Monenmoista keliä

Viikko 48/2019 (25.11.-1.12.2019)

Marraskuun viimeistä viikkoa sävytti vaihtelevat kelit. Taivaalta tuli viikon mittaan kaikkea mahdollista ja lämpötilatkin vaihtelivat melkoisesti. Viikonloppuna meitä piristä toisena viikonloppuna peräkkäinen Hertta-setteri, joka oli meillä taas yökylässä.

Maanantaina lämpötila pyöri nollan molemmin puolin. Ohjelmassa ei ollut kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla oli kuivaa, mutta kotiin polkiessa tihutti vähän vettä. Onneksi keli ei ollut vielä liukas, mutta illan aikana tihutus muuttui jäätäväksi sateeksi, joka kuorrutti kaiken petollisen liukkaaksi.

Tiistaina oli onneksi autopäivä, sillä ilman nastarengasta olisi ollut melko tappava keli ajella pyörällä töihin. Aamupäivästä kävin Valmetilta tekemässä 12 km:n juoksulenkin. Edellisen illan jäätävä sade ei ollut vielä sulanut ja lenkki olikin paikoin melkoista lipsuttelua. Arboretumin hiekkapätkäkin oli liukas, vaikkei missään jäätä näkynytkään. Illalla kävin vielä pelaamassa puolitoista tuntia sulkapalloneluria Raholassa.

Keskiviikkoaamuna sai pyöräillä töihin kunnon vesisateessa, mutta päivän aikana vesisade muuttui räntäsateeksi. Kotiinpäin polkiessa kaikki räpäskä tarttui pyörään ja sen osiin kiinni ja jossain vaiheessa takapakka oli niin täynnä sohjoa, ettei kaikkia rattaita pystynyt enää käyttämään. Illalla vielä pyöräilin ensin vajaan tunnin trainerilla 196W keskitehoilla, ja sen päälle liukastelin autolla sohjossa Ylöjärven uimahallille Manyonein uintitreeneihin. Tunnin tekniikkatreeni oli jälleen ohjelmassa ja ihan hyvää palautetta sain taas uinnistani.

Torstai oli jälleen autopäivä, ja hyvä niin, sillä vettä oli sen verran ilmassa, että pyörällä meno olisi ollut melko märkää. Illalla juoksin matolla tunnin/13 km:n tasavauhtisen tasamaan treenin. Jalka oli melko raskaan oloinen koko juoksun ajan.

Perjantaina oli taas työmatkapyöräilyn vuoro. Yön kovat vesisateet olivat sulattaneet lähes kaiken sohjon pois, mutta Ylöjärven päässä oli vielä sen verran sohjoa, että nastattomalla pyörällä sai olla tarkkana. Lämpöä oli aamusta viisi astetta, mutta päivän aikana lämpötila tippui nopeasti pakkasen puolelle ja sateet muuttuivat ensin rännäksi ja sitten lumeksi. Kotiinpäin pyörräilessä huomasin, että aamulla vedestä kastunut pyörä oli jäätynyt eikä kovin montaa vaihdetta ollut käytettävissä kun takavaihtaja ei toiminut kunnolla. Loppumatkasta myös etuvaihtaja lopetti toiminnan ja vaihdevalikoima väheni entisestään. Uutta lunta oli jokunen sentti, mutta onneksi ei ollut liukasta, sillä lumi oli estänyt päivällä sataneen rännän jäätymisen. Illalla tein kotona vielä tunnin salitreenin.

Lauantaina treenattiin taas monipuolisesti. Juoksun päätin tehdä matolla, sillä ulkona oli 7 astetta pakkasta ja luntakin oli sen verran, etten lähtenyt jumittamaan paikkoja ulkojuoksuun. Laitoin juoksumattoon vauhdiksi aerobisen kynnysvauhdin (5:00 min/km) ja juoksin alkuun puolituntia 1%:n nousukulmalla. Tämän jälkeen juoksin vartin 2% kulmalla ja tästä eteenpäin puolitin aina ajan ja nostin kulmaa yhdellä prosentilla. Tunnin kohdalla kulma oli jo 7%, ja tämän jälkeen vielä kilsa nollakulmalla. Ihan hyvä treeni. Vauhti oli maltillinen, mutta silti sykkeet nousivat hyvin treenin loppupuolella. Jalat tykkäsivät. Päivällä oli tunnin uintitreeni Manyonein porukan kanssa Ylöjärven uimahallilla. Tällä kertaa uimme 100 m vetoja eri vauhdeilla ja eri apuvälineillä. Illalla vielä ennen saunaa kolmen vartin pyöräily trainerilla 197W:n keskitehoilla.

Sunnuntai oli edelleen pakkaspäivä enkä lähtenyt tekemään viikon pitkää lenkkiä ulos, vaan pyöräilin trainerilla reilun kahden tunnin rauhallisen treenin 177W keskitehoilla. Etukäteen suunnittelin tekeväni treenin matalammilla wateilla, mutta Zwiftin softan luomat kilpailutilanteet ja kirietapit nostivat sykkeet ja tehot vähän liian koviksi. Yllättävän mukavasti kuitenkin jaksoi pyöräillä sisällä noinkin pitkään. Apuna kylläkin oli televisio ja Rukan hiihdot.

Uudet speksit käytäntöön

Viikko 47/2019 (18.-24.11.2019)

Kuukausi jouluun. Pakkasta on vähän, mutta lunta ei vielä vähääkään. Viikko ollut melko lämmin, vaikka nyt viikonloppuna pakkasella ollaan vähän oltukin. Hyvistä työmatkapyöräilykeleistä huolimatta tälläkin viikolla polkemiset ovat jääneet vähiin. Poikkeuksellisesti olin kahtena päivänä etänä ja yhtenä kävin autolla töissä, joten pari pyöräilyä tuli vain tehtyä. Sulien kelien vuoksi pyörä vaihtui taas cycloon, vaikka pyörätiet olikin melko tehokkaasti hiekoitettu, mutta rengasrikoilta on sentään vielä säästytty.

Viikonloppu oli taas vähän poikkeuksellinen, kun meillä oli lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan reilun vuoden ikäinen Hertta-setteri hoidossa. Vauhtia ja touhua riitti koko ajaksi, niin että meidän pojat olivat pitkälti vain statistin osassa.

Maanantai oli se toinen viikon päivistä, kun tuli käytyä pyörällä töissä. Illalla tein lisäksi tunnin sispyöräilytreenin. Keskitehot olivat 191W (NP. 204W) ja keskisyke 138 bpm.

Tiistaina aamupäivällä kävin tekemässä vajaan tunnin / 12.6 km:n juoksulenkin. Lämpöä oli viitisen astetta ja muutenkin mukava juoksukeli. Siitä huolimatta meni oli vähän väsyneen oloista. Illan sulkapalloneluri peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi, itse olisin kyllä päässyt, mutta muilla oli menoja.

Keskiviikkona oli Manyonen uintitreenit Ylöjärven uimahallissa. Sain taas vähän special-opetusta muuhun porukkaan nähden. Ei siksi, että olisin sen verran hyvä, vaan ihan päinvastaisesta syystä. Sainkin opetuksesta uinnin rytmitykseen uutta ajatusta ja se tuntui vievän taas askeleen eteenpäin parempaa uintitekniikkaa. Ennen uintia piti mennä uimahallin punttikselle tekemään salitreeniä, mutta aikataulusyistä en ehtinyt kuin kymmenisen minuuttia ole siellä.

Torstaina aamupäivästä juoksin töissä 12 km:n lenkin perinteisellä reitillä. Lämpöä oli nelisen astetta ja muutenkin mukava juoksusää. Vähän vajaa 55 minuuttia meni aikaa ja juoksu kulki ihan leppoisan mukavasti 4:34 min/km vauhdilla. Illalla olin pelaamassa varamiehenä puolitoista tuntia sulkapalloneluria Raholan Sulkiksessa. Voittoeriä en kauheasti kerännyt, mutta ihan hyvältä peli kaikesta huolimatta tuntui.

Perjantai oli sitten se toinen työmatkapyöräilypäivä. Aamupäivästä oli myös reilun tunnin jalka-/selkä-/niskahieronta, joten mitään kovaa aerobista treeniä ei päivälle parantunut tehdä. Illalla tein kylläkin tunnin kotisalitreenin.

Lauantai oli kunnon triathlon-treenipäivä. Se alkoi aamulla, kun tein 13.5 km:n VK1-juoksutreenin 4:22 min/km vauhdilla. Juoksu tuntui suht kevyeltä melko pitkään, mutta muutamalla viimeisellä kilometrillä alkoi vähän jaloissa jo tuntumaan. Puolen päivän aikaan oli jälleen Manyonin tunnin uintitreeni Ylöjärven uimahallilla. Käytännössä uin koko ajan pullarin kanssa rauhallista pitkän liuun vaparia. Välillä piti pysähtyä kuuntelemaan valmentajan ohjeita, mutta välillä sain mennä useamman sata metriä ilman keskeytystä. Illalla testasin vielä sisätrainerilla puolen tunnin ajan Zwiftin pyöräilysoftaa. 200W keskitehoilla päästelin menemään. Hien määrä lattialla oli sen mukainen, etenkin kun unohdin laittaa tuulettimet päälle.

Sunnuntaina tein pitkän juoksulenkin uusien speksien mukaisesti. Kun kerran edellisen viikonlopun kynnystesti kertoi, että PK-lenkit pitäisi tehdä rauhallisemmalla vauhdilla, niin ohjetta piti sitten noudattaa. Melkoista kellon kyttäämistä se koko matkan ajan oli, mutta pystyin juoksemaan 25 km:n lenkin 122 keskisykkeellä ja 129 maksimisykkeellä. Keskivauhti oli 5:06 min/km, eli kymmenisen sekunttia edellisiä kertoja rauhallisemmin. Näin rauhallista pitkää lenkkiä en muista koska viimeksi tehneen. Vielä jos haluaisi tehdä kunnon PK1-lenkin, niin vauhtia pitäisi tiputtaa jonkin verran, jotta sykkeet jäisivät enemmän alle 120 bpm:n. Ne tosin taitavat jäädä pyörällä tehtäviksi.

Vierumäen viikonloppu

Viikko 46/2019 (11.-17.11.2019)

Taakse jäänyt viikko oli hieman normaalista poikkeava. Autolla tuli käytyä töissä 3/4 työpäivistä, joten työmatkapyöräilyt jäivät maanantain polkemisten varaan. Torstai-iltana lähdimme Vierumäelle viettämään pidennettyä viikonloppua, ja palasimme sunnuntaina päivällä. Koirat olivat Haukkumäessä hoidossa, joten reissussa ei tarvinnut miettiä poikien leinkkeilyttämisiä. Ja sen verran tiukka ohjelma viikonloppuna olikin, ettei koiralenkeille olisi jäänyt juuri aikaa.

Viikko alkoi kuitenkin melko normaaliin tapaan. Vaikka alkuviikko oli tarkoitus ottaa vähän kevyemmin perjantain kynnystestiä silmällä pitäen, niin kyllä sinne vähän treenejäkin mahtui.

Maanantaina kävin ainoan kerran tällä viikolla pyörällä töissä. Vähän liukkaan oloista oli, mutta pystyssä pysyttiin. Illalla vielä tunti kotisalia.

Tiistaina aamupäivällä juoksin töissä jo perinteisen 12 km keskustalenkin. Paikoin oli melko liukasta ja tämän vuoksi vauhti jäikin vähän verkkaisemmaksi, vähän alle 4:40 min/km. Illalla tuttuun tapaan puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Uusi nuori varamies (Julius) oli ensimmäistä kertaa mukana ja lunasti vallan mainiosti paikan porukkaan.

Keskiviikolle oli ohjelmassa illalla ensin tunnin vatsalihas / venyttely sessio Manyonein porukan kanssa. Ensin vartti vatsoja ja sitten loput ajasta pitkiä venyttelyjä jaloille. Tämän päälle Ylöjärven uimahalliin tunniksi polskimaan. Lättärin ja pullarin kanssa harjoittelimme käsivetoa. Minä, uutena tulokkaana, sain vähän tukiopetusta uinnin perusteista ja hyvä niin. Perusasiat pitää saada ensin kuntoon, ennen kuin ruvetaan viilaamaan tekniikkaa sen tarkemmin.

Tortai olikin sitten kokonaan lepopäivä harjoituksista, ja illalla ajelimme Vierumäelle viettämään treeniviikonloppua.

Perjantaina aamupäivällä oli ohjelmassa kynnystesti. Edellinen testi oli tehty joulukuussa 2010, joten viimeistään nyt oli hyvä aika uusia testi. Tosin edelliset testit oli tehty TesKu:n tyyliin, eli radalla kilometrin välein nostetaan vauhtia ja välissä otetaan laktaattiarvot. Nyt testi tehtiin Vierumäen urheiluopiston testilabrassa matolla valjaisiin kytkettynä. Maton kulma oli 0.6 astetta ja lähtövauhti oli 10 km/h (6:00 min/km). Tuolla vauhdilla ensin 5 min verkkaa ja sitten ensimmäinen kolmen minuutin pätkä testiä. Aina kolmen minuutin välein otettiin verta sormesta, josta mitattiin laktaattiarvo. Tämän jälkeen vauhtia nostettiin aina kilometrilla tunnissa.

Ensimmäiset kolmeminuuttiset menivät mukavan rennosti. Vasta kun vauhti nostettiin 16 km/h (3:45 min/km), sai alkaa tosissaan keskittymään juoksuun ja juttelemiset jäivät vähiin. Vielä seuraavankin pykälän pystyin juoksemaan loppuun asti, mutta sitten kun vauhti nostettiin 18 km/h (3:20 min/km), niin katto tuli vastaan. Kaksi minuuttia pystyin tuota vauhtia juoksemaan, jonka jälkeen piti pysäyttää matto. Joistakin kisoistakin tuttu ilmiö, että kovan rutistuksen jälkeen kun pysähtyy, alkaa silmissä pimenemään. Makuulle meno on tuollaisessa tilanteessa aina auttanut. Nyt kun olin valjaissa kiinni, niin en päässyt makuulle, joten seurauksena oli, että taju lähti muutamaksi sekunniksi ja jäin retkottamaan valjaisiin. Siitä kun heräsin, niin kaikki oli ihan ok ja pystyi tekemään vielä matolla muutaman minuutin loppuverkan.

Testin tuloksena sain aerobiseksi kynnykseksi 132 bpm / 5:00 min/km (LA: 1,9 mmol/l). Vuonna 2010 arvo oli 139, joten aika paljon on tämä kynnys tippunut. Anaerobinen kynnys oli 160 bpm / 4:04 min/km (LA: 2,8 mmol/l). Edellisessä mittauksessa arvo oli 164. Maksimisykeeksi sain tällä kertaa 182, joka on jopa parempi kuin edellisessä testissä (179), mutta huonompi kuin parissa viimeisessä kisassa (185). Tähän vaikutti varmaankin se, että nopeuskapasiteetti loppui kesken ja korkeampiin sykkeisiin olisi vaadittu isompaa kulmaa alustaan. Laskennallinen arvo maksimihapenotoksi tuli 54,3 ml/kg/min, joka edellisessä testissä oli 57. Arvo luokitellaan edelleen kuitenkin ikäiselleni erinomaiseksi arvoksi (7/7, Shvartz & Reibold 1990). Maksimilaktaatti nousi 7.33 mmol/l.

Testin perusteella juoksuharjoitteluun ei tarvitse kauheasti tehdä muutoksia. PK-lenkit pitänee tehdä vähän matalammilla sykkeillä sekä rauhallisemmin, mutta muuten lenkkien teho ovat olleet jotenkuten kohdillaan.

Perjantaina piti mennä vielä uimaan Vierumäen urheiluopiston uimahalliin, mutta se olikin varattu koko päiväksi. Kävimme sitten tekemässä ensin suunnitellun tunnin mittaisen kuntosalitreenin urheiluhallissa ja sitten ajoimme Heinolan uimahalliin uimaan kolmen vartin treenin. Uimahalli oli mukavan tyhjä, kun kaikki taisivat olla katsomassa Suomen jalkapallo-ottelua. Uin pääosin pullarin ja lättäreiden kanssa rauhallista pitkän liun uintia, ja se mielestäni alkoi jo sujumaan ihan mukavasti. Alasvälin vetomääräksi tuli 10-11, kun pahimmillaan se on ollut aina lähempänä kahtakymmentä.

Lauantaina aamupäivästä kävin tekemässä reilun 17 km rennon-reippaan juoksulenkin. Alkuun juoksin 12 km asfaltilla (Urheiluopistontie – Vierumäenraitti – Vuolenkoskentie) ja tämän päälle kiersin vielä golf-kentän. Juoksu tuntui suht kevyeltä. Reitti on muuten melko tasainen, mutta 4-7 km kohdalle osuus viiden ylämäen pätkä. Vauhti oli 4:31 min/km ja pakkasta oli asteen verran. Illalla kävin tekemässä vielä tunnin kuntosalitreenin, ja heti sen päälle vajaan tunnin uintitreenin Vierumäen uimahallissa. Hallissa oli jälleen ihan mukavasti tilaa uida, ja treenasin tälläkin kertaa samaa kuin edellisenäkin päivänä.

Sunnuntaina aamulla, ennen aamupalaa, kävin juoksemassa 13,5 km lenkin. Reitti oli periaatteessa sama kuin edellisenäkin päivänä, mutta jätin golf-kentän kierroksen väliin. Juoksu kulki ihan ok, pimeydestä ja pienestä tihkusateesta huolimatta. Lämpö oli vaihteeksi plussan puolella, 3 astetta.

Sisätreenejä

Viikko 45/2019 (4.-10.11.2019)

Tällä viikolla on saanut vetää jo vähän enemmän vaatetta päälle työmatkapyöräilyihin. Pakkasta on ollut pitkin viikkoa sen verran, että talven tulo on taas askelta lähempänä. Luntakin saatiin viikonloppuna, mutta ne eivät ehtineet vanhentumaan kuin päivän verran, kun plussakelit ja vesisateet sulattivat ne sunnuntaihin mennessä.

Maanantai meni töiden merkeissä aamusta iltaan. Helsingin reissu takasi ainakin yhden täyden lepopäivän tälle kuulle. Yhdestä lepopäivästä huolimatta tälläkin viikolla harjoituspäiväkirjaan kertyi yli 15 tuntia treenejä. Treenien lisäksi perjantaina oli jalkahierontaa.

Tiistaina oli etätyöpäivä. Aamupäivällä juoksin matolla tunnin / 13 km:n kiihtyvävauhtiset treenin. Suurin osa ajasta menin tasamaalla, mutta loppuosassa treeniä laitoin muutamaksi kilometriksi vähän nousuprosenttiakin. Juoksu tuntui suht kevyeltä ja sykkeetkin pysyivät mukavasti kurissa. Illalla oli vielä ohjelmassa puolitoista tuntia sulkapalloneluria Raholassa. Pitkästä aikaa oli sellainen sulispäivä, ettei etukäteen ollut juurikaan mitään kremppaa tai isompaa väsymyksen tunnetta.

Keskiviikkona työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin uintitreeni Ylöjärven uimahallissa Manyonein porukan kanssa. Tällä kertaa oli ohjelmassa pelkkää tekniikkaa eikä pitempiä pätkiä uitu laisinkaan. Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan oikein räpylöitäkin, ja kyllähän niillä potkuun sai mukavasti enemmän voimaa ja uintiasentookin ne auttoivat. Sen verran oli tekniikkapainotteinen tunti, että piti käyttää taas nenäklipsiä, sillä muuten kaikki keskittyminen olisi mennyt hengittämiseen.

Torstaille kertyikin taas vähän enemmän treeniä, kun aamulla ensin poljin töihin. Sitten aamupäivällä kävin töistä tekemässä 12 km:n juoksulenkin. Aikaa kului Tampereen keskustassa kiepanneeseen lenkkiin vähän vajaat 54 minuuttia. Juoksu oli vähän kankeen oloista, sillä viiden pakkasasteen vuoksi joutui laittamaan vähän enemmän vaatetta päälle. Illalla töistä pyörällä kotiin, ja sitten vielä tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina oli jalkahieronnan lisäksi työmatkapyöräilyt ja illalla vielä puolentoista tunnin pyörätreeni trainerilla. Latasin kesällä polkemani 50 km:n Siuron lenkin GPS-datan trainerin ohjelmaan ja ajoin sen nyt virtuaalisesti. Keskitehot olivat 167W (NP. 174W) ja keskisyke 123 bpm. Mäet tuntui virtuaalisesti kevyemmiltä kuin “real life”, vaikka suurin piirtein saman verran nousumetrejä pitäisi molemmissa olla.

Lauantaina puoliltapäivin oli taas vuorossa Manyonen tunnin uintitreenit Ylöjärven uimahallissa. Ohjelmassa oli vetoja niin pullareiden ja lättäreiden kanssa kuin ilmankin. Tällä kertaa pystyi taas uimaan ilman nenäklipsiä, parhaimillaan 600 m putkeen. Ennen uintia juoksin matolla kevyehkön tasamaan kiihtyvävauhtisen 12 km:n treenin. Aikaa kului 56 minuuttia keskisykkeen ollessa 130 bpm.

Sunnuntaina tuli isänpäivillä tankattua sen verran hyvin, että kotiin selvittyä pystyi kevyesti tekemään yhdistelmätreenin. Ensin pyöräilin trainerilla vähän vajaan puolitoista tuntia 186W keskitehoilla (NP.195W) ja 131 bpm:n keskisykkeillä. Tällä kertaa GPS-reittinä oli töistä Säijän kautta kotiin kulkeva matka. Heti pyöräilyn päälle siirryin alakertaan juoksemaan kiihtyvävauhtisen 10 km:n treenin matolla. Lajin vaihto sujui hyvin, ja vaikka vähään aikaan ei ole tullut tehtyä yhdistelmätreeniä, niin juoksu tuntui yllättävän hyvältä. Juoksun keskivauhti oli 4:36 min/km ja keskisyke 139 bpm. Ei paha.

Polvi-probleemi

Viikko 44/2019 (28.10. – 3.11.2019)

Kulunut viikko on mennyt taas suht perinteisellä kaavalla. Eli mitään järisyttävää uutista ei ole tiedossa. Talvi yrittää tehdä tuloaan, mutta vähän huonolla menestyksellä. Vähän pakkasta on ollut silloin tällöin, mutta valkoista ei olla vielä saatu tähän pimeyteen. Sen verran kuitenkin pakkasyöt ovat pelotelleet, että vaihdoin perjantaina työmatkapyöräilyvälineeksi maastopyörän, kapearenkaisen cyclon tilalle.

Juoksut ovat jääneet tällä viikolla vähän vähiin, sillä viime sunnuntain pitkästä lenkistä polvi otti vähän itseensä ja on kipuillut juoksujen yhteydessä (ja vähän muulloinkin). Työmatkapyöräilyjä tuli tehtyä tällä viikolla neljänä päivänä. Hieman sai laittaa jo enemmän vaatteita päälle, sillä parhaimmillaan (tai pahimmillaan) pakkasta oli aamulla viitisen astetta.

Viikkoon mahtui myos kaksi kotisalitreeniä, maanantaina ja perjantaina. Tiistaina kävin pelaamassa puolitoista tuntia sulkapalloneluria Raholan Sulkiksessa (ent. Syssyn Sulkis). Tiistain juoksulenkin jätin väliin polvivaivan vuoksi.

Keskiviikkona pyöräilin tunnin sisätrainerilla melko helpohkolla reitillä. 37 km:n reitillä ei ollut kuin 300 nousumetriä ja pahinkin nousu oli vain 8%. Keskitehot olivat 180W (NP. 190W) ja keskisyke 130. Eli edellisiin trainer-treeneihin verrattuna kevyt treeni.

Torstaina kävin kokeilemassa polven kestoa juoksulenkillä. Aamupäivällä lähin Valmetilta ja kiersin arboreetumin, Koskikeskuksen, Eteläpuiston ja Ratinan kautta takaisin Valmetille. Matkaa kertyi 12 km ja aikaa kului 53 minuuttia, eli vauhti oli ihan mukavan reipasta. Polvi oli edelleen kipeä, mutta juoksemaan kyllä pystyi.

Lauantaina vesisade ajoi minut juoksemaan pitkästä aikaa kotimatolla juoksutreenin. 12 km juoksin kiihtyvällä vauhdilla siten, että keskivauhti oli 4:32 min/km. Sykkeet olivat yllättävän maltilliset, sillä keskari oli vain 129. Yleensä matolla on korkeammat lukevat, mutta tällä kertaa minulla oli apuna tuuletin, joka kieltämättä viilensi kehoa ja näin auttoin myös sykkeiden puolella. Päivällä kävin lisäksi vielä Ylöjärven uimahallissa uimassa tunnin treenin. Olin nyt ensimmäistä kertaa mukana Team Manyonein uimatreeneissä. Tiimillä on triathlon-harjoitteluryhmiä, mutta minä olen mukana vain uintiharjoituksissa. Tällä kertaa ei ollut tekniikkaa ohjelmassa vaan vedimme 8 x 100 m pullarin ja lättäreiden kanssa vauhtialueella 1. Tämän jälkeen 6 x 100 m lättäreiden kanssa alueella 2, 4 x 100 m alueella 3 ja lopuksi 2 x 100 m alueella 4 (käytännössä täysillä). Samalla tuli harjoiteltua myös peesissä uimista. Unohdin ehjän nenäklipsini kotiin, joten jouduin uimaan koko ajan “nenä auki”. Suht hyvin ilman klipsiäkin näemmä uinti sujuu, joten olisikohan tässä nyt pääsemässä klipsistä vallan eroon, jee.

Sunnuntaiaamusta kävin NiPa:n kanssa polkemassa n.30 km:n / reilun 2 tunnin maastopyörälenkin akselilla Lamminpää – Julkujärvi – Koukkujärvi. Lämpöä ei ollut kuin pari astetta, mutta melko hyvin tarkeni, kun vettä ei satanut eikä tuultakaan juri ollut. Liukkaita puunjuuria sen sijaan oli riittämiin, ja pyöräkin tuli sopivan kuraiseksi kuraisimmissa paikoissa. Illalla tuli tehtyä vielä rento juoksulenkki. Kieppasin Virelän, Nokian paloaseman ja Tesoman keskustan kautta 16,5 km:n kiekan 4:39 min/km vauhdilla. Juoksu tuntui melko kevyeltä ja rennolta. Tien pinta oli paikoin liukas. Polvessa alkoi taas jossain vaiheessa tuntumaan kipua, mutta ei se muuten menoa haitannut.

Kuppikauden avaus

Viikko 43/2019 (21.-27.10.2019)

Kelloja on nyt siirretty, ja sääennuste näyttää ensi viikolle jo pakkaspäiviä, eli syksy on vaihtumassa talveen niin kalenterin kuin säidenkin osalta. Tämä viikko on vielä nautiskeltu melko lämpimistä ja kuivista syyssäistä. Lehdet on haravoitu ja auton renkaatkin pitäisi tänään vaihtaa, joten kyllä se talvi sitten saa tullakin.

Treenitunteja kertyi tälle viikolle taas ihan mukavasti. Harjoituspäiväkirja näyttää 15 tuntia, vaikka työmatkapyörilyjä ei tullut kuin kolmelle päivälle (yksi auto- ja yksi etäpäivä). Perjantaina oli reilun tunnin jalkahieronta ja se tulikin ihan tarpeeseen, sillä koko alkuviikon ovat paikat olleet jumissa edellisen viikonlopun sulkapallosta ja pitkästä lenkistä. Vasta loppuviikosta alkoi oikea kankku olemaan kivuton sulkapallomatsista.

Maanantaiaamuna tuli koettua syyskauden ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) pyöräkolari, kun Kalkun alamäessä Audi-mies tuli takaa ohitseni ja kääntyi suoraan eteeni pyörätielle. Onneksi sain sen verran käännettyä omaa ajopeliäni, etten ajanut suoraan pahki, vaan kynsin auton kylkeä pitkin ja siitä vasta asfalttiin. Auto taisi saada (toivottavasti) enemmän vauriota kuin minä ja pyöräni. Polvi on edelleen vähän kipeä, mutta muuten tapahtuma ei jäänyt vaivaamaan. Selvittiin ilman ambulanssia, poliisia ja Aamulehteä.

Tiistaina aamupäivästä kävin juoksemassa töistä arboretumin, Ratinan, Koskikeskuksen ja Eteläpuiston kautta takaisin Ratinaan ja Valmetille. Vajaa 12 km tuosta kertyi matkaa ja aikaa kului vähän vajaa 54 min. Mukava, ja tuohon aikaa rauhallinenkin reitti. Liikennevalot eivät ole pysäyttelemässä vaikka ihan keskustassa reitti kieppaakin. Illalla vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pakara jumissa, joten sulavimmat venytykset jäivät tällä kertaa tekemättä.

Keskiviikkoiltana poljin sisätrainerilla tunti ja kolmen vartin treenin. Reittivideo pyöri näytöllä ja tällä kertaa pyöräiltiin Alppimaisemissa. Suht raastava reitti ole kyseessä, sillä 49 km:n matkalla kertyi nousumetrejä 918m ja jyrkin nousukulma oli melkein 14%. Keskitehot olivat 180W (NP. 194W) ja keskisyke 132 bpm.

Torstaina aamupäivästä juoksi kotosalla vajaan tunnin lenkin. Meno ei ollut kovin kevyeen oloista, taisi edellisten päivien treenit vielä painaa. Illalla kävin Tesoman uimahallissa uimassa vaparitreenin. Pullarit ja lättärit olivat taas mukana ja 50m vetoja tuli tehtyä. Kello päällä uin 2600m ja tuon päälle vielä 400m kun odottelin, että Tuuli saa tehtyä omat treeninsä. Positiivista tässä kerrassa oli se, että pystyin uimaan jo lopputreenistä ja koko tuon lisä-400m ilman nenäklipsiä.

Lauantaina oli ohjelmassa pitkästä aikaa kunnon oksennustreeni, kun kävin juoksemassa esi-Teivo Cupin osakilpailun. 5 km:n pätkä käytännössä juostaan täysillä koko matka ja viimeiset sadat metrit vieläkin kovempaa. Tavoitteena oli juosta alle 18 minuutin, vaikka aamulla olo oli tosi väsynyt ja edellisenä päivänä jopa vähän kipeänoloinenkin. Verkkakaan ei tuntunut kovin rennolta, mutta ajattelin että kyllä viisi kilometriä pystyy puristamaan vaikka vähän tökkiikin. Viiden asteen lämpötila ja parin metrin koilistuuli oli ihan ok olosuhde. Juoksu lähti ihan mukavasti liikkeelle, suurin väsymys oli kaikonnut ja mieliala ihan ok. Puolenvälin käännöksessä aikani oli 8:56 ja sija 10. Ensimmäisellä puolikkaalla on hieman enemmän alamäkeä, joten 18 minuutin alitus olisi kovan työn takana. Neljäs kilsa oli vielä sen verran hidas (3:47), että viimeiselle kilometrille jäi urakkaa, mikäli tavoitteeseen haluaisi päästä. Loppusuoralla oli onneksi yksi selkä saavutettavissa ja se kiritti hyvin viimeisillä sadoillä metreillä. Mutta vaikka ohitin selän ja viimeisen kilometrin aika oli 3:25, niin loppuaikani oli tasan 18:00. Eli tavoitteeseen ei päästy. Pettymys oli suuri. Onneksi arvontapalkintona voitin Plizin urheilulasit, joten 7 euron osanottomaksulle tuli ihan hyvin katetta. Niin kuin Pirkan hölkässäkin, niin myös tällä kertaa maksimisyke nousi 185 bpm:iin, joten se taitaa olla oikeasti mun maksimi tällä hetkellä. Ihan ok.

Lauantai-iltana virittelin taas sisäpyöräilytrainerin päälle ja lähdin polkemaan Teneriffalle Teiden nousua. Jälleen oli raastava reissu, sillä matkaa kertyi 37 km ja aikaa kului hieman alle kaksi tuntia. Nousumetrejä oli yli 1300. Nousukulma oli maltillinen, keskimäärin 3.3% ja maksimissaankin vain 8%, mutta ensimmäinen 25 km oli koko ajan sellaista 4-6% nousua. Keskitehot olivat 191W (NP 194W) ja keskisyke 148 bpm. Loppuosassa matkaa oli jokunen kilometri tasaista ja alamäkeäkin, mutta pari viimeistä kilometriä oli taas nousua. Sen verran rankka alkunousu oli, että viimeisillä kilometreillä molemmat reiden alkoivat krampaamaan ja loppunousussa piti ajaa pulkelta, jotta krampit helpottaisivat.

Sunnuntaiaamun pitkä juoksulenkki vähän arvelutti, kun jalat olivat melko puhki edellisenä iltana pyöräilyn jäljiltä. Juoksu lähti kuitenkin ihan mukavasti rullaamaan. Sää oli melko tyyni ja lämpöä pari astetta, joten sen puolestakaan ei ollut ongelmia. 25 km:n juoksulenkki meni pääosin ihan mukavasti, mutta viimeinen vitonen alkoi kyllä tuntumaan jaloissa. Maanantaina kolottu polvi vähän sattui, ja nilkkaankin tuli joku ihme kipu loppumatkasta. Mutta viikosta selvittiin taas suht koht ehjänä, ja katsotaan saataisiinko tännekin ensi viikolla jo lunta maahan.

Suttusta syksyä

Viikko 42/2019 (14.-20.10.2019)

Kulunut viikko on mennyt melko perinteiseen tapaan. Muutama ns. poikkeama sentään viikkoon mahtuu. Positiivisia sellaisia. Yksi sellainen oli keskiviikkona kun juoksulenkki tuli tehtyä Peetun kanssa. Mukava ja rento tunnin lenkki 4:47 min/km vauhdilla. Sauna ja maailmanparannus lenkin päälle teki hyvää, etenkin kun sää oli vähän kostean oloinen, vaikkei juuri mitään satanutkaan. Toinen poikkeama oli lauantaina aamupäivällä, kun tuli käytyä MiTe:n kanssa pelaamassa tunti sulkapalloa. Tiukkaa ja tasaistä vääntöä oli koko ajan, ja sykkeetkin nousi pitkästä aikaa sulkapallossa tosi hyviin lukemiin. Keskari oli taukojenkin kanssa 139 ja maksimi 173. Ennen saunaa kun kävi vielä tekemässä tunnin / 13.5 km:n juoksulenkin, niin illalla olo oli melko morjens.

Sunnuntaiaamusta kävin tekemässä vajaan 25 km:n juoksulenkin, vaikka sängystä noustessa, kiitos lauantain, paikat (etenkin pakarat ja pohkeet) olivat kipeät ja jumissa. Lenkillä sykkeet olivat vähän korkealla ja juoksu oli muutenkin kankean oloista, kun pakarat olivat ihan jumissa. Kaksi tuntia kuitenkin tuli teputettua tämän viikon mittapuullaa melko mukavassa säässä.

Muuten viikkoon mahtui työmatkapyöräilyä kolmena päivänä ja parina päivänä kotisalitreeniä. Keskiviikkona kävin Tesoman uimahallissa uimassa vaparia tunnin verran. Mukana oli pullarit ja lättärit, joten tekniikkatreeniä tuli tehtyä jonkin verran. Myös vähän vetoja tuli tehtyä. Lopuksi jopa uin 100m ilman nenäklipsiä. Josko sitä oppisi talven aikana pois siitä, niin olisi yksi huolenaihe vähemmän uintiosuudella.

Keskiviikon, lauantain ja sunnuntain lisäksi juoksua oli tiistaina, jolloin tein 13 km / vajaan tunnin lenkin. Sen verran märkää on tällä viikolla ollut, että juoksulenkit ovat suuntautuneet pääosin kestopäällysteisille urille. Kuntopolut ovat paikka paikoin melko lits-läts ja irtolehtien ansiosta myös vähän liukkaitakin, joten asfaltilta on haettu mukavampaa juoksualustaa.

Sunnuntaina illansuussa tuli ajettua vielä trainerilla ao. lenkki. Rauhassa piti mennä, mutta kyllä keski-Watit nousi kuitenkin 180:een. Reitti oli kuitenkin melko tasainen ja nousu%:t alhaisia.

7 vrk:n juoksutauko

Viikko 41/2019 (7.-13.10.2019)

Tämän viikon teemana on ollut monipuolisuus. Harjoituspäiväkirjaan on tullut merkintä, juoksusta, padelista, punttisalista, pyöräilystä, sisäpyöräilystä, sulkapallosta, uinnista ja jalkahieronnasta. Myös ojan pohjaa on lapiolla perattu jokusen tunnin ajan, mutta se ei päätynyt treenikirjaan.

Kisakauden päätyttyä viime viikonloppuna, päätin pitää 7 vuorokauden juoksutauon. Koska tulin Pirkan hölkästä maaliin n. klo 12:20, niin tänään piti odottaa klo 12:21:een, että voi lähteen juoksemaan. Hieman vaikeeta oli odottaa noin pitkään, mutta kun viikon tauko oli ohjelmassa, niin sellainen piti sitten pitää. Reilun 15 km juoksulenkki meni mukavan rennosti. Mittariin en lenkin aikana vilkaissut kertaakaan, mutta kotona kello näytti keskivauhdiksi 4:31 min/km ja keskisykkeeksi 131, eli kulki ihan ok. Jalatkin ovat jo aika hyvin palautuneet viikon takaisesta, vaikka takareidet/pakarat ovatkin vielä vähän juntturassa.

Viikko meni melko rennoissa merkeissä, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Uintikertoja tuli kaksi kappaletta, ja toinen niistä ensimmäistä kertaa koskaan Ylöjärven uimahallissa. Hieno on kotikunnankin uimakeskus, joten pitää varmaan alkaa siellä tekemään treenejä aina välillä. Ainakin lauantaina klo 13 jälkeen siellä sai melko rauhassa uiskennella omalla radalla. Tällä viikolla on uintitreeneihin tullut uutena välineenä lättärit, joilla pitäisi saada kehitettyä käsivetotekniikkaa. Lauantaina altaalla tuli tavattua myös eräs triathlonvalmentaja, ja siinä kehiteltiin minulle vähän uintivalmennuskuvioita. Saa nähdä eteneekö asia mitenkään.

Viikonloppuna oli penkkiurheilun puolella mielenkiintoisia tapahtumia, kun pääsi seuraamaan Kenian pojan onnistunutta yritystä kahden tunnin maratonajan alittamiseen. Toinen mielenkiintoinen seurattava oli legendaarinen Havajin triathlonin Ironman -kisa. Havajin aikaero oli kuitenkin sen verran iso, ettei koko yötä jaksanut kisoja seurata.

Kisakauden 2019 päätös

40/2019 (30.9. – 6.10.2019)

Nyt on syksy edennyt jo niin pitkälle, että lämpömittari on painunut jokusena aamuna jo pakkasen puolelle. Vettä on tullut niskaan työmatkapyöräilyjen yhteydessä ja tuulistakin on ollut, eli ihan oikeita syyssäitä.

Ulkoliikunnat ovat olleet tällä viikolla vähissä. Treenit ovat jääneet vähiin sunnuntain Pirkan hölkän vuoksi. Osanotostani päätin tosin vasta lauantaina, kun sunnuntain juoksukeli näyti ihan inhimilliseltä.

Työmatkapyöräilyä oli ohjelmassa torstaita lukuunottamatta joka arkipäivä. Perjantaina tosin pyöräilin vain töihin päin, kotiin tuli autolla. Tunnin kotisalitreenejä tuli tehtyä maanantaina ja perjantaina.

Tiistaina aloitin syksyn uintitreenit, kun kävin Tesoman uimahallissa uimassa 2.2 km vapaauintia. Hieman hakemista taas oli halliuiminen ilman märkäpukua ja sellainen tunne oli, ettei kesän avovesiuinneista ole ollut mitään hyötyä uintinopeutta katsoessa. Mutta vuoden takaiseen verrattu ero on huikea, sillä silloin en osannut vapaauintia laisinkaan.

Torstaina pidin etätyöpäivän ja iltapäivällä kävin juoksemassa rennon kympin 4:32 -vauhdilla. Tämä oli “viimeistelyjuoksu” ennen sunnuntain kisakauden päätöstä, Pirkan hölkkää.

Sunnuntaiaamusta kävin tekemässä ennen seiskaa muutaman terävän avaavan vedon, koska lauantaina unohdin käydä tekemässä ne. Kasilta lähdimmekin sitten jo ajelemaan kohti Valkeakoskea ja kisan lähtöpaikkaa. Matkan aikana lämpötila pyöri nollan tuntumassa. Paikoin käytiin vähän pakkasenkin puolella, mutta lähtöpaikalla oli aste lämmintä. Ennen lähtöä satoi muutama pieni sadekuuro, mutta klo 10, lähdön hetkellä ei enää satanut.

Alhasen lämpötilan vuoksi piti juosta pitkillä trikoilla ja lämpökerraston paidalla, jonka päällä oli vielä tekninen t-paita. Päässä buffa ja kädessä hanskat. Jalkineeksi valitsin pitkän harkinnan jälkeen Adidaksen Bostonit, eli maraton kisakengät. Valintaa pähkäilin pitkään, että uskaltaako Bostonilla lähteä, vai onko se liukas polkupätkillä. Toinen vaihtoehto oli maastolenkkari, mutta koska polkupätkää olisi kuitenkin reilusti alle puolet matkasta, eikä keli ollut kovinkaan märkä, niin päädyin Bostoniin.

Ensimmäinen kolme kilometriä oli asfalttipätkää ja vaikka se olikin ylämäkivoittoinen pätkä, niin otin sen vähän ylivauhdilla, 4:05:n keskarilla. Poluille siirryttäessä edelläni oli ehkä vähän toista kymmentä juoksijaa, joista kaksi oli naisia.

Seuraavan parin kilsan aikana ohitin yhden kolmen hengen porukan, jonka jälkeen sijoitukset vakiintuivat omalta osaltani joksikin aikaa. Edellä näkyi yksi juoksija, mutta hän pysyi sitkeästi kymmenkunta metriä edelläni aina reiluun 11 kilometriin asti. Tuolloin tulimme metsäautotiepätkälle, jonka alussa ohitin hänet.

Polkupätkät olivat, niin kuin vähän epäilinkin, mutaisimmissa kohdissa Boston-kengälleni melko liukkaat. Kaatumisia tai edes läheltäpititilanteita ei tullut, mutta askel kyllä pyörähti moneen otteeseen alla. Vaihti ei onneksi kuitenkaan kärsinyt kovinkaan paljon tuosta lipsuttelusta.

Metsäautotiepätkällä pääsin yhden edellä menevän tuntumaan, ja reilun 15 km jälkeen siirryimme lähes peräkkäin kolmen kilometrin polkupätkälle. Tuossa kohtaa keskivauhtini oli 4:11 min/km, mutta tiesin tulevan polkupätkän verottavan keskivauhtia aika paljon, sillä ko. pätkä on melko kivikkoista, mutkittelevaa ja mäkistä.

Vaativan polkupätkän jälkeen keskivauhtini oli 4:17 min/km, mutta toisaalta ei polkupätkälle edelläni lähtenyt päässyt yhtään karkuun. Näköpiiriin oli tullut myös toinen edelläni juosseista naisista. Toisaalta joku kanssakilpailija oli saanut minut kiinni ja teputtamaan nyt lähituntumassa.

21 km kohdilla tulimme isommalle hiekkatielle ja melkein heti pystyin ohittamaan edellä menneen miehen, ja melko pian sen jälkeen myös edellä menneen naisten sarjan kakkosen. Sain tiepätkällä hyvän rytmin päälle ja kilometriajat paranivat. Takanatulleiden askeleet myös hiljenivat ja luulin päässeeni heistä karkuun.

Suolijärven lenkkipolkujen mäet olivat melko raastavia ja kilometriajat tippuivatkin 4:20 – 4:30 välille. Viisi kilometriä ennen maalia takaani alkoi kuulumaan taas uhkaavasti lähestyviä askeleita, mutta sain pidettyä ne takanani vielä parin kilometrin ajan.

Kolme kilometriä ennen maalia ohitseni tuli kuitenkin yksi juoksija ja toisella oli samanlaisia aikomuksia. Katsoin taakseni ja totesin myös naisten kakkosen tulevan viitisenkymmentä metriä perässäni. Tuossa vaiheessa aikaa oli kulunut 2:08, eli jos haluaisin alittaa pitkään tavoittelemani 2:20:n ajan, niin loppukilometrit pitäisi mennä 4 min/km vauhdilla. Pari kilometriä aiemmin olin jo vähän luopunut tavoiteajasta, mutta nyt se voisi olla edelleen haarukassa.

Sinnittelin parin ahdistelijani mukana, ja kaksi kilometriä ennen maalia siirryin taas kolmikon vetomieheksi. Seuraava kilometri mentiin tasatahtia ja vauhti tuntui riittävän tavoiteaikani alittamiseen. Kilometri ennen maalia aikaa tavoitteeseen oli jäljellä 4:20. Jalat olivat ihan lopussa, mutta yksi vaihde piti vielä löytää, vaikka edessä oli jonkin verran ylämäkeäkin. Jalkoja piti käskyttää ihan tosissaan ja takoa itselleen, että nyt on mahdollisuus siihen 2:20:n alitukseen, että anna mennä vaikka henki lähtis. Henki ei lähtenyt, vaan kirittäjäni jäivät taakseni ja maaliviivan ylitin ajassa 2:19:34. Jes. Joka paikkaan sattui, jopa olkapäivin, mutta ennätys parani melkein kahdella ja puolella minuutilla ja mikä tärkeintä tavoiteaika tuli saavutettua. Lisäksi vielä tuli M40-sarjan voitto ja kokonaiskilpailussa 7. sija, miesten sarjassa 6. sija.

Viimeisen kilometrin nousussa

Kisakausi taisi nyt sitten päättyä tähän, kun Kankaanpään maratonkin on peruttu, eikä sopivaa toista maratonia ole tiedossa. Mutta onhan tähän nyt vallan mainio kausi päättääkin.

Aamupäivälenkkeilyä

Viikko 39/2019 (23.-29.9.2019)

Edellinen viikko meni pitkälti palauttelun merkeissä, mutta tällä viikolla pystyi jo tekemään laadukkaitakin treenejä. Treenitunnin jäivät hieman normaalia vähemmälle erinäköisistä syistä. Työmatkapyöräilyjä kun ei tullut kuin kolmena päivänä ja mailapelit jäivät vallan väliin, niin se näkyy heti tuntimäärissä.

Vaihtelevat syyssäät ovat olleet tälläkin viikolla ilonamme. Välillä on satanut ja välillä on ollut tosi komeita päiviä. Aamulla on ollut kylmää, mutta päivällä tarkenee taas vähä kevyemmällä pukeutumisella.

Maanantaina ohjelmassa oli taas perinteiseen tapaan työmatkapyöräilyt ja tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja tein aamupäivästä poikkeuksellisesti viikon pitkän lenkin. Pirkan hölkkä on lokakuun ensimmäinen sunnuntai ja ajattelin, ettei viikkoa ennen kisaa viitsi enää tehdä pitkistä. Joten tein sen sitten jo alkuviikosta, jolloin pitkiksen ja kisan väliin jää yli kymmenen päivää. Reilun 25 km:n lenkki kulki Tesoman lammen, Tohlopin järven, Tahmelan, Villilän, Kalkun ja Ikurin kautta takaisin kotiin. Tällä kertaa olin vähän joustavampi sykkeiden suhteen ja annoin niiden nousta PK2:n lukemiin, eli lähemmäksi 140 bps. Lopussa otin kolmen kilsan reippaan vedon, jolloin vauhti oli 4 min/km luokkaa. 4 asteen keli oli mukavan raikas juoksukeli ja tasan kahden tunnin lenkki meni mukavissa merkeissä.

Keskiviikkona oli jälleen työmatkapyöräilyt. Otin pitkästä aikaa Bianchin cyclon alleni ja kokeilin missä kunnossa se oli. Muutaman vuoden takaisen, tuolla pyörällä kaatumisen jälkeen, se oli ollut pelkästään sisällä trainerikäytössä, mutta ajattelin nyt, että eiköhän sillä  työmatkapyöräilyä voi tehdä, vaikka vähän hittiä saikin silloisen kaatumisen yhteydessä. Traineripyöränä kun nyt on Rosen maantiepyörä. Illalla tein sitten vielä tunnin sisäpyörätreenin trainerilla. Vajaan 200 W keskarilla poljin “mäkitreenin”, jossa keskinousu oli 1.1% ja max nousu 6%, ja nousumetrejä tuon mukaan vajaat 400m. Nämä arvot tietenkin Tacx:n laskennallisia arvoja. Suht hapokas kuitenkin treeni oli ja jalat olivat melko makaroonia polkemisen jälkeen.

Torstaina piti olla heti töiden jälkeen sulkapalloa, joten otin auton alleni ja meni sillä töihin. Aamupäivästä kävin juoksemassa Valmetilta arboretumin ja Ratinan kautta Tampellaan ja sieltä Hämeenpuiston kautta takaisin Valmetille. Matkaa kertyi tasan 13 km ja aikaa kului vähän alle 57 min, eli VK1-treeniksi voisi luokitella. Muuten mukava ja kaunis reitti, mutta muutamat liikennevalot häiritsivät etenemistä. Ensi kerralla pitää muuttaa sen verran reittiä, ettei valoihin tarvitse pysähtyä. Illan sulkapallot peruuntuivat ja tein sen sijaan 40 minuutin kotisalitreenin.

Perjantaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin työmatkapyöräilyt ja aamupäivällä reilun tunnin jalkahieronta.

Lauantaina aamulla kävin juoksemassa vajaan 12 km:n mäkijuoksutreenin. Kotoa juoksin ensin Lamminpäähän ja siellä juoksin kilpa5-reitin ja sitten takaisin kotiin. Parin asteen lämpö ei haitannut laisinkaan, sillä tuolla noin 250 nousumetriä sisältävällä reitillä hiki nousi kyllä pintaan. Hapot olivat myös melko korkealla jaloissa, etenkin viimeisessä kovassa Horhan nousussa, jossa noustaan 150 m:n matkalla noin 30 m. Äkkiä laskettuna nousu% on 20. Illalla tein vielä puolentunnin sisäpyörätreenin. Tämä oli tarkoitettu vähän niin kuin palauttavaksi, enkä laittanut reitille nousua laisinkaan. Keskitehot nousivat kuitenkin 190 W:iin, joten sauna teki ihan hyvää tuon lyhyenkin treenin päälle.

Sunnuntaina aamupäivästä tein tihkusateessa vajaan tunnin ja vajaan 13 km:n juoksulenkin. Onneksi lämpöä oli kymmenisen astetta, joten sade ei haitannut ulkoilua. Menin rennolla vauhdilla, enkä katsellut matkan aikana vauhtia tai sykkeitä laisinkaan. Kotona sitten totesin, että 4:36 min/km vauhdilla mentiin ja keskisyke oli 131. Ihan letkeeltä meno ei kuitenkaan tuntunut, taisi lauantain mäkitreeni vielä vähän painaa jaloissa.