Finlandiassa

Viikko 37/2019 (9.-15.9.2019)

Syksy alkaa toden teolla tehdä tuloaa. Tiistaina kesä yritti vielä viimeistä kertaa puskea hellettä päälle, mutta loppuviikolla olikin sitten jo koleampaa, märempää ja tuulisempaa keliä tarjolla.

Edellisellä viikolla alkanut flunssa alkoi jo maanantaina vähän hellittämään. Alkuviikosta piti jättää kuitenkin vielä treenit väliin ja työmatkapyöräilyjenkin väliin jättämiseen oli hyviä syitä. Maanantaina tuli käytyä työmatkalla Jämsänkoskella ja tiistaina vein auton huoltoon, joten flunssa sai vielä rauhassa parantua alkuviikon.

Keskiviikkona piti laittaa sitten jo puolihönkä päälle, sillä tavoitteena oli edelleen juosta lauantaina Jyväskylässä puolimaraton, vaikka olo olikin vielä räkäinen. Ohjelmassa oli työmatkapyöräilyt sekä päivällä reilun tunnin jalkahieronta. Hieronnasta huolimatta oli pakko tehdä pienimuotoinen juoksutreenikin lähes viikon juoksemattomuuden jälkeen, jotta jalat saisi edes vähän hermotusta ennen lauantaita. Ulkona satoi, joten otin juoksumaton käyttöön melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Mattojuoksu tuntui ihan hyvältä ja ilman nousukulmaa kymmenen kilometrin treeni kulki 4:33 min/km vauhdilla.

Torstaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä illalla tunnin kotisalitreeni. Perjantaina pidin muuten lepoa, mutta illalla kävin tekemässä jokusen lyhyen spurtin avatakseni vähän jalkoja.

Lauantaiaamusta lähdimme koko porukalla ajelemaan kohti Jyväskylää. Aamulla päätimme ottaa hotellihuoneen kisapaikan tuntumasta. Siellä voisi hyvin rauhassa valmistautua klo 15:15 alkavaan juoksuun eikä koirienkaan tarvitsisi olla kotona tai autonperässä kisan aikana.

Edelleen oli vielä vähän räkäinen olo, mutta alkuverkassa ei huomannut että se olisi mitenkään haitannut. Keli oli ihan ok, lämöä oli 12 asetta ja aurinko paistoi. Lansituuli oli melko navakkaa, joten se tiesi puskuhommia Jyväsjärven pohjoisrannalla, jonne tuuli pääsi puhaltamaan juuri vastaisesti. Ja kun järvi kierretään kahteen kertaan, niin pari kunnon vastatuulipätkää oli tiedossa. Vesisadetta ei onneksi ollut tiedossa.

Ennen tietoa flunssastani, olin laittanut tavoitteeksi 1.22-alkuisen ajan. Flunssasta huolimatta en ollut muuttanut tavoitettani mihinkään, mutta tulos saattoi olla mitä vaan, jos esim. keuhkoihin tulisi jotain kröhää. Päätin lähteä jopa pienellä ylivauhdilla liikkeelle ja katsoisin miten äijän käy. Viime aikoina kun ei ole kisoissa tullut otettua kauheasti riskejä, vaan aina menty juuri sitä vauhtia mihin kunto näyttäisi riittävän.

Juoksu lähti liikkeelle ihan mukavan tuntuisesti. Jalat tuntuivat kevyiltä ja henkikin pihisi ihan normaalisti. Alkuryysiksestä selvittyä matkan teko suijui väljissä merkeissä. Alkukilometreillä juoksin jokusen hengen porukassa, mutta melko pian se hajosi ja pian juoksin yksikseni, kymmenisen metriä yhden parivaljakon perässä.

Ensimmäinen nelonen meni vähän alle 3:50 min/km keskarilla, mutta sitten kilometriajat siirtyivät vähän 3:50 huonommalle puolelle, mutta kuitenkin edelleen alle 3:55:n, joka ajaisi vielä tavoittelemaani loppuaikaan. Kierroksella on oikeastaan vain yksi vähän isompi siltanousu, mutta muuten mennään melko tasaista maastoa, joten kilometriajatkin pysyivät melko vakiona.

Kilometrit taittuivat tasaisen tappavaa vauhtia. Mitää erityistä ei ensimmäisellä kierroksella juurikaan tapahtunut. Aiemmin lähteneitä maratoonareita tuli vähän väliä selkä edellä vastaan, mutta puolimaratoonareita ei ohi tullut, tosin en päässyt kyllä itsekään puolimatkan menijöitä ohittelemaan. Edelläni juosseen parivaljakon sain kiinni ensimmäisellä vastatuulipätkällä, mutta en päässyt niistä karkuun, vaan toiselle kierrokselle lähdettiin rintarinnan. Ensimmäinen kierros meni aikaa 40:40, eli 3:51:n keskarilla. Hyvässä vauhdissa siis oltiin ja meno tuntui vielä ihan hyvältä.

Toisen kierroksen alkuun ohitin yhden kanssakilpailijan, mutta 15 km:n paikkeilla tuli yksi juoksi kauheaa kyytiä ohitseni – oli vähän oudon oloinen vauhdinjako, jos tuossa vaiheessa vielä pystyi tykittämään noin. Myös parivaljakko oli karkaamassa minun vauhdistani, joten yksikseen sai mennä.

Toinen kierros eteni myös ihan mukavissa merkeissä kilometri kilometriltä. Mitään ongelmia ei ollut, joten kolmisen kilometriä ennen maalia päätin laittaa vähän enemmän tehoja peliin. Koska loppurutistus alkoi vastatuulipätkällä, niin vauhti ei juurikaan noussut, mutta eipä juuri pudonnutkaan. Kellosta katsoin, että tavoiteajassa olin ja jos loppurutistus kestäisi maaliin asti, niin voisi päästä jopa alle 1.22:n. Viimeisellä kilometrillä tulikin laittettua ihan kaikki peliin ja viralliseksi loppuajaksi tulikin 1:21:51. Tuo riitti kokonaisuudessaan kymmenenteen sijaan ja omassa M45-sarjassa 2. sijaan.

Kisan jälkeen kurkussa vähän tuntui, mutta muuten oli ihan ok olo. Yllättävintä oli kuinka hyvin jalat pelasivat koko juoksun ajan. Flunssasta taisi olla ainakin se hyöty, että tuli huilattua riittävästi viikon verran ennen kisaa. Aika oli myös positiivinen yllätys. Kovempi puolikkaan aika on viiveksi tullut vuonna 2011. Jyväskylä on kyllä hyvä paikka juosta kovia aikoja, oma puolikkaan enkka-aikanikin vuodelta 2010 on tuolta, tosin hieman eri reitiltä.

Kalenterin Kumitusta

Viikko 36/2019 (2.-8.9.2019)

Syksy on alkanut säiden puolesta mukavissa merkeissä. Syksyn merkkejä on jo ilmassa, mutta ihan mukavan lämmintä on vielä ollut eikä jatkuvista sateistakaan ole tarvinnut kärsiä.

Kalenteriin on joutunut tällä viikolla tekemään jonkin verran muutoksia. Ensimmäinen takaisku tuli viikolla, kun Kankaanpää maraton ilmoitettiin perutuksi tältä vuodelta. Tuonne olin alustavasti suunnitellut meneväni. Seuraava takaisku alkoi pukata päälle torstai-iltana, kun kurkku meni karheaksi, ja se on minulla aina selvä flunssan ensioire. Viikonloppuna pää olikin sitten täynnä räkää ja sunnuntaille suunniteltu pitkä (180 km) pyörälenkki työkaverin kanssa piti perua. Voipi myös olla, että flunssan vuoksi joutuu perumaan ensi viikonlopun Finlandian puolikaskin. Mutta pitää toivoa, että tämä tauti menisi nyt parissa päivässä ohi ja tämä lepo vain marinoisi huippukuntoa viikon päähän.

Viikolla pystyi vielä tekemään suunnitellut treenit. Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt ja tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina töistä pyörällä Säijän kautta kotiin 50 km. Mukava sää siivitti hyvään vauhtiin, sillä keskari oli 30.7 km/h. Keskiwatit olivat 194 W (NP 211 W). Eli vauhtia ja watit olivat viime viikon lenkkejä korkeammalla.

Keskiviikkona normaalien työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin juoksemassa Peetun kanssa yhteislenkin Lamminpään maisemissa. Juoksin alkuun 3 km Lamminpään majalle, josta Peetu tuli mukaan matkaan. Kiersimme pikku-Ahveniston lammen ja palasimme takaisin Lpäähän, josta juoksin vielä takaisin kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaa 17 km ja aikaa kului 80 min. Mukavan rento lenkki hyvässä säässä ja seurassa.

Torstaina pidin etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin juoksemassa vähän vajaan tunnin  Ikuri – Kalkku – Tesomanjärvi -lenkin. Matkaa kertyi vähän päälle 13 km. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä vaikka vauhti oli vähän alle neljän ja puolen. Illalla kävin avaamassa syksyn sulkapallokauden, kun pelasimme Syssyssä puolitoista tuntia neluria. Myös sulkapallo kulki yllättävän hyvin yli kolmen kuukauden pelitauon jälkeen. Eikä edes paikat olleet seuraavana päivä kipeänä. Illalla alkoi sitten kurkku menemään karheaksi ja aavistelin sen tietävän huonoa.

To-pe välisenä yönä kurkku oli sitten jo kipeä, ja perjantain aikana kipu vain paheni. Kävin kuitenkin pyörällä töissä ja töiden jälkeen vielä pelaamassa puolitoista tuntia Padelia työporukan kanssa. Padeli alkoi jo sujumaan vähän paremmin kuin ensimmäisellä kerralla pari viikkoa aikaisemmin. Mutta ei se vieläkään kovin kauheaa hikiliikuntaa ole, mutta ihan mukavaa lätkimistä kuitenkin.

Lauantaina flunssa iski sitten kunnolla päälle. Pää oli täynnä räkää ja nessua kului. Sunnuntaina niitely jatkui.

Viikonloppuna oli aikaa viritellä uutta Tacx Neo 2 pyörätraineria kuntoon. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli laittaa Rosen maantiepyörä traineriin kiinni ja ostinkin harjoitusvastukseen 11-lehtisen takapakan. Minulla ei kuitenkaan ollut sellaista akselia, jolla olisin pyörän saanut traineriin kiinni. Kävin siis ostamassa 9-lehtisen takapakan, jotta saisin vanhan Bianchin cycloni kiinni harjoitusvastukseen. Toivottavasti löytyy keino saada myös Rose kiinni laitteeseen, sillä se on kuitenkin se pyörä, jolla tulee pääasiassa ulkonakin ajettua.

Nyt alkaa olla päivitetty “pain cave” valmiina. Vähän piti tehdä seinämuutoksia sekä hankkia uusia vermeitä (esim. isompi TV, tuulettimet, traineri).

Tässä ennen ja jälkeen kuvat:

 

Takakesä

Viikko 35/2019 (26.8.-1.9.2019)

Vaikka kalenterin mukaan kulunut viikko vielä kesään kuuluikin, niin melko poikkeuksellisen lämmin viikko oli. Monena päivänä meni helleraja rikki eikä sateissa tarvinnut juurikaan kastua. Aamuisin tosin alkaa olemaan jo melko hämärää, ainakin jos ennen kuutta lähtee liikenteeseen, että pitää kohta alkaa virittelemään polkupyörään lamppua.

Pari viikko olisi vielä Jyväskylän puolimaratoniin (Finlandia maraton), joten vielä sai tehdä ihan kunnon treeniviikon. Juoksukilosaja kertyi vähän vajaat 70 kilometriä ja ihan “laadukkaita” treenejä tuli tehtyä. Enää kun ei viitsi kauheasti keräillä turhia kilometrejä.

Otin ohjelmaan työmatkapyöräpäivinä myös leuanvedon aina töihin tullessa ja sieltä lähtiessä, kun sellainen hieno tanko siellä pukuhuoneiden vieressä on asennettuna. Keskiviikkona aloitin kuudella vedolla ja kuun vaihduttua lisään määrään aina yhdellä. Aika surkea määrähän tuo on, kun on tällainen narukäsi, mutta josko se tässä talven aikana saisi jotakin kehitystä. Saa nähdä kuinka pitkään intoa riittää.

Maanantaista on näemmä tulossa kotisalitreenipäivä. Niin se oli tälläkin viikolla. Tunnin voimatreenin lisäksi normaalit työmatkapyöräilyt.

Tiistaina aamulla juoksin töihin Tahmelan ja arboreettumin kautta. Tossu oli ihan mukavasti syönnillä, sillä reilun 17 km:n matka meni 4:22 min/km vauhdilla, ja vielä suht kevyen oloisesti. Sääkin oli aamulla mukavan aurinkoinen ja suht tyyni ja lämpöäkin sopiva 16 astetta. Tuuli toi autolla maantiepyörän töihin, ja poljin töistä Säijän kautta kotiin 50 km. Vähän oli aamun juoksun jäljiltä jalat väsyneet ja keskivauhti jäikin hieman päälle 29 km/h. Keskiwatit oli 185 W (NP 202 W). Sää oli mukavan helteinen ja aurinoinen.

Keskiviikkoaamuna pyöräilin normaalisti töihin, ja töiden jälkeen tiistain tapaan Säijän kautta kotiin. Tällä kertaa keskivauhti oli 30.5 km/h ja watit 187 W (NP 203 W). Tuulen suunta taisi olla hieman optimaalisempi tiistaihin verrattuna, koska watit olivat suht samat, mutta vauhti reippaampi. Komee oli sää tuolloinkin.

Torstaina oli taas normaali työmatkapyöräilypäivä ja illalla kotona kympin juoksulenkki. Otin taas 5 km:n rennon/reippaan vedon. Reipas meno oli jonkin verran väsynyttä ja jätinkin vauhdin suosiolla hieman rauhallisemmaksi edellisviikkojen vastaaviin treeneihin verrattuna. Nyt keskari oli 3:50 min/km. Ei parane kiusata itseään liikaa jos fiilis on vähän väsynyt.

Perjantaina työmatkapyöräilyt, päivällä reilun tunnin jalkahieronta ja illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Lauantaiaamuna poljin Teivon parkkikselle ja lähdin tekemään juoksutreeniä Lamminpään majan portaissa. Alkuun ja loppuun parin kilometrin verkat ja välissä raput ylös ja tietä pitkin alas takaisin portaiden alapäähän. Näitä kierroksia 12 kpl putkeen. Nousussa oli 160 porrasta 100 m matkalla ja nousumetrejä portaissa oli 25 m. Kokonaismittaa kierrokselle tuli hieman vajaa 500 m. Sen verran maltillinen määrä noita portaita oli, että ensimmäiset kahdeksan kierrosta meni melko mukavasti. Viimeiset neljä alkoivat sitten jo hapottamaan sen verran, ettei kahdennentoista nousun jälkeen enää huvittanut tehdä enää yhtään lisää. Toisaalta jos kunnon porrastreenin haluaisi tehdä, niin sitten pitäisi mennä Pispalan portaisiin.

Sunnuntaiaamusta tein pitkän juoksulenkin. Tällä kertaa juoksin vähän tasaisemmassa maastossa ja kokonaan asfaltilla. Reitti kulki yhdystien kautta Avantille ja sieltä Haaviston kautta Teivoon ja Vuorentaustaan. Sieltä vielä Ikurin, Teollisuustien ja Haukiluoman kautta kotiin. Ensimmäinen 21 km menin normaalia PK-vauhtia. Sykkeet pysyivät suht hyvin kurissa tuossa 4:50 min/km vauhdissa. Tämän jälkeen juoksin 5 reipasta vauhtia kiihdyttäen. 26. kilometri meni aikaan 3:43. Tämän jälkeen vielä 4 km verryttelyä, eli kokonaismatkaa kertyi 30 km ja aikaa siihen kului 2:22. Juoksu tuntui yllättävänkin kevyeltä ja etenkin vauhdin kiihdytys onnistui ongelmitta. Pitkään vaivannut oikea lonkka tosin ei tykännyt kovasta vauhdista tuossa kohtaa lenkkiä, mutta kyllä lonkkakin lopuksi hyväksyi vauhdin lisäyksen.

 

Padelia

Viikko 34/2019 (19.-25.8.2019)

Nyt kun tri-kausi on saatu päätökseen, niin voi keskittyä vähän enemmän juoksutreeneihin. Etenkin uinnit jäivät tällä viikolla vallan väliin ja varmaankin menee vielä jokunen viikko, ennen kuin uimahallikautta viitsii aloittaa. Saa nähdä tuleeko enää mentyä tänä vuonna avoveteen märkkärin kanssa. Säät tosin vielä suosisivat ulkouimistakin, mutta tuskin saa motivaatiota kerättyä enää kiskomaan kumipukua päälle.

Tällä viikolla torstaita lukuunottamatta tuli pyöräiltyä töihin ja takaisin. Pääosin oli ihan kuivat kelit, mutta etenkin tiistaiaamuna tuli kastuttua ihan kunnolla. Tunnin kotisalitreenejä tein maanantaina ja perjantaina.

Keskiviikkona pyöräilin töistä kotiin Säijän kautta. Sää oli ihan hyvä, vaikka sateenuhkaa olikin ilmassa, mutta en onneksi osunut sadepilven alle, vaikka siellä täällä asfaltti olikin märkä. Matkaa kertyi 50 km, keskinopeus oli 30 km/h ja keskitehot 197 W (NP 214 W). Säijän kohdilla tein 10 km:n vedon, jossa yritin pitää tehot koko ajan yli 200 W:n. Melko hyvin onnistui, mutta joillain alamäkiosuuksilla tavoite ei ihan toteutunut.

Torstaina kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa Padelia. Pirkkalasta löytyy parikin paikkaa, jossa tätä suht tuoretta mailapeliä pääsee pelaamaan. Padel on vähän niin kuin tenniksen ja squashin sekoitus. Kenttä on pienempi kuin tenniksessä, mutta esim. pallo ja pisteenlasku on niin kuin tenniksessä. Squashin tuntua tulee siitä, että kenttää ympäröi seinät ja säinäpompun jälkeen voi vielä lyödä palloa. Tunnin verran pelattiin valmettilaisten MiVa:n, JuKa:n ja MiTe:n kanssa. Pelikerta oli kaikille ensimmäinen, joten vähän opettelun puolelle pelaaminen meni, eikä sykkeet päässeet nousemaan koviksi. Vuoron loppupuolella alkoi tulemaan jo jonkinlaisia pallorallejakin, mutta pääosin 3-4 osuman jälkeen pallo kuoli. Ihan mukava laji ja voisi uudelleenkin kokeilla, mutta ei tämä laji vielä sulkapalloa voita/korvaa.

Juoksukertoja tälle viikolle kertyi neljä kappaletta. Yhteensä kilometrejä kertyi 63,5 km ja aikaa tuli kulutettua viitisen tuntia. Tiistaina illalla kävin tekemässä viime viikon tapaan reippaan vitosen. Aluksi kolme kilometriä rentoa hölkkää yhdystietä pitkin ja sitten käännös ja Vuorentaustaa kohden. 5 km meni aikaan 18:46, eli keskivauhti oli 3:45, eli varmaankin semmoista kympin kisavauhtia (tosin toista vitosta ei nyt olisi tuohon vauhtiin päälle päässyt). Keskisyke oli 156. Laskua reitillä oli jokunen metri nousua enemmän, joten reitti oli alamäkivoittoinen ja melko tasainen. Päälle vielä pari kilsaa jäähdyttelyä.

Torstaina juoksin aamulla ennen töihin lähtöä 12,5 km:n lenkin. Tämä lenkki oli vaan ihan kilometrien keräämistä rennolla 4:30 min/km vauhdilla. Ihan mukavasti jaksoi, vaikka lähtö olikin ennen aamukuutta.

Lauantaina otin vahän ajatuskin mukaan juoksuharjoitukseen, kun kävin juoksemassa tonnin vetoja Lamminpään kentällä. Aamulla oli sopiva reilun kymmenen asteen sää ja aurinkokin alkoi paistella sateisen edellispäivän jälkeen. Vastatuulta oli hieman takasuoralla, ei kuitenkaan häiritsevissä määrin. Otin perusvauhdiksi 3:45 min/km, eli 22,5 s / 100 m. Vetojen välillä kävelin/hölkkäsin ratakierroksen verran. Ensimmäinen veto oli noin tuota perusvauhtia eli 3:40. Toisessa vedossa juoksin perusvauhtia, paitsi viimeiset 200 m kovaa. Vedon ajaksi tuli 3:37. Kolmannessa vedossa lisäsin kovan vauhdin matkan 400 m:iin ja ajaksi tuli 3:30. Neljännessä vedossa perusvauhtia 400 m ja kovaa vauhtia 600 m, ja aika oli 3:26. Viimeinen veto oli ns. all-in, ja se meni aikaan 3:18. Ajat olivat suurin pirtein samaa luokkaa kuin edellisenäkin kesänä, eli ei kunto ole ainakaan kauheasti huonontunut. Veto-treenin alkuun ja loppuun jokunen kilometri verkkaa.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin juoksemaassa saman pitkän lenkin kuin viime sunnuntainakin. Eli Tohloppi – Tahmela – Villilä – Kalkku -lenkin. Matkaa kertyi 27,5 km ja aikaa kului hieman alle 2:14, reilu puoli minuuttia vähemmän kuin viime viikolla. Keskisyke oli 128, eli pari pykälää alempi kuin viime sunnuntaina. Sää oli erittäin sopi 10-15 astetta, puolipilvistä ja melko tyyntä. Mitä sitä sunnuntaiaamulta voi muuta vaatiakaan.

Tri-kisakauden päätös

Viikko 33/2019 (12.-18.8.2019)

Triathlon kauteni sai arvoisensa päätöksen tiistaina, kun 19. Valmet DNA triathlon kisailtiin perinteiseen tapaan Hervannan Suolijärven ympäristössä. Uintimatkana oli noin 400 m ja se uitiin Suolijärvessä, tämän jälkeen siirryttiin pyörän päälle ja poljimme Ruskontien pyörätietä Höytämöntielle asti ja sitten takaisin Hervantaan ja sitten vielä toinen samanlainen lenkki. Matkaa kertyi 21 km. Päätteksi juostiin 4.2 km Suolijärven mäkinen hiihtolatu ympäri.

Uinti sujui mukavasti, sillä nousin neljäntenä ylös järvestä, toiseksi nopein uimari tosin oli joukkuekilpailussa. Uskalsin uida tällä kertaa jonkin verran normaalia kovempaa kun matka oli noin lyhyt, ja kovasta hengästymisestä huolimatta uinti pysyi hyvin kasassa. Onneksi oli väljää uida, eikä kontakteja tullut. Pyöräilyosuus sujui myös hyvin, vaikka länsituuli oli melko kova. Keskivauhtini oli 35 km/h ja keskiwatit 255 W. Noinkin korkeat watit johtui varmaankin kovasta vastatuulesta, sillä muuten reitillä ei ollut kovia mäkiä. Pyöräilyosuudelta tulin ensimmäisenä vaihtoon. Koska pääsin ensimmäisenä, tosin vain jokusen sekunnin marginaalilla,  juoksuosuudelle niin ihan täysillä ei tarvinnut puristaa. Ero alkoi myös heti kasvamaan, joten ylämäkiosuudet pystyi ottamaan rauhallisesti. Juoksun puolivälissä alkoi hieman pistämään, joten senkin puolesta oli hyvä, ettei ihan kovin kilpailutilanne ollut päällä. Tulin maaliin ensimmäisenä parin minuutin erolla seuraavaan. Pitkään himoittu kiertopalkinto päätyi siis tänä vuonna minun haltuuni.

Ensimmäinen triahlon-kesäni onnistui yli odotusten. Kaikki neljä starttia onnistui ihan hyvin, jopa vallan mainiosti. Positiivista oli myös se, että joka kisassa sää suosi kilpailemista. Lämpöä riitti eikä märissä olosuhteissa tarvinnut polkea. Uintiosuuksillakaan ei aallokko häirinnyt kertaakaan. Voi olla, että sain jopa vähän turhan positiivisen kuvan lajista, kun oikeastaan mitään vastoinkäymisiä ei tullut. Tästä syystä ensi talvena jatkuu tri-harjoitukset ja ensi kesänä uutta matoa koukkuun.

Muutenkin ensimmäinen loman jälkeinen viikko sujui treenimielessä ihan ok. Maanantaina vielä passailtiin hieman tiistain triathloniin, sillä ohjelmassa ei ollut muuta kuin työmatkapyöräilyt.

Keskiviikkoa työmatkapyöräilyt ja illalla vielä reilun 12 km:n juoksulenkki suht rauhallisella vauhdilla, tiistaista palautellen.

Torstaina myös työmatkapyöräilyt ja illalla kympin juoksulenkki. Alkuun juoksin kolme kilometriä rauhallista vauhtia ja sitten viisi kilometriä reipasta. Reipas pätkä meni 3:47 min/km keskarilla. Tosin reitti oli hieman laskuvoittoinen ja myötätuultakin taisi olla hieman vastaista enemmän. Mukavan rennosti kulki ja periaate “pidempään ja/tai kovempaa olisi päässyt”, toteutui. Päälle vielä pari kilsaa palauttelua.

Myös perjantaina olin pyörällä töissä, mutta aerobinen treeni jäi tältä päivältä väliin, sillä päivällä oli reilun tunnin jalkahieronta. Illalla tein pitkästä aikaa tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina tein vajaan 12 km:n juoksulenkin Lamminpäässä. Tein lenkin Lamminpään kilpa5 -reitillä, joten mäkeä kertyi matkan aikana ihan hyvin. Nousumetrejä lenkkiin mahtui 230 m, joista n. 180 m 6 km:n matkalla. Alussa ja lopussa oli vähän tasaisempaa kun kotoa kuitenkin tuli lähdettyä ja palattua.

Sunnuntaina aamusta tein pitkän juoksulenkin. Mainio 17 asteinen ja puolipilvinen sää innoitti juoksemaan 27.5 km. Alussa meno oli vähän väsyneen oloista, mutta viiden kilometrin jälkeen alkoi rullaamaan ihan kivasti. Hieman liian kovilla sykkeillä tuli juostua (keskisyke 129), vauhti oli 4:53 min/km. Mukava lenkki.

Viimeinen Lomaviikko

Viikko 32/2019 (5.-11.8.2019)

Viimeinen lomaviikko alkoi vielä Pyhän maisemissa. Lämmöt pysyivät pohjoisessa sitkeästi kymmenen asteen tuntumassa tai alempana. Mutta tiistaina kun lähdimme ajelemaan kohti etelää, niin lämpö alkoi nousemaan ja Vaasassa oltiin taas jo lähempänä pariakymmentä astetta.

Kevennetty viikko alkoi maastopyöräilyllä Pyhän ja Luoston välillä. Lämpöä ei ollut kuin kuutisen astetta, joten pitkillä kamppeilla ja puffa päässä piti lähteä matkaan. Poljin ensin Kortekankaalta tuttu reittiä Kiimaselän kautta Huttujärvelle. Huttujärveltä pojin Kapustaan. Tämä väli oli periaatteessa uutta, sillä tähän suuntaan en ollut tätä väliä aiemmin polkenut. Kivikkoinen ja hitaahko pätkä tämä oli, mutta Porontahtomalle päästyäni reitti muuttui sorapoluksi ja kun alaspäin vielä pääsi laskettelemaan, niin Luostontielle pääsi erittäin vauhdikkaasti. Luostontieltä Polkutielle ja Pyhäjärven kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 42 km ja aikaa kului hieman päälle 2,5 tuntia. Nousumetrejä kertyi 360. Sauna päälle teki hyvää.

Tiistaina istuimme koko päivän autossa kun ajoimme Vaasaan asti. Kahden pysähdyksen taktiikalla ajoimme 650 km. Hyvin koiratkin viihtyivät takakontissa, tai eivät ainakaan kauheasti valittaneet.

Keskiviikkona ennen hotelliaamiaista kävin juoksemassa Vaasassa aamulenkin. Ensin Hietasaari ympäri ja sieltä suuntasin Vaskiluodon pururadalle. Tämän jälkeen kiertelin vielä rannikon puistoja pitkin sen verran että matkaa kertyi 13,5 km ja aikaa kului hieman päälle tunti. Mäkiä ei juurikaan tarvinnut kivuta tuolla lenkillä.

Torstaina juostiin sitten taas jo kotimaisemissa. Lamminpää – Pikku-Ahvenisto – yhdystie -lenkille kertyi mittaa 15,4 km ja aikaa kului 69 minuuttia. Lopussa piti ottaa kilometri kovaa, kun aika tasapaksuja lenkkejä on viime aikoina tullut tehtyä. Vauhtitreenejä pitäisi saada enemmän tehtyä tulevina viikkoina, jotta syksylle voisi ottaa ohjelmaan jotain kisojakin.

Perjantaina tein pitkästä aikaa yhdistelmätreenin. Ensin pyöräilin Siuro – Heinijärvi – Sasi – Pinsiö -lenkin, josta kertyy matkaa hieman alle 70 kilometriä, josta kolmisen kilometriä oli hiekkatietä. Keskari oli 30.6 km/h ja keskitehot 194 W (NP 211W). Mukava sää oli polkea, kun oli puolipilvistä, parikymmentä astetta lämpöä eikä kauheasti tuullutkaan. Heti päälle juoksin rennon vitosen lenkin Ikurissa. Vauhti oli hieman alle neljän ja puolen. Aluksi juoksu oli melko jäykkää, mutta parin kilsan kohdilla alkoi taas rullaamaan ihan mukavasti.

Lauantaina kävin päivällä pienen tauon jälkeen taas uittamassa märkäpukua Tesomajärvessä. En uinut kuin hieman alle kilometrin. Tarkoitus oli vaan pitää hieman tuntumaa uimiseen, kun edellisestä kerrasta oli jo kulunut aikaa parisen viikkoa. Alussa, tai paremminkin 50 m jälkeen uinti muuttui raskaaksi, kun hengitysrytmiä ei oikein löytynyt. Pysähdyin pieneksi hetkeksi 200 m uinnin jälkeen, jonka jälkeen hyvä rytmi taas löytyi ja uiminen alkoi sujumaan. Parin kymmenen asteen ulkolämmössä märkäpuku oli mukavan lämmin uintiasu. Illalla kävin tekemässä vielä 15,5 km juoksulenkin. Rauhallinen alkumatka muuttui melko pian VK-vauhtiseksi ja helteisessä kelissä loppumatka oli melko rankkaa. Keskivauhti oli ihan ok, 4:27 min/km, mutta sykkeet olivat hieman liian korkeat.

Sunnuntai otettiin lunkisti ja kuunneltiin kun kunto kehittyi, ja katseltiin kun ulko satoi vettä.

 

Nousumetrejä Pyhällä

Viikko 31/2019 (29.7. – 4.8.2019)

Kolmas lomaviikko lähti käyntiin ajomatkalla Ouluun. Lähtiessä lämpöä oli vielä parikymmentä astetta, mutta Oulussa plussaa ei ollut enää kuin vähän yli kymmenen astetta, ja pohjoistuulta niin, ettei tukka pysynyt päässä. Shortsit sai siis laittaa kassiin ja siellä ne saivat pysyä koko viikon.

Tiistaina päivällä saavuimme Pyhätunturille, Soutajan kupeeseen, Kortekankaan mökille. Lämpötilat Pyhällä olivat melko tasaiset, aamusin oli kuutisen astetta lämmintä ja päivällä päästiin kymmenen asteen tienoille, jonain päivänä jopa muutaman asteen sen päällekin. Tiistai-iltana teimme Tuulin kanssa parinkymmenen kilometrin maastopyörälenkki. Mökiltä ajeltiin latupohjia pitkin Luppoon ja takaisin. Sen verran viileää oli, että takki ja irtopuntit saivat olla päällä.

Keskiviikkona aamulla tein ensin koirien kanssa parin tunnin kävelylenkin ja sen päälle kävin juoksemassa oman 20 km:n lenkin. Ensin suuntasin kansallispuistoon. Kiersin Tiaislaavun kautta Tunturiaapan pitkospuille ja sieltä Isokuruun. Isokurusta juoksin Karhunjuomalammelle. Tuolle välille osuu noin 400 rappusen pätkä, jossa noustaan n.85 m 300 m matkalla. Viime vuonna en jaksanut juosta ihan ylös asti kaikkia rappusia, mutta tällä kertaa voimia löytyi sen verran ettei kävelyaskeleita tarvinnut ottaa. Koko matkalle tuli nousumetrejä 300. Jalat olivat pitkästä aikaa ihan virkeät, joten pari lepopäivää oli tehnyt ihan hyvää. Illalla tein vielä reilun kahdenkymmenen kilometrin maastopyörälenkin Pyhäjärven ympäri.

Torstaina tein aamupäivällä 13 km:n reippaamman juoksulenkin Pyhäjärven ympäri. Alkumatkasta sataa tihuutti vähän vettä, mutta tuuli oli onneksi edellispäiviä vähäisempi. Keskivauhti oli 4:21 min/km keskisykkeen ollessa 138. Jalat olivat suht hyvässä kunnossa eikä suurempia kolotuksia ollut, vaikka edellisenä päivänä oikea polvi kipeytyi. Neljän viikon takainen Voimarinteen triathlonin kolautus ei ole vielä ihan parantunut. Illalla kävimme tekemässä Tuulin kanssa Kiimaselkä – Huttujärvi maastopyörälenkin. Menomatka mentiin maastoreittiä, mutta takaisin mökille poljimme Luostontietä pitkin.

Perjantaina aamulla teimme taas koirien kanssa reilun parin tunnin kävelylenkin kansallispuistoaa. Päivällä juoksin Kultakeron huipulle. Ensin reilu pari kilometriä rauhallista hölkkää. Pyhän keskustan liikenneympyrästä alkoi nousu ja neljän kilometrin matkalla nousua tuli 280 m. Ensimmäinen 800 m oli asfalttia  ja tiemerkintöjen mukaan 8-12 prosentin nousua. Sitten oli kilometrin verran tasaisempaa, mutta Tajukankaan jälkeen jyrkkä nousu alkoi uudelleen, jyrkkyys oli paikoin varmaankin yli 10 prosenttia. Viimeisellä kilometrillä oli jyrkimmät kohdat ja niillä kohdin meno muuttui hiipimiseksi. Sen verran jyrkkää oli, ettei viime vuonna pyörällä pystynyt polkemaan. Huipulle päästyä U-käännös ja mäet takaisin alas. Tein päälle vielä lisälenkin siten että matkaa tuli yhteensä 15.7 km. Loppumatkasta jalat alkoivat kangistumaan eikä yhtään lisäkilometriä tehnyt mieli juosta. Maksimisyke nousi jyrkimässä kohdassa 175:een.

Lauantai oli lepopäivä, lukuunottamatta reilun parin tunnin koiralenkkiä aamulla. Lepopäivä tulikin ihan tarpeeseen, sillä perjantain mäkitreeni kipeytti eteenkin etureidet ja pakarat niin ettei juoksusta olisi tullut mitään.

Sunnuntaina tein 25 km:n rauhallisen PK-juoksulenkin. Ensin kiersin Soutajan ja Pyhäjärven, jonka jälkeen suuntasin Kiimaselälle, josta juoksin maastoreittiä pitkin takaisin mökille. Jalat olivat vielä hieman väsyneet alkuviikon juoksuista ja eteenkin pakarat olivat loppumatkasta kipeät ja jumissa. Maastopätkistä huolimatta sain pidettyä keskisykkeen 130:ssä ja keskivauhdin 4:54 min/km:ssa. Reitti oli suht tasainen, sillä nousumetrejä ei kertynyt kuin n. 190. Lämpötila oli myös ihan mukava, 12 astetta, aurinko paistoi ja vaikka tuulta olikin jonkin verran, se ei haitannut menoa.

Hellemökkitreeniviikko

Viikko 30/2019 (22.-28.7.2019)

Toinen kesälomaviikko alkoi ja loppui helteisissä merkeissä. Muutamana päivänä rikkoutui 30 asteen lämpörajakin, joten lenkkeilyt piti ajoittaa mahdollisimman aamuun. Lomalla on vaan se ongelma, ettei ihan aamusta pääse vielä liikenteeseen, vaan mittarissa yleensä on jo parikymmentä astetta ennen kuin on tien päällä.

Vehkajärvellä tuli melkein koko viikko majailtua, eli uintitreenimahdollisuudet olisivat olleet hyvät. Toteutuma ei sitten ollut niin hyvä, sillä ainoastaan yksi uintitreeni tuli tehtyä, muuten kyllä tuli käytyä järvessä joka päivä, mutta vain virkistäytymismielessä

Selän kanssa ei oikeastaan enää ole ongelmia. Vaikka ei se vieläkään ihan täysin kunnossa ole, niin ei se onneksi enää kipuile, ainoastaan on vähän jäykkä ja väsyy etenkin kävelylenkeillä.

Maanantaina matkasimme Punkalaitumelle, mutta ennen sitä kävin tekemässä erittäin rauhallisen 6,5 km:n juoksulenkin kotimaisemissa. Jalat olivat lauantain Joroisten kisan jäljiltä vielä melko kankeat. Illalla kävin melomassa kajakilla Vehkajärven ympäri. Saldona oli 6,6 km melomista tasana tuntiin sekä molempiin peukaloihin rakot. Olisi pitänyt muistaa laittaa pyöräilyhanskat käteen.

Tiistaina oli komea pyöräilyaamu. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään, lämpöä parikymmentä astetta ja puolipilvinen taivas. Poljin Koskioisten ja Tursan kautta Nuutajärvelle ja Turku-Tampere -tien (E63) ali Hanhisuolle ja Urjala-Forssa -tielle (284). Ennen Urjala-Forssa -tietä oli pari kilometriä vähän huonompaa asfalttia, mutta muuten pienemmänkin tien asfaltti oli melko priimaa. 284-tietä ajelin kohti Forssaa ja sitten käännyin kohti Matkua, josta jatkoin Humppilaan. Matku-Humppila -väli oli lähes kokonaan hiekkatietä, mutta onneksi sen verran kovaa, että maantiepyörälläkin siinä määsi melko mukavasti. Humppilasta jouduin ajamaan kymmenisen kilsaa 2-tien sivua ennen kuin pääsin kääntymään kohti Punkalaidunta ja Vehkajärveä. Matkaa kertyi 95 km, josta hiekkatietä oli n. 15 km ja aikaa kului melko tarkaan kolme tuntia. Eli keskivauhti oli 31.6 km/h. Keskiteho oli 191 W ja Normalized Power (NP) 202 W. Muuten mukava ja melko tasainen reitti, mutta hiekkapätkää ei olisi tarvinnut olla.

Keskiviikkona oli juoksupäivä. Kiersin Valontien lenkin ja päälle vielä Runkan lenkin. Meno oli edelleen melko väsynyttä. Aikaa 14.3 km lenkkiin kului 64 minuuttia, eli vauhti oli ihan suht hyvää, mutta kyllä sykkeetkin olivat korkealla. Illalla kävin vielä tekemässä reilun kilometrin uintitreenin. Uin ensimmäistä kertaa vapaauintitreenin avovedessä ilman märkäpukua. Aallokkoa oli myös jonkin verran ja se toi oman vaikeusasteen uimiseen. Alkuun aallokko oli suoraan päin, joten ensimmäinen puolikas olikin melko raskasta uida, kun piti keskittyä uintiasentoon (koska ei ollut märkäpukua) ja puskea päin aallokkoa. Perille päästyä olo olikin melko väsynyt. Onneksi kisoissa ei ole ollut tuollaista keliä.

Torstaina pyöräilin mökiltä Koskioisten ja Punkalaitumen keskustan kautta kohti Huittista. Huittisistä käännyin kohti Huhtamoa. Tämä 14 km väli oli melko huonoa asfalttia ja piti olla tarkkana ettei ajanut mihinkään monttuun. Huhtamosta poljin Kanteenmaahan ja sieltä Punkalaitumelle, ja Jalasjoen kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi 76 km ja aikaa kului hieman päälle 2.5 tuntia, keskivauhdin ollessa 30.1 km/h. Keskiteho oli 177 W ja NP 186 W. Eli huomattavasti tiistaita rauhallisempi lenkki. Tosin lämpöä oli nyt viitisen astetta enemmän.

Perjantaina oli taas juoksupäivä. Juoksin saman lenkin kuin tiistainakin plus muutaman kilometrin lisälenkin. Alkuun juoksu oli tosi väsynyttä ja tuntui ettei jaksa mennä yhtään ylimääräistä metriä. Mutta kympin juoksun jälkeen meno piristyi ja päätin tehdä vähän lisälenkkiäkin. 17.4 km kertyi matkaa ja aikaa kului tasan 80 min. Sykkeet olivat vauhtiin nähden korkealla, mutta kyllä sääkin oli melko rankka, vaikka heti aamusta pääsikin liikenteeseen.

Lauantaiaamusta pääsin hyvissä ajoin (ennen kasia) liikkeelle ja polkemaan mökiltä kohti kotia. Lähtiessä lämpöä oli “vain” 17 astetta, mutta matkan aikana lämpö nousi kymmenellä asteella. Poljin Punkalaitumen keskustan kautta Sastamalaan ja sieltä Häijään kautta Herttualaan ja Mahnalaan, ja sielä Sasin ja Pinsiön kautta kotiin. Matkaa kertyi 112 km ja aikaa kului 3:43. Keskinopeus oli hieman päälle 30 km/h ja keskiteho 178 W ja NP 196 W. Mukava ja hyvässä kunnossa oleva reitti. Sastamala-Hämeenkyrö -tie (249) on kyllä melko vilkas, mutta piennar on pääosin melko leveä ja hyvässä kunnossa.

Sunnuntaiaamulla tuli ähellettyä viikon päätteeksi 16 km:n juoksulenkki. Melko tuskainen lenkki oli, sillä jalat olivat tosi väsyneet ja keli kuuma. Sykkeet olivat korkealla eikä vauhdissakaan ollut hurraamista, sillä lenkkiin kului aikaa 1:14.

Nyt täytyy pitää pari lepopäivää treeneistä ja palautella jalkoja. Onneksi lämmöt on tulossa alaspäin, joten senkin osalta pitäisi treenien helpottua. Loppukesän ja syksyn kisakalenteri on vielä auki, mutta eiköhän siihenkin tässä loppuloman aikana tuli selvyyttä.

Finntriathlon Joroinen 2019

Musiikki jumputtaa taustalla ja kuuluttaja kannustaa yleisöä lyömään käsiään yhteen. Tuijotan edessäni seisovan mustaa selkää omissa ajatuksissani. Todellisuudessa edessäni seisoo kymmeniä, jopa satoja mustapukuisia henkilöitä. Jos katsoisi sivuilleen tai taakseen, niin näkisi saman verran lisää miehiä ja naisia pukeutuneena mustaan neopreeniin. Olin keskellä satapäistä ihmisjoukkoa.

Olo oli keskittynyt. Suurin jännitys oli jo poissa, mutta vain muutama tunti aiemmin Varkauden hotellin aamiaispöydässä olo oli todella hermostunut. Jännitys alkoi helpottamaan heti kun pääsi pakkaamaan kisakasseja ja ajamaan Joroisten kisakeskukseen ja maistelemaan kisatunnelmaa.

Mustapukuisia henkilöitä syöksyy neljän hengen ryhmissä, muutaman sekunnin välein Valvatuksen hieman päälle 19 asteiseen veteen, saman lämpöiseen kuin mitä ilmakin sillä hetkellä on. Jumputus jatkuu taustalla ja kuuluttaja yrittää tsempata niin kilpailijoita kuin yleisöäkin.

Notkiskelen hieman särkevää alaselkääni. Adrenaliini ei ole vielä turruttanut särkyä, mutta pian sekin hetki tulisi, pitää vaan toivoa, että vaikutus kestäisi ainakin seuraavan viiden tunnin ajan. Selkä on kipuillut jo yli puolentoista viikon ajan. Joka päivä se on mennyt parempaan suuntaan, mutta vielä maanantaina tehdessäni 12 km:n juoksulenkin Punkalaitumella, se oli jäykkä ja kipeytyi vähän juoksusta. Keskiviikon kaksi 40 km:n rauhallista pyörälenkkiä Tuulin kanssa tuntui olevan vaan hyväksi selälle, vaikka matkan aikana tuli tehtyä jokunen kova vetokin. Myös saman päivän iltana tehty reilun kilometrin uintitreeni meni ilman kipuja. Mutta torstaina tehty viiden kilometrin lenkki kotosalla taas vähän tuntui selässä. Tosin tuon lenkin aikana tuli tehtyä jokunen lyhyt ja kova vetokin.

Neljän hengen ryhmiä syöksyi jatkuvalla syötöllä veteen ja niin tuli minunkin vuoro laittaa uimalasit silmille, nenäklipsi paikoilleen ja kello käyntiin. Edessäni olisi ensimmäinen puolen matkan triathlon. Ennen uintia olin ehtinyt tekemään pienen lämmittelyjuoksun ja ottamassa tuntumaa myös veteen. Keuhkot olivat siis hyvin auki ja uinti lähtikin mukavasti liikkeelle. Rolling startti takasi sen, että ainakin alkumetrit pääsi uimaan rauhassa eikä ruuhkaa ollut.

Ensimmäisten kymmenten metrien jälkeen huomasin, että vasemman linssin sisään pääsi vettä. Yritin antaa sen olla häiritsemättä, mutta todellisuudessa se häiritsi vähän jopa suunnistustakin. Pari kertaa heti alkumatkasta jouduin pysähtymään ja tyhjentämään vedet uimalaseista, mutta tämän jälkeen lasit istuivat sen verran hyvin paikoilleen ettei vuotoja enää tullut.

Rannalta katseltuna reitti näytti kyllä pitkältä, mutta ei miltään mahdottomalta. Mutta kun vedenpinnan tasolta tähysti isoja keltaisia poijuja, joiden jono tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan, tuntui urakka mahdottomalta. Sain kuitenkin rauhoitettua mieleni, vaikka tiesin etten ollut aimmin uinut näin pitää matkaa yhteen menoon. Onneksi aallokkoa ei ollut paljoakaan, joten siitä ei tarvinnut ottaa lisäpaineita.

Muutaman sadan metrin jälkeen uinti lähti rullaamaan mukavasti. Hengitysrytmi löytyi eikä mitään isompia kontakteja kanssauimarien kanssa tullut. Keltaiset poijut tulivat yksi kerrallaan vastaan eikä uinnin kanssa ollut ongelmia. Pari sataa metriä ennen uintiosuuden päättymistä, tuli nyrkki yllättäen vasemman ohimon tiennoille. Uimalasit vähän liikahtivat ja myös vettä meni linssin alle, mutta en alkanut sitä enää siinä vaiheessa tyhjentämään, vaan jatkoin omaa rauhallista tahtiani kohti maalipoijuja. Loppumatkasta alkoi myös selkä vähän väsymään, mutta onneksi ei kipeytymään.

Maihinnousu on kuin peilikuva lähdöstä. Mustapukuisia henkilöitä nousee vedestä yhtenä jatkuvana letkana. Itse selviydyin 1900 metrin uintiosuudesta ajassa 0:38:25, joka oli oman sarjani (M 45-49) 38.:nneksi nopein (/57) (miehet 217/389, kaikki 292/579). Aika oli sitä luokkaa, kuin olin etukäteen toivonutkin. Tiesin ettei minulla ole rahkeita parempaan aikaan, mutta toisaalta jos aika olisi ollut nelosella alkava, niin olisin ollut pettynyt uintiosuuteen.

Maihinnousun jälkeen hain oman T1-kassini telineestä ja siirryin vaihtamaan pyöräilyvarusteita päälleni. Märkäpuku lähti suht mukavasti pois päältä, jonka jälkeen istuin maahan ja tyhjensin vaihtopussin. Ensin pyöräilykypärä päähän, sitten jalkojen kuivaus, sukat ja kengät jalkaan, pyöräilylasit päähän ja numerovyö lanteille. Uintivälineet kassiin ja hölkäten kohti omaa pyörää. Matkalla vaihtopussi heitettiin järjestäjien pakettiautoon ja samalla söin myös yhden geelin. Pyörää taluttaen hölkkäsin parin sadan metrin matkan ylämäkeen Kuopiontielle, jossa sai vasta hypätä pyörän päälle. Vaihtoaikani oli 4:36.

Pyöräilyosuus suuntasi aluksi kohti Joroisten keskustaa, jossa nelisen kilometrin polkemisen jälkeen teimme Teboilin pihassa U-käännöksen ja lähdimme ensimmäiselle 43 km:n lenkille. Aamulla kun ennen kisaa poljimme pyörät kilpailukeskuksesta kyseistä tietä pitkin uintipaikalle, ilma tuntui viileältä, vaikka päällä oli pyöräilytakki. Mutta nyt kun tehoja oli enemmän käytössä, niin vielä vähän märkäkin hihaton kisa-asu oli ihan riittävä.

Käytössäni oli ensimmäistä kertaa wattipolkimet, joilla pystyin seuraamaan millä tehoilla matka taittuu. Koska aiempaa kokemuspohjaa sopivista wateista ei ollut, niin ajattelin, että noin 200 W voisi olla sopiva polkuteho. Tämä arvio perustui trainerilla polkemiini watteihin, mutta sopivista kolmen tunnin wattilukemista ei ollut mitään käsitystä. Toisaalta etukäteissuunnitelmani oli pitää 32 km/h keskivauhtia, joka tekisi ajaksi tällä 90 kilometrin matkalla n. 2 tuntia 50 minuuttia. Olin kuitenkin kuullut, että reitti olisi suhteellisen nopea, joten päätin olla pelästymättä nopeampaakaan keskivauhtia.

Kilpailussa oli peesauskielto, joka tarkoittaa sitä, ettei kymmentä metriä lähempänä edellä ajavaa pyöräilijää saanut mennä, vaan silloin piti tehdä ohitus tai jättäytyä kauemmaksi. Kilpailua valvovat tuomarit voivat antaa peesauksesta joko varoituksen, 5 minuutin ‘stop and go’ rangaistuken, joka kärsittäisiin juoksuosuuden alussa tai jopa hylkäämisen. Käytännössä alkumatkasta täysi peesaamisen välttäminen oli melko mahdotonta, sillä pyöräilijöitä oli niin paljon liikenteessä ja ohittamisia tehtiin puoleen ja toiseen ihan jatkuvasti. Jälkeenpäin kuulin, että useampikin kilpailija oli saanut tuon 5 minuutin penalty box -komennuksen, mutta itse onneksi vältyin rangastukselta, vaikka matkan aikana varmaankin oli kohtia, joissa rikoin peesaussääntöä, tosin tarkoituksella en kertaakaan peesannut, vaan yritin aina tehdä ohituksen tai jättäytyä riittävästi jälkeen.

Kuva: Riikka Litmo

Pyöräilyreitti suuntasi Joroisista Kuopiontietä pitkin kohti pohjoista. Kymmenen kilometrin ajon jälkeen käännyimme Hankasalmentielle, jota ajoimme noin 14 kilometriä ja teimme U-käännöksen ja palasimme takaisin Kuopiontielle. Jatkoimme vielä reilun kilometrin verran Kuopiontietä pohjoiseen, jossa teimme jälleen U-käännöksen ja suuntasimme kohti Joroisten keskustaa. Tällaisia kierroksia oli kaksi. Tiet olivat muulta liikenteeltä suljettu, joten autoliikennettä ei tarvinnut kilpailun aikana varoa. Tuulen suunta oli pohjoisesta, mutta onneksi se ei ollut kuin n. 3 m/s. Lämpöä oli n. 20 astetta ja taivas oli vielä puolipilvinen. Juoksuosuudelle lämpö nousi vielä pari astetta ja aurinko alkoi paistamaan enemmän.

Wattipolkimistani huolimatta pyöräilyni oli melkoista tempoilua. Ylämäkiin tein välillä liian kovia ohituksia, paikoin jopa yli 400 W:n tehoilla. Tällainen väkisinkin kuluttaa voimia, mutta kun ei malttanut pudottaa ylämäkiin riittävästi vauhtia vaan lähti passailun sijaan ohittelemaan muita. Heti alkumatkasta huomasin, että myös keskivauhti oli karkaamassa käsistä. Ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen keskinopeus oli yli 36 km/h ja vielä puolessa välissäkin matkaa keskinopeus oli juuri tuon 36 km/h.

Pyöräily kuitenkin eteni ihan mukavasti. Vaikka tehot heittelivät liikaa ja keskivauhtikin oli paljon suunniteltua kovempi, jalat tuntuivat vielä ensimmäisen kierroksen jälkeen ihan hyviltä. Koko matkan olin juonut urheilujuomaa, ja 35 km:n kohdilla söin yhden geelin ja otin myös järjestäjiltä vesipullon, josta join muutaman hörpyn ja heitin pullon pois tiensivuun. 54 km:n kohdalla heitin tyhjän urheilujuomapulloni huoltopaikalla tiensivuun ja nappasin järjestäjiltä uuden pullon. 77 km:n kohdalla otin toisen geelin ja järjestäjien vesipullosta muutaman hörpyn.

Toisella pyöräilykierroksella oli vähän väljempää pyöräillä, eikä ohituksia tarvinnut niin paljon enää tehdä. Parin viimeisen kymmenen kilometrin aikana selkä alkoi vähän kipuilemaan ja se säteili myös molempiin pakaroihin. Pystystä ajaminen helpotti aina jonkin verran selän kankeutta. Keskivauhti tippui pikku hiljaa, mutta pyöräilyosuuden päätteeksi mittarini näytti vielä 35.3 km/h.  Olin pystynyt ajamaan lähes koko matkan triathlon-tangolta, joka osaltaan auttoi pitämään minulle noinkin kovaa keskinopeutta. Keskitehot olivat 209 W ja pyöräilyaikani oli 2:30:21. Tämä oli hurjasti parempi aika kuin mitä olin etukäteen arvioinut pystyväni polkemaan. Sain nostettua sijoitukseni omassa sarjassani 23.:nneksi. Olin sarjassani pyöräilyosuuden 18.:nneksi nopein (/57).

Pyöräilyn päätteksi pyörä vietiin hölkäten telineeseen omalle paikalle ja siitä pyöräilykengät jalassa hölkäten vaihtamaan juoksuvälineitä päälle. Pyöräilyn päättymisestä juoksun alkuun kului aikaa 2:44, jossa ajassa piti vaihtaa vielä juoksukengät jalkaan. Kenkiä laittaessa jalkaan jalkaterät vispasivat pyöräilyn rasituksesta ihan holtittomasti, mutta kengät tuli kuitenkin saatua jalkaan. Lippis jäi T2-vaihtopussin pohjalle, vaikka tarkoitus oli ottaa se myös matkaan.

Juoksu lähti liikkeelle melko kankein jaloin. Vähän pelotti oliko pyöräilyosuus tullut mentyä liian kovin. Mutta onneksi selässä ei ainakaan alkumatkasta tuntunut jäykkyyden tai kipuilun merkkejä. 21.1 km:n matka kierrettäisiin neljänä kierroksena, ja kierroksen pahin nousu osui heti kierroksen ensimmäiselle kilometrille. Kierroksen loppuosuus olisi mukavaa loivaa alamäkeä. Parin ensimmäisen juoksukilometrin jälkeen jalat alkoivat toimimaan alkukankeutta paremmin ja pelko matkasta seliytymisestä alkoi hälvetä. Tuolla kohdin sain käteeni pari kylmällä vedellä kostutettua sientä, jolla sai pestyä hiet naamalta ja kasteltua mukavasti pään. Tämä kohta oli joka kierroksen kohokohta.

Ensimmäisellä juoksukierroksella vasemmassa kyljessä oli pientä pistosta, mutta toisen kierroksen alussa en enää sellaista havainnut. Toinen kierros eteni todella mukavasti, jopa rennosti. Koko juoksuosuuden ajan oli tullut kanssakilpailijoita selkä edelle vastaan jatkuvalla syötöllä ja se nostatti juoksufiilistä entisestään.

Kolmannen kierroksen alussa alkoi jaloissa jo tuntumaan, mutta kierroksen loppuosuuden laskuosuus rentoutti taas menoa. Myös se, että edessä olisi enää vain yksi kierros juostavana, antoi lisätsemppiä. Kello näytti myös erittäin mukavaa aikaa. Tosi paha takaisku pitäisi tapahtua viimeisellä kierroksella että en alittaisi viiden tunnin aikaa ja jos kaikki menisi niin kuin tähänkin asti, niin loppuaika tulisi olemaan vallan mainio.

Kuva: Riikka Litmo

Sain vielä nostettua juoksuvauhtia vähäsen parin viimeisen kilometrin aikana ja juoksun loppuaikani painuikin juuri alle puolentoista tunnin, 1:29:37. Aika oli sarjani toiseksi nopein ja tämän turvin nostin kokonaissijoitukseni sarjassani 10.:nneksi kokonaisajan ollessa 4:45:45. (Tulokseni: http://www.racetecresults.com/myresults.aspx?uid=16587-150-3-90130)

Kokonaisuudessaan loppuaika oli iso positiivinen yllättys. Uinti- ja juoksuosuudet menivät juuri siihen mihin maksimissaan uskoin pystyväni. Pyöräilyosuus sen sijaan meni 20 minuuttia kovempaa kuin uskoin pääseväni. Vaihtoajoissa olisi tosin vielä vähän viilattavaa. Positiivista oli myös se, että selkä kesti koko rääkin.

Triathlon-kisakausi taisi olla nyt sitten tässä. Valmetin “leikkimielinen” sprinttimatka olisi vielä elokuun puolessa välissä, mutta sitä ei nyt varsinaiseksi kisaksi voi luokitella. Tosin se on kisa, josta varmaan saa eniten palautetta ja puheenaihetta.

 

 

Voihan W

Viikko 28/2019 (8.-14.8.2019)

Tämä viimeinen työviikko ennen kesälomaa piti olla vielä kova treeniviikko ennen kuin pitää kevyemmän viikon ennen Joroisten puolen matkan triathlon-kisaa. Maanantai menikin vielä ihan suunnitellusti kun tein työmatkapyöräilyt ja illalla vielä tunnin kotisalitreenin.

Tiistaiaamuna suunnitelmat sitten muuttuivat, kun nostin sukkia lattialta ja selästä vihlaisi siten, että “teräsmiehestä” tuli pelkkä kumiäijä. Pyöräilin kuitenkin aamulla töihin, joka osottautui virheeksi. Töihin päästyäni en meinannut päästä pyörän selästä pois, ja suihku ja pukeutuminen oli melkoista tuskaa ja taiteilua. Työpisteelläni nappasin pari Buranaa suuhuni ja melkein heti sen jälkeen iski huono olo ja tuskahiki. Piti mennä oikein työpöydälle makaamaan, kun meinasi pari kertaa menne pää pimeäksi. Sitten soitinkin Tuulin hakemaan minut autolla töistä kun istumisesta ei tullut mitään. Tein sitten loppupäivän hommia kotoa päin.

Keskiviikkona selkä oli jo vähän parempi, mutta autolla menin töihin. Torstai-iltana poljin tiistaina töihin jääneen pyörän kotiin. Pyöräilyssä ei ollut mitään ongelmia, mutta selkä oli edelleen krampissa.

Viimeisen työpäivän ennen lomaa tein lyhennettynä kotoa päin. Selkä oli edelleen melko krampissa, mutta lattialla selällään makailu helpotti aina kramppia. Iltapäivällä selkä tuntui sen verran vetreältä, että päätin lähteä pyöräilemään mökille, jossa pitäisi majailla seuraavaan torstaihin asti.

Olin viikolla asentanut maantiepyörään triathlon-nojat, joilla saa aerodynaamisemman ajoasennon. Niitä tulikin yritettyä käyttää mahdollisimman pajon matkan aikana. Yllätävän hyvin sain niiden kanssa ajoasennon siten ettei selkä puutunut. Ajokeli oli mitä parahain. Lämpöä oli vähän alle kaksikymmentä astetta, puolipilvistä ja tuulensuuntakin oli edullinen. Näiden tekijöiden ansiosta keskivauhti nousi 92 km:n matkalla 30.7 km/h. Selkäkään ei tykännyt huonoa pyöräilystä. Hieman yläselkä oli taas krampissa pyörän päältä noustua, mutta lattialla makailu helpotti taas asiaa.

Olin tilannut alkuviikosta watti-polkimet pyörään ja toimitusosoitteeksi olin laittanut Punkalaitumen Pourun kaupan. Perjantai-iltana tulikin sitten asenneltua ja säädeltyä polkimia pyörään. Näiden watti-polkimien avulla saan nyt reaaliaikaista dataa esim. voiman käytöstä, kadenssista ja polkemisen dynamiikasta.

Lauantaina kävin tekemässä 21 km pyörälenkin testatakseni, millaista hienoa uuttaa dataa nyt saan uusien polkimien avulla. Ajoin autolla Jalasjoen koululle, josta pyöräilin lenkin Punkalaitumen keskustan kautta. Tempo-lenkiksi tuo muodostui, sillä keskivauhti nousi 33.5 km/h. Kiinnostavin tieto oli, että keski-watit olivat 228 W ja keski-kadenssi oli 84. Illalla kävin vielä uimassa Vehkajärvessä pikku-saaren kierroksen, josta kertyi matkaa 1100m. Aallokkoa oli jonkin verran, mutta Tuuli meloi turvanaisena kajankin kanssa lähituntumassa. Lähinnä apua olisi tarvittu, jos selkä olisi alkanut sohlaamaan matkan aikana. Muutaman kerran selkä kyllä vihlaisikin, mutta ei kovin pahasti.

Sunnuntaina kävimme Tuulin kanssa tekemässä 68 km:n pyörälenkin. Reitti kulki Jalasjoelta Urjanlan kyllän, josta poljimme Halkivahan ja Punkalaitumen keskustan kautta takaisin Jalasjoelle. Keskivauhti oli 26 km/h ja keski-Watit olivat 128 W. Myös kandennsi ja keskisyke olivat alhaalla, joten itselleni tämä oli mukava palauttava lenkki. Sää oli myös jälleen mainio. Selkä oli sunnuntainakin vielä sen verran vaivainen, ettei juoksulenkille ollut asiaa. Illalla kävimme Tuulin kannsa Vehkajärven kunnan rannassa vähän tekemässä vapaauintitekniikkatreeniä märkäpuvut päällä.