovaniemeltä Kiilopäälle, ja jo iltapäivällä majoituimme Suomen ladun mökkiin Kiilopään keskuksessa. Auton tyhjennyksen ja koiralenkin jälkeen kävimme sumuisella Kaunispäällä lohisopalla ja sen jälkeen hakemaan jääkaapin täytettä Saariselän keskustasta. Koiralenkkien lisäksi muuta liikunnallista aktiviteettia maanantaille ei tullutkaan.

Tiistaina heti aamulla käytiin Tuulin ja koirien kanssa noin tunnin kävelylenkillä Kiilopään länsirinteen alaosassa. Päivemmällä tein koirien kanssa vielä toisen reilun tunnin kävelylenkin. Ensin nousimme Ahopäille johtavaa polkua ja poroaidalle tullessa käännyimme kohti Kakslauttasta ja kävelimme poroaidan vierustaa aina Ruijanpolulle asti. Sieltä tulimme kuntorataa pitkin takaisin mökille.

Iltapäivällä teimme Tuulin kanssa puolentoistatunnin / 20 kilometrin pyörälenkin. Sää oli hienon aurinkoinen, mutta länsituuli oli erittäin kova. Lämpöä oli 7 astetta. Pyöräilimme ensin Niilanpään porokämpälle ja sieltä käännyimme kohti Kakslauttasta. Porokämpälle reitti on melko hyväpohjaista hiekkatietä, jossain paikoin tosin on jonkin verran irtokiviä. Porokämpälle on Kiilopään keskuksesta matkaa hieman vajaa 4 kilometriä ja lähes koko matka loivaa nousua.

Kakslauttaseen reitti alkaa tosi kivikkoisella osuudella, mutta sitä on vain kilometrin verran. Tämän jälkeen kiviä on vähemmän, mutta sitten juurakkoinen alusta pomputti pyörää aina Muotkan tielle asti, jonne matkaa on kuutisen kilometriä. Tällä pätkällä voi ihailla Kiiloselän upeaa männikköistä kangasta. Polkea ei ihan kauheasti tarvitse, sillä koko matka on loivaa alamäkeä. Matka jatkui Kakslauttasiin Tievatuvan kautta jossa alusta on hyväkulkuista hiekkatietä tai latupohjaa. Kakstauttasista tulimme kumpuilevia ja hyväkulkuisia latupohjia pitkin takaisin mökille. Illalla teimme vielä noin tunnin koiralenkin Ahopäiden etelärinteen poroaidan tuntumassa.

Keskiviikkoaamu oli hienon aurinkoinen ja tuulikin oli tyyntynyt. Pakkasta oli pari astetta ja pienimmät lammikot olivat menneet jäähän. Kävelimme koirien kanssa Ahopäille kansallispuiston rajaa kulkevaa polkua pitkin. Kiersimme Ahopäiden toiselle puolen ja tulimme poroaidalle kulkevaa polkua pitkin takaisin.

Päivällä kävin tekemässä vajaan 18 kilometrin / puolentoista tunnin juoksulenkin. Lämpöä ei ollut kuin 5 astetta, joten pitkästä aikaa joutui juoksemaan pitkillä vaatteilla. Takareidet ja pohkeet olivat vielä viikonlopun marathonista jumissa, joten siihen nähden tuli tehtyä liian pitkä lenkki.

Juoksin ensin kolmisen kilometriä kuntorataa pitkin Kakslauttasiin päin. Sitten käännyin Tievatuvalle ja sieltä taas kohti Kakslauttasta. Kun reitti tuli lähelle Kiilopäälle johtavaa asfalttitietä, ylitin tien ja juoksin metsän kautta tien lähellä kulkevalle moottorikelkkauralle. Kumpuilevaa uraa pitkin juoksin takaisin kuntoradalle ja sieltä suuntasin kohti Laanilaa. Kun eteen tuli Laanila – Ahopäät risteys, niin käännyin Ahopäille päin. Tässä vaiheessa alusta muuttui kivikkoiseksi ja kun Ahopäille nousu alkoi, niin vieläkin kivikkoisemmaksi. Tämän pätkän mitta oli noin 2.5 kilometriä ja vauhti tippui paikoin lähes kävelyksi, kun yritti hyppiä kiveltä toiselle, tai asettaa jalkaa kivien väliin. Ahopäiden päältä onkin sitten vajaa pari kilometriä pelkkää alamäkeä mökille asti. Edelleen piti kuitenkin varoa kiviä, mutta pääosin alusta oli ihan juoksukelpoista. Jalat tosin olivat jo sen verran jumissa, että alamäessäkään ei vauhti juuri kasvanut. Nousumetrejä reitillä oli 240.

Torstaiaamulla lähdimme nousemaan koirien kanssa Kiilopään huipulle. Sää oli jälleen hienon aurinkoinen, eikä tuulikaan ollut liian kova avotunturissa liikkumiseen. Lämpöä oli viitisen astetta. Kiilopään huipulta kävelimme avotunturissa kohti Niilanpäätä ja sieltä laskeuduimme Niilanpään porokämpälle johtavalle hiekkatielle ja suuntasimme kohti mökkiä. Matkaa kertyi n. 8 kilometriä ja aikaa kului pari tuntia.

Päivällä kävin pyöräilemässä n. 37 km:n / 3:15 h pyörälenkin. Lämpöä oli 7 astetta ja alkumatkasta sää oli aurinkoinen, mutta meni jossain vaiheessa pilveen. Mökiltä suuntasin ensin Luulammille. Ensimmäinen kolme kilometriä on hyväkulkuista, mutta paikoin jyrkkääkin nousua, eli pieniä vaihteita piti maastopyörästä hakea. Lopuksi lasketaan ensin loivati ja lopuksi erittäinkin jyrkkään Luulampien päivätuvalle. Laskussa on melko paljon irtokiveä, eli tarkkana pitää olla.

Luumallilta Rumakuruun kulkeva reitti on maisemiltaan yksi Kiilopään suosikeistani, harmi vaan kun sinne pääsy on aina niin kovan työn takana. Rumakurusta suuntasin kohti Iisakkipään Pääsiäiskurua. Nousu Iisakkipäälle on melko loivaa, mutta paikoin kivistä. Pääsiäiskurun näköalapaikan jälkeen on vielä vähän matkaa hyväkulkuista pyöräuraa, mutta sitten reitti muuttu hankalammaksi. Ennen Tammukkaojan tulipaikkaa pyörää joutui taluttamaan ja jopa kantamaan joitain pätkiä. Tätä hankalaa osuutta kesti reilun kilometrin verran. Tammukkaojan tulipaikalta Vellinsärpimän päivätuvalle on matkaa kolmisen kilometriä. Pääosin tämä pätkä on melko hyväkulkuista. Etenkin tähän suuntaan pyörräillessaä, kun reitti on koko ajan loivaa laskua, matkan teko oli mukavan “pikku-teknistä”. Loppuosassa oli pari ojan ylitystä ja soistakin, mutta tähän aikaan vuodesta näistäkin kohdista selvisi kuivin jaloin.

Vällinsärpimästä jatkoin Kaunispään laskettelukeskuksen kautta kohti Laanilaa ja Ruijanpolun alkuun. Tämä reilun kymmenen kilometrin mittainen väli on pääosin hyväkulkuista hiekkatietä tai latupohjaa. Isoja mäkiä ei ole suuntaan tai toiseen, Saariselkä – Laanila väliä lukuunottamatta. Laanilan ja Ahopäille kulkevan reitin välinen Ruijanpolun noin 2 kilometrin osuus on kapeaa polkua, mutta suht hyväkulkuista, joskin juuria reitillä on melko paljon. Tämän jälkeen jatkoin Ruijanpolkua Kakslauttanen – Kiilopää väliselle hiihtouralle. Tämä väli on nelisen kilometriä pitkä ja melko haasteellinen. Alkuun on muutama “dyyni”, joiden ylä- ja alamäet ainakin minä jouduin taluttamaan pyörää. Tämän jälkeen noustaa loivasti puolentoista kilometrin verran, melko hyväkulkuista reittiä, mutta loppupätkä onkin sitten erittäin kivikkoista. Jalkautua ei välttämättä tarvitse, mutta meno on hidasta ja renkaan sovittamista kivien väliin. Hiihtouralle pääsyn jälkeen mökille ei enää olekaan matkaa kuin pari kilometriä.

Illalla teimme vielä koirien kanssa Sivakkaojan reilun 5 kilometrin kävelylenkin ja samalla kävimme paistamassa makkarat Sivakkaojan laavulla. Tämä lenkki on myös yksi suosikeistani hienon mäntykankaan ansiosta.

Perjantaiaamulla tein koirien kanssa reilun 9 kilometrin / vajaan kahden tunnin kävelylenkin. Sää oli tihkusateinen, mutta lämpöä oli hieman päälle kymmenen astetta. Kävelimme ensin pari kilometriä Kakslauttasiin päin latu-uraa pitkin. Siitä käännyimme Ruijanpolulle ja menimme Sivakkaojan laavun ohi, ja seurasimme Sivakkaojan vieressä kulkevaa polkua Sivakkalaaksoon ja Niilanpään porokämpälle johtavalle hiekkatielle. Hiekkatietä laskettelimme takaisin mökille pienoisessa vesisateessa.

Aamupäivän tuli vettä melko kovinkin, mutta sääennusteen lupauksen mukaan sade lakkasi puoli kahdelta ja vähän ajan päästä alkoi aurinkokin paistamaan. Lähdin tekemään pyörälenkkiä vuokra-fätillä heti kun sää salli. Sen verran paljon oli lätäköitä matkan varrella, että kura lensi mukavasti fätin renkaista. Ja kun lokareita ei ollut, niin vaatteet olivat sen mukaiset.

Aluksi poljin latu-uria pitkin Laanilan kautta Kaunispään laskettelukeskuksen ohi aina Kaunispäälle ja Moitakuruun johtavalle risteykselle. Ennen Laanilaa tosin poikkesin Ruijanpolulle testaamaan fätin ajo-ominaisuuksia polulla. Alkupätkä olikin jo tuttua reittiä aiemmilta päiviltä. Fättikin rullasi mukavasti ja myötätuulessa meno olikin ihan reipasta. Risteyksen jälkeen piti ylittää Lutto ja sen yhteydessä oleva suo. Tuossa oli onneksi pitkospuut, jota pitkin kävelin ja talutin kiltisti pyörää.

Suon ylityksen jälkeen reitti lähti nousemaan kohti Palopäätä. Alusta oli ihan hyväkuntoista latu-uraa eikä nousussa ollut irtokivistä vaivaa. Välillä sai kylläkin hakea pientä vaihdetta, jotta nousu taittuisi kevyemmin. Reitin varrella oli hienoa mäntykangasta, mutta ylempänä alkoi tulla myös avotunturia ja selkeän sään ansiosta näkymät olivat komeat ja pitkälle kantavat. Nousua oli noin 2.5 kilometrin verran.

Laskeutuminen olikin sitten kivisempää reittiä. Irtokiviä oli paljon ja sai olla tarkkana mistä kohtaa ajoi. Vauhtia ei uskaltanut kovinkaan paljon pitää. Laskua keski reilun parin kilometrin verran. Moitakurun päivätupa oli jokusen sataa metriä uran sivussa, ja sinne piti ajaa metsäreittiä pitkin, sillä virallinen ura oli sen verran soista ja märkää, ettei siitä viitsinyt edes fätillä ajaa. Tosin pohjaa oltiin kunnostamassa kankaalla ja isolla murskeella, joten seuraavalla kertaa päivätuvalle pääsee varmaankin vähän sujuvammin.

Moitakurun ja Luttotuvan välinen noin 6 kilometrin pätkä oli hyväkulkuista latu-uraa. Melkein koko pätkä oli loivaa alamäkeä, joten se taittui melko vauhdikkasti. Sateen jälkeisiä isoja vesilätäköitä joutui paljon kiertelemään, mutta vaatteet olivat jo sen verran kuraiset, ettei pienestä lisästä olisi ollut haittaakaan.

Muutama kilometri Luttotuvalta eteenpäin tulin samaan risteykseen josta käännyin Luttton ylittäville pitkospuille. Tämän jälkeen poljin tuloreittiäni Saariselän Vanhaselälle asti, josta käännyin Rumakuruun johtavalle reitille. Ennen Rumakurua reitille mahtui muutama rapsakka ylä- ja alamäki, mutta kaiken kaikkiaan tämä väli oli vauhdikasta menoa hyväpohjaisella latu-uralla. Rumakurusta suuntasin vanhaa tullua hienoa reittiä Luulammille ja sieltä nousin kohti Kiilopäätä, samaa reittiä, jota olin edellisenä päivänä laskenut toiseen suuntaan. Majapaikalle päästyäni matkaa oli kertynyt n.53 km ja aikaa kulunut hieman vajaa kolme ja puoli tuntia. Nousumetrejä oli n. 750.

Lauantai oli viimeinen päivä Kiilopäällä. Se alkoi 6.5 kilometrin / reilun puolentoista tunnin koiralenkillä. Kävelimme Luulammelle johtavaa polkua ja kävimme katsomassa poroaidan “toisella puolella” olevaa Luulammen kurua. Takaisin kävelimme avotunturia pitkin poroaikan portille, joka sijaitsee lähellä Kiilo-ojan alkulähteitä.

Päivällä kävin tekemässä viikon toisen juoksulenkin. Alkuun juoksin puolitoista kilometriä Kaksalauttasiin päin latu-uraa pitkin, jonka jälkeen käännyin kohti Kiilopäätä johtavaa uraa. Alku oli latu-uraa, mutta Kiillopäälle johtavan tien ylityksen jälkeen reitti muuttui vähäksi aikaa kapeaksi kivikkoiseksi poluksi, jonka jälkeen tulin viralliselle Kiilopäälle johtavalle reitille. Viimeinen reilu kilometri oli jyrkkää nousua, johon sisältyi noin 100 puuporrasaskelmaa. Kokonaisuudessaan nousua kesti reilun kolmen kilometrin verran ja tuolla matkalla oli 240 nousumetriä.

Kiiloään huiputuksen jälkeen juoksin alas retkeilykeskukselle ja lähdin juoksemaan samaa Luulammille johtavaa uraa kuin mitä aamulla olimme koirien kanssakin kävelleen. Reilun kahden kilometrin matkan ja 135 nousumetrin jälkeen siirryin poroaitaa lähempänä olevalle Luulammin uralle ja juoksin sitä alas ja takaisin mökille. Matkaa kertyi 11.4 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle tunti. Nousua oli kaikenkaikkiaan 380 metriä. Reidet olivat melko kovilla ja sunnuntaina etureidet olivatkin niin jumissa, ettei tehnyt mieli tehdä mitään reeniä.

 

 

 

 

 

Finlandia Maraton 2020

Viikko 38/2020 (14.-20.9.2020)

Marathonviikko tuli otettua kevyesti. Ma, ti ja ke olivat työmatkapyöräilypäiviä, to olin etänä ja pe autolla töissä. Uimassa kävin tiistaina Ylöjärven uimahallissa.

Maanantaina minulla oli tunnin jalkahieronta, jossa yritettiin vielä saada takareidet ja pakarat jumeista auki. Torstaina aamupäivällä kävin tekemässä jalkoja herättelevän juoksulenkin kiertämällä Tesomajärven kotoa päin. Siitä kertyi 7 km matkaa ja tein sen pyramiidiharjoituksena. Ensin juoksin pari kilsaa rauhallista, sitten kiihytin vauhtia pari-kolme kilsaa ja loppu taas rauhallisesti. Sää oli mukavan tuulinen. Syksyn ensimmäinen myrsky riepotteli puita ja juoksijaa, ja kosteuttakin oli ilmassa. Lämpöä hieman alle 10 astetta.

Lauantaina oli sitten ohjelmassa Jyväskylän Finlandia Marathonin yhteydessä juostava SAUL SM-marathon. Olin ilmoittautunut siihen M45-sarjaan Punkalaitumen Kunnon nimissä. Tämä oli ensimmäinen kerta juoksun puolella kun osallistun SM-kisoihin. Suunnistuksen puolella on tainnut jotkut kisat olla SM:t, joihin on tullut otettua osaa.

Olin etukäteen katsonut sarjamme osallistujalistaa (16 osallistujaa) ja vähän googlaillut muiden aikoja. Niiden perusteella mitaleille ei olisi asiaa, mutta perussuorituksella ehkä viiden joukkoon kyllä. Ensisijainen tavoitteeni olikin vain juosta matka alle kolmen tunnin.

Olimme saapuneet kisapaikalle jo perjantai-iltana, joten lauantaiaamuna oli hyvin aikaa käydä tekemässä pieni aamulenkki ja sen päälle syömään hotelliaamiainen. Sitten vielä pienet aamupäiväunet, ja pian kisan klo 12:30 startti oilkin jo melko lähellä.

Sää ei ollut paras mahdollinen. Vaikka lämpöä olikin aurinkoisen kelin ansiosta hieman päälle kymmenen astetta, niin luoteistuuli oli paikoin jopa navakkaa. Ja mikä pahinta tuulen suunta oli melkein pahin mahdollinen, sillä juuri tuon suunnan tuuli sopi parhaiten avoimelle rantaosuudelle. Juoksun aikana tuli pari sadekuuroakin, mutta se ei menoa haitannut.

Päätin lähteä hieman riskillä liikenteeseen ja tavoittelin 4:10 min/km vauhtia. Matka juostiin neljänä kierroksena, joten yhden kierroksen aika pitäisi olla enintään 45 min, jotta kolmen tunnin aika tulisi alitettua. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, jopa tavoiteaikaa nopeammin. Edes vastatuuliosuus ei tuntunut pahalta, vaikka jouduin vetämään omaa ryhmääni, enkä päässyt peesailemaan. Kierroksen aika oli 43:34.

Toiselle kierrokselle lähtiessä, neljä juoksijaa, jotka olivat juosseet ensimmäisen kierroksen perässäni, ohittivat minut. Melko pian havaitsin, ettei kannattanut mennä heidän vauhtiaan, vaan keskittyä vaan omaan juoksuun. Toinenkin kierros meni vielä 17 km:iin asti mukavasti, mutta sitten alkoi taas vastatuuliosuus ja nyt tuuli alkoi jo vähän tuntumaan. Kierroksen viimeiset kilometrit olivat jo vähän hitaampia ja se tiputti toisen kierroksen ajaksi 44:14. Puolimarathon meni aikaan 1:27:48.

Puolivälin jälkeen tulee yleensä henkisesti hankala paikka, mutta tällä kertaa henkinen kuoppa hypättiin yli ja siirryttiin suoraan fyysiseen monttuun. Kolmannen kierroksen alkajaisiksi jälleen pari henkilöä ohitti minut, enkä pysynyt perässä. Sitten yritti vielä kolmaskin ohi ja tämän kyydissä päätin pysyä, muuten kilometrivauhdit tippuisivat yksin juostessa vieläkin pahemmin. Pystyin tsemppaamaan itseäni vielä sen verran, että kilometriajan pysyivät vielä alle 4:20 min/km. Mutta jälleen kierroksen loppuosuuden vastatuuliosuus tiputti jälleen kilometriaikoja. Kierroksen aika oli 45:33.

Kolmannen kierroksen loppupuolella alkoi eväät olla jo melko vähissä. Takareidet olivat olleet tulessa jo kymmenisen kilometriä ja pohkeetkin alkoivat kiristelemään. Kaikista tavoitteista olin jo luopunut, ja toivoin, että pääsisin vain maaliin edes jossain säädyllisessä ajassa. Kirosin koko marathonjuoksun alimpaan helvettiin ja päätin että tämä olisi viimeinen tavoitteellinen marathonmatkani. Heti neljännen kierroksen alussa Tuuli huusi sivusta, että olin sarjassani toinen ja pronssimies tulisi minuutin päässä takana. En oikein tiennyt, mitä olisin ajatellut. Ensimmäisenä kuitenkin tuli kirosana. Olin jo ajatellut, että viimeinen kierros raahauduttaisiin vain maaliin, mutta nyt kun yllätyshopea oli saavutettavissa, niin piti vain purra hammasta, kestää kivut ja jatkaa matkan tekoa.

Jostain sainkin sitten vielä kaivettua tsemppiä, enkä heittänyt hanskoja tiskiin. Kilometriajat tosin hidastuivat edelleen ja vaikka kolmen tunnin aika oli vieläkin alitettavissa kohtalaisilla kilometriajoilla, niin jotenkin yleinen tuntemus oli, ettei sitä tällä kertaa tapahtuisi. Kilometrit vähenivät pikku hiljaa ja kilometriajat huononivat sitä myöden. Mutta ainakaan ihan lähellä takana ei näkynyt ketään sen oloista juoksijaa, joka olisi hätyytellyt hopeasijaani. Viimeisen kierroksen totaalinen hyytyminen romutti kolmen tunnin alituksen. Viimeisen kierroksen aika oli 47:34 ja koko matkan loppuaika 3:00:55. Keskisyke oli 158 bpm ja maksimi 169. Eli anakynnyksen (160 bpm) tuntumassa tuli sopivasti juostua. Hapenotto ei tullut esteeksi loppuajalle vaan jalkojen kestävyys.

Kisan jälkeen fyysinen fiilis oli aika tuskainen. Jalat olivat aivan loppu, kaikkia paikkoja särki. Normaalia vähäisemmät juoksukilometrit eivät olleet valmistaneet jalkoja tarpeeksi kolmen tunnin asfaltti-paukutukseen. Henkisesti olo oli kaksijakoinen. Joskus tavoitteeksi laitettu SM-mitali jossain lajissa ja jossain sarjassa olisi nyt saavutettu, mutta toisaalta aika oli suuri pettymys.

Nyt kolme päivää kisan jälkeen, paikkojen vielä ollessa jonkin verran kipeinä, loppuaika kaivelee jopa entistä enemmän. Ehkä sitä pitää vielä joskus lähteä kokeilemaan sitä kolmen tunnin alitusta.

 

Syyskeventelyä

Viikko 37/2020 (7.-13.9.2020)

Syksy tekee tuloaa ihan tosissaan. Tuulta, vettä, lehtisadetta, takkatulta. Viikko on otettua melko keveysti. Maratonin keventelyt ovat alkaneet ja kovia treenejä ei ole enää tehty, vai sellaista ylläpitävää köpöttelyä.

Takareidet ja pakarat ovat edelleen tosi jumissa ja niiden kestokykyä pelkään eniten ensi viikon maratonilla. Omat recovery bootsit tulivat torstaina, joten toivottavasti niistä on vähän apua vaivaan. Kävin myös perjantaina hieronnassa ja maanantaina heti toistamiseen, josko sillä saataisiin takareidet auki.

Maanantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Tiistaina olin autolla töissä ja heti töiden jälkeen kävin Ylöjärven uimahallissa uimassa pullarin kanssa 2000m. Jaksotin uinnin 4 x 500 m pätkään. Aikaa kului hieman päälle 45 min.

Keskiviikkona tein etätyöpäivän ja kävin aamupäivällä juoksemassa reilun 12 km lenkin. Rennon rauhallisesti yritin mennä ja sykkeet olivatkin ihan maltilliset, 131 bpm. Keskivauhti oli 4:29 min/km. Ihan ok muuten, mutta takareidet alkoivat loppumatkasta kiristelemään.

Torstaina pyöräilin märässä kelissä töihin päin, mutta kotiin tuli työkaverin autolla, koska etukumi oli tyhjentynyt päivän aikana, ja viikonloppuna sisurista löytyikin pieni reikä. Perjantaina kävin uimassa Kalevan uimahallissa pullarin ja välillä myös lät+pul:n kanssa 2000m. Aikaa meni 41:33. Päivällä oli myös reilun tunnin jalkahieronta.

Lauantaina juoksin kevyn 13 km:n lenkin. Tuulista oli ja vettäkin välillä suhjutti, mutta ihan mukava sää oli kuitenkin juosta. Keskisyke 130 bpm ja keskivauhti 4:36 min/km. Samat tuntemukset olivat kuin keskiviikkonakin.

Sunnuntaiaamusta kävimme Peetun kanssa tekemässä reilun 13 km yhteislenkin. Menimme pk-vauhtia (Peetu oli pitkällä lenkillä), joten ihan kevyesti ja matalalla sykkeellä mentiin (avg. 114 bpm). Tuulista oli, mutta aurinkokin paistoi ja lämpöä oli kymmenisen astetta. Hyvin tarkeni vielä lyhyillä housuilla. Päivällä kävin vielä Ylöjärven uimahallilla uimassa 2100 m. Uin välillä pullarin kanssa ja välillä lättärin kanssa. Välillä ilman välineitä ja välillä taas lät+pul. 400 m pätkissä uin ja aikaa kului hieman päälle 44 min. Ilman apuvälineitä (lät tai pul) uinti on edelleen todella surkeeta.

Recovery bootsit

Viikko 36/2020 (31.8.-6.9.2020)

Syksyn ensimmäisellä viikolla oli vielä ihan mukavia ulkoilukelejä. Lämpöä on riittänyt ihan kivasti eikä vettäkään ole juuri satanut. Syyskuun kunniaksi tein myös pitkästä aikaa pari etätyöpäivää ja yhtenä päivänä kävin autollakin töissä. Täten työmatkapyöräilykilometrejä ei kertynyt kuin kahdelta päivältä.

Alkuviikosta soittelin myös TAYS:iin ja kyselin nenälääkärin perään, ja sain vastaukseksi, että joskus marraskuussa olisi vastaanottoaika. Eli pari kuukautta pitää ainakin vielä kärvistellä. Tosin aloin ottamaan taas kuukauden tauon jälkeen kortisonipitoista nenäsuihketta, ja se on auttanut sen verran, ettei nenä ole ihan koko ajan tukossa.

Maanantaina oli ainoastaan työmatkapyöräilyt ohjelmassa. Tiistaina pidin etätyöpäivän ja kävin aamulla juoksemassa 12.5 km:n VK-lenkin. Lämpöä oli 11 astetta ja muutenkin mukava sää tehdä vähän reippaampi lenkki. Keskivauhti oli 4:24 min/km ja keskisykkeet ihan sopivat 134 bpm.

Keskiviikkona olin taas toimistolla. Työmatkapyöräilyjen lisäksi tein työpaikalta perinteisen 12 km:n Tampereen keskustalenkin. Tällä kertaa yritin mennä vähän rauhallisemmalla tahdilla/sykkeella. Vähän rauhallisemminkin olisi saanut mennä, sillä keskari on 4:35 min/km ja keskisyke 131 bpm. Ihan mukavasti kulki ja sääkin oli vallan mainio.

Torstai oli taas etätyöpäivä, ja aamupäivällä kävin tekemässä 12.5 km:n vauhtileikittelyn. Matkan aikana vaihtelin reilusti vauhtejä. Välillä tein erimittaisia ja -tehoisia vetoja, välillä otin tosi rauhallisesti. Ylämäet yritin juosta reipasta vauhtia.

Perjantaina kävin töiden jälkeen uimassa Tampereen maauimalassa. Uin 5 x 500 m, kaikki pullarin kanssa. Rentoa ja rauhallista vauhtia menin ja harjoittelin eri hengitysrytmejä. Välillä uin 50 m:n pätkiä jolloin otin happea pelkästään vasemmalta puolelta ja välillä otin happea joka kolmannella ja välillä joka neljännellä käsivedolla. Uinnin aikana nenä ärtyi taas niin pahasti, että aivastelin koko illan ja räkää valui jatkuvasti. Onneksi vaiva hävisi yön aikana.

Lauantaina päivällä kävin juoksemassa kovana treeninä Hämeen hölkässä 8.6 km:n lenkin. Lähtö oli puolen päivän jälkeen Lamminpään majalta ja reitti kävi kääntymässä vedenottamolla ja maali oli taas Lamminpään majalla. Pääosin reitti oli tasaista latupohjaa, mutta puolenvälin kohdalla oli pari kovaa ala- ja ylämäkeä. Yhteensä nousumetrejä reitillä oli 75 m. Sää oli jälleen vallan mainio, lämpöä oli 15 astetta ja aurinko tuli aina välillä esiin pilvien välistä.

Lähdössä kolme hengen porukka lähti ihan omaa vauhtia ja vähän sen perässä eteni yksi juoksija. Itse olin viidentenä joukossa. Edelläni juoksijoista kaksi juoksi pidemmän 20 km:n reitin, joten tulin maaliin kolmantena. Kaksi ensimmäistä oli joku nuori veljeskaksikko ja he menivät ihan omaa vauhtiaan. Itse sain juosta ihan rauhassa, edessä eikä takana näkynyt ensimmäisten kilometrien jälkeen ketään, joten mitään loppurypistystä ei tarvinnut tehdä. Ja hyvä niin, sillä tarkoitus olikin tehdä vain kova treeni eikä mitään maksimisuoritusta. Keskivauhtini oli 4:02 min/km ja keskisyke 161 bpm.

Sunnuntaiaamulla tein juoksuviikon päätteksi pitkän lenkin. Lämpöä oli hieman päälle kymmenen astetta ja taivas oli puolipilvessä, eli vallan mainio sää pitkälle lenkille kun tuulikaan ei haitannut matkan aikana. Reitti kulki yhdystien, Avantin, Elovainion, Haaviston, Teivon ja Tesoman kautta takaisin kotiin. Ensimmäisen 20 km juoksin juuri hieman alle 5 min/km vauhdilla, keskisykkeen ollessa 122 bpm. Tämän jälkeen kiihdytin vauhtia ja juoksin kaksi kilometriä 4:23 min/km vauhdilla. Tämän jälkeen kaksi kilometriä 4:03 min/km keskivauhdilla, ja lopuksi vielä kilometri hieman alle neljän vahtia. Keskinopeus koko reilun 26 km:n lenkillä oli 4:49 min/km ja keskisyke 127 bpm. Muuten meni ihan mukavasti, mutta takareiden ja pakaran kiinnityskohdat olivat aivan jumissa ja kipuilivat melkoisesti etenkin loppumatkasta.

Tämän viikon meillä on ollut vuokralla kompressioperiaatteella toimivat palautuslahkeet. Niitä on tullut käytettyä joka juoksulenkin jälkeen ja vähän muulloin. Sen verran hyvät kokemuket lahkeista on tullut, että tulee varmaankin hankittua sellaiset itselleen. Jalat tuntuvat olevan enemmän palautuneen oloiset ennen seuraavaa lenkkiä, kun on tehnyt punteilla lymfakäsittelyn jaloille.