Sisätreenejä

Viikko 45/2019 (4.-10.11.2019)

Tällä viikolla on saanut vetää jo vähän enemmän vaatetta päälle työmatkapyöräilyihin. Pakkasta on ollut pitkin viikkoa sen verran, että talven tulo on taas askelta lähempänä. Luntakin saatiin viikonloppuna, mutta ne eivät ehtineet vanhentumaan kuin päivän verran, kun plussakelit ja vesisateet sulattivat ne sunnuntaihin mennessä.

Maanantai meni töiden merkeissä aamusta iltaan. Helsingin reissu takasi ainakin yhden täyden lepopäivän tälle kuulle. Yhdestä lepopäivästä huolimatta tälläkin viikolla harjoituspäiväkirjaan kertyi yli 15 tuntia treenejä. Treenien lisäksi perjantaina oli jalkahierontaa.

Tiistaina oli etätyöpäivä. Aamupäivällä juoksin matolla tunnin / 13 km:n kiihtyvävauhtiset treenin. Suurin osa ajasta menin tasamaalla, mutta loppuosassa treeniä laitoin muutamaksi kilometriksi vähän nousuprosenttiakin. Juoksu tuntui suht kevyeltä ja sykkeetkin pysyivät mukavasti kurissa. Illalla oli vielä ohjelmassa puolitoista tuntia sulkapalloneluria Raholassa. Pitkästä aikaa oli sellainen sulispäivä, ettei etukäteen ollut juurikaan mitään kremppaa tai isompaa väsymyksen tunnetta.

Keskiviikkona työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin uintitreeni Ylöjärven uimahallissa Manyonein porukan kanssa. Tällä kertaa oli ohjelmassa pelkkää tekniikkaa eikä pitempiä pätkiä uitu laisinkaan. Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan oikein räpylöitäkin, ja kyllähän niillä potkuun sai mukavasti enemmän voimaa ja uintiasentookin ne auttoivat. Sen verran oli tekniikkapainotteinen tunti, että piti käyttää taas nenäklipsiä, sillä muuten kaikki keskittyminen olisi mennyt hengittämiseen.

Torstaille kertyikin taas vähän enemmän treeniä, kun aamulla ensin poljin töihin. Sitten aamupäivällä kävin töistä tekemässä 12 km:n juoksulenkin. Aikaa kului Tampereen keskustassa kiepanneeseen lenkkiin vähän vajaat 54 minuuttia. Juoksu oli vähän kankeen oloista, sillä viiden pakkasasteen vuoksi joutui laittamaan vähän enemmän vaatetta päälle. Illalla töistä pyörällä kotiin, ja sitten vielä tunnin kotisalitreeni.

Perjantaina oli jalkahieronnan lisäksi työmatkapyöräilyt ja illalla vielä puolentoista tunnin pyörätreeni trainerilla. Latasin kesällä polkemani 50 km:n Siuron lenkin GPS-datan trainerin ohjelmaan ja ajoin sen nyt virtuaalisesti. Keskitehot olivat 167W (NP. 174W) ja keskisyke 123 bpm. Mäet tuntui virtuaalisesti kevyemmiltä kuin “real life”, vaikka suurin piirtein saman verran nousumetrejä pitäisi molemmissa olla.

Lauantaina puoliltapäivin oli taas vuorossa Manyonen tunnin uintitreenit Ylöjärven uimahallissa. Ohjelmassa oli vetoja niin pullareiden ja lättäreiden kanssa kuin ilmankin. Tällä kertaa pystyi taas uimaan ilman nenäklipsiä, parhaimillaan 600 m putkeen. Ennen uintia juoksin matolla kevyehkön tasamaan kiihtyvävauhtisen 12 km:n treenin. Aikaa kului 56 minuuttia keskisykkeen ollessa 130 bpm.

Sunnuntaina tuli isänpäivillä tankattua sen verran hyvin, että kotiin selvittyä pystyi kevyesti tekemään yhdistelmätreenin. Ensin pyöräilin trainerilla vähän vajaan puolitoista tuntia 186W keskitehoilla (NP.195W) ja 131 bpm:n keskisykkeillä. Tällä kertaa GPS-reittinä oli töistä Säijän kautta kotiin kulkeva matka. Heti pyöräilyn päälle siirryin alakertaan juoksemaan kiihtyvävauhtisen 10 km:n treenin matolla. Lajin vaihto sujui hyvin, ja vaikka vähään aikaan ei ole tullut tehtyä yhdistelmätreeniä, niin juoksu tuntui yllättävän hyvältä. Juoksun keskivauhti oli 4:36 min/km ja keskisyke 139 bpm. Ei paha.

Polvi-probleemi

Viikko 44/2019 (28.10. – 3.11.2019)

Kulunut viikko on mennyt taas suht perinteisellä kaavalla. Eli mitään järisyttävää uutista ei ole tiedossa. Talvi yrittää tehdä tuloaan, mutta vähän huonolla menestyksellä. Vähän pakkasta on ollut silloin tällöin, mutta valkoista ei olla vielä saatu tähän pimeyteen. Sen verran kuitenkin pakkasyöt ovat pelotelleet, että vaihdoin perjantaina työmatkapyöräilyvälineeksi maastopyörän, kapearenkaisen cyclon tilalle.

Juoksut ovat jääneet tällä viikolla vähän vähiin, sillä viime sunnuntain pitkästä lenkistä polvi otti vähän itseensä ja on kipuillut juoksujen yhteydessä (ja vähän muulloinkin). Työmatkapyöräilyjä tuli tehtyä tällä viikolla neljänä päivänä. Hieman sai laittaa jo enemmän vaatteita päälle, sillä parhaimmillaan (tai pahimmillaan) pakkasta oli aamulla viitisen astetta.

Viikkoon mahtui myos kaksi kotisalitreeniä, maanantaina ja perjantaina. Tiistaina kävin pelaamassa puolitoista tuntia sulkapalloneluria Raholan Sulkiksessa (ent. Syssyn Sulkis). Tiistain juoksulenkin jätin väliin polvivaivan vuoksi.

Keskiviikkona pyöräilin tunnin sisätrainerilla melko helpohkolla reitillä. 37 km:n reitillä ei ollut kuin 300 nousumetriä ja pahinkin nousu oli vain 8%. Keskitehot olivat 180W (NP. 190W) ja keskisyke 130. Eli edellisiin trainer-treeneihin verrattuna kevyt treeni.

Torstaina kävin kokeilemassa polven kestoa juoksulenkillä. Aamupäivällä lähin Valmetilta ja kiersin arboreetumin, Koskikeskuksen, Eteläpuiston ja Ratinan kautta takaisin Valmetille. Matkaa kertyi 12 km ja aikaa kului 53 minuuttia, eli vauhti oli ihan mukavan reipasta. Polvi oli edelleen kipeä, mutta juoksemaan kyllä pystyi.

Lauantaina vesisade ajoi minut juoksemaan pitkästä aikaa kotimatolla juoksutreenin. 12 km juoksin kiihtyvällä vauhdilla siten, että keskivauhti oli 4:32 min/km. Sykkeet olivat yllättävän maltilliset, sillä keskari oli vain 129. Yleensä matolla on korkeammat lukevat, mutta tällä kertaa minulla oli apuna tuuletin, joka kieltämättä viilensi kehoa ja näin auttoin myös sykkeiden puolella. Päivällä kävin lisäksi vielä Ylöjärven uimahallissa uimassa tunnin treenin. Olin nyt ensimmäistä kertaa mukana Team Manyonein uimatreeneissä. Tiimillä on triathlon-harjoitteluryhmiä, mutta minä olen mukana vain uintiharjoituksissa. Tällä kertaa ei ollut tekniikkaa ohjelmassa vaan vedimme 8 x 100 m pullarin ja lättäreiden kanssa vauhtialueella 1. Tämän jälkeen 6 x 100 m lättäreiden kanssa alueella 2, 4 x 100 m alueella 3 ja lopuksi 2 x 100 m alueella 4 (käytännössä täysillä). Samalla tuli harjoiteltua myös peesissä uimista. Unohdin ehjän nenäklipsini kotiin, joten jouduin uimaan koko ajan “nenä auki”. Suht hyvin ilman klipsiäkin näemmä uinti sujuu, joten olisikohan tässä nyt pääsemässä klipsistä vallan eroon, jee.

Sunnuntaiaamusta kävin NiPa:n kanssa polkemassa n.30 km:n / reilun 2 tunnin maastopyörälenkin akselilla Lamminpää – Julkujärvi – Koukkujärvi. Lämpöä ei ollut kuin pari astetta, mutta melko hyvin tarkeni, kun vettä ei satanut eikä tuultakaan juri ollut. Liukkaita puunjuuria sen sijaan oli riittämiin, ja pyöräkin tuli sopivan kuraiseksi kuraisimmissa paikoissa. Illalla tuli tehtyä vielä rento juoksulenkki. Kieppasin Virelän, Nokian paloaseman ja Tesoman keskustan kautta 16,5 km:n kiekan 4:39 min/km vauhdilla. Juoksu tuntui melko kevyeltä ja rennolta. Tien pinta oli paikoin liukas. Polvessa alkoi taas jossain vaiheessa tuntumaan kipua, mutta ei se muuten menoa haitannut.

Kuppikauden avaus

Viikko 43/2019 (21.-27.10.2019)

Kelloja on nyt siirretty, ja sääennuste näyttää ensi viikolle jo pakkaspäiviä, eli syksy on vaihtumassa talveen niin kalenterin kuin säidenkin osalta. Tämä viikko on vielä nautiskeltu melko lämpimistä ja kuivista syyssäistä. Lehdet on haravoitu ja auton renkaatkin pitäisi tänään vaihtaa, joten kyllä se talvi sitten saa tullakin.

Treenitunteja kertyi tälle viikolle taas ihan mukavasti. Harjoituspäiväkirja näyttää 15 tuntia, vaikka työmatkapyörilyjä ei tullut kuin kolmelle päivälle (yksi auto- ja yksi etäpäivä). Perjantaina oli reilun tunnin jalkahieronta ja se tulikin ihan tarpeeseen, sillä koko alkuviikon ovat paikat olleet jumissa edellisen viikonlopun sulkapallosta ja pitkästä lenkistä. Vasta loppuviikosta alkoi oikea kankku olemaan kivuton sulkapallomatsista.

Maanantaiaamuna tuli koettua syyskauden ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) pyöräkolari, kun Kalkun alamäessä Audi-mies tuli takaa ohitseni ja kääntyi suoraan eteeni pyörätielle. Onneksi sain sen verran käännettyä omaa ajopeliäni, etten ajanut suoraan pahki, vaan kynsin auton kylkeä pitkin ja siitä vasta asfalttiin. Auto taisi saada (toivottavasti) enemmän vauriota kuin minä ja pyöräni. Polvi on edelleen vähän kipeä, mutta muuten tapahtuma ei jäänyt vaivaamaan. Selvittiin ilman ambulanssia, poliisia ja Aamulehteä.

Tiistaina aamupäivästä kävin juoksemassa töistä arboretumin, Ratinan, Koskikeskuksen ja Eteläpuiston kautta takaisin Ratinaan ja Valmetille. Vajaa 12 km tuosta kertyi matkaa ja aikaa kului vähän vajaa 54 min. Mukava, ja tuohon aikaa rauhallinenkin reitti. Liikennevalot eivät ole pysäyttelemässä vaikka ihan keskustassa reitti kieppaakin. Illalla vielä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Pakara jumissa, joten sulavimmat venytykset jäivät tällä kertaa tekemättä.

Keskiviikkoiltana poljin sisätrainerilla tunti ja kolmen vartin treenin. Reittivideo pyöri näytöllä ja tällä kertaa pyöräiltiin Alppimaisemissa. Suht raastava reitti ole kyseessä, sillä 49 km:n matkalla kertyi nousumetrejä 918m ja jyrkin nousukulma oli melkein 14%. Keskitehot olivat 180W (NP. 194W) ja keskisyke 132 bpm.

Torstaina aamupäivästä juoksi kotosalla vajaan tunnin lenkin. Meno ei ollut kovin kevyeen oloista, taisi edellisten päivien treenit vielä painaa. Illalla kävin Tesoman uimahallissa uimassa vaparitreenin. Pullarit ja lättärit olivat taas mukana ja 50m vetoja tuli tehtyä. Kello päällä uin 2600m ja tuon päälle vielä 400m kun odottelin, että Tuuli saa tehtyä omat treeninsä. Positiivista tässä kerrassa oli se, että pystyin uimaan jo lopputreenistä ja koko tuon lisä-400m ilman nenäklipsiä.

Lauantaina oli ohjelmassa pitkästä aikaa kunnon oksennustreeni, kun kävin juoksemassa esi-Teivo Cupin osakilpailun. 5 km:n pätkä käytännössä juostaan täysillä koko matka ja viimeiset sadat metrit vieläkin kovempaa. Tavoitteena oli juosta alle 18 minuutin, vaikka aamulla olo oli tosi väsynyt ja edellisenä päivänä jopa vähän kipeänoloinenkin. Verkkakaan ei tuntunut kovin rennolta, mutta ajattelin että kyllä viisi kilometriä pystyy puristamaan vaikka vähän tökkiikin. Viiden asteen lämpötila ja parin metrin koilistuuli oli ihan ok olosuhde. Juoksu lähti ihan mukavasti liikkeelle, suurin väsymys oli kaikonnut ja mieliala ihan ok. Puolenvälin käännöksessä aikani oli 8:56 ja sija 10. Ensimmäisellä puolikkaalla on hieman enemmän alamäkeä, joten 18 minuutin alitus olisi kovan työn takana. Neljäs kilsa oli vielä sen verran hidas (3:47), että viimeiselle kilometrille jäi urakkaa, mikäli tavoitteeseen haluaisi päästä. Loppusuoralla oli onneksi yksi selkä saavutettavissa ja se kiritti hyvin viimeisillä sadoillä metreillä. Mutta vaikka ohitin selän ja viimeisen kilometrin aika oli 3:25, niin loppuaikani oli tasan 18:00. Eli tavoitteeseen ei päästy. Pettymys oli suuri. Onneksi arvontapalkintona voitin Plizin urheilulasit, joten 7 euron osanottomaksulle tuli ihan hyvin katetta. Niin kuin Pirkan hölkässäkin, niin myös tällä kertaa maksimisyke nousi 185 bpm:iin, joten se taitaa olla oikeasti mun maksimi tällä hetkellä. Ihan ok.

Lauantai-iltana virittelin taas sisäpyöräilytrainerin päälle ja lähdin polkemaan Teneriffalle Teiden nousua. Jälleen oli raastava reissu, sillä matkaa kertyi 37 km ja aikaa kului hieman alle kaksi tuntia. Nousumetrejä oli yli 1300. Nousukulma oli maltillinen, keskimäärin 3.3% ja maksimissaankin vain 8%, mutta ensimmäinen 25 km oli koko ajan sellaista 4-6% nousua. Keskitehot olivat 191W (NP 194W) ja keskisyke 148 bpm. Loppuosassa matkaa oli jokunen kilometri tasaista ja alamäkeäkin, mutta pari viimeistä kilometriä oli taas nousua. Sen verran rankka alkunousu oli, että viimeisillä kilometreillä molemmat reiden alkoivat krampaamaan ja loppunousussa piti ajaa pulkelta, jotta krampit helpottaisivat.

Sunnuntaiaamun pitkä juoksulenkki vähän arvelutti, kun jalat olivat melko puhki edellisenä iltana pyöräilyn jäljiltä. Juoksu lähti kuitenkin ihan mukavasti rullaamaan. Sää oli melko tyyni ja lämpöä pari astetta, joten sen puolestakaan ei ollut ongelmia. 25 km:n juoksulenkki meni pääosin ihan mukavasti, mutta viimeinen vitonen alkoi kyllä tuntumaan jaloissa. Maanantaina kolottu polvi vähän sattui, ja nilkkaankin tuli joku ihme kipu loppumatkasta. Mutta viikosta selvittiin taas suht koht ehjänä, ja katsotaan saataisiinko tännekin ensi viikolla jo lunta maahan.

Suttusta syksyä

Viikko 42/2019 (14.-20.10.2019)

Kulunut viikko on mennyt melko perinteiseen tapaan. Muutama ns. poikkeama sentään viikkoon mahtuu. Positiivisia sellaisia. Yksi sellainen oli keskiviikkona kun juoksulenkki tuli tehtyä Peetun kanssa. Mukava ja rento tunnin lenkki 4:47 min/km vauhdilla. Sauna ja maailmanparannus lenkin päälle teki hyvää, etenkin kun sää oli vähän kostean oloinen, vaikkei juuri mitään satanutkaan. Toinen poikkeama oli lauantaina aamupäivällä, kun tuli käytyä MiTe:n kanssa pelaamassa tunti sulkapalloa. Tiukkaa ja tasaistä vääntöä oli koko ajan, ja sykkeetkin nousi pitkästä aikaa sulkapallossa tosi hyviin lukemiin. Keskari oli taukojenkin kanssa 139 ja maksimi 173. Ennen saunaa kun kävi vielä tekemässä tunnin / 13.5 km:n juoksulenkin, niin illalla olo oli melko morjens.

Sunnuntaiaamusta kävin tekemässä vajaan 25 km:n juoksulenkin, vaikka sängystä noustessa, kiitos lauantain, paikat (etenkin pakarat ja pohkeet) olivat kipeät ja jumissa. Lenkillä sykkeet olivat vähän korkealla ja juoksu oli muutenkin kankean oloista, kun pakarat olivat ihan jumissa. Kaksi tuntia kuitenkin tuli teputettua tämän viikon mittapuullaa melko mukavassa säässä.

Muuten viikkoon mahtui työmatkapyöräilyä kolmena päivänä ja parina päivänä kotisalitreeniä. Keskiviikkona kävin Tesoman uimahallissa uimassa vaparia tunnin verran. Mukana oli pullarit ja lättärit, joten tekniikkatreeniä tuli tehtyä jonkin verran. Myös vähän vetoja tuli tehtyä. Lopuksi jopa uin 100m ilman nenäklipsiä. Josko sitä oppisi talven aikana pois siitä, niin olisi yksi huolenaihe vähemmän uintiosuudella.

Keskiviikon, lauantain ja sunnuntain lisäksi juoksua oli tiistaina, jolloin tein 13 km / vajaan tunnin lenkin. Sen verran märkää on tällä viikolla ollut, että juoksulenkit ovat suuntautuneet pääosin kestopäällysteisille urille. Kuntopolut ovat paikka paikoin melko lits-läts ja irtolehtien ansiosta myös vähän liukkaitakin, joten asfaltilta on haettu mukavampaa juoksualustaa.

Sunnuntaina illansuussa tuli ajettua vielä trainerilla ao. lenkki. Rauhassa piti mennä, mutta kyllä keski-Watit nousi kuitenkin 180:een. Reitti oli kuitenkin melko tasainen ja nousu%:t alhaisia.

7 vrk:n juoksutauko

Viikko 41/2019 (7.-13.10.2019)

Tämän viikon teemana on ollut monipuolisuus. Harjoituspäiväkirjaan on tullut merkintä, juoksusta, padelista, punttisalista, pyöräilystä, sisäpyöräilystä, sulkapallosta, uinnista ja jalkahieronnasta. Myös ojan pohjaa on lapiolla perattu jokusen tunnin ajan, mutta se ei päätynyt treenikirjaan.

Kisakauden päätyttyä viime viikonloppuna, päätin pitää 7 vuorokauden juoksutauon. Koska tulin Pirkan hölkästä maaliin n. klo 12:20, niin tänään piti odottaa klo 12:21:een, että voi lähteen juoksemaan. Hieman vaikeeta oli odottaa noin pitkään, mutta kun viikon tauko oli ohjelmassa, niin sellainen piti sitten pitää. Reilun 15 km juoksulenkki meni mukavan rennosti. Mittariin en lenkin aikana vilkaissut kertaakaan, mutta kotona kello näytti keskivauhdiksi 4:31 min/km ja keskisykkeeksi 131, eli kulki ihan ok. Jalatkin ovat jo aika hyvin palautuneet viikon takaisesta, vaikka takareidet/pakarat ovatkin vielä vähän juntturassa.

Viikko meni melko rennoissa merkeissä, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Uintikertoja tuli kaksi kappaletta, ja toinen niistä ensimmäistä kertaa koskaan Ylöjärven uimahallissa. Hieno on kotikunnankin uimakeskus, joten pitää varmaan alkaa siellä tekemään treenejä aina välillä. Ainakin lauantaina klo 13 jälkeen siellä sai melko rauhassa uiskennella omalla radalla. Tällä viikolla on uintitreeneihin tullut uutena välineenä lättärit, joilla pitäisi saada kehitettyä käsivetotekniikkaa. Lauantaina altaalla tuli tavattua myös eräs triathlonvalmentaja, ja siinä kehiteltiin minulle vähän uintivalmennuskuvioita. Saa nähdä eteneekö asia mitenkään.

Viikonloppuna oli penkkiurheilun puolella mielenkiintoisia tapahtumia, kun pääsi seuraamaan Kenian pojan onnistunutta yritystä kahden tunnin maratonajan alittamiseen. Toinen mielenkiintoinen seurattava oli legendaarinen Havajin triathlonin Ironman -kisa. Havajin aikaero oli kuitenkin sen verran iso, ettei koko yötä jaksanut kisoja seurata.

Kisakauden 2019 päätös

40/2019 (30.9. – 6.10.2019)

Nyt on syksy edennyt jo niin pitkälle, että lämpömittari on painunut jokusena aamuna jo pakkasen puolelle. Vettä on tullut niskaan työmatkapyöräilyjen yhteydessä ja tuulistakin on ollut, eli ihan oikeita syyssäitä.

Ulkoliikunnat ovat olleet tällä viikolla vähissä. Treenit ovat jääneet vähiin sunnuntain Pirkan hölkän vuoksi. Osanotostani päätin tosin vasta lauantaina, kun sunnuntain juoksukeli näyti ihan inhimilliseltä.

Työmatkapyöräilyä oli ohjelmassa torstaita lukuunottamatta joka arkipäivä. Perjantaina tosin pyöräilin vain töihin päin, kotiin tuli autolla. Tunnin kotisalitreenejä tuli tehtyä maanantaina ja perjantaina.

Tiistaina aloitin syksyn uintitreenit, kun kävin Tesoman uimahallissa uimassa 2.2 km vapaauintia. Hieman hakemista taas oli halliuiminen ilman märkäpukua ja sellainen tunne oli, ettei kesän avovesiuinneista ole ollut mitään hyötyä uintinopeutta katsoessa. Mutta vuoden takaiseen verrattu ero on huikea, sillä silloin en osannut vapaauintia laisinkaan.

Torstaina pidin etätyöpäivän ja iltapäivällä kävin juoksemassa rennon kympin 4:32 -vauhdilla. Tämä oli “viimeistelyjuoksu” ennen sunnuntain kisakauden päätöstä, Pirkan hölkkää.

Sunnuntaiaamusta kävin tekemässä ennen seiskaa muutaman terävän avaavan vedon, koska lauantaina unohdin käydä tekemässä ne. Kasilta lähdimmekin sitten jo ajelemaan kohti Valkeakoskea ja kisan lähtöpaikkaa. Matkan aikana lämpötila pyöri nollan tuntumassa. Paikoin käytiin vähän pakkasenkin puolella, mutta lähtöpaikalla oli aste lämmintä. Ennen lähtöä satoi muutama pieni sadekuuro, mutta klo 10, lähdön hetkellä ei enää satanut.

Alhasen lämpötilan vuoksi piti juosta pitkillä trikoilla ja lämpökerraston paidalla, jonka päällä oli vielä tekninen t-paita. Päässä buffa ja kädessä hanskat. Jalkineeksi valitsin pitkän harkinnan jälkeen Adidaksen Bostonit, eli maraton kisakengät. Valintaa pähkäilin pitkään, että uskaltaako Bostonilla lähteä, vai onko se liukas polkupätkillä. Toinen vaihtoehto oli maastolenkkari, mutta koska polkupätkää olisi kuitenkin reilusti alle puolet matkasta, eikä keli ollut kovinkaan märkä, niin päädyin Bostoniin.

Ensimmäinen kolme kilometriä oli asfalttipätkää ja vaikka se olikin ylämäkivoittoinen pätkä, niin otin sen vähän ylivauhdilla, 4:05:n keskarilla. Poluille siirryttäessä edelläni oli ehkä vähän toista kymmentä juoksijaa, joista kaksi oli naisia.

Seuraavan parin kilsan aikana ohitin yhden kolmen hengen porukan, jonka jälkeen sijoitukset vakiintuivat omalta osaltani joksikin aikaa. Edellä näkyi yksi juoksija, mutta hän pysyi sitkeästi kymmenkunta metriä edelläni aina reiluun 11 kilometriin asti. Tuolloin tulimme metsäautotiepätkälle, jonka alussa ohitin hänet.

Polkupätkät olivat, niin kuin vähän epäilinkin, mutaisimmissa kohdissa Boston-kengälleni melko liukkaat. Kaatumisia tai edes läheltäpititilanteita ei tullut, mutta askel kyllä pyörähti moneen otteeseen alla. Vaihti ei onneksi kuitenkaan kärsinyt kovinkaan paljon tuosta lipsuttelusta.

Metsäautotiepätkällä pääsin yhden edellä menevän tuntumaan, ja reilun 15 km jälkeen siirryimme lähes peräkkäin kolmen kilometrin polkupätkälle. Tuossa kohtaa keskivauhtini oli 4:11 min/km, mutta tiesin tulevan polkupätkän verottavan keskivauhtia aika paljon, sillä ko. pätkä on melko kivikkoista, mutkittelevaa ja mäkistä.

Vaativan polkupätkän jälkeen keskivauhtini oli 4:17 min/km, mutta toisaalta ei polkupätkälle edelläni lähtenyt päässyt yhtään karkuun. Näköpiiriin oli tullut myös toinen edelläni juosseista naisista. Toisaalta joku kanssakilpailija oli saanut minut kiinni ja teputtamaan nyt lähituntumassa.

21 km kohdilla tulimme isommalle hiekkatielle ja melkein heti pystyin ohittamaan edellä menneen miehen, ja melko pian sen jälkeen myös edellä menneen naisten sarjan kakkosen. Sain tiepätkällä hyvän rytmin päälle ja kilometriajat paranivat. Takanatulleiden askeleet myös hiljenivat ja luulin päässeeni heistä karkuun.

Suolijärven lenkkipolkujen mäet olivat melko raastavia ja kilometriajat tippuivatkin 4:20 – 4:30 välille. Viisi kilometriä ennen maalia takaani alkoi kuulumaan taas uhkaavasti lähestyviä askeleita, mutta sain pidettyä ne takanani vielä parin kilometrin ajan.

Kolme kilometriä ennen maalia ohitseni tuli kuitenkin yksi juoksija ja toisella oli samanlaisia aikomuksia. Katsoin taakseni ja totesin myös naisten kakkosen tulevan viitisenkymmentä metriä perässäni. Tuossa vaiheessa aikaa oli kulunut 2:08, eli jos haluaisin alittaa pitkään tavoittelemani 2:20:n ajan, niin loppukilometrit pitäisi mennä 4 min/km vauhdilla. Pari kilometriä aiemmin olin jo vähän luopunut tavoiteajasta, mutta nyt se voisi olla edelleen haarukassa.

Sinnittelin parin ahdistelijani mukana, ja kaksi kilometriä ennen maalia siirryin taas kolmikon vetomieheksi. Seuraava kilometri mentiin tasatahtia ja vauhti tuntui riittävän tavoiteaikani alittamiseen. Kilometri ennen maalia aikaa tavoitteeseen oli jäljellä 4:20. Jalat olivat ihan lopussa, mutta yksi vaihde piti vielä löytää, vaikka edessä oli jonkin verran ylämäkeäkin. Jalkoja piti käskyttää ihan tosissaan ja takoa itselleen, että nyt on mahdollisuus siihen 2:20:n alitukseen, että anna mennä vaikka henki lähtis. Henki ei lähtenyt, vaan kirittäjäni jäivät taakseni ja maaliviivan ylitin ajassa 2:19:34. Jes. Joka paikkaan sattui, jopa olkapäivin, mutta ennätys parani melkein kahdella ja puolella minuutilla ja mikä tärkeintä tavoiteaika tuli saavutettua. Lisäksi vielä tuli M40-sarjan voitto ja kokonaiskilpailussa 7. sija, miesten sarjassa 6. sija.

Viimeisen kilometrin nousussa

Kisakausi taisi nyt sitten päättyä tähän, kun Kankaanpään maratonkin on peruttu, eikä sopivaa toista maratonia ole tiedossa. Mutta onhan tähän nyt vallan mainio kausi päättääkin.

Aamupäivälenkkeilyä

Viikko 39/2019 (23.-29.9.2019)

Edellinen viikko meni pitkälti palauttelun merkeissä, mutta tällä viikolla pystyi jo tekemään laadukkaitakin treenejä. Treenitunnin jäivät hieman normaalia vähemmälle erinäköisistä syistä. Työmatkapyöräilyjä kun ei tullut kuin kolmena päivänä ja mailapelit jäivät vallan väliin, niin se näkyy heti tuntimäärissä.

Vaihtelevat syyssäät ovat olleet tälläkin viikolla ilonamme. Välillä on satanut ja välillä on ollut tosi komeita päiviä. Aamulla on ollut kylmää, mutta päivällä tarkenee taas vähä kevyemmällä pukeutumisella.

Maanantaina ohjelmassa oli taas perinteiseen tapaan työmatkapyöräilyt ja tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina pidin etätyöpäivän ja tein aamupäivästä poikkeuksellisesti viikon pitkän lenkin. Pirkan hölkkä on lokakuun ensimmäinen sunnuntai ja ajattelin, ettei viikkoa ennen kisaa viitsi enää tehdä pitkistä. Joten tein sen sitten jo alkuviikosta, jolloin pitkiksen ja kisan väliin jää yli kymmenen päivää. Reilun 25 km:n lenkki kulki Tesoman lammen, Tohlopin järven, Tahmelan, Villilän, Kalkun ja Ikurin kautta takaisin kotiin. Tällä kertaa olin vähän joustavampi sykkeiden suhteen ja annoin niiden nousta PK2:n lukemiin, eli lähemmäksi 140 bps. Lopussa otin kolmen kilsan reippaan vedon, jolloin vauhti oli 4 min/km luokkaa. 4 asteen keli oli mukavan raikas juoksukeli ja tasan kahden tunnin lenkki meni mukavissa merkeissä.

Keskiviikkona oli jälleen työmatkapyöräilyt. Otin pitkästä aikaa Bianchin cyclon alleni ja kokeilin missä kunnossa se oli. Muutaman vuoden takaisen, tuolla pyörällä kaatumisen jälkeen, se oli ollut pelkästään sisällä trainerikäytössä, mutta ajattelin nyt, että eiköhän sillä  työmatkapyöräilyä voi tehdä, vaikka vähän hittiä saikin silloisen kaatumisen yhteydessä. Traineripyöränä kun nyt on Rosen maantiepyörä. Illalla tein sitten vielä tunnin sisäpyörätreenin trainerilla. Vajaan 200 W keskarilla poljin “mäkitreenin”, jossa keskinousu oli 1.1% ja max nousu 6%, ja nousumetrejä tuon mukaan vajaat 400m. Nämä arvot tietenkin Tacx:n laskennallisia arvoja. Suht hapokas kuitenkin treeni oli ja jalat olivat melko makaroonia polkemisen jälkeen.

Torstaina piti olla heti töiden jälkeen sulkapalloa, joten otin auton alleni ja meni sillä töihin. Aamupäivästä kävin juoksemassa Valmetilta arboretumin ja Ratinan kautta Tampellaan ja sieltä Hämeenpuiston kautta takaisin Valmetille. Matkaa kertyi tasan 13 km ja aikaa kului vähän alle 57 min, eli VK1-treeniksi voisi luokitella. Muuten mukava ja kaunis reitti, mutta muutamat liikennevalot häiritsivät etenemistä. Ensi kerralla pitää muuttaa sen verran reittiä, ettei valoihin tarvitse pysähtyä. Illan sulkapallot peruuntuivat ja tein sen sijaan 40 minuutin kotisalitreenin.

Perjantaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin työmatkapyöräilyt ja aamupäivällä reilun tunnin jalkahieronta.

Lauantaina aamulla kävin juoksemassa vajaan 12 km:n mäkijuoksutreenin. Kotoa juoksin ensin Lamminpäähän ja siellä juoksin kilpa5-reitin ja sitten takaisin kotiin. Parin asteen lämpö ei haitannut laisinkaan, sillä tuolla noin 250 nousumetriä sisältävällä reitillä hiki nousi kyllä pintaan. Hapot olivat myös melko korkealla jaloissa, etenkin viimeisessä kovassa Horhan nousussa, jossa noustaan 150 m:n matkalla noin 30 m. Äkkiä laskettuna nousu% on 20. Illalla tein vielä puolentunnin sisäpyörätreenin. Tämä oli tarkoitettu vähän niin kuin palauttavaksi, enkä laittanut reitille nousua laisinkaan. Keskitehot nousivat kuitenkin 190 W:iin, joten sauna teki ihan hyvää tuon lyhyenkin treenin päälle.

Sunnuntaina aamupäivästä tein tihkusateessa vajaan tunnin ja vajaan 13 km:n juoksulenkin. Onneksi lämpöä oli kymmenisen astetta, joten sade ei haitannut ulkoilua. Menin rennolla vauhdilla, enkä katsellut matkan aikana vauhtia tai sykkeitä laisinkaan. Kotona sitten totesin, että 4:36 min/km vauhdilla mentiin ja keskisyke oli 131. Ihan letkeeltä meno ei kuitenkaan tuntunut, taisi lauantain mäkitreeni vielä vähän painaa jaloissa.

 

Jumit ja jamit

Viikko 38/2019 (16.-22.9.2019)

Blogi-päivitys meni vähän myöhäiseksi, kun sunnuntaina oli sen verran kiirusta ettei koneen ääreen ehtinyt laisinkaan. Koko päivä meni Vorssassa suunnistuksen SM-sprintti -talkoissa. Tulospalvelussa tuli hytistyä aamu-kasista ilta-viiteen, mutta voittajat saatiin selville.

Lauantai-ilta meni ysi-luokan luokkakokouksessa Alastaro-Loimaa -akselilla. 30 vuoden jälkeen 30 (/50) oli muistelemassa menneitä ja päivittämässä elämäntilanteensa.

Flunssa on periaatteessa jo selätetty, mutta edelleen räkää tulee vaikkei nokka olekaan tukossa. Eikä tuolla treenaamiseen ole vaikutusta.

Viikko meni muutenkin vähän Finlandiasta palauttelun merkeissä. Juoksukilsoja ei kertynyt kuin vähän alle 40 km ja nekin maltillisilla tehoilla. Tiistain ja torstain lenkeillä oli takareiden vielä melko jumissa, mutta lauantain lenkki meni jo ihan mukavasti. Etenkin tiistaina jalat olivat tosi raskaat ja meno väsynyttä. Torstai oli muuten vaan väsynyttä ja alkumatkan sai mennä vielä vesisateessa ja kovassa tuulessa joten sekin oli henkisesti vähän vaikeeta. Lauantaina meni onneksi vajaan 14 km:n lenkki jo alle neljän ja puolen vauhtia, joten eiköhän tässä ala palautuminen olla jo hyvällä mallilla.

Sulkapallossa ei olla vieläkään saatu sovittua vakiovuoroaikaa, kun edellisien vuosien ajankohta ei enää ole ollut vapaana. Kävin kuitenkin keskiviikkona lätkimässä tunnin verran varamiehenä Ruotulan hallissa. Toinen mailapelipäivä tälle viikolle oli perjantai, mutta silloin lajina oli padel. Puolentoista tunnin vuoro meni taas pikkuhien merkeissä.

Työmatkapyöräilyä oli ohjelmassa ma, ti, to ja pe. Keskiviikkona pidin etäpäivän ja silloin tuli aamupäivästä poljettua ensimmäinen tunnin treeni uudella trainerilla. On se vaan hieno, tai ainakin hiljaisempi kuin vanha. Sitäkin kuitenkin piti edelleen polkea, jotta hien sai pintaan, mutta se taitaa sen tarkoitus ollakin.

Tässä vielä muutama fiilistelykuva Finlandian puolikkaalta. Nimim. hopee ei oo häpee.

Finlandiassa

Viikko 37/2019 (9.-15.9.2019)

Syksy alkaa toden teolla tehdä tuloaa. Tiistaina kesä yritti vielä viimeistä kertaa puskea hellettä päälle, mutta loppuviikolla olikin sitten jo koleampaa, märempää ja tuulisempaa keliä tarjolla.

Edellisellä viikolla alkanut flunssa alkoi jo maanantaina vähän hellittämään. Alkuviikosta piti jättää kuitenkin vielä treenit väliin ja työmatkapyöräilyjenkin väliin jättämiseen oli hyviä syitä. Maanantaina tuli käytyä työmatkalla Jämsänkoskella ja tiistaina vein auton huoltoon, joten flunssa sai vielä rauhassa parantua alkuviikon.

Keskiviikkona piti laittaa sitten jo puolihönkä päälle, sillä tavoitteena oli edelleen juosta lauantaina Jyväskylässä puolimaraton, vaikka olo olikin vielä räkäinen. Ohjelmassa oli työmatkapyöräilyt sekä päivällä reilun tunnin jalkahieronta. Hieronnasta huolimatta oli pakko tehdä pienimuotoinen juoksutreenikin lähes viikon juoksemattomuuden jälkeen, jotta jalat saisi edes vähän hermotusta ennen lauantaita. Ulkona satoi, joten otin juoksumaton käyttöön melkein puolen vuoden tauon jälkeen. Mattojuoksu tuntui ihan hyvältä ja ilman nousukulmaa kymmenen kilometrin treeni kulki 4:33 min/km vauhdilla.

Torstaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt sekä illalla tunnin kotisalitreeni. Perjantaina pidin muuten lepoa, mutta illalla kävin tekemässä jokusen lyhyen spurtin avatakseni vähän jalkoja.

Lauantaiaamusta lähdimme koko porukalla ajelemaan kohti Jyväskylää. Aamulla päätimme ottaa hotellihuoneen kisapaikan tuntumasta. Siellä voisi hyvin rauhassa valmistautua klo 15:15 alkavaan juoksuun eikä koirienkaan tarvitsisi olla kotona tai autonperässä kisan aikana.

Edelleen oli vielä vähän räkäinen olo, mutta alkuverkassa ei huomannut että se olisi mitenkään haitannut. Keli oli ihan ok, lämöä oli 12 asetta ja aurinko paistoi. Lansituuli oli melko navakkaa, joten se tiesi puskuhommia Jyväsjärven pohjoisrannalla, jonne tuuli pääsi puhaltamaan juuri vastaisesti. Ja kun järvi kierretään kahteen kertaan, niin pari kunnon vastatuulipätkää oli tiedossa. Vesisadetta ei onneksi ollut tiedossa.

Ennen tietoa flunssastani, olin laittanut tavoitteeksi 1.22-alkuisen ajan. Flunssasta huolimatta en ollut muuttanut tavoitettani mihinkään, mutta tulos saattoi olla mitä vaan, jos esim. keuhkoihin tulisi jotain kröhää. Päätin lähteä jopa pienellä ylivauhdilla liikkeelle ja katsoisin miten äijän käy. Viime aikoina kun ei ole kisoissa tullut otettua kauheasti riskejä, vaan aina menty juuri sitä vauhtia mihin kunto näyttäisi riittävän.

Juoksu lähti liikkeelle ihan mukavan tuntuisesti. Jalat tuntuivat kevyiltä ja henkikin pihisi ihan normaalisti. Alkuryysiksestä selvittyä matkan teko suijui väljissä merkeissä. Alkukilometreillä juoksin jokusen hengen porukassa, mutta melko pian se hajosi ja pian juoksin yksikseni, kymmenisen metriä yhden parivaljakon perässä.

Ensimmäinen nelonen meni vähän alle 3:50 min/km keskarilla, mutta sitten kilometriajat siirtyivät vähän 3:50 huonommalle puolelle, mutta kuitenkin edelleen alle 3:55:n, joka ajaisi vielä tavoittelemaani loppuaikaan. Kierroksella on oikeastaan vain yksi vähän isompi siltanousu, mutta muuten mennään melko tasaista maastoa, joten kilometriajatkin pysyivät melko vakiona.

Kilometrit taittuivat tasaisen tappavaa vauhtia. Mitää erityistä ei ensimmäisellä kierroksella juurikaan tapahtunut. Aiemmin lähteneitä maratoonareita tuli vähän väliä selkä edellä vastaan, mutta puolimaratoonareita ei ohi tullut, tosin en päässyt kyllä itsekään puolimatkan menijöitä ohittelemaan. Edelläni juosseen parivaljakon sain kiinni ensimmäisellä vastatuulipätkällä, mutta en päässyt niistä karkuun, vaan toiselle kierrokselle lähdettiin rintarinnan. Ensimmäinen kierros meni aikaa 40:40, eli 3:51:n keskarilla. Hyvässä vauhdissa siis oltiin ja meno tuntui vielä ihan hyvältä.

Toisen kierroksen alkuun ohitin yhden kanssakilpailijan, mutta 15 km:n paikkeilla tuli yksi juoksi kauheaa kyytiä ohitseni – oli vähän oudon oloinen vauhdinjako, jos tuossa vaiheessa vielä pystyi tykittämään noin. Myös parivaljakko oli karkaamassa minun vauhdistani, joten yksikseen sai mennä.

Toinen kierros eteni myös ihan mukavissa merkeissä kilometri kilometriltä. Mitään ongelmia ei ollut, joten kolmisen kilometriä ennen maalia päätin laittaa vähän enemmän tehoja peliin. Koska loppurutistus alkoi vastatuulipätkällä, niin vauhti ei juurikaan noussut, mutta eipä juuri pudonnutkaan. Kellosta katsoin, että tavoiteajassa olin ja jos loppurutistus kestäisi maaliin asti, niin voisi päästä jopa alle 1.22:n. Viimeisellä kilometrillä tulikin laittettua ihan kaikki peliin ja viralliseksi loppuajaksi tulikin 1:21:51. Tuo riitti kokonaisuudessaan kymmenenteen sijaan ja omassa M45-sarjassa 2. sijaan.

Kisan jälkeen kurkussa vähän tuntui, mutta muuten oli ihan ok olo. Yllättävintä oli kuinka hyvin jalat pelasivat koko juoksun ajan. Flunssasta taisi olla ainakin se hyöty, että tuli huilattua riittävästi viikon verran ennen kisaa. Aika oli myös positiivinen yllätys. Kovempi puolikkaan aika on viiveksi tullut vuonna 2011. Jyväskylä on kyllä hyvä paikka juosta kovia aikoja, oma puolikkaan enkka-aikanikin vuodelta 2010 on tuolta, tosin hieman eri reitiltä.

Kalenterin Kumitusta

Viikko 36/2019 (2.-8.9.2019)

Syksy on alkanut säiden puolesta mukavissa merkeissä. Syksyn merkkejä on jo ilmassa, mutta ihan mukavan lämmintä on vielä ollut eikä jatkuvista sateistakaan ole tarvinnut kärsiä.

Kalenteriin on joutunut tällä viikolla tekemään jonkin verran muutoksia. Ensimmäinen takaisku tuli viikolla, kun Kankaanpää maraton ilmoitettiin perutuksi tältä vuodelta. Tuonne olin alustavasti suunnitellut meneväni. Seuraava takaisku alkoi pukata päälle torstai-iltana, kun kurkku meni karheaksi, ja se on minulla aina selvä flunssan ensioire. Viikonloppuna pää olikin sitten täynnä räkää ja sunnuntaille suunniteltu pitkä (180 km) pyörälenkki työkaverin kanssa piti perua. Voipi myös olla, että flunssan vuoksi joutuu perumaan ensi viikonlopun Finlandian puolikaskin. Mutta pitää toivoa, että tämä tauti menisi nyt parissa päivässä ohi ja tämä lepo vain marinoisi huippukuntoa viikon päähän.

Viikolla pystyi vielä tekemään suunnitellut treenit. Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyt ja tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina töistä pyörällä Säijän kautta kotiin 50 km. Mukava sää siivitti hyvään vauhtiin, sillä keskari oli 30.7 km/h. Keskiwatit olivat 194 W (NP 211 W). Eli vauhtia ja watit olivat viime viikon lenkkejä korkeammalla.

Keskiviikkona normaalien työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin juoksemassa Peetun kanssa yhteislenkin Lamminpään maisemissa. Juoksin alkuun 3 km Lamminpään majalle, josta Peetu tuli mukaan matkaan. Kiersimme pikku-Ahveniston lammen ja palasimme takaisin Lpäähän, josta juoksin vielä takaisin kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaa 17 km ja aikaa kului 80 min. Mukavan rento lenkki hyvässä säässä ja seurassa.

Torstaina pidin etätyöpäivän. Aamupäivällä kävin juoksemassa vähän vajaan tunnin  Ikuri – Kalkku – Tesomanjärvi -lenkin. Matkaa kertyi vähän päälle 13 km. Juoksu tuntui yllättävän kevyeltä vaikka vauhti oli vähän alle neljän ja puolen. Illalla kävin avaamassa syksyn sulkapallokauden, kun pelasimme Syssyssä puolitoista tuntia neluria. Myös sulkapallo kulki yllättävän hyvin yli kolmen kuukauden pelitauon jälkeen. Eikä edes paikat olleet seuraavana päivä kipeänä. Illalla alkoi sitten kurkku menemään karheaksi ja aavistelin sen tietävän huonoa.

To-pe välisenä yönä kurkku oli sitten jo kipeä, ja perjantain aikana kipu vain paheni. Kävin kuitenkin pyörällä töissä ja töiden jälkeen vielä pelaamassa puolitoista tuntia Padelia työporukan kanssa. Padeli alkoi jo sujumaan vähän paremmin kuin ensimmäisellä kerralla pari viikkoa aikaisemmin. Mutta ei se vieläkään kovin kauheaa hikiliikuntaa ole, mutta ihan mukavaa lätkimistä kuitenkin.

Lauantaina flunssa iski sitten kunnolla päälle. Pää oli täynnä räkää ja nessua kului. Sunnuntaina niitely jatkui.

Viikonloppuna oli aikaa viritellä uutta Tacx Neo 2 pyörätraineria kuntoon. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli laittaa Rosen maantiepyörä traineriin kiinni ja ostinkin harjoitusvastukseen 11-lehtisen takapakan. Minulla ei kuitenkaan ollut sellaista akselia, jolla olisin pyörän saanut traineriin kiinni. Kävin siis ostamassa 9-lehtisen takapakan, jotta saisin vanhan Bianchin cycloni kiinni harjoitusvastukseen. Toivottavasti löytyy keino saada myös Rose kiinni laitteeseen, sillä se on kuitenkin se pyörä, jolla tulee pääasiassa ulkonakin ajettua.

Nyt alkaa olla päivitetty “pain cave” valmiina. Vähän piti tehdä seinämuutoksia sekä hankkia uusia vermeitä (esim. isompi TV, tuulettimet, traineri).

Tässä ennen ja jälkeen kuvat: